5.2.2008

Asian aikaisempi käsittely

Viestintävirasto on päätöksellään 23.1.2006, sikäli kuin nyt on kysymys, peruuttanut A Oy:lle myönnetyt verkkotunnukset (125 verkkotunnusta).

Yhtiö on valittanut päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja vaatinut Viestintäviraston päätöksen kumoamista siltä osin kuin Viestintävirasto on peruuttanut A Oy:n verkkotunnuksia. Viestintävirasto on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Viestintävirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon ja A Oy vastaselityksen. Yhtiön täydennettyä valitustaan ja pyydettyä suullisen käsittelyn toimittamista asiassa Viestintävirasto on antanut lisälausunnon, jonka johdosta yhtiö on antanut vastaselityksen. Vastaselitykseen on liitetty 6 313,50 euron lasku yhtiön oikeudenkäyntikuluista.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, sikäli kuin nyt on kysymys, hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen ja yhtiön vaatimuksen Viestintäviraston velvoittamiseksi korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään suullisen käsittelyn toimittamisesta, pääasian osalta esitetyn selvityksen ja sen arvioinnin sekä oikeudenkäyntikulujen osalta seuraavasti:

Asiassa saatu kirjallinen selvitys huomioon ottaen, suullisen käsittelyn toimittamista on pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

A Oy on ennen valituksenalaista päätöstä Viestintävirastolle antamassaan selvityksessä 13.7.2004 muun muassa esittänyt, että verkkotunnusten määrä on suhteessa yrityksen toiminnan laatuun ja kasvutavoitteisiin. Yhtiön mukaan kaikki verkkotunnukset ovat käytössä vähintään sähköpostin ja täydellisten nimipalvelujen muodossa ja käytännön syistä yhteystiedot eivät ole identtisiä kaikkien tunnusten osalta. Yhtiöllä on oma kahdeksan palvelimen palvelinympäristö, jossa toteutetaan verkkotunnusten takana olevat palvelut ja toiminallisuudet. Yhtiö pidättää oikeuden siihen, että käyttötarkoitus saattaa muuttua yhtiön ilmoittamasta markkinatilanteen tai muiden sellaisten tekijöiden vuoksi.

A Oy on valitusvaiheessa valituksesta tarkemmin ilmi käyvällä tavalla esittänyt selvityksen verkkotunnusten hakemisen tarkoituksesta ja jaotellut tunnukset yhtiön liiketoimintaperusteiden mukaisiin ryhmiin, joita ovat: perusinternetpalvelut, portaalit, kauppapaikat, kollaboraatioratkaisut, konsultointipalvelut, paikkatieto ja ilmailu.

A Oy on hallinto-oikeuden pyynnöstä antamaansa täydennykseen liittänyt sivuston, josta yhtiön mukaan ilmenee palvelujen ohjelmistokokonaisuuden laajuus, sivuston, joka antaa kuvan asiakastietokannan rakenteesta, sivustoja, jotka kuvaavat sitä, mitä palvelukokonaisuus sisältää, sekä sivustoja, jotka kuvaavat järjestelmän käytettävyyttä, laajuutta ja julkaisujärjestelmän toimintaa. Yhtiö on muun muassa todennut, että A Oy:n verkkotunnukset ovat A Oy:n hallitsemien palvelimien nimellisiä osoitteita, joita käytetään numeeristen IP-osoitteiden sijaan. Käyttäjät kirjautuvat palveluun omien henkilökohtaisten sähköpostiosoitteittensa avulla ja saavat käyttöönsä tiedoston, keskustelun, tehtävät ja kalenteritoimintoja. Palvelun verkkotunnus on vain osoite, jonka kautta käyttäjät voivat kirjautua palveluun.

Viestintävirasto on liittänyt päätökseensä tulosteet verkkotunnusten sivustoista. Virasto on todennut, että selvityspyynnössä yksilöidyillä verkkotunnuksilla ei ole pääsääntöisesti ylläpidetty internet-sivustoja. Virasto on antamassaan lisälausunnossa viitannut Patentti- ja rekisterihallituksesta hankkimiinsa yhtiötä koskeviin tilinpäätöstietoihin ja tietoihin henkilöstömäärästä.

A Oy:n hakemien verkkotunnusten määrää on yhtiön toiminnan tosiasialliseen laajuuteen nähden pidettävä suhteettoman suurena. Verkkotunnukset ovat yleissanoja, jotka eivät viittaa yhtiön itse harjoittamaan toimintaan tai sen laatuun. Yhtiön mukaan se omistaa palvelinympäristön, jonka avulla yhtiön palvelut voidaan toteuttaa. Kun asiakkaalla on käytössään oma verkkotunnus, yhtiö tarjoaa asiakkaalleen nimipalveluja, sähköpostipalveluja, kotisivujen levytilaa, sivustojen julkaisujärjestelmäpalveluja, ryhmätyöpalveluja, verkkopöytäpalveluja ja verkostoitumis- ja markkinointipalveluja. Yhtiö on varannut mahdollisuuden muuttaa verkkotunnusten käyttötarkoitusta tarpeittensa mukaan.

Hallinto-oikeus katsoo, että verkkotunnuksen hallinnasta erotetun internet- ja sähköpostiliikenteen merkittävän osan tosiasiallinen luovuttaminen toisen käyttöön voidaan tulkita verkkotunnuslaissa tarkoitetuksi jälleenluovutukseksi. Niin ikään sellaiseksi voidaan katsoa verkkotunnuksen hakeminen luovutettavaksi toisen yrittäjän käyttöön tämän internet-liiketoiminnoissa.

