28.2.2008

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeuden päätös 28.6.2006 n:o 432/1

Asian aikaisempi käsittely

Kuopion rakennustarkastaja on 29.8.2005 §:n 672 kohdalla tekemällään ja julkipanon jälkeen 31.8.2005 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle rakennusluvan kerrosalaltaan 319,5 neliömetrin suuruisen omakotitalon rakentamiseen Kuopion kaupungin 37. kaupunginosan ( Rautaniemi ) korttelin 18 tontille 4.

Kuopion rakennuslautakunta on 1.12.2005 §:n 85 kohdalla tekemällään päätöksellä hylännyt B:n ja C:n rakennustarkastajan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

Kuopion hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan katselmuksen, hylännyt B:n ja C:n rakennuslautakunnan päätöksestä tekemän valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Saman pykälän 5 momentin mukaan rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on, että: 1) rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen; 2) rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut tämän lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset; 3) rakennus soveltuu paikalle; 4) rakennuspaikalle on käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen; 5) vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle; sekä 6) rakennusta ei sijoiteta tai rakenneta niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.

Asemakaavan ja korttelisuunnitelman mukaisuus

Peikkometsän asemakaavan selostusosassa on todettu, että alueen rakentamisen mahdollisimman korkea laatutaso ja ympäristöön soveltuvuus sekä ympäristön viihtyvyys pyritään turvaamaan asemakaavaratkaisun lisäksi alueelle laadittavien rakentamistapaohjeiden (rto-2) avulla. Valituksen kohteena olevalla alueella on asemakaavassa merkintä rto-2, joka osoittaa, että alueelle laadittua rakentamistapaohjetta on ehdottomasti noudatettava. Kuitenkin on huomattava, että Peikkometsän omakotialueen suunnittelu- ja rakentamisohjeet sisältävät sekä rakentamistapaa koskevia sitovia ohjeita että suosituksia.

Peikkometsän asemakaavan selostusosassa on todettu kohdassa 5.6, että korttelialueiden kaavamerkinnät ja -määräykset on laadittu rakennusalojen ja -korkeuden osalta mahdollisimman väljiksi, sillä toteutusta ohjataan korttelisuunnitelmalla ja rakentamistapaohjeistolla, joka jaetaan tontin luovutuksen yhteydessä ja on tontin vuokrasopimuksen kautta juridisesti sitova.

Suunnittelu- ja rakentamisohjeissa olevan suosituksen mukaan tontin turha pengertäminen ja louhiminen on paitsi kallista niin myös ikävän ja tavanomaisen näköistä. Rakennus pitää sovittaa olemassa olevaan maastoon. Sitovan ohjeen mukaan suuret pengerrykset rinnemaastossa eivät ole sallittuja. Maaston pengertämistä ja täyttämistä sallitaan vain korttelisuunnitelmakartassa osoitetuilla tonteilla.

Asemakaavassa Hiidenkadun alue on merkitty erillispientalojen korttelialueeksi (AO). Suunnittelu- ja rakentamisohjeiden mukaan alueelle sallitaan osittain III-kerroksisten rakennusten rakentaminen. Korttelisuunnitelmassa A:n tontin kohdalla on merkintä I, joka sallii yksikerroksisen, vähintään kahteen tasoon porrastetun rakennuksen rakentamisen. Ratkaisu voi olla myös osittain kaksikerroksinen. Lattiatasoja voi olla useampiakin. Autotalli-varasto-osa voi tarvittaessa olla eri tasossa.

Asemakaavan mukaan kyseisellä korttelialueella rakennusalalla olevan rakennuksen suurin sallittu keskikorkeus on kahdeksan metriä. Rakennuksen etäisyyden naapuritontin rakennusalasta tulee olla vähintään kaksi metriä, ellei rakenneta samanaikaisesti kiinni naapurirakennukseen.

Rakennuslupaan liittyvien 10.8.2005 päivättyjen rakennuspiirustusten mukaan rakennuksen Hiidenkadun puoleisen lattiatason korko on 118,40 ja ylemmän lattiatason korko on 121,60. Korttelisuunnitelman suosituksen mukaiset korot ovat 118,00 ja 119,20. Autotallin lattiakorko on korttelisuunnitelman suosituksen mukainen eli 115,20.

