27.1.2006

1.

Asian aikaisemmat vaiheet

Länsi-Suomen vesioikeus oli 30.1.1990 päätöksellään n:o 10/1990/4 vesilain 2 luvun 3 §:n ja 6 §:n 2 momentin nojalla myöntänyt Paimion kunnalle luvan Paimion veneväylän ruoppaamiseen hakemukseen liitetyn, Turun vesi- ja ympäristöpiirin tekemän ja 17.10.1988 päiväämän suunnitelman TNRO 692 Tuvy 1:1 sekä tehtyjen sopimusten mukaisesti.

Yrityksestä vesistössä kulkemisen paranemisena saatava hyöty katsottiin siitä aiheutuvaan edunmenetykseen verrattuna huomattavaksi. Alastalon sivuväylän ruoppaamisesta ja väylän käytöstä kahdelle tilalle määrättyjä korvauksia lukuun ottamatta hankkeesta ei katsottu ennalta arvioiden aiheutuvan muita edunmenetyksiä. Lupaehdon 5 perusteella työt oli tehtävä viiden vuoden kuluessa siitä kun päätös oli saanut lainvoiman uhalla, että lupa muutoin saattoi raueta.

Hakemussuunnitelmasta ilmenee, että Paimionlahdelle on tarkoitus ruopata veneilykelpoinen väylä Paimionjoen ja avomeren välille. Pääväylää ruopataan 2 400 metriä sekä Alastalon sivuväylää 300 metriä ja Meltolan sivuväylää 440 metriä. Pääväylän suunniteltu leveys on 12 metriä ja sivuväylien 10 metriä. Ruoppaus on tarkoitus ulottaa N ₆₀ -tasossa syvyyteen - 2 metriä. Pääväylältä on tarkoitus ruopata massoja 19 300 m³, Alastalon väylältä 2 500 m³ ja Meltolan väylältä 3 600 m³.

Työ on suunniteltu tehtäväksi imuruoppauksena. Pohjan laatu alueella on savea ja liejua. Massat läjitetään kahdelle alueelle. Alastalon tilan pellolle tehtävään läjitysaltaaseen, jonka pinta-ala on 10 800 m² ja tilavuus 15 900 m³, läjitetään yhteensä 11 000 m³ massoja. Meltolan rantapellon pengertä korottamalla saadaan pinta-alaltaan 20 000 m²:n suuruinen läjitysallas. Altaaseen läjitetään ruoppausmassoja yhteensä 14 400 m³.

Paimionjoen varrella valtatie 1:n yläpuolella on 100 venepaikkaa. Veneväylän ruoppaus mahdollistaa veneilyn Paimion kunnan venesatamasta merialueelle. Ruoppauksen jälkeen myös Paimion keskustan kohdalle suunnitellun venesataman rakentaminen on tarkoituksenmukaista. Suunnitellun veneväylän ruoppauksen tarkoituksena on vesistön käyttökelpoisuuden säilyttäminen ja parantaminen. Hankkeella on katsottava olevan huomattava yleinen merkitys, jolloin sen toteuttaminen tulisi suorittaa osittain valtion varoin. Toisena rahoitukseen osallistuvana osapuolena vesi- ja ympäristöpiirin (nykyään Lounais-Suomen ympäristökeskus) lisäksi on Paimion kunta (nykyään kaupunki).

Vesiylioikeuden päätös 12.8.1991 n:o 133/1991

Vesiylioikeus pysytti edellä mainitun vesioikeuden päätöksen.

Vesioikeuden päätös 10.12.1996 n:o 85/1996/4

Paimion kunta pyysi hakemuksellaan 27.6.1996 ruoppaustöiden suorittamiseksi asetetun määräajan pidentämistä kymmenellä vuodella 31.8.2006 saakka, koska kunnan tiukka taloudellinen tilanne ja epävarmuus valtion osallistumisesta hankkeeseen ei ollut mahdollistanut ruoppauksen suorittamista määräajassa.

Vesioikeus pidensi erityisestä syystä vesilain 2 luvun 12 §:n nojalla vesioikeuden päätöksen n:o 10/1990/4 lupaehdossa 5 määrättyä ruoppauksen suorittamisaikaa 31.8.2001 saakka. Koska olosuhteet saattoivat muuttua alueella oleellisesti siitä, mitä ne olivat olleet lupaa myönnettäessä, erityistä syytä pidempään määräajan jatkamiseen ei ollut olemassa.

Vesiylioikeuden päätös 31.3.1998 n:o 24/1998

Vesiylioikeus pysytti vesioikeuden päätöksen n:o 85/1996 muutoin, mutta tarkensi päätöstä ruoppausajankohdan osalta siten, että työn suorittaminen oli rajoitettava lintujen pesimä- ja muuttokausien ulkopuolelle 1.11. - 31.3. väliselle ajalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 20.1.2000 taltionumero 91

Korkein hallinto-oikeus kumosi viimeksi mainitut vesiylioikeuden ja vesioikeuden päätökset ja palautti asian vesioikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perusteluissaan korkein hallinto-oikeus katsoi, että ennen määräajan pidentämistä koskevan hakemuksen ratkaisemista olisi tullut selvittää hankkeen vaikutukset niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi alue on aikoinaan otettu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Myöhemmin alue on otettu myös Natura 2000 -verkostoehdotukseen SPA-alueena. Lisäksi asian käsittelyssä vesiylioikeudessa oli tapahtunut menettelyvirhe, jonka johdosta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 28.7.1997 päivättyä lausuntoa ei ollut otettu huomioon, eikä hakijalta ollut vaadittu siinä edellytettyjä täydennyksiä puutteellisiin selvityksiin. Tämän vuoksi asia palautettiin vesioikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Vesioikeuden tuli ennen asian ratkaisemista hankkia ympäristöministeriön korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa ja edellä mainitussa ympäristökeskuksen lausunnossa mainitut selvitykset.

2. Valituksenalaisen asian käsittely Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on nyt kysymyksessä olevalla päätöksellään 18.6.2003 n:o 33/2003/4 hylännyt Paimion kaupungin Paimionlahden ruoppaamiselle määrätyn määräajan pidentämistä koskevan hakemuksen.

Päätöksen perustelujen mukaan Paimionlahden ruoppaussuunnitelma on valmistunut vuonna 1988. Vesioikeuden 1990 antaman päätöksen jälkeen olosuhteet Paimionlahdella ovat muuttuneet oleellisesti, koska lahti on liitetty Suomen Natura 2000 -verkostoon erityissuojelualueena (SPA). Veneväylän ruoppaus ja lisääntyvä veneliikenne todennäköisesti merkittävästi heikentäisivät pitkällä aikavälillä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Lisääntyvä liikenne aiheuttaisi vahinkoa väyläalueen lähellä pesiville ja muuton aikaisille linnuille. Lahden löyhän sedimentin ja Paimionjoen tuoman maa-aineksen seurauksena väylän kunnossapitoruoppausten tarve määräajoin olisi ilmeinen. Lisäksi ruopattava väylä mahdollisesti lisäisi oikovirtausta Paimionlahdella ja heikentäisi lahden reunaosien virtausta. Tämä lisäisi jo ennestään reuna-alueiden runsasta kasvillisuutta siten, että alueen suojelutavoitteet heikentyisivät.

Erityisiä perusteita määräajan jatkamiselle vesilain 2 luvun 12 §:n ja luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin säännökset huomioon ottaen ei siten ollut.

3. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

Paimion kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan ja ruoppaamiselle asetettu määräaika pidennetään hakemuksen mukaisesti.

Perusteluinaan kaupunginhallitus on esittänyt, että ympäristölupaviraston päätöksessä ei ole otettu huomioon hakemuksen täydennykseksi tehtyä lisäselvitystä ja ruoppausten alustavaa ympäristövaikutusten arviointia eikä ympäristöministeriön lausuntoa siltä osin kuin niissä on todettu, että määräyksillä ja rajoituksilla voidaan vähentää niitä mahdollisia haittoja, joita ruoppauksen jälkeen lisääntyväksi oletettu veneliikenne aiheuttaisi. Lisäselvityksen on ympäristöministeriön lausunnossa todettu olleen riittävän ja asianmukaisesti tehdyn.

Selvityksessä on todettu, että ruoppauksen johdosta veneilyliikennemäärät tulevat todennäköisesti lisääntymään, mutta aluskoko ei voi merkittävästi kasvaa joen yli menevien siltojen mataluuden vuoksi. Melutasoihin ja niiden vaihteluun sekä aaltojen kokoon voidaan vaikuttaa liikennemääräyksin.

Ympäristöministeriö on lausunnossaan todennut, että ruoppaus sinänsä ei aiheuta merkittäviä lyhytaikaisia tai pysyviä ympäristöhaittoja, mutta ruoppauksen seurauksena lisääntyvän veneliikenteen aiheuttama häiriö heikentää merkittävästi alueen luonnonarvoja. Veneliikenteen haittoja voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää lintujen kevätmuuton aikaisella veneilykiellolla ja asettamalla pesimäajaksi lahdessa kulkeville veneille nopeusrajoitus.

Myös Lounais-Suomen ympäristökeskus on todennut selvitykset riittäviksi eikä ole nähnyt estettä ruoppauksen toteuttamiselle.

Selvitys ja annetut lausunnot osoittavat selvästi, ettei itse ruoppaus ole uhka alueen luonnonarvoille, vaan ruoppauksen seurauksena tapahtuvaksi oletettu veneilyliikenteen kasvu, jota kuitenkin on mahdollista hallita ja ohjata. Paimionlahdella on jo kymmenen vuoden ajan ollut voimassa nopeusrajoitus ja aallonmuodostamiskielto, joita on mahdollista tehostaa.

Kaupunki on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että jo luontainen maannousu saattaa heikentää niitä arvoja, joiden perusteella alue on otettu mukaan Natura 2000 -verkostoehdotukseen. Ruoppaus parantaa lahden virtausoloja ja sitä kautta edesauttaa lahden lajien säilymistä.

Ruoppauksen tarkoituksena on ollut vesistön käyttökelpoisuuden säilyttäminen ja parantaminen, niin lintujen kuin veneilijöidenkin kannalta. Paimionjoki on vanha historiallinen kauppa- ja kulkureitti.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa ympäristökeskus on ilmoittanut, ettei sillä ole valituksen johdosta lisättävää hankkeesta ympäristölupavirastolle 28.8.2002 antamaansa lausuntoon. Lausunnossaan ympäristökeskus oli katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä vaaditut selvitykset oli tarpeellisessa määrin tehty ja ettei hankkeen toteuttamiselle ollut vesilain säännösten nojalla esteitä. Hankeen toteuttamiselle voitiin myöntää enintään viisi vuotta lisäaikaa. Vesioikeuden päätöksen n:o 10/1990/4 lupaehtoja ympäristökeskus esitti tarkennettavaksi siten, että ruoppaustyö tuli toteuttaa 1.10.-31.3. välisenä aikana.

