29.8.2006

Asian aikaisempi käsittely

A on toimeentulotukea koskevassa hakemuksessaan pyytänyt yksityisen päiväkodin hoitomaksujen huomioon ottamista toimeentulotuessa menona 31.10.2004 jälkeenkin. X:n Diakoniasäätiön ylläpitämän yksityisen päiväkodin Y:n perimät hoitomaksut ovat olleet yhteensä 538,20 euroa kuukaudessa. Perhe on saanut yksityisen hoidon tukea siten, että perheen maksettavaksi on jäänyt 187,36 euroa kuukaudessa kahdesta lapsesta.

A on perustellut yksityisen päivähoidon maksujen huomioon ottamista 1) lasten astmalla ja hengitystieinfektiokierteellä sekä siitepöly-, eläin- ja homeallergialla, 2) Y:n päiväkodin pienellä ryhmäkoolla, jonka avulla pystytään pitämään huolta lapsesta, jolla on ADHD-oireyhtymä, 3) sisarusten mahdollisuudella olla lähellä toisiaan sekä 4) kristillisillä arvoilla, joita Y:n päiväkoti edustaa.

A:n mukaan hänen lapsensa tarvitsevat puhtaan, homeettoman ja kosteusvauriottoman hoitopaikan. Hän on selvitellyt päiväkotitilannetta X:n kaupungissa ja tullut siihen tulokseen, että kunnalliset päiväkodit ovat kelvottomia hoitopaikkoja edellä mainituista syistä.

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto on 18.1.2005 tekemällään päätöksellä pysyttänyt lautakunnan alaisen viranhaltijan 16.11.2004 tekemän päätöksen, jolla viranhaltija on hylännyt A:n hakemuksen yksityisen päiväkodin perimien lasten hoitomaksujen huomioon ottamisesta toimeentulotuessa 1.11.2004 alkaen, koska niitä ei ole pidetty perheen erityisistä tarpeista johtuvina välttämättöminä menoina.

Asian käsittely Kouvolan hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan Kouvolan hallinto-oikeudelle vaatinut yksityisen päiväkodin hoitomaksujen huomioon ottamista menona toimeentulotukilaskelman normilaskelmassa 1.11.2004 lukien.

A:n mukaan sosiaalitoimelle olisi edullisempaa maksaa toimeentulotukena hänelle maksettavaksi jäävä osuus hänen lastensa päivähoitomaksuista kuin antaa kunnallinen hoitopaikka lapsille veloituksetta. Joka tapauksessa yksityisen päivähoidon maksut tulisi katsoa perheen erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuviksi tarpeellisiksi menoiksi lasten astmaisuuden sekä lapsi B:n ADHD-oireyhtymän vuoksi. Edellä mainitut seikat aiheuttavat erityistarpeita, jotka pystytään ottamaan huomioon nykyisessä päivähoitopaikassa paremmin kuin kunnallisessa päiväkodissa.

Asiaa ei tulisi ratkaista kaavamaisesti toimeentulotuen soveltamisoppaan mukaisesti, vaan lähtökohtana tulisi pitää perheen yksilöllisiä tarpeita. Asian taloudellinen arviointi tulisi tehdä kokonaisvaltaisesti sosiaalipuolelle aiheutuvia kokonaismenoja silmällä pitäen. Kunnallisten hoitopaikkojen maksuttomuuden todellisia kustannuksia ja toisaalta lasten hoidon tukemisen kustannuksia yksityisessä päiväkodissa tulisi verrata keskenään ja katsoa, että lasten tarpeista pidetään parempaa huolta yksityisessä päiväkodissa. Lasten tarpeita paremmin palveleva, terveellinen hoitopaikka on omiaan vähentämään heidän sairaanhoitomenojaan jatkossa.

Sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon.

A on antanut vastaselityksen.

Kouvolan hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloaan ansiotyöllään, muista tuloistaan tai varoistaan tai muulla tavalla.

Saman lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on saman lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Saman lain 7 §:n mukaan 1 momentin mukaan toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot (perusosa) ja tarpeellisen suuruisina huomioon otettavat menot (lisäosa). Saman pykälän 3 momentin mukaan lisäosalla katetaan tarpeen mukaan muut kuin perusosaan sisältyvät asumis- ja terveydenhuoltomenot ja muut henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat menot siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Toimeentulotuesta annetun asetuksen 1 §:n mukaan toimeentulotuen lisäosalla katetaan tarpeellisen suuruisena muun muassa lasten päivähoitomenot sekä henkilön tai perheen erityistarpeista tai olosuhteista johtuvat toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisiksi harkitut menot.