Yhtiö on ilmoittanut kaikkien verkkotunnusten käyttötarkoitukseksi tarjota mahdollisille asiakas- tai yhteistyöyrityksille näiden toiminnassaan tarvitsemia yhtiön kehittämiä palveluja ja lisäksi varannut mahdollisuuden muuttaa tarpeidensa mukaan verkkotunnusten käyttötarkoituksia. Yhtiö ei ole edelleenkään esittänyt selvitystä siitä, että tunnuksilla olisi ylläpidetty internetsivustoja. Yhtiön toiminnan laajuudessa ei ole myöskään esitetty tapahtuneen muutoksia.

Ottaen huomioon verkkotunnuslain tarkoitus estää tunnukseksi soveltuvien verkkotunnusten massaluontoinen hankinta sekä pyrkimys siihen, ettei tunnukset saaneelle syntyisi monopolimaista painostusasemaa tai kohtuutonta taloudellista hyötyä, Viestintävirasto on voinut A Oy:n verkkotunnusten hakemisen tarkoituksesta esittämän selvityksen, verkkotunnusten määrän ja laadun sekä sen perusteella, ettei sivustoilla ole ylläpidetty toimintaa katsoa, että yhtiön ilmeisenä tarkoituksena on verkkotunnusten varastointi jälleenluovutustarkoituksessa.

Viestintäviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asiassa annettuun ratkaisuun nähden ei ole kohtuutonta, että A Oy pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina viitannut verkkotunnuslain 5 §:n 4 momenttiin ja 12 §:n 1 momentin 9 kohtaan sekä hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momenttiin ja 74 §:ään.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiö on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset ja vahvistaa, että A Oy:llä on oikeus pitää rekisteröitynä Viestintäviraston peruuttamat verkkotunnukset. Edellytyksiä verkkotunnusten peruuttamiselle ei ole ollut. Viestintävirasto on myös velvoitettava korvaamaan A Oy:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Lisäksi yhtiö on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn.

Yhtiö on rekisteröinyt verkkotunnuksia tavanomaisen määrän. Verkkotunnusten määrä ei sinänsä ole näyttö varastoinnista tai jälleenluovutustarkoituksesta. Yhtiö toimii muun muassa internet- ja media-aloilla. Yhtiön verkkotunnusten määrä on toimialalla normaali hieman yli 100 kappaletta.

Verkkotunnuksia ei ole haettu "massamaisesti" varastoon odottamaan. Jokainen verkkotunnus on käytössä. Lisäksi verkkotunnukset muodostavat kokonaisuuden, jonka olemassaolon perustalle hakijan liiketoiminta on rakennettu. Ainuttakaan verkkotunnusta ei ole luovutettu edelleen.

Yhtiö on harkinnut tarkasti tavoittelemansa verkkotunnuskokonaisuuden ja onnistunut kilpailutilanteessa 1.9.2003 hankkimaan kohtuullisen hyvän kokonaisuuden. Jos varaustilanteessa ei olisi ollut kilpailutilannetta ja hakija olisi voinut vapaasti valita verkkotunnukset, niitä olisi varattu todennäköisesti merkittävästi vähemmän.

Yhtiön toiminta-ajatuksena on sellaisen sovellus- ja palvelinympäristön luominen, jonka avulla yhtiön palvelukokonaisuus voidaan toteuttaa. Jotta hakija voi tarjota palvelujaan kilpailukykyisesti, tarvitaan harkittu verkkotunnuskokonaisuus, jossa jokainen verkkotunnus tukee kokonaisuutta.

Yhtiö on valinnut yleissanoja muun muassa, jotta se välttyisi tavaramerkkien ja toiminimien loukkaamiselta. Hakijan valitsemat yleissanoista muodostuvat verkkotunnukset kuvaavat hakijan tuotteita sekä helpottavat verkkotunnusten avulla tapahtuvaa palvelujen tarjontaa. Yleissanojen käytölle ei ole asetettu estettä lainsäädännössä, vaan ne ovat melko yleisesti käytettyjä verkkotunnuksia.

Toistaiseksi tarvetta verkkotunnusten tarkoitusten muutoksiin ei ole ollut. Jos muutoksia tulee, niin ne ovat todennäköisesti pienehköjä ja hakijan verkkotunnuskokonaisuuden tarkoitusta tukevia. Liiketoimintansa tukemiseksi A Oy on aktiivisesti ylläpitänyt internet-sivustoja.

Käytännössä hakija toimii siten, että yleensä toisen asteen osoitetietoa ei käytetä, vaan käytetään kolmannen asteen internet-osoitteistoa. Kolmannen asteen nimiosan hakija voi valita vapaasti.

Sivustojen lisäksi jokaisen verkkotunnuksen sähköpostit ovat toimineet vuodesta 2003. Kukin verkkotunnus on selkeästi kytkettävissä yhtiön palvelujen tarjoamiseen ja kunkin tunnuksen hakemista on erikseen harkittu. Lisäksi tunnusten myöntämisen jälkeen niille on systemaattisesti kehitetty esitettyjen käyttötarkoitusten mukaisia palveluja. Palvelujen laajamittaista käyttöönottoa ja markkinointia on jouduttu lykkäämään, koska myönnetyt tunnukset ovat olleet jäädytettyinä ja niiden suhteen on ollut riski, että ne peruutetaan.

Yhtiöllä ei ole ollut minkäänlaista tarkoitusta käyttää verkkotunnuksia monopolimaisen painostusaseman tai kohtuuttoman taloudellisen hyödyn hankkimiseksi.

Koska verkkotunnuksen peruuttaminen on äärimmäinen keino puuttua olemassa oleviin verkkotunnuksiin, peruuttamispäätökset olisi tullut perustella huolellisesti ja ymmärrettävästi. Perustelematta on jäänyt muun muassa, minkä vuoksi kaikki verkkotunnukset on rinnastettu toisiinsa ja peruuttaminen on tehty yhteispäätöksellä, vaikka yhtiö on jokaisen verkkotunnuksen osalta ilmoittanut käyttötarkoituksen.

