1.2.2005

1.

Asian aikaisempi käsittely

1.1 Selostus Siikajoen säännöstelyn vaiheista

1.1.1 Uljuan altaan rakentamista ja Siikajoen säännöstelyn hoitoa koskeva sopimus

Tie- ja vesirakennushallitus ja Revon Sähkö Oy ovat 28.6.1965 tehneet sopimuksen, jonka mukaan tie- ja vesirakennushallitus rakentaa valtion kustannuksella Siikajoen säännöstelysuunnitelmaan kuuluvan Uljuan säännöstelyaltaan ja Revon Sähkö Oy rakentaa altaan yhteyteen voimalaitoksen. Sopimuksen mukaan vastuu rakenteista jää säännöstelyaltaan valmistuttua tie- ja vesirakennushallitukselle ja Revon Sähkö Oy ottaa altaan valvonnan tehtäväkseen, sekä sitoutuu kustannuksellaan hoitamaan altaan säännöstelyä vesioikeuden antaman lupapäätöksen, tie- ja vesirakennushallituksen antamien ohjeiden ja vuosittain laatimien kevättulvaa koskevien ennakkoarvioiden sekä voimalaitoksen tarkoituksenmukaisen käytön vaatimusten mukaisesti. Tie- ja vesirakennushallitus suorittaa kustannuksellaan tarvittavat altaan rakenteiden korjaukset ja kunnossapidon sekä pitää korvauksetta altaan sille suunnitellussa käytössä. Sopimuksen sisältöä, tulkintaa tai soveltamista koskevat mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan välimiesmenettelystä helmikuun 4 päivänä 1928 annetun lain mukaisesti.

1.1.2 Säännöstelylupa

Tie- ja vesirakennushallitukselle on myönnetty Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksellä 14.12.1964 numero 65/64/II lupa Uljuan altaan rakentamistöiden aloittamiseen.

Pohjois-Suomen vesioikeus on myöntänyt 16.3.1968 päätöksellä numero 15/68/II tie- ja vesirakennushallitukselle vesilain nojalla luvan Uljuan tekoaltaan rakentamiseen ja Siikajoen vesistön säännöstelyyn.

Päätöksen lupaehto 4) kuului seuraavasti:

"Sitten kun jäljempänä lupaehdoissa 7), 8) ja 14) mainitut toimenpiteet on suoritettu, hakijalla on oikeus johtaa vettä Siikajoesta tekoaltaaseen ja säännöstellä Siikajoen vedenjuoksua seuraavien määräysten mukaisesti.

Säännöstely on hoidettava niin, ettei vedenpinta altaassa ylitä säännöstelyn ylärajaa, jota kuvaavan murtoviivan taitepisteet ovat:

1.1. N ₄₃ +79,00 m
1.2. N ₄₃ +79,00 "
10.4. N ₄₃ +73,00 "
1.5. N ₄₃ +79,00 "
31.12. N ₄₃ +79,00 "

Edellä mainittua ylärajaa saadaan kuitenkin ylittää poikkeuksellisen suurista tulvista tai muista ennalta arvaamattomista ja hakijasta riippumattomista syistä, kuten sateista, tuulista ja lämpötiloista johtuen enintään kolmen vuorokauden aikana 25 cm. Mikäli tällainen tilapäinen ylitys aiheuttaa sellaista vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, jota tässä lupapäätöksessä ei ole määrätty korvattavaksi, hakija on velvollinen korvaamaan nämä välittömästi niiden tapahduttua.

Lisäksi säännöstelyä on suoritettava niin,
- ettei Uljuan altaan vedenpinta alita korkeutta N ₄₃ +71,00 m,
- että suurin altaasta juoksutettava vesimäärä on 50 m³/s,
- että juoksutus altaasta ja Lämsänkosken padosta yhteensä pidetään niin suurena, ettei vuorokausikeskiarvona laskettu virtaama Sipolan asteikolla alita arvoa 1 m³/s,
- ettei Lämsänkosken padolla vedenpinta ylitä korkeutta N ₄₃ +82,90 m ja
- että Lämsänkosken padosta juoksutetaan aina vähintään 0,3 m³/s suuruinen virtaama.

Hakijan tulee tehdä tai teettää kunakin vuonna ennuste padotusaltaan vedenkorkeuden alentamisen ja kevätylivirtaamien aikaisten juoksutusten määräämiseksi, ja on altaan tilavuuden ylittävä vesimäärä juoksutettava ennusteen perusteella Lämsänkosken padon ja altaan tyhjennyskanavan kautta valtaosaltaan heti kevättulvan alettua. Kuitenkin juoksutus on pyrittävä hoitamaan siten, ettei vedenkorkeus Sipolan asteikolla ylitä asteikkolukemaa 280 cm. Talvella on juoksutus suoritettava niin tasaisesti, ettei Siikajoen alajuoksulla synny sanottavaa vahinkoa aiheuttavia suppotulvia."

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 8.5.1969 taltionumero 2742 muuttanut lupaehtojen 4 kohdan neljännessä kappaleessa olevan vähimmäisjuoksutusta koskevan lauseen näin kuuluvaksi:

"- että Lämsänkosken padosta juoksutetaan aina vähintään 0,3 m³/s suuruinen virtaama kuitenkin niin, että milloin luonnollinen virtaama alittaa tuon määrän, juoksutetaan luonnollinen virtaama."

Pohjois-Suomen vesioikeus on vesihallituksen hakemuksen johdosta antamallaan päätöksellä 20.5.1985 numero 14/85/III muuttanut Uljuan tekoaltaan rakentamista ja Siikajoen vesistön säännöstelyä koskevan vesioikeuden päätöksen numero 15/68/II lupaehtojen 4 kohdan neljännessä kappaleessa olevat, Lämsänkosken padolta juoksutettavaa vähimmäismäärää koskevat määräykset kuulumaan seuraavasti:

"- että Lämsänkosken padolta on Uljuan altaan säännöstelyrajojen noudattamisen ja Uljuan voimalaitoksen tarkoituksenmukaisen käytön vuoksi tarpeellisen ohijuoksutuksen lisäksi juoksutettava vuosittain vähintään 9 460 000 m³:n suuruinen vesimäärä. Lisäjuoksutus saa olla enintään 0,7 m³/s ja sen tulee olla vähintään 0,1 m³/s. Kesäkuun 1. päivän ja elokuun 31. päivän välisenä aikana on lisäjuoksutuksen oltava vähintään 0,6 m³/s, kuitenkin niin, että milloin luonnollinen virtaama alittaa tuon määrän, juoksutetaan luonnollinen virtaama. Edellä mainittu 9 460 000 m³:n lisävesimäärä on juoksutettava vuoden eri aikoina edellä määrätyissä rajoissa niin, että Lamujokisuun ja Lämsänkosken padon välisen Siikajoen osan tila on mahdollisimman hyvä, minkä toteamiseksi on mainitun vesistön osan veden laatua tarkkailtava."

Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään 1.2.1990 numero 16/90/2, joka koskee lopputarkastuksen toimittamista Uljuan tekoaltaan rakentamista ja Siikajoen vesistön säännöstelyä sekä Uljuan voimalaitoksen rakentamista ja käyttämistä koskevissa asioissa, lisännyt Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekoaltaan rakentamista koskevan päätöksen lupaehtojen 4 kohtaan näin kuuluvan kuudennen uuden kappaleen:

"Lämsänkosken padon tulvajuoksutuksista on ilmoitettava riittävän hyvissä ajoin kuuluttamalla kahdessa kysymyksessä olevilla paikkakunnilla yleisimmin ilmestyvässä sanomalehdessä tai muulla vastaavalla tavalla. Juoksutuksia tulee muuttaa riittävän hitaasti niin, ettei aiheuteta jääpatoja, rantojen vyörymistä tai laitureiden ynnä muiden rakenteiden särkymistä, eikä muutakaan vältettävissä olevaa haittaa tai vahinkoa."

Vesiylioikeuden päätöksellä 10.4.1992 numero 88/1992 tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 3.3.1993 taltionumero 687 vesioikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin ole muutettu.

Vesihallitus on 1.7.1970 tullut tie- ja vesirakennushallituksen sijaan Uljuan säännöstelyluvan haltijaksi. Vesihallitus on 1.10.1986 muuttunut vesi- ja ympäristöhallitukseksi.

Vesi- ja ympäristöhallituksen 27.11.1992 päivätyllä kirjeellä numero 31920468/01 Uljuan allasta ja Siikajoen vesistön säännöstelyä koskeva lupa on siirretty Oulun vesi- ja ympäristöpiirille . Vesi- ja ympäristöpiirin tehtävät ovat 1.3.1995 siirtyneet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle , joka edelleenkin on luvan haltija.

1.1.3 Voimalaitoslupa

Vesioikeus on myöntänyt 28.8.1969 antamallaan päätöksellä numero 50/69/II Revon Sähkö Oy:lle luvan Uljuan voimalaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen.

Päätöksen lupaehdon 4 mukaan veden patoaminen ja juoksutus Uljuan voimalaitoksella on suoritettava siten kuin Siikajoen vesistön säännöstelyyn ja Uljuan tekoaltaan rakentamiseen maaliskuun 16. päivänä 1968 annetussa vesioikeuden päätöksessä numero 15/68/II sekä korkeimman hallinto-oikeuden toukokuun 8. päivänä 1969 annetussa päätöksessä taltionumero 2742 on määrätty. Ne muutokset, jotka näihin päätöksiin myöhemmin tehdään, koskevat veden patoamisen ja juoksutuksen osalta myös Uljuan voimalaitosta. Juoksutus ja siinä tapahtuvat muutokset on suoritettava tarpeellista varovaisuutta noudattaen niin, ettei aiheuteta vältettävissä olevia vahinkoja voimalaitoksen alapuolella olevassa vesistössä ja sen varsilla.

Revon Sähkö Oy:n ilmoituksen mukaan Uljuan voimalaitoksen uusi omistaja ja luvan haltija oli tuolloin Revon Voima Oy, nykyään Vattenfall Sähkötuotanto Oy.

1.1.4 Velvoite säännöstelyluvan muuttamista koskevan hakemuksen tekemiseen

Uljuan tekoaltaan rakentamista ja Siikajoen vesistön säännöstelyä sekä Uljuan voimalaitoksen rakentamista ja käyttöä koskevassa lopputarkastuspäätöksessä 1.2.1990 numero 16/90/2 vesioikeus on velvoittanut vesi- ja ympäristöhallituksen ja Revon Sähkö Oy:n panemaan vesioikeudessa vireille hakemusasian, jossa tuli esittää selvitys siitä, onko ja missä määrin vesilain 2 luvun 28 §:n säännösten nojalla mahdollista muuttaa Siikajoen vesistön säännöstelyä koskevia lupaehtoja ja mitä etuja ja mitä vahinkoja ja haittoja lupaehtojen muuttamisesta tulisi olemaan. Tarvittaessa hakemukseen tuli sisältyä lupaehtojen muutosesitys. Vesiylioikeus ei ole päätöksellään 10.4.1992 numero 88/1992 muuttanut mainittua velvoitetta muutoin kuin poistamalla Revon Sähkö Oy:n velvollisuuden toimia toisena hakijana asiassa. Korkein hallinto-oikeus on 3.3.1993 antamallaan päätöksellä taltionumero 687 pysyttänyt vesiylioikeuden päätöksen lopputuloksen.

Velvoitteen mukaisesti Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus toimitti hakemuksen vesioikeudelle 3.3.1995. Hakemuksessaan ympäristökeskus oli tekemiensä selvitysten perusteella katsonut, että nykyisten lupaehtojen mukaisesta Siikajoen vesistön säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia. Haitat kohdistuvat sekä yleiseen että yksityiseen etuun ja johtuvat osittain olosuhteiden muuttumisesta. Säännöstelystä alapuoliselle vesistölle kesäaikaan aiheutuvia haittoja, kuten vedenkorkeuden vaihtelua ja vesistön rehevyyttä, voitaisiin vähentää juoksuttamalla vettä kesällä Uljuan altaan ohi ja muuttamalla Uljuan voimalaitoksen juoksutuksia.

Päätöksessä 13.3.1996 numero 16/96/2 vesioikeus on todennut olevan mahdollista, että Uljuan altaan käytöstä on aiheutunut vahinkoja ja haittoja enemmän kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on ollut välttämätöntä aiheuttaa. Tämän vuoksi oli mahdollista, että altaan vedenkorkeuden ja juoksutusten muutokset ovat tarpeen muun muassa Siikajoen virtaamien muutoksista, suppoutumisesta ja veden laadun huonontumisesta Lämsänkosken padon ja Uljuan altaan alapuolisessa Siikajoen pääuomassa ja sen varrella aiheutuvien ennalta arvaamattomien vahinkojen ja haittojen estämiseksi ja vähentämiseksi. Näin ollen altaan vedenkorkeuksia ja juoksutuksia Lämsänkosken padolta Siikajoen vanhaan uomaan sekä altaasta Lamujokeen on muutettava enemmän kuin vesioikeudessa tuolloin vireillä olleessa hakemuksessa oli esitetty.

