20.3.2009

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 26.10.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt vuonna 1947 syntyneen A:n ja hänen alaikäisten kanssahakijoidensa B:n, C:n ja D:n Suomen kansalaisuutta koskevan hakemuksen, koska A:lla ei ole riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa. A on vedonnut ikäänsä ja ilmoittanut oppimiskykynsä heikentyneen iän takia. Ulkomaalaisvirasto on todennut, että A:n ikää sinänsä ei voida pitää riittävänä syynä poiketa kielitaitoedellytyksestä. A ei ole esittänyt riittäviä syitä sille, että hän ei kykenisi oppimaan suomen kieltä.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hänellä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai suullisen kielitaidon sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys). Kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä voidaan 2 momentin mukaan poiketa vain jäljempänä säädetyillä perusteilla.

Kansalaisuuslain 17 §:n mukaan kielitaitoedellytyksen täyttäminen voidaan osoittaa suorittamalla yleinen kielitutkinto yleistaitotasolla kolme, valtion kielitutkinto tyydyttävällä suullisella ja kirjallisella taidolla tai perusopetuksen oppimäärä suomi tai ruotsi äidinkielenä. Kielitaito voidaan osoittaa myös muulla koulusivistyksellä tai muulla tavalla, jos valtion kielitutkinnon tutkintotodistuksen antaja on arvioinut kielitaidon tason vastaavan kielitaitoedellytystä.

Valtioneuvoston kansalaisuudesta antaman asetuksen (799/2004) 7 §:n mukaan kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetyn kielitaitoedellytyksen täyttyminen voidaan osoittaa suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (481/2003) 15 - 17 §:ssä säädetyin tavoin. Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 11 §:n 2 momentissa mainitut kielitutkintolautakunnat voivat antaa Ulkomaalaisvirastolle suositusluontoisia yleislausuntoja siitä, että kielitaito vastaa laissa edellytettyä kielitaitovaatimusta, tai poikkeuksellisissa tapauksissa antaa lausunnon myös yksittäisen hakemuksen johdosta.

Suomen ja ruotsin kielen kielitutkintolautakunnat ovat 9.5.2005 antaneet yleislausunnon, jonka mukaan kansalaisuuslain edellyttämä kielitaitovaatimus täyttyy henkilöllä, jolla on suoritettuna jokin lausunnossa mainituista tutkinnoista, oppimääristä tai arvosanoista.

Kansalaisuuslain 18 §:n mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1momentin 6 kohdan estämättä, jos:
1) hänellä on lailliseen ja pitkäaikaiseen Suomessa oleskeluun taikka muuhun tähän verrattavaan syyhyn perustuen kiinteät siteet Suomeen; sekä
2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on viimeksi kuluneet kaksi vuotta ollut keskeytyksettä Suomessa ja jos:
a) Suomessa olevan, vakinaisen ja päätoimisen työn hoitaminen on kohtuuttoman vaikeaa ilman Suomen kansalaisuutta;
b) 65-vuotiaan tai sitä vanhemman hakijan elinolot huomioon ottaen kansalaistamiselle on erittäin painavat perusteet;
c) hakijaa on ilman omaa syytään virheellisesti pidetty Suomen kansalaisena vähintään 10 vuotta suomalaisen viranomaisen sellaisen erehdyksen takia, josta on johtunut Suomen kansalaisen oikeuksiin tai velvollisuuksiin liittyvä merkittävä seuraus; tai
d) muutoin on olemassa painava a–c alakohdassa mainittuun verrattavissa oleva erityinen syy. Ulkomaalaiselle voidaan 18 §:n 2 momentin mukaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1momentin 6 kohdan estämättä, jos hän ei pysty terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa takia täyttämään kielitaitoedellytystä.

A on esittänyt Ulkomaalaisvirastolle 20.11.2004 päivätyn yleisten kielitutkintojen todistuksen, jonka mukaan hänen suomen kielen taitonsa yleistasoarvosana on alle kolme. A on esittänyt Ulkomaalaisvirastolle myös 28.6.2001 päivätyt Amiedun todistuksen ja opintokortin suorittamastaan suomen kielen tasokurssista kolme. Opintokortissa hänen suomen kielen kokonaiskielitaitotasonsa on arvioitu kahdella tähdellä ja puhuminen kolmella tähdellä. A on Ulkomaalaisviraston päätöksen jälkeen esittänyt hallinto-oikeudessa lisäksi 20.1.2007 päivätyn yleisten kielitutkintojen todistuksen, jonka mukaan hänen suomen kielen taitonsa yleistasoarvosana on alle kolme.