A Oy on niin sanottu monitoimialayhtiö. Sen päätoimialana on internet-palveluiden tarjoaminen B aputoiminimellä.

A Oy:n liiketoimintapäätökset ovat verkkotunnusten myöntämisen jälkeen perustuneet siihen, että sillä on käytettävissään kyseiset verkkotunnukset. Yhtiöllä on oma palvelinympäristö, jolla pystytään toteuttamaan verkkotunnuskokonaisuuden tarvitsemat palvelut. Lisäksi yhtiö on juuri hankkinut uusia palvelimia, nauhavarmistuksen ynnä muita palvelinympäristön laitteita ja tehnyt vuokrasopimuksen laitetiloista sekä hankkinut varmistetut internet-yhteydet. Tämä panostus tehtiin siinä uskossa, että hallinto-oikeus olisi tehnyt hakijalle myönteisen päätöksen ja verkkotunnukset olisi viimein saatu suunniteltuun tuottavaan käyttöön.

A Oy:n liiketoiminta jakautuu seuraaviin ryhmiin: perusinternetpalvelut, portaalit, kauppapaikat, kollaboraatioratkaisut, konsultointi, paikkatieto ja ilmailu. Kaikki rekisteröidyt verkkotunnukset palvelevat näitä tarkoituksia.

Verkkotunnuskokonaisuuden hakeminen on perustunut siihen, että A Oy:n asiakkaat voivat tätä kautta löytää ja käyttää A Oy:n palveluita. Toiminta edellyttää useampia verkkotunnuksia. Verkkotunnukset muodostavat kokonaisuuden, joka on suunniteltu tukemaan A Oy:n toimintaa. Verkkotunnuksista koostuu A Oy:n "työkalupakki" tai "tuotesalkku", jonka avulla vuosia kehitetyt palvelut on tarkoitus saada tuottamaan.

A Oy on Viestintäviraston valtuuttama internetpalveluntarjoaja, jonka avustuksella yritykset voivat varata viestintävirastolta omia verkkotunnuksia. Tavoitteena on saada asiakkaat itse varaamaan Viestintävirastolta uudet täysin omat verkkotunnuksensa. A Oy tarjoaa tämän jälkeen asiakkaille muun muassa nimipalveluja, jotka Viestintävirasto vaatii, ja sähköpostipalveluja, sivustotilaa ynnä muita palveluja, joita asiakas tarvitsee.

A Oy ei luovuta asiakkailleen omia rekisteröimiään verkkotunnuksia. A Oy ei myöskään ole hakenut omissa nimissään verkkotunnuksia asiakkaittensa toimeksiannosta näiden käyttöön tai hakenut omissa nimissään verkkotunnusta käytettäväksi toisen yrittäjän internet-liiketoimintaan.

Tunnusten joukkoperuuttaminen kyseisessä laajuudessa johtaa elinkeinonharjoittajan kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen, kun yli kolmen vuoden kehitystyön jälkeen elinkeinotoiminnalta viedään pohja pois peruuttamalla ne oikeudet (rekisteröinnit), joiden varaan toiminta on perustunut. Jos A Oy:ltä peruutetaan lähes kaikki verkkotunnukset ja sen kilpailijat saavat pitää omat verkkotunnuksensa aiheutuu tästä A Oy:lle suurta suhteellista kilpailukyvyn heikkenemistä.

Kiistanalaiset verkkotunnukset ovat käytössä ja jos ne peruutetaan, ne pitäisi korvata uusilla verkkotunnuksilla. Esimerkiksi sähköpostien lakkaaminen ja palvelujen osoitteiden muuttuminen aiheuttaisivat katastrofaalisen tilanteen. Jos yhtiö Viestintäviraston mielestä jonkun verkkotunnuksen osalta ei ole toiminut oikein, tulisi tällaisesta asiantilasta ensisijaisesti huomauttaa, esittää oikea toimintatapa ja pyytää korjaamaan tilanne tietyn ajan kuluessa. Kaikkien verkkotunnusten niputtaminen ja asian ylimalkainen (yksi sähköpostikysely) käsittely ja sen pohjalta tehty verkkotunnuskokonaisuuden peruuttaminen on äärimmäisen epäoikeudenmukainen toimintatapa.

Suullinen käsittely on tarpeen ilmeisten väärinkäsitysten poistamiseksi. Suullisen käsittelyn yhteydessä voidaan paremmin tuoda esille, kuinka uudet internet-ratkaisuihin ja tietotekniikkaan perustuvat liiketoimintamallit toimivat ja millaisia erityispiirteitä niihin liittyy.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Viestintävirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut päätökseensä ja hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin sekä lausunut, ettei yhtiö ole oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksensa tueksi esittänyt selvitystä kohtuuttomuudesta tai viranomaisen virheestä ja kiistänyt vaatimuksen perusteeltaan ja määrältään.

Yhtiö on vastaselityksessään toistanut vaatimuksensa. Yhtiö ei ole väittänytkään, että viranomaismenettelyssä olisi tapahtunut muodollinen virhe. Sen sijaan päätöksen sisältö on väärä ja se on kohtuuttomasti vaikeuttanut yhtiön liiketoimintaa. Väärästä päätöksestä aiheutuvien oikeudenkäyntikulujen sälyttäminen päätöksen kohteeksi joutuneelle on kohtuutonta. Muutoin yhtiö on viitannut valitukseensa.

Korkein hallinto-oikeus on istunnossaan 21.11.2007 A Oy:n pyynnöstä ja asian selvittämiseksi päättänyt toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suullinen käsittely on toimitettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 20.12.2007. Suullinen käsittely on äänitetty ja siitä laadittu pöytäkirja on liitetty jutun asiakirjoihin.

