17.10.2008

Asian aikaisempi käsittely

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta on 27.9.2006 (§ 13) tekemällään päätöksellä hyväksynyt 30. kaupunginosan (Nöykkiö) korttelin 30197 osaa koskevan asemakaavan muutoksen sellaisena kuin piirustus n:o 6088 tarkemmin osoittaa.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Uudenmaan ympäristökeskuksen kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:ssä on tarkemmat säännökset edellytettävistä selvityksistä.

Maankäyttö ja rakennuslain 54 §:n mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle.

Valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen 2 §:n mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason päiväohjearvoa (kello 7-22) 55 dB eikä yöohjearvoa 50 dB (kello 22-7).

Asemakaavan sisältövaatimusten täyttyminen

Suunnittelualue sijaitsee Länsiväylän läheisyydessä ja rajoittuu Länsiväylän vieressä kulkevaan Martinsillantiehen. Kaava-alueen pinta-ala on 2 805 m² ja se sijaitsee pientaloalueen reunalla. Asemakaavan muutoksella tontin käyttötarkoitus on muutettu asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueesta erillispientalojen korttelialueeksi. Rakennustehokkuus ja kerrosluku ovat poistuvan kaavan mukaisesti e=0.20 ja II kerrosta. Asuntojen enimmäismäärä nostetaan yhdestä kolmeen. Kaavassa osoitetun kerrosalan lisäksi tontille saa rakentaa autotalli-, varasto- ja huoltotiloja korkeintaan 15 prosenttia kerrosalasta. Tontille saa lisäksi sijoittaa sellaisia työ- ja toimistotiloja, jotka eivät aiheuta häiriötä asumiselle, yhteensä enintään 25 prosenttia rakennusoikeudesta.

Länsiväylälle (kt 51) välillä Kivenlahti-Hanasaari on tehty meluntorjunnan yleissuunnitelma (Espoon kaupunki ja Tielaitos, marraskuu 1996). Selvityksessä on esitetty muun muassa melutilanne vuonna 2000 ilman meluesteitä. Selvityksessä kyseinen tontti ainakin osittain kuuluu alueeseen, jossa melu on 65 dB kello 7-22. Selvityksen mukaan ennustetilanteessa vuonna 2020 ilman meluesteitä ei alueella ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Ennustetilanteessa vuonna 2020, jolloin Länsiväylän varteen olisi tehty meluvalli, kyseisen tontin melumäärä on alle 55 dB kello 7-22.

Kun otetaan huomioon Länsiväylän varrella Nöykkiössä jo tapahtunut rakentaminen ja se, että kaavamuutoksessa osoitettu rakentaminen vastaa käyttötarkoitukseltaan alueen muuta rakentamista ja että liikenteen aiheuttamia vaikutuksia on tarkasteltu Länsiväylän meluntorjunnan yleissuunnitelmassa, ei se seikka, että juuri nyt kysymyksessä olevan kaavamuutoksen yhteydessä ei ole tehty erityistä meluselvitystä, aiheuta kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen kumoamista.

Asuinrakennukset tulisivat sijaitsemaan lähimmillään noin 80 metrin etäisyydellä Länsiväylästä ja noin 20 metrin etäisyydellä Martinsillantiestä.

Asemakaavamääräyksen mukaan rakennusalan sivun, jonka puoleisten rakennuksen ulkoseinien sekä ikkunoiden ja muiden rakenteiden ääneneristävyyden liikennemelua vastaan on oltava vähintään 35 dBA. Kaavamääräyksen 4 §:n mukaan rakennuslupavaiheessa on esitettävä selvitys siitä, että leikki- ja oleskelualueet on suojattu liikennemelulta rakennusten ja rakennelmien sijoittelulla sekä tontinomistajan toteuttamin melusuojin. Melutaso piha- ja oleskelualueilla ei saa ylittää päivisin (kello 7-22) 55 dB (A) ja öisin (kello 22-7) 45 dB (A). Melusuojaus on toteutettava ennen uusien asuinrakennusten käyttöönottoa.