Ympäristöministeriön 20.5.2002 päivätyn lausunnon johdosta ympäristökeskus oli vielä todennut, että Paimionlahdella on voimassa lääninhallituksen 12.8.1992 määräämä nopeusrajoitus ja aallokon aiheuttamisen kielto, jotka ovat tulleet voimaan 1.9.1992.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut valituksen ja selityksen johdosta lausunnon, jonka mukaan valituksessa ja selityksessä ei ole esitetty mitään sellaista, mikä olisi antanut aiheen muuttaa ympäristölupaviraston päätöstä.

Hallinto-oikeus on toimittanut vesilain 17 luvun 2 §:n mukaisen kuulemisen valituksen johdosta. Lisäksi hallinto-oikeus on varannut erikseen Paimion seudun ympäristöyhdistys ry:lle, A:lle, B:lle sekä eräille muille Paimion kaupungin hakemuksen johdosta asiassa ympäristölupavirastossa muistutuksen tehneille tilaisuuden antaa valituksen johdosta vastineensa.

Paimion kaupunginhallitus on hallinto-oikeuden varattua siihen tilaisuuden antanut ympäristökeskuksen selityksen ja ympäristölupaviraston lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa on uudistettu aikaisemmin esitetty.

A on selityksessään vaatinut valituksen hylkäämistä ja muun ohessa esittänyt, että Paimionjoen suulle on sedimentoitumisen ja maan kohoamisen vuoksi muodostunut kynnyksellinen suistoalue, jossa vesikasvillisuus on toiminut eräänlaisena biologisena puhdistamona. Ruoppaus lahdessa mahdollistaa Paimionjoen, joka on Saaristomeren suurin yksittäinen kuormittaja, ravinteikkaan ja savisamean veden vapaan pääsyn mereen huonontaen veden laatua.

Paimionlahti on ollut 1940- ja 1950-luvuilla todistettavasti koko Lounais-Suomen saariston parasta silakka-aluetta. Turun yliopistossa vuonna 2002 julkaistussa limnologian väitöskirjassa on osoitettu, että silakka on lähes kokonaan kadonnut lahden sisäosista. Syynä on ollut Paimionjoelta tullut silakan keväiset kutupaikat peittänyt lieju, sekä Paimionjoen samea ja hapeton vesi, joka vähensi suuresti silakan viihtymisedellytyksiä. Annetuissa ympäristövaikutusarvioinneissa ja ympäristöviranomaisten lausunnoissa ei ole lainkaan arvioitu ruoppauksen vaikutuksia vedenlaatuun ulompana merellä.

Paimion kaupunki on valituskirjelmässään jättänyt selvittämättä sedimentoitumisen ruoppauksen jälkeen. Myöskään ympäristövaikutusarvioinneissa ei ole tätä selvitetty. Ruoppaus joudutaan uusimaan 5-10 vuoden välein, jolloin ruoppauksen pilaamisvaikutus ei ole tilapäistä ja hetkellistä vaan säännöllisesti toistuvaa.

Paimion kaupunki on myös vähätellyt veneliikenteen lisäyksen merkitystä lausumalla, että luontoarvoista voidaan huolehtia liikenteen sääntelyllä. Liikenteen kasvua ei ole ilmaistu, vaikka suunniteltujen ja olemassa olevien venepaikkojen lukumäärä on ollut tiedossa. Kun nämä venepaikat otetaan käyttöön, liikennemäärä viisinkertaistuisi. Veneilykielto lintujen muuttoaikoina ei suojaa vakituisesti pesiviä lintuja. Vain koko veneilykauden kestävä liikennekielto on tehokas.

4. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 2.12.2004 Paimion kaupunginhallituksen valituksen johdosta, vaatimuksen enemmälti hyläten, pidentänyt vesioikeuden päätöksen n:o 10/1990/4 lupaehdossa 5 Paimionlahden ruoppaukselle määrättyä ruoppauksen suorittamisaikaa kolmella vuodella. Toimenpiteitä suoritettaessa on noudatettava vesilain säännöksiä ja nyt tarkennettuja lupamääräyksiä. Lupamääräykset kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti:

1. Ruoppaus- ja läjitystyöt on suoritettava 1.10. - 31.3. välisenä aikana siten, ettei niistä aiheudu kenellekään vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä.

Ruoppausmassat on läjitettävä 17.10.1988 päivätyssä suunnitelmassa TNRO 692 Tuvy 1:1 "Paimionlahden ruoppaus" osoitetuille maanomistajien kanssa sovituille läjityspaikoille sopimusten mukaisesti.

Ruoppausmassojen läjityksen tulee tapahtua siten, etteivät massat pääse valumaan takaisin vesistöön.

2. Luvan saajan on huolehdittava, että Paimionlahdella pysytetään lääninhallituksen päätöksen 12.8.1992 mukaiset moottoriveneliikenteen rajoitukset. Lisäksi luvan saajan on haettava ennen ruoppausten aloittamista alueelliselta ympäristökeskukselta vuosittain voimassa oleva jäiden lähdöstä toukokuun 15. päivään asti ulottuva kielto liikkua vesikulkuneuvolla Paimionlahden Natura 2000 -verkostoon liitetyllä alueella ja tarpeellisin osin muuallakin lahdessa.

3. Luvan saajan on tarkkailtava töiden mahdollisia vaikutuksia ympäröivään vesiluontoon Lounais-Suomen ympäristökeskuksen sekä kalastoon Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksymällä tavalla. Tarkkailusuunnitelmat on toimitettava ympäristökeskukselle ja työvoima- ja elinkeinokeskukselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Lisäksi luvan saajan on tarkkailtava vesiliikenteen vaikutuksia Paimionlahdella Suomen Natura 2000 -verkostoon liitetyn alueen linnustoon Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

4. Luvan saajan on maksettava Alastalon sivuväylän ruoppaamisesta ja väylän käytöstä Ylistalon RN:o 1:23 ja Wäliän RN:o 1:7 tiloille (vesialueille) aiheutuvasta haitasta kertakaikkisena korvauksena yhteensä 110 euroa. Korvaus on maksettava ennen töihin ryhtymistä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta (eräpäivä). Eräpäivän jälkeen maksetuille korvauksille on maksettava viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

5. Luvan saaja on vastuussa hankkeesta mahdollisesti aiheutuvasta muustakin vahingosta, haitasta tai edunmenetyksestä.

6. Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksittä korvattava asianomaisille oikeudenomistajille, elleivät osapuolet toisin sovi.

7. Tässä päätöksessä tarkoitetut työt on tehtävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman, uhalla, että lupa muutoin raukeaa.

8. Töiden aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti Lounais-Suomen ympäristökeskukselle. Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle ja Lounais-Suomen ympäristökeskukselle.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöksensä seuraavasti:

Yleistä

Asiassa on hankittu korkeimman hallinto-oikeuden palautuspäätöksessä edellytetyt selvitykset. Selvitysvelvollisuus perustui ympäristöministeriön korkeimmalle hallinto-oikeudelle asian käsittelyn yhteydessä antamaan lausuntoon. Ympäristöministeriö on asian myöhemmän käsittelyn yhteydessä antamassaan lausunnossa katsonut tehdyn selvityksen ja ruoppauksen alustavan ympäristövaikutusten arvioinnin asianmukaisesti tehdyiksi ja Lounais-Suomen ympäristökeskus katsonut selvitykset tehdyksi tarpeellisessa määrin.

Määräajan pidentäminen

Ympäristöministeriön arvion mukaan Paimionlahden väylän parantaminen ei aiheuta merkittäviä lyhytaikaisia tai pysyviä ympäristöhaittoja. Samentuminen ja sedimentaatio eivät pitkällä tähtäimellä lisäänny, lyhytaikaista samentumista esiintyy kuitenkin muutaman viikon ajan. Lisääntyvä aaltotoiminta veneiden perä- ja sivuaalloista voi kasvattaa lintujen pesätuhoja ruovikon reuna-alueilla. Veneliikenteen aiheuttama häiriö pesimälinnustolle on vähäinen, kun nopeudet ovat alhaisia, mutta merkittävä muutonaikaisille lepäilijöille.

Johtopäätöksenä ympäristöministeriö on katsonut, että Paimionlahden väylän parantaminen ei aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja, mutta ruoppauksen seurauksena lisääntyvän veneliikenteen aiheuttama häiriö heikentää merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Paimionlahti on otettu mukaan Suomen Natura 2000 -alueverkostoon. Ympäristöministeriön mukaan veneliikenteen haittoja voidaan kuitenkin vähentää merkittävästi kevätmuuton aikaisella veneilykiellolla ja asettamalla lahdelle pesintäaikainen nopeusrajoitus.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei Paimionlahden ruoppaus ja ruoppauksen johdosta todennäköisesti kasvavan veneliikenteen aiheuttama lisääntyvä häiriö merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Paimionlahti on otettu mukaan valtakunnalliseen lintuviesien suojeluohjelmaan ja myöhemmin Suomen Natura 2000 -verkostoon, kun otetaan huomioon ruoppauksen vaikutuksista tehty alustava ympäristövaikutusselvitys, ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen antamat lausunnot ja päätöksessä annetut lupamääräykset sekä se, että Paimionlahti on vanhastaan ollut veneliikennekäytössä.

Lupamääräykset

Lupamääräyksessä 1 ruoppaus- ja läjitystöiden suorittamiselle annettu aika on tarpeen alueen linnuston suojelemiseksi ruoppauksen ja läjityksen aiheuttamilta haitoilta sekä muutoinkin aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.

Ympäristöministeriön lausunnon johdosta hallinto-oikeus velvoittaa luvan saajan hakemaan ympäristökeskukselta vesiliikennelain 15 §:n perusteella jäiden lähdöstä toukokuun 15. päivään asti ulottuvan veneilykiellon, jolla varmistetaan alueella pesivien lintujen pesintärauha. Lisäksi hallinto-oikeus velvoittaa luvan saajan pitämään voimassa lääninhallituksen 12.8.1992 antamalla päätöksellä n:o 81YSL Paimionlahdelle määräämän nopeusrajoituksen ja aallokon aiheuttamiskiellon. Tällä määräyksellä estetään aallokon aiheuttamaa lintujen pesien rikkoutumista ja turvataan melun vähentymisen johdosta linnuille riittävä pesimisrauha ja muutonaikaisille lepäilijöille oleskelurauha. Määräys 2 on tarpeen ottaen huomioon, että kyseessä on Suomen Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin tarkoittamana erityissuojelualueena (SPA-alue FI0200036) otettu vesistön osa.