Suullisessa käsittelyssä A Oy:tä edusti toimitusjohtaja C avustajanaan asianajaja D. Viestintävirastoa edustivat verkkotunnusyksikön päällikkö E, kehityspäällikkö F sekä lakimiehet G, H ja I.

A Oy uudisti vaatimuksensa hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätösten kumoamisesta. Yhtiön mukaan verkkotunnuksia ei ole hankittu jälleenluovutustarkoituksessa, vaan yhtiö on toiminut verkkotunnuslain mukaisesti. Yhtiö on perusteellisesti selvittänyt muun muassa verkkotunnuksia koskevan tarpeensa alkuvuodesta 2003. Kilpailutilanteessa syyskuussa 2003 yhtiö sai noin 120 verkkotunnusta ja muutaman lisää vuonna 2004. Epäselvyyttä ei ole liittynyt kuin yhteen verkkotunnukseen.

Kaikki yhtiön hallussa olevat verkkotunnukset liittyvät sen toimialaan ja ne ovat käytössä vähintään sähköpostimuodossa. Yhtiön tarkoitus on kaikkien verkkotunnusten osalta eriteltynä ilmoitettu Viestintävirastolle. Yhtiön selvityksiä joko ei ole uskottu tai sitten yhtiö ei ole pystynyt selvittämään toimintansa laatua riittävän selvästi.

Viestintävirasto lausui, että A Oy:n verkkotunnusten osalta on syntynyt varastointiolettama muun ohella koska verkkotunnuksia on lukuisa määrä suhteessa yhtiön kokoon eikä verkkotunnuksilla ole suoraa yhteyttä yhtiön elinkeinotoiminnan laatuun. Jotkut verkkotunnukset viittaavat tunnettuihin nimiin, jotkut eivät ole näyttäneet olevan käytössä ja jotkut ovat vaikuttaneet olevan muiden kuin yhtiön käytössä. Asia on tullut Viestintävirastossa vireille sille esitetyn siirtovaatimuksen johdosta, mutta Viestintävirasto on lähtenyt selvittämään A Oy:n verkkotunnusten käyttötarkoitusta kaikkien verkkotunnusten osalta.

Yhtiön ilmoittamaa toimialamäärittelyä ei ole pidetty yhtiön kokoon nähden uskottavana. Verkkotunnuksissa saa käyttää yleissanoja eikä verkkotunnusten määrään yhtä toimijaa kohtaan ole mahdollista ottaa mitään yleisluontoista kantaa, mutta yli sadan keskeisen yleissanan varaaminen yhden haltijan käyttöön tukee varastointiolettamaa. Viestintävirasto on katsonut, ettei yhtiö ole esittänyt uskottavaa tai riittävää selvitystä verkkotunnusten yhteydestä sen toiminnan laatuun tai muutoin selvitystä varastointiolettaman kumoamiseksi. Viestintäviraston käsitys on perustunut kaikkia peruutettuja verkkotunnuksia koskevaan kokonaisarviointiin. Yhtiö on uusinut kaikki verkkotunnuksensa huolimatta ilmoituksestaan, että verkkotunnuksia olisi muussa kuin syksyllä 2003 vallitsevassa kilpailutilanteessa voitu varata merkittävästi vähemmän.

Kolmannen asteen verkkotunnuksen käyttö on verkkotunnuslain nojalla hyväksyttävää käyttöä, mutta Viestintävirasto ei ole pystynyt valvomaan muuta kuin sitä, ylläpidetäänkö kysymyksessä olevilla verkkotunnuksilla internetsivustoja. Verkkotunnuslaki ei kuitenkaan edellytä internetsivustojen ylläpitämistä.

Varastointiolettama ja olettama ilmeisestä jälleenluovutustarkoituksesta voidaan kumota esittämällä selvitystä siitä, että verkkotunnukset on haettu muussa kuin jälleenluovutustarkoituksessa. A Oy:n verkkotunnuksia ei Viestintäviraston tiedon mukaan ole jälleenluovutettu.

Toimitusjohtaja C lausui asiassa kuultuna, että hän on yhtiön omistajana rahoittanut sen toiminnan itse sekä panostanut siihen neljän ja puolen vuoden kokoaikaisen työnsä. Yhtiö toimii tällä hetkellä sekä tilojen että laitteiden osalta täysin ammattimaisessa ympäristössä. Laitteet kestävät suunnitellun kuormituksen. Ohjelmistokokonaisuus ja palvelinjärjestelmät on rakennettu työntekijöiden ja alihankkijoiden avulla.

Kaikki yhtiön liiketoimintaa koskevat päätökset ovat rakentuneet yhtiön saamaan hyvään verkkotunnuskokonaisuuteen. Verkkotunnukset kuvaavat yhtiön palveluja, asiakasyrityksiä ja toimialoja. Yhtiön liiketoiminnan kannalta on erittäin tärkeää, että verkkotunnukset muodostavat kokonaisuuden. Yhtiö oli vuonna 2004 edelläkävijä, ja se muuttuisi pelkäksi teknologiantuottajaksi, jos verkkotunnukset peruutettaisiin. Tällöin yhtiö ei voisi rakentaa portaaleja, se ei saisi rahoittajia ja palvelujen markkinointi olisi vaikeaa. Peruuttamisuhka on pakottanut yhtiötä pelkästään kehittämään toimintaansa ja pitämään kuluja kurissa.