Asemakaavassa on kaavamääräyksillä varmistettu, että kaavamuutosalueen ulko- ja sisätiloissa ei ylitetä valtioneuvoston päätöksen mukaisia melutason ohjearvoja. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että kaavamuutoksessa on luotu edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle.

Johtopäätös

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kaupunginhallitus ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös muutenkaan ole lainvastainen. Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöstä ei ole syytä valituksen johdosta kumota.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Uudenmaan ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan päätökset kumotaan.

Hallinto-oikeuden päätöksessä viitataan Espoon kaupungin ja tielaitoksen vuonna 1996 tekemään Länsiväylän meluntorjunnan yleissuunnitelmaan. Suunnitelman mukaan kyseinen tontti kuuluu vuoden 2000 melutilanteessa ainakin osittain alueeseen, jonka melutaso on 65 dB kello 7-22. Selvityksen mukaan alueen melutaso vuonna 2020 olisi alle 55 dB kello 7-22, mikäli Länsiväylän varteen on tehty meluvalli. Meluvallin rakentaminen on siis katsottu tarpeelliseksi, mutta meluvallia ei ole toteutettu.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) vuonna 2000 laatimassa ja vuonna 2005 päivitetyssä pääkaupunkiseudun pääteiden meluntorjuntaohjelmassa Nöykkiön alue mainitaan kohteena, jossa pientaloalueen suojaus on tarpeen. Kyseisen meluntorjuntaohjelman mukaan tarpeellinen melueste on esitetty rakennettavaksi Martinsillantien varteen.

Asemakaavan muutos koskee aluetta, jonka Länsiväylän meluntorjunnan yleissuunnitelmassa ja YTV:n laatimassa meluntorjuntaohjelmassa on katsottu vaativan ulkoista melunsuojausta. Asemakaavan muutos, jossa alueelle osoitetaan ilman ulkoista melunsuojausta uutta asutusta, ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n sisältövaatimuksia terveellisen ja viihtyisän elinympäristön osalta.

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta on valituksen johdosta antamassaan selityksessä viitannut asemakaavassa oleviin määräyksiin melunsuojauksen osalta ja todennut, että rakennusvalvontaviranomainen ei voi myöntää rakennuslupaa ilman asianmukaista selvitystä melutason ohjearvojen täyttymisestä eikä myöskään hyväksyä käyttöönotettavaksi uusia asuinrakennuksia. Alueella jo olemassa olevaan rakennuskantaan nähden nämä määräykset ovat tiukemmat ja osaltaan kaavamuutoksen mahdollistavalla lisärakentamisella parannetaan näidenkin pihojen suojattavuutta ja olemassa olevaa tilannetta.

Uudenmaan ympäristökeskus on antanut vastaselityksen.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on toimittanut kaavanmuutosalueella 10.9.2008 katselmuksen, jossa tehtiin havaintoja kaavanmuutosalueesta ja sille sijoitettavissa olevista meluntorjuntajärjestelyistä. Katselmuksesta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioiden suunnitelman toteuttamisen merkittävät välilliset ja välittömät vaikutukset ihmisten elinoloihin ja ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n mukaan asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä ( asemakaavamääräykset ). Asemakaavamääräykset voivat muun ohessa koskea haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on, että rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 153 §:n mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ottaa käyttöön ennen kuin se on loppukatselmuksessa käyttöön hyväksytty.

Melutason ohjearvot

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan mainittua päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä.

Sanotun päätöksen 2 §:n mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason L ( _Aeq ) päiväohjearvoa (klo 7-22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22-7) 50 dB.

Valtioneuvoston päätös ei ole oikeudellisesti sitova. Päätös perustuu kuitenkin tutkimuksiin ja selvityksiin melutasoista, jotka yleensä alentavat asuinympäristön viihtyisyyttä. Tämä selvitys voidaan ottaa huomioon arvioitaessa asemakaavalle viihtyisyyden osalta asetetun sisältövaatimuksen täyttymistä.

