27.1.2009

Asian aikaisempi käsittely

A on vaatinut 21.10.2005 P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle osoittamassaan kirjeessä kuntayhtymää suorittamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa ajalta 1.1.-31.5.2003 yhteensä 8 615,54 euroa. Sairaanhoitopiiri oli perusteetta ja yksipuolisesti määritellyt A:n palkkauksen perusteena olevan palkan ja siten myös työajan uudelleen, vaikka A:n työtehtävissä ei ollut tapahtunut mitään muutoksia.

P:n sairaanhoitopiirin johtaja on 18.11.2005 tekemällään päätöksellä katsonut esitetyn palkkavaatimuksen perusteettomaksi. A:n 1.1.2003 alkanut virkasuhde käsitti 13,07 prosenttia virkaehtosopimuksen mukaisesta työajasta ja palkka vastasi tätä prosenttiosuutta. Annettu virkamääräys oli silloisen tulosyksikön tarpeen mukainen, eikä A:n työskentely kirurgian työyksikössä ylittänyt annetun virkamääräyksen työmäärää.

P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhtymähallitus on 23.1.2006 tekemällään päätöksellä (HALL20 §) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen. Virkamääräys on yksipuolinen hallintotoimi. A on ollut tietoinen virkasuhteen ehdoista ja ottanut virkasuhteen vastaan. Palkkaus on maksettu annettujen virkamääräysten mukaisena. A:n vaatimukset odotusajan palkasta, viivästyskorosta ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta eivät perustuneet lakiin.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on kunnallisvalituksessaan Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle vaatinut P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhtymähallituksen 23.1.2006 tekemän päätöksen kumoamista ja P:n sairanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jääneenä palkkana 8 615,54 euroa laillisine viivästyskorkoineen kunkin kuun viimeisestä päivästä lukien. Lisäksi A on vaatinut kuntayhtymän velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Lääketieteen ja kirurgian tohtori A on toiminut T:n yliopistollisessa sairaalassa kirurgian ylilääkärin avoimen viran hoitajana osa-aikaisena 1.1.2002-31.5.2003 siten, että hänen työajakseen on 1.1.-31.12.2002 määritelty 19,13 tuntia viikossa ja palkaksi 50 % peruspalkasta ja 1.1.-31.5.2003 työajaksi määriteltiin 5 tuntia viikossa ja palkaksi 13,07 % peruspalkasta.

Plastiikkakirurgian vetovastuu määrättiin 1.1.2003 alkaen B:lle. A on siis siirretty toiseen virkasuhteeseen siten, että hänelle ei enää kuulunut avoinna olevan viran hoitaminen. Hänet on väliaikaisena viranhaltijana siirretty 1.1.2003 alkaen toiseen virkasuhteeseen toiminnan ja tehtävien uudelleenjärjestelyyn liittyen.

P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän 1.9.2004 asti voimassa olleen virkasäännön 1 §:n 2 momentin mukaan myös väliaikaiset viranhaltijat ovat mainitussa virkasäännössä tarkoitettuja viranhaltijoita, jotka virkasäännön 15 §:n mukaan voidaan siirtää toiseen virkaan tai virkasuhteeseen edellyttäen, että viranhaltijan varsinainen palkkaus ei alene.

Nyt puheena olevassa tapauksessa P:n sairaanhoitopiirissä tehtäviä on järjestelty uudelleen plastiikkakirurgian ylilääkärin tehtävien osalta. Samalla A on siirretty toiseen virkasuhteeseen siten, että hänen varsinainen palkkauksensa on alentunut 50 % peruspalkasta aina 13,07%:iin peruspalkasta.

Virkamääräykset 1.1.2003 eteenpäin antanut C ja sairaanhoitopiirin johtaja ovat ylittäneet toimivaltansa, koska he eivät ole noudattaneet voimassa ollutta virkasääntöä. A:n varsinainen palkka on alentunut uudelleen järjestelyn yhteydessä ja näin ollen myös P:n sairaanhoitopiirin hallituksen päätös on virheellinen ja menee toimivallan ulkopuolelle. Päätökset on kumottava.

A ei ole käynyt minkäänlaisia neuvotteluja tilanteesta C:n kanssa sen enempää vuonna 2002 kuin 2003. Hän ei ole antanut suostumustaan uuteen virkasuhteeseen siirtämiseen.

Yhtymähallitus on selityksessään vaatinut A:n vaatimusten hylkäämistä.

A on vastaselityksessään luopunut palkkasummalle laskettavaa viivästyskorkoa koskevasta vaatimuksestaan.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhtymähallituksen 23.1.2006 tekemästä päätöksestä. Hallinto-oikeus on tutkinut A:n valituksessa esitetyn vaatimuksen saamatta jääneen palkan maksamisesta hallintoriitaa koskevana hakemuksena ja hylännyt hakemuksen. Hallinto-oikeus on myös hylännyt A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina muun ohella seuraavaa:

Oikeudenkäyntimenettelyä koskeva ratkaisu

A on vaatinut sekä yhtymähallituksen päätöksen kumoamista että kuntayhtymän velvoittamista rahasuoritukseen. Hallinto-oikeus on tutkinut A:n kuntayhtymän yhtymähallituksen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen A:n edellyttämällä tavalla kunnallisvalituksena.

Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki ei sisällä säännöstä, jonka mukaan viranhaltijan palkkasaatavaa koskevan sitovan ratkaisun tekeminen kuuluu hallintoviranomaiselle. Kunnallisvalitus kassatorisena oikeusturvakeinona ei myöskään pääsääntöisesti mahdollista viranomaisen velvoittamista rahamääräiseen suoritukseen.

Siltä osin kuin A on vaatinut, että kuntayhtymä on velvoitettava suorittamaan hänelle 8615,54 euroa saamatta jäänyttä palkkaa, hallinto-oikeus on, edellä mainitun kunnallisvalituksen ennakollisena kysymyksenä ratkaistuaan, tutkinut asian myös hallintolainkäyttölain 69 §:ssä tarkoitettuna hallintoriitaa koskevana hakemuksena.

Valitus

Asiassa ei ole väitettykään, että A:lle virkamääräykset antanut virkamies ja muut asiassa päätöksiä tehneet toimielimet eivät asemansa puolesta ole olleet toimivaltaisia ratkaisemaan asian. A on vaatinut päätösten kumoamista sillä perusteella, että tehdyt päätökset ovat aineellisesti niin virheellisiä, että niiden on katsottava menevän päätöksentekijöiden toimivallan ulkopuolelle.

A on otettu 1.10.2001-31.5.2003 yhteensä seitsemään peräkkäiseen määräaikaiseen osa-aikaiseen virkasuhteeseen. Yhdenkään A:n määräaikaisen virkasuhteen ehtoja tai virantoimittamisvelvollisuutta ei ole muutettu kesken virkasuhteen keston. Määräaikaiset virkasuhteet eivät muutu toistaiseksi voimassa oleviksi virkasuhteiksi siitä riippumatta, onko määräaikaisuudelle ollut laissa säädetty peruste. A:n määräaikaisten virkasuhteiden aikana voimassa olleen kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 10 §:n (484/1996) 1 momentin 1 kohdan mukaan virkasuhde lakkaa ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa, kun määräaika, joksi viranhaltija on otettu, on kulunut loppuun. Jokainen A:n määräaikainen virkasuhde on ollut oma kokonaisuutensa ja näiden peräkkäisten, mutta samalla erillisten, virkasuhteiden ehtoja tulee tarkastella erikseen.

A on vaatimustensa perusteena viitannut P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päätöksentekohetkellä voimassa olleen virkasäännön virantoimitusvelvollisuuden muuttamista ja eräistä etuuksista luopumista koskevan 14 §:n ja viranhaltijan siirtämistä toiseen virkaan koskevan 15 §:n säännöksiin. Kyseisiä säännöksiä sovelletaan virkasuhteen kestäessä tehtäviin muutoksiin. A:n tapauksessa edellinen virkasuhde päättyi 31.12.2002 ja uusi virkasuhde alkoi 1.1.2003 toisin ehdoin. Virkasäännön 14 § ja 15 § eivät tule asiassa sovellettaviksi. Asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, että kysymyksessä on ollut saman avoinna olevan plastiikkakirurgian ylilääkärin viran hoitaminen ja 1.1.2003 lukien mainitun avoinna olevan viran tehtäväkuvaa muutettiin.

Virkasuhteeseen ottaminen on yksipuolinen hallintotoimi, joka edellyttää virkasuhteeseen otettavan suostumusta. Virkamies ei yleensä voi sopia virkasuhteen ehdoista eikä kenelläkään ole subjektiivista oikeutta tulla otetuksi juuri tietynlaiseen virkasuhteeseen. A on ottanut virkasuhteet vastaan ja ryhtynyt niitä hoitamaan. A:n ennen 1.1.2003 alkaneiden määräaikaisten virkasuhteiden ehdot eivät ole synnyttäneet sellaisia oikeusjärjestykseen perustuvia oikeutettuja odotuksia, joiden suojaamiseksi kuntayhtymällä olisi ollut velvollisuus ottaa A samoilla ehdoilla myös 1.1.2003 ja tämän jälkeen alkaneisiin määritellyltä työmäärältään vähäisempiin määräaikaisiin virkasuhteisiin.
Valituksenalainen päätös ei ole A:n ilmoittamalla perusteella kuntalain 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastainen eikä sitä ole syytä kumota.

