8.3.2007

Asian aikaisempi käsittely

Nokian rakennus- ja ympäristölautakunta , toimitettuaan alueella 19.4.2004 tarkastuksen ja hankittuaan Pirkanmaan ympäristökeskuksen ja Tampereen ympäristölautakunnan lausunnot, on 22.9.2004 pöytäkirjan 117 §:n kohdalla tekemällään, julkipanon jälkeen 24.9.2004 antamallaan päätöksellä siitä ilmenevin lupamääräyksin myöntänyt NCC Roads Oy:lle (jäljempänä myös "yhtiö" ) kymmenen vuotta voimassa olevan määräaikaisen ympäristöluvan kalliokiviaineksen louhintaan ja sen murskaukseen kulloinkin tarvittaviksi kiviaineslajitteiksi Nokian kaupungin Maatialan kylässä sijaitsevalla tilalla Metsä 2 RN:o 11:0.

Päätöksen lupamääräykset 1 ja 5 kuuluvat seuraavasti:

1. Kallioainesten louhintaa, lohkareiden rikotusta ja räjäytystöitä saa suorittaa vain 1.9.-15.4. arkipäivisin (maanantai-perjantai) kello 8.00-16.00. Murskausta saa suorittaa 1.9.-31.5. arkipäivisin (maanantai-perjantai) kello 7.00-21.00.

- - - - -

5. Toiminnasta ei saa aiheutua pohja- tai pintavesien pilaantumista. Selkeytysaltaasta lähtevästä vedestä on tutkittava vähintään kaksi kertaa vuodessa pH, sähkönjohtavuus, sameus, kiintoaine ja COD _Mn . Ympäristönsuojeluyksikkö voi tarvittaessa määrätä lisätutkimuksia. Ensimmäiset tutkimukset on tehtävä kaakkoispuolisesta ojasta ennen kuin alueella tehdään mitään toimenpiteitä. Jos toiminnasta aiheutuu merkittävää kuormitusta Myllypuroon johtaviin ojiin, luvan saajan on ryhdyttävä riittäviin toimenpiteisiin kuormituksen vähentämiseksi. Tutkimusraportit on toimitettava valvontaviranomaiselle välittömästi niiden valmistuttua.

- - - - -

Kalliota louhittaisiin vuosittain enintään kymmenen kuukauden aikana pinta-alaltaan noin 5,2 hehtaarin suuruiselta alueelta siten, että kahdeksan vuoden aikana louhittaisiin yhteensä 330 000 m³ ja vuodessa enintään 100 000 m³. Vuosittain tuotettaisiin louheesta mursketta enintään 270 000 tonnia. Osa louheraaka-ainesta toimitetaan muualta alueelle murskattavaksi. Toiminnan edellyttämä liikenne, joka tapahtuisi pääasiassa kello 7.00-17.00 välisenä aikana, ohjataan valtatieltä 3 Tampereen kaupungin maankaatopaikan ja Juhansuon ampumaradan ohi. Keskimääräisellä vuorokausituotannolla alueella käy päivittäin noin 25 täysperävaunullista kuorma-autoa. Lähimmät muut toiminnot ovat Tampereella oleva kaupungin maankaatopaikka ja Nokialla Juhansuon ampumarata. Suunnitellun louhinta-alueen länsipuolelle on Tampereen Autokuljetus Oy hakenut ympäristölupaa kalliokiviainesten louhintaan ja murskaukseen.

Lautakunta on hylännyt yhtiön pyynnön luvan saamiseksi toiminnan aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta lainvoimaa vailla olevan päätöksen johdosta.

Louhinta-alue sijaitsee Tampereen kaupungin rajalla valtatieltä 3 noin 800 metriä länteen ja valtatieltä 11 noin 1 800 metriä pohjoiseen päin. Louhinta-alueella on etäisyyttä Natura 2000 -verkoston Kaakkurijärven kohteeseen (FI0333004/SCI, SPA) noin 1,2 kilometriä ja Myllypuron kohteeseen (FI0345001/SCI) noin 1,7 kilometriä. Louhinta-alueen pintavedet johdetaan avo-ojia pitkin Myllypuroon ja edelleen Vihnusjärveen. Alue ei ole pohjavesialuetta.

Louhinta-alue on merkitty Pirkanmaan 3. seutukaavassa teollisuuden reservialueeksi (T _r ) ja sen ympäristö maa- ja metsätalousalueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Louhinta-alueesta noin 900 metriä länteen kulkee Nokian kaupungin ylläpitämä hiihto- ja retkeilyreitti. Nykyisin alueen halki tietä pitkin kulkeva toinen hiihtoreitti korvattaneen louhinta-alueen pohjoispuolitse kulkevalla reitillä.

Päätöksessä viitatun Nokian kaupungin laatiman luontoselvitykseen mukaan louhinta-alueen luonnonympäristöä voidaan pitää tavanomaisena. Puusto on istutettua talousmetsää. Alueella tai sen läheisyydessä ei ole luonnonsuojelulain mukaisia elinympäristöjä eikä muita luonnonoloiltaan huomionarvoisia kohteita.

Päätöksen perustelujen mukaan harjoitettaessa toimintaa päätöksen ja lupamääräysten mukaisesti siitä ei aiheudu muun muassa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Lupamääräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriskit, alueen muu käyttö ja Natura 2000 -verkoston kohteiden sijainti. Edellytykset ympäristöluvan myöntämiselle ovat olemassa. Toimintaa on ollut tarpeen ajallisesti rajoittaa Kaakkurijärven Natura-alueen luontoarvoihin, Juhansuon pesimäaikaisen kehrääjäreviirin säilymiseen ja alueen virkistyskäyttöön liittyvistä syistä.

Pirkanmaan ympäristökeskus oli lausunnossaan 19.8.2004 louhintahankkeen kanssa samaan aikaan vireillä olleesta hankkeen maa-aineslupahakemuksesta muun ohella todennut, että hakijan esittämässä, alueen kasvillisuustyyppejä vain yleisesti käsitelleessä luontoselvityksessä lajeja ei ollut ilmeisesti maastokäyntien myöhäisestä ajankohdasta johtuen tarkasteltu yksityiskohtaisesti. Vaikka Pirkanmaalla esiintyvää kehrääjää ei ollutkaan Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa (2000) luokiteltu Pirkanmaan osalta alueellisesti uhanalaiseksi, kehrääjäkannan elinolosuhteiden turvaamiseksi louhintaan liittyviä ennestään avaamattoman maa-alueen pintamaan poistamista, kiviaineksen irrotusta, rikotusta ja murskausta ei tulisi sallia suoritettavan ajalla 1.5.-31.8. Muulloin irrotus ja rikotus voisivat olla sallittuja arkipäivisin kello 8-16. Maa-ainesten ottamisesta saattaa aiheutua myös läheisen Kaakkurijärven alueen kaakkurien pesinnän häiriintymistä. Kaakkurien pesinnän turvaamiseksi irrotusta ja rikotusta ei tullut sallia 1.5.-31.8. välisenä aikana.