Asemakaavan muutoksessa osoitettu ja kaava-alueen ympäristön maankäyttö

Kaavamuutos käsittää korttelin 30197 tonttiin n:o 4 kuuluvan alueen. Mainitun tontin alue on varattu voimassa olevassa asemakaavassa asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi (AL-2). Asemakaavamääräyksen mukaan alueelle saa sijoittaa huvi- ja viihdetarkoituksia palvelevia tiloja sekä yhden asunnon. Korttelin 30197 muut neljä tonttia on voimassa olevassa asemakaavassa varattu erillispientalojen korttelialueeksi (AO-1).

Asemakaavan muutoksella tontin n:o 4 käyttötarkoitus on muutettu muita korttelin tontteja vastaavasti erillispientalojen korttelialueeksi (AO). Tontille on osoitettu rakennusalat asuinrakennuksille ja auton säilytyspaikalle. Suurimmaksi sallituksi asuntojen määräksi rakennusalalla on osoitettu kolme. Rakennusalan etelä- ja länsisivuilla on merkintä, jonka mukaan rakennuksen ulkoseinien sekä ikkunoiden ja muiden rakenteiden ääneneristävyyden liikennemelua vastaan on oltava asianomaisella sivulla vähintään 35 dBA. Asemakaavassa on määrätty, että rakennuslupavaiheessa on esitettävä selvitys siitä, että leikki- ja oleskelualueet on suojattu liikennemelulta rakennusten ja rakennelmien sijoittelulla sekä tontinomistajan toteuttamin melusuojin. Kaavassa on niin ikään määrätty, että melutaso piha- ja oleskelualueilla ei saa ylittää päivisin (kello 7-22) 55 dB (A) ja öisin (kello 22-7) 45 dB (A). Kaavamääräyksen mukaan melusuojaus on toteutettava ennen uusien asuinrakennusten käyttöönottoa.

Kaavanmuutosalue alue rajoittuu etelässä Martinsillantiehen, jonka jälkeen kapean viherkaistan jälkeen on kantatie 51 (Länsiväylä). Etäisyys rakennusalasta Martinsillantiehen on 18 metriä ja kantatiehen 51 noin 85 metriä. Martinsillantien ja asuntojen rakennusalan väliin jää auton säilytyspaikan rakennusala. Korttelin maasto nousee kohti pohjoista, liikenneväylät ovat korttelin alapuolella. Martinsillantien ja kantatien 51 välisellä alueella on harvaa lehtipuuvaltaista puustoa.

Korttelin 30197 kullakin tontilla on asuinkäyttöön rakennettu rakennus. Kaavanmuutoksen kohteena olevalla tontilla 4 oleva omakotitalo on nykyisin työpaikkakäytössä.

Melutasoa koskevat selvitykset

Meluntorjunnan yleissuunnitelman (Espoon kaupunki ja Tielaitos, marraskuu 1996) sisältämän melualuekartan mukaan kaavanmuutosalue on ainakin osittain alueella, jolla melu on 65 dB ajalla 7-22. Ennustetilanteessa vuonna 2020, jolloin Länsiväylän varteen olisi tehty meluvalli, tontin melumäärä olisi alle 55 dB ajalla 7-22.

Kaavanmuutosta varten on laadittu liikennemelun laskennallinen mallinnus ( Promethor Oy, Jani Kankare, 7.1.2005 ). Laskenta on suoritettu käyttäen 3D-mallin mukaista laskentaohjelmaa 01 dB. Laskentaohjelmaan maastomalli syötetään CAD-tiedostoa käyttäen, jolloin maasto muodostuu kolmiulotteisesti. Ohjelmaan voidaan antaa syöttötietoina suunnitellut melusuojaukset. Mallinnuksen mukaan nykyisellä rakennuskannalla olevan lähtötilanteen mukaan piha-alueella keskiäänitaso päiväsaikaan on noin 53-67 dB. Tarkasteltaessa tulevaa tilannetta oleskelualueiden on oletettu olevan talojen takapihoilla. Laskennassa on todettu, että kun talojen kulmille tehdään melua vaimentavat aidat, takapihalle saadaan alue, jolla keskiäänitaso päiväsaikaan on alle 55 dB. Yhden talon kohdalla alue on hyvin pieni, mutta tälläkin pihalla melutaso on kuitenkin kokonaisuudessaan alle 60 dB.