Hakemus

Ennen 1.1.2003 alkaneissa virkasuhteissa A:n palkkauksen perusteena olevaksi työajaksi on määritelty 19,13 tuntia viikossa ja 1.1.2003 ja sen jälkeen alkaneissa virkasuhteissa viisi tuntia viikossa. Palkkaus on ollut vastaavasti 50 % ja 13,07 % ylilääkärin palkasta. Asiassa ei ole ilmennyt, että palkkausta ei olisi maksettu virkamääräysten mukaisesti eikä asiassa ole ilmennyt muutakaan syytä, jonka perusteella voitaisiin katsoa P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän laiminlyöneen A:n palkanmaksun ajalla 1.1.-31.5.2003. Hakemuksen hyväksymiselle ei ole edellytyksiä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja kunnallisvalitusta ja hallintoriitaa koskeva asia ratkaistaan hänen hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa esittämiensä vaatimusten mukaisesti lukuun ottamatta palkkasaatavalle laskettavaa viivästyskorkoa koskevaa vaatimusta, josta hän on hallinto-oikeudessa luopunut. Lisäksi A on vaatinut P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen valitukseen liitettyjen laskujen mukaan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

A on uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä perustelut ja lausunut valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Yhtymähallituksen päätös on aineellisesti niin virheellinen, että sen on katsottava menneen päätöksentekijöiden toimivallan ulkopuolelle ja päätös on tällä perusteella kumottava.

Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen, koska sen perustelujen mukaan määräaikaiset virkasuhteet eivät muutu itsestään toistaiseksi voimassa oleviksi virkasuhteiksi, vaikka virkasuhteen määräaikaisuudelle laissa säädetty peruste niiden osalta puuttuisikin. Laillinen peruste virkasuhteiden määräaikaistamiselle on puuttunut. A:n palvelussuhteita ajalla 1.10.2001-31.5.2003 tulee tosiasiassa käsitellä yhtenä toistaiseksi voimassa olleena virkasuhteena ainakin 31.12.2002 muodollisesti päättyneen ja 1.1.2003 ja sen jälkeen alkaneiden muodollisesti määräaikaisten virkasuhteiden yhteiskeston ajalta. Määräaikaistamisen perusteettomuutta osoittaa osaltaan muodollisesti määräaikaisiksi merkittyjen virkasuhteiden ajallinen pitkähkö kesto noin 17 kuukautta sekä mainittujen virkasuhteiden lukumäärä 7.

A:n muodollisesti määräaikaisten virkasuhteiden aikana voimassa ollut kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 10 §:n (484/1996) 1 momentin 1 kohdan säännös virkasuhteen lakkaamisesta ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa ei sovellu A:n 31.12.2002 päättyneeseen määräaikaiseksi merkittyyn virkasuhteeseen.

Koska kuntayhtymä on 1.1.2003 alkaen muuttanut yksipuolisesti A:n virkasuhteen ehtoja erityisesti palkkauksen osalta, mainittuna aikana voimassa olleen virkasäännön virantoimitusvelvollisuuden muuttamista ja eräistä etuuksista luopumista koskevan 14 §:n ja viranhaltijain siirtämistä toiseen virkaan koskevan 15 §:n määräykset soveltuvat tähän tapaukseen. Tällä perusteella A:n virkasuhteen ehtojen yksipuolisesti tapahtuneen muuttamisen 1.1.2003 on katsottava tosiasiassa tapahtuneen virkasuhteen kestäessä ja siten myös virkasäännön 14 §:n ja 15 §:n vastaisesti.

A on ollut oikeutettu saamaan vähintään samat palkka- ja muut edut myös ajalla 1.1.2003-31.5.2003 kuin hän on saanut muodollisesti 31.12.2002 päättyneeksi merkityn virkasuhteen aikana.

Asiassa on suuri merkitys sillä, että kysymyksessä on ollut saman avoinna olevan plastiikkakirurgian ylilääkärin viran hoitaminen ja että 1.1.2003 lukien mainitun avoinna olevan viran tehtäväkuvaa on muutettu. Kyseessä oli virka, joka oli perustettu A:ta varten, koska juuri hänen asiantuntemustaan on tarvittu ja haluttu niin kuntayhtymän kuin yliopistonkin käyttöön.

A on korostanut hoitamansa kuntayhtymän viran ja toisaalta T:n yliopistossa hoitamansa professorin viran välillä osapuolten tarkoittamaa yhteyttä. Ottaessaan vastaan osa-aikaisen professorin viran yliopistossa ja toisaalta osa-aikaisen viran kuntayhtymässä A on edellyttänyt kultakin osa-aikaiselta virkasuhteeltaan tuolloin sovittujen virkaehtojen säilymistä muuttumattomana myös jatkossa.