Myllypuron valuma-alueelle suunniteltu louhinta saattaa lausunnon mukaan aiheuttaa pinta- ja pohjavesien kannalta haitallisia vaikutuksia louhinta-alueen kiintoaineksen kulkeutumisen, veteen joutuvien öljyjen tai vesistöä rehevöittävien kemikaalien johdosta. Kiintoaines saattaa heikentää Myllypuron ekologisia arvoja. Kiintoaineksen kulkeutumisen estämiseksi sekä myös mahdollisten öljy- ja kemikaalihaittojen toteamiseksi hakijan on saatava ennen louhinnan aloittamista valvontaviranomaisen hyväksyntä pintavesien käsittelyä varten rakennettavalle selkeytysallasparille.

Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan haettu maa-aineslupa voitiin myöntää louhittaessa lausunnossa esitetyllä tavalla ja ottaen huomioon lausunnon liitteen suositukset lupamääräyksiksi. Tällöin ei etukäteen arvioiden myöskään Myllypuron Natura-alueelle aiheudu sen kaltaista haittaa tai uhkaa, että ennen luvan myöntämistä olisi toimitettava luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-vaikutusarviointi.

Ympäristökeskus oli lausunnossaan 24.8.2004 ympäristölupahakemuksesta viitannut maa-aineslupahakemuksesta antamaansa lausuntoon. Ympäristökeskus oli myös todennut, että laitokselle muualta murskattavaksi toimitettavan louheen määrää ei ollut mainittu hakemuksessa. Lupa louhinnalle ja murskaukselle oli myönnettävissä enintään maa-ainesluvassa hyväksytyn toiminta-ajan pituisena. Maa-ainesasiassa annetusta lausunnosta poikkeavat toiminta-ajat edellyttivät luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin suorittamista.

Ympäristökeskus on ehdottanut mahdolliseen ympäristölupaan liitettäväksi seuraavia ehtoja:

- Murskauksessa tarvittava sähkövirta olisi pääsääntöisesti otettava valtakunnanverkosta.

- Louhinta-alueen pohjalla ei saisi varastoida polttoaineita eikä muitakaan ympäristölle haitallisia aineita.

- Polttonesteiden jakelupaikkaa perustettaessa olisi pyrittävä siihen, että alueella olisi yksi nykyaikainen lukittava polttonesteiden varastosäiliö, joka olisi sijoitettava kaivamattomalle maalle ja asiallisesti suojattava. Säiliöalueen tulisi olla päällystetty ja oleellisilta osiltaan katettu. Säiliöiden tulisi olla 1.1.2005 alkaen virallisesti tyyppihyväksyttyjä. Polttonesteiden jakelualueen olisi täytettävä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 415/1998 mukaiset vaatimukset.

- Työkoneille olisi rakennettava erillinen päällystetty säilytysalue paikkaan, jota ei ole kaivettu. Tältä alueelta vedet on johdettava maastoon öljynerotuskaivon kautta.

- Pölyn sidontaan saadaan käyttää vain puhdasta vettä.

- Toiminnassa on otettava huomioon maa-ainesluvassa asetettavat lupamääräykset.

Tampereen ympäristölautakunta oli lausunnossaan todennut, ettei hankkeesta ollut riittävää luontoselvitystä. Alue oli 1990- ja 2000-luvun pysyvimpiä kehrääjäreviireitä (muun muassa hyvin harvinainen pesälöytö vuonna 2002). Kehrääjä kuuluu uhanalaistarkkailussa luokkaan "silmällä pidettävät lajit". Laji on taantunut voimakkaasti Pirkanmaalla. Nyt kysymyksessä oleva ottamisalue on eräs kehrääjän merkittävimmistä esiintymisalueista Pirkanmaalla Ikaalisten harjualueen lisäksi.

Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

Hallinto-oikeuteen on rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä valittanut muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Yhdistys on valituksessaan vaatinut rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen kumoamista. Yhdistys on perustellut valitustaan seuraavasti:

Alueella jo olevien toimintojen aiheuttama melu- ja pölyhaitta Natura -luonnonsuojelualueelle on selvitettävä ennen mahdollisten uusien toimintojen sijoittamista alueelle. Myös louhinta- ja murskaustoiminnan vaikutus Natura 2000 -kohteen luonnonarvoille on selvitettävä luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämällä tavalla ennen luvan myöntämistä.

Suunnitellulle kallion louhinta- ja murskaustoiminnalle ei voida myöntää ympäristölupaa, koska siitä aiheutuu merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristöluvan myöntämisedellytykset eivät täyty. Eräänä tärkeänä lupaedellytyksenä on, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Pilaantuminen ilmenee tässä tapauksessa ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymisenä.

Lautakunta on myöntänyt samana päivänä ympäristöluvan NCC Roads Oy:n louhinta- ja murskaustoiminnan lisäksi kaupungin moottoriurheiluradalle ja urheiluautoilijoiden moottoriurheiluradan laajennukselle. Toiminnot sijaitsevat verrattain lähellä toisiaan, joten niiden ympäristön pilaantumista aiheuttavaa toimintaa (melu ja pöly) tulee tarkastella yhdessä. Lisäksi pilaantumisen tarkastelussa tulee ottaa huomioon lähialueella olemassa olevat melua ja/tai pölyämistä aiheuttavat toiminnot: Tampereen Autokuljetus Oy (kallion louhinta ja murskaus), Lohja Rudus Oy Ab (kallion louhinta ja murskaus), Nokian Kuljetus- ja Maanrakennuspalvelu Oy (kallion louhinta ja murskaus), Juhansuon ampumarata, Tampereen kaupungin katuyksikkö (jäteasfaltin varastointi ja murskaus), Koukkujärven jätteenkäsittelykeskus sekä Koukkujärventien varrella sijaitseva asfalttiasema.

