16.12.2005

Asian aikaisempi käsittely

Kristiinankaupungin-Karijoen terveyskeskuksen kuntayhtymän ympäristöjaosto on päätöksellään 26.3.2003 myöntänyt Jouko Rintalalle ympäristöluvan Isojoen kunnan Vanhakylässä olevilla tiloilla Rintala RN:o 2:101, Koivumäki RN:o 1:69 ja Rintamäki RN:o 6:60 harjoitettavan sikalatoiminnan laajentamiseen sekä etälantalan sijoittamiseen Lindgårdin tilalle RN:o 1:61. Päätökseen sisältyvät seuraavat lupamääräykset:

1. Tuotantorakennuksen sijainti ja eläinsuojien eläinmäärä

Laajennuksen jälkeen eläinsuojaan saa sijoittaa yhteensä enintään 200 lihasikaa, 36 siitossikaa ja 126 emakkoa porsaineen. Eläinmääriä voidaan muuttaa edellyttäen, että lannantuotanto ei ylitä edellä mainittujen eläinmäärien yhteistä lannantuotantoa.

2. Lannan ja jätevesien varastointi

Toiminnassa syntyvä liete, kuivalanta ja jätevedet on varastoitava asianmukaisesti. Lannan varastotilavuudet tulee mitoittaa 12 kuukauden varastotilavuuksien mukaisesti. Lietteen sekä jätevesien varastointitilavuutta tulee olla käytettävissä vähintään 1 380 m³ sekä kuivalannan varastointitilavuutta vähintään 240 m³.

Sikalan pohjarakenteet, lietesäiliöt ja muut jätevesien tai lannan käsittelyyn tai varastointiin tarkoitetut rakenteet tulee olla vesitiiviit.

Lantavarastot tulee tyhjentää perusteellisesti vuosittain, ensisijaisesti keväisin. Tyhjennyksen yhteydessä on tarkistettava lantavarastojen kunto ja havaitut puutteet on korjattava välittömästi. Sade- ja sulamisvesien valuminen lannan säilytystiloihin on estettävä.

Lantavarastot tulee olla käyttövalmiina ennen tuotantorakennuksen käyttöönottoa.

3. Hajuhaittojen vähentäminen

Eläinsuojassa tulee valkuaisruokinnan optimoinnilla, ilmastoinnin oikealla mitoituksella ja eläinsuojien sisätilojen yleisellä siisteydellä pyrkiä estämään lannan sisältämän ammoniakin ja muiden hajuhaittaa aiheuttavien yhdisteiden haihtuminen.

Sikala ja sen ympäristö, rehuvarastot sekä lantavarastot tulee pitää hyvässä ja siistissä kunnossa. Sikalan yhteyteen rakennettava lietesäiliö ja kuivalantala on katettava siten, että niistä aiheutuva hajuhaitta voidaan estää mahdollisimman tehokkaasti. Lietesäiliössä tulee olla altapäin täyttöä varten tarpeelliset rakennelmat ja laitteet.

Ilmanvaihdon poistohormeista ulos johdettava poistoilma tulee johtaa mahdollisimman korkealle ylöspäin piippujen supistajien kautta. Poistohormien tulee ulottua vähintään kaksi metriä eläinsuojarakennusten harjan yläpuolelle.

4. Lannan kuljetus ja levitys

Lannan kuormaus kuljetusvaunuihin tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla. Rakenteiden ja laitteiden on lisäksi oltava sellaisia, ettei tyhjennysten, siirtojen ja kuljetusten aikana pääse tapahtumaan vuotoja. Sikalan yhteydessä tulee olla mahdollisuus pestä kuljetus- ja levityskalusto siten, että pesuvedet otetaan talteen.

Lannan levitysajankohta tulee pyrkiä valitsemaan siten, että naapureille aiheutuva haitta on mahdollisimman vähäinen, ja välttää levitystä yleisinä juhlapäivinä ja koulujen ynnä muiden sellaisten juhlatilaisuuksien aikana.