A:n käsityksen mukaan hänen kutsumisensa sekä professorin virkaan että häntä varten perustettuun ylilääkärin virkaan, jotka yhdessä muodostivat hänen kanssaan sovitun virkasuhteen, oli voimassa molempien virkojen osalta 1.1.2003. Mitään puhetta ei ollut kummankaan kutsun peruuttamisesta. Professorin viran kutsuprosessi eteni suunnitelmien mukaan 1.1.2003. A ei voinut tietää 1.1.2003, että hänet oli jo päätetty syrjäyttää opetustaitokokeessa, joka tuli pidettäväksi vasta maaliskuussa 2003. Kyseisen opetusnäytteen olisi pitänyt olla vain muodollisuus, koska A oli kolmen tiedekunnan dosenttina ja palkittuna luennoitsijana ja T:n kaupunkiin kutsuttuna asiantuntijana jo opetustaitonsa osoittanut. Professorin viran kutsu raukesi vasta maaliskuussa 2003.

A on antanut suostumuksensa 1.10.2001 alkaen virkasuhteeseen määräämiseen niiden palkka- ja muiden etujen mukaisesti kuin hänelle on maksettu ajalla 1.10.2001-31.12.2002. Hän on antanut suostumuksensa tietyn viran hoitamiseen myös ajalla 1.1.-31.5.2003, mutta hän ei ole antanut suostumustaan siihen, että hänen työaikaansa tai muita virkasuhteen ehtoja samalla muutetaan tai että hänen palkka- ja muita etujaan vähennetään samalla 1.1.2003 lukien. A on saanut tiedon muutoksista vasta viimeisimmän virkasuhteen päätyttyä 31.5.2003.

A:ta ei ole asianmukaisesti informoitu virkasuhteen tai sen ehtojen muuttumisesta. A on perustellusti ollut siinä käsityksessä myös 1.1.2003 jälkeen, että hänen viranhoitonsa jatkuu entisin ehdoin. Kuntayhtymän edustajan olisi tullut kiinnittää A:n huomiota virkamääräystä annettaessa siihen sittemmin vasta jälkikäteen ilmenneeseen olennaiseen tietoon, että A:n virkasuhteen ehtoja on yksipuolisesti muutettu näin merkittävästi 1.1.2003.

A ei ole työkiireidensä vuoksi voinut tutkia ja tarkistaa hänelle mahdollisesti annettuja virkamääräyksiä yksityiskohtaisesti. Hän on katsonut voivansa luottaa hallinnollisen päätöksenteon jatkuvuuteen ja siihen, että kyseinen sopimus on voimassa olevan virkaehtosopimuksen mukainen. A:n kanssa ei ole käyty neuvotteluja tai keskusteluja hänen hoitamansa virkasuhteen ehtojen muuttamisesta. A:n ilmoituksen mukaan luottamusmies D on ollut hänen mukana kaikissa kahdenkeskisissä tapaamisissa C:n kanssa ja luottamusmies vahvistaa, että mitään virkasuhteen ehtojen muutosta koskevaa keskustelua ei ole käyty luottamusmiehen läsnä ollessa 1.1.2003 alkaen tai muutoinkaan. A:lle ei ole annettu esimerkiksi tätä selventävää sähköpostiviestiä.

Yhtymähallituksen päätös on ollut virkasäännön vastainen sekä muutoinkin kuntalain 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Aikaisempia palkkausperusteita on sovellettava. Ennen 1.1.2003 alkaneissa A:n virkasuhteissa palkkauksen perusteena olevaksi työajaksi on määritelty 19,13 tuntia viikossa ja 1.1.2003 ja sen jälkeen alkaneissa virkasuhteissa viisi tuntia viikossa. Palkkaus on ollut vastaavasti 50 prosenttia ja 13,07 prosenttia ylilääkärin viran palkasta.

A on hoitanut virkatehtäviään työpaikallaan ylilääkärin viran 50 prosenttia vastaavan työmäärän mukaisesti ajalla 1.1.-31.5.2003. A:n valtavaa työpanosta keväällä 2003 osoittavat ne yhteensä 136 julkaisua, joista valitukseen on liitetty luettelo ja jotka ilmestyivät julkaisukäytäntöön liittyvällä vuoden viiveellä 2004. Niin sanotun EVO-pistekäytännön mukaisesti julkaisut ovat klinikoille, kuten kirurgian klinikalle, suoraa rahallista tukea, siis ylilääkärin palkkaa vastaan tehty dokumentoitu työ ja sen tuotos.

Kuntayhtymä on laiminlyönyt A:n asianmukaisen palkanmaksun 1.1.-31.5.2003. Näin ollen kuntayhtymä on velvollinen suorittamaan A:lle ylilääkärin palkasta laskettujen 50 ja 13,07 prosentin palkanosien erotuksen 8 615,54 euroa.

P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhtymähallitus on lausunnossaan vaatinut, että valitus hylätään.