Natura 2000 -kohde Kaakkurijärvet on lähialueineen merkittävä seudullinen virkistysalue, joka on otettu huomioon myös suunnitteilla olevassa Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa. Pinsiöntien itäpuoleen, valtatien 11 (Porintie) pohjoispuoleen, kantatien 60 (niin sanottu Nokian ja Ylöjärven yhdystie) länsipuoleen ja Hopeatien eteläpuoleen rajoittuvaa aluetta käytetään laajalti retkeily-, ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Alueella on useita latuja, joiden käyttö talviaikaan on erittäin runsasta. Valituksessa on karttaliite nykyisestä latuverkostosta. Lisäksi edellä mainittujen teiden rajaaman alueen retkeily-, ulkoilu- ja virkistyskäyttö keväisin, kesäisin ja syksyisin on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina muun muassa siksi, että alueelle on tehty opasteita ja taukopaikkoja. Myös yleinen tietous alueen mainiosta soveltuvuudesta virkistys-, ulkoilu- ja retkeilykäyttöön on lisääntynyt. Karttaliitteessä kuvattua latuverkostoa käytetään luonnollisesti retkeily- ja virkistyskäyttöön myös talviajan ulkopuolella. Karttaliitteessä ei näy sulanmaan aikaisia reitistöjä, joita kulkee ainakin Juottojärven, Porrasjärven ja Kalliojärven ympäristössä. Lisäksi sulanmaan aikaisia teitä tai polkuja kulkee Kalliojärven ja Ylisenjärven välissä sekä Ylisenjärveltä Koukkujärvelle päin mentäessä.

Pahimmassa mahdollisessa tapauksessa neljän eri murskaamon sekä kahden eri moottoriurheiluradan yhtäaikaisen toiminnan aiheuttama haitta talviaikaan latuverkostolle on niin merkittävää, että se rajoittaa oleellisesti latuverkoston talviaikaista virkistyskäyttöä. Pölyäminen vähentää talviajan ulkopuolista alueen retkeilyreitistön virkistyskäyttöä.

Lupamääräyksiin sisältyvillä ehdollisilla pölyn- ja melunmittausvelvoitteilla pölyämisestä ja melusta aiheutuvaa todellista haittaa ei saada hallintaan.

Nokian rakennus- ja ympäristölautakunta on selityksessään esittänyt valituksen hylkäämistä. Lautakunta on perustellut seuraavasti:

NCC Roads Oy:n toiminta-alueen sijainti ja lähellä olevat kohteet on pääasiassa esitetty lupapäätöksessä. Tampereen Autokuljetus Oy:llä on lainvoimainen maa-aineslain mukainen lupa ja ympäristölupa louhintaan ja murskaukseen viereisellä kiinteistöllä RN:o 13:1. Lohja Rudus Oy:llä on vastaavat luvat kiinteistöllä RN:o 1:148, jonne on matkaa noin 1,3 kilometriä. Valituksessa mainituille moottoriradoille on matkaa vähintään 1,5 kilometriä. Alueen eteläpuolella sijaitsee Juhansuon ampumarata, jonka ympäristöluvan tarveharkinta on valmisteilla.

Valtatien 11 pohjoispuoliselle alueelle on sijoittunut varsin paljon melua ja pölyä aiheuttavia toimintoja. Lupakäsittelyjä ei kuitenkaan voida yhdistää kaikkien valituksessa esitettyjen toimintojen osalta. Moottoriratojen osalta käsittelyt on yhdistetty, kuten näitä koskevista lupapäätöksistä ilmenee. Latuverkoston osalta huomioon ei ole otettu Juhansuontieltä kulkevaa latua, koska tie on tien omistajien käytössä ja korvaava latuyhteys tullaan rakentamaan huomattavasti pohjoisempaa reittiä, kun moottoritien (valtatie 3) tätä varten rakennettava alikulkutunneli valmistuu.

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristölupahakemuksesta antamassa lausunnossa esitetyt näkemykset toimintojen vaikutuksista Natura-alueiden luontoarvoihin on pyritty ottamaan huomioon lupapäätöksissä.

Luvassa on määrätty NCC Roads Oy:lle merkittäviä ajallisia rajoituksia, joilla turvataan myös ulkoilureittien kohtuullinen häiriötön käyttö. Luvassa on annettu riittävät määräykset meluntorjunnasta ja pölyämisen vähentämisestä sekä näitä koskevista tarkkailuista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus , sikäli kuin nyt on kysymys, on päätöksellään 17.11.2005 n:o 05/0425/1 hylännyt Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n (jäljempänä myös "luonnonsuojelupiiri" tai "muutoksenhakija" ) rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus, joka on asiassa soveltaminaan oikeusohjeina maininnut ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan, 41 §:n, 42 §:n 1 ja 2 momentin ja 43 §:n sekä luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin, on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hankkeen laatu ja sijainti

Ympäristölupahakemuksen mukainen toiminta käsittää kallion louhintaa ja murskausta. Kalliota louhitaan enintään 100 000 m³ vuodessa ja mursketta tuotetaan vuosittain enintään 270 000 tonnia. Lupaviranomainen on lupapäätöksessään rajoittanut toiminta-aikoja hakemuksesta siten, että louhintaa, lohkareiden rikotusta ja räjäytystöitä saa harjoittaa 1.9.-15.4. arkipäivisin maanantai-perjantai kello 8.00-16.00 ja murskausta 1.9.-31.5. arkipäivisin maanantai-perjantai kello 7.00-21.00. Louhinta-alue on Pirkanmaan 3. seutukaavassa osoitettu teollisuuden reservialueeksi (T _r ) ja ympäröivä alue maa- ja metsätalousalueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Louhinta-alue sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä valtatieltä 3 länteen päin. Lähimmät muut toiminnot ovat Tampereen maankaatopaikka ja Juhansuon ampumarata. Louhinta-alueesta noin 1,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 -verkostoon kuuluva Kaakkurijärvien alue ja noin 1,7 kilometrin etäisyydellä Natura 2000 -verkostoon kuuluva Myllypuron alue. Kaakkurijärvien alue on merkittävä ulkoilu- ja retkeilyalue. Louhinta-alueesta noin 900 metrin etäisyydellä sijaitsee Nokian kaupungin ylläpitämä hiihto- ja retkeilyreitti.

Ympäristöluvan myöntäminen

Kysymyksessä olevan toimintakiinteistön läheisilläkin kiinteistöillä harjoitetaan louhinta- ja murskaustoimintaa. Alueelle on keskittynyt myös muuta vastaavanlaista toimintaa. Valituksessa mainitut moottoriurheiluradat, joille lupaviranomainen on myöntänyt ympäristöluvat samana päivänä kuin louhinta- ja murskaushankkeelle, sijaitsevat yli 1,5 kilometrin etäisyydellä louhinta-alueesta.

Louhinta- ja murskaustoiminnan sijaintipaikka ja toiminnalle lupapäätöksessä asetetut lupamääräykset erityisesti toiminta-aikojen rajoittamisesta huomioon ottaen kallion louhinta- ja murskaustoiminnan ei ennalta arvioiden voida katsoa yksin eikä tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden kanssa heikentävän edellä mainittujen Natura-alueiden luonnonarvoja eikä aiheuttavan haitallisia vaikutuksia näille alueille. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen vaikutusten arviointi ei siten ole ollut tarpeen.