Hallinto-oikeus velvoittaa lupamääräyksessä 3 luvan saajan tarkkailemaan ruopattavalla väylällä tapahtuvan veneilyliikenteen vaikutusta erityisesti suojeltavien lintujen lajien ja yksilöiden määriin. Tarkkailun tulosten perusteella nyt voimassa olevia asetettuja rajoituksia voidaan ympäristökeskuksen tai kaupungin aloitteesta tehostaa. Näin voidaan varmistua Paimionlahden alueella pesivien ja levähtävien lintujen suotuisan suojelutason säilymisestä.

Lupamääräyksessä 4 muutetaan alkuperäisessä ruoppauslupapäätöksessä lupaehdossa 2 tiloille Ylistalo RN:o 1:23 ja Wäliä RN:o 1:7 haitasta määrätty markkamääräinen korvaus euromääräiseksi. Lisäksi korvaukseen on tehty rahan arvon muutosta vastaava korotus ottaen huomioon ruoppauslupapäätöksen antamisesta kulunut pitkä aika ja viran puolesta määrätty viivästyskorosta.

Lupamääräyksessä 7 hallinto-oikeus pidentää työn suorittamiselle asetettua määräaikaa olosuhteet huomioon ottaen kohtuulliseksi katsomallaan ajalla.

Hallinto-oikeus katsoo tarpeelliseksi säilyttää alkuperäiseen lupaan sisältyvät lupamääräyksistä 5, 6 ja 8 ilmenevät määräykset.

Sovelletut oikeusohjeet

Vesilaki 2 luku 12 §, 11 luku 14 ja 14 a §
Luonnonsuojelulaki 66 § 1 momentti

5. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

5.1. Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Paimion seudun ympäristöyhdistys ry ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään.

Valituksensa perusteluiksi yhdistykset ovat muun ohella esittäneet, että Paimion kaupungilla on Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettua lupa ruopata Paimionjoen 2,4 kilometrin pituista pääväylää sekä Meltolan ja Alastalon sivuväyliä. Pääväylä johtaa kaupungin omistamaan, venekerhon ylläpitämään 100-paikkaiseen venesatamaan. Ruoppaukset suojelualueella ovat vesilain, luonnonsuojelulain ja Euroopan yhteisöjen lintudirektiivin vastaisia.

Paimionlahden lintuvesiarvo on määritelty monissa eri suojeluohjelmissa ja -sopimuksissa. Paimionlahti on valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelman kohde, Naturan SPA-alue, lintudirektiivin suojaama kohde, osoitettu seutukaavassa ja kunnan yleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi, kansainvälinen IBA-kohde sekä Bernin ja Bonnin sopimuksen tarkoittama kohde.

Lintudirektiivin liitteen I Suomessa esiintyvistä lajeista Paimionlahdella on tavattu 54 lajia (59 mahdollisesta) ja Suomen läpimuuttavista 12:sta lajista lahdella on tavattu yhdeksän lajia. Lintudirektiivin suojelumääräyksien mukaan jäsenvaltion on estettävä alueen arvoa heikentävät toimet, vaikka ne olisivat kansallisen lainsäädännön mukaisia, jos alue on lintudirektiivin kohde. Lintudirektiivi määrää kiinnittämään erityistä huomiota kosteikkojen suojeluun. Liittyessään Euroopan unioniin Suomi on sitoutunut säilyttämään lintudirektiivikohteiden luonnonarvot riippumatta siitä, mitä hankkeita alueella on meneillään.

Paimion kaupungin esittämää luonnontieteellistä arviointia tai päättelyä ei voida pitää asianmukaisena ruoppauksen vaikutuksia arvioitaessa. Päätelmät eivät perustu tutkimuksiin tai yleisesti alan kirjallisuudessa esitettyihin tietoihin, eikä niiden tueksi ole esitetty mitään lähteitä.

Paimion kaupunki on hallinto-oikeudessa esittänyt, että jo luontainen maannousu saattaa heikentää niitä arvoja, joiden perusteella alue on otettu mukaan Natura 2000 -verkostoehdotukseen. Ruoppaus parantaa lahden virtausoloja ja sitä kautta edesauttaa lahden lajien säilymistä. Yhdistykset katsovat, että esitetty väite on kestämätön ja vailla tieteellistä näyttöä. Sitä vastoin maan kohoaminen on rantojen luonnollista sukkessiota. Ruoppaus puolestaan heikentää lahden luontaisia virtausoloja ja haittaa lahden lajien ja luontotyyppien säilymistä.

Paimion kaupungin mukaan ruoppauksen tarkoituksena on ollut vesistön käyttökelpoisuuden säilyttäminen ja parantaminen, niin lintujen kuin veneilijöidenkin kannalta. Yhdistykset katsovat, että ruoppaus päinvastoin nimenomaan heikentää vesistön käyttökelpoisuutta lintujen kannalta. Ruoppauksen perusteluista jäljelle jää vain veneily, joka on vahvassa ristiriidassa lahden suojeluarvojen vaalimisen ja hoitamisen kanssa. Lisäksi ruoppaus heikentää Saaristomeren tilaa. Saaristomeren veden tilan parantamiseksi on käynnissä EU-rahoitteisiakin hankkeita, ja ruoppaus olisi tämän työn tavoitteiden vastaista. Vesistön tilaa ei voi parantaa ruoppaamalla, kun kysymyksessä on ulkoinen kuormitus (joki tuo ravinteita laajalta valuma-alueelta), vaan ruoppaus kiihdyttää ravinteiden virtausta Saaristomerelle.

Vaasan hallinto-oikeus ei ole ottanut päätöstä tehdessään huomioon sitä, että kaupungin venesatama toimii ilman vesioikeuden lupaa. Ruoppausluparatkaisua on perusteltu venesataman tarpeilla ja sillä, että ruoppauksesta saatava hyöty on siitä aiheutuvaan edunmenetykseen verrattuna suuri. Hyöty-haittatarkastelussa luvatonta venesatamatoimintaa ei tule katsoa hyödyn saajaksi ruoppaushankkeessa.

Ruoppaus muuttaa joen virtausoloja ja kiihdyttää sekä ravinteiden että ympäristömyrkkyjen liikkeelle lähtöä. Pohjaan kerrostuneita ravinteita joutuu uudelleen veteen sedimenttejä pöyhittäessä. Paimion veneilijät ovat perustelleet ruoppausta muun muassa sillä, että laajentunut ja madaltunut jokisuisto estää myös veden vaihtumisen huomattavasti syvemmässä joessa aiheuttaen sen saastumista ja rehevöitymistä. Ruoppaus siirtäisi jokea vaivaavan ongelman kauemmaksi merelle. Paimionjoki on suurin Saaristomereen virtaavista vesistöistä. Paimionjoen vesien kuljettamien ravinteiden ja muiden aineiden vaikutus Saaristomereen tilaan on olennainen. Ruoppaus vauhdittaisi likaisen jokiveden virtausta suiston kasvillisuuden muodostaman "biologisen puhdistamon" ohitse. Saman periaatteen mukaan toimivat kosteikot, joita perustetaan maatalouden erityisympäristötukien avulla sitomaan ravinteita.

Erityisesti virtaussuuntaan nähden poikittaiset ruoppaukset ovat erittäin vahingollisia. Pohjalle jää osa ruoppausmassoista vedenalaiseksi valliksi väylän reunoille. Vallien takainen vesialue maatuu huomattavasti luontaista nopeammin. Joki kanavoidaan ja tästä johtuen vesi virtaa nopeasti suiston ohi. Alkuperäinen suiston tarkoitus häviää, suisto kuivuu ja umpeenkasvu kiihtyy. Suiston dynamiikka muuttuu ja linnusto kärsii. Väliaikaisesti ruoppaus samentaa rajusti vesistöä sekä vaikuttaa kalatalouteen ja kasvillisuuteen.

Läjitys Meltolan ja Alastalon rannan läheisyyteen muuttaa ympäristöä. Rantaviivaan läjitetyt ruoppausmassat kiihdyttävät umpeenkasvua. Osa ruoppausmassoista saattaa valua ylivuotona takaisin suistoon. Massoissa on mahdollisesti ympäristömyrkkyjä. Paimion kaupungin tilaamissa ja ympäristökeskuksen valvomissa sedimenttitutkimuksissa löytyi sekä kloorifenoleita että dioksiineja, mutta pitoisuudet alittivat saastuneelle maalle asetetut ohjearvot. Tutkimukset eivät olleet kuitenkaan riittävän päteviä ja monipuolisia. Åbo Akademin selvityksessä suunnitellulta ruoppausalueelta löytyi muun muassa pentakloorifenoli-nimistä ympäristömyrkkyä. Åbo Akademi otti näytteitä myös kohdasta, josta on tarkoitus ruopata sivuväylä Meltolan satamaan. Siinä kohdassa veden virtaus on niin hidas, että myrkyt laskeutuvat pohjaan. Kaupungin kokeet otettiin vain keskeltä pääväylää, jossa virtaus on nopea, eivätkä hiukkaset laskeudu. Paimionjoen varrella on estetty myrkkyjen avulla sahatukkien sinistystä monella eri sahalaitoksella puolen vuosisadan aikana. Nämä myrkyt eivät häviä, vaan ne sedimentoituvat suistoon niihin kohtiin, joissa virtaus hidastuu.

Ruoppaus mahdollistaa myös lisääntyvän veneilyn ja ainakin Meltolan osalta myös suurempien veneiden liikkumisen. Lisäksi Paimio suunnittelee uutta venesatamaa lähemmäksi keskustaa, mutta sen mitoitusta ei ole tuotu esille. Olisi tärkeää, että ratkaisua tehtäessä uuden suunnitellun sataman mitoitus olisi tiedossa. Tämä satama luonnollisesti lisäisi entisestään veneilyä lahdella.

Veneilyn määrä, joka jo nykyisellään aiheuttaa häiriötä lahdella sulan veden aikana, siis kasvaisi huomattavasti nykyisestä. Kevätveneilykielto auttaa vähentämään häirintää vain ennen 15.5., mutta tämän jälkeen muuttavat linnut, mukaan lukien kaikki syysmuuttavat linnut, häiriintyvät liikenteestä. Kapealla lahdella veneliikenne karkottaa käytännössä lähes kaikki avoveden linnut. Pesimäaikana nopeusrajoitukset ja aallokonmuodostamiskielto eivät juurikaan lievennä häiriöitä, varsinkin kun rajoituksia ei käytännössä valvota. Lahden kapeuden johdosta väylä kulkee tärkeimmän lintuvesialueen keskeltä. Lintuvedet ovat yleensä suosittuja metsästys-, veneily- tai kalastuspaikkoja. Myös luontoharrastuskäyttö, retkeily ja liikkuminen ovat lisääntyneet lintuvesillä. Tällöin lintujen ruokailu sekä levähdys- tai pesimärauha häiriintyvät.