A ei ole 20.11.2004 päivätyn yleisen kielitutkintotodistuksen perusteella täyttänyt kansalaisuuslain 13 §:n mukaista kielitaitoedellytystä kansalaisuushakemuksensa ratkaisuhetkellä, koska hänen kielitaitonsa yleistasoarvio on ollut alle kolme. Hänen esittämänsä 28.6.2001 päivätty Amiedun opintokortti ja siitä ilmenevä tasokurssin suorittaminen ei osoita hänen täyttävän kielitaitoedellytystä, koska mainittu suoritus ei ole kansalaisuuslain 17 §:ssä, valtioneuvoston kansalaisuudesta antaman asetuksen 7 §:ssä tai siinä viitatuissa säädöksissä eikä kielitutkintolautakuntien 9.5.2005 antamassa yleislausunnossa nimetty tutkinto, arvosana tai oppimäärä. Ulkomaalaisvirasto on siten voinut hylätä A:n kansalaisuushakemuksen. Myöskään A:n hallinto-oikeudessa esittämä 20.1.2007 päivätty kielitutkintotodistus ei osoita hänen täyttävän kielitaitoedellytystä.

A on valituksessaan ilmoittanut, ettei hän ole pyytänyt valtion kielitutkinnon tutkintotodistuksen antajaa arvioimaan suoritustaan, mutta pyyntö tullaan mahdollisesti tekemään myöhemmin. A ei ole esittänyt mainittua arviota kielitaitonsa ja kielitaitoedellytyksen vastaavuudesta tähän mennessä. Kansalaisuuslain 45 § huomioon ottaen Ulkomaalaisvirasto on myös voinut ratkaista asian hankkimatta kielitutkintolautakunnalta selvitystä Amiedun kurssin ja yleisen kielitutkinnon vastaavuudesta.

A on vedonnut tosiasialliseen kielitaitoonsa, jännittämiseen koetilanteessa sekä 60 vuoden ikäänsä, elämäntilanteeseensa, työskentelysuunnitelmiinsa ja aktiiviseen toimintaansa Suomessa perusteina kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi. Näitä seikkoja ei voida pitää kansalaisuuslain 18 §:ssä tarkoitettuina painavina erityisinä syinä poiketa kielitaitoedellytyksestä.

Kansalaisuuslain 43 §:n 1 momentin mukaisesti kansalaisuus voidaan myöntää kanssahakijalle vain yhdessä hakijan kanssa. Kansalaisuuslain 23 §:ssä ei ole säädetty poikkeusta tästä seikasta. Ulkomaalaisvirasto on siten voinut hylätä A:n kanssahakijoina olleiden kolmen alaikäisen lapsen kansalaisuushakemukset.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumotaan. A on saapunut Suomeen vuonna 1998. Hänellä on kuusi lasta, joista kolmella täysi-ikäisellä on Suomen kansalaisuus. Yksi lapsista on syntynyt Suomessa. A on Suomessa ollessaan ollut aktiivinen yhteiskunnan jäsen.

A:n osalta kansalaistamiseen on erityisen painava peruste sen vuoksi, että hän lukuisista yrityksistään huolimatta 60-vuotiaana ei kykene täyttämään kielitaitoedellytystä. A on osallistunut suomen kielen kursseille ja pyrkinyt parantamaan kielitaitoaan työharjoittelun avulla. Kansalaisuuslain 18 §:n 1 momentin 2-kohdan alakohdista A:han soveltuu d-alakohta. A:n olosuhteissa on sovellettavissa 2 b-kohtaan verrattavissa oleva erityinen syy. A on 60-vuotias. Hän ei todennäköisesti 65 vuoden ikään mennessä tule saavuttamaan vaadittua kielitaitoa. Ei ole perusteltua vaatia häntä odottamaan vaaditun iän saavuttamista kansalaisuuden hakemiseksi uudelleen.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Lausunnossa todetaan muun ohella, ettei valittajan esittämiä syitä voida pitää kansalaisuuslain 18 §:n 1 momentin 2 d-alakohdan mukaisena painavana erityisenä syynä.

A on antanut vastaselityksen.

A on toimittanut täydennyksenä filosofian maisteri, puheterapeutti Y:n 15.5.2008 päivätyn lausunnon lukivaikeuden vaikutuksesta suomen kielen oppimiseen. Lausunnon mukaan lukivaikeuden selvittämisen tulisi tapahtua aina äidinkielellä, mutta koska ei ole mahdollista saada äidinkielistä testaajaa, täytyy maahanmuuttajien kohdalla turvautua haastatteluun ja seurantaan. On syytä olettaa, että A:lla on lukivaikeus, mihin viittaavat kielikokeen kielistudio-osuuden kokemukset. A:n kohdalla kirjoittaminen on kaikissa kielissä ollut työlästä ja irrallisen sanallisen aineksen muistamisessa on ollut vaikeuksia. A:n maahantuloikä on kielenoppimisen näkökulmasta varsin korkea ja hänen edellytyksensä selviytyä vaativassa kielikokeessa eivät parane. A selviytyy erittäin hyvin suullisella kielitaidolla käytännön tilanteissa ja puhutun kielen ymmärtäminen sujuu myös hyvin. Arvioitaessa Suomen kansalaisuuteen tarvittavaa kielitaitoa on A:n kohdalla täydet perusteet ottaa kielen oppimista vaikeuttavat ja yleisten kielitutkintojen kokeessa selviämiseen vaikuttavat tekijät huomioon ja todeta, että hänen kielitaitonsa on lain edellyttämällä tasolla, vaikka hän ei sitä pystykään laissa mainitulla tavalla osoittamaan.