Hallinto-oikeus katsoo, että lupaharkinnassa on ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaisesti otettu huomioon lähialueella olevat muut toiminnot. Näin ollen kun otetaan huomioon kysymyksessä olevan kallion louhinta- ja murskaustoiminnan vaikutukset, toimintaa ja siitä aiheutuvia päästöjä rajoittavat päätöksen lupamääräykset sekä etäisyydet kohdealueisiin, NCC Roads Oy:n toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamaa merkittävää yleisen virkistyskäytön soveltuvuuden vähentymistä. Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry , joka on samalla valituskirjalla hakenut muutosta myös Vaasan hallinto-oikeuden 17.11.2005 antamiin päätöksiin n:ot 05/0426/1 (valitus kirjattu diaarinumerolla 3778/1/06) ja 05/0427/1 (valitus kirjattu diaarinumerolla 3779/1/06), on valituksessaan nyt kysymyksessä olevassa asiassa, kiistäen rakennus- ja ympäristölautakunnan lupatoimivallan, vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen samoin kuin siihen liittyvän Nokian rakennus- ja ympäristölautakunnan 22.9.2004 pöytäkirjan 117 §:n kohdalla tekemän päätöksen kumoamista ja NCC Roads Oy:n hakemuksen hylkäämistä.

Ympäristöluvan myöntämisedellytykset yhtiön aikomaan kallionlouhintaan ja murskaukseen puuttuvat, koska tästä toiminnasta yhdessä Nokian Urheiluautoilijat ry:n laajennettavalla moottoriurheiluradalla ja Nokian kaupungin rakennettavalla moottoriurheiluradalla harjoitettavien toimintojen kanssa aiheutuisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Se ilmenisi saman lain 3 §:n 1 momentin 1 e kohdassa tarkoitettuna ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymisenä merkittäväksi seudulliseksi virkistysaluekokonaisuudeksi myös Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa luettavalla Nokian Kaakkurijärvien Natura 2000 -verkostoon sisällytetyllä alueella sekä alueen muilla hiihto- ja retkeilyreitistöillä yhteyksineen Ikuriin. Edellä tarkoitetut kolme hanketta sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että niiden melu- ja pölyvaikutuksia on tarkasteltava yhdessä. Pilaantumisvaikutusten tarkastelussa on otettava huomioon myös lähialueella jo olemassa olevat kolme vastaavanlaisia vaikutuksia aiheuttavaa kallionlouhinta- ja murskaushanketta: Tampereen Autokuljetus Oy:n, Lohja Rudus Oy Ab:n sekä Nokian Kuljetus- ja Maanrakennuspalvelu Oy:n hankkeet. Lisäksi samalla alueella on vielä Juhansuon ampumarata, Tampereen kaupungin katuyksikön jäteasfaltin varastointi- ja murskausasema, Interasfaltti Oy:n asfalttiasema ja Koukkujärven jätteenkäsittelylaitos.

Muutoksenhakija on vaatinut ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen vaikutusarviointimenettelyn käynnistämistä asiassa mainitun lain 4 §:n 2 momentin (468/1994) nojalla. Koska kallionlouhintaa ja murskausta harjoittavat NCC Roads Oy, Tampereen Autokuljetus Oy ja Lohja Rudus Oy Ab olivat Pirkanmaan 1. maakuntakaavan laadinnan alkuvaiheessa suunnitelleet valtatien 11, kantatien 60 ja Koukkujärventien rajaamalla alueella vuosittaiseksi otettavaksi kalliokiviainesten ottamismääräksi yhteensä yli 200 000 kiintokuutiometriä, jo yksistään tämä seikka velvoittaisi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toimittamiseen. Yhtiöt olivat sittemmin pilkkoneet hankkeitaan niin, että yhteenlaskettu ottamismäärä jäi vuosittain alle 200 000 kiintokuutiometrin. Nokian kaupungilla ja louhintaa harjoittavilla yhtiöillä on silti tarkoitus, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia kiertäen, edelleen louhia edellä mainituin tavoin rajatuksi ilmoitettu alue mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, mutta niin, ettei yhteenlaskettu vuotuinen kalliokiviainesten ottamismäärä ylitä 200 000 kiintokuutiometriä.

Louhinta- ja murskaustoiminnan heikentäessä Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn Kaakkurinjärvien alueen luontoarvoja toiminnan ympäristövaikutukset olisi tullut ennen lupien myöntämistä arvioida luonnonsuojelulain 65 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Tampereen Autokuljetus Oy on velvoitettava hakemaan uusi ympäristölupa kalliokiviainesten ottamista varten Nokian kaupungin Kankaantaan kylässä sijaitsevalle Korpelan tilalle RN:o 13:1, koska toiminnan aiheuttama ympäristökuormitus laajentuu verrattuna siihen tilanteeseen, joka vallitsi silloin, kun toimintaa varten myönnettiin maa-aines- ja ympäristönsuojelulain mukaiset luvat.

NCC Roads Oy on velvoitettava hakemaan uusi ympäristölupa kalliokiviaineksen louhintaan ja murskaukseen tilalla Metsä 2, koska toimittamalla alueelle murskattavaksi muualla louhittua kiviainesta toimintaa voidaan pitää samalla jätelaissa tarkoitettuna ympäristölupaa edellyttävänä ammattimaisena jätteen käsittelynä tai sen hyödyntämisenä.

Muutoksenhakija on samalla pyytänyt alueella toimitettavaksi katselmuksen, jota ilman on mahdotonta objektiivisesti arvioida kaikkien alueella jo olevien ja sinne suunniteltujen toimintojen sekä liikenteen melu- ja pölyhaitoista muodostuvaa yhteistä haittaa.

Muutoksenhakija on esittänyt, että valtioneuvoston melutason ohjearvoista antamassa päätöksessä (993/1992) määritellyt melutasoarvot ylittyvät alueen hiihto- ja retkeilyreitistöllä ja Natura 2000 -verkostoon sisällytetyllä Kaakkurijärvien alueella. Ramboll Finland Oy:n 6.5.2004 laatima alueen meluselvitys, jolla on osaltaan perusteltu myös molempien moottoriurheiluratojen ympäristölupaedellytyksiä, on lähtökohdaltaan puutteellinen arvioitaessa uuden melua aiheuttavan toiminnan sijoittamista alueelle.

Muutoksenhakija on myös esittänyt, että hallinto-oikeudenkin päätös perustuu riittämättömään selvitykseen, koska siinä on otettu huomioon ainoastaan seuraavat melua ja pölyä aiheuttavat toiminnot: Nokian Kuljetus ja Maanrakennuspalvelu Oy, Interasfaltti Oy, Nokian kaupungin moottoriurheilurata ja Nokian Urheiluautoilijat ry. Lupamääräyksiin sisältyvät pölynmittausvelvoitteet eivät juurikaan ennaltaehkäise pölyhaittaa.