Hankkeen ympäristöarviointi on puutteellinen. Nykyisin Paimionlahdella esiintyy myös uhanalainen saukko. Selvityksissä ei ole lainkaan arvioitu, heikentääkö hanke saukon, joka on luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettu laji, elinolosuhteita lahdella. Uhanalaisuustarkastelussa saukkoon kohdistuvina uhkina mainitaan muun muassa vesien rakentaminen, ruoppaukset ja perkaukset sekä kemialliset haittavaikutukset, kuten ympäristömyrkyt, torjunta-aineet, ilman saasteet, öljyvahingot sekä vesien likaantuminen ja rehevöityminen. Paimionlahden ruoppaushanke heikentää saukon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Paimionlahdelta tunnetaan vuodelta 1968 meriuposkuoriaisen esiintymä. Kysymyksessä on luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentissa ja luonnonsuojelulain 22 §:ssä tarkoitettu erityisesti suojeltava laji. Nyt jo virallisesta käytöstä poistetulta niin sanotulta Fuilan uimarannalta on löydetty syyskuun 2004 alussa rantaan ajautuneelta vitalta 2-3 aikuista yksilöä. Tämän jälkeen kuoriaista ei ole alueelta etsitty tai kartoitettu. Espoonlahden esiintymä tunnetaan vuodesta 1965, ja vaikka alueella on tapahtunut muutoksia rantojen ja vesien käytössä neljänkymmenen vuoden aikana, siellä on edelleen elinvoimainen meriuposkuoriaisesiintymä. On mahdollista, että tätä maailmanlaajuisesti uhanalaista kovakuoriaista esiintyisi vielä Paimionlahdellakin. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on hakenut rahaa ympäristöministeriöltä meriuposkuoriaisen mahdollisen esiintymisen selvittämiseksi Paimionlahdella kesällä 2005. Selvityksen tekijäksi on lupautunut Olof Biström Helsingin yliopiston eläinmuseosta.

Kirkkonummen Sundsbergissä on Uudenmaan ympäristökeskus tehnyt meriuposkuoriaisen esiintymispaikalla erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajojen määrittämistä koskevan päätöksen 22.10.2004. Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että muun muassa ruoppaaminen ja moottoriveneellä ajo voivat hävittää esiintymispaikan tai heikentää sitä. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava riittämättömien selvitysten perusteella.

Ruoppaukselle on olemassa muita tyydyttäviä vaihtoehtoja. Hevonpään-Nummenpään osayleiskaavassa on osoitettu Paimionlahden itärannalta kolme venesatamavarausta, joista kaksi on etelään Meltolan satamavarauksesta. Sataman etsiytyminen Sauvon-Karunan puolelle saattaisi olla myös veneilijöille mieluinen ratkaisu, koska nykyiselläänkin pääsy Saaristomerelle vaatii pitkän venematkan. Veneily olisi siis mahdollista siirtää lähemmäksi merta ja kauemmaksi lintujen pesimä- ja lepäilyalueista. Tämä olisi on myös luontodirektiivissä mainittu vaihtoehtoinen ratkaisu toteuttaa veneily.

Paimionlahdelle ei ole toistaiseksi laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmaa, mutta lahden lintuvesikunnostuksen aikataululle on esitetty tuore kansallinen tavoitearvio. Suomen ympäristökeskus on laatinut vuonna 2004 selvityksen kunnostettavien kosteikkojen valtakunnallisesta tärkeysjärjestyksestä. Selvityksen tarkoituksena on ohjata kunnostustoimia kiireellisimmille alueille ja osoittaa alueet, joilla tarvitaan seurantaa ja alueen perustietojen täydentämistä. Paimionlahti on mukana listalla, jossa lahden kunnostustarpeen on esitetty olevan välitön (kiireellisyysluokka 1). Umpeenkasvu ja ruovikoituminen ovat lahden suurin ympäristön muuttumiseen liittyvä ongelma, ja ruoppaus vähentää jokisuiston meanderointia, mikä lisää umpeenkasvua.

Vaasan hallinto-oikeudessa päätöksenteossa ei ole ollut mukana luonnontalouden asiantuntijoita, vaikka yhdistysten pääasialliset argumentit ovat luonnontaloudellisia. Lisäksi valituksessa on nyt tuotu esiin monia uusia seikkoja, joiden valittajat katsovat vaikuttavan voimakkaasti päätöksentekoon. Myös tästä syystä hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

Toissijaisesti yhdistykset ovat vaatineet, jos lupa ruoppaukselle kuitenkin myönnetään, että lupaehtoihin tulee liittää määräys, jonka mukaan kevätveneilykiellon on ensin oltava lainvoimainen ennen kuin ruoppaustyöt voidaan aloittaa. Pelkkä hakemus ei riitä, sillä se voidaan peruuttaa tai riitauttaa.

2. A ja B ovat valituksessaan ja sen täydennyksessä vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja määräajan pidentämistä koskeva hakemus hylätään. Lisäksi he ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. He ovat pyytäneet, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn ja katselmuksen. He ovat myös pyytäneet, että korkein hallinto-oikeus pyytäisi asiaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun sen selvittämiseksi, voidaanko ruoppaus suorittaa Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella. Lisäksi he ovat vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Mikäli hallinto-oikeuden päätöstä ei kumota, he ovat vaatineet, että Paimion kaupunki velvoitetaan ennen päätöksen tekemistä omalla kustannuksellaan tai Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta hankkimaan tuore arvio ruoppauksen ympäristövaikutuksista Paimionlahden luontoon ja suojelun perusteena oleviin luontoarvioihin ja jonka tulokset saatettaisiin pätevän ympäristöviranomaisen tai Suomen ympäristökeskuksen arvioitavaksi. Paimion kaupungin on sallittava suorittaa vain yksi ruoppaus, eikä useasti uusia tai syventää ruoppausta, ja tarkoin ainoastaan alkuperäisen vuoden 1988 suunnitelman mukaisessa laajuudessa. Lisäksi ruoppaus tulee rajoittaa joulu- ja tammikuulle korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antopäivän jälkeen.

Paimion kaupunki on velvoitettava tekemään ja esittämään paikalliselle ympäristöviranomaiselle ja ruoppauksen vaikutusalueen rannan ja vesialueen omistajille riippumattoman kolmannen tahon hyväksymä tutkimussuunnitelma Paimionjoen ja -lahden tutkimiseksi. Tutkimuksen tulee käsittää 500 metrin säteellä oleva alue ruopatuista ja läjitykseen käytetyistä alueista. Tutkimuksen tulee käsittää vedenlaatu ja tutkimushetkellä tunnetut myrkylliset aineet pohjasedimentistä, alueen virtausolot sekä kalakannan inventointi vähintään kuusi kuukautta ennen ruoppauksen aloittamista. Paimion kaupunki on velvoitettava ruoppaustyön aikana sekä viiden vuoden aikana sen jälkeen, kerran puolessa vuodessa toimittamaan tarkkailun tulokset paikalliselle ympäristöviranomaiselle ja sen lisäksi julkaisemaan ne internet-sivuillaan sekä paikkakunnalla ilmestyvissä lehdissä Kunnallislehti ja Turun Sanomat.

Paimion kaupunki on velvoitettava julkisesti ja ennen ruoppauksen aloittamista saattamaan tiedoksi Paimionjoen venesataman nykyisten ja sinne suunniteltujen uusien venepaikkojen määrä tai venepaikkojen määrä niissä uusissa venesatamissa, jonne ruoppauksen vaikutukset ulottuvat, sekä Meltolaan ja Alastaloon suunniteltujen kahden venesataman venepaikkojen määrä, kun ne saavat omat ruopatut uomansa, ja asiantuntijaselvitys siitä, kuinka nopeasti tarve ruopatun väylän uudelleen ruoppaamiseksi tulee ajankohtaiseksi sekä suunnitelmat syntyviä ruoppausmassoja ajatellen.

Suunniteltua veneliikennekieltoa lintujensuojelualueella koskevassa lupamääräyksessä tarkoitettua aikaa on pidennettävä siten, että se alkaa 1.3. ja päättyy 30.6.

Valituksensa perusteluiksi he ovat esittäneet muun ohella, että vastoin vesilain 2 luvun 6 §:n säännöksiä asiassa ei ole, eikä vuoden 1988 ruoppaussuunnitelman laatimisen jälkeen ole ollut sellaista yleistä tai varsinkaan yksityistä etua, joka olisi huomattavasti suurempi kuin yleinen etu, joka edellyttää Paimionlahden säilyttämistä ruoppaamattomana ja koskemattomana Natura 2000 -verkostoon kuuluvana alueena. Jos Paimion kaupungin hakemaa määräaikaa pidennetään kaupungin suunnitelman mukaisesti, yleistä etua loukataan enemmän kuin mitään yksityistä etua, kuten valittajien etua naapureina ja rantakiinteistöjen käyttäjinä.

Valittajat ovat viitanneet myös asiassa aikaisemmin esittämiinsä perusteluihin sekä korkeimman hallinto-oikeuden asiassa antamaan aikaisempaan päätökseen 20.1.2000 ja sen perusteluihin sekä Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen perusteluihin, jolla Paimion kaupungin kysymyksessä oleva hakemus on hylätty. Mainitun päätöksen perusteluissa, joissa esitettyihin näkökohtiin valittajat yhtyvät, on otettu huomioon alueen herkkyys ja sen olosuhteiden muuttuminen alkuperäisen ruoppaussuunnitelman laatimisen jälkeen Paimionlahden alueen kuuluessa nykyisin Natura 2000 -verkostoon suojeltavana alueena.

Alkuperäinen ruoppaussuunnitelma ja sen tarkoitus on jo vanhentunut. Vesilain 2 luvun 12 §:n edellyttää hankkeen toteuttamista asianmukaisen suunnitelman mukaisesti kohtuullisessa ajassa. Suunnitelma on 17 vuotta vanha eikä se sisällä edes asianmukaisia karttoja. Paimionlahden vedet laskevat Saaristomereen ja ovat nykyisin sen suurin piste- ja hajakuormittaja. Silakan esiintyminen Saaristomerellä on myös vähentynyt jyrkästi viime vuosikymmeninä. Paimionlahden kuuluminen Natura 2000 -verkostoon merkitsee, ettei niitä luontoarvoja, jonka johdosta alue on otettu mainittuun verkostoon, saa hävittää. Tässä tapauksessa se merkitsee eräiden pesivien ja muuttavien lintulajien suojelemista. Alueella on myös tavattu harvinainen ja nykyisin suojeltu meriuposkuoriainen ( Macroplea pubipennis ) jo 1960-luvulla. Mainitun kuoriaisen esiintymistä on keväällä 2005 päätetty tutkia tarkemmin muun muassa Paimionlahdella.

Paimionlahtea on vuonna 1988 laaditun ruoppaussuunnitelman jälkeen todettu kuormittavan pilaantuneiden sedimenttien, jotka osittain sisältävät dioksiineja ja furaaneja ja jotka osaksi sijaitsevat jokisuiston pääuoman pintasedimentin alapuolella. Sedimentit ovat osittain myös kynnyksenä rantaniittyjä vasten, pääuomasta sivussa, laajennuksessa, johon alueellinen ympäristökeskus ei ole kiinnittänyt huomiota summaarisesti tehdyissä tutkimuksissa. Havaintomenetelmät ja -ajankohdat ovat olleet vanhentuneita, eikä tutkimuksia ole tehty ruoppaussuunnitelman kannalta keskeisiltä paikoilta eikä keskeisinä aikoina.