Yhtymähallitus on viitannut perusteluinaan asiassa aikaisemmin lausumaansa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta suunnitteli dosentti A:n kutsumista osa-aikaiseen professuuriin (50 prosenttia). Kun A on plastiikkakirurgi, hänet olisi määrätty myös plastiikkakirurgian ylilääkärin tehtäviin T:n yliopistollisen sairaalan kirurgian tulosyksikössä 50 prosentin työajalla. Viroista olisi muodostunut yhtä kokoaikaista virkaa vastaava kokonaisuus, mutta välttämättä näiden kahden osa-aikaviran työaikojen ei olisi tarvinnut muodostaa yhden kokoaikaviran työaikaa.

Jo alun perin virkamääräyksen antaminen T:n yliopistollisesta sairaalasta A:lle lykkääntyi, koska hän ei päässyt aloittamaan suunniteltua osa-aikaista plastiikkakirurgian ylilääkärin tehtävää. A:lle annettiin ensimmäinen virkamääräys ylilääkärin virkaan osa-aikaisena tilapäisenä viranhaltijana 1.10.-31.12.2001 väliseksi ajaksi, mutta kyseisen syksyn kuluessa hän pääsi toteuttamaan virkatehtävänsä erittäin rajallisesti. A:lle annettiin edelleen virkamääräyksiä ylilääkärin virkaan avoimen viran hoitajana osa-aikaisena hänen yliopiston professuurinsa jatkuessa myös määräaikaisin virkamääräyksin seuraavasti: 1.1.-28.2.2002, 1.3.-31.5.2002, 1.6.-31.8.2002 ja 1.9.-31.12.2002. A:n virkasuhdetta ei voitu vakinaistaa, koska häntä ei antamansa opetusnäytteen hylkäämisen perusteella voitu ottaa suunniteltuun yliopiston professorin virkaan. Edellä mainituissa virkamääräyksissä A:n työaika oli määritelty 19,13 tunniksi viikossa ja palkkaus 50 prosentiksi ylilääkärin peruspalkasta.

T:n yliopistollisen sairaalan kirurgian tulosyksikön tarpeet kohdistuivat vuoden 2002 kuluessa plastiikkakirurgian käytännön toiminnan johtamiseen, eikä A:lle voitu tarjota hänen haluamiaan strategisen visionäärin tehtäviä. Plastiikkakirurgian tilapäiseen apulaisylilääkärin virkaan valittiin toinen henkilö, jolle annettiin plastiikkakirurgian käytännön toiminnan johtaminen.

Yliopiston ja yliopistosairaalan virkamääräysten ja toiminnan koordinoimiseksi yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani E järjesti kyseisenä vuonna neuvottelun, johon osallistuivat myös yliopistollisen lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen laitoksen professori F, yliopistosairaalan kirurgian klinikan ylilääkäri C ja A. Neuvottelussa sovittiin, että yliopistosairaalasta annetaan A:lle virkamääräyksiä vain siksi ajaksi, kun hän hoitaa yliopiston professorin virkaa.

A:lle annettiin vielä 27.12.2002 virkamääräys ylilääkärin virkaan osa-aikaisen avoimen viran hoitajana ajalle 1.1.-31.1.2003 ja virkamääräys 28.1.2003 ajalle 1.2.-31.5.2003 työajan ollessa viisi tuntia viikossa, mikä vastasi häneltä tällöin edellytettyjä virkatehtäviä. A:n palkkaus määräytyi hänen työaikansa perusteella 13,07 prosentiksi ylilääkärin peruspalkasta. Lisäksi hänelle maksettiin 10 prosentin suuruinen henkilökohtainen lisä. Kun T:n yliopiston lääketieteellinen tiedekunta katsoi, että A ei täytä avoinna olleelle professuurille edellytettyjä vaatimuksia, hänen palvelussuhteensa myös T:n yliopistolliseen sairaalaan päättyi. A on tiettävästi ollut T:n yliopistollisessa sairaalassa palvelemansa ajan eli 1.10.2001-31.5.2003 virkavapaalla O:n yliopistollisen sairaalan osastonylilääkärin virasta.

A:n määräaikaisille virkasuhteille on ollut lailliset perusteet. Suunniteltu professorin osa-aikavirka ja ylilääkärin osa-aikavirka (plastiikkakirurgia) olivat kytköksissä toisiinsa. Koska A:ta ei voitu valita professorin virkaan, ei häntä voitu enää jatkossa valita yliopistosairaalan ylilääkärin osa-aikavirkaankaan.

Jokainen A:n määräaikainen virka on ollut oma kokonaisuutensa. Peräkkäisten, mutta samalla erillisten virkasuhteiden ehtoja tulee tarkastella erikseen. A:n määräaikaisten virkasuhteiden aikana voimassa olleen säännöksen mukaan virkasuhde lakkaa ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa, kun määräaika, joksi viranhaltija on otettu, on kulunut loppuun.

Epäjohdonmukaista on, että A katsoo palvelussuhteensa toistaiseksi voimassa olevaksi, mutta ei ole vaatinut irtisanomisajan palkkaa. Toistaiseksi voimassa oleva virkasuhteen päättyminen edellyttää irtisanomista joko työnantajan tai viranhaltijan puolelta.