Suunniteltu rakennus on pääosin kaksikerroksinen ja sen keskikorkeus on 5,4 metriä. Kaavoitusosasto on lausunnossaan katsonut, että talotyyppi on sinänsä kaavan mukainen ja hyväksyttävissä. Kaupunkikuvatyöryhmä on puoltanut hakemusta ja pitänyt rakennusta ympäristöön soveltuvana.

Hallinto-oikeuden toimittamassa katselmuksessa havaittiin, että kysymyksessä oleva tontti on selvästi korkeammalla kuin naapurien tontit. Suunniteltu rakennus sovitetaan olemassa olevaan maastoon siten, että tontin pengertämistä ja louhimista tarvitaan mahdollisimman vähän, kuten Peikkometsän omakotialueen suunnittelu- ja rakentamisohjeet suosittavat.

Hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä oleva rakennushanke on asemakaavan mukainen ja poikkeaa vain vähäisesti korttelisuunnitelmasta.

Naapurille aiheutuva tarpeeton haitta

Suunniteltu rakennus sijoitetaan tontille siten, että rakennus on huomattavasti matalampi B:n rakennuksen puoleisesta päästä ja rakennuksen pisimmät sivut osoittavat luoteeseen ja kaakkoon, jolloin B:n rakennus sijaitsee talon kapeammassa päädyssä. Näin ollen siitä aiheutuva varjostushaitta naapurin rakennukselle on mahdollisimman vähäinen. B myönsi katselmuksessa, että varjostushaittaa ei tule olemaan kesällä, mutta talvella sitä aiheutuu.

Kun otetaan huomioon suunnitellun rakennuksen kapeahko muoto ja sijoittuminen tontille, ei voida katsoa, että rakennus tarpeettomasti haittaa naapuria.

Rakennettuun ympäristöön ja maisemaan soveltuminen sekä esteettiset vaatimukset

Hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) mukaan rakennuksen soveltumisella rakennettuun ympäristöön ja maisemaan tarkoitetaan suunnitteluun vaikuttavien reunaehtojen huomioon ottamista. Soveltumisella ei kuitenkaan tarkoiteta rajata rakennussuunnittelua ympäröivän tyylisuunnan tai siihen mukautumisen tavoitteeseen. Ulkoasultaan yhtenäisen rakennustavan, materiaalin ja massoittelun rinnalla muutkin rakennuksen suhdetta ympäröiviin rakennuksiin koskevat arvosteluperusteet täyttäisivät soveltuvuuden vaatimukset. Niinpä vaihtelevuus ja jännitteisyyskin muihin rakennuksiin nähden voisivat täyttää säännöksen tarkoituksen. Rakennuksen soveltuvuus maisemaan edellyttää maastomuotojen, puuston, maiseman avonaisuuden ja sen muiden ominaisuuksien huolellista arvioimista. Maisemaan soveltuminenkaan ei tarkoittaisi, että rakennus ei saisi herättää ympäristössään huomiota. Sen vaikutuksen maisemassa tulisi kuitenkin olla luonteva.

Peikkometsän suunnittelu- ja rakentamisohjeiden mukaan ohjeen tarkoitus on auttaa rakentajia sovittamaan suunnitelmansa yhteen siten, että rakentamisen tuloksena syntyy viihtyisä ja tasapainoinen asuinympäristö. Lähtökohtana ovat alueen rakentamisolosuhteet siten, että rakentaminen sovitetaan alueen vaihtelevaan maastoon ja ohjeista muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia, esimerkiksi katunäkymiä.

Suunnittelu- ja rakentamisohjeiden mukaan tontilla tulee säilyttää alkuperäistä maastoa ja puustoa. Ohjeet suosittavat käyttämään olemassa olevaa maastoa ja puustoa omaleimaisen pihan lähtökohtana ja välttämään turhaa pengertämistä ja louhimista. Rakennus pitää sovittaa olemassa olevaan maastoon. Useimmilla tonteilla suunnittelun lähtökohdaksi on otettu niin sanottu rinneratkaisu eli rakennuksen lattiatasot on syytä porrastaa maastoa myötäillen.