Oikeudellinen arviointi

Kaavanmuutosalueella liikennemelun taso on edellä selostetuin tavoin asuinalueen viihtyisyyttä heikentävällä tavalla korkea. Valituksenalaisella päätöksellä hyväksyttyyn asemakaavaan on kuitenkin otettu maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n nojalla asemakaavamääräyksiä melun haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Näiden määräysten mukaan kaava-alueelle rakennettavia uusia rakennuksia ei saa ottaa käyttöön, ennen kuin on selvitetty, että melutaso piha-alueilla alittaa kaavamääräyksen mukaiset piha- ja oleskelualueita koskevat melutason enimmäisarvot. Kaavassa määrätyt arvot vastaavat melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä osoitettuja arvoja.

Kaavamääräykset edellyttävät meluntorjuntaa rakennusten sijoittelulla ja tontinomistajan toteuttamin melusuojin. Melua voidaan kaavanmuutosalueella torjua esimerkiksi rakentamalla aita, sijoittamalla Martinsillantien ja rakennusalan väliin sijoitettavaksi osoitetut autopaikat melua torjuvalla tavalla ja mahdollisesti kattamalla ne, taikka muilla vastaavilla järjestelyillä, joiden riittävyys tutkitaan kaavamääräyksessä edellytetyn selvityksen perusteella rakennuslupamenettelyssä. Katselmushavaintojen perusteella meluntorjuntaa koskevien kaavamääräysten toteuttamiskelpoisuutta ei ole aihetta epäillä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaan asemakaavan tulee täyttää viihtyisyyden vaatimukset. Harkittaessa mainitun sisältövaatimuksen täyttymistä otetaan huomioon meluntorjuntajärjestelyjä edellyttävät asemakaavamääräykset. Kaavan sisältövaatimusten täyttymistä harkittaessa sillä seikalla ei ole merkitystä, kenen toteutettavaksi meluntorjuntajärjestelyt on kaavassa osoitettu. Riittävää on, että järjestelyillä voidaan alentaa melutasoa kaavanmuutosalueella niin, että viihtyisyyden vaatimukset täyttyvät. Kaavaa ei siten voida pitää lainvastaisena sillä perusteella, että tontin ulkopuolisia meluntorjuntajärjestelyjä ei ole toteutettu tai että niiden toteuttamisajankohdasta ei ole tietoa.

Edellä lausutuin perustein kaupunginsuunnittelulautakunnan päätös ei ympäristökeskuksen valituksessa esitetyillä perusteilla ole asemakaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa viihtyisyyden osalta asetetun sisältövaatimuksen vastainen. Sen vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Ilkka Pere, Tuula Pynnä, Eila Rother ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Jaana Moilanen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Eila Rotherin äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Ilkka Pere yhtyi:

Sovellettavien oikeusohjeiden osalta yhdyn enemmistön lausuntoon. Muilta osin lausun seuraavasti:

"Asiassa ei ole esitetty maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä ja vastaavan asetuksen 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja riittäviin selvityksiin perustuvia tietoja, joiden pohjalta voitaisiin arvioida, ovatko asumiseen käytettävien ulkotilojen kaavaillut melunsuojaustoimenpiteet toteutettavissa siten, että kaavamuutos täyttää maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset terveellisestä ja viihtyisästä elinympäristöstä. Riittävänä ei ole pidettävä sitä, että tällainen selvitys on vaadittu esitettäväksi vasta rakennuslupavaiheessa. Kumoan puutteellisten selvitysten vuoksi Helsingin hallinto-oikeuden ja Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan päätökset."