Lannan levitykseen soveltuvaa peltoa luvan mukaiselle eläinmäärälle tulee olla vähintään 64 hehtaaria. Lantaa levitettäessä on talousvesikaivojen ympärille ja vesistöjen sekä lasku- ja valtaojien varsille jätettävä riittävän leveät suoja-alueet, joille ei levitetä lantaa. Lantaa ei saa levittää luokitelluille pohjavesialueille.

Lanta on levitettävä pelloille sulan maan aikana, ensisijaisesti keväällä ennen muokkausta. Maa tulee muokata levityksen jälkeen mahdollisimman nopeasti ammoniakin haihtumisen ja hajuhaittojen vähentämiseksi. Lannan levitysmäärissä on otettava huomioon maaperän viljavuustutkimukset, lannan ravinnetutkimukset sekä kasvien ravinnetarve.

5. Jätteet

Kuolleet eläimet toimitetaan asianmukaiseen keräilyyn ja käsittelyyn (eläinjätteen käsittelylaitokset) tai hävitetään muulla sallitulla tavalla. Ongelmajätteet (kuten akut, jäteöljyt, loisteputket) toimitetaan niiden vastaanottopisteisiin ja muut jätteet kunnan osoittamiin jätteenkeräilypisteisiin. Raaka-aineet, polttonesteet, kemikaalit, tuotteet sekä jätteet on varastoitava ja käsiteltävä niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa, epäsiisteyttä, roskaamista, kohtuutonta hajuhaittaa tai saastumisvaaraa pohja- ja pintavedelle tai maaperälle eikä muutakaan haittaa ympäristölle.

6. Muut määräykset

Luvan haltijan on oltava riittävästi selvillä toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon.

Olennaisista muutoksista tulee tehdä ilmoitus kunnalliselle ympäristöviranomaiselle hyvissä ajoin ennen toimenpiteeseen ryhtymistä.

Asetuksen noudattaminen

Jos asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla myönnetyn luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupapäätös on voimassa toistaiseksi. Toiminta on aloitettava viiden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mikäli toiminta muuttuu tai olennaisesti laajenee, on toiminnalle haettava uusi ympäristölupa. Tämä päätös on voimassa, kunnes uusi lupapäätös on tullut lainvoimaiseksi.

Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

Jari Paavola ja hänen asiakumppaninsa ovat Vaasan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet, että kuntayhtymän ympäristöjaoston päätös kumotaan ja Jouko Rintalan hakemus hylätään, valituksen kohteena olevan päätöksen täytäntöönpano kielletään, hallinto-oikeus toimittaa asiassa katselmuksen ja Rintala velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut asiassa arvonlisäveroineen ja laillisine korkoineen.

Jari Paavola ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet, että Rintalan tilalla on noin 20 vuotta sitten rakennettu pienehkö sikala, joka ei ole tarvinnut lupaa. Hakemus tarkoittaa sikalatoiminnan laajentamista siten, että vanhan sikalarakennuksen lisäksi rakennetaan uusi sikalarakennus. Lisäksi noin 3,5 kilometrin etäisyydelle sikalan sijoituspaikasta rakennettaisiin uusi etälantala.