Ohjeista ilmenee, että naapureiden jo laatimat suunnitelmat tulee riittävästi ottaa huomioon jo luonnosvaiheessa ja rakennuksen sijoittelussa on huomioitava naapurin rakentaminen.

Sitovan ohjeen mukaan autotalli saa olla kahden metrin päässä rajasta, ellei rakenneta samanaikaisesti kiinni naapurirakennukseen. Suosituksen mukaan autotalli tai -katos sekä varastotilat esitetään sijoitettavaksi erilliseen rakennukseen tai päärakennuksen yhteyteen korttelisuunnitelmakartassa esitetyn periaatteen mukaisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi autotalli yleensä syytä porrastaa asuinrakennuksesta erottuvaksi. Rinnemaastossa kadun alapuolisilla tonteilla rakennus on tarkoituksenmukaista sijoittaa mahdollisimman lähelle katua. Autotallin korkeusasema on sovitettava huolellisesti kadun korkeusasemaan nähden.

Katselmuksessa havaittiin, että kysymyksessä oleva tontti on loivaa kallioista rinnettä ja se on korkeimmalla kohdalla verrattuna Hiidenkadulle jo rakennettuihin taloihin. Suunnitellun rakennuksen keskikorkeus tulee olemaan 5,4 metriä, mikä täyttää asemakaavan määräyksen. Rakennuksesta tulee 3,51 metriä korkeampi kuin naapurina olevan B:n talo, joten se peittää osittain näkymän. Rakennus on suunniteltu toteutettavaksi siten, että tontin alkuperäiseen korkeusasemaan tulee vain vähän muutosta. Rakennus tulee erottumaan korkeusasemansa puolesta muista Hiidenkadun taloista, mutta se sijoittuu luontevasti maisemaan sijaitessaan alueen korkeimmalla kohdalla.

Hallinto-oikeus katsoo, että suunniteltu rakennus soveltuu rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Rakennus tulee olemaan pääosin kaksikerroksinen, joten kysymyksessä on vähäinen poikkeaminen korttelisuunnitelmasta. Rakennushanke täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:ssä säädetyt rakennusluvan myöntämisen edellytykset eikä alueen rakentajien yhdenvertaisuutta ole loukattu. Näin ollen rakennuslautakunnan valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Asian tultua näin ratkaistuksi ei ole kohtuutonta, että B ja C joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että Kuopion hallinto-oikeuden sekä Kuopion rakennuslautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset kumotaan. Kuopion kaupunki on velvoitettava korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lisäksi B ja C ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa katselmuksen.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella, että rakennuslupa ei ole asemakaavan ja siihen perustuvan korttelisuunnitelman mukainen. Asemakaavan merkintä rto-2 tarkoittaa, että alueelle laadittua korttelisuunnitelmaa on ehdottomasti noudatettava. Asemakaava-alueella kaavan noudattaminen on keskeinen vaatimus, eikä rakennuslautakunnalla ole oikeutta jättää soveltamatta kaavamääräystä.

Korttelisuunnitelmassa kysymyksessä olevan tontin kohdalla on merkintä I, joka sallii loivan rinteen talotyypin. Korttelisuunnitelman mukaan se on yksikerroksinen ja porrastettu vähintään kahteen tasoon. Ratkaisu voi olla myös osittain kaksikerroksinen. Suunniteltu rakennus olisi kolmikerroksinen. Kyse ei ole osittain kaksikerroksisesta talosta eikä vähäisestä poikkeamisesta korttelisuunnitelmasta.

Suunniteltu rakennus poikkeaa korttelisuunnitelmasta myös korkeusasemaltaan. Korttelisuunnitelman mukaan tontille rakennettavan rakennuksen asuintilan lattiatason korko on 118,00 ja yläpuolisen asuintilan lattiatason korko on 119,20. Suunnitellun rakennuksen kadun puoleisen asuintilan lattiataso on 118,40 ja yläpuolisen asuintilan lattiataso 121,60.

