27.6.2007

Asian aikaisempi käsittely

Kiinteistöverotuksessa on A:n omistamaan X:n kunnan Y:n kylässä olevalla tilalla sijaitsevaan rantasaunaan sovellettu kiinteistöä arvostettaessa valtiovarainministeriön rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista antaman asetuksen vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja rakennuksia koskevia 9, 10 ja 11 §:n säännöksiä. Rakennukseen on sovellettu muiden asuinrakennusten veroprosenttia.

Oikaisuvaatimuksessaan A on vaatinut, että rantasauna katsotaan talousrakennukseksi ja että rantasaunaan sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Kaakkois-Suomen verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 12.11.2002 hylännyt oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perusteluissa on muun muassa todettu, että kiinteistöverolain 13 §:n mukaan kunnan määräämää muiden kuin asuinrakennusten veroprosenttia sovelletaan niihin rakennuksiin, joiden pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen. Näin ollen verotoimiston on tullut soveltaa tilalla sijaitsevalla rantarakennuspaikalla olevan rakennuksen osalta X:n kunnan vuodelle 2002 vahvistamaa muiden asuinrakennusten veroprosenttia eli 0,90. A:n omistaman vapaa-ajan asunnon pinta-ala ilman kuistia on 22 neliömetriä. Rakennuksen pinta-alasta 1/3 on saunatiloja ja loppuosa 2/3 asuintilaa. Tämän johdosta ja koska tilalla sijaitsevalla rantarakennuspaikalla oleva rakennus ei ole tilan päärakennuksen välittömässä läheisyydessä oleva erillinen saunarakennus, on verotoimiston tullut määrätä sen verotusarvoksi valtiovarainministeriön rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista verovuodelta 2001 toimitettua verotusta varten antaman asetuksen vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja rakennuksia koskevien 9-11 §:n mukaisesti 7,5 prosentin ikäalennuksilla vähennettynä 7 595,70 euroa ja kiinteistöveroksi edellä mainitun muun asuinkäytön veroprosentin osoittama määrä eli 68,36 euroa.

Valituksessaan hallinto-oikeudelle A on vaatinut, että puheena olevaan rakennukseen sovelletaan saunan/talousrakennuksen kiinteistöveroprosenttia. Kysymyksessä on kiistatta saunarakennus (talousrakennus). Rakennuksen koko on 22 neliömetriä eikä rakennuksessa ole majoitustiloja. Saunalle on myönnetty rakennuslupa 17.11.1995. Saunan etäisyys maatilan asuinrakennuksesta on noin 260 metriä ja saunaan on autolla ajokelpoinen tieyhteys asuinrakennuksen pihasta. Rakennuksessa ei yövytä, vaan sitä käytetään pihapiirin lähellä olevana saunomiseen ja sen rantaa perheen uimarantana. X:n kunnanvaltuuston 26.5.2003 hyväksymässä alueen rantayleiskaavassa sauna on merkitty tilalle kuuluvan saunan rakennuspaikkana, jolle ei saa sijoittaa lomarakennusta.

Verotoimisto on lausunnossaan todennut, että rakennuspiirustusten mukaan kysymyksessä on rakennustyypiltään selkeästi vapaa-ajan asunnoksi luokiteltava rakennus. Rakennuspinta-ala on yli 20 neliömetriä ja yli puolet pinta-alasta on muuta kuin varsinaisen saunan pinta-alaa. Rakennus ei sijaitse asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä vaan omalla rantarakennustontillaan.

Vastaselityksessään A on uudistanut vaatimuksensa, että saunaa on pidettävä maatilan talousrakennuksena ja että kiinteistövero määrätään vakituisen asunnon veroprosentin 0,30 prosentin mukaisesti. Kysymyksessä olevalla rakennuksella ei ole omaa rantarakennustonttia eikä omaa rantaa.

Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen seuraavin perustein:

Kiinteistöverolain 13 §:n 1 momentin mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä 11 §:ssä mainitun vaihteluvälin sisällä erikseen veroprosentin rakennuksille, joiden huoneistojen pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin 12 §:ssä tarkoitettuun vakituiseen asumiseen. Tämä veroprosentti voidaan määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetuksi käytöksi katsotaan myös huoneiston pitäminen varattuna käytettäväksi pääasiassa muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen.