Muutoksenhakija on huomauttanut, että yhteensovittamisen vaikeudesta huolimatta samassa melualueselvityksessä olisi otettava huomioon kaikki alueen melua aiheuttavat moottoriradat, murskaamot, jätteenkäsittelykeskus, asfalttiasema, ampumarata ja maankaatopaikka. Seuraavaksi melualueselvityksessä olisi otettava huomioon kaikkien alueella jo olevien tai sinne suunniteltujen toimintojen aiheuttama raskas liikenne, jota ei ollut otettu huomioon edellä mainitussa Ramboll Finland Oy:n meluselvityksessä. Jos Koukkujärven kaatopaikan raskaan liikenteen melu olisi siinä otettu huomioon, ekvivalenttisen melutason päiväohjearvo 45 dB ja yöohjearvo 40 dB ylittyisivät monin paikoin Natura 2000 -verkostoon sisällytetyllä Kaakkurijärvien alueella. Raskasta liikennettä esiintyy alueella käytännössä kautta vuoden yli 12 tuntia vuorokaudessa. Raskaan liikenteen aiheuttamaa kuormitusta lisää entuudestaan se, että NCC Roads Oy aikoo toimittaa alueelle murskattavaksi muualta louhittua kiviainesta.

Meluselvityksessä ei liioin ole otettu huomioon murskaamoiden yleisesti harjoittamaa louhekasan tai isompien lohkareiden päällä suoritettavaa iskuvasarointia, jonka seurauksena melu korostuu kantautuen paljon laajemmalle kuin meluselvityksessä oli oletettu. Esimerkiksi Tampereen Autokuljetus Oy on ympäristölupahakemuksessaan arvioinut 55 dB:n meluvyöhykkeen leveydeksi 500 metriä ja melutason 45 dB alittuvan 800 metrin etäisyydellä. Tämä osoittaa, että pelkästään yhdenkin toiminnon aiheuttama melukuormitus ylittää ympäristölupapäätöksissä asetetut raja-arvot hiihto- ja retkeilyreitistöllä ja Kaakkurijärvien luonnonsuojelualueella.

Myös alueen murskaamoiden toiminnasta ja raskaasta liikenteestä aiheutuva pölyhaitta rajoittaa oleellisesti alueen latuverkoston talviaikaista virkistyskäyttöä ja vähentää retkeilyreitistön virkistyskäyttöä sulankin maan aikana. Alueen latu- ja retkeilyreitistöllä sekä Natura 2000 -verkostoon sisällytetyllä Kaakkurijärvien alueella tulisi soveltaa yhteneviä melutasoarvoja.

Yhdistys on lisäksi esittänyt, että Nokian kaupungin ylläpitämät hiihto- ja retkeilyreitit kulkevat lähimmillään noin 100 metrin etäisyydellä suunnitellusta Nokian kaupungin moottoriurheiluradasta (melu) ja noin 300 metrin etäisyydellä Tampereen Autokuljetus Oy:n hankkeesta (melu ja pöly). Tampereen Autokuljetus Oy:n ja Nokian kaupungin moottoriurheiluradan välinen etäisyys on lyhimmillään noin 400 metriä. Niiden välissä kulkee Nokian kaupungin ylläpitämä hiihto- ja retkeilyreitistö. Yhdysreitti itään päin Tampereen puolella olevaan Ikurin hiihto- ja retkeilyreitistöön kulkee noin 600 metrin verran Juhansuontien varressa sijaitsevien Tampereen Autokuljetus Oy:n ja NCC Roads Oy:n kallionlouhinta- ja murskaustoimintojen välittömässä läheisyydessä. Ikurin yhdysreitin korvaavaa uutta hiihto- ja retkeily-yhteyttä ei ole mahdollista rakentaa riittävän etäälle meluavista ja pölyävistä toiminnoista. Kantatien 60 melu vaikeuttaa niin ikään korvaavan yhdysreitin rakentamista. Käytännössä uusi yhdysreitti Ikurin hiihto- ja retkeilyreitistöön jouduttaisiin linjaamaan Ikurista Ylöjärven kaupungin suuntaan Pikku Ahvenistolle päin. Tällöin suora yhteys Koukkujärven majalle ja luonteva kiertosuunta Koukkujärven majan ja Ikurin välillä poistuisivat.

Nokian rakennus- ja ympäristölautakunta on selityksessään esittänyt yhdistyksen valituksen hylkäämistä perusteettomana. Kallion louhintaa ja murskausta koskevista ympäristöluvista päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Laajalla alueella sijaitsevat yksittäiset ympäristölupaa edellyttävät hankkeet eivät siirrä lupatoimivaltaa ympäristölupavirastolle tai ympäristökeskukselle. Ympäristökeskus on myös antanut lupahakemuksesta lausunnon. Se ei anna aihetta lupatoimivallan siirtämiseen ympäristökeskukselle.

Valtatien 11 pohjoispuolisella alueella on useita melu- ja pölyhaittaa aiheuttavia luvanvaraisia toimintoja, joista osalla on lainvoimaiset luvat. Ympäristölupa-asioita ei voida käsitellä yhdessä muutoin kuin samanaikaisesti vireillä olevien vierekkäisiä moottoriratoja koskevien ympäristölupa-asioiden osalta.

Laajalla alueella sijaitsevien eri toimintojen määrääminen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ei ole ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaan mahdollista. Myöskään luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetun Natura-vaikutusarvioinnin toimittaminen, kun toimintaa harjoitetaan lupamääräysten mukaisesti, ei ole tarpeen, eikä alueellinen ympäristökeskuskaan lausunnossaan sellaista edellyttänyt.

Lautakunnan ympäristönsuojeluyksikön tietoon on vuoden 2005 viikolla 52 saatettu, että NCC Roads Oy:n louhinta-alueen pohjoispuolella on hajuheinäesiintymä. Hajuheinä on luontodirektiivin 92/43/ETY liitteissä IIb ja IVb mainittu laji. Jos louhinta toteutuu, purkautuvat kiinteistöltä RN:o 13:1 ja osa kiinteistöltä RN:o 22:0 tulevista valumavesistä louhinta-alueen kautta hajuheinäesiintymän ohi.

NCC Roads Oy on selityksessään ja sen täydennyksessä esittänyt valituksen hylkäämistä. Valituksessa mainitut eri toiminnot eivät ole toistensa vaikutuspiirissä. Valituksessa mainittu, Natura 2000 -verkostoon sisällytetty alue ei sijaitse yhtiön louhintahankkeen läheisyydessä. Luvan myöntämisperusteet ovat olemassa. Louhinta-aluetta sivuavaa metsäautotietä on maanomistajan luvatta alettu käyttää hiihtoladun pohjana ja niin sanottuna retkeilyreittinä. Mahdollinen hajuheinäesiintymä sijaitsee tiloilla RN:ot 6:3 ja 4:53, jotka ovat louhinta-alueen naapuritiloja. Lehtokasveihin kuuluva hajuheinä edellyttää kasvupaikaltaan tiettyä kosteustasoa. Louhinta ja murskaus eivät muuta hajuheinäesiintymän kasvualueen kosteusoloja. Louhinta-alueen valumavedet eivät valu hajuheinän mahdolliselle esiintymisalueelle. Luvan mukainen toiminta ei siis vaikuta hajuheinäesiintymään. Jos esiintymä kuitenkin tarvitsee valumavesiä nykyistä enemmän, on valumavesien määrää tarvittaessa mahdollista lisätä juuri louhinta-alueen valumavesillä.