Mikäli mainittuja sedimenttejä liikutellaan ruoppaustöiden tai ruoppauksen seurauksena lisääntyvän veneilyn johdosta, lahden vesi pilaantuu. Haitallisia aineita sisältävät vedet taas virtaavat edelleen Saaristomerelle. Lisäksi ympäristökeskus on todennut, että ruoppaus on todennäköisesti toistettava joka viides tai kymmenes vuosi liettymisen johdosta.

Myrkyllisten sedimenttien liikutteleminen vaarantaa alueen kalaston ja kalastuksen. Myrkyllisten aineiden kertyminen kaloihin voi johtaa myrkyllisten aineiden joutumiseen ravintoketjun kautta myös ihmisiin.

Suunniteltu ruoppaus huonontaisi vastoin vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin, 5 ja 6 §:n sekä luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin tarkoitusta huomattavasti vedenlaatua haitaten rannanomistajia ja maanviljelijöitä, jotka, kuten valittajat, käyttävät Paimionlahden vettä elinkeinonsa harjoittamiseen sekä virkistykseen. Sen lisäksi heidän rantakiinteistöjensä arvo laskee huomattavasti alueen luonnonkauneuden vähentyessä, kun ruoppaus lisää lahdenpohjan happikatoa ruoppaustöiden aikana ja kauan sen jälkeen, mikä lisää rehevöitymistä. Lisäksi suojelun kohteena olevien lintualueiden linnut suunnitellun ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä (alle 500 metriä) häiriintyisivät ruoppaustöiden ja lisääntyvän veneilyn johdosta, joka huolimatta veneilyä koskevista rajoituksista tulee lisääntymään joensuiston itärannalle Meltolan tilan ulkopuolelle suunnitellun sataman rakentamista koskevien suunnitelmien johdosta. Kaiken kaikkiaan Paimionjoen ja Paimionlahden alueelle lienee tulossa 300-400 venepaikkaa. Ei ole uskottavaa, etteikö veneliikenne olennaisesti heikentäisi Natura 2000 -alueen luontoarvoja.

Suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittaminen on asian monimutkaisuuden vuoksi tarpeellista, koska vuodelta 1988 oleva ruoppaussuunnitelma on vanhentunut. Sen vuoksi voi olla ongelmallista nähdä, mitä hakemus nykyisin merkitsee. Suullisessa käsittelyssä tulisi selvittää kysymyksessä olevan ruoppauksen todellinen tarkoitus, samalla kun saataisiin tietoa Paimion kaupungin ja yksityisten tahojen suunnitelmista satojen venepaikkojen rakentamiseksi alueelle, jos ruoppaus toteutetaan.

5.2. Selitykset ja lausunnot korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Paimion kaupunginhallitus on antanut valitusten johdosta selityksen, jossa se on vastustanut valitusten hyväksymistä. Kaupunginhallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Turun kaupunkiseudun 23.8.2004 vahvistetussa maakuntakaavassa on osoitettu Paimionlahdelle seudullinen veneilyn pääväylä, veneilyreitti, aina Vistan keskustaajaman korkeudelle asti. Kaavassa on todettu, että tämäntyyliset herkät alueet edellyttävät veneilyn kanavointia. Kaupunginhallitus on katsonut, että ohjaamalla veneily kunnollisille reiteille pystytään parhaiten sovittamaan yhteen niin luonnon kuin veneilyn tarpeet. Paimionlahden ja -joen veneväylä on tärkeä historiallinen kauppa- ja kulkureitti, joka ylläpito ja kunnostaminen on osa seudullisen kulttuuriperinnön säilyttämistä. Veneväylällä on palveleva ja ohjaava merkitys niille virkistys- ja luonnontarkkailumahdollisuuksille, joita Paimionjokilaakson ja Paimionlahden luonnonympäristöt tarjoavat.

Lounais-Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö lausunnoissaan sekä Vaasan hallinto-oikeus päätöksessään ovat pitäneet tehtyjä selvityksiä riittävinä ja tältä pohjalta todenneet, ettei ruoppaukselle ole esteitä. Selvitykset ovat käsittäneet niin pohjasedimenttien analyysejä kuin eläimistöä koskevia kartoituksia ja näiden pohjalta tehtyjä vaikutusarviointeja. Ruoppauksen suorittaminen ei vaikuta linnuston pesimä- ja levähdys- alueen kokoon, jolla on suuri merkitys arvioitaessa hankkeen ympäristövaikutuksia. Läheisyydessä on jo nykyisellään kaksi vilkkaasti liikennöityä valtaväylää, maantie 110 ja Turku-Helsinki -moottoritie, joiden liikennemelu yltää lahdelle saakka.

Se, että suunnitelma on iältään vanha suunnitelmaksi, ei tarkoita sitä, ettei sitä edelleen voisi toteuttaa. Alkuperäinen ruoppaussuunnitelma on toteuttamiskelpoinen.

Kaupunginhallitus on vastustanut vaadittua lisämääräystä siitä, että kevätveneilykiellon tulee olla lainvoimainen ennen kuin ruoppaustyöt voidaan aloittaa. Ruoppaukselle myönnetty jatkoaika on jo nyt lyhyt, kun otetaan huomioon kaikki ruoppauksen vaatimat valmistelevat työt. Mikäli kevätveneilykiellon määräämisestä valitetaan, saattaa valitusprosessi ajallisesti tehdä ruoppauksen mahdottomaksi. Mikäli tällainen ehto katsotaan aiheelliseksi lisätä, tulee se ajankohta, josta jatkoaika alkaa kulua, sitoa lupapäätöksen lainvoimaistumisen lisäksi myös kevätveneilykiellon lainvoimaistumiseen.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on lausuntonaan ilmoittanut, että sillä ei ole valitusten ja selityksen johdosta lausuttavaa.

Paimion seudun ympäristöyhdistys ry on antanut yhdistysten puolesta vastaselityksen.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella todenneet, ettei yleispiirteinen maakuntakaava oikeuta veneilyreitin ruoppaamiseen Natura 2000 -alueelle luonnonsuojelulainsäädännön vastaisesti. Kalastotutkimuksia ei ole tehty. TBT-myrkyn vaikutuksia ei ole selvitetty, eivätkä ympäristömyrkkyjä koskevat sedimenttinäytteet ole riittäviä.

Yhdistykset ovat toimittaneet lisäselvitystä meriuposkuoriaisen esiintymisestä Paimionlahdella. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on ilmoittanut toimittaneensa raportin 5.8.2005 myös Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja vaativansa ympäristökeskusta tekemään luonnonsuojelulain 47 §:ssä tarkoitetun päätöksen.

Paimion kaupunginhallitus on antanut yhdistysten mainitun lisäselvityksen johdosta selityksen.

A ja B ovat antaneet yhdistysten mainitun lisäselvityksen johdosta selityksen.

Yhdistykset ovat antaneet vastaselityksen. Ne ovat vielä toimittaneet lisäselvitystä Saaristomeren kuhien TBT-pitoisuuksista.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

6.1. Käsittelyratkaisut

1. A:n ja B:n vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta hylätään.

2. A:n ja B:n vaatimus suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta hylätään.

Perustelut

1. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan mukaan voidaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu pyytää sellaisessa kysymyksessä, joka on välttämätön asian ratkaisemiseksi ja koskee toimielimen säädöksen pätevyyttä tai tulkintaa. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei ennakkoratkaisuissaan tulkitse kansallista oikeutta eikä sovella luomaansa yhteisöoikeudellista ohjetta tai sääntöä tapauksen tosiseikastoon. Tämä tehtävä kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle. Asiassa ei ole kysymys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetusta yhteisön oikeuden normin tulkinnasta, vaan kansallisen lainsäädännön tulkitsemisesta. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta on siten hylättävä.

2. Asian selvittämiseksi toimitetaan hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan tarvittaessa suullinen käsittely. Asian selvittämiseksi voidaan hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan toimittaa katselmus, josta on soveltuvin osin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään suullisesta käsittelystä. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittaminen ei ole tämän asian ratkaisemiseksi tarpeen.

6.2. Pääasiaratkaisu

Hallinto-oikeuden päätöksen lupamääräyksiä 1 ja 2 muutetaan ja lisätään lupamääräykseen 3 uusi toinen kappale, jolloin sen toinen kappale siirtyy kolmanneksi kappaleeksi. Näin muutetut lupamääräykset 1 ja 2 sekä lupamääräyksen 3 uusi toinen kappale kuuluvat seuraavasti:

"1. Ruoppaus- ja läjitystyöt on suoritettava 1.11.-31.3. välisenä aikana siten, ettei niistä aiheudu kenellekään vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä."

"2. Luvan saajan on huolehdittava, että Paimionlahdella pysytetään lääninhallituksen päätöksen 12.8.1992 mukaiset moottoriveneliikenteen rajoitukset. Lisäksi Paimionlahden Natura 2000 -verkostoon liitetyllä alueella ja tarpeellisin osin muuallakin lahdessa tulee ennen ruoppauksen aloittamista olla määrättynä vuosittain voimassa oleva jäiden lähdöstä vähintään toukokuun 15. päivään asti ulottuva kielto liikkua vesikulkuneuvolla. Jollei mainitunlaista kieltopäätöstä ole annettu, ruoppaukseen ei saa ryhtyä."

"3. = = = .

Mikäli töiden yhteydessä ilmenee, että niillä olisi vaikutusta saukon, vuollejokisimpukan tai muun luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetun eläinlajin yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoihin, työt on keskeytettävä ja neuvoteltava asiasta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Asiassa on tällöin meneteltävä mainitun pykälän säännösten mukaisesti.

= = = ."

Valitukset hylätään enemmälti. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Perustelut

Hallinto-oikeuden kokoonpano

Hallinto-oikeus on vesilain mukaisia asioita käsitellessään hallinto-oikeuslain 12 §:n 2 momentin mukaan päätösvaltainen nelijäsenisenä, jollei laissa erikseen säädetä suurempaa jäsenmäärää. Näiden asioiden käsittelyssä kokoonpanoon kuuluu vähintään kaksi lainoppinutta jäsentä, joista toinen toimii puheenjohtajana. Saman lain 5 §:n 2 momentin mukaan vesilain mukaisten asioiden käsittelyyn osallistuvan hallinto-oikeuden muun kuin lainoppineen jäsenen kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tekniikan tai luonnontieteiden alalta. Lisäksi häneltä edellytetään, että hän on perehtynyt sovellettavan lainsäädännön alaan kuuluviin tehtäviin. Hallinto-oikeuden päätös ei ole lainvastainen sen seikan johdosta, että hallinto-oikeudessa päätöksentekoon ei ole osallistunut luonnontalouden asiantuntijaa, vaan asian ratkaisuun on lainoppineiden hallinto-oikeustuomareitten lisäksi osallistunut tekniikan alan hallinto-oikeustuomari.