A:n viittaamia virkasäännön määräyksiä sovelletaan virkasuhteen kestäessä tapahtuneisiin muutoksiin. Koska A:n virkasuhteen ehtoja ei ole muutettu kesken virkasuhteen, eivät kyseiset säännökset tule asiassa sovellettavaksi.

Koska A:ta ei voitu valita professorin osa-aikavirkaan, yliopistosairaalalla ei ollut 1.1.2003 alkaen enää hänelle sellaisia virkatehtäviä, jotka olisivat edellyttäneet 50 prosentin osa-aikaista virkaa. Siten hänelle annettiin ajalle 1.1.-31.1.2003 ja 1.2.-31.5.2003 virkamääräykset, joissa työaika oli viisi tuntia viikossa vastaten häneltä tällöin edellytettyjä virkatehtäviä. A:n palkka määräytyi hänen työaikansa perusteella 13,07 prosentiksi ylilääkärin peruspalkasta.

A:lle on annettu virkamääräykset T:n yliopistollisessa sairaalassa noudatetun käytännön mukaisesti. Virkamääräysten 1.1.-31.5.2003 työajasta A:ta oi informoitu myös suullisesti. A ei ole virkamääräykset saatuaan huomauttanut virkamääräysten mahdollisista virheellisyyksistä. Hän on hoitanut kyseistä ylilääkärin avointa virkaa myös ajan 1.1.-31.5.2003. A:n on täytynyt ymmärtää, että virkamääräys muodostaa virkasuhteen perustan ja että sen mukaan hänen palvelussuhteensa ehdot, kuten työaika ja paikka, määräytyvät. Hänen on pitänyt huomata työajan ja sen perusteella määräytyneen palkan muutos 1.1.2003 alkaen muun muassa saadessaan yliopistosairaalalta palkan ja sitä koskevan ansioerittelyn.

A:lla ei ollut meneillään yhtään tutkimusta, johon hän olisi aktiivisesti osallistunut T:n yliopistollisessa sairaalassa palvelussuhteessa ollessaan. Yhden tutkimuksen aloittamisesta, jossa hänen suunniteltiin olevan vastuuhenkilö, tehtiin päätös 23.4.2003 sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puoltavan kannanoton jälkeen. Koska A:n palvelussuhde ei jatkunut kuin 31.5.2003 saakka, hän ei ehtinyt kerätä aineistoa tähän tutkimukseen, joka siirtyi toiselle henkilölle. Valituksen liitteenä olevan julkaisuluettelon julkaisuista muutamaa lukuun ottamatta kaikki ovat kokousyhteenvetoja (abstrakteja), joilla ei ole painoarvoa erityisvaltionosuutta jaettaessa. Vuonna 2004 julkaistuista artikkeleista A on kirjauttanut yhden T:n yliopistollisen sairaalan tutkimuksen niin sanottuun julkisrekisteriin, jonka sairaanhoitopiiri erityisvaltionosuuden jakoperusteita varten on ilmoittanut sosiaali- ja terveysministeriölle. Sairaanhoitopiiri ja T:n yliopistollinen sairaala ei ole siten muutoin hyötynyt A:n valituksessaan mainitsemista tutkimuksista.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on lausunut muun ohella seuraavaa:

A on kiistänyt kuntayhtymän yhtymähallituksen lausunnossa toteaman siitä, että sairaanhoitopiirillä olisi ollut oikeus päättää A:n ylilääkärin virkasuhde siitä syystä, että plastiikkakirurgian tulosyksiköllä ei enää olisi ollut tarvetta johtajuudelle ja visioiden luomiselle. Uusi suunnitellun muotoinen yksikkö ja toiminta olivat edelleen kehitysvaiheessa ja toimintalinjat vakiintumatta. Erityisesti erilaiset käytännön kirurgian ja liiketoiminnan yhteistyömahdollisuudet olisivat tarjonneet paljon tehtävää vielä 2002 jälkeenkin. A olisi ollut sopiva ja kykenevä hoitamaan kyseisiä asioita edelleenkin.

A on kiistänyt, että hänen tehtäviinsä olisi kuulunut mainittu plastiikkakirurgian kliininen vetovastuu. Vastaselitykseen on liitetty tätä osoittamaan kaksi lausuntoa.