Maahanmuuttovirasto on antanut täydennyksen johdosta lisälausunnon. Virasto toteaa, ettei puheterapeutin lausunto aukottomasti osoita, että valittajalla on lukihäiriö, joka estää kirjallisen kielitaidon hankkimisen. Lausunnosta käy ilmi, että valittajalla on jonkinasteisia vaikeuksia oppia suomea, mutta epäselväksi jää, kuinka paljon vaikeuksista on virallisesti diagnosoimatta jääneen lukivaikeuden aiheuttamaa ja kuinka paljon menee normaalin vanhenemisen tiliin.

Suuri osa hakijoista on lähestulkoon identtisessä tilanteessa valittajan kanssa: ikää on kertynyt eikä suomen kielen opiskelu ota sujuakseen. Suullista kielitaitoa on kuitenkin ehditty vuosien maassa asumisen myötä saada. Jos suurin osa hakijoista voisi vedota vastaavin perustein poikkeamiseen, ei poikkeussäännösten soveltaminen enää perustuisi yksilöllisiin syihin. Virasto mainitsee yleisesti, että tietyissä tapauksissa kielitaitoedellytyksestä voidaan poiketa kirjallisen taidon osalta, jos hakijalla on suullista kielitaitoa. Valittajan kansalaisuushakemusta ratkaistaessa Maahanmuuttovirastolla ei ollut tietoa valittajan mahdollisesta lukivaikeudesta, joka voisi kirjallisen kielitaidon hankkimista vaikeuttaa.

A on antanut lisävastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan muun ohella iän, terveydentilan tai vammaisuuden perusteella.

Kansalaisuuslain (359/2003) 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan yhtenä edellytyksenä Suomen kansalaisuuden myöntämiselle on, että hakemusta ratkaistaessa hakijalla on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai suullisen kielitaidon sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys) . Lain 17 §:ssä säädetään kielitaidon osoittamisesta.

Poikkeuksista kielitaitoedellytyksestä säädetään kansalaisuuslain 18 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 6 kohdan estämättä, jos hän ei pysty terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa takia täyttämään kielitaitoedellytystä. Kansalaisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 235/2002 vp) mukaan poikkeaminen pelkästään hakijan terveydentilan perusteella edellyttäisi sellaista huonokuntoisuutta, sairautta, kehitysvammaisuutta tai muuta vammaa, jonka perusteella kielitaitoedellytystä olisi mahdoton täyttää tai kohtuutonta vaatia sen täyttämistä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kohtuuttomuuden arvioimisessa on otettava myös huomioon perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetty kielto syrjiä ketään iän, terveydentilan tai vammaisuuden perusteella.

A on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle 15.5.2008 päivätyn puheterapeutin lausunnon lukivaikeuden vaikutuksesta suomen kielen oppimiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että koska ei ole mahdollisuuksia testata A:ta tämän äidinkielellä, on mainittua lausuntoa pidettävä riittävänä selvityksenä siitä, että A:lla on lukivaikeus. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lukivaikeus tulee ottaa huomioon kielitaitoedellytyksen täyttymistä arvioitaessa. A on osallistunut suomen kielen kursseille ja muutoinkin pyrkinyt täyttämään vaaditun kielitaitoedellytyksen. Hänen suullinen kielitaitonsa onkin arvioitu riittäväksi, mutta vaadittavaa kirjallista kielitaitoa hän ei ole saavuttanut. A on aikaisemminkin vedonnut oppimisvaikeuksiin, mutta hänen lukivaikeutensa on vasta nyt todettu.

Kun otetaan huomioon A:n terveydentilasta saatu selvitys ja ikä, korkein hallinto-oikeus katsoo, että häneltä on kohtuutonta vaatia kielitaitoedellytyksen täyttämistä. Näin ollen lain 18 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle ovat olemassa.

Edellä mainituista syistä ja kun A:n hakemusta ei siten voida hylätä kielitaitoedellytyksen puuttumisen vuoksi, Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Matti Halén ja Anja Sahla. Asian esittelijä Henna Rintala.