Ruoppaustyön määräajan pidentäminen

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Vesilain 2 luvun 12 §:n 1 momentin (553/1994) mukaan rakentamista koskevassa lupapäätöksessä on määrättävä aika, enintään kymmenen vuotta, jonka kuluessa rakennustyö on tehtävä. Tätä aikaa voidaan, jos erityistä syytä siihen on, ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta kohtuullisesti pidentää. Pidentämistä koskevassa päätöksessä voidaan tarvittaessa tarkistaa tai täydentää lupapäätöksen määräyksiä. Jollei työtä olennaisilta osiltaan ole suoritettu ennen lupapäätöksessä määrätyn tai pidennetyn ajan päättymistä, on lupa ja siinä tarkoitettua toimenpidettä varten toisen omaisuuteen myönnetyt käyttöoikeudet katsottava rauenneiksi.

Saman pykälän 2 momentin (553/1994 ja 88/2000) mukaan päätöksessä tarkoitettuun rakennustyöhön on ryhdyttävä ympäristölupaviraston määräämässä, enintään neljän vuoden ajassa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Ympäristölupavirasto voi erityisestä syystä ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta pidentää määräaikaa enintään kolmella vuodella.

Vesilain muutos 553/1994 tuli voimaan 1.8.1994. Sen voimaantulosäännöksen mukaan vesilain 2 luvun 12 §:n 1 momentin säännöstä sovelletaan lain voimaan tultua myös aikaisemmin annettuihin päätöksiin taikka niissä asetettujen velvollisuuksien muuttamiseen tai tarkistamiseen.

Mainitun vesilain muutoksen perusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa (hallituksen esitys 17/1994 vp, vesilain 2 luvun 12 §:n yksityiskohtaiset perustelut):

"Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen maininta siitä, että luvan voimassaoloaikaa pidennettäessä vesioikeus (nykyisin ympäristölupavirasto) voi tarkistaa tai täydentää aiemman päätöksen määräyksiä. Tällä viitataan myös korvauksia koskeviin määräyksiin.

Korvausta koskevien määräysten tarkistaminen voisi olla tarpeen esimerkiksi rahanarvon alenemisen vuoksi. Lähes kymmenen vuotta aiemmin määrätyt korvaukset eivät ehkä vastaa sitä reaalista menetystä, jonka vahingonkärsijä hankkeen aikanaan toteutuessa kärsii.

Ehdotuksen mukaan lupapäätöksessä tarkoitetun rakennustyön aloittamiselle asetettaisiin määräaika niin kuin rakennuslainsäädännössäkin. Töihin olisi 2 momentin mukaan ryhdyttävä vesioikeuden (nykyisin ympäristölupaviraston) määräämässä ajassa, joka saisi olla enintään neljä vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Määräajan asettaminen on tärkeää paitsi edunmenettäjien aseman selkeyttämiseksi (epävarmuus hankkeen toteuttamisesta) myös yleisten etujen kannalta. Olosuhteet ovat paikalla saattaneet muuttua luvan myöntämisestä siten, että vuosikausia luvan myöntämisen jälkeen aloitettava hanke ei enää olisi sallittavissakaan."

Vesilain 1 luvun 23 c §:n (1105/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin vesilain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä vesilaissa säädetään, noudatettava, mitä muun ohella luonnonsuojelulaissa (1096/1996) säädetään.

Luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Pykälän 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Kielto annetaan julkipanon jälkeen ja siitä on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Päätös on voimassa mahdollisesta valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä.

Luonnonsuojeluasetuksen 22 §:n ja liitteen 4 (160/1997 ja 913/2005) mukaan meriuposkuoriainen ( Macroplea pubipennis ) on erityisesti suojeltava laji.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin (553/2004) mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Luontodirektiivin liitteen IV (a) sekä luonnonsuojeluasetuksen 23 §:n ja liitteen 5 (160/1997 ja 913/2005) mukaan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttia sovelletaan muun muassa saukkoon ( Lutra lutra ) ja vuollejokisimpukkaan ( Unio crassus ).

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa (371/1999 ja 553/2004) säädetään muun ohella, että jos hanke tai suunnitelma joko yksinään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Pykälän 2 momentin (1096/1996) mukaan luvan myöntävän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin (371/1999) mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Vesiliikennelain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on edistää vesiliikenteen turvallisuutta sekä ehkäistä niitä haittoja, joita vesikulkuneuvojen käyttämisestä aiheutuu luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle.

Vesiliikennelain 15 §:n 1 momentin mukaan vesikulkuneuvolla liikkuminen voidaan kieltää määräajaksi tai toistaiseksi määrätyllä vesialueella tai rajoittaa sitä, jos kielto tai rajoitus harkitaan tarpeelliseksi liikenteen, ympäristön, kalastuksen tai muun elinkeinon suojaamiseksi taikka yleisen luonnon virkistyskäytön tai muun yleisen edun vuoksi. Pykälän 2 momentin mukaan yleisiä kulkuväyliä koskevista kielloista ja rajoituksista päättää Merenkulkulaitos ja muita vesialueita koskevista kielloista ja rajoituksista alueellinen ympäristökeskus.

Vesiliikennelain 17 §:n 1 momentin mukaan esityksen 15 ja 16 §:ssä tarkoitetun kiellon tai rajoituksen määräämiseksi voi tehdä kunta tai kunnan jäsen taikka sellainen viranomainen, yhteisö tai vesialueen omistaja, jota asia koskee. Kiellon tai rajoituksen määräämisen voi panna vireille myös Merenkulkulaitos tai alueellinen ympäristökeskus. Pykälän 3 momentin mukaan, jos kielto tai rajoitus määrätään kunnan esityksestä, se on määrättävä esityksen mukaisesti, jollei esityksestä poikkeaminen ole tarpeen kansalaisten tasapuolisen kohtelun tai alueellisen yhtenäisyyden vuoksi taikka muusta erityisestä syystä.

Vesiliikennelain 18 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus tai Merenkulkulaitos voi määrätä, että sen antama kielto- tai rajoituspäätös tulee voimaan muutoksenhausta huolimatta päätöksessä määrätyllä tavalla sen jälkeen, kun päätöksestä on tiedotettu. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

Vesiliikennelain 20 §:n mukaan kielto- tai rajoituspäätöstä voidaan muuttaa, jos päätöstä tehtäessä vallinneet olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet tai jos niiden myöhemmin todetaan olleen oleellisesti erilaiset kuin päätöstä annettaessa on edellytetty. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä lain 15-19 §:ssä säädetään.

Pidentämistä koskevan hakemuksen vaiheet

Länsi-Suomen vesioikeus on 30.1.1990 antamallaan päätöksellä myöntänyt Paimion kunnalle luvan Paimion veneväylän ruoppaamiseen edellä kohdassa “1. Asian aikaisemmat vaiheet” kerrotuin tavoin. Vesiylioikeus on 12.8.1991 antamallaan päätöksellä hylännyt päätöksestä tehdyt valitukset, joissa oli vaadittu luvan kumoamista. Vesiylioikeuden päätös sai lainvoiman, minkä seurauksena vesioikeuden päätökseen sisältyneeseen, vesilain 2 luvun 12 §:ään (264/1961) perustuneeseen lupamääräykseen 5 sisältynyt viiden vuoden määräaika töiden suorittamiseen alkoi. Tuolloin voimassa ollut vesilain 2 luvun 12 § ei sisältänyt säännöstä määräajan asettamisesta töiden aloittamiselle, joten määräaika koskee vain töiden loppuun saattamista, josta nykyisin säädetään edellä selostetussa vesilain 2 luvun 12 §:n 1 momentissa. Vesilain muutoksen 553/1994 voimaantulosäännöksestä voidaan päätellä, että vesilain 2 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun töiden aloittamista koskevan määräajan asettaminen koskee mainitun lainmuutoksen voimaantulon eli 1.8.1994 jälkeen myönnettyjä lupia.

Paimion kunta pyysi vesioikeuteen 27.6.1996 eli määräajassa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta saapuneella hakemuksella ruoppaustöiden suorittamiselle asetetun viiden vuoden määräajan pidentämistä kymmenellä vuodella 31.8.2006 saakka. Erityisenä syynä esitettiin, että kunnan tiukka taloudellinen tilanne ja epävarmuus valtion osallistumisesta hankkeeseen ei ollut mahdollistanut ruoppauksen suorittamista määräajassa.

Vesioikeus 10.12.1996 antamallaan päätöksellä pidensi erityisestä syystä ruoppauksen suorittamisaikaa 31.8.2001 saakka, mutta hylkäsi hakemuksen enemmälti, koska olosuhteet saattoivat muuttua alueella oleellisesti lupaa myönnettäessä vallinneeseen tilanteeseen verrattuna.

Vesiylioikeus 31.3.1998 hylkäsi A:n ja B:n valituksen, jossa oli vaadittu vesioikeuden päätöksen kumoamista ja pidentämishakemuksen hylkäämistä, mutta lisäsi päätökseen määräyksen, jonka mukaan työn suorittaminen oli rajoitettava lintujen pesimä- ja muuttokausien ulkopuolelle 1.11.-31.3. väliselle ajalle.

Korkein hallinto-oikeus 20.1.2000 antamallaan päätöksellä myönsi A:lle ja B:lle valitusluvan, kumosi vesiylioikeuden ja vesioikeuden päätökset sekä palautti asian vesioikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siten kuin edellä kohdassa “1. Asian aikaisemmat vaiheet” on kerrottu.

Vesioikeuden sijaan 1.3.2000 lukien tullut ympäristölupavirasto pyysi 8.8.2000 Paimion kaupunkia täydentämään hakemustaan muun ohella korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä edellytetyillä ympäristöselvityksillä. Hakemusta täydennettiin 3.9.2001, minkä jälkeen ympäristölupavirasto pyysi ympäristöministeriöltä luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitetun lausunnon, joka saapui 24.5.2002. Tämän jälkeen ympäristölupavirasto kuulutti hakemuksesta ja varasi tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 2.9.2002. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 12 §:n 1 kohdan ja 19 §:n 1 momentin säännökset, asian käsittelyyn ja muutoksenhakuun on tullut soveltaa 1.3.2000 voimaan tulleita vesilain säännöksiä.