Kysymyksellä irtisanomisajan palkasta ja sen vaatimisesta ei ole merkitystä valitusasian kannalta. Valituksessa on kysymys tiettyjen palkkojen erotuksen vaatimisesta. Irtisanomisasiat ovat oikeudellisesti oma asiansa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen sitä osalta kuin hallinto-oikeus on tutkinut A:n valituksen hallintoriitaa koskevana hakemuksena.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla A:n valitus yhtymähallituksen 23.1.2006 tekemästä päätöksestä on hylätty, ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

1. Oikeudenkäyntimenettely

Sovellettavat säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:ssä säädetään palkkasaatavan vanhentumisesta. Pykälän 1 momentin mukaan viranhaltijan on esitettävä virkasuhteesta johtuvaa palkkaa tai muuta taloudellista etuutta koskeva vaatimus kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona asianomainen palkkaerä tai muu etuus olisi ollut maksettava tai annettava. Jos edellä tarkoitettua vaatimusta ei ole esitetty määräajan kuluessa, oikeus palkkaan tai muuhun etuuteen on menetetty. Mitä 1 momentissa on säädetty viranhaltijasta, koskee 2 momentin mukaan myös henkilöä, jonka virkasuhde on lakannut.

Puheena olevan lain 50 §:n mukaan työnantajan mainitun lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Mainitun lain 57 §:ssä säädetään korvausvaatimuksen käsittelyjärjestyksestä. Pykälän mukaan lain 3 §:n 3 momentissa, 32 §:n 2 ja 3 momentissa ja 46 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvausta koskevat vaatimukset käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen.

Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus.

Pykälän 2 momentin mukaan hakemus, jolla hallintoriita pannaan vireille, on toimitettava hallinto-oikeudelle. Hakemuskirjelmässä on mainittava toimenpide, jota vaaditaan, sekä vaatimuksen perusteet.

Tosiseikat

A on P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle 21.10.2005 osoittamassaan kirjeessä vaatinut kuntayhtymää suorittamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa ajalta 1.1.-31.5.2003 yhteensä 8615,54euroa. A on kirjeessään viitannut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:ään.

P:n sairaanhoitopiirin johtaja on 18.11.2005 tekemällään päätöksellä hylännyt vaatimuksen. Kuntayhtymän yhtymähallitus on 23.1.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on tutkinut A:n yhtymähallituksen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen kunnallisvalituksena. Hallinto-oikeus on lisäksi tutkinut A:n vaatimuksen kuntayhtymän velvoittamiseksi maksamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa hallintoriita-asiana.

Oikeudellinen arviointi

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on esitettävä virkasuhteesta johtuvaa palkkaa tai muuta taloudellista etuutta koskeva vaatimus määräajassa. Säännöksen perusteella vaatimus on esitettävä palkan maksamisesta päättävälle viranomaiselle. Laissa ei nimenomaisesti säädetä, missä järjestyksessä saatavaa koskeva erimielisyys ratkaistaan. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n mukaan lähtökohtana kuitenkin on, että mainitun lain nojalla tehtyihin päätöksiin haetaan oikaisua ja muutosta kuntalain mukaisesti. Lain 57§:ssä on erikseen säädetty eräiden korvausvaatimusten käsittelemisestä hallintoriita-asioina. Näihin eivät kuulu palkkasaatavaa tai muuta taloudellista etuutta koskevat vaatimukset.

Hallintoriita-asioina ratkaistaan hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan sellaiset julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevat riidat, joihin haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse. Hallintoriitamenettely on siten toissijainen hallinto-oikeudelliseen valitukseen nähden. Hallintoriitamenettelyn piiriin kuuluvat tyypillisesti tilanteet, joissa viranomaisen päätöksellä ei ole sitovasti ratkaistu oikeussuhteen osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia. Asiaa on arvioitava siltä kannalta, onko oikaisuvaatimus- ja kunnallisvalitusmenettely eri osapuolten oikeusturvan kannalta riittävä menettely asian ratkaisemiseksi, vai onko asiassa kunnallista päätöksentekoa koskevan muutoksenhaun lisäksi välttämätöntä soveltaa hallintoriita-asian käsittelyjärjestystä.

Asiassa on nyt kysymys kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain soveltamisesta. Sääntely palkkaa koskevasta vaatimuksesta sisältyy myös valtion virkamieslain 52 §:ään. Pykälän 1 momentin mukaan valtion virkamies, joka katsoo, ettei viranomainen ole antanut hänelle palvelussuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi ollut hänelle suoritettava, saa, jollei laissa taikka asetuksessa toisin säädetä, kirjallisesti vaatia siihen oikaisua asianomaiselta viranomaiselta. Viranomaisen on annettava asiassa päätös. Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimukseen annettuun viranomaisen päätökseen saadaan hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Järjestelmä edellyttää, että viranomainen ratkaisee asian sitovasti päätöksellään. Tuon päätöksen oikeellisuus virkamiehellä on oikeus saada tutkituksi hallintovalitusmenettelyssä.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n mukaan valituslajina mainitun lain mukaisessa muutoksenhakuasiassa on valtion virkamieslaista poiketen kunnallisvalitus. Kunnallisvalitus on perusluonteeltaan lähtökohtaisesti niin sanotusti kassatorinen, eli tuomioistuin voi säännön mukaan vain joko pysyttää kunnallisen viranomaisen päätöksen voimassa sellaisenaan tai kumota päätöksen. Ajatus kassatorisuudesta kytkeytyy kunnallisen itsehallinnon turvaamiseen. Hallintovalitusasioissa tuomioistuimen mahdollisuus muuttaa viranomaisen ratkaisua sisällöltään tai jopa antaa asiassa uusi ratkaisu on väljempi.