Rakennuksen sijainti poikkeaa asemakaavan mukaisesta sijainnista. Rakennus tulisi sijaitsemaan ainoastaan ensimmäisen kerroksen osalta kaavan mukaisella paikalla. Tämä lisää huomattavasti B:n ja C:n tontin varjostamista.

Suunniteltu rakennus haittaisi tarpeettomasti naapuria. Rakennus sijaitsee lounas-eteläsuunnassa B:n ja C:n tontista. Suunnitellun rakennuksen kolmannen kerroksen lattiataso on suurin piirtein B:n ja C:n talon harjan korkeudella. Suunniteltu rakennus estää merkittävästi luonnonvalon tuloa B:n ja C:n tontille ja sillä olevaan rakennukseen suurimman osan vuodesta sekä peittää näkymän. B ja C ovat hankkineet tontin ja suunnitelleet rakennuksensa ottaen huomioon, että naapuritontille rakennetaan korttelisuunnitelman mukainen enintään osittain kaksikerroksinen rakennus. Tätä silmällä pitäen tontin 4 puolelle on tehty ulkoveranta, joka jäisi kokonaan suunnitellun rakennuksen varjoon.

Rakennus ei sovellu rakennettuun ympäristöön ja maisemaan eikä täytä kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimuksia. Tontilla 4 on korkeahko kallio, jonka vuoksi tontti on korttelisuunnitelmassa varattu loivan rinteen yksi- tai osittain kaksikerroksiselle talotyypille. Kaksi- tai kolmekerroksinen talo mäellä olisi kuin näkötorni.

Suunnitellun rakennuksen harjakorkeus on 3,51 metriä B:n ja C:n talon harjakorkeutta korkeammalla ja 3,90 metriä toisen rajanaapurin ja seitsemisen metriä vastapäisten talojen harjakorkeutta korkeammalla. Rakennus ei korkeudeltaan sovellu yhdenmukaiseen kaupunkimaiseen rakentamiseen. Yhtenäisestä rakennuskannasta poikkeaminen edellyttää ratkaisulta perusteluja, mutta rakennustarkastaja ja -lautakunta eivät ole perustelleet poikkeavaa rakentamista millään tavoin.

Kysymys ei ole vähäisestä poikkeamisesta rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista tai muista rajoituksista. Vähäiseen poikkeamiseen ei voida koskaan suostua, jos se on vastoin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjä oikeusharkintaisia edellytyksiä. Asiassa ei ole edellytyksiä poiketa asemakaavan määräyksistä maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n nojalla.

Kaupungilta tontin vuokraavat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa, mikäli rakennuslupia myönnetään asemakaavan vastaisesti, korttelisuunnitelman vastainen rakentaminen sallitaan tai suunnitelmaa tulkitaan laveasti. Asemakaavan ja korttelisuunnitelman mukaisesti toimiessaan monet rakentajat joutuvat kalliisiin louhintatöihin.

Kuopion rakennuslautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen.

A ja D ovat antaneet valituksen johdosta selityksen.

B ja C ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. B:n ja C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva valitus ja vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Katselmuspyyntö

Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 41 § ja asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa ( rakentamisrajoitus ).

Maankäyttö- ja rakennuslain 116 §:n 1 momentin mukaan asemakaava-alueella rakennuspaikan sopivuus ratkaistaan asemakaavassa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on, että:
1) rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen;
2) rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut tämän lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset;
3) rakennus soveltuu paikalle;
4) rakennuspaikalle on käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen;
5) vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle; sekä
6) rakennusta ei sijoiteta tai rakenneta niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.

Rakennuspaikkaa koskevat asemakaavamääräykset

Rakennuspaikka sijaitsee Kuopion kaupunginvaltuuston päätöksellä 14.6.2004 hyväksytyllä Kuopion kaupungin 37. kaupunginosan (Rautaniemi) asemakaavalla muodostetulla korttelin 18 tontilla 4.

Tontti on varattu asemakaavassa pääkäyttötarkoitukseltaan erillispientalojen korttelialueeksi (AO). Tonttia koskevien asemakaavamääräysten mukaan tontin rakennusoikeus on 0,35 kertaa sen pinta-ala (e=0,35), rakennusalalla olevan rakennuksen suurin sallittu keskikorkeus on kahdeksan metriä (h=8) ja rakennuksen tulee olla vähintään kahden metrin etäisyydellä naapuritontin rakennusalasta, ellei rakenneta samanaikaisesti kiinni naapurirakennukseen (etä-1=2).

