20.12.2006

Asian aikaisempi käsittely

Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:n toimitusjohtaja ylläpitää sivustoa www.eroakirkosta.fi . Yhdistys halusi syksyllä 2004 ostaa mainostilaa sivustolleen kaupungin liikennelaitoksen linja-autojen peräosasta. Liikennelaitos ei ottanut mainosta autoihinsa.

Tampereen kaupungin liikennelaitoksen johtokunta on 16.11.2004 päättänyt, että yhdistyksen asiaa koskeva kirje merkitään tiedoksi eikä asia anna aihetta muihin toimenpiteisiin.

Tampereen kaupunginhallitus on 7.2.2005 hylännyt yhdistyksen tekemän oikaisuvaatimuksen. Päätöksensä perusteluina kaupunginhallitus on maininnut lähtökohtana olevan, että liikennelaitoksella on oikeus päättää, kenelle se myy mainostilaa linja-autoissaan. Liikennelaitoksen päätöksenteko-oikeutta rajoittavat kuitenkin Suomen perustuslain perusoikeudet, joita ovat muun muassa 6 §:n yhdenvertaisuus ja 11 §:n uskonnon ja omantunnon vapaus, sekä hallintolain mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet.

Liikennelaitoksen johtokunnan päätös ei ole ollut Suomen perustuslain, hallintolain eikä muunkaan lain vastainen. Liikennelaitoksella on ollut hyväksyttävä peruste sille, ettei se ole myynyt mainostilaa Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:lle.

Käsittely hallinto-oikeudessa

Tampereen Vapaa-ajattelijat ry on valittanut kaupunginhallituksen päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle. Yhdistys on vaatinut, että liikennelaitoksen johtokunnan ja kaupunginhallituksen päätökset kumotaan. Kaupunki on velvoitettava julkaisemaan liikennelaitoksensa mainospaikoilla asianmukaista maksua vastaan yhdistyksen tarjoama ilmoitus " www.eroakirkosta.fi". Yhdistys on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kaupunginhallitus on hyväksynyt liikennelaitoksen johtokunnan lainvastaisen päätöksen, jolla muutoksenhakijana oleva yhdistys asetettiin mielipiteensä vuoksi eriarvoiseen asemaan. Kysymyksessä on ennen kaikkea Suomen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta, 11 §:n uskonnon ja omantunnon vapautta sekä 12 §:n sananvapautta koskevien perusoikeussäännösten vastainen päätös. Päätöksellä on rikottu myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 ja 14 artikloita sekä perustuslain nojalla annetun yhdenvertaisuuslain 6 §:ää.

Kaupungin viranhaltijoiden menettely on jyrkässä ristiriidassa myös perustuslain 22 §:n ja yhdenvertaisuuslain 4 §:n kanssa. Julkisen vallan velvollisuus on turvata ja edistää perusoikeuksien, kuten sananvapauden, toteutumista. Tässä asiassa kaupungin viranhaltijat ovat päinvastoin yrittäneet tukahduttaa erilaisten mielipiteiden esittämistä, vieläpä julkisessa omistuksessa ja käytössä olevissa tiloissa.

Tampereen kaupunginhallitus on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitus ensisijaisesti jätetään tutkimatta, koska liikennelaitoksen johtokunnan päätös koskee vain valmistelua ja täytäntöönpanoa. Toissijaisesti kaupunginhallitus on vaatinut valituksen hylkäämistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen perusteettomana.

Lähtökohtana on, että liikennelaitoksella on oikeus päättää, kenelle se myy mainostilaa linja-autoissa. Päätöksenteko-oikeutta rajoittaa Suomen perustuslain perusoikeudet, joita ovat 6 §:n yhdenvertaisuus, 11 §:n uskonnon ja omantunnon vapaus ja 12 §:n sananvapaus. Perusoikeudet tulee turvata perustuslain 22 §:n mukaisesti. Perusoikeuksilla tarkoitetaan yksilöille kuuluvia oikeuksia. Tästä syystä perusoikeudet koskevat lähtökohtaisesti vain luonnollisia henkilöitä. Perusoikeussuoja voi ulottua yhdistyksiin ja muihin oikeushenkilöihin vain yksityisten kansalaisten nauttiman suojan kautta. Tampereen Vapaa-ajattelijat ry. ei ole esittänyt selvitystä siitä, että liikennelaitos olisi rikkonut Suomen perustuslain, Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen tai yhdenvertaisuuslain säännöksiä.