Hakemuksen mukainen sikalatoiminta ei sovellu asutusalueen keskelle. Sijoituspaikka on Isojoen keskustan jälkeen kunnan tiheimmin rakennettu ja asutettu taajama, jonka läpi kulkee seututie numero 664. Ainoastaan etälantala sijaitsisi pelto- ja metsäalueella. Jari ja Hilkka Paavolan kauppaliike, jossa myydään elintarvikkeita, sijaitsee noin 100 metrin etäisyydellä sijoituspaikasta. Kyläseuran kotiseututalo toimii neuvolatilana. Etäisyys kotiseututalolta sijoituspaikalle on niin ikään noin 100 metriä. Läheisyydessä on myös nuorisoseuratalo, joka on virkistys- ja harrastuskäytössä. Nuorisoseuratalon läheisyydessä on valaistu pururata. Sijoituspaikasta 250 metrin säteellä on kymmenen perheen asuintalot ja kaksi rivitaloa, joissa on yhdeksän asuntoa. Sikalan läheisyydessä joen rannassa on viisi kalastusmatkailua palvelevaa asuntoa ja huoltorakennus pesutiloineen.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan sijoituspaikan valinta on tehtävä siten, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta, muun muassa nyt lupahakemuksessa tarkoitettu sikalatoiminta on sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraakaan ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Jari Paavola ja hänen asiakumppaninsa ovat viitanneet ympäristösuojelulain 42 §:ään ja todenneet, että edellytyksiä luvan myöntämiselle ei ole olemassa. Hakemuksen mukainen sikalatoiminta aiheuttaa kohtuutonta rasitusta erityisesti hajun mutta myös lian sekä pieneliöiden kuten kärpästen ja rottien muodossa. Pieneliöt levittävät tauteja ja muita terveydelle vaarallisia tekijöitä. Lannan tyhjennykset ja kuljetukset suunniteltuun etälantalaan lisäisivät entisestään hajuhaittoja. Toiminta aiheuttaisi vahinkoa ja haittaa valittajien omaisuudelle ja sen käyttämiselle. Heidän kiinteistöjensä arvot alenisivat.

Sikala voidaan vaikeuksitta sijoittaa muualle hakijan omistamalle maalle. Suunniteltu sikala voitaisiin sijoittaa etälantalan sijoituspaikalle. Etäisyys etälantalan sijoituspaikasta lähimmän naapurin loma-asunnolle on noin 400 metriä ja muiden naapureiden asuinkiinteistöille, jotka ovat suuria karjatiloja, noin kilometri.

Lupamääräykset 2, 3, 4 ja 6 ovat liian epämääräisiä, joten niiden valvominen on mahdotonta. Lupamääräyksissä ei ole mainintaa sikalan lämmitysjärjestelmästä eikä suhteellisen kosteuden säätelystä.

Kristiinankaupungin-Karijoen terveyskeskuksen kuntayhtymän ympäristöjaosto on antanut valituksen johdosta hallinto-oikeudelle lausunnon. Kuntayhtymän ympäristöjaosto on lausunut muun ohella, että kysymyksessä on olemassa olevan sikalan laajennus. Sikojen lukumäärällä on vähemmän vaikutusta hajuhaittoihin kuin lupamääräysten mukaisilla teknisillä ratkaisuilla ja sikalan hoidolla. Haju ei lisäänny samassa suhteessa kuin sikojen määrä, vaan logaritmisesti. Sikojen määrän tulee lisääntyä moninkertaisesti, jotta haju lisääntyy. Kuntayhtymään ei ole oltu yhteydessä sen vuoksi, että hakijan nykyisestä toiminnasta olisi aiheutunut haittoja sikalan ympäristössä. Toimintaan voidaan puuttua ympäristönsuojelulain 58 §:n nojalla jälkeenpäinkin muun muassa hajuhaittojen ehkäisemiseksi sovellettavissa olevan tekniikan kehittymisen perusteella.

Kysymyksessä on maatalousvaltainen haja-asutusalue. Asemakaavaa tai vahvistettua osayleiskaavaa ei ole. Alueella ei siis ole kaavoitettuja tontteja. Tällaisella alueella tulee voida harjoittaa maataloutta. Koska kysymyksessä on vanhan eläinsuojan laajennus, ympäristöministeriön alueellisille ympäristökeskuksille osoittamasta 18.3.2002 päivätystä kirjeestä ilmenevän suosituksen mukaisen vähimmäisetäisyyden häiriintyvään kohteeseen tulisi olla vähintään 100 metriä. Ministeriön kirjeestä liitteineen ilmenevät seikat on otettu huomioon, kun etäisyyksiä häiriintyviin kohteisiin on arvioitu.