Jos kunnallinen viranomainen hylkää viranhaltijan palkkasaatavaa koskevan vaatimuksen ja hänen oikaisuvaatimuksensa, päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen kuntalain 90 §:n 2 momentissa säädetyillä perusteilla. Hallinto-oikeuden tehtävänä on tällöin viranhaltijan valituksesta arvioida muun ohella, onko päätös momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla muutoin lainvastainen. Mikäli viranhaltijalla on lain mukaan oikeus saada vaatimansa palkka, kunnallisen itsehallinnon suojaaminen ja kunnallisvalituksen lähtökohtainen kassatorisuus ei ole esteenä sille, että hallinto-oikeus kumoaa kunnallisen viranomaisen päätöksen ja velvoittaa viranomaisen maksamaan viranhaltijalle lainmukaisen palkan. Hallintotuomioistuimen päätös on tällöin myös ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu ulosottoperuste. Tähän nähden kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:ssä tarkoitettu kuntalain mukainen muutoksenhakumenettely on lakiin perustuva, tehokas oikeusturvakeino kunnallisen viranomaisen tekemää palkkaratkaisua vastaan.

Edellä lausutuilla perusteilla A:n palkkaa koskevan vaatimuksen käsittelemiselle osaksikaan hallintoriitaa koskevana hakemuksena ei ole ollut perusteita, minkä vuoksi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava siltä osin kuin hallinto-oikeus on tutkinut A:n valituksen hallintoriita-asiaa koskevana hakemuksena.

2. Pääasian ratkaisu

A:lla ei Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluosan kohdista Valitus ja Hakemus ilmenevät perustelut ja niissä mainitut oikeusohjeet huomioon ottaen ole oikeutta vaatimaansa palkkaan. Yhtymähallituksen päätös ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole kuntalain 90§:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei palkkavaatimuksen hylkäämistä koskevalta osalta ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Kun otetaan huomioon ratkaisun lopputulos sekä kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentti, A:lle ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere, Hannu Ranta ja Juha Rautiainen. Asian esittelijä Raimo Viitasaari.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

"Olen samaa mieltä kuin enemmistö, mutta kohdan 1 ratkaisun perusteluina lausun seuraavan:

Säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:ssä säädetään palkkasaatavan vanhentumisesta. Pykälän 1 momentin mukaan viranhaltijan on esitettävä virkasuhteesta johtuvaa tai muuta taloudellista etuutta koskeva kirjallinen vaatimus kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona asianomainen palkkaerä tai muu etu olisi ollut maksettava tai annettava. Jos edellä tarkoitettua vaatimusta ei ole esitetty määräajan kuluessa, oikeus palkkaan tai muuhun taloudelliseen etuuteen on menetetty. Mitä 1 momentissa säädetään viranhaltijasta, koskee 2 momentin mukaan myös henkilöä, jonka virkasuhde on lakannut.

Puheena olevan lain 50 §:n mukaan työnantajan mainitun lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Mainitun lain 57 §:ssä säädetään korvausvaatimuksen käsittelyjärjestyksestä. Pykälän mukaan lain 3 §:n 3 momentissa, 32 §:n 2 ja 3 momentissa ja 46 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvausta koskevat vaatimukset käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen.

Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia) käsittelee hallinto-oikeus.

Pykälän 2 momentin mukaan hakemus, jolla hallintoriita pannaa vireille, on toimitettava hallinto-oikeudelle. Hakemuksessa on mainittava toimenpide, jota vaaditaan, sekä vaatimuksen perusteet.

Tosiseikat

A on P:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle 21.10.2005 osoittamassaan kirjeessä vaatinut kuntayhtymää suorittamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa ajalta 1.1.-31.5.2003 yhteensä 8615,54euroa. A on kirjeessään viitannut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:ään.

P:n sairaanhoitopiirin johtaja on 18.11.2005 tekemällään päätöksellä hylännyt vaatimuksen. Kuntayhtymän yhtymähallitus on 23.1.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Oikeudellinen arvio

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n mukaan työnantajan tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään. Hallintoriitamenettely on toissijainen hallinto-oikeudelliseen valitukseen nähden. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut tutkia A:n valitusta kuntayhtymän yhtymähallituksen 23.1.2006 tekemästä päätöksestä hallintoriita-asiaa koskevana hakemuksena. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on tältä osin kumottava ja poistettava."

Asian esittelijän oikeussihteeri Raimo Viitasaaren ehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Peren äänestyslausunto.