Yhtiön verkkotunnuksia ei ole luovutettu. Niitä on koko ajan ollut tarkoitus käyttää omassa liiketoiminnassa. Toimintaa ei voitaisi rakentaa yhden verkkotunnuksen varaan tai palvelujen markkinointi olisi tällöin todella vaikeaa. Yhtiön päätuotteena on kollaboraatioalusta, johon eri palveluja yhdistetään. Jokaiselle verkkotunnukselle on tarkoitus rakentaa omaa palvelua. Palvelujen toimivuudesta ei vielä ole tietoa, kun verkkotunnuksia ei ole voitu ottaa käyttöön. Yhtiölle on tärkeää, että verkkotunnuksia saadaan nimenomaan fi-juureen.

Yhtiö toimii myös verkkotunnusasiamiehenä hakien asiakkailleen verkkotunnuksia ja tarjoten tarvittavat nimipalvelimet. Yhtiön omista verkkotunnuksista ainoatakaan tunnusta ei ole koskaan luovutettu, vaan niitä on ollut tarkoitus käyttää yhtiön omassa toiminnassa. Noin sadan verkkotunnuksen perusteella yhtiölle ei voi muodostua monopoliasemaa.

C esitteli korkeimmalle hallinto-oikeudelle yhtiön verkkotunnusten käyttöä ja yhtiön kehittämiä palveluja internetissä.

Yhtiön kehittämä verkkotunnusten käyttö on ollut aikanaan markkinainnovaatio. Yhtiö on luonut uutta tapaa toimia ja toimintaan on panostettu vahvasti. Yhtiö myy asiakkailleen käyttöoikeudet verkkotyöpöytään esimerkiksi pienyrittäjälle siten, ettei tämä tarvitse muuta kuin kannettavan tietokoneen. Toisena käyttäjäryhmänä on yhteistyötä yrityksen sisällä tai yritysten välillä harjoittavat tahot ja kolmantena se, että tiettyjä palveluja toimitetaan "plug-in" -palveluina. Neljäntenä on toimialakohtainen markkinointihyöty eli esimerkiksi se, että kuljetuspalvelujen tarvitsijat ja tarjoajat voivat kohdata portaalissa (nnn.fi). Yhtiö tekee täysin uudelta pohjalta ja uudella markkinointikonseptilla uusia palveluja internet-ympäristöön. Kaikki kokonaisuuteen kuuluvat alustat ovat olemassa ja yhtiöllä on resurssit täyttää sivustot hyvinkin nopeasti, kun verkkotunnukset vapautuvat yhtiön käyttöön. Yhtiöllä on käytössään osaavat tekijät ja tekniikkaan on panostettu paljon.

A Oy:n nimeämä todistaja tekniikan tohtori J lausui muun ohella, että verkkotunnuslain voimaantulo muutti verkkotunnusten laadun mahdollistaessaan yleissanojen käytön verkkotunnuksissa. Markkinoinnissa hyödyllisiä yleissanoja haettiin yleisesti verkkotunnuksiin. Kun haettujen verkkotunnusten saanti oli kilpailutilanteessa epävarmaa tärkeimmän sanan lisäksi haettiin muutama samantyyppinen sana varalle. Verkkotunnuslaissa tai määräyksissä ei ole määrällistä rajoitusta.

J kertoi tuntevansa jonkun verran A Oy:n toimintaa. Yhtiön toiminta-ajatuksena on tarjota yritysasiakkaille heidän liiketoimintansa tueksi teknologiset alustat. Tällöin tarvitaan kysymyksessä olevaan toimialaan liittyvät verkkotunnukset. Toisen dimension muodostavat asiat, jotka liittyvät esimerkiksi ostamiseen, myymiseen, markkinointiin ja yhteistoimintaan. Yhtiön verkkotunnusten hakemiseen on ollut liiketoiminnalliset perusteet ja verkkotunnusten käyttötarkoitus on identifioitu järkevästi liiketoimintasuunnitelmaan nähden. Liiketoiminnan harjoittaminen verkkotunnuksilla on laillista. Yhtiön verkkotunnuksilla ylläpidetään toimintaa.

Yhtiön (mmm.fi)-sivusto on ammattimainen ja extra-palvelut toimivat hyvin. Yhtiön palvelujen kehittämiseen on panostettu useita henkilötyövuosia ja suurta ammattitaitoa. Verkkotunnusten hakemisen tarkoitus on J:n käsityksen mukaan ollut kehittää yhtiön palveluja. Yhtiön verkkotunnukset liittyvät yhtiön toimintaan. Palveluja on mahdollista käyttää hyväksi, mutta peruutusprosessi on haitannut toimintaa.

J ei nähnyt, että verkkotunnuksia olisi ollut tarkoitus varastoida muutoin kuin yhtiön omia tulevia tarpeita varten, ja piti väitettä ilmeisestä jälleenluovutustarkoituksesta käsittämättömänä esimerkiksi verkkotunnuksen (c.fi) osalta. Verkkotunnus on käytössä, jos siihen liittyy toimivat nimipalvelut ja sähköposti, www-sivustoja ei vaadita. Esimerkiksi A Oy:n extra-palvelussa verkkotunnuksen käyttöoikeutta ei luovuteta asiakkaille.

J ei myöskään nähnyt, että yhtiön verkkotunnuksilla voisi saavuttaa monopoliasemaa. J:n käsityksen mukaan yhtiön verkkotunnuksia ei ole haettu jälleenluovutustarkoituksessa lainkaan eikä ainakaan ilmeisessä jälleenluovutustarkoituksessa. Kollaboraatio ei missään tapauksessa ole jälleenluovutusta.

Eri yhtiöiden hallitustehtävistä hankkimansa kokemuksen perusteella J katsoi, ettei asiakas voisi missään tapauksessa hyväksyä peruutusuhan alaisten verkkotunnusten käyttöä. Asiakkailla, rahoittajilla ja yhteistyökumppaneilla on syytä epäillä peruutusuhan alaisia tunnuksia.