Jouko Rintala on antanut on antanut valituksen johdosta hallinto-oikeudelle vastineen. Rintala on vaatinut, että valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

Jari Paavola ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastineen kuntayhtymän ympäristöjaoston lausunnon ja Rintalan vastineen johdosta. Hajuhaittojen ja muun terveysriskin syntyminen on estettävä lupa-asian käsittelyn yhteydessä eikä jälkikäteen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella, 10.6.2004 antamallaan päätöksellä muuttanut lupamääräyksen 3 toisen kappaleen kuulumaan seuraavasti: Sikala ja sen ympäristö, rehuvarastot sekä lantavarastot tulee pitää hyvässä ja siistissä kunnossa. Sikalan yhteyteen rakennettava lietesäiliö on katettava betonikannella ja kuivalantala on katettava siten, että siitä aiheutuva hajuhaitta voidaan estää mahdollisimman tehokkaasti. Lietesäiliössä tulee olla altapäin täyttöä varten tarpeelliset rakennelmat ja laitteet.

Hallinto-oikeus on täydentänyt luvan voimassaoloa ja lupamääräysten tarkistamista koskevan lupamääräyksen kuulumaan kokonaisuudessaan seuraavasti:

Tämä päätös on voimassa toistaiseksi. Mikäli sikalan laajennusta ei aloiteta viiden (5) vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös saa lainvoiman, lupa raukeaa. Jos luvanvarainen toiminta olennaisesti muuttuu, on toiminnalle haettava uusi ympäristölupa. Toiminnanharjoittajan tulee 31.3.2012 mennessä tehdä kunnan ympäristölupaviranomaiselle uusi hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakiessaan lupamääräysten tarkistamista luvan haltijan on liitettävä hakemukseen muutoin vaadittavien selvitysten ohella riittävää asiantuntemusta käyttäen laadittu selvitys mahdollisuuksista tehostaa toiminnasta ja siihen liittyvästä liikenteestä aiheutuvien haju- ja meluhaittojen sekä muiden ympäristöhaittojen ehkäisemistä ja vähentämistä. Selvityksessä on otettava huomioon toiminnasta ja sen vaikutuksista saatu tieto. Tämä päätös on voimassa, kunnes uusi lupapäätös on tullut lainvoimaiseksi.

Hallinto-oikeus on enemmälti hylännyt Jari Paavolan ja hänen asiakumppaniensa kuntayhtymän päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on hylännyt Jari Paavolan ja hänen asiakumppaniensa vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta ja asianosaisten oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, sikäli kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Kun otetaan huomioon se selvitys, joka asiassa on kirjallisessa menettelyssä kertynyt, katselmusta on pidettävä asiassa ilmeisen tarpeettomana.

Jouko Rintalan hakemus tarkoittaa Isojoen kunnan Vanhakylässä olevilla tiloilla Rintala RN:o 2:101, Koivumäki RN:o 1:69 ja Rintamäki RN:o 6:60 harjoitetun sikalatoiminnan laajentamista. Hakemuksen mukaan tilalla on aiemmin ollut 45 emakkoa ja kolme liha- tai siitossikaa. Laajennuksen jälkeen eläinsuojaan saisi sijoittaa yhteensä enintään 200 lihasikaa, 36 siitossikaa ja 126 emakkoa porsaineen. Vanhaan sikalarakennukseen tulisi tilat lihasioille. Uuteen rakennukseen, jonka suunniteltu sijoituspaikka on vanhan sikalan pohjoispuolella, tulisi tilat siitossioille ja emakoille porsaineen. Lukuun ottamatta joutilaita ja tiineitä emakoita, jotka olisivat kuivalannalla, sikala toimisi lietelantajärjestelmällä. Tilan olemassa oleva lietelantatilavuus on 130 m³. Lietesäiliössä on betonikansi. Sikalan yhteyteen uuden sikalarakennuksen ja konevaraston väliin rakennettaisiin uusi betonikannella varustettu 250 m³:n lietesäiliö ja 350 m³:n kuivalantala, jonka seinät olisivat puuta ja katto peltiä.

Hakemuksessa tarkoitettu sikalan sijoituspaikka on maatalousvaltaista haja-asutusaluetta. Tilalla on jo aiemmin harjoitettu sikalatoimintaa. Tila ei sijaitse pohjavesialueella. Suunniteltu sijoituspaikka on Kristiinantien, joka on seututie numero 664, länsipuolella. Asemapiirroksesta ilmenee, että noin 70 metriä vanhasta sikalarakennuksesta itään ja saman verran uudesta rakennuksesta kaakkoon sijaitsee lähimmän naapurin, Jouko Rintalan sisaren Marja-Liisa Rintalan, asuinrakennus. Asiakirjojen mukaan Jari ja Hilkka Paavolan kyläkauppa ja kyläseuran kotiseututalo sijaitsevat yli 100 metrin etäisyydellä sijoituspaikasta. Hieman näitä rakennuksia kauempana on useita asuinrakennuksia.