Luonnonsuojelupiiri on vastaselityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin vaatimansa ja lausumansa ja lupatoimivaltaan liittyen korostanut, että ympäristönsuojelulain 33 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää lupa-asian ympäristökeskukselle säännöksessä tarkoitetuin tavoin myös muusta erityisestä syystä. Erityinen syy on tässä tapauksessa se, että alueen eri toimintojen, jo entuudestaan olevien ja vasta suunniteltavien, ympäristövaikutuksia on tarpeen tarkastella yhdessä. Koska nuo ympäristövaikutukset kohdistuvat myös huomattavasti toiminnan sijaintikuntaa laajemmalle alueelle, tässä tapauksessa Tampereen kaupungin ja Ylöjärven kunnan alueille, ympäristönsuojelulain 31 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan toimivaltainen lupaviranomainen on alueellinen ympäristökeskus. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toimittamisen johdosta lupatoimivalta voi siirtyä jopa ympäristölupavirastolle.

Luonnonsuojelupiiri on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että ympäristökeskuksen kustakin lupahakemuksesta erikseen antamat lausunnot ovat ajoittuneet pitkälle aikavälille, jolloin niitä olivat valmistelleet eri viranhaltijat. Ympäristökeskukselle ei ole tällöin ollut mahdollista ottaa riittävästi huomioon alueen ympäristön pilaantumista aiheuttavien toimintojen yhteisvaikutusta. Tästäkin syystä ympäristökeskuksen lausunnot yksittäisistä lupahakemuksista ovat olleet myönteisiä.

Luonnonsuojelupiiri on esittänyt, että alueelle on laadittava uusi ja kattavampi meluselvitys. Melua aiheuttaville toiminnoille on määriteltävä yksittäiset enimmäismelutasoarvot niin, että eri toimintojen yhteenlasketut meluarvot eivät saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB (louheen ja murskeen kuljetusrekkojen yöliikenne). Virkistyskäyttöreitistö muodostaa Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen kanssa yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden, jossa sovellettavat melutasoarvot (45 dB ja 40 dB) määräytyvät Natura-alueen luonnonsuojelualueen mukaan. Koska Kaakkurijärvien aluetta ympäristöineen käytetään yleisesti myös oleskeluun ja luonnon havainnointiin yöaikaan (kello 22.00 jälkeen), on ympäristöluvissa sovellettava myös yöohjearvoa.

Asiassa toimitetun meluselvityksen riittämättömyys ilmenee siitäkin, että selvityksessä on virkistysreitistölle aiheutuvana haittana tarkasteltu ja sovellettavia melutasoarvoja harkittu pelkästään pitäen silmällä sitä melua, joka kohdistuu reitistön nuotio- tai laavupaikoille. Nämä paikat eivät ole melua tuottavan toiminnan välittömässä läheisyydessä, vaan toinen niistä on noin kolmen kilometrin päässä alueesta. Valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen (993/1992) mukaisia melutasoarvoja on sovellettava ulkoilureitistön jokaiseen kohtaan eikä vain nuotio- ja laavupaikoilla. Kaikki ulkoilijat eivät edes kulje poluilla, vaan vapaasti metsässä.

Louhinta-alueen pohjoispuolella esiintyvä hajuheinä ( Cinna latifolia ) on luontodirektiivin 92/43/ETY liitteissä IIb ja IVb mainittu laji, joka on myös uhanalaisluokituksessa valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji (NT). Laji esiintyy pääsääntöisesti kivikkoisilla puroilla ja taantuu nopeasti muun muassa kalliolouhinnan seurauksena. Myönnettävä ympäristölupa edellyttää hajuheinän turvaamista. Suunnitelmaa hajuheinän säilymiseksi ei Nokian rakennus- ja ympäristölautakunnan selityksen yhteydessä ole esitetty.

Merkintä

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on tänään myös antanut yhteisen päätöksen Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n valitukseen siltä osalta kuin yhdistys on samalla valituskirjalla kuin tässä asiassa hakenut muutosta Vaasan hallinto-oikeuden 17.11.2005 antamiin päätöksiin n:ot 05/0426/1 ja 05/0427/1, joista edellinen koskee Nokian Urheiluautoilijat ry:n moottoriurheiluradan laajennuksen ja jälkimmäinen Nokian kaupungin liikunta- ja nuorisokeskuksen moottoriurheiluradan ympäristölupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Luonnonsuojelupiirin vaatimukset NCC Roads Oy:n velvoittamisesta hakemaan uutta ympäristölupaa yhtiön alueella mahdollisesti harjoittamaa jätteenkäsittelyä varten ja Tampereen Autokuljetus Oy:n velvoittamisesta hakemaan ympäristölupaa yhtiön kiinteistöllä RN:o 13:1 harjoittamaa louhintaa varten jätetään tutkimatta.

Muutoin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. Vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Lupamääräystä 1 muutetaan. Lupaan lisätään uusi lupamääräys 5 a. Lupamääräys 1, sellaisena kuin se on tällä päätöksellä muutettuna, ja uusi lupamääräys 5 a kuuluvat seuraavasti:

1. Kallioainesten louhintaa, lohkareiden rikotusta ja räjäytystöitä saa suorittaa vain 1.9.-15.4. arkipäivisin (maanantai-perjantai) kello 8.00-16.00. Murskausta saa suorittaa 1.9.-30.4. arkipäivisin (maanantai-perjantai) kello 7.00-21.00.

5 a. Luvan saajan on selvitettävä toimintansa ja etenkin sen aiheuttaman pölyn ja valumavesien mahdollista vaikutusta louhinta-alueen pohjoispuolella olevaan hajuheinäesiintymään etukäteen laatimansa suunnitelman perusteella. Suunnitelmalle on hankittava Pirkanmaan ympäristökeskuksen hyväksyminen ennen kuin toiminta saadaan aloittaa. Selvityksen perusteella rakennus- ja ympäristölautakunta voi tarvittaessa erikseen täydentää myöntämäänsä lupaa. Jos selvitys osoittaa hajuheinäesiintymän olevan häviämisvaarassa louhinnan tai murskauksen takia, toiminta on tarpeellisilta osin keskeytettävä, jollei Pirkanmaan ympäristökeskus ole myöntänyt luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeusta.