Teknisesti vastaavat palvelut voidaan järjestää ilman kysymyksessä olevaa verkkotunnuskokonaisuutta, mutta tämä ei olisi liiketoiminnallisesti järkevää. Verkkotunnukset eivät myöskään ole korvattavissa muulla kuin fi-juuren verkkotunnuksilla, vaan kansallisuus on tärkeä.

A Oy:n toiminta-ajatus oli vuonna 2003 uusi ja innovatiivinen, mutta kehitys on ollut internetpuolella nopeaa ja tällä hetkellä löytyy myös muita vastaavalla toiminta-ajatuksella toimivia yrityksiä.

A Oy:n nimeämä todistaja ohjelmistosuunnittelija K kertoi tehneensä yhteistyötä A Oy:n kanssa eri muodoissa noin viisi vuotta. Tällä hetkellä yhtiö on K:n asiakkaana. Yhtiöllä on moninaista toimintaa ja hallussaan 100 - 200 verkkotunnusta, mikä ei ole suuri määrä. Yhtiön verkkotunnukset ovat käytössä ainakin sähköpostin muodossa ja jonkinlainen verkkosivu olisi aikaansaatavissa varsin nopeasti.

Trendinä on se, että verkkotunnuksia hankitaan suuri määrä ja esimerkiksi siten, että verkkotunnusta haetaan erikseen tiettyä tuotetta tai kampanjaa varten. Verkkotunnuksissa on pääosin kysymys yleissanoista, tämä on verkkotunnuslain tarkoitus.

Kesällä 2003 yhtiössä rakennettiin verkkotunnusten varausjärjestelmää ja selvitettiin tarkkaan verkkotunnuslain ja Viestintäviraston määräysten sisältö. Yhtiö tarjoaa myös nimipalvelut, joita ilman hakija ei voi verkkotunnuksia saada. Tällöin selvitettiin tarkkaan myös yhtiön omat tarpeet. Yhtiö onnistui hakemusprosessissa saamaan hyvän verkkotunnuskokonaisuuden. Todistajan käsityksen mukaan verkkotunnuslain tarkoitus oli se, että yleissanoja saatiin rekisteröidä verkkotunnuksiksi.

Syksystä 2003 alkaen on kehitetty yhtiön kollaboraatioratkaisupohjaa. Kollaboraatio- eli yhteistyöjärjestelmän avulla eri tahot voivat tehdä työtä yhdessä. Yhtiö odottaa, että se pääsisi myymään palvelujaan. Esimerkiksi palvelujen edellyttämästä SSL-salauksesta ei ole järkevää maksaa niin kauan kuin verkkotunnukset ovat jäähdytettyinä. K esitteli yhtiön kehitysympäristöä ja totesi muun muassa, että koodaustyötä on tehty erittäin paljon ja järjestelmää kehitetty jatkuvasti. K esitteli edelleen miten "plug-in" -palveluja hallinnoidaan.

Yhtiön verkkotunnuksia on hankittu sen kehittämien palvelujen markkinointiin. On väärin väittää, että yhtiö olisi hankkinut verkkotunnuksia jälleenluovutustarkoituksessa. Kollaboraatiopalvelun käytön yhteydessä ei tapahdu verkkotunnuksen jälleenluovutusta asiakkaalle.

Hyvä verkkotunnus on lyhyt, kuvaava ja helppo muistaa. Suuri osa rekisteröidyistä fi-juuren verkkotunnuksista on lepotilassa.

Verkkotunnusten lukumäärää ei voida vertailla yhtiön kokoon. Monopoliasemaa ei voi syntyä tällä määrällä verkkotunnuksia.

Loppupuheenvuorossa yhtiön puolesta esitettiin, että asiassa on tullut selvitetyksi, missä tarkoituksessa A Oy:n verkkotunnukset on hankittu, mikä yhtiön toiminnan laatu ja laajuus on, miksi verkkotunnuksia on hankittu useampia, sekä että kaikki verkkotunnukset ovat todellisessa käytössä. Ratkaisevaa on viime kädessä se, mikä verkkotunnusten hakijan tarkoitus on ollut. Verkkotunnuksia hakiessaan yhtiö on toiminut huolellisen harkinnan perusteella. Yhtiö on toiminut verkkotunnuslain mukaisesti. Jälleenluovutustarkoituksesta ei ole esitetty mitään näyttöä. Monopoliasemasta tai sen väärinkäytöstä ei myöskään ole näyttöä. Viestintäviraston ja hallinto-oikeuden päätösten perustelut ovat kestämättömiä ja virheellisiä. Verkkotunnusten peruuttamisella vietäisiin yhtiön toiminnasta pohja kokonaan pois. Peruutusuhan alaista toimintaa ei ole voitu kehittää.

Hallinto-oikeuden päätös tulee kumota ja vahvistaa ne vaatimukset, jotka asiassa on esitetty. Viestintävirasto on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut täysimääräisinä 18 798,98 eurolla. Kyseessä on virheellisestä viranomaispäätöksestä aiheutuneesta, ennakkotapausluontoisesta oikeudenkäynnistä.

Viestintävirasto loppulausunnossaan katsoi, että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on lakiin perustumaton siltä osin kuin se kohdistuu asian käsittelyyn Viestintävirastossa. Asiassa ei ole väitettykään, että Viestintävirastossa olisi asiaa käsiteltäessä tapahtunut muodollinen virhe. Asian tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että yhtiö joutuu vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Yhtiö ei ole pystynyt Viestintävirastolle antamissaan selvityksissä kumoamaan verkkotunnuksia koskevaa varastointiolettamaa. Korkeimman hallinto-oikeuden harkittavaksi jää, onko varastointiolettama Viestintäviraston päätöksen antamisen jälkeen esitetyn uuden aineiston perusteella kumottu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Verkkotunnuksella tarkoitetaan verkkotunnuslaissa (228/2003) lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kirjaimista, numeroista tai muista merkeistä taikka niiden yhdistelmästä muodostuvaa Internet-tietoverkon nimimuotoista fi-maatunnuksen alaista toisen asteen osoitetietoa.