Tampereen Vapaa-ajattelijat ry on antanut selityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 8.9.2005 jättänyt valituksen tutkimatta siltä osin kuin se koskee kaupungin velvoittamista tekemään valituksessa tarkoitettu mainostilan vuokrasopimus. Hallinto-oikeus on tutkinut valituksen siltä osin kuin valitusperusteena on hallinnon oikeusperiaatteiden noudattamatta jättäminen ja hylännyt valituksen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on tutkimatta jätetyltä osin lausunut päätöksensä perusteluina, että hallintolainkäytön järjestyksessä voidaan tutkia vain julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen liittyvä asia. Mainostilan vuokraaminen kaupungin liikennelaitoksen linja-autoista koskee yksityisoikeudellista oikeussuhdetta. Muutoksenhakijan ja Tampereen kaupungin välistä riitaa siitä, onko liikennelaitos yleisölle tarjolla olevan mainostilan vuokralleantajana velvollinen tekemään muutoksenhakijan kanssa mainostilan vuokraamista koskevan sopimuksen kysymyksessä olevan ilmoituksen julkaisemiseksi, ei siten voida ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä eikä muutoksenhakijan kyseisen vaatimuksen ratkaiseminen kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan, vaan muutoksenhakija voi saattaa vaatimuksensa asianomaisen käräjäoikeuden ratkaistavaksi yksityisoikeudellisena riita-asiana.

Pääasian osalta hallinto-oikeus on lausunut, että hallintolakia sovelletaan myös viranomaisen päättäessä yksityisoikeudellisen oikeustoimen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Sanotun lain 6 §:ssä säädetään hallinnon oikeusperiaatteista, joiden mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja viranomaisten toimien on oltava puolueettomia. Muutoksenhakija on valituksessaan vedonnut Suomen perustuslain yhdenvertaisuutta ja muuta koskeviin perusoikeussäännöksiin, jotka ovat hallinnon oikeusperiaatteita koskevan säännöksen perustana ja valituksen tutkimisen on tätä osin katsottava kuuluvan hallinto-oikeuden toimivaltaan. Hallintolain säännökset koskevat niin luonnollisia kuin oikeushenkilöitäkin.

Suomen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta koskevan perusoikeussäännöksen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa uskonnon, vakaumuksen eikä mielipiteen perusteella.

Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettu uskonnon ja omantunnon vapaus sisältää oikeuden tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeuden ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Perustuslain 12 §:ssä säädetty sananvapaus puolestaan sisältää oikeuden ilmaista mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus ei kuitenkaan ole sillä tavoin ehdoton perusoikeus, etteikö siihen liittyisi velvollisuuksia ja vastuuta, ja se voidaan asettaa sellaisten ehtojen ja rajoitusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä yhteiskunnassa hyväksyttävien päämäärien saavuttamiseksi. Julkiseen keskusteluun osallistuvalta voidaan lisäksi edellyttää, ettei toisten henkilöiden, yhteisöjen ja niiden jäsenten kunniaa ja vakaumusta tarpeettomasti loukata. Ilmoitus www.eroakirkosta.fi sisältää paitsi menettelyohjeiden antamisen kirkosta eroamiseksi myös otsikossa olevan kehotuksen erota kirkosta. Kyseisen ilmoituksen julkaiseminen linja-autojen mainostiloissa saattaa loukata niitä arvoja ja oikeushyviä, jotka ovat rikoslain 11 luvun 8 §:n säännöksen, jossa muun ohella panettelu tai kiihotus uskonnollista ryhmää vastaan on kielletty, säätämisen taustalla ja ilmoituksen julkaisematta jättämistä ei ole pidettävä hyvän hallinnon periaatteiden vastaisena. Liikennelaitoksen johtokunta ei ole kieltäytyessään tekemistä vuokrasopimusta kyseisen ilmoituksen ottamisesta linja-autojen mainostilaan toiminut vastoin tasapuolisuuden vaatimusta eikä muutoinkaan jättänyt noudattamatta hallintolain 6 §:ssä tarkoitettuja hallinnon oikeusperiaatteita. Johtokunnan ja kaupunginhallituksen päätökset eivät ole lainvastaiset.

Hallinto-oikeus on maininnut sovellettuina oikeusohjeina perusteluissaan mainitsemien oikeusohjeiden lisäksi hallinto-oikeuslain 3 §:n, kuntalain 90 §:n ja hallintolainkäyttölain 74 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tampereen Vapaa-ajattelijat ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginhallituksen päätökset kumotaan ja yhdistyksen oikeudenkäyntikulut korvataan. Hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia myös vaatimus kaupungin velvoittamisesta vuokraamaan mainostilaa. Mainostilaa vuokratessaan kaupunki käyttää julkista valtaa.