4. Muutoin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Tutkimatta jätettävät vaatimukset

Puheena olevat vaatimukset eivät kuulu tämän ympäristölupaa koskevan asian yhteydessä ratkaistaviksi.

2. Katselmus

Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 41 § ja asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen asiassa ei ole tarpeen.

3. Pääasia siltä osin kuin lupamääräyksiä muutetaan

Toiminta-aikarajoituksia koskeva lupamääräys 1

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on, sen lisäksi mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista. Momentin 5 kohdan mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella toimista, joilla selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Nokian kaupungissa oleva, pinta-alaltaan 574 hehtaarin suuruinen Kaakkurijärvien alue (FI0333004) on luontodirektiivissä tarkoitettuna SCI-alueena ja lintudirektiivissä tarkoitettuna SPA-alueena sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Alueen kohdekuvauksesta ilmenee Kaakkurijärvien alueen muodostavan erämaisen luonnontilaisten pienten järvien ja lampien kokonaisuuden, joka on erittäin merkittävä uhanalaisen kaakkurin pesinnän kannalta koko Etelä-Suomessa. Kaakkurin pesimäpopulaatio on alueella harvinaisen suuri (7-8 paria) ja lajin tiheys on Etelä-Suomen suurimpia. Alueen vesiluonto on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisena, ja kohde edustaakin kokonaisten lampi- ja järviketjujen vuoksi erinomaisesti pienvesiin liittyviä luontoarvoja. Järvien ja lampien rantasuot ovat monin paikoin täysin luonnontilaisia. Koko Etelä-Suomessa pieniä järviä ja lampia on säilynyt luonnontilaisina alle 20 prosenttia, ja useimmat näistä ovat erillisiä, yksittäisiä kohteita. Kaakkurijärvien alue koostuukin ensisijaisesti niiden muodostamasta aluekokonaisuudesta.

Aluetta käytetään ajoittain puolustusvoimien toimintaan tai suojelualueen läheisyydessä tapahtuvan puolustusvoimien toiminnan vaikutukset voivat ulottua suojelualueelle. Alue on erittäin arvokas luonnontilaisen pienvesiluonnon kokonaisuus, jonka merkitystä lisää kaakkuriyhdyskunta. Alue on tärkeä retkeilykohde.

Kaakkurijärvien kohteen verkostoon sisällyttämisen perusteena olleet lajit ja luontotyypit ilmenevät kohdekuvauksesta. Lintudirektiivin liitteen I lintulajeista tällaisia ovat olleet muun ohella kaakkuri ja kehrääjä. Nokian ja Tampereen kaupungeissa oleva, pinta-alaltaan 20 hehtaarin suuruinen Myllypuron alue (FI0345001) on SCI-alueena sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Sen kohdekuvauksesta ilmenee Myllypuron alueen olevan kaupunkialueen tuntumassa sijaitseva, yli kaksi kilometriä pitkä puronvarsikko, joka on tyypiltään tuoretta ja kosteata lehtoa. Puusto on kuusivaltaista. Tiet katkaisevat alueen useasta kohdasta; pisin yhtenäinen osuus on noin kilometrin pituinen. Lähellä vilkasliikenteistä Tesomankatua on lähde, josta laskee vähäinen puro Myllypuroon. Alue on valtakunnallisesti arvokas puronvarsilehto sekä tärkeä opetus- ja virkistyskohde.

Myllypuron kohteen verkostoon sisällyttämisen perusteena olleet lajit ja luontotyypit ilmenevät kohdekuvauksesta.

Pirkanmaan ympäristökeskuksen hankkeen maa-aineslupahakemuksesta rakennus- ja ympäristölautakunnalle 19.8.2004 antamassa lausunnossa on katsottu, että louhintaa varten voidaan myöntää maa-aineslupa louhittaessa lausunnossa esitetyllä tavalla eli siten, että muun ohella ennestään avaamattoman maa-alueen pintamaan poistamista sekä kiviaineksen irrotusta ja rikotusta ei suoriteta aikana 1.5.-31.8. ja että toiminnassa otetaan huomioon lausunnon liitteen suositukset lupamääräyksiksi. Lausunnon mukaan nämä aikarajoitukset ovat tarpeen alueen kehrääjäkannan elinolojen turvaamiseksi sekä Kaakkurijärvien Natura-kohteen kaakkurien pesinnän turvaamiseksi. Lausunnon mukaan tällä tavoin toimien ei etukäteen arvioiden myöskään Myllypuron Natura-alueelle aiheudu sen kaltaista haittaa tai uhkaa, että ennen luvan myöntämistä olisi toimitettava luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-vaikutusarviointi.

Ympäristökeskuksen hankkeen ympäristölupahakemuksesta 24.8.2004 rakennus- ja ympäristölautakunnalle antaman lausunnon mukaan lupa louhinnalle ja murskaukselle voidaan hyväksyä enintään maa-ainesluvassa hyväksytyn toiminta-ajan pituisena. Maa-ainesasiassa 19.8.2004 annetusta lausunnosta poikkeavat toiminta-ajat edellyttävät luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin suorittamista.

NCC Roads Oy on 27.8.2004 antanut rakennus- ja ympäristölautakunnalle vastineensa edellä mainittujen lausuntojen johdosta. Vastineen mukaan murskausajan tulisi olla hakemuksen mukainen eli kymmenen kuukautta vuodessa. Murskaus sekä irrotustyö tulisi voida suorittaa, kun kiviainesten tarve on suurin.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on kuitenkin, luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaista vaikutusarviointia toimittamatta, sallinut alueella murskauksen aikana 1.9.-31.5. Ei ole ennalta arvioiden pois suljettua, että tällä tavoin ajallisesti rajatun luvan mukainen toiminta merkittävästi heikentää Kaakkurijärven Natura-kohteen luonnonarvoja kaakkuriin ja kehrääjään kohdistuvin vaikutuksin. Lupaa ei näin ollen, kun otetaan huomioon myös ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti, olisi tullut myöntää tämän sisältöisenä, minkä vuoksi rakennus- ja ympäristölautakunnan sekä hallinto-oikeuden päätökset olisi kumottava ja lupa-asia palautettava rakennus- ja ympäristölautakunnalle luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetyn arviointi- ja lausuntomenettelyn edellyttämiseksi. Lupa on kuitenkin tässä tapauksessa Pirkanmaan ympäristökeskuksen edellä selostetut lausunnot ja asiassa muutoin saatu selvitys huomioon ottaen ympäristönsuojelulain 43 §:ssä tarkoitetuin lupamääräyksin rajattavissa sellaiseksi, että arviointi- ja lausuntomenettelyn tarve poistuu. NCC Roads Oy olisi Pirkanmaan ympäristökeskuksen hakemuksesta antama lausunto huomioon ottaen voinut luonnonsuojelulain 65 §:n 1momentissa tarkoitettuna hankkeen toteuttajana käynnistää sanotussa pykälässä tarkoitetun arviointi- ja lausuntomenettelyn, jos sen tarkoituksena oli saada lupa asiallisesti laajempana kuin sanotuissa lausunnoissa oli katsottu. Näistä syistä nyt ratkaistavana olevaa lupa-asiaa ei ole välttämätöntä palauttaa rakennus- ja ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti ja 43 §:n 1 ja 3 momentti sekä luonnonsuojelulain 65 §, lupamääräystä 1 on edellä mainituista syistä muutettava ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Hajuheinäesiintymää koskeva uusi lupamääräys 5 a

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on, sen lisäksi mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella toimista, joilla selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin mukaan ympäristöluvassa voidaan erityisestä syystä määrätä, että lupaviranomainen täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa lain 43 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella.