Kiinteistöverolain 15 §:n mukaan tätä lakia sovellettaessa kiinteistön arvona pidetään sille varallisuusverolain 11, 16-19 §:n sekä 22-25 §:n ja mainittujen pykälien nojalla annettujen päätösten mukaisesti kiinteistöveron määräämisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta laskettavaa arvoa.

Varallisuusverolain 24 §:n mukaan rakennuksen ja rakennelman arvo määräytyy sen mukaan kuin valtiovarainministeriön päätöksessä rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista tarkemmin säädetään.

Verovuodelta 2001 sovellettavan valtiovarainministeriön rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista antaman asetuksen (1268/2001) 9 §:n mukaan vapaa-ajan asunnolla tarkoitetaan pääasiassa vapaa-ajan viettoon tarkoitettua rakennusta, kuten kesämökkiä. Asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan talous- ja autotallirakennuksena pidetään erillistä saunarakennusta sekä erillistä talous- ja autotallirakennusta.

Asiassa saatu selvitys

Asiakirjojen mukaan puheena oleva rakennus sijaitsee X:n kunnassa Y:n kylässä A:n omistaman tilan rakennuspaikalla rannassa. Kyseisellä 2 000 neliömetrin suuruisella rakennuspaikalla ei sijaitse muita rakennuksia, mutta mainitulla tilalla sijaitsee toisaalla 2 000 neliömetrin suuruisella rantarakennuspaikalla vuonna 1975 valmistunut vuokrattu vapaa-ajan asunto sekä 1 500 neliömetrin suuruisella rakennuspaikalla vuonna 1937 valmistunut asuinrakennus ja sen vuonna 2000 valmistunut talous- ja autotallirakennus. A on valituksessaan kertonut saunaksi kutsumansa rakennuksen etäisyyden olevan asuinrakennuksesta noin 260 metriä.

Puheena oleva rakennus on valmistunut vuonna 2000 ja se on kerrosalaltaan 22 neliömetrin suuruinen. Rakennusluvan mukaan rakennuksen käyttötarkoitus on sauna. Rakennuslupapiirustuksesta käy ilmi, että rakennuksen pinta-alasta selkeästi yli puolet on muuta kuin varsinaisen saunan pinta-alaa.

Johtopäätökset

Koska puheena olevassa rakennuksessa muiden tilojen osuus on selkeästi suurempi kuin varsinaisten saunatilojen osuus, rakennus on tosiasiallisesti käytettävissä vapaa-ajan viettoon. Ottaen lisäksi huomioon, että rakennus sijaitsee 260 metrin etäisyydellä tilalla sijaitsevasta asuinrakennuksesta, puheena olevaa rakennusta ei ole ainakaan verovuonna 2002 ollut pidettävä jälleenhankinta-arvoa määrättäessä talousrakennuksena, vaan valtiovarainministeriön rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista antaman asetuksen (1268/2001) 9 §:ssä tarkoitettuna vapaa-ajan asuntona, josta kiinteistövero on ollut määrättävä kiinteistöverolain 13 §:ssä tarkoitettujen muiden asuinrakennusten veroprosentin mukaan. Kiinteistöveroa verovuodelta 2002 määrättäessä merkitystä ei ole ollut sillä, että puheena oleva rakennus on rakennettu saunan rakennusluvalla. Näin ollen verotuksen oikaisulautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että rantasauna katsotaan maatilan talousrakennukseksi eikä vapaa-ajan asunnoksi. X:n kunnan rakennusjärjestyksessä rantasaunan maksimikoko on 25 neliömetriä. Vastaava pinta-alanormi on useimpien Suomen kuntien rakennusjärjestyksissä. Lähes kaikki rantasaunan rakentamishankkeet ovat pinta-alaltaan lähellä kunkin kunnan rakennusjärjestyksen sallimaa maksimikokoa. Alueen rantayleiskaavassa rantasaunan rakennuspaikka on merkitty rantasaunaksi, joten kaavamääräysten mukaan rakennuspaikalle ei voi rakentaa vapaa-ajan asuntoa eikä siten myöskään jo olemassa olevaa rantasaunaa voi muuttaa vapaa-ajan asunnoksi.