Yhdistys on valituksensa tueksi lausunut muun ohessa, että uskonnollisesta yhdyskunnasta eroaminen on jo pitkään ollut sallittua Suomessakin. Kehottaminen lailliseen tekoon ja kirkkoihin liittyminenkin on sallittua, ja värväys uskonnollisiin yhdyskuntiin ja niiden kokouksiin on jatkuvaa toimintaa kouluissa, mediassa ja kaduilla. Kun kehottaa eroamaan kirkosta, se on loukkaavaa. Mutta kun kehotetaan osallistumaan uskonnollisiin menoihin, se ei ole loukkaavaa. Kaupungin on annettava yhdistykselle mainostilaa samoilla ehdoilla ja tariffeilla kuin muillekin.

Poikkeuksena vapaaseen harkintaan asiakkaita hyväksyttäessä on sekä yksityisellä että julkisella sektorilla syrjinnän kielto. Sen paremmin yksityinen elinkeinonharjoittaja kuin virkamieskään ei saa toimia rikoslain 11 luvun 9 §:n, yhdenvertaisuuslain tai perustuslain 6 §:n vastaisesti. Perustuslain 6 §:n mukaan valittajiakaan ei saa asettaa eri asemaan esittämiensä mielipiteiden vuoksi. Perustuslain 11 §:n mukaan valittajillakin on oikeus ilmaista vakaumuksensa. Perustuslain 12 §:n mukaan valittajilla on oikeus julkistaa mielipiteensa. Kaupungin virkamiesten toiminta on selkeästi loukannut näitä perusoikeuksia. Kaupungin velvollisuus olisi perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien toteutuminen. Kaupunki on rikkonut tätä velvollisuutta ja yrittää jopa estää sananvapauden käyttämisen.

Tampereen liikennelaitoksen johtokunta on antanut valituksen johdosta selityksen. Liikennelaitoksen johtokunnan päätös on koskenut kuntalain 91 §:n tarkoittamalla tavalla vain valmistelua ja täytäntöönpanoa. Päätöksestä ei olisi voinut tehdä oikaisuvaatimusta eikä valitusta. Valitus on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta ja toissijaisesti hylättävä. Kaupunkia ei tule velvoittaa korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikuluja. Johtokunta on selityksessään lausunut muun ohessa, että yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto eivät tarkoita sitä, että liikennelaitoksen täytyisi myydä mainostilaa kaikille halukkaille. Liikennelaitos ei ole toiminut yhdenvertaisuusperiaatteen tai syrjinnän kiellon vastaisesti.

Tampereen Vapaa-ajattelijat ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Tampereen kaupungin väitteen päätöksen valituskelpoisuudesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää yhdistyksen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Perustelut

1. Tampereen liikennelaitoksen johtokunta on päätöksellään 16.11.2004 päättänyt, että se ei tee Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:n kanssa yksityisoikeudellista sopimusta mainostilan vuokraamisesta. Päätös on valituskelpoinen. Siitä saa valittaa kuntalain 90 §:n 2 momentissa mainituilla perusteilla.

2. Asiassa on kysymys siitä, että liikennelaitoksen johtokunta ei ole solminut yksityisoikeudellista sopimusta mainostilan vuokrauksesta Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:n kanssa. Liikennelaitoksen johtokunnan päätös sisältää ainoastaan sen, ettei yhdistykselle vuokrata mainostilaa. Julkisen vallan velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen ei ole velvoittanut liikennelaitoksen johtokuntaa mainostilan vuokraamiseen. Päätöksellä ei ole estetty yhdistystä käyttämästä sananvapauttaan tai puututtu yhdistyksen uskonnon ja omantunnon vapauteen. Päätös ei loukkaa myöskään yhdenvertaisuuden periaatetta. Liikennelaitoksen johtokunta ei ole käyttänyt harkintavaltaansa väärin eikä sen päätös ole muutenkaan lainvastainen. Asiassa ei ole edes väitetty, että päätös olisi syntynyt virheellisessä järjestyksessä tai menisi viranomaisen toimivaltaa ulommaksi. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon kuntalain 90 §:n 2 momentti, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhdistykselle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Marjatta Kaján, Tuula Pynnä ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.