Kun otetaan huomioon sikalan sijoituspaikasta ja sen ympäristöstä saatu selvitys sekä toiminnan luonne, laajuus ja sen vaikutus ympäristöön, sikalatoiminta ei ympäristölupapäätöksessä ja tässä päätöksessä täydennettyjen lupamääräysten mukaisesti toimittaessa aiheuta ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai muutakaan ympäristönsuojelulain mukaista kiellettyä seurausta eikä myöskään eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain mukaan päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lisäksi toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristöluvassa on annettu muun muassa määräykset lannan ja jätevesien varastoinnin asianmukaisuudesta, sikalan rakenteiden vesitiiviydestä, lantavarastojen säännöllisistä tyhjennyksistä, lantavarastojen kunnon seuraamisesta ja puutteiden korjaamisesta, hajuhaittojen vähentämistoimista itse karjasuojassa, karjasuojan ja sen ympäristön siisteydestä, lantaloiden kattamisesta sekä eläinsuojan ilmanvaihdosta. Lisäksi lupamääräyksiä on annettu lannan kuormauksesta ja kuljetuksesta aiheutuvien ympäristöhaittojen estämiseksi sekä lannan levityksenaikaisten hajuhaittojen ja vesistöhaittojen estämiseksi. Hallinto-oikeus on hajuhaittojen edelleen vähentämiseksi ja ottaen erityisesti huomioon eläinsuojan etäisyydet lähimmistä häiriintyvistä kohteista määrännyt lietesäiliöiden kattamisesta betonikannella. Ympäristöluvan lupamääräyksiä on tässä päätöksessä ilmenevällä tavalla muutettuina pidettävä suojatoimenpiteiden osalta riittävinä.

Ratkaisun lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että muutoksenhakijat saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut muun muassa eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin, ympäristönsuojelulain 6 §:n, 42 §:n 1 ja 2 momentin, 43 §:n 1 ja 3 momentin sekä 55 §:n 2 momentin ja hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin, 41 §:n ja 74 §:n 1 momentin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jari Paavola ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kuntayhtymän päätökset kumotaan ja lupahakemus hylätään. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että Jouko Rintala velvoitetaan korvaamaan heidän kaikki kulunsa asiassa arvonlisäveroineen ja laillisine korkoineen.

Vaatimustensa perusteina valittajat ovat uudistaneet hallinto-oikeudessa esittämänsä ja lisäksi esittäneet muun ohella, että hallinto-oikeus on hylännyt katselmuksen toimittamista koskevan vaatimuksen, vaikka uudesta sikalasta 80-200 metrin etäisyydellä on asutusta jokaisessa ilmansuunnassa ja vaikka maastossa ei ole luontaisia esteitä hajuhaittojen leviämiselle ympäristöön. Alue on asutettua kylätaajamaa, jossa sijaitsee myös kylän ainoa elintarvikekauppa. Metsäalue alkaa vasta lähiasutuksen takaa noin 300 metrin etäisyydeltä sikalan länsi- ja pohjoispuolelta. Lisäksi maasto nousee metsän reunasta, joten sikala on notkelmassa, ja haju jää lähiympäristöön tai painuu vallitsevan lounaistuulen ja matalapaineiden mukana juuri lähimpiin naapureihin ja edelleen joen rantaan, jossa on loma-asutusta.

Ympäristöministeriön alueellisille ympäristökeskuksille osoittaman ohjeen mukainen suositus vähimmäisetäisyydeksi, kun kysymyksessä on 664 eläinyksikön kotieläinsuoja ja olot suotuisat, on noin 225 metriä. Normaaleissa olosuhteissa vähimmäisetäisyydeksi on suositeltu noin 260 metriä ja vaativissa olosuhteissa noin 330 metriä. Tässä tapauksessa, kun eläinsuoja on sikala ja maasto edellä mainitun kaltainen, olosuhteet ovat vaativat. Etäisyyssuosituksia tulisi tulkita sen mukaisesti.