Vaikka rantasaunan etäisyys talouskeskukseen on noin 260 metriä, ei kysymys ole poikkeuksellisesta tilanteesta. Suomessa vanhojen talouskeskusten paikka on sijoittunut usein maastollisesti korkeaan paikkaan. Jo maaperäteknisistä syistä vanhat talouskeskukset on harvoin rakennettu aivan vesistöön kiinni. Kysymyksessä on normaali rantasaunarakennus, jossa ei ole majoitustiloja. Saunaa ei siten tule kohdella vapaa-ajan asuntona vaan talousrakennuksena.

X:n kunnanasiamies on antanut vastineen.

Vastaselityksessään A on todennut, että kysymyksessä on maatilan talouskeskukseen liittyvä tavanomainen saunarakennus. Rakennuslupa on haettu ja myönnetty pelkästään rantasaunalle eikä rakennusta ole tarkoitettu muutettavaksi eikä sitä edes voi muuttaa ottaen huomioon alueen vahvistettu rantayleiskaava vapaa-ajan asunnoksi. A ja hänen puolisonsa ovat käyttäneet saunarakennusta ainoastaan saunana eikä sitä tilojensa puolesta voi käyttää muuhun tarkoitukseen. Heillä on omistuksessaan toisaalla vapaa-ajan asunto. A on oheistanut vastaselitykseensä 12.10.2000 päivätyn todistuksen saunauudisrakennuksen loppukatselmuksesta ja kaavakartan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian.

Kiinteistöverolain 11 §:n 3 momentin (1026/1999) mukaan kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan tämän lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin sikäli kuin 12-14 §:stä ei muuta johdu. Lain 12 §:n 1 momentin (1026/1999) mukaan kunnanvaltuusto määrää pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi vähintään 0,22 ja enintään 0,50. Saman pykälän 4 momentin mukaan tässä pykälässä tarkoitettuun rakennukseen liittyvään erilliseen talous- ja autotallirakennukseen sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä 11 §:ssä mainitun vaihteluvälin sisällä erikseen veroprosentin rakennuksille, joiden huoneistojen pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin 12 §:ssä tarkoitettuun vakituiseen asumiseen.

Kiinteistöverolain 15 §:n (1084/1993) mukaan tätä lakia sovellettaessa kiinteistön arvona pidetään sille varallisuusverolain 11, 16-19 §:n sekä 22-25 §:n ja mainittujen pykälien nojalla annettujen päätösten mukaisesti kiinteistöveron määräämisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta laskettavaa arvoa. Varallisuusverolain 24 §:n mukaan rakennuksen ja rakennelman arvo määräytyy sen mukaan kuin valtiovarainministeriön päätöksessä rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista tarkemmin määrätään.

Vuodelta 2001 sovellettuun valtiovarainministeriön rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista annetun asetuksen (1268/2001) 9 §:n mukaan vapaa-ajan asunnolla tarkoitetaan pääasiassa vapaa-ajan viettoon tarkoitettua rakennusta, kuten kesämökkiä. Asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan talous- ja autotallirakennuksena pidetään erillistä saunarakennusta sekä erillistä talous- ja autotallirakennusta.

Kysymyksessä oleva rakennus sijaitsee rannan läheisyydessä noin 260 metrin etäisyydellä maatilan asuinrakennuksesta. X:n kunnanvaltuuston 26.5.2003 hyväksymässä alueen rantayleiskaavassa rakennuspaikka on merkitty A-2 rakennuspaikkaan (ei omarantaisten asuinrakennusten alue) liittyväksi rantasaunan rakennuspaikaksi. Rakennusluvan mukaan rakennuksen pinta-ala on 22 neliömetriä ja käyttötarkoitus sauna. Rakennuksen kokonaispinta-alasta löylyhuoneen osuus on selvästi alle puolet muun tilan käsittäessä takkahuoneen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä olevaa rakennusta on esitetyn selvityksen mukaan pidettävä valtiovarainministeriön rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista antaman asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaisena saunarakennuksena, jonka arvostus tapahtuu tämän säännöksen mukaisesti. Kysymyksessä on vakituiseen asuntoon liittyvä talousrakennus, johon sovelletaan kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentin nojalla vakituisen asuinrakennuksen 12 §:n 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia. Tämän vuoksi ja ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä kiinteistöverotuksen valituksenalaiselta osalta ja palauttaa asian verotoimistolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Raimo Anttila, Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo ja Matti Halén. Asian esittelijä Kari Honkala.