Arviointi ja johtopäätös

Kunnalliset päivähoitopalvelut muodostavat päivähoitopalvelujen perusrungon. Päivähoitopalveluja toimeentulotukena korvattaessa on yleensä edellytettävä, että käytetään juuri näitä kunnallisia päivähoitopalveluja.

Yksityisistä päivähoitopalveluista johtuvat kustannukset voidaan toimeentulotukea myönnettäessä ottaa huomioon vain poikkeuksellisesti, kuten esimerkiksi silloin, kun erikoisen hoidon tarve tai hoidon saamisen kiireellisyys sitä perustellusti edellyttävät.

Vaikka yksityisestä päivähoitopalvelusta aiheutuneet kulut voivat olla toimeentulotuen lisäosalla katettavia tarpeellisia päivähoitomenoja, tässä asiassa ei ole ilmennyt, että A:n lapset eivät olisi voineet käyttää turvallisesti kunnallisia päivähoitopalveluja. Erilaiset allergiat tai lapsen ADHD eli tarkkaavaisuushäiriö-oireyhtymä eivät ole sellaisia sairauksia, jotka vaatisivat välttämättä yksityistä päivähoitoa. Asiassa on esitetty valituksenalaisen sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen (18.1.2005) antamisen jälkeen päivätty psykologin selvitys (11.4.2005) ja erikoislääkärin D:n antama päiväämätön lääkärintodistus. Näiden asiakirjojen ja aikaisemmin esitettyjen lausuntojen valossa on selvää, että sekä lapsi B:lle että lapsi C:lle olisi eduksi, jos heidän erityistarpeensa pystyttäisiin ottamaan päivähoidossa asianmukaisesti huomioon.

A ei ole osoittanut, että lasten tarpeita ei pystyttäisi ottamaan huomioon riittävästi kunnallisessa päivähoitojärjestelmässä. Kunnallisessa päivähoitojärjestelmässä A:n lapset joutuvat tosin kilpailemaan muiden perheiden lasten kanssa samoista niukoista palveluista.

Toimeentulotukena voidaan korvata vain välttämätön ja tavallinen päivähoitopalvelu, koska toimeentulotukea myönnetään vain tarpeellisiin kuluihin. Tämän ylitse menevän palvelun toimeentulotuen hakija kustantaa itse.

Näillä perusteilla sosiaali- ja terveyslautakunta on voinut hylätä toimeentulotuen myöntämisen yksityisen päivähoitopalvelun kuluihin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut päätöksen kumoamista ja yksityisen päiväkodin hoitomaksun ottamista huomioon menona toimeentulotuen normilaskelmassa 1.11.2004 lukien.

A on saanut asiaa silloin hoitaneelta X:n kaupungin sosiaalityöntekijältä ohjeet, että toimeentulotukilaskelmia tehtäessä ei ole merkitystä sillä, onko hoitopaikka kunnallinen vai yksityinen, vaan ainoastaan hinta ja palvelun edullisuus ovat ratkaisevia tekijöitä. Tuossa tilanteessa hän katsoi lastensa erityistarpeita silmällä pitäen perustelluksi ilmoittaa heidät yksityiseen päiväkotiin, jossa nämä tarpeet tulisivat paremmin tyydytetyiksi. A oli selvittänyt kunnallista päiväkotitilannetta X:n kaupungissa ja tehnyt hankkimaansa selvitykseen perustuvan kokonaisarvion pohjalta hoitopaikan suhteen lasten edun kannalta parhaan ratkaisun. A ei pidä kunnallisia päiväkoteja yleisesti ottaen kelvottomina, mutta X:n kaupungin alueella olevien päiväkotien ja hänen lastensa tarpeiden pohjalta hän päätyi hoitopaikkaan, jossa lasten erityistarpeista huolehdittaisiin asianmukaisesti ja heillä olisi kaikilta osin turvallinen hoitopaikka.