Asiassa on aineellisoikeudellisesti kysymys 27.6.1996 vireille pannun, lainvoiman saaneeseen Paimionlahden veneväylän ruoppausta ja ruoppausmassojen läjitystä koskevaan lupapäätökseen sisältyvän määräajan pidentämistä tarkoittavan hakemuksen käsittelystä. Asian tultua palautetuksi lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi on hankittu lisäselvityksiä ja asia on ympäristölupavirastossa 18.6.2003 ratkaistu uudelleen vesilain 2 luvun 12 §:n 1 momentin (553/1994 ja 88/2000) nojalla. Kysymyksessä olevassa asiassa ei voida ratkaista muun ohella väylän mahdollisten tulevien ruoppausten tarpeellisuutta tai sallittavuutta. Hankesuunnitelmaan ei ole tehty muutoksia, joten kysymyksessä on edelleen vesioikeuden 30.1.1990 myöntämässä luvassa tarkoitettu hanke.

Hankkeen vaikutukset Natura 2000 -alueen luonnonarvoihin

Paimionlahti sisältyy kohteena FI0200036 Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivissä tarkoitettuna erityisenä suojelualueena eli SPA-alueena.

Alue on siis sisällytetty Natura 2000 -verkostoon siellä esiintyvien lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien ja liitteessä mainitsemattomien muuttolintulajien elinympäristön turvaamiseksi.

Valtioneuvoston 20.8.1998 antamassa päätöksessä Suomen ehdotukseksi Natura 2000 -verkostoon liitettävistä alueista oli ennalta arvioitu, kuinka Natura 2000 -verkoston toteuttaminen vaikuttaisi erinäisiin toimintoihin Natura-alueilla ja niiden läheisyydessä. Liikenteeseen liittyvien toimintojen osalta lausuttiin muun ohella seuraavaa:

“Natura 2000 -alueille sijoittuvien liikenneväylien tavanomaiseen käyttöön ja kunnossapitoon sekä liikenteeseen liittyvien muiden vastaavien toimintojen ei voida katsoa merkityksellisesti heikentävän verkostoon kuuluvien alueiden suojeltavia luonnonarvoja. Tällaisia toimintoja ovat muun muassa alueilla olevien meri- ja sisävesiväylien kunnossa- ja ylläpito mukaan lukien mainittujen liikenneväylien tarpeelliset ja tavanomaiset parantamishankkeet sekä mainituilla liikenneväylillä tapahtuva liikenne mukaan lukien veneily yleisillä vesiväylillä. Mikäli jonkin edellä mainitun toimenpiteen todetaan vesilain mukaisessa lupamenettelyssä yksittäistapauksessa kuitenkin olevan ristiriidassa Natura-alueen suojelutavoitteen kanssa, asia käsitellään luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaisesti.”

Nyt kysymyksessä olevassa hakemuksessa tarkoitetut väyläruoppaukset sijoittuvat lähes kokonaan Paimionlahden Natura 2000 -alueelle. Ruoppausmassat on tarkoitus läjittää kahdelle maa-alueelle, joista Meltolan rantapellon alue rajoittuu Natura 2000 -alueeseen ja Alastalon tilan pellolle suunniteltu alue on Natura 2000 -kohteen välittömässä läheisyydessä.

Pidennystä koskevan asian tultua palautetuksi uudelleen käsiteltäväksi hakija toimitti ympäristölupavirastolle Maa ja Vesi Oy:ssä laaditun, 12.7.2001 päivätyn raportin “Paimionlahden lisäselvitys ja ruoppauksen alustava ympäristövaikutusten arviointi.” Raportin yhteenvedon mukaan ruoppauksen ja läjityksen ympäristövaikutukset Natura 2000 -alueen suojeluarvoihin eli linnustoon ovat tutkimustulosten perusteella arvioiden melko vähäiset. Raskasmetalli- ja kloorifenolipitoisuudet alittavat ohjearvot. Parantuneet veneilyolosuhteet lisäävät Paimionlahden veneilyliikennettä ylös Paimionjoelle. Liikennemäärät tulevat todennäköisesti lisääntymään nykyisestä, mutta aluskoko ei voi kasvaa kovinkaan merkittävästi, koska valtatien 1 ja maantien 110 sillat estävät isojen alusten nousemisen jokea ylös. Lisääntyvä veneliikenne lisää meluhaittaa, joka vaikuttaa sekä linnustoon että kalastoon. Ongelmallisinta on esimerkiksi voimakas kiihdyttäminen ja siitä johtuva äänitasojen muuttuminen. Melutasoihin, aaltojen kokoon ja melutasojen vaihteluihin voidaan vaikuttaa liikennemääräyksin. Venemeluun linnut reagoivat lähinnä pyrähtämällä lentoon ja palaamalla esimerkiksi pesälle melulähteen poistuttua. Lintuasiantuntijoiden mukaan venemelua ei voida pitää kovinkaan merkittävänä, ellei se lisäänny merkittävästi nykyisestä. Aikaisempien tutkimusten valossa Mietoistenlahdelta voidaan todeta, että pesimälinnustoon kohdistuva haitta on vain hyvin vähäinen, mutta sen sijaan lepäilijöille (kevätmuutto) aiheutuu selvästi häiriöitä. Ongelmallisin laji on isokoskelo. Veneiden aiheuttama aallonmuodostus aiheuttaa nykyisinkin muutaman pesän tuhoutumisen ruovikon reuna-alueilla ja on todennäköistä, että lisääntyvä liikenne lisää myös pesien tuhoutumista. Myös luonnollinen aaltotoiminta tuhoaa pesiä. Vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti naurulokki, silkkiuikku, kyhmyjoutsen ja nokikana. Paimionlahden väylän parantaminen ei aiheuta merkittäviä lyhytaikaisia tai pysyviä ympäristöhaittoja. Lisääntyvä aaltotoiminta veneiden perä- ja sivuaalloista voi kasvattaa pesätuhoja ruovikon reuna-alueilla. Veneliikenteen aiheuttama häiriö pesimälinnustolle on vähäinen, mutta merkittävä muutonaikaisille levähtäjille. Haittojen minimoimiseksi olisi syytä suorittaa ruoppaustyö niin lyhyellä ajanjaksolla kuin mahdollista ja talviaikaan.

Ympäristöministeriö on luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lausunnossaan 20.5.2002 katsonut, että Paimionlahden lisäselvitys ja ruoppauksen alustava ympäristövaikutusten arviointi on asianmukaisesti tehty. Ministeriö on johtopäätöksinään katsonut, että Paimionlahden väylän parantaminen ei aiheuta merkittäviä lyhytaikaisia tai pysyviä ympäristöhaittoja, mutta ruoppauksen seurauksena lisääntyvän veneliikenteen aiheuttama häiriö heikentää merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Paimionlahti on otettu mukaan Suomen Natura 2000 -alueverkostoon. Veneliikenteen haittoja voidaan kuitenkin vähentää merkittävästi kevätmuuton aikaisella veneilykiellolla ja asettamalla lahdelle pesintäaikainen nopeusrajoitus.

Paimionlahti on ollut vanhastaan veneilykäytössä. Ruoppaushankkeelle myönnetty lupa on saanut lainvoiman vuonna 1991. Kun otetaan huomioon edellä kerrotusta ympäristövaikutusselvityksestä ja ympäristöministeriön siitä antamasta lausunnosta ilmenevät seikat, hanke on hallinto-oikeuden asettamin ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä täydentämin määräyksin toteutettavissa niin, ettei ruoppaus ja ruoppausmassojen läjitys sekä niiden mahdollistama veneliikenteen lisääntyminen merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden vuoksi Paimionlahti on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Hankkeen vaikutukset erityisesti suojeltavien ja luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettujen lajien esiintymispaikkoihin

Professori Olof Biström Helsingin yliopiston Eläinmuseosta on Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:n toimeksiannosta tehnyt 2.8.2005 päivätyn selvityksen meriuposkuoriaisen esiintymisestä Paimionlahdella. Selvityksen mukaan Paimionlahden läntiseltä ranta-alueelta on 4.-6.7.2005 suoritetussa tutkimuksessa löydetty kolmesta eri paikasta yhteensä 28 meriuposkuoriaisyksilöä.

Ruopattava pääväylä kulkisi Paimionlahden keskellä noin 150-200 metrin päässä rannasta. Ruopattavat sivuväylät risteävät pääväylästä Paimionlahden itärannalle. Kun meriuposkuoriaisen esiintymät sijoittuvat lahden läntiselle ranta-alueelle ja kun Lounais-Suomen ympäristökeskus ei ole tehnyt luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentissa tarkoitettua esiintymispaikan rajojen määrittämistä koskevaa päätöstä, meriuposkuoriaisen esiintyminen alueella ei sinänsä ole esteenä ruoppausluvan määräajan pidentämistä koskevan hakemuksen hyväksymiselle.

Edellä mainitun raportin “Paimionlahden lisäselvitys ja ruoppauksen alustava ympäristövaikutusten arviointi” mukaan ruoppaus voi sedimentaation seurauksena vaikuttaa haitallisesti vuollejokisimpukan esiintymiseen. Sen esiintyminen lahdella tunnetaan kuitenkin huonosti. Saukon esiintymistä alueella ei mainita puheena olevassa raportissa eikä liioin Natura 2000 -tietolomakkeessa.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin nojalla muun muassa vuollejokisimpukan ja saukon yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kielto on voimassa, vaikka hävittäminen tai heikentäminen perustuisi lainvoiman saaneeseen lupaan. Tällöin hanke on toteutettavissa ainoastaan luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan perusteella. Kun kuitenkin otetaan huomioon valituksissa esitetyt vaatimukset ja perustelut sekä asiassa muutoin olevat selvitykset hankkeen ympäristövaikutuksista, luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin säännös ei ole esteenä haetun pidennyksen myöntämiselle, kun otetaan huomioon edellä lupamääräykseen 3 lisätty uusi toinen kappale.

Sedimenttien haitta-ainepitoisuudet

Edellä mainitusta Maa ja Vesi Oy:n raportista “Paimionlahden lisäselvitys ja ruoppauksen alustava ympäristövaikutusten arviointi” ilmenee, että Paimionlahden sedimenttiä on tutkittu erinäisistä havaintopisteistä. Näytteet ovat osoittaneet, että varsinkaan pääuoman kohdalla raskasmetalli- ja kloorifenolipitoisuudet eivät ole ylittäneet maaperän saastuneisuutta kuvaavia, yleisesti käytössä olevia ohjearvoja. Sitä vastoin pääväylän ulkopuolelta otetuista näytteistä on löydetty melko korkeita, ohjearvon ylittäviä kloorifenolipitoisuuksia. Tämän vuoksi on Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa Kauko Häkkilän 16.12.1999 päiväämän raportin “Paimionlahden veneväylän ruoppaus: pohjasedimenttien haitta-ainepitoisuudet” mukaan mahdollista, että puunsuojauskemikaaleista peräisin olevan pentakloorifenolin likaamissa kerroksissa on myös kohonneita dioksiini- ja furaanipitoisuuksia. Koska Meltolan ja Alastalon sivu-uomien sedimenteistä ei ole käytettävissä analyysituloksia, niiden ruoppausta ei raportin mukaan tulisi toteuttaa, ennen kuin sedimenttien haitta-ainepitoisuudet on selvitetty ja arvioitu massojen ruoppaus- ja läjityskelpoisuus.