Verkkotunnuksen myöntämisen edellytyksistä säädetään verkkotunnuslain 5 §:ssä. Jos samaa verkkotunnusta hakee useampi kuin yksi hakija, tunnus myönnetään verkkotunnuslain 5 §:n 3 momentin mukaan sitä ensin hakeneelle. Pykälän 4 momentin mukaan verkkotunnuksia ei saa hakea varastoitavaksi jälleenluovutustarkoitukseen.

Verkkotunnuksen peruuttamisesta, mistä nyt esillä olevassa asiassa on kysymys, säädetään verkkotunnuslain 12 §:ssä. Viestintävirasto voi verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan peruuttaa verkkotunnuksen, jos hakijan ilmeisenä tarkoituksena on ollut tunnusten varastointi jälleenluovutustarkoituksessa.

Verkkotunnusten hankkimista jälleenluovutustarkoitukseen koskevan kiellon tarkoituksena on verkkotunnuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 96/2002 vp) verkkotunnuslain 5 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan estää tunnusten hankkiminen kauppatavaraksi pelkästään jälleenluovutustarkoituksessa ja turvata rajallisen nimiavaruuden tarkoituksenmukainen ja tehokas käyttö. Tunnuksiksi soveltuvien nimien massaluonteisen hankinnan salliminen estäisi tehokkaasti muita tunnusten tarvitsijoita saamasta käyttöönsä niille parhaiten soveltuvia verkkotunnuksia. Varastoinnin salliminen synnyttäisi tunnukset saaneelle monopolinomaisen painostusaseman ja mahdollistaisi kohtuuttoman taloudellisen hyötymisen tunnuksista.

Poikkeuksellisen suuren määrän rekisteröinti voisi lain 12 §:n 1 momentin 9 kohtaa koskevien hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan luoda olettaman varastointitarkoituksesta. Tällöin tunnuksen haltijalla olisi kuulemisen yhteydessä mahdollisuus esittää selvitystä muusta tarkoituksesta. Varastointiin viittaisi esimerkiksi se, että hakija rekisteröi lukuisia verkkotunnuksia, joilla ei ole yhteyttä hakijan omaan elinkeinotoimintaan. Varastoinniksi voitaisiin katsoa myös toiminta, jossa tunnuksia hankitaan suhteettoman paljon organisaation toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden. Varastointitarkoituksen ilmauksena voitaisiin edelleen pitää sitä, että tunnuksia varten hankitut nimipalvelinyhteydet irtisanotaan pian tunnusten rekisteröinnin jälkeen. Viime kädessä ratkaiseva tekijä olisi kuitenkin tunnuksen haltijan tarkoitus. Tällöin on teoriassa mahdollista, että pienemmänkin tunnusmäärän rekisteröinti katsottaisiin varastoinniksi, jos näyttö jälleenluovutustarkoituksesta on kiistaton. Esityksen tarkoituksena ei ole estää verkkotunnusten perusteltua jälleenluovutusta esimerkiksi yrityskauppojen yhteydessä, vaan ainoastaan ehkäistä epätervettä tunnusten rekisteröintiä.

Yhtiön verkkotunnusten käyttötarkoituksesta ja käytöstä

A Oy:llä on Viestintäviraston ryhtyessä selvittämään, missä tarkoituksessa yhtiö on hankkinut sen hallussa olevia verkkotunnuksia, ollut rekisteröitynä nimiinsä yhteensä 126 verkkotunnusta mukaan lukien (ppp.fi), jonka osalta asia on Viestintävirastossa rauennut. Yhtiö on Viestintäviraston selvityspyyntöjen johdosta ilmoittanut, että sen kaikki verkkotunnukset ovat käytössä vähintään sähköpostin ja täydellisen nimipalvelun muodossa. Jokainen verkkotunnus liittyy yhtiön liiketoimintasuunnitelmaan. Yhtiö on toimittanut Viestintävirastolle luettelon, jossa jokaisen verkkotunnuksen kohdalla on ilmoitettu, millaisen palvelun ylläpitämiseen kukin verkkotunnus on tarkoitettu.

Yhtiö on hallinto-oikeudessa muun ohella esittänyt, että sen verkkotunnusten rekisteröinnit ovat olleet välttämättömiä yhtiön tuotteiden kehittämiselle, markkinoinnille ja käytettävyydelle. A Oy on käynyt läpi liiketoimintansa tarpeet kesällä 2003 ja selvityksensä perusteella hakenut liiketoimintansa tarpeisiin verkkotunnuksia 1.9.2003, jolloin ne tulivat kilpailutilanteessa haettaviksi. Kaikki A Oy:n liiketoimintapäätökset ovat perustuneet 1.9.2003 jälkeen siihen, että yhtiöllä on käytettävissä kysymyksessä olevat verkkotunnukset. Yhtiöllä on ollut kutakin verkkotunnusta rekisteröidessään perusteltu pääliiketoimintaansa liittyvä tarkoitus verkkotunnusten rekisteröinnille. Verkkotunnukset ovat yhtiön työkaluja, joita ilman sen kehittämät palvelut eivät toimi suunnitellulla tavalla. Yhtiön verkkotunnuksia tai niiden hallintaa ei luovuteta asiakkaille, vaan verkkotunnusten avulla muodostetaan kuvaavia osoitteita, joiden kautta asiakkaat näkevät yhtiön palvelutarjonnan.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtiön puolesta on muun ohella todettu, että A Oy on niin sanottu monitoimialayhtiö. Sen päätoimialana on internetpalvelujen tarjoaminen B aputoiminimellä. Verkkotunnusten saantimahdollisuuksia ei ollut 1.9.2003 vallitsevassa kilpailutilanteessa mahdollista ennakoida. Verkkotunnuskokonaisuuden hakeminen on perustunut siihen, että A Oy:n asiakkaat voivat tätä kautta löytää ja käyttää yhtiön palveluita. Toiminta edellyttää useampia verkkotunnuksia ja näiden muodostamaa kokonaisuutta, joka on suunniteltu tukemaan A Oy:n toimintaa. Verkkotunnuksista koostuu A Oy:n "työkalupakki" tai tuotesalkku", jonka avulla palvelut on tarkoitus saada tuottamaan. Yhtiö käyttää yleensä kolmannen asteen internet- osoitteistoa, jolloin sivustot eivät löydy toisen asteen verkkotunnuksella haettaessa ja sivuston protokollaa tuntematta.