Vakavasti otettavia lasten erityistarpeita ovat muun muassa astmat, hengitystieinfektiokierteet sekä siitepöly-, eläin- ja homeallergiat. Erityistarpeita asettavat myös lapsi B:llä diagnosoitu ADHD-tarkkaavaisuushäiriö, jonka osalta päivähoidon psykologi on todennut, ettei ole lapsen edun mukaista sijoittaa häntä kaupungin päiväkotiin, mikäli tavoitteena olisi saada nykyistä paremmin lasta tukeva päivähoitojärjestely. A on viitannut asiassa esittämiinsä lääkärinlausuntoihin ja muuhun lääketieteelliseen selvitykseen.

Lasten erityistarpeiden lisäksi on myös otettava huomioon, mikä on asiassa kokonaistaloudellisesti järkevin vaihtoehto. Lasten tarpeita paremmin palveleva ja terveellinen hoitopaikka on omiaan vähentämään heidän sairaanhoitomenojaan ja sitä kautta sosiaalipuolelle mahdollisesti aiheutuvaa taloudellista rasitusta jatkossa. Perheen aiemmat asuinkunnat ovat suhtautuneet lasten erityistarpeisiin riittävällä vakavuudella ja ottaneet yksityisen päivähoidon maksut menoina huomioon toimeentulotuen normilaskelmassa. Hän on itse muun perheen ohella altistunut aiemmissa asunnoissa olleiden kosteusvaurioiden myötä homeelle ja pitää myös sen vuoksi tärkeänä, etteivät hänen lapsensa joutuisi altistumaan homeelle hoitopaikoissaan. Näitä ongelmia on hänen kartoittamissaan kunnallisissa päivähoitopaikoissa X:n kaupungissa kuitenkin esiintynyt enemmän tai vähemmän.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut selityksen ja esittänyt, että valitus hylättäisiin.

Asia on ratkaistu toimeentulotukea koskevan lainsäädännön nojalla. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus ja lähtökohtana on tällöin, että sillä turvataan yleistä tasoa vastaavat tarpeelliset palvelut. Kunnallinen päivähoito vastaa kiistatta yleistä palvelutasoa päivähoidossa. Lisäksi toimeentulotuen näkökulmasta merkitystä on sillä, että kunnallisessa päivähoidossa maksu määräytyy tulojen mukaan ja lisäksi maksua voidaan alentaa tai siitä vapauttaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n nojalla.

Asiassa on oleellista se, että A:n perhe on itse valinnut yksityisen päivähoidon pyrkimättäkään saamaan kunnallista päivähoitopaikkaa. Perheen lapset ovat ensin olleet yksityisessä leikkikoulussa, josta he ovat siirtyneet toiseen yksityiseen Y:n päiväkotiin. Yksityisen hoidon maksut on otettu huomioon toimeentulotukilaskelmissa 31.10.2004 saakka ja hylkäävä päätös päivähoitomaksujen osalta on tehty 1.11.2004 lukien. Perheellä on ollut mahdollisuus hakea paikkaa myös kunnallisesta päivähoidosta. Puhelimitse saatua ilmoitusta siitä, että päivähoidossa ei ole ollut tilaa, ei voida pitää riittävänä perusteena sille, että hoitopaikkaa ei ole haettu. A on oletettavasti ollut tietoinen myös niin sanotusta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Luonnollista on, että yksityisen hoidon maksut olisi otettu huomioon siihen saakka, kun kunnallinen hoito olisi järjestynyt.

A on perustellut yksityisen päivähoidon tarvetta myös lasten erityistarpeilla. Kuten selityksen liitteenä olevasta päivähoitojohtajan antamasta lausunnosta ilmenee, lasten erityistarpeet pyritään ottamaan huomioon myös kunnallisessa päivähoidossa. Sitä, miten hyvin lasten erityistarpeita tai vanhempien odotuksia vastaava hoitopaikka olisi kyseisenä ajankohtana pystytty järjestämään, ei voida todentaa, koska päivähoitopaikkaa koskevaa hakemusta kunnalliseen hoitoon ei ole jätetty.

Päivähoitojohtajan lausunnossa, joka on ollut sosiaali- ja terveyslautakunnan selityksen liitteenä, on esitetty, että päivähoitopaikka järjestetään X:n kaupungissa lasten päivähoidosta annetun lain ja lasten päivähoidosta annetun asetuksen mukaisesti. Asetus määrittelee ajan, jota ennen päivähoitopaikkaa koskeva hakemus on tehtävä.