Maa ja Vesi Oy:n raportin ”Paimionlahden lisäselvitys ja ruoppauksen alustava ympäristövaikutusten arviointi” mukaan alueella tehtiin täydentäviä sedimentti- ja virtaustutkimuksia kesällä 2001. Tutkimuksessa otettiin viisi näytettä neljästä pisteestä, joihin sisältyivät sekä pohjoisella että eteläisellä sivu-uomalla sijainneet pisteet. Sedimenttinäytteistä ei löytynyt HELCOM:n ohjeessa mainitun alemman kriteeritason ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia. Kloorifenolipitoisuudet alittivat menetelmän määritysrajan. Myöskään saastuneita maa-alueita koskevan niin sanotun SAMASE-raportin mukainen eri kloorifenoleille määritetty alin ohjearvo 0,4 mg/kg ei ylittynyt. Maa ja Vesi Oy:n raportin mukaan ruoppaustyön haittoja voidaan pienentää entisestään suorittamalla ruoppaustyö talvella, jolloin muuttolinnut eivät ole palanneet eivätkä pesimälinnut ole vielä aloittaneet pesintäänsä.

Sedimenteistä ei asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella ole analysoitu orgaanisia tinayhdisteitä, kuten tributyylitinaa (TBT), jonka esiintymiseen korkeimmassa hallinto-oikeudessa annetussa A:n ja B:n vastaselityksessä ja yhdistysten lisäkirjoituksessa on viitattu.

TBT:n esiintyminen on vasta viime vuosina tullut esille satama-alueiden lähistöillä toteutettujen ruoppausten ja meriläjitysten yhteydessä. Vesilain 4 luvun 6 § koskee ruoppausmassan sijoittamista vesialueelle. Mainitun pykälän 1 momentin lopussa tarkoitettua ympäristöministeriön asetusta ruoppausmassan sisältämiä haitallisia aineita koskevista arviointiperusteista ja raja-arvoista ei ole annettu, mutta ympäristöministeriö on antanut ohjeen, jossa on muun ohella esitetty TBT:n meriläjityskelpoisuutta koskevat ohjeelliset tasot. Ohje voidaan ottaa huomioon läjityskelpoisuutta koskevana selvityksenä. Kun otetaan huomioon, että Paimionlahti ei välittömästi rajoitu satamaan tai vastaavaan alueeseen, jossa sen sijainnin vuoksi olisi erityistä aihetta epäillä kohonneita TBT-pitoisuuksia ja kun ruopattavat massat läjitetään maa- eikä vesialueelle, pidennystä koskevan hakemuksen ratkaisemiseksi ei ole tarpeen edellyttää TBT-pitoisuuksia koskevia lisäselvityksiä.

Muut vesistövaikutukset

Valituksissa on muun ohella katsottu, että kalastoa ja kalastusta koskevat selvitykset ovat puutteellisia. Samoin on arvioitu, että Paimionlahden pohjukasta ruoppauksen myötä poistuu Paimionjoesta Paimionlahteen ja edelleen Saaristomereen johtuvaa kuormitusta puhdistava kynnys, joka toimii eräänlaisena biologisena suodattimena. Ruoppaus mahdollisesti lisäisi oikovirtausta Paimionlahdella ja heikentäisi lahden reunaosien virtausta. Tämä lisäisi alueen reunaosien runsasta kasvillisuutta heikentäen alueen suojelutavoitteiden toteuttamista.

Edellä mainitun Maa ja Vesi Oy:n raportin “Paimionlahden lisäselvitys ja ruoppauksen alustava ympäristövaikutusten arviointi” mukaan ruoppauksen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat lyhytaikaisia ja haittoja voidaan edelleen pienentää suorittamalla väylän kunnostus talvella. Aikaisempien tutkimusten valossa Paimionlahti on silakan kutualueena huono, ja jopa 95 prosenttia kudusta tuhoutuu. Saviset ja liejuiset pohjat eivät ole hyvää silakan kutualuetta. Paimionlahden käyttö rajoittuu harrastuskalastukseen. Raportissa arvellaan, että Paimionlahden lajisto on tottunut sameaan veteen, jolloin lyhytaikainen samentuminen ei olisi merkittävä lisähaitta. Lahden veden sameus johtuu Paimionjoen tuomasta hienosedimentistä; karkein aines sedimentoituu aivan joen suulle. Mainittuun raporttiin sisältyvät myös toukokuussa 2001 suoritetut virtausmittaukset.

Edellä lausuttuun nähden ruoppauksen vaikutuksia on lainvoiman saaneen lupapäätöksen toteuttamista koskevan määräajan pidentämistä koskevan hakemuksen uudessa käsittelyssä selvitetty riittävästi. Selvityksen ja asiakirjoihin muutoin sisältyvän aineiston perusteella ei ole perusteita katsoa, että edellä mainitut valituksissa esitetyt näkökohdat olisivat esteenä määräajan pidennykseen suostumiselle kyseisen suhteellisen pienen ruoppaushankkeen toteuttamiseksi. Maa ja Vesi Oy:n raportissa on suositeltu väyläruoppaustyön yhteydessä harkittavan pienten lampareiden avaamista ruovikkoalueiden keskelle vesilinnuston tarpeisiin. Tällaista toimenpidettä hakemussuunnitelma ei kuitenkaan sisällä. Tällaisen haittoja kompensoivan toimenpiteen suorittamisedellytykset on harkittava erikseen.

Rajoittavien määräysten antaminen ja merkitys

Hallinto-oikeuden päätöksen lupamääräyksen 2 mukaan luvan saajan on huolehdittava, että Paimionlahdella pysytetään lääninhallituksen päätöksen 12.8.1992 mukaiset moottoriveneliikenteen rajoitukset. Lisäksi luvan saajan on lupamääräyksen 2 mukaan haettava ennen ruoppauksen aloittamista alueelliselta ympäristökeskukselta vuosittain voimassa oleva jäiden lähdöstä toukokuun 15. päivään asti ulottuva kielto liikkua vesikulkuneuvolla Paimionlahden Natura 2000 -verkostoon liitetyllä alueella ja tarpeellisin osin muuallakin lahdessa.

Niin kuin hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut, veneilykielto on ympäristöministeriön 20.5.2002 antama lausunto huomioon ottaen välttämätön lintujen pesintärauhan turvaamiseksi. Hallinto-oikeus on katsonut, että lääninhallituksen päätökseen sisältyvillä nopeusrajoituksella ja aallokon aiheuttamiskiellolla estetään aallokon aiheuttama lintujen pesien rikkoutumista ja turvataan melun vähentymisen johdosta linnuille riittävä pesintärauha ja muutonaikaisille lepäilijöille oleskelurauha. Hallinto-oikeus on viitannut siihen, että kysymyksessä on Natura 2000 -verkostoon SPA-alueena sisältyvä vesistön osa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että saman lain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettu merkittävä haitta alueen suojelun perustana oleville luontoarvoille on estettävissä vain veneilyä koskevin rajoituksin. Tähän nähden on ennen ruoppauksen mahdollistamaa liikenteen lisäystä voitava varmistua siitä, että riittävät rajoitukset saatetaan voimaan ja että ne pysyvät voimassa.

Turun ja Porin lääninhallitus on 12.8.1992 tuolloin voimassa olleen veneliikennelain nojalla määrännyt nopeusrajoituksen 10 km/h Paimionlahden linnustonsuojelualueelle, johon päätökseen liittyvän kartan mukaan sisältyy Paimionlahden Natura 2000 -alue kokonaisuudessaan, sekä aallokon aiheuttamisen kiellon linnustonsuojelualueen ja kaupungin venesataman välille. Päätös on voimassa toistaiseksi. Siinä mainittu alue, jolla aallokon aiheuttaminen on kielletty, tosin koskee vain Paimionjokea kaupungin venesatamaan asti. Kun otetaan huomioon vesiliikennelain 20 §:ssä säädetyt rajoituksen muuttamista koskevat edellytykset ja vesiliikennelain 28 §:n 1 momentin siirtymäsäännös, määräys on tältä osin riittävä ja myös sen voimassaolo on riittävästi turvattu.

Sitä vastoin alueella ei ole voimassa lupamääräyksessä 2 tarkoitettua kieltoa liikkua vesikulkuneuvolla Paimionlahden Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella jäiden lähdön ja toukokuun puolivälin välisenä aikana. Koska tällainen kielto on edellä sanottuun nähden välttämätön edellytys ruoppauksen sallimiseksi, on määräystä 2 muutettava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla siten, että kieltopäätöksen tulee olla annettu ennen ruoppauksen suorittamista. Kun otetaan huomioon edellä mainitut vesiliikennelain 15 §:n 1 ja 2 momentin sekä 17 §:n 1 ja 3 momentin säännökset ja koska mainitun lain 18 § antaa mahdollisuuden määrätä kiellon tai rajoituksen tulevaksi voimaan muutoksenhausta huolimatta, ei ole välttämätöntä edellyttää, että kieltopäätös olisi saanut lainvoiman ennen ruoppauksen suorittamista.

Ruoppaus- ja läjitystyön suorittaminen on rajoitettava lintujen pesimä- ja muuttokauden ulkopuolelle. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon myös vesilain 2 luvun 3 §:ssä säädetty haittojen minimointivaatimus, hallinto-oikeuden päätöksen lupamääräyksen 1 mukaista ruoppaus- ja läjitystyön suorittamiselle annettua aikaa on linnuston suojelemiseksi ja muutoinkin aiheutuvien haittojen vähentämiseksi vielä lyhennettävä edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla vastaamaan vesiylioikeuden 31.3.1998 antamassa päätöksessä määrättyä aikaa.

Lopputulos

Edellä lausutuilla perusteilla ei estettä määräajan pidentämistä koskevaan hakemukseen suostumiselle ole. Hallinto-oikeus on vesilain 2 luvun 12 §:n 1 momentti huomioon ottaen voinut päätöksellään katsoa, että pidentämiseen on erityinen syy, kun otetaan myös huomioon vesioikeuden 10.12.1996 antaman päätöksen perustelut ja asian käsittelyvaiheet. Pidentämishakemus on tehty ennen määräajan päättymistä ja pidennetty aika on näissä oloissa kohtuullinen. Näistä syistä ja kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden edellä ratkaisuosassa tekemät muutokset lupamääräyksiin sekä edellä mainitut lainkohdat ja muut perustelut, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

6.3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja päätöksen täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset

1. A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

2. Lausunnon antaminen A:n ja B:n päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausunnon antamiseen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Tuula Pynnä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen ja Ilkka Hirsto. Asian esittelijä Irene Mäenpää.