Suullisessa käsittelyssä kuultu toimitusjohtaja C on muun ohella lausunut, että yhtiön suunnittelema verkkotunnusten käyttö ja sen kehittämät palvelut ovat verkkotunnusten hakemisen aikaan olleet uudenlainen toimintatapa. Todistajana kuultu tekniikan tohtori J on ollut samalla kannalla. Hänen mukaansa yhtiön verkkotunnusten hakemiselle on ollut liiketoiminnalliset perusteet ja verkkotunnusten käyttötarkoitus on identifioitu järkevästi liiketoimintasuunnitelmaan nähden.

Todistajana kuultu ohjelmistosuunnittelija K on muun ohella lausunut, että A Oy:llä on moninaista toimintaa, mihin nähden sen hallussa oleva määrä verkkotunnuksia ei ole suuri. Verkkotunnuksissa on pääosin kysymys yleissanoista. Yhtiö onnistui hakemusprosessissa 1.9.2003 saamaan hyvän verkkotunnuskokonaisuuden. Yhtiön verkkotunnuksia tarvitaan sen kehittämien palvelujen markkinointiin. Yhtiön näkemyksenä on ollut, että verkkotunnusten peruutusuhan takia palveluja ei ole voitu markkinoida uusille asiakkaille.

Oikeudellinen arvio

A Oy on asiassa esitetyn selvityksen mukaan verkkotunnuslain tullessa voimaan 1.9.2003 hakenut verkkotunnuksia kattaakseen kaikki suunnittelemansa internetpalvelumuodot kysymyksessä olevia palveluja parhaiten kuvaavilla verkkotunnuksilla. Yhtiöllä on siten Viestintäviraston ryhtyessä selvittämään asiaa ollut suhteellisen suuri määrä yleissanoista muodostuvia verkkotunnuksia hallussaan. Verkkotunnuslaki ei kuitenkaan aseta määrällisiä rajoituksia sille, kuinka monta tunnusta yhdellä hakijalla saa olla rekisteröitynä, eikä sinänsä kiellä tai rajoita yleissanojen käyttöä verkkotunnuksissa. Toisaalta jälleenluovutuskiellolla sekä tunnusten rekisteröimisen määräaikaisuudella pyritään turvaaman rajallisen nimiavaruuden tasapuolisia käyttömahdollisuuksia.

Yhtiölle on rekisteröity varsin laaja toimiala. Sen toiminta-ajatuksena on tarjota palvelujaan asiakkaille mahdollisimman kuvaavien ja helposti löydettävien verkkotunnusten avulla. Palvelujen tuottaminen sinänsä ei edellytä yhtiön hallussa olevaa suurta määrää verkkotunnuksia. Yhtiö on halunnut hankkia kysymyksessä olevat verkkotunnukset kehittämiensä palvelujen markkinointiin liiketoimintasuunnitelman mukaisesti. Asiassa esitetyn selvityksen ja erityisesti suullisessa käsittelyssä esille tuodun perusteella ei voida katsoa, ettei yhtiön hallussa olevilla verkkotunnuksilla olisi yhteyttä yhtiön omaan elinkeinotoimintaan tai ettei yhtiöllä olisi resursseja ylläpitää verkkotunnuksilla palveluja.

Yhtiö on esittänyt, että sen kaikki verkkotunnukset ovat käytössä vähintään sähköpostin muodossa ja että verkkotunnuksia on pääsääntöisesti käytetty kolmannen asteen internet-osoitteen muodossa. Viestintävirasto on asian suullisessa käsittelyssä myöntänyt, että tällainen käyttö on verkkotunnuslain mukaista verkkotunnuksen käyttöä. Asiassa ei ole väitetty, ettei yhtiön verkkotunnuksiin liittyisi toimivaa nimipalvelinta. Yhtiön tarjoamaa kollaboraatioalustaa ei voida samaistaa verkkotunnuksen luovuttamiseen.

Johtopäätös

Edellä kerrottu huomioon ottaen ei voida katsoa, että yhtiö olisi hankkinut verkkotunnuksia ilmeisessä jälleenluovutustarkoituksessa. Verkkotunnusten peruuttamiselle ei siten ole verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 9 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset tulee näin ollen kumota ja A Oy:n kysymyksessä olevat verkkotunnukset vapauttaa yhtiön käyttöön.

Oikeudenkäyntikulut

A Oy:n vaatimat oikeudenkäyntikulut koostuvat asian hoitamisesta hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneista kustannuksista. Korvausta ei ole vaadittu asian Viestintävirastossa tapahtuneen käsittelyn yhteydessä syntyneistä kuluista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus velvoittaa Viestintäviraston hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi harkituilla 15 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:ssä tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Anne E. Niemi ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Kristina Björkvall.