Kun erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseva lapsi otetaan päivähoitoon, hänestä hankitaan edellä mainitun asetuksen mukaisesti alan erikoislääkärin tai muun asiantuntijan lausunto. Edelleen asetuksen mukaisesti erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseva lapsi otetaan huomioon hänen päiväkotiryhmässään hoidettavien lasten lukumäärässä tai hoito- ja kasvatustehtävään osallistuvien henkilöiden lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten erityistä avustajaa.

Edellä mainitun lain mukaisesti lapsen kuntoutuksen yhteensovittamiseksi laaditaan kuntoutussuunnitelma yhteistyössä lapsen vanhempien ja tarpeen mukaan kunnan muun sosiaalihuollon, terveydenhuollon sekä koulutoimen kanssa.

Lapsen mahdollinen astma, allergia tai infektioherkkyys tulee tuoda esiin päivähoitohakemuksessa, jotta ne voidaan ottaa huomioon päivähoitopaikkaa myönnettäessä. Päivähoitoa järjestetään joko päiväkodeissa, joiden tilojen kuntoa seurataan työsuojelun, terveysvalvonnan ja teknisen toimialan yhteistyönä, tai perhepäivähoidossa, jossa toimintaa järjestetään kotona toimivien hoitajien lisäksi ryhmäperhepäivähoitona.

A ei ole jättänyt päivähoitohakemusta X:n kaupungille, vaan hän on itse arvioinut päivähoito- ja päiväkotitilanteen X:n kaupungissa ja päätynyt yksityiseen päiväkotihoitoon.

A on antanut vastaselityksen. Sosiaali- ja terveyslautakunnan esittämä väite siitä, että hän on itse valinnut yksityisen päivähoidon pyrkimättäkään saamaan kunnallista päivähoitopaikkaa, ei pidä paikkaansa. X:n kaupunkiin 1.12.2003 tapahtuneen muuton yhteydessä hän on tiedustellut puhelimitse kunnallisia päivähoitopaikkoja päivähoitotoimistosta. Sieltä ilmoitettiin, ettei kunnallisessa päivähoidossa ollut vapaita paikkoja, mutta että yksityisessä leikkikoulussa olisi paikkoja.

A:n perhe on heinäkuussa 2004 hakenut toimeentulotukea. Tuolloin heille myönnettiin väliaikaista toimeentulotukea myös päivähoitomaksuun ja kehotettiin hakemaan kunnallista päivähoitopaikkaa, koska yksityisen leikkikoulun päivähoitomaksut olivat liian korkeat eikä niitä sen vuoksi voitu hyväksyä pysyvästi toimeentulotukeen oikeuttaviksi menoiksi. Hän on tiedustellut sosiaaliviranomaisilta, voidaanko lapset siirtää Y:n päiväkotiin menettämättä oikeutta toimeentulotukeen, jolloin hänelle on kerrottu, että ratkaisevaa on palvelun hinta. Perhe on toiminut sosiaalitoimen antamien ohjeiden mukaisesti ja siirtänyt lapset yksityiseen Y:n päiväkotiin. Y:n päiväkotiin siirron aikoihin sosiaalitoimen kanta käsittelijän myötä kuitenkin muuttui ja hylkäävä toimeentulotukipäätös tehtiin päivähoitomaksujen osalta 1.11.2004 lukien.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan selityksessä ei ole selkeästi otettu kantaa siihen kysymykseen, voidaanko hänen lastensa erityistarpeet ottaa huomioon asianmukaisesti kunnallisen päivähoidon puitteissa. Kun hän alun alkaen tiedusteli päivähoitotoimistosta kunnallisia päivähoitopaikkoja, hänelle ilmoitettiin, ettei kunnallisessa päivähoidossa ollut tilaa ja ettei myöskään lasten erityistarpeita huomioon ottavaa hoitoa pystytä järjestämään kunnallisessa päivähoidossa.

A on liittänyt vastaselitykseensä selvitystä lastensa terveydentilasta sekä selvitystä muun muassa erityisopetuksen tarpeesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Sosiaalihuoltolain (710/1982) 13 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä muun ohella sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen ja toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle. Sosiaalipalveluihin kuuluu lain 17 §:n 2 momentin mukaan myös lasten päivähoidon järjestäminen.