Asemakaavakartalle on merkitty myös teksti "rto-2 Merkintä osoittaa, että alueelle laadittua rakentamistapaohjetta on ehdottomasti noudatettava". Asemakaavaselostuksessa 10.5.2004 todetaan rakentamistapaohjeista seuraavaa: "Korttelialueiden kaavamerkinnät ja -määräykset on laadittu rakennusalojen ja -korkeuden osalta mahdollisimman väljiksi, sillä toteutusta ohjataan korttelisuunnitelmalla ja rakentamistapaohjeistolla, joka jaetaan tontin luovutuksen yhteydessä ja on tontin vuokrasopimuksen kautta juridisesti sitova."

Rakentamistapaohjeita ei ole liitetty kaavaselostukseen tai kaavakarttaan, eikä kaupunginvaltuusto ole hyväksynyt niitä asemakaavan yhteydessä. Valtuuston pöytäkirjassa on seuraava teksti: "Korttelialueiden kaavamerkinnät ja -määräykset on laadittu rakennusalojen ja -korkeuden osalta mahdollisimman väljiksi, sillä toteutusta ohjataan myöhemmin laadittavalla korttelisuunnitelmalla ja rakentamistapaohjeistolla, joka noudattaa teknisen lautakunnan 25.6.2003 hyväksymien Pölläkän ohjeistojen periaatteita."

Kuopion kaupungin teknisen viraston kaavoitusosaston laatimissa päiväämättömissä Peikkometsän omakotialueen suunnittelu- ja rakentamisohjeissa ei viitata asemakaavaan. Ohjeiden johdannossa todetaan, että ne liittyvät vuokrasopimukseen tai tontin luovutusehtoihin.

Oikeudellinen arviointi

Maankäyttö- ja rakennuslain säännökset eivät edellytä asemakaavamääräysten merkitsemistä kaavakartalle. Ne voidaan esittää myös erillisessä asiakirjassa. Nyt kysymyksessä olevaa rakentamistapaohjetta ei kuitenkaan ole hyväksytty kaupunginvaltuustossa asemakaavan yhteydessä eikä ohje ole ollut mukana kaavan laadintaan liittyvässä osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyssä. Näin ollen rakentamistapaohje ei kaavamääräyksen "rto-2" sanamuodosta huolimatta ole osa maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentissa säädetyt oikeusvaikutukset saanutta asemakaavaa. Rakentamistapaohjeilla ei näin ollen ole välitöntä oikeudellista merkitystä arvioitaessa sitä, onko rakennushanke maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin voimassa olevan asemakaavan mukainen.

Sellaisetkin rakentamistapaohjeet, jotka eivät ole osa oikeusvaikutteista asemakaavaa, kuvaavat laatijansa käsitystä siitä, millaisia vaatimuksia rakentamista koskevat säännökset rakentamiselle kyseessä olevalla kaava-alueella asettavat. Jos tällaisia rakentamistapaohjeita on noudatettu johdonmukaisesti ja rakennettu ympäristö on muotoutunut niiden mukaiseksi, voi ohjeilla olla välillisesti merkitystä myös harkittaessa sitä, soveltuuko rakennus maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin rakennettuun ympäristöön.

Rakennushanke on edellä selostettujen sitovien asemakaavamerkintöjen ja -määräysten mukainen. Rakennushanke, jonka osalta olennaisilta osin noudatetaan ohjeellisia rakentamistapaohjeita, sopeutuu rakennettuun ympäristöönsä maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin. Rakennushankkeen toteuttamisesta suunnitellulla tavalla ei aiheudu myöskään naapureille maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua haittaa.

Edellä oleva huomioon ottaen hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että B ja C ovat joutuneet hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätös, jolla on hylätty B:n ja C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, ei ole lainvastainen.

Kun otetaan huomioon ratkaisun lopputulos ja hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ja C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.