Esimerkiksi sikalaan esitetyt korkeat ilmanvaihdon poistohormit tulevat hyödyttömiksi, kun pohjoispuolella sijaitsevat naapurit ovat maastossa huomattavasti korkeammalla. Näin ollen ei ole perustetta myöntää lupaa sikalalle, joka sijaitsee alle 100 metrin etäisyydellä lähimmistä naapureista ja yhden lähimmistä naapureista ollessa elintarvikekauppa.

Lupamenettelyn yhteydessä 12.2.2003 tehdystä tarkastuksesta laaditussa pöytäkirjassa olevat tiedot ovat virheellisiä. Asutuksen ja hakemuksen mukaisen uuden sikalan välissä ei ole peltoaluetta ja metsää. Sikala tulisi sijoittaa hakijan 3,5 kilometrin päässä sijaitsevalle peltoalueelle, jolloin naapurien kiinteistöjen arvo säilyisi. Sikalan laajennusmahdollisuudet olisivat tuolla alueella hyvät.

Kuntayhtymä on tehnyt päätöksensä virheellisiin tietoihin perustuen. Hallinto-oikeudella ei ole ollut päätöstä tehtäessä käytettävissään Isojoen rakennus- ja tielautakunnan hyvin perusteltua 16.6.2003 annettua lausuntoa.

Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston kuntayhtymän ympäristöosastolle antamaan 24.2.2003 päivättyyn lausuntoon sisältyvä toteamus, jonka mukaan sikala hoidetaan paremmin, kun se on omistajan asunnon lähellä, perustuu olettamukseen. Toiminnasta aiheutuu terveysriski yhtä lailla toiminnanharjoittajan lähisukulaiselle, jonka asunto on sijoituspaikan läheisyydessä.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen liitteenä on jäljennös Isojoen rakennus- ja tielautakunnan lausunnon Jouko Rintalan ympäristölupahakemuksesta käsittävästä 16.6.2003 pidetyn kokouksen pöytäkirjanotteesta. Rakennus- ja tielautakunta on todennut, että rakennuspaikka ei ole kysymyksessä olevan laitoksen kannalta sopiva eikä täytä maankäyttö- ja rakennuslain 116 §:n mukaisia vaatimuksia.

Kristiinankaupungin-Karijoen terveyskeskuksen kuntayhtymän ympäristöjaosto on antanut valituksen johdosta selityksen. Kuntayhtymä on viitannut päätökseensä ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon. Rakennus- ja tielautakunnan lausunto on annettu vasta ympäristöluvan myöntämisen jälkeen.

Jouko Rintala on antanut valituksen johdosta selityksen. Rintala on vaatinut, että Jari Paavola ja hänen asiakumppaninsa velvoitetaan korvaamaan hänelle selityksen antamisesta aiheutuneet kulut laillisine korkoineen.

Jari Paavola ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet kuntayhtymän ja Rintalan selitysten johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Hallinto-oikeuden ja kuntayhtymän ympäristöjaoston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Kristiinankaupungin-Karijoen terveyskeskuksen kuntayhtymän ympäristöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Jari Paavolan ja hänen asiakumppaniensa valitus hylätään siltä osin kuin on kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta Vaasan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevat vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään puolin ja toisin.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) ympäristönsuojelulain 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä ympäristönsuojelulain 6 §:ssä säädetään.

Asiakirjojen mukaan lupahakemuksen mukaisella toiminnan sijoituspaikalla hakijan maatilan talouskeskuksessa on entuudestaan sikala, jossa on pidetty 45 emakkoa ja kolmea liha- tai siitossikaa. Hakemuksen mukaan lihasikoja saisi olla enintään 200, siitossikoja enintään 36 ja emakkoja porsaineen enintään 126. Lihasiat sijoitettaisiin mainittuun vanhaan sikalarakennukseen. Talouskeskuksen yhteyteen, vanhan sikalan pohjoispuolelle, rakennettavaan uuteen sikalarakennukseen tulisi tilat siitossioille ja emakoille porsaineen. Vanhan sikalan vieressä olevan betonikantisen lietesäiliön tilavuus on 130 m³. Uuden sikalarakennuksen ja talouskeskuksessa olevan konevaraston väliin rakennettaisiin uusi betonikantinen 250 m³:n lietesäiliö sekä katettu 350 m³:n kuivalantala. Tarvittava 1 000 m³ etälietesäiliö rakennettaisiin 3,5 kilometrin päähän, missä hakijalla on 54 hehtaaria peltoa.

Sijoituspaikkaa lähimpänä olevan naapurin asuinrakennus sijaitsee noin 70 metrin päässä vanhasta sikalarakennuksesta. Kotiseututalo ja kyläkauppa sijaitsevat runsaan 100 metrin etäisyydellä sijoituspaikasta. Hieman näitä rakennuksia kauempana on useita asuinrakennuksia, joista muodostuu osin tiivistäkin nauhamaista kyläasutusta. Alueella on myös useita maatilakeskuksia.

Alueella ei ole asemakaavaa tai vahvistettua yleiskaavaa.

Kun otetaan huomioon hakijan maatilan talouskeskuksessa nyt harjoitettavan sikalanpidon laajuus verrattuna hakemuksen mukaisen eläintenpidon laajuuteen, hakemuksen mukaisen toiminnan ympäristönsuojelulain mukaisten edellytysten arvioinnin kannalta kysymyksessä on uuteen hankkeeseen rinnastettava toiminta. Haetun sijoituspaikan ympäristössä on useita toiminnasta aiheutuville päästöille alttiita kohteita, joihin nähden suojaetäisyydet sikalan sijoituspaikasta jäävät toiminnan hakemuksen mukainen laajuus huomioon ottaen vähäisiksi. Toiminnasta aiheutuvia haju- ja muita ympäristöhaittoja ei voida myöskään asetettavilla lupamääräyksillä riittävästi ehkäistä. Hakijalla on hallinnassaan maata ainakin noin 3,5 kilometrin päässä hakemuksen mukaisesta sijoituspaikasta olevalla Lindgårdin tilalla RN:o 1:61, jonka alueelle toiminnassa käytettävä etälietesäiliö hakemuksen mukaan sijoitetaan. Asiakirjojen mukaan mahdollisuuksia sijoittaa hakemuksessa tarkoitettu eläintenpito hakemuksessa esitetystä poikkeavalle ympäristöhaittojen ehkäisemisen kannalta paremmalle paikalle ei ole selvitetty.

Tämän vuoksi Vaasan hallinto-oikeuden sekä Kristiinankaupungin-Karijoen terveyskeskuksen kuntayhtymän ympäristöjaoston päätökset on syytä kumota ja palauttaa asia kuntayhtymän ympäristöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa käsitellessään kuntayhtymän ympäristöjaoston on, ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 6 §:n ja 42 §:n 2 momentin, harkittava, voidaanko lupaa ollenkaan myöntää toiminnan harjoittamiseen hakemuksessa esitetyllä paikalla tai jos voidaan, millaisin lupamääräyksin ja missä laajuudessa tämä sijoituspaikan ympäristöä koskevat näkökohdat huomioon ottaen voi tapahtua. Asiaa uudelleen käsitellessään kuntayhtymän ympäristöjaoston on varattava hakijalle tilaisuus tulla kuulluksi toiminnan sijoittamisesta muuhun kuin lupahakemuksessa esitettyyn paikkaan.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Jari Paavolalle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Samoilla perusteilla hallinto-oikeuden päätöstä, jolla on hylätty Jari Paavolan ja hänen asiakumppaniensa vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallinto-oikeudessa, ei ole perusteita muuttaa.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Jouko Rintalalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Lauri Tarasti, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Jukka Mattila sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Ilkka Hirsto ja Mikael Hildén. Asian esittelijä Petri Leinonen.