Tämän vuoksi vesioikeus oli muuttanut vesioikeuden päätöksessä 1.2.1990 numero 16/90/2 asetettua velvoitetta siten, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tuli panna vireille vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitettu hakemusasia, johon tuli sisältyä sellaiset selvitykset, että mainitussa lainkohdassa tarkoitettujen lupaehtojen tarkistamista koskevien edellytysten olemassaolo voitiin ratkaista, sekä lupaehtojen muutosesitys yksityiskohtaisine perusteluineen.

1.2 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hakemus sikäli kuin nyt on kysymys

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on 31.8.1998 toimittanut vesioikeudelle vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen selvityksen ja hakemuksen Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekojärven rakentamista koskevan luvan voimassa olevan lupaehdon 4 muuttamiseksi.

Ympäristökeskuksen hakemuksen liitteessä olevassa selvityksessä on Uljuan tekoaltaan vuosisäännöstelykäytännöstä lausuttu muun ohella seuraavaa:

Uljuan tekoaltaan säännöstelyohjeen mukainen alaraja on N ₄₃ +71,00 m ja yläraja N ₄₃ +79,00 m kevätkuoppaa lukuun ottamatta. Käytännössä altaan vedenpinta on pyritty pitämään ylärajan tuntumassa. Säännöstelyrajoissa pysymiseen on vaikuttanut merkittävästi se, kuinka tarkasti Siikajoen kevättulva on voitu ennustaa. Altaan tilavuuden ylittävä vesimäärä on juoksutettava ennusteen perusteella Lämsänkosken padon ja altaan tyhjennyskanavan kautta kevättulvan alettua.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa on käytetty erityisesti Siikajokea varten laadittua vesistömallia tulvien ennustamiseen. Mallin avulla voidaan ennustaa virtaamat ja vedenkorkeudet valituissa paikoissa. Mallilla on voitu hyvin ennustaa tulvahuipun ajoittuminen ja suuruus.

Siikajoen vesistön säännöstelykäytäntöä on lupaehtojen puitteissa kehitetty muun muassa siten, että säännöstelyn alarajana on käytännössä pidetty tasoa N ₄₃ +72,00 m. Tämän lisäksi Revon Voima Oy:n kanssa on sovittu, että Uljuan altaassa pidetään kesäisin 0,8 metrin vara kesätulvia varten.

Vedenkorkeudet ovat pysyneet säännöstelyohjeen rajoissa muutamia poikkeuksellisia vesivuosia lukuun ottamatta.

Ympäristökeskuksen hakemuksen liitteessä olevassa selvityksessä on Uljuan tekoaltaan lyhytaikaissäännöstelykäytännöstä lausuttu muun ohella seuraavaa:

Sähköenergian tarpeen vaihdellessa vesivoiman tuotantoa säädetään vesivoimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyllä. Lyhytaikaissäännöstelyn taloudellinen merkitys alueellisille vesivoimalaitoksille on suuri ja sen osuus voimalaitoksen vuosituotosta on yleensä 30-50 prosenttia. Lyhytaikaissäännöstely saa aikaan veden virtausnopeuden ja pinnankorkeuden muutoksia, joiden taajuus ja voimakkuus riippuvat voimalaitoksen juoksutuksista, tarkasteltavan kohdan etäisyydestä voimalaitokseen ja jokiuoman ominaisuuksista.

Uljuan voimalaitoksen rakennusvirtaama on 30 m³/s, joka myös käytännössä voidaan ajaa voimalaitoksen turbiinin läpi. Pienin virtaama, jolla voimalaitosta käytännössä ajetaan, on noin 12-14 m³/s.

Huhti-toukokuussa kevättulvan aikana altaasta on juoksutettu täyttä rakennusvirtaamaa tyhjennettäessä allasta kevättulvia varten. Kesä-heinäkuussa altaan pinta on pyritty pitämään sovitussa korkeudessa lähellä ylärajaa. Tällöin päivittäiset juoksutukset ovat olleet lyhyitä ja yleensä noin 20 m³/s. Heinä-elokuussa juoksutukset ovat yleensä olleet pienimmillään. Syystulvien aikana on juoksutettu täyttä konevirtaamaa. Lokakuusta eteenpäin allasta on pyritty pitämään ylärajalla ja vettä on pyritty säästämään kalleimman energian aikaan tammi-helmikuun pakkasille. Viime vuosina syystalven juoksutukset on pyritty pitämään tasaisina, jotta joki jäätyisi tasaisesti.

Selvityksessä on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoa (la - 1c) Uljuan altaan säännöstelyrajojen muuttamiseksi. Kaikissa vaihtoehdoissa on ehdotus säännöstelyn alarajan nostamisesta nykyisestä 1,0 metrillä tasoon N ₄₃ +72,00 m.

Altaan alarajan nostamisella pyritään kevättalvella lieventämään hapenvajausta altaassa ja alapuolisessa vesistössä ja kesällä mahdollistamaan altaan virkistyskäyttö. Vaihtoehdot la ja lb rajoittaisivat talvella vedenpinnan laskua nykyiseen verrattuna. Vaihtoehto lc sallisi vedenpinnan suhteellisen nopean laskemisen alkutalvesta ja rajoittaisi sitä nykyisestä vasta helmikuun puolivälin jälkeen. Altaan vedenpinnan pitäminen mahdollisimman ylhäällä on myös vesivoiman tuotannon kannalta tavoiteltavaa. Sellaisissa hydrologisissa oloissa, joissa allasta ei saada syksyllä täyteen, esitetystä kevättalven alarajasta voi kuitenkin aiheutua ristiriitaa voimatalouden etujen kanssa. Kesäajaksi esitetty alaraja ei poikkeustilanteita lukuun ottamatta muuttaisi altaan käyttöä nykyisestä.

Uljuan altaan säännöstelyn ylärajaa voitaisiin muuttaa nykyistä joustavammaksi siten, että ylärajan niin sanottua kevätkuopan ajankohtaa ei sidota tarkasti kalenteriin. Sopiva ajankohta valittaisiin kunakin keväänä tulvaennustemallin avulla kuitenkin niin, että vedenpinta kävisi luvassa määritellyn tason alapuolella maaliskuun puolivälin ja huhtikuun puolivälin välisenä aikana. Sopiva taso voisi olla esimerkiksi N ₄₃ +73,50 m.

Säännöstelyn ylärajan muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa altaan nykyistä joustavampi käyttö kevättulvan ajankohdan vaihdellessa vuosittain. Lisäksi pyritään välttämään vedenpinnan lasku tarpeettoman alas silloin, kun lumen vesiarvot ovat pieniä eikä suurta kevättulvaa ole odotettavissa. Muutos ylärajaan antaa mahdollisuuden aloittaa altaan täyttäminen aiemmin kuin nykyisillä lupaehdoilla. Ehdotetun alarajan avulla pyritään estämään altaan liian aikainen tyhjentäminen ja varautuminen altaan täyttämiseen. Näin vältetään altaan joutuminen tarpeettoman pitkäksi aikaa hapettomaan tilaan sellaisina keväinä, joina kevättulva tuleekin tavallista myöhemmin.

Kesäajan säännöstelyn lieventämiseksi on tarkasteltu toteutustapoja 2a-2h. Toteutustavassa 2a vesi johdettaisiin kesä-elokuussa Uljuan altaan ohi. Toteutustavassa 2b vettä juoksutettaisiin kesä-elokuussa tasaisesti tulovirtaaman suuruisena Uljuan altaasta. Toteutustavassa 2c vettä juoksutettaisiin kesä-elokuussa tasaisesti pitkinä jaksoina Uljuan altaasta. Toteutustavassa 2d vuorokausisäännöstelyä lievennettäisiin kesä-elokuussa nykyistä koneistoa käyttäen. Toteutustavassa 2e käytettäisiin lisäkoneistoja. Toteutustavassa 2f muokattaisiin Uljuan vuorokausijuoksutusta. Toteutustavassa 2g vettä juoksutettaisiin ilman vuorokausisäätöä. Toteutustavassa 2h juoksutus jaksotettaisiin.

Talviajan lyhytaikaissäännöstelyn lieventämiseksi on tarkasteltu toteutustapoja 1d-1h. Toteutustavassa 1d juoksutus olisi muokattu. Toteutustavassa 1e kysymys olisi muokatusta jaksotetusta juoksutuksesta. Toteutustavassa 1f olisi tasainen juoksutus ilman vuorokausisäätöä. Toteutustavassa 1g olisi tasainen vuorokausijuoksutus ja vuorokausisäätö jaksottamalla. Toteutustavassa 1h olisi toteutunut juoksutus jaksotettuna.

Uljuan altaan säännöstelyrajoja on esitetty tarkistettavaksi niin, että ylärajan niin sanotun kevätkuopan ajankohtaa ei sidota tarkasti kalenteriin. Kevätkuopan ajankohdaksi on esitetty maaliskuun puolivälin ja huhtikuun puolivälin välistä aikaa. Sopiva ajankohta valittaisiin kunakin keväänä matemaattisen tulvaennustemallin avulla. Mikäli kevätkuopan ajankohta on määrättävä tarkasti lupaehdoissa, ajankohdaksi on esitetty 31.3. Sekä ylä- että alarajaan on esitetty poikkeuksellisten tilanteiden varalta joustoa.

Säännöstelyrajoja koskeva esitys ei juuri muuta altaan käyttöä nykyisestä. Esitetyn alarajan avulla voidaan kuitenkin kevättalvella estää nykyistä nopeampi vedenpinnan lasku, joka johtaisi nykyistä huonompaan happitilanteeseen. Kesällä puolestaan voidaan turvata altaan virkistyskäyttömahdollisuus. Ylärajaan esitetty muutos parantaa altaan käyttömahdollisuuksia alapuolisen Siikajoen tulvasuojeluun ja vesivoiman tuotantoon sellaisina vuosina, joina kevättulva sattuu tavallista aikaisemmin.

Perifytonmallitarkastelun mukaan Uljuan altaan osuus Siikajoen vesistön rehevöitymisestä ja sitä kautta kalataloushaitoista ja -vahingoista on 50 prosenttia. Tätä prosenttiosuutta Pohjois-Suomen vesioikeus on käyttänyt 26.11.1996 antamassaan päätöksessä numero 64/96/2, joka koski Siikajoen vesistön säännöstelystä kalastolle ja kalastukselle vuosina 1982-1995 aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen korvaamista. Uljuan tekoallas on niin merkittävä Siikajoen pistekuormittaja, että vain muuttamalla oleellisesti altaan kesäaikaista käyttöä voidaan rehevöitymishaittoja vähentää. Kesäajan säännöstelyn kehittämisvaihtoehdoissa (2f-2h) on lähdetty siitä, että Siikajoen yläosan vedet Lämsänkoskelta ohjataan kesäkuukausina ohi tekoaltaan virtaamaan 3 m³/s saakka.

Uljuan voimalaitokselta on yksi koneisto, jonka rakennusvirtaama on 30 m³/s. Revon Voima Oy:n ilmoituksen mukaan laitosta ei voi turvallisesti ilman sen rikkoutumisvaaraa käyttää pienemmällä virtaamalla kuin 12- 14 m³/s. Voimalaitoksen käyttö aiheuttaa erityisesti alapuolisessa Lamujoessa ja varsin pitkälle Siikajokeen huomattavia virtaaman ja vedenkorkeuden lyhytaikaisia vaihteluita.

Eri voimalaitoksen käyttötavoilla on tutkittu mahdollisuuksia pienentää äkillisiä vedenkorkeusvaihteluita. On tutkittu mahdollisuuksia juoksuttaa Uljuan voimalaitokselta pitkiä jaksoja tasaisesti laitoksen käytön minimijuoksutuksella eli virtaamalla 12-14 m³/s. Uljuan yläpuolinen valuma-alue on kuitenkin liian pieni mainitun suuruisen virtaaman jatkuvaan juoksuttamiseen. Tämä johtaisi taas juoksutuksen keskeyttämiseen pitkiksi ajoiksi. Mahdollisesti jopa viikon tai viikkojen mittaiset juoksutuksen keskeytykset eivät ole kuitenkaan minkään käyttäjäryhmän etujen mukaisia.

On tutkittu mahdollisuuksia jakaa Uljuan vuorokautinen juoksutus kahteen tai kolmeen jaksoon. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa juoksutettaisiin öisinkin. Maalajiluokituksen mukaan Lamujoen ja sen alapuolisen Siikajoen rannat Mankilanjärven luoteispuolelle saakka ovat hyvin eroosioherkkää silttiä, mikä näkyykin rantojen syöpymisenä. Lamujoen uoma on niin ahdas, että voimalaitoksen käytöstä johtuvat äkilliset vedenkorkeusvaihtelut eivät juoksutusta jaksottamalla juuri pienenisi. Juoksutusjaksojen lukumäärä kasvaisi vuorokauden sisällä yhdestä tai kahdesta mahdollisesti kolmeen jaksoon. Voimalaitoksen käynnistämisestä aiheutuvan aallon vettä samentava ja roskia kuljettava vaikutus yltää pitkälle Lamujoen alapuoliseen Siikajokeen. Siikajoen keski- ja alajuoksulla virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut sen sijaan pienenisivät jaksotuksella oleellisesti.

Uljuan vuorokausisäännöstelyn vaikutusalueella on satoja kesäasuntoja ja satoja vakinaisia asuntoja. Vesistön käytön kannalta keskeisintä virkistyskäyttöaikaa on keskikesä.

Lupaehtoihin hakemuksessa on esitetty tarkistusta, joka edellyttää juoksutusta ilman lyhytaikaissäännöstelyä.

Pääosa voimataloushyödystä tulee altaan talviaikaisesta käytöstä ja siitä valtaosa huipputehon aikaisesta käytöstä. Huipputehon aikaiset käytön rajoitukset aiheuttaisivat suurimmat voimatalouden menetykset. Tästä syystä ei ole tehty sellaisia säännöstelyn kehittämisehdotuksia, jotka leikkaisivat huipputehoa. Talviajan jäätymisvaiheessa laskelmissa käytetyt virtaaman rajoitukset ovat tarpeen. Revon Voima Oy:n mukaan rajoituksia on jo sovellettu hyvällä menestyksellä. Jaksottamalla vuorokauden sisällä juoksutus kolmeen jaksoon voidaan virtaaman ja vedenkorkeuden vaihteluita huomattavasti pienentää. Juoksutus yöaikaan ja viikonloppuisin on välttämätöntä. Lisäksi on tarpeellista käyttää rajoitusta peräkkäisten vuorokausien keskivirtaaman muutoksessa. Näin voidaan vähentää lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvaa jään paksuuntumista. Supon muodostumiseen ei voida juurikaan vaikuttaa. Ainoastaan jäätymisvaiheen rajoitukset nopeuttavat jääkannen syntymistä ja alkutalven aikaista supon muodostumista.

Hakemukseen liitetyn selvityksen mukaan Siikajoen vesistön säännöstelystä ja Uljuan tekoaltaan rakentamisesta aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia.

Lupaehtoja on ehdotettu tarkistettavaksi muun muassa rajoittamalla lyhytaikaissäännöstelyä ja lisäämällä Uljuan altaan ohijuoksutuksia. Uljuan altaan vaikutusalueella on noin 1 500 asuttua rantatilaa. Jos lyhytaikaissäännöstelystä luovutaan kokonaan keskeisenä virkistyskäyttöaikana 15.6.-31.8., virtaaman ja vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut tänä aikana loppuvat. Voimalaitoksen käynnistämisestä aiheutuvan tulva-aallon vettä samentava ja roskat liikkeelle saava ilmiö loppuu. Siikajoen virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat huomattavasti eivätkä rannat syövy tasaisen juoksutuksen aikana. Muuna aikana Uljuan voimalaitoksen juoksutuksen jaksotus vähentää oleellisesti virtaaman ja vedenkorkeuden vaihteluja sekä niistä aiheutuvia vahinkoja ja haittoja Lamujokea lukuun ottamatta.

Lupaehtojen tarkistamisesta saatava hyöty on hakemuksessa katsottu yleisen edun kannalta olosuhteisiin nähden merkittäväksi.

Uljuan tekoaltaan ja Siikajoen vesistön säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus on ollut tulvasuojelu, voimataloushyöty ja vesihuolto. Vesioikeudelle vuonna 1962 toimitetussa hakemuksessa ja siihen liitetyssä suunnitelmassa maatalouden hyödyksi on arvioitu 2 050 000 markkaa ja voimataloushyödyksi 12 630 000 markkaa. Voimataloushyötyyn on laskettu myös Uljuan tekoaltaan alapuolisten Siikajoen koskien rakentamisesta saatavissa ollut hyöty. Uljuan alapuolisen Siikajoen voimalaitosrakentaminen ei ole kuitenkaan toteutunut. Lisäksi suunnitelmassa tekoaltaan rakentamisella on arvioitu olevan huomattavaa merkitystä koko Siikajokilaakson veden hankinnalle ja viemäröinnille, minkä hyödyn on arvioitu tulevan alivirtaamien lisäämisellä.

Ehdotetut tarkistukset säännöstelyn lupaehtoihin eivät hakemuksen mukaan vähennä tulvasuojeluhyötyä. Voimatalouden osalta on esitetty rajoituksia keskikesälle tasaisen juoksutuksen ja ohijuoksutuksen kautta sekä muulle ajalle juoksutuksen jaksottamisena, jäätymisvaiheen juoksutuksen rajoituksina ja jaksottamisena. Voimatalouden pääasiallinen hyöty tulee kuitenkin talviajalta, jolta ajalta tulevaa hyötyä ei oleellisesti kavenneta. Muutoksia ei tule merkittävästi Siikajoen kesäajan alivirtaamiin.

Säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ei siten olennaisesti muutettaisi, eikä säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä huomattavasti vähennetä.

Voimataloudelle aiheutuisi nykykäytäntöön verrattuna seuraavia muutoksia:
- 15.6.-31.8. ohijuoksutus Lämsänkoskelta lisääntyisi 0,6-0,7 m³/s:stä 3,0 m³/s:iin
- 15.6.-31.8. Uljuan tekoaltaan tulovirtaama olisi useimmiten niin pieni (alle 12-14 m³/s), ettei Uljuan voimalaitosta voida käyttää
- osa aiemmin päiväsaikaan juoksutetusta vesimäärästä tulisi kesä- ja erityisesti talviaikana juoksuttaa yöaikaan, jolloin sähköenergian hinta on alhaisempi.

Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekoaltaan rakentamista koskevan vesioikeuden päätöksen numero 15/68/II mukaan talvella on juoksutus suoritettava niin tasaisesti, ettei Siikajoen alajuoksulla synny sanottavaa vahinkoa aiheuttavia suppotulvia.

Uljuan voimalaitoksen rakentamista koskevan vesioikeuden päätöksen numero 50/69/II mukaan juoksutus ja siinä tapahtuvat muutokset on suoritettava tarpeellista varovaisuutta noudattaen niin, ettei aiheuteta vältettävissä olevia vahinkoja voimalaitoksen alapuolella olevassa vesistössä ja sen varsilla.

Voidaan arvioida, että vallinneesta voimalaitoksen käytöstä on aiheutunut alapuolisessa vesistössä vältettävissä olevaa haittaa ja vahinkoa, eikä voimalaitoksen käytön mahdollisista käyttörajoituksista aiheutuvaa edunmenetystä voi laskea täysimääräisenä.

Säännöstelypäätöksen tarkistamisella ei huomattavasti vähennetä säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä, eikä säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta olennaisesti muuteta. Säännöstelyn tarkistamisesta aiheutuu huomattavaa hyötyä yleiselle ja yksityiselle edulle. Yksityisille rannanomistajille tulevan hyödyn lisäksi tulee nykyistä paremmin mahdolliseksi Siikajoen hyödyntäminen matkailuelinkeinotoiminnassa.

Uljuan tekoallas ja voimalaitos on otettu käyttöön keväällä 1970. Voimalaitoksen rakenteiden poistoaika on 40 vuotta. Rakennusten poistoaika on samoin hyvin pitkä. 20 vuoden käytön jälkeen voimalaitosinvestoinnista on poistamatta 20-30 prosenttia ja 30 vuoden jälkeen noin 10-15 prosenttia. Uljuan voimalaitoksen alkuperäisistä investoinneista on siis poistamatta noin 10-15 prosenttia. Revon Voima Oy on tehnyt täydennysinvestointeja voimalaitokselle.

Revon Voima Oy on saanut hyötyä Uljuan voimalaitoksesta lähes 30 vuotta. Voimataloushyötyyn kohdistuvia menetyksiä voidaan pitää vähäisinä, kun otetaan huomioon Uljuan tekoaltaan ja voimalaitoksen lupaehdot erityisesti lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvien, vältettävissä olevien vahinkojen osalta.

Edellä esitetty huomioon ottaen hakemuksessa on katsottu, ettei säännöstelypäätöksen tarkistamisesta aiheutuvia edunmenetyksiä ole tarpeen korvata Revon Voima Oy:lle.

Vesioikeuden 16.3.1968 antaman, Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekoaltaan rakentamista koskevan päätöksen numero 15/68/II lupaehto 4, sellaisena kuin se on korkeimman hallinto-oikeuden 8.5.1969 antamalla päätöksellä taltionumero 2742 ja vesioikeuden 20.5.1985 antamalla päätöksellä numero 14/85/III muutettuna voimassa, on esitetty tarkistettavaksi kuulumaan seuraavasti:

4) Sitten kun jäljempänä lupaehdoissa 7), 8) ja 14) mainitut toimenpiteet on suoritettu, hakijalla on oikeus johtaa vettä Siikajoesta tekoaltaaseen ja säännöstellä Siikajoen vedenjuoksua seuraavien määräysten mukaisesti. Säännöstely on hoidettava niin, että säännöstelyn ylärajana on N ₄₃ +79,00 m lukuun ottamatta maaliskuun 15. päivän ja huhtikuun 15. päivän välistä aikaa, jona aikana altaan vedenpinnan on käytävä tason N ₄₃ +73,50 m alapuolella, ja alarajana on murtoviiva, jonka taitepisteet ovat:

1.1. N ₄₃ + 76,50 m
1.4. N ₄₃ + 72,00 m
31.4. N ₄₃ + 72,00 m
31.5. N ₄₃ + 77,00 m
30.11. N ₄₃ + 77,00 m
31.12. N ₄₃ + 76,50 m

Edellä mainittu yläraja saadaan kuitenkin ylittää poikkeuksellisen suurista tulvista tai muista ennalta arvaamattomista ja hakijasta riippumattomista syistä, kuten sateista, tuulista ja lämpötiloista johtuen enintään kolmen vuorokauden aikana 25 cm. Edellä mainittu alaraja saadaan kuitenkin alittaa sähkön jakelu- tai tuotantohäiriöistä johtuvan poikkeuksellisen energiantarpeen vuoksi sekä silloin, kun voimalaitoksen huolto- tai korjaustyöt, tekoaltaan kunnostustyöt, alapuolisen vesistön tulvasuojelu tai patoturvallisuus sitä edellyttävät. Mikäli tällainen tilapäinen ylitys aiheuttaa sellaista vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, jota tässä lupapäätöksessä tai aikaisemmissa päätöksissä ei ole määrätty korvattavaksi, hakija on velvollinen korvaamaan nämä välittömästi niiden tapahduttua.

Lisäksi säännöstely on suoritettava niin,
- että suurin altaasta juoksutettava vesimäärä on 50 m³/s,
- ettei Lämsänkosken padolla vedenpinta ylitä korkeutta N ₄₃ +82,90 m,
- että Lämsänkosken padolta on juoksutettava 15.6-31.8. Uljuan altaan täyttökanavaan aina vähintään 0,3 m³/s tai vähintään kolmasosa Lämsänkosken tulovirtaamasta, kun tulovirtaama on pienempi kuin 0,9 m³/s, sekä Siikajoen vanhaan uomaan tulovirtaaman salliessa virtaama arvoon 3 m³/s saakka ja muuna aikana Siikajoen vanhaan uomaan vähintään 0,3 m³/s.

Säännöstelyn hoidossa tulee käyttää hyväksi Siikajoen vesistön matemaattista vesistömallia suunniteltaessa Uljuan altaan käyttöä Siikajoen tulvasuojelussa. Altaan tilavuuden ylittävä vesimäärä on juoksutettava ennusteen perustella Lämsänkosken padon ja altaan tyhjennyskanavan kautta valtaosaltaan heti kevättulvan alettua.

Uljuan tekoaltaan ja Lämsänkosken säännöstelypadon juoksutus on hoidettava niin,
- että 15.6.-31.8. välisenä aikana Uljuan tekoaltaasta juoksutetaan tasaisesti, ilman lyhytaikaissäännöstelyä ottaen huomioon tekoaltaan tulovirtaama sekä Uljuan tekoaltaan ja sen alapuolinen vesistön käyttö, sekä
- että muuna aikana juoksutus jaetaan vuorokauden aikana kolmeen jaksoon siten, että noin klo 07-13 välisenä aikana juoksutetaan noin 40 prosenttia, noin klo 16-22 välisenä aikana noin 40 prosenttia ja noin klo 01-04 välisenä aikana noin 20 prosenttia vuorokauden aikana juoksutettavasta vesimäärästä tai vastaavalla tavalla siten, että saavutetaan vedenkorkeuden ja virtaaman vaihteluiden suhteen vähintään vastaava rajoitus.

Juoksutusten rytmittämisestä ja prosentuaalisesta jakautumisesta voidaan poiketa edellisestä, mikäli vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelut Harjunnivan havaintoasemalla ovat enintään edellä mainitun säännöstelykäytännön mukaiset. Vuorokauden keskimääräinen juoksutus ei saa olla pienempi kuin 0,8 kertaa eikä suurempi kuin 1,25 kertaa edellisen vuorokauden keskimääräinen juoksutus. Jäätymisvaiheessa juoksutuksen vuorokausikeskiarvo saa olla enintään 8 m³/s ja hetkellinen juoksutus enintään 16 m³/s. Kuitenkin juoksutus on pyrittävä hoitamaan siten, ettei Uljuan altaan ja Lämsänkosken säännöstelypadon alapuolella synny vältettävissä olevia vahinkoja. Mikäli juoksutusten kuitenkin todetaan aiheuttavan tulvan vaaraa tai muuta haittaa tai vahinkoa, näiden syntyminen on estettävä juoksutusta muuttamalla tai muilla toimenpiteillä.

1.3 Hakemuksen tiedoksiantaminen

Vesioikeus on 5.11.1998 kuuluttamalla antanut hakemuksesta tiedon niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, ja varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen hakemuksen johdosta viimeistään 14.12.1998. Vesioikeus on 8.12.1998 varannut eräille asianosaisille vesilain 16 luvun 19 §:n perusteella tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 14.1.1999.

Muistutuksia ja vaatimuksia vesioikeudelle esitettiin yhteensä 77 eri kirjelmässä.

1.4 Muistutukset ja vaatimukset hakemuksen johdosta sikäli kuin nyt on kysymys

1.4.1 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on Siikajoen vesistön säännöstelyn ja Uljuan tekoaltaan rakentamisen luvan haltijana katsonut, että vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaiset oikeudelliset edellytykset esitetyille lupaehtojen muutoksille ovat olemassa. Säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia. Lupaehtojen tarkistamisesta saatava hyöty on yleisen edun kannalta olosuhteisiin nähden merkittävä. Ehdotetuilla lupaehtojen tarkistuksilla ei vähennetä tulvasuojeluhyötyä. Uljuan voimalaitokselle on esitetty rajoituksia keskikesän tasaisena juoksutuksena ja osittaisena ohijuoksutuksena sekä muulle ajalle juoksutuksen jaksottamisena ja jäätymisvaiheen juoksutuksenrajoituksina. Voimatalouden pääasiallinen hyöty tulee talvella, jolloin tulevaa hyötyä ei oleellisesti kavenneta. Kaikki muut Uljuan vaikutusalueen vesien käyttäjät ja käyttömuodot saavat ehdotetuista muutoksista hyötyä. Täten säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ei olennaisesti muuteta, eikä huomattavasti vähennetä säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä.

Voimataloushyötyyn kohdistuvia menetyksiä voidaan käytettävissä olevien selvitysten perusteella pitää vähäisinä, varsinkin kun otetaan huomioon lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvat, vältettävissä olevat vahingot ja haitat. Luvan haltija on katsonut, että hakemuksen mukaan esitetystä lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvaa voimatalousmenetystä ei tarvitse korvata, ja todennut, että korvausta hyödyn menetyksestä tulee sovitella ottaen huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen.

Kesäisin järjestetyn Siikajoki-melonnan olosuhteiden parantamiseksi on Revon Voima Oy juoksuttanut vapaaehtoisesti Uljuan altaasta vettä normaalia enemmän. Tulevaisuudessa saattaa jokivarressa olla muitakin tapahtumia tai juhlia, joiden onnistumiseksi tulisi joen virtaamaa voida tilapäisesti lisätä.

Lupaehtojen muutosesityksessä on esitetty rajoituksia jäätymisvaiheen juoksutuksiin. Esimerkiksi syksyllä 1998 jäätymisvaiheessa vesitilanne oli sellainen, että Uljuan altaasta jouduttiin juoksuttamaan altaan ylärajan ylittymisvaaran takia täyttä koneistovirtaamaa eli 30 m³/s.

Edellisen perusteella ympäristökeskus on esittänyt lupaehtojen muutosesitystä muutettavaksi siten, että 15.6.-31.8. Uljuan tekoaltaasta juoksutetaan tasaisesti, ilman lyhytaikaissäännöstelyä ottaen huomioon tekoaltaan tulovirtaama sekä Uljuan tekoaltaan ja sen alapuolisen vesistön käyttö. Edellä mainittuna aikana altaasta saadaan juoksuttaa vettä tilapäisesti vesistön virkistyskäytön tarpeisiin kuitenkin siten rajoitettuna, että Uljuan altaan rantojen käyttö ei kohtuuttomasti vaikeudu.

Lisäksi ympäristökeskus on esittänyt, että jäätymisvaiheessa on juoksutettava mahdollisimman tasaisesti ja juoksutuksen vuorokausikeskiarvo saa olla enintään 8 m³/s ja hetkellinen juoksutus enintään 16 m³/s, mikäli vesitilanne tämän mahdollistaa.

1.4.2 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö on esittänyt, että Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekoaltaan rakentamista koskevan päätöksen lupaehtoa 4 muutetaan Uljuan altaan säännöstelyn, Lämsänkosken padon juoksutusehtojen ja Uljuan altaasta Siikajokeen kesäaikana tapahtuvan juoksutuksen osalta ympäristökeskuksen esittämällä tavalla. Kalatalousyksikkö on esittänyt muulloin kuin 15.6.-31.8. Uljuan altaan juoksutuksessa noudatettavaksi tasaista juoksutusta ilman vuorokausisäätöä. Talviajan juoksutus on toteutettava ympäristökeskuksen yleisen edun valvojana hyväksymän juoksutussäännön mukaisesti. Juoksutussäännössä pyritään siihen, että talviaikana virtaama on mahdollisimman tasainen ja Uljuan altaan pinta saavuttaa tason N ₄₃ +73,50 m 1.3. ja 15.3. välisenä aikana altaan säännöstelyrajojen mukaisesti. Ohjeellisena tasaisena virtaamana on pidettävä 10-15 m³/s.

Kalatalousyksikkö on tarkennuksena hakemusselvityksen habitaattimallitarkasteluun todennut, että mallitus ei ota huomioon muuta kuin mittaushetken ja sen pohjalta simuloidut virtausolot. Näin Hyttikoskellakin kalojen ja ravun elinympäristöjä ensisijaisesti tuhoavat suppo, pohjan ja kutusoraikkojen liettyminen sekä nopeat virtaamavaihtelut eivät tule tulostuksissa esille. Hakemusselvitykseen on koottu yhteenveto säännöstelyn kehittämisvaihtoehtojen eduista ja haitoista. Taulukosta puuttuu talviajan vaihtoehto 1h, vaikka hakija on esittänyt juuri sitä talviajan säännöstelyn toteutustavaksi. Virhe/puute haittaa vaihtoehtojen vaikutusten vertailua yleisellä tasolla.

Kalatalousyksikkö on muun muassa katsonut, että ympäristökeskus ei perusta juoksutusesitystään tutkimusten ja selvitysten antamaan tietoon niistä keinoista, joilla vältettävissä olevat vahingot voidaan estää. Kalatalousyksikkö on viitannut suunnitelmassa mainittuun huipputehoon ja todennut, että hakija ei mitenkään ole perustellut sitä, mihin Revon Voima Oy:n huipputehon käyttöoikeus perustuu. Hakijan esitys olla puuttumatta huipputehon käyttöön ei perustu nykyisiin lupiin, eikä sitä miltään osin voida pitää vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen muutosesityksen lähtökohtana. Uljuan altaan juoksutustavan vaikutuksia voimatalouden menetyksiin on hakemuksessa selvitetty puutteellisesti. Kaikki tiedot perustuvat vain Revon Voima Oy:n antamaan ilmoitukseen. Sitä ei voida pitää puolueettomana eikä jäävittömänä.

Nykyistä juoksutustapaa voidaan pitää voimassa olevien lupien vastaisena. Siinä ei ole pyritty estämään vältettävissä olevia vahinkoja, vaan on maksimoitu voimantuotannon taloudellinen tavoite. Sähkömarkkinat ovat Suomessa murrosvaiheessa, eikä Revon Voima Oy:n esittämää 1,75 miljoonan markan vuosittaista menetystä talviajan jatkuvasta juoksutuksesta voida pitää luotettavana. Tasaista juoksutusta voidaan hyödyntää pienemmillä koneilla, joihin yhtiö voi hakea luvan.

Nykyisestä säännöstely- ja juoksutuskäytännöstä aiheutuvat haitat on arvioitu hakemuksessa laskennallisesti esimerkiksi virkistyskäytön osalta 200 markkaa/kiinteistö. Menetelmä antaa selvästi aliarvioidun haitta-arvion. Hakija ei ole arvioinut lainkaan niitä hyötyjä, joita joen moninais- ja kalatalouskäytön lisääntyminen lyhytaikaissäädön poistuttua aiheuttaisi. Juoksutustavan muutos lisäisi painetta myös vesiensuojelun tehostamiseen ja vesistön monipuoliseen kunnostukseen.

1.4.3 Revon Voima Oy on todennut, että ympäristökeskus on tehnyt hakemuksen yleisen edun valvojana, vaikka vesioikeuden 13.3.1996 antama määräys annettiin säännöstelyluvan haltijalle. Ympäristökeskus ei hakemuksessaan ole esittänyt sellaisia vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoittamia edellytyksiä, joiden perusteella Siikajoen vesistön ja Uljuan tekoaltaan säännöstelylupaa tulisi muuttaa. Jos säännöstelylupaa muutetaan, yhtiö on edellyttänyt, että yhtiölle koituvat vahingot ja edunmenetykset asianmukaisesti arvioidaan ja korvataan.

Yhtiö on muun muassa katsonut, että hakemuskirjelmän mukaan ehdotetut ja perustelematta jääneet tarkistukset säännöstelyrajoihin eivät käytännössä tuo suuria muutoksia Uljuan tekoaltaan vedenkorkeuksiin, vaan turvaavat nykyisen tilanteen jatkumisen. Vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen menettelyn tarkoituksena on ensi vaiheessa selvittää, voidaanko haittoja vähentää ilman, että säännöstelylupaan puututaan. Tällainen tarkastelu puuttuu vielä hakemuksesta. Vesioikeuden 13.3.1996 antaman päätöksen numero 16/96/2 määräyksestä poiketen hakija on katsonut, ettei ole aiheellista lausua mitään Revon Voima Oy:n aiempaan hakemuskäsittelyyn tekemistä muistutuksista, koska ne liittyvät vesilain 2 luvun 28 §:ään. Mainittuun pykälään liittyy kuitenkin koko edellisen hakemuksen käsittely.

Suunnitelmassa on esitetty, että vallinneesta voimalaitoksen käytöstä on aiheutunut alapuolisessa vesistössä vältettävissä olevaa haittaa ja vahinkoa, eikä voimalaitoksen käytön mahdollisista käyttörajoituksista aiheutuvaa edunmenetystä voi laskea täysimääräisenä. Lausumaan voi sisältyä väite siitä, että lupaa ei olisi noudatettu. Jos tällaisia vahinkoja olisi aiheutettu, eivät ne johtuisi voimalaitoksen käytöstä, vaan luvan vastaisesta säännöstelystä. Tällaisia luvasta poikkeamisen aiheuttamia vaikutuksia ei vesilain 8 luvun 10 b §:ssä ole tarkoitettu, vaan luvan mukaisesta säännöstelystä aiheutuvia vahinkoja muuttuneissa olosuhteissa. Asian käsittely ei kuulu tähän yhteyteen.

Hakija on arvioinut, ettei säännöstelypäätöksen tarkistamisella huomattavasti vähennetä säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä, eikä säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta olennaisesti muuteta. Kuitenkaan hakija ei ole esittänyt mitään arvioita tai laskelmia Uljuan ynnä muiden voimalaitosten tuoton vähenemisestä (esimerkiksi kWh/a). Aiemmin säännöstelyn eräille kehittämisvaihtoehdoille esitettyjen arvioiden perusteella voi kysymyksessä olla pääomitettuna usean miljoonan markan menetys, mitä ei voi pitää vähäisenä.

Revon Voima Oy voimalaitoksen uutena omistajana ei ole käyttänyt säännöstelyä hyväkseen keväästä 1970 alkaen, niin kuin hakemuksessa korvausvelvollisuutta arvioitaessa on esitetty. Korvausvelvollisuutta arvioitaessa tulisi huomioida myös omistuksen muuttuminen ja voimalaitokseen vuonna 1992 tehdyt investoinnit.

Säännöstelyn kehittämisvaihtoehtojen etuja ja haittoja käsiteltäessä on edut arvioitu eri periaattein kuin haitat. Esimerkiksi kalataloudellisena hyötynä on käytetty paikalliskalaston kalastettavaa tuottoa. Tällä tavoin on vuorokausisäännöstelystä luopumisesta kesä-elokuun ajalta saatavaksi hyödyksi laskettu 61 000 markkaa vuodessa. Vuorokausisäännöstelystä samalta ajalta aiheutuvaksi menetykseksi on esitetty 4 200-7 200 markkaa vuodessa. Oikeampi tapa olisi verrata poistettavaa haittaa ja haitan poistamisesta aiheutuvia kustannuksia (tuoton menetyksiä). Tätä Revon Sähkö Oy:n jo aiemmassa vesioikeuskäsittelyssä esittämää ei ympäristökeskus ole hakemuksessaan vesioikeuden päätöksessään antamasta määräyksestä huolimatta halunnut kommentoida.

Hakemuksessa esitetty, juoksutuksia 15.6.-31.8. koskeva epätäsmällinen lupaehto on toteuttamisen ja edunmenetyksen arvioinninkin suhteen tulkinnanvarainen. Siitä ei käy lainkaan ilmi, millä ajanjaksolla juoksutuksen olisi oltava tasainen. Ehto voidaan ymmärtää jopa niin, että kyseisellä ajanjaksolla on juoksutettava tulovirtaamaa. Tämä johtaisi siihen, että suurimman osan kesäajasta tasainen juoksutus tapahtuisi yksin tulvaluukusta aiheuttaen tuotannon menetystä.

Hakemuksessa hakija on esittänyt velvoitetta Lamujoen rantasyöpymien tarkkailusta, vahingon ja haitan korvaamisesta ja suojaamistoimenpiteistä siirrettäväksi Revon Voima Oy:lle. Perustelematon esitys on vesiylioikeuden lopputarkastuspäätöksen vastainen ja vastoin valtion ja Revon Sähkö Oy:n tekemää, Uljuan säännöstelyaltaan ja voimalaitoksen rakentamista koskevaa sopimusta. Ajatus siitä, että ympäristökeskuksen säännöstelylupaan voitaisiin sisällyttää toista osapuolta velvoittava lupaehto, on vähintäänkin omituinen.

1.4.4 Muun muassa Revonlahden, Siikajoen ja Sipolan kalastuskunta, Revonlahden jakokunta sekä Maataloustuottajain Ruukin yhdistys MTK -Siikajoki ovat yhteisesti vaatineet, että hakemuksessa esitetty kesäajan säännöstely ja Uljuan säännöstelyrajojen tarkistaminen toteutetaan esitetyllä tavalla. Muistuttajat ovat lisäksi vaatineet, että lupaehtoja talviaikaisen säännöstelyn osalta ensisijaisesti muutetaan siten, että virtaama Siikajoessa pysyy tasaisena koko talvikauden. Toissijaisesti hakemuksessa esitettyä vaihtoehtoa 1f tulee muuttaa siten, että virtaamaksi määrätään 10 m³/s. Mikäli vesioikeus ei hyväksy myöskään toissijaista vaatimusta, tulee joka tapauksessa toteutettavaksi vaihtoehdoksi valita hakemuksessa esitetty vaihtoehto 1f. Edelleen muistuttajat ovat vaatineet, että vesioikeus tarvittaessa hankkii muistutuksessa esitetyt lisäselvitykset ja tekee hakijan esitykseen eräitä tarkennuksia sekä suorittaa tarkastuksen Siikajoella talvella. Muistuttajien asiassa dnro 25/95/2 esittämät vaatimukset ja perustelut on soveltuvin osin otettava huomioon tätä asiaa ratkaistaessa. Vielä muistuttajat ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista yhteensä 11 132,50 markkaa laillisine korkoineen.

Muistuttajat ovat muun muassa katsoneet, että Uljuan altaan säännöstely aiheuttaa kiistatta huomattavia haitallisia seurauksia Siikajoen kalastolle ja kalastukselle, ravustolle ja ravustukselle sekä rantojen käytölle. Varsinkin talviaikaisen lyhytaikaissäännöstelyn haitat ovat huomattavia. Lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa muun muassa jatkuvaa virtaaman, vedenkorkeuden ja virtausnopeuden vaihtelua, mikä vaikeuttaa pyyntiä muun muassa likaamalla ja liikuttamalla pyydyksiä. Talvikalastus helpottuu vain vuorokausisäännöstelyn selvällä lieventämisellä. Säännöstelyvaihtoehtojen vaikutukset vaellussiikakantaan tulisi selvittää ennen asian ratkaisua. Myös ravun osalta on talviaikaisella lyhytaikaissäännöstelyllä ratkaiseva merkitys. Raputalouden elpymisen taloudellista merkitystä ei ole hakemuksessa otettu huomioon.

Talviaikainen lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa myös huomattavia rantatilojen eroosio-ongelmia ja rantasyöpymiä ja tätä kautta sekä tilojen myyntiarvon alenemaa että virkistyskäyttöhaittoja. Lyhytaikaissäännöstelyn lisäksi aiheuttaa veden johtaminen Uljuan tekoaltaasta huomattavia rehevyys- sekä haju- ja makuhaittoja. Siikajoella tulisi pyrkiä tasaiseen juoksutukseen sekä talvi- että kesäaikana. Uljuan tekoaltaan rehevöittävää vaikutusta tulee vähentää. Myös ympäristöministeriö on todennut säännöstelystä aiheutuvan kiistattomia ja huomattavia haittoja. Muistuttajat ovat vaatineet ensisijaisesti, että lupaehtoja muutetaan tavalla, jossa juoksutus on tasaista koko talvikauden.

Luvan tarkistamisedellytyksistä se, että siitä yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä, täyttyy kiistatta.

Kokonaishyödyn vähenemisen ja säännöstelyn alkuperäisen tarkoituksen osalta keskeistä on huomata lähtökohta, johon esitettäviä muutoksia verrataan. Säännöstelymääräykset on annettu vesioikeuden päätöksillä numerot 15/68/II ja 50/69/II. Talvella vettä on juoksutettu niin, että alajuoksulla on syntynyt sanottavia vahinkoja aiheuttaneita suppotulvia, samoin muita vältettävissä olevia vahinkoja. Lähtökohdaksi ei vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa arvioinnissa voida ottaa tätä lupaehtojen vastaista tilannetta. Päin vastoin, esitettyjä vaihtoehtoja on verrattava mainittujen päätösten määrittelemään tilanteeseen. Hakemuksessa esitetyistä talviaikaisista vaihtoehdoista vain vaihtoehto 1f vastaa vaikutuksiltaan lupaehtoja, joita siis jo nyt tulisi noudattaa. Näin ollen siirtyminen vaihtoehtoon 1f ei edes käsitteellisesti voi vähentää säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä.

Siirtymisellä tasaiseen juoksutukseen saavutettaisiin huomattavia lisäyksiä hankkeen kokonaishyötyihin. Pelkästään rantatilojen virkistyskäyttö- ja myyntiarvo nousisi miljoonia markkoja. Mikäli vesioikeus katsoo todellisten hyötyjen arvioinnin edellyttävän lisäselvityksiä, se voi viran puolesta hankkia tai teettää ne tai vaihtoehtoisesti hankkia selvitysmenettelyssä.

Siirtyminen niin sanottuun tasaiseen juoksutukseen ei myöskään muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta. Voimatalousmenetykset ja mahdollinen korvausvelvollisuus eivät voi vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaan olla esteenä tasaisen juoksutuksen toteuttamiselle. Tästä huolimatta on ilmeistä, ettei tämä ole voinut olla vaikuttamatta hakijan tekemän esityksen sisältöön.

Tasaisen juoksutuksen malli ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen eikä myöskään optimaalinen vaihtoehto. Vaihtoehto 1f on esitetty pitäen lähtökohtana nykyisten voimalaitoskoneistojen vaatimia virtaamia, vaikka lähtökohtana tulisi olla haitallisten vaikutusten vähentäminen. Lupaehtoja on muutettava niin, että juoksutus on tasaista koko talvikauden. Vaihtoehdon 1f ongelmana on, ettei vettä riitä esityksen mukaiseen juoksutukseen kevääseen saakka, josta seuraa kalataloudellisia ongelmia. Koska vesimäärät vaihtelevat vuosittain, juoksutus tulee toteuttaa tasaisena koko talvikauden ajan, ottaen huomioon vesimääräennusteet.

Toissijaisena vaihtoehtona muistuttajat ovat vaatineet, että vaihtoehtoa 1f muutetaan siten, että juoksutuksena käytetään 10 m³/s, jolloin juoksutuksia voidaan jatkaa pidempään kevättalvella.

Sillä, että kalastuskuntien esittämät vaihtoehdot ehkä merkitsevät nykyisten koneistojen uusimistarvetta, ei ole merkitystä, koska vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentin edellytykset täyttyvät tästä huolimatta. Mahdollinen valtion korvausvelvollisuus jäänee suhteellisen pieneksi ottaen huomioon poistojen merkitys korvausvelvollisuutta harkittaessa.

Mikäli katsotaan, että asiassa tulee hankkia lisäselvitystä esimerkiksi selvitysmenettelyssä, ei lisäselvitysten tekijöiksi tule määrätä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen virkamiehiä. Ympäristökeskuksella on asiassa useita, osittain vastakkaisia rooleja. Tästä johtuen virkamiehet ilman, että ympäristökeskuksen puolueettomuus ja tasapuolisuus vaarantuvat, eivät voi hoitaa lisäselvitysten hankkimista.

Hakemukseen sisältyvä voimatalousedun arviointi on tehty erittäin puutteellisesti, perustuen lähes yksinomaan voimalaitosyhtiön omiin ilmoituksiin.

Väitetyllä voimatalousedun menetyksellä ei tulisi olla merkitystä asiaa ratkaistaessa. Hakemuksessa esitetyt tiedot eivät missään tapauksessa ole riittäviä. Vesioikeuden tulee siksi virkansa puolesta teettämis- tai selvitysmenettelyä käyttäen hankkia tarvittava lisäselvitys. Myöskään tältä osin selvityksiä ei tule teettää Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa tai voimayhtiössä.

1.5 Ympäristökeskuksen hakijana antama selitys muistutusten johdosta sikäli kuin nyt on kysymys

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on 29.3.1999 antanut asian hakijana sekä yleisen edun valvojana selityksensä muistutusten johdosta.

Revon Voima Oy:n muistutuksesta ympäristökeskus on hakijana lausunut muun muassa, että voimalaitosluvan haltijan edustaja on osallistunut vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisiin neuvotteluihin ja jo sitä edeltäneen hakemuksen selvitystyön työryhmätyöskentelyyn. Nyt vireillä olevan hakemusasian kehittämisvaihtoehdoista ainoastaan talviajan tasaisen juoksutuksen (15 m³/s) voimatalouden menetys on arvioitu Revon Voima Oy:ssä. Yli puolet arvioidusta menetyksestä on laskettu aiheutuvan huipputehon leikkauksesta, joka on ostettava. Osan menetyksestä on laskettu aiheutuvan, kun joudutaan juoksuttamaan aikoina, jolloin sähkön hinta on alhainen (öisin ja viikonloppuisin).

Hakijan selvitykset valmistuivat niin lähellä vesioikeuden edellyttämää määräaikaa, ettei Revon Voima Oy:llä ollut aikaa muiden vaihtoehtojen voimatalouden menetysten laskentaan. Muistutuksessa ei ole esitetty laskelmia tai perusteluja sille, ettei ehdotetusta säännöstelykäytännön muuttamisesta aiheutuva edunmenetys olisi vähäinen.

Hakija on arvioinut vastaavalla laskentatavalla hakemuksessa ehdotetun talviajan säännöstelyn aiheuttamia menetyksiä. Huipputehoa ei leikata, joten ostotehon korvausta ei synny. Menetystä ei ilmeisesti aiheudu myöskään siitä, että juoksutus päivisin jaetaan kahteen jaksoon. Menetystä aiheutuu mahdollisesti siitä, että noin 20 prosenttia vuorokausijuoksutuksesta juoksutetaan öisin. Tasaisessa juoksutuksessa juoksutettaisiin yöaikaan klo 22:sta 07:ään eli 9 tuntia. Hakemuksen mukaisessa vaihtoehdossa juoksutettaisiin yöaikaan noin 3 tuntia, jos konevirtaama on samansuuruinen kuin päivällä. Näin voitaisiin arvioida, että tasaisen juoksutuksen aiheuttamasta talvienergian menetyksestä (huippuenergian ja keskienergian menetys) vain noin kolmannes (noin 260 000 markkaa vuodessa) aiheutuu hakemuksen mukaisesta säännöstelystä.

Hakemuksen mukainen tasainen juoksutus 15.6.-31.8. tarkoittaa sitä, että ajoittain alivirtaamatilanteissa joudutaan juoksuttamaan koneiston rikkoutumisvaaran vuoksi tulvaluukuista. Tämän ohijuoksutuksen hyödyntäminen edellyttäisi tulvaluukkuun asennettavaa pienempää koneistoa, jollaisesta yhtiöllä olikin hakemus vesioikeudessa vireillä. Hakemus sittemmin peruttiin. Ehdotettu säännöstely ei kuitenkaan edellytä aina tulovirtaaman juoksutusta. Kesäajan tasaisesta juoksutuksesta ja ohijuoksutuksesta aiheutuva menetys on selvästi alle vaihtoehdon 2a eli kesäajan Uljuan ohijuoksutuksen, jonka menetykseksi yhtiö on arvioinut 497 000 markkaa vuodessa. Menetykseksi hakemuksen mukaisesta säännöstelystä 15.6.- 31.8. välisenä aikana hakija on arvioinut 200 000 - 250 000 markkaa vuodessa. Juoksutus täytyy hoitaa ilman vuorokausisäännöstelyä, muttei kuitenkaan tulovirtaaman suuruisena.

Hakijan käsityksen mukaan voimalaitoksen omistuksen muuttuminen ei vaikuta mitenkään tarpeeseen muuttaa säännöstelyä haitattomampaan suuntaan. Yhtiö ei ole muistutuksessaan esittänyt tietoja voimalaitoksen uusimis- ja täydennysinvestoinneista. Yhtiö ei ole hakijan mukaan tuonut esille sellaisia perusteluita, että olisi tarpeen muuttaa hakemuksen sisältämiä ehdotuksia säännöstelyn lupaehtojen muuttamiseksi. Voimatalousmenetykset ovat vähäisiä, eikä niitä tarvitse vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla yhtiölle korvata. Arviossa on otettu huomioon myös noin 30 vuoden aika, jonka yhtiö on voinut käyttää säännöstelyä hyödykseen sekä nykyisestä säännöstelykäytännöstä johtuvat, vältettävissä olevat haitat.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen muistutuksen johdosta ympäristökeskus on hakijana täydentänyt yhteenvetoa säännöstelyn kehittämisvaihtoehtojen eduista ja haitoista vaihtoehdon 1h osalta. Talviajan tasaiseen juoksutukseen siirtyminen muistutuksessa vaaditulla tavalla muuttaisi hakijan mukaan säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta.

Revonlahden jakokunnan ynnä muiden muistutuksen johdosta ympäristökeskus on hakijana todennut muun muassa, että mikäli säännöstelystä aiheutuvat haitat rajoitusten vuoksi vähenevät siinä määrin, että rapu voi joessa luontaisesti lisääntyä, kokonaishyöty kasvaa oleellisesti. Tätä ei kuitenkaan ole voitu ottaa huomioon, koska ei ole saatu selville sitä tai niitä tekijöitä, jotka estävät ravun lisääntymisen.

Hakemuksessa on ehdotettu sellaisia rajoituksia talviaikaiseen säännöstelyyn, jotka oleellisesti Lamujokea lukuun ottamatta vähentäisivät lyhytaikaisia vedenkorkeuden vaihteluita, vähentäisivät rantojen vyörymistä, parantaisivat Siikajoen virkistyskäyttömahdollisuuksia ja vesistön tilaa. Mikäli talviaikainen juoksutus määrättäisiin tasaiseksi, muutettaisiin säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta.

Siikajoen säännöstelyssä ei ole rikottu lupaehtoja. Vasta hakemuksen liitteenä olevat selvitykset ovat osoittaneet, että säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia. Näitä voidaan oleellisesti vähentää hoitamalla säännöstelyä hakemuksessa ehdotetulla tavalla. Voimatalouden menetystä arvioitaessa ei tätä tule ottaa huomioon, kuten muistutuksessa on vaadittu.

Voimataloudelle aiheutuvan menetyksen arvioimista koskevasta muistutuksesta hakija on todennut, ettei nykyisessä muuttuneessa sähkömarkkinatilanteessa ympäristöhallinnossa ole henkilöitä, joilla olisi asiantuntemusta menetyksen arvioimiseen. Menetys riippuu oleellisesti yhtiön omasta tuotantorakenteesta ja hankintasopimuksista. Tästä syystä selvitysmenettelyllä ei saataisi lisäselvyyttä asiaan.

Ympäristökeskus on hakijana katsonut, ettei perusteita oikeudenkäyntikulujen maksamiseen ole.

1.6 Asianosaisten selitykset Revon Voima Oy:n muistutuksesta ja vastaselitykset hakijan selityksestä sikäli kuin nyt on kysymys

1.6.1 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on Siikajoen vesistön säännöstelyn luvan haltijana ilmoittanut yhtyvänsä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen yleisen edun valvojana Revon Voima Oy:n muistutuksesta 26.3.1999 antamaan selitykseen.

1.6.2 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö on muun muassa katsonut, että Revon Voima Oy:n vaatimus, että vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen hakemuksen tekijänä pitäisi olla Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus säännöstelyluvan haltijana on perusteeton. Puolueettoman selvityksen laadinta ja yleisen edun huomioon ottaminen edellyttävät, että hakijana on nimenomaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana. Tämä on perusteltu myös ympäristöministeriön 15.9.1997 antamassa lausunnossa.

Revon Sähkö/Revon Voima ovat omistajapohjaltaan ilmeisesti yhteneviä, ja yhtiöjärjestelyt liittyvät pelkästään sähkömarkkinoiden vaatimiin muutoksiin eikä niitä voida ottaa Revon Voima Oy:n vaatimuksen mukaisesti huomioon mahdollista korvausvelvollisuutta arvioitaessa. Revon Voima Oy ei ole muistutuksessaan eritellyt eri juoksutusvaihtoehtojen voimalaitostuotolle aiheuttamia vähenemiä. Huipputehon tuotanto lyhytaikaissäännöstelyllä ei ole ollut Siikajoen säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus eikä lupaehtojen tarkistaminen näiltä osin edellytä korvaamista. Revon Voima Oy tai ympäristökeskus eivät ole esittäneet asiakirjoissa yksilöityjä viittauksia siihen, mitä Siikajoen säännöstelylle lupaa haettaessa on pidetty säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena. Vaaditut muutokset säännöstelykäytännössä kesällä ja talvella eivät mitenkään muuta Uljuan altaan käyttöä tulvasuojelussa ja edelleenkin säännöstelyä voidaan hyödyntää myös energiatuotannossa. Tarve säännöstelyn käyttämiseen huipputehon tuotantoon on mitä ilmeisemmin syntynyt säännöstelyluvan saannin jälkeen, eikä sitä voida nyt esille tuotujen asiakirjojen mukaan pitää säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena.

Säännöstelykäytännön muutoksen aiheuttamia voimatalousmenetyksiä ei ole ympäristökeskuksen selityksessä juurikaan pystytty täsmentämään. Revon Voima Oy:n käyttöpäällikön lausunto edustaa luonnollisesti vain tuotantoyhtiön subjektiivista kantaa, joka ei voi olla arvioinnin perustana.

1.6.3 Revonlahden jakokunta ynnä muut ovat Revon Voima Oy:n muistutuksen johdosta muun ohella katsoneet, että vesilain 8 luvun 10 b §:ssä mainitut, ympäristökeskukselle kuuluvat tehtävät kuuluvat kuitenkin nimenomaan ympäristökeskukselle yleisen edun valvojana ja että vesioikeuden 13.3.1996 antama poikkeuksellinen määräys perustui suostumukseen, jonka ympäristökeskus asiassa antoi. Muistuttajat ovat yhtyneet yhtiön esitykseen siitä, että esitetyt muutokset pääasiassa turvaavat nykyisen tilanteen ja ettei tämä ole vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoitus. Varsinkin talviaikaisen lyhytaikaissäännöstelyn suhteen ympäristökeskuksen olisi tullut esittää muutoksia nykyisiin lupaehtoihin ja säännöstelykäytäntöön. Sillä seikalla, että pienin virtaama, jolla Uljuan voimalaitosta voidaan käyttää, eli noin 12-14 m³/s, ei ole merkitystä tätä asiaa ratkaistaessa. Vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla tarkistamisen edellytyksenä on 1. yleisen edun kannalta merkittävä hyöty olosuhteisiin nähden, 2. kokonaishyötyä ei saa huomattavasti vähentää, ja 3. säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ei saa olennaisesti muuttaa, paitsi milloin se on jo menettänyt merkityksensä. Siikajoen säännöstelyn suurin haitta aiheutuu talviaikaisesta lyhytaikaissäännöstelystä, ja ainoastaan siirtymällä niin sanottuun tasaiseen juoksutukseen voidaan näitä haittoja merkittävästi vähentää siten, että hyöty on olosuhteisiin nähden yleisen edun kannalta merkittävää. Tasaisen juoksutuksen ongelmana voi olla veden riittävyys läpi talven varsinkin, jos minimivirtaamana joudutaan käyttämään 15 m³/s, kuten hakemuksen vaihtoehdossa lf on esitetty. Ilmeistä on, että tasainen juoksutus läpi talven edellyttää tietyissä olosuhteissa juoksutusta, joka on alle 15 m³/s. Voimatalousmenetykset voitaisiin suurelta osin korvata uusimalla voimalaitosrakenteet siten, että voimalaitoksessa voidaan hyödyntää myös alle 15 m³/s virtaamia. Säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ei myöskään muutettaisi olennaisesti, sillä tulvasuojelu ja sähköntuotanto olisi edelleen mahdollista. Edellytykset tasaiseen juoksutukseen ovat olemassa, jonka käsityksen esitti myös Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen edustaja vesioikeuden tarkastuksella 9.4.1999.

Vastaselityksenä hakijan selityksestä muistuttajat ovat lausuneet muun muassa, että hakemuksessa esitetyn perusteella voidaan todeta talviaikaisella tasaisella juoksutuksella olevan huomattava merkitys raputaloudelle, ja tämä tulee ottaa huomioon hyötyjen ja haittojen vertailussa. Mikäli vesioikeus pitää selvityksiä riittämättöminä, tulee lisäselvityksiä hankkia vesilain 8 luvun l0 b §:n 3 momentin nojalla tai selvitysmenettelyssä.

Säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus on ollut tulvasuojelu, ja voimatalous on tullut mukaan vasta kun hankkeen alkuperäisestä tarkoituksesta oli jo päätetty. Vaikka toteutettaisiin tasaisen juoksutuksen vaihtoehto talvella, tämä ei kuitenkaan muuttaisi olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta. Jo nykyisten vesioikeuspäätösten nojalla Siikajoella tulisi vallita tilanne, jossa säännöstelyllä ei aiheuteta vältettävissä olevia vahinkoja voimalaitoksen alapuolella olevassa vesistössä ja sen varrella. Säännöstelyn saattaminen lupaehtojen mukaiseksi ja lailliseksi on minimiedellytys, joka ilman vesilain 8 luvun 10 b §:n säännöksiä olisi toteutettavissa myös virka-aputeitse. Virka-avun hakua ei voitane pitää tarpeellisena, koska nyt vireillä olevan prosessin tulisi johtaa parempaan tilanteeseen, johon virka-aputeitse olisi mahdollista päästä.

Huomattavat haitat ja vahingot ovat olleet vahingonkärsijöiden tiedossa vuosikymmeniä, ja niistä on myös useaan otteeseen huomautettu. Ympäristökeskuksen lähtökohta, että vasta hakemuksen selvitykset olisivat osoittaneet haitat, on merkillinen.

Asiassa on tärkeää, että väitetyistä voimatalousmenetyksistä hankitaan puolueeton arvio.

Ympäristöhallinnon tulee hankkia tarvittavat selvitykset. Selvitysmenettelyssä ympäristökeskukseen voidaan ottaa työsuhteeseen henkilö tekemään tarvittavat selvitykset, ellei nykyisestä henkilöstöstä löydy päteviä henkilöitä. Vesioikeus voi myös teettää tarvittavat selvitykset. Asiaa ei voida jättää yhtiön oman laskelman varaan.

Siirtymisellä nykyisten lupaehtojen edellyttämään tilanteeseen ei edes käsitteellisesti voi aiheutua korvattavia voimatalousmenetyksiä. Intressivertailussa väitetyt voimatalousmenetykset tulee jättää huomiotta.

1.7 Revon Voima Oy:n selitys muistutuksista ja vastaselitys hakijan selityksestä sikäli kuin nyt on kysymys

Revon Voima Oy on muun muassa katsonut, että rantavyörymäasiaa koskevien muistutusten lukumäärä ei mitenkään vielä osoita tarvetta muuttaa säännöstelymääräyksiä tämän hakemuksen perusteella niin kuin hakija on esittänyt. Tasainen juoksutus Uljuan tekojärvestä ei luonnollisesti tule vesilain 8 luvun 10 b §:n perusteella kysymykseen. Ympäristökeskus Uljuan tekojärven säännöstelyluvan haltijana ei ole lainkaan puuttunut hakijan esitykseen säännöstelyluvan haltijalle kuuluvien vastuiden siirtämisestä yhtiölle, vaikka ympäristökeskuksen tehtävänä on toimialallaan huolehtia valtion vesioikeudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista. Yhteistyösopimuksella valtio on muun muassa sitoutunut pitämään Uljuan tekojärven korvauksetta sille suunnitellussa käytössä.

Hakija on todennut, että altaan varsin pitkään vallinneet vedenkorkeudet ovat selkeästi uusien säännöstelyrajojen välissä. Tämäkin osoittaa, että Uljuan säännöstelyrajojen muuttaminen on tarpeetonta.

Revon Voima Oy on katsonut, että ympäristökeskus ei voi yhteistyösopimuksen nojalla antaa vedenjuoksutuksista määräyksiä, vaan ohjeita Revon Voima Oy:lle, joka omistaa vedenjuoksutuksessa tarvittavat laitteistot. Hakemuksessa on kysymys säännöstelyä koskevien määräysten eikä säännöstelykäytännön muuttamisesta. Hakija, jolle selvitysten esittäminen kuuluu, on esittänyt perusteluja sille, että tuoton menetys olisi vähäinen. Hakijan nyt vastauksessaan tekemien arvioidenkin mukaan menetys vesilain mukaan pääomitettuna olisi noin 10 miljoonaa markkaa, mitä ei voida pitää Revon Voima Oy:n kannalta vähäisenä. Hakija ei ole vieläkään esittänyt virtaamiin perustuvia laskelmia esitetyn juoksutussäännön vaikutuksista Uljuan ja muiden voimalaitoksien tuottoon ohijuoksutuksien lisääntymisestä, vaan ainoastaan karkeita arvioita.

Yhtiön menetyksiä ei voida poistaa, eikä edes pienentää juoksuttamalla muita voimalaitoksia eri tahtiin niin kuin hakija selityksessään on esittänyt.

Yhtiö on jo aiemmin huomauttanut siitä, että hakemussuunnitelmassa edut ja haitat on arvoitu eri perustein. Ei ole johdonmukaista esittää, että poistettaessa 4 200-7 200 markan vuotuinen vahinko saadaan 61 000 markan vuotuinen hyöty. Näin on vuorokausisäännöstelyn osalta menetelty.

Revon Voima Oy on omistanut Uljuan voimalaitoksen vuodesta 1992 lähtien, joten yhtiö ei ole voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen 30 vuoden ajan niin kuin hakija on esittänyt. Uljuan voimalaitokseen tehtiin 1 729 000 markan investointi vuonna 1992 yhteisellä sopimuksella. Hakija ei ole tuonut selityksessäänkään esiin perusteluja sille, miksi hakemuksessa on esitetty velvoitetta Lamujoen rantasyöpymien tarkkailusta, vahingon ja haitan korvaamisesta ja suojaamistoimenpiteistä siirrettäväksi Revon Voimalle, vaikka vesiylioikeus lopputarkastuksessa antamassaan päätöksessä nimenomaan totesi tämän vastuun kuuluvan säännöstelyluvan haltijalle. Esitys on myös vastoin valtion ja yhtiön yhteistyösopimusta eikä mitenkään perustu vesilain 8 luvun 10 b §:ään.

Yhteenvetona yhtiö on todennut, ettei vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitettuja perusteita Uljuan säännöstelyluvan muuttamiseen ole. Jos lupaa muutetaan, vahingot on arvioitava ja korvattava.

1.8 Hakemuksen täydennys

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on toimittanut 29.9.1999 vesioikeudelle hakemuksen täydennyksenä Fortum Power and Heat Oy:ssä ympäristökeskuksen tilauksesta laaditun arvion Siikajoen vesistön säännöstelyn kolmen eri kehittämisvaihtoehdon toteuttamisesta aiheutuvasta voimatalouden menetyksestä. Vaihtoehtoja on verrattu toteutuneeseen säännöstelyyn.

1.8.1 Vaihtoehdot

Raportissa on vertailtu neljää vaihtoehtoa, jotka on nimetty talvisäännöstelytavan mukaan:
a) Toteutunut säännöstely
b) Muokattu jaksotettu juoksutus
c) Tasainen vuorokausijuoksutus, vuorokausisäännöstely jaksottamalla d) Tasainen juoksutus ilman vuorokausisäännöstelyä
Kesäaikana (15.6.-31.8.) juoksutus tapauksissa b-d olisi tasainen ilman vuorokausisäätöä. Lisäksi Uljuan tekoaltaan tulovesistä vähintään 0,3 m³/s tai vähintään kolmannes Lämsänkosken tulovirtaamasta aina 9 m³/s saakka ohjataan Siikajoen vanhaan uomaan. Näin ollen voimalaitoksen käytettävissä oleva vesimäärä on nykyistä pienempi.

Vaihtoehdossa b jäätymisvaiheessa juoksutetaan 2 viikon ajan noin 8 m³/s vuorokausikeskiarvona. Jäätymisaikana ja sen jälkeen vuorokausijuoksutus jaetaan kolmeen jaksoon, 40, 40 ja 20 prosenttia kokonaisvesimäärästä, josta viimeinen tapahtuu yöllä klo 01 ja 04 välillä. Virtaaman vuorokausikeskiarvon muutos peräkkäisinä vuorokausina muuttuu korkeintaan kertoimilla 0,8/1,25.

Vaihtoehdossa c juoksutus on jäätymisvaiheessa pieni, 7 m³/s, ja vuorokausikeskivirtaama nostetaan tasaisesti 10. joulukuuta mennessä arvoon 15 m³/s, ja juoksutusta jatketaan niin kauan kuin vettä riittää altaassa. Juoksutus tapahtuu vaihtoehdon b tapaan kolmessa jaksossa, 40, 40 ja 20 prosenttia.

Vaihtoehdossa d juoksutus on vaihtoehdon c kaltainen, mutta vuorokauden virtaama juoksutetaan tasaisena.

1.8.2 Laskennan perustiedot

Tarkastelujakso oli marraskuusta 1992 lokakuun loppuun 1994. Marraskuun 1993 havaintojen perusteella laskelmissa on otettu huomioon Uljuan voimalaitoksen alavedenkorkeus, joka riippuu kulloisestakin virtaamasta. Laitoksen hyötysuhde on saatu Revon Sähkö Oy:n laatimalta hyötysuhdekäyrältä, jossa on otettu huomioon virtaama ja putouskorkeus. Hyötysuhde vaihtelee voimalaitoksen käyttöolosuhteista riippuen välillä 0,82-0,92 juoksutuksen ollessa välillä 12,5-30 m³/s. Paras hyötysuhde saavutetaan juoksutuksen ollessa 16-20 m³/s.

Sähkön hintana on selvityksessä käytetty seuraavia hintoja:
- talvi arkipäivä 07-22, ma-la 250 mk/MWh
- talvi arkipäivä 22-07 ja sunnuntai 200 mk/MWh
- kesä arkipäivä 07-22, ma-la 150 mk/MWh
- kesä arkipäivä 22-07 ja sunnuntai 125 mk/MWh

Talvikauden jaksona on käytetty aikaa marraskuusta maaliskuun loppuun ja kesäjaksona aikaa huhtikuusta lokakuun loppuun.

Tuotettu energia on laskettu erikseen päivä- ja yöjuoksutuksille juoksutuksen, lasketun putouskorkeuden ja hyötysuhteen perusteella. Vaihtoehdoissa b ja c on juoksutettu päivällä 2 kertaa 6 tuntia ja yöllä 3 tuntia. Mikäli keskivirtaama oli yli 20 m³/s, on juoksutettu tasaista virtaamaa. Mikäli keskivirtaama on ollut alle 10 m³/s, juoksutusjaksoa on lyhennetty, jotta juoksutus olisi laitoksen turbiinin kannalta riittävä (14 m³/s), kuitenkin niin, että lyhin juoksutusjakso oli 2 kertaa 2 tuntia päivällä ja yksi tunti yöllä. Revon Sähkö Oy:n ilmoituksen mukaan turbiinin läpi ei voi juoksuttaa 14 m³/s vähempää värinästä aiheutuvan rikkoutumisvaaran vuoksi. Raportissa minimivirtaamana on käytetty 12,5 m³/s, johtuen lähinnä siitä, että lyhyissä juoksutusjaksoissa käynnistys- ja pysähdysajat ovat pitkiä juoksutusaikaan verrattuna, jolloin keskivirtaama jää helposti alle 14 m³/s.

1.8.3 Tulokset

Selvityksessä laskettu tuotettu vuosienergia (MWh) vuosien 1993 ja 1994 keskiarvona eri vaihtoehdoissa on seuraava:

Vaihtoehto a)
Talvipäivä 4063
Talviyö 491
Kesäpäivä 5100
Kesäyö 1852
Talvikausi, yhteensä 4554
Kesäkausi, yhteensä 6952
Jakso
15.6. - 31.8. 1856
Koko kausi 11506

Vaihtoehto b)
Talvipäivä 3217
Talviyö 1417
Kesäpäivä 3091
Kesäyö 2209
Talvikausi, yhteensä 4634
Kesäkausi, yhteensä 5300
Jakso
15.6. - 31.8. 174
Koko kausi 9935

Vaihtoehto c)
Talvipäivä 3128
Talviyö 1416
Kesäpäivä 3154
Kesäyö 2261
Talvikausi, yhteensä 4544
Kesäkausi, yhteensä 5415
Jakso
15.6. - 31.8. 174
Koko kausi 9959

Vaihtoehto d)
Talvipäivä 2341
Talviyö 1912
Kesäpäivä 3139
Kesäyö 2287
Talvikausi, yhteensä 4253
Kesäkausi, yhteensä 5426
Jakso
15.6. - 31.8. 174
Koko kausi 9679

Taulukosta käy ilmi Uljuan nykykäyttö: talvella energia tuotetaan päivällä, ja vain 11 prosenttia tuotosta saadaan yöaikana ja pyhäpäivinä. Vaihtoehdoissa b) ja c) tuotettu energia on suurempi talviaikana, mutta noin 30 prosenttia juoksutuksesta tapahtuu yöllä ja pyhäisin. Näiden vaihtoehtojen korkeampi tuotto voidaan selittää paremmalla hyötysuhteella ja suuremmalla putouskorkeudella. Tasaisen juoksutuksen tapauksessa energiatappio on suurempi, koska ajoittain juoksutus on turbiinille liian pieni.

Kesäkautena nykytilanteen energiantuotanto on selvästi muita vaihtoehtoja suurempi. Tämä johtuu lähes yksinomaan siitä, että muissa tapauksissa juoksutus 15.6.-31.8. on tasaista, eikä käytettävissä oleva vesimäärä riitä turbiinille.

Energiantuotanto laskisi noin 14 prosenttia vaihtoehdoissa b) ja c) sekä noin 16 vaihtoehdossa d).

Tuotetun energian voimataloudellinen arvo (miljoona markkaa/vuosi) eri vaihtoehdoissa olisi seuraava:

Vaihtoehto a)
Talvikausi, yhteensä 1,11
Kesäkausi, yhteensä 1,00
Jakso 15.6. - 31.8. 0,28
Koko kausi 2,11

Vaihtoehdot b)
Talvikausi, yhteensä 1,09
Kesäkausi, yhteensä 0,74
Jakso 15.6. - 31.8. 0,02
Koko kausi 1,83

Vaihtoehdot c)
Talvikausi, yhteensä 1,07
Kesäkausi, yhteensä 0,76
Jakso 15.6. - 31.8. 0,02
Koko kausi 1,82

Vaihtoehdot d)
Talvikausi, yhteensä 0,97
Kesäkausi, yhteensä 0,76
Jakso 15.6. - 31.8. 0,02
Koko kausi 1,72

Voimataloudellinen tuotto vaihtoehdoissa b) ja c) on 13-14 prosenttia pienempi kuin nykytilanteessa, ja vaihtoehdossa d) noin 18 prosenttia pienempi, eli tappio olisi vaihtoehdosta riippuen noin 280 000-390 000 markkaa vuodessa. Tappio koostuu lähes kokonaan kesäjakson 15.6.- 31.8. tasaisen juoksutuksen vaatimuksesta.

1.8.4 Tulosten tarkastelu

Laskentatulosten perusteella uusi säännöstelytapa vaihtoehdoissa b) ja c) olisi epäedullinen lähinnä kesäjakson säännöstelymuutoksen takia. Talvella pientä tappiota aiheutuu siitä, että nykyistä suurempi osa juoksutuksesta tapahtuu öisin ja pyhäisin halvemman sähkönhinnan aikana. Sen sijaan tuotetun energian määrä ei laske, se pikemminkin kasvaa saavutetun paremman hyötysuhteen ansiosta. Ainoastaan tasaisen juoksutuksen vaihtoehdossa d) on energiantuotanto myös talvella selvästi pienempi liian pienten vesimäärien takia.

Käytettyjen kaavamaisten sähkönhintojen perusteella vuositappio olisi 280 000-390 000 markkaa. Tästä kesäjakson osuus on noin 260 000 markkaa ja talvikauden vähentyneen päiväenergian osuus vain 15 000- 20 000 markkaa vaihtoehdoissa b) ja c).

Energiatappion suuruus vaihtelee vesitilanteen mukaan. Tarkastellun ensimmäisen 12 kuukauden jakson aikana tappio vaihtoehdossa b) oli 330 000 markkaa, jälkimmäisen 12 kuukauden aikana noin 230 000 markkaa. Laskentajakson loppupuoli oli varsin vähävetinen.

Jos sähkön hinta laskee, pienenee tappio, mutta suhteelliset erot eri vaihtoehtojen välillä pysyvät samoina. Mikäli hintaeroa päivällä ja yöllä kasvatetaan talvikaudella siten, että yöhinta on vain 170 markkaa 200 markan sijasta, kasvaa tappio noin 30 000 markkaa vuodessa kaikissa vaihtoehdoissa.

Käytännössä voimataloudellinen tappio voi olla edellä kuvattua hieman suurempi. Tapauksissa b-d on maksimijuoksutusta rajoitettu, ja myös juoksutushetki on määrätty etukäteen. Tämä rajoittaa vapautta tuottaa energiaa silloin, kun se on voimataloudellisesti kaikkein kannattavinta. Tämä näkyy myös laitoksen nykykäytössä. Juoksutus on usein suurempi kuin mitä olisi edullisinta hyötysuhdekäyrän perusteella.

1.9 Revon Voima Oy:n lausunto hakemuksen täydennyksestä

Vesioikeuden varattua Revon Voima Oy:lle tilaisuuden lausunnon antamiseen hakemuksen täydennyksestä, yhtiö on vesioikeudelle 11.11.1999 toimittamassaan lausunnossa todennut, että hakemuksen täydennyksessä voimataloudelliset laskelmat on tehty lyhyelle 24 kuukauden esimerkkijaksolle 1992-1994. Jakson edustavuutta pitkällä aikajaksolla ei ole lainkaan tarkasteltu. Laskennan lopputulos riippuu vesitilanteesta, joka saattaa vaihdella vuosittain suuresti, niin kuin täydennyksestä käy ilmi. Voimataloudellisen arvion tulisikin perustua pitkällä aikajaksolla tehtävään laskentaan.

Ympäristökeskuksen nyt esittämien laskelmienkin mukaan olisi Revon Voima Oy:lle säännöstelyn muutoksesta aiheutuvan tuotonmenetyksen arvo vesilain mukaisesti pääomitettuna 5,6-7,8 miljoonaa markkaa, mitä ei voida pitää yhtiön kannalta vähäisenä. Laskelmissa käytettyjen talviarkipäivän ja talviyön (ja sunnuntain) sähkön hintojen erotus on liian pieni. Talviyön hinnan tulisi vastata likimain kesäarkipäivän hintaa. Näin laskien on tuotantomenetys esitettyä suurempi.

1.10 Revon Voima Oy:n lausunnon täydennys

Revon Voima Oy on 21.6.2000 toimittanut vesioikeuden sijaan 1.3.2000 tulleeseen Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon täydennystä aikaisempiin lausuntoihinsa. Täydennyksessä yhtiö on lausunut, että hankkeella on tuotantomenetysten ohella myös huomattavia lisäkustannuksia aiheuttavia vaikutuksia, joita ei ole hakemuksessa tuotu esiin.

Voimalaitoksen jatkuva yöajo edellyttää, että päivystys muutetaan päivä- ja iltavuoropäivystyksestä viisivuoropäivystykseksi. Nykyiset päivystyskustannukset ovat noin 400 000 markkaa vuodessa. Viisivuoropäivystyksessä kustannukset olisivat puolestaan noin 2,5 miljoonaa markkaa vuodessa. Aiheutuva lisäkustannus, noin 2,1 miljoonaa markkaa vuodessa, merkitsee voimalaitoksen omistajan kannalta samaa kuin tuotannon menetys.

Lämsänkosken padon automatisointi niin, että luukun avaus vaihtelee tulovirtaaman mukaan, mitä hakijan esittämä juoksutusohje käytännössä edellyttää, maksaa yhtiön arvion mukaan noin miljoonaa markkaa.

1.11 Vesioikeuden tarkastukset

Vesioikeus on 9.4.1999 sekä 28.-30.7.1999 suorittanut asiassa tarkastukset, joista laaditut tarkastuskertomukset on liitetty asiakirjoihin.

Pohjois-Suomen vesioikeuden tilalle on 1.3.2000 tullut Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto.

2. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös 31.10.2000 n:o 61/00/1 sikäli kuin nyt on kysymys

2.1 Vesioikeuden päätöksen nro 15/68/II lupaehdon 4 muutos

Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekoaltaan rakentamista koskevan vesioikeuden päätöksen nro 15/68/II lupaehto 4, sellaisena kuin se on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 8.5.1969 taltionumero 2742 ja vesioikeuden päätöksellä 20.5.1985 numero 14/85/III muutettuna voimassa, on muutettu kuulumaan seuraavasti:

4) Sitten kun jäljempänä lupaehdoissa 7), 8) ja 14) mainitut toimenpiteet on suoritettu, hakijalla on oikeus johtaa vettä Siikajoesta tekoaltaaseen ja säännöstellä Siikajoen vedenjuoksua seuraavien määräysten mukaisesti.

Säännöstely on hoidettava niin, että säännöstelyn ylärajana on N ₄₃ +79,00 m lukuun ottamatta maaliskuun 15. päivän ja huhtikuun 15. päivän välistä aikaa, jona aikana altaan vedenpinnan on käytävä tason N ₄₃ +73,50 m alapuolella, ja alarajana on murtoviiva, jonka taitepisteet ovat:

1.1. N ₄₃ +76,50 m
1.4. N ₄₃ +72,00 m
30.4. N ₄₃ +72,00 m
31.5. N ₄₃ +77,00 m
30.11. N ₄₃ +77,00 m
31.12. N ₄₃ +76,50 m

Edellä mainittu yläraja saadaan ylittää poikkeuksellisen suurista tulvista tai muista ennalta arvaamattomista ja hakijasta riippumattomista syistä, kuten sateista, tuulista ja lämpötiloista johtuen enintään kolmen vuorokauden aikana 25 cm.

Mikäli tällainen ylitys aiheuttaa sellaista vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, jota tässä lupapäätöksessä tai aikaisemmissa päätöksissä ei ole määrätty korvattavaksi, hakija on velvollinen korvaamaan nämä välittömästi niiden tapahduttua.

Uljuan tekoaltaasta on juoksutettava vettä ilman lyhytaikaissäännöstelyä. Juoksutusta saadaan muuttaa vuorokauden sisällä korkeintaan kaksi kertaa niin, että uusi juoksutus on vähintään 80 prosenttia ja enintään 125 prosenttia edellisestä juoksutuksesta ja niin, että peräkkäisten vuorokausien keskimääräinen juoksutus noudattaa samaa sääntöä.

Tulvasuojelun edellyttäessä, Uljuan altaan vedenkorkeuden pitämiseksi säännöstelylle määrätyissä rajoissa tai Siikajoella pidettävien melonta- tai muiden vastaavien tapahtumien juoksutustarpeen tyydyttämiseksi saadaan juoksutusta muuttaa edellä sanottua enemmän.

Siikajoen tulvasuojelu on hoidettava niin, että Uljuan altaan tilavuuden ylittävä vesimäärä juoksutetaan Lämsänkosken padon ja altaan tyhjennyskanavan kautta valtaosaltaan heti tulvan alettua. Hakijan on vuosittain huolehdittava matemaattiseen vesistömalliin perustuvan tulvaennusteen laatimisesta. Suurin altaasta juoksutettava vesimäärä saa olla 50 m³/s.

Jäätymisvaiheessa saa tekoaltaan juoksutus olla enintään 8 m³/s, mikäli vesitilanne mahdollistaa tämän.

Lämsänkosken säännöstelypadon juoksutus on hoidettava siten,
- ettei vedenpinta Lämsänkosken padolla ylitä korkeutta N ₄₃ +82,90 m,
- että Siikajoen uomaan juoksutetaan aina vähintään 0,3 m³/s ja
- että Siikajoen uomaan juoksutetaan 15.6.-31.8. tulovirtaaman ollessa 1-4,5 m³/s vähintään kaksikolmasosaa virtaamasta ja tulovirtaaman ylittäessä 4,5 m³/s noin 3 m³/s.

Uljuan tekoaltaan ja Lämsänkosken säännöstelypadon juoksutukset ja niiden muutokset on lisäksi hoidettava siten, ettei Uljuan altaalla, sen alapuolella tai Lämsänkosken säännöstelypadon alapuolella synny vältettävissä olevia vahinkoja.

2.2 Korvausvelvollisuus

Suomen valtio on velvoitettu suorittamaan Revon Voima Oy:lle lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvasta voimataloudellisen hyödyn menetyksestä kertakaikkisena korvauksena 500 000 markkaa.

Korvaus on suoritettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ympäristölupaviraston päätös on saanut lainvoiman (eräpäivä). Eräpäivän jälkeiseltä ajalta on suoritettava maksupäivään saakka viivästyskorkoa, jonka määrä on ministeriön kulloinkin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Muuta ennalta arvioitavissa olevaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä ei lupaehtojen tarkistamisesta aiheudu.

2.3 Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ratkaisun perustelut

2.3.1 Lupaehdon 4 muuttaminen ja korvausvelvollisuus

Voimassa oleva lainsäädäntö

Tähän asiaan sovellettavassa vesilain 8 luvun 10 b §:ssä (553/1994) säädetään, että jos vesilain nojalla tai aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla annettuun lupaan perustuvasta säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia eikä päätökseen ole sovellettava 10 a §:ää, asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen tulee riittävässä yhteistyössä luvan haltijan, säännöstelystä hyötyä saavien, vaikutusalueen kuntien ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Alueellisen ympäristökeskuksen tulee tarvittaessa kuulla muitakin asianosaisia.

Kun 1 momentissa tarkoitettu selvitys on tehty, alueellinen ympäristökeskus, kalatalousviranomainen tai kunta voi, jollei 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia voida muutoin riittävästi vähentää, hakea vesioikeudessa (1.3.2000 lukien ympäristölupavirastossa) lupaehtojen tarkistamista tai uusien määräysten asettamista.

Tarkistamisen edellytyksenä on, että siitä yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä. Tarkistaminen ei saa myöskään vähentää huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä eikä muuttaa olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, paitsi milloin se on jo menettänyt merkityksensä. Jos tarkistamisen edellytykset ilmeisesti ovat olemassa, vesioikeus (ympäristölupavirasto) voi, jollei hakemusasiakirjoissa ole riittävää selvitystä, määrätä myös luvan haltijan toimittamaan ympäristölupavirastolle tarvittavat lisäselvitykset. Jollei luvanhaltija ole toimittanut lisäselvitystä määräajassa vesioikeuteen (ympäristölupavirastoon), se voidaan teettää hänen kustannuksellaan. Tarkistamista suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin 10 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä.

Tarkistamisesta aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset, jolleivät ne ole vähäisiä, määrätään hakijan korvattaviksi noudattaen soveltuvin osin 11 luvun säännöksiä. Korvaukset maksetaan kuitenkin valtion varoista, jos tarkistamisella ei ole pääasiassa paikallista merkitystä. Säännöstelystä saatavan hyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voidaan sovitella ottaen huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen.

2.3.2 Säännösten esityöt ja hallituksen esityksen perustelut

Hallituksen esityksessä (HE 17/1994 vp) vesilain 8 luvun 10 b §:n sisällöksi on lausuttu muun muassa seuraavaa.

Säännöstelylupien oikeudellinen pysyvyys on periaatteessa ollut sama kuin vesioikeudellisen rakennusluvankin siitä huolimatta, että kysymys on jatkuvasta puuttumisesta vesistön vedenjuoksuun. Mahdollisuudet tarkistaa lupaa ovat olleet rajoitetut siitä huolimatta, että noudatettavat säännöstelymääräykset ovat saattaneet vesien käytön, olosuhteiden ja arvostusten muuttuessa tulla epätarkoituksenmukaisiksi.

Vesilain nojalla myönnetyn luvan ehtoja voidaan viranomaisen tai haitankärsijän hakemuksesta muuttaa 10 vuoden kuluessa säännöstelyn aloittamisesta, jos luvassa aiheutuu sellaisia vahingollisia seurauksia yleiselle tai yksityiselle edulle, joita ei ole lupaa myönnettäessä edellytetty (2 luvun 27 