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY, luontodirektiivi ) 13 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet direktiivin liitteessä IV olevassa b kohdassa olevia kasvilajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja kiellettävä muun ohella (13 artiklan 1 kohdan a alakohta) näiden kasvien tahallinen poimiminen, kerääminen, leikkaaminen, irtikiskominen tai hävittäminen luonnosta niiden luontaisella levinneisyysalueella. Luontodirektiivin 13 artiklan 2 kohdan mukaan edellä tarkoitettuja kieltoja sovelletaan artiklassa tarkoitettujen kasvien kaikkiin elämänvaiheisiin.

Luontodirektiivin liitteen IV b kohta sisältää, paitsi itse liitteessä luetellut kasvilajit, myös direktiivin liitteessä II b luetellut kasvilajit, sammalia lukuun ottamatta. Liitteessä II b lueteltuihin kasvilajeihin kuuluu muun ohella hajuheinä ( Cinna latifolia ).

Luontodirektiivin 16 artiklan mukaan, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa muun muassa direktiivin 13 artiklan säännöksistä 16 artiklassa luetelluissa tapauksissa.

Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaan luonnonsuojelulailla on pantu täytäntöön muun ohella luontodirektiivissä asetetut jäsenvaltion velvollisuudet.

Luonnonsuojelulain 42 § on hallituksen esityksestä luonnonsuojelulain uudistamiseksi (HE 79/1996 vp) ilmenevin tavoin tarkoitettu muotoilla siten, että se täyttää luontodirektiivin 13 artiklan 1 kohdan vaatimukset. Samoin luonnonsuojelulain 49 §:llä on pantu täytäntöön direktiivin 13 artiklan 1 kohdan molemmat alakohdat. Lain 49 §:n 2 momentti koskee muun ohella luontodirektiivin liitteessä IV (b) tarkoitettuihin kasvilajeihin kuuluvan yksilön, sen osan tai johdannaisen hallussapitoa, kuljetusta, myymistä ja vaihtamista sekä tarjoamista myytäväksi tai vaihdettavaksi, mistä toiminnoista ei nyt sinänsä ole kysymys.

Luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan, jos luonnonvaraisen kasvilajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen laji rauhoittaa asetuksella koko maassa tai jossakin osassa maata. Saman pykälän 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä.

Luonnonsuojelulain 46 §:n mukaan asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

Mitä luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentissa säädetään, ei mainitun lain 48 §:n 1 momentin mukaan estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Mitä luonnonsuojelulain 48 §:ssä säädetään, ei pykälän 3 momentin mukaan kuitenkaan koske lain 49 §:ssä tarkoitettuja kasvilajeja.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen muun muassa pykälän 2 momentissa tarkoitettujen kasvilajien osalta luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Hajuheinä ( Cinna latifolia ) on luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin nojalla annetussa luonnonsuojeluasetuksen 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun saman asetuksen liitteen 3 (a) mukainen koko maassa rauhoitettu kasvilaji sekä luonnonsuojelulain 46 §:n nojalla annetussa luonnonsuojeluasetuksen 21 §:ssä tarkoitetussa saman asetuksen liitteessä 4 mainittu uhanalainen laji.

NCC Roads Ab:n louhinta- ja murskaushanke ei saadun selvityksen mukaan etukäteen arvioituna ilmeisesti aiheuta toiminta-alueen ulkopuoliselle hajuheinäesiintymälle sellaisia ympäristön pilaantumiseksi luettavia seurauksia tai muita haitallisia seurauksia, jotka merkitsevät luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua rauhoitetun kasvin hävittämistä. Kun otetaan huomioon hankkeen ominaisuudet ja etenkin louhittavat ja murskattavat määrät sekä louhinta-ajan pituus, ei kuitenkaan ole pois suljettavissa, että toiminta ja etenkin sen seurauksena syntyvät pöly ja valumavedet luvan voimassaoloaikana suoritettavan toiminnan seurauksena voisivat johtaa esiintymän tai sen osan häviämiseen.

Tämän vuoksi on syytä ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla määrätä luvan saaja lähemmin selvittämään näitä vaikutuksia laatimalla suunnitelma keinoista ja toimenpiteistä, joilla hankkeen vaikutuksia hajuheinäesiintymään seurataan, sekä esittämään tuon suunnitelman Pirkanmaan ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Nokian rakennus- ja ympäristölautakunta on syytä ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin nojalla oikeuttaa selvityksen perusteella tarvittaessa erikseen tarkistamaan tai täydentämään lupaa. Ympäristöluvasta riippumatta on noudatettava luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momenttia, jollei luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisesta poikkeuksesta mahdollisesti muuta johdu.

4. Pääasia siltä osin kuin valitus hylätään

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 31 §:n 3 momentti ja ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin 7 kohdan a ja b alakohta verrattuina ympäristönsuojelulain 31 §:n 2 momentin säännöksiin, Nokian kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena toiminut rakennus- ja ympäristölautakunta on ollut toimivaltainen lupaviranomainen ratkaisemaan yhtiön ympäristölupahakemuksen. Asiakirjoista saatu selvitys osoittaa myös, ettei asiassa ole ollut ympäristönsuojelulain 33 §:n 1 momentissa säädettyjä perusteita siirtää lupa-asiaa alueellisen ympäristökeskuksen ratkaistavaksi.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (268/1999) 6 §:n 2 b kohdan mukaan arviointimenettelyyn ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin (468/1994) nojalla ei tässä tapauksessa ole velvollisuutta. Ympäristöministeriö ei myöskään ole sanotun lain 6 §:n (468/1994) mukaisessa järjestyksessä määrännyt hankkeesta toimitettavaksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä lain 4 §:n 2 momentin (468/1994) nojalla.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, päätöksessä sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Olli Mäenpää ja Eija Siitari-Vanne sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Heikki Kiuru ja Mikael Hildén. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.