Sosiaalipalveluista voidaan sosiaalihuoltolain 28 §:n mukaan periä maksuja siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992) säädetään. Lasten päivähoidon maksu määräytyy sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 a §:n nojalla tulojen mukaan. Maksu on 1.4.2003 voimaan tulleen lain 11 §:n mukaan jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.

Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on mainitun lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot ( perusosa ) ja tarpeellisen suuruisina huomioon otettavat menot ( lisäosa ). Perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat pykälän 2 momentin mukaan muun muassa vähäiset terveydenhuoltomenot sekä vastaavat henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Lisäosalla katetaan pykälän 3 momentin mukaan tarpeen mukaan muut kuin perusosaan sisältyvät asumis- ja terveydenhuoltomenot ja muut henkilön ja perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat menot siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Toimeentulotuesta annetun asetuksen (66/1998) 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan toimeentulotuen lisäosalla katetaan tarpeellisen suuruisena lasten päivähoitomenot.

Tosiseikat ja asian oikeudellinen arviointi

Asiakirjojen mukaan A:n lasten yksityisestä päivähoidosta aiheutuneet hoitomaksut on otettu huomioon toimeentulotukilaskelmissa 31.10.2004 saakka. X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisen viranhaltijan 16.7.2004 tekemässä toimeentulotukipäätöksessä A:ta on ensimmäisen kerran ohjattu hakemaan kunnan järjestämiä päivähoitopaikkoja lapsilleen. A ei kuitenkaan ole hakenut kunnan järjestämää päivähoitoa lapsilleen, vaan lapset ovat 1.10.2004 siirtyneet X:n Diakoniasäätiön ylläpitämään yksityiseen päiväkotiin Y. A on koko asian käsittelyn ajan vaatinut, että yksityisen päiväkodin hoitomaksut otetaan huomioon toimeentulotuessa menoina 31.10.2004 jälkeenkin.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n ja vastaavan asetuksen 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lasten päivähoitomenot voidaan kattaa tarpeellisen suuruisena toimeentulotuen lisäosalla. Myös hallituksen esityksessä laiksi toimeentulotuesta (HE 217/1997 vp) 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan, että mikäli lasten päivähoidosta aiheutuu perheelle menoja, myös nämä voidaan kattaa toimeentulotuen harkinnanvaraisesta osasta.

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Kunnan järjestämä lasten päivähoito on toimeentulotukeen nähden ensisijainen sosiaalihuollon palvelu. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n nojalla lasten päivähoidosta määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä, on edellytettävä, että toimeentulotuen hakija hakee ensisijaisesti kunnan järjestämiä lasten päivähoitopalveluja. Yksityisistä päivähoitopalveluista aiheutuvat menot voidaan toimeentulotukea myönnettäessä ottaa huomioon vain poikkeuksellisesti.

A ei viranhaltijan kirjallisesta ohjauksesta huolimatta ole hakenut kunnan järjestämää päivähoitoa lapsilleen. Hänen mahdollisesti puhelimitse saamaansa ilmoitusta, että kunnan järjestämässä lasten päivähoidossa ei ole ollut tilaa, ei voida pitää riittävänä perusteena sille, ettei päivähoitopaikkaa ole haettu kunnalta.

A ei ole osoittanut eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt, että hänen lapsensa eivät olisi voineet saada ja turvallisesti käyttää kunnan järjestämiä päivähoitopalveluja 1.11.2004 alkaen. Lasten allergiat tai tarkkaavaisuushäiriö-oireyhtymä eivät ole sellaisia sairauksia, jotka lähtökohtaisesti edellyttäisivät yksityisten päivähoitopalvelujen käyttämistä, eikä asiassa ole tullut ilmi muutakaan sellaista seikkaa, jonka perusteella lapset eivät olisi voineet käyttää kunnan järjestämiä päivähoitopalveluja.

Tämän vuoksi sosiaali- ja terveyslautakunta on voinut hylätä A:n hakemuksen yksityisten päivähoitopalvelujen käyttämisestä aiheutuneiden maksujen huomioon ottamisesta menoina toimeentulotuessa 1.11.2004 alkaen. Näillä perusteilla A:n valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Esa Aalto, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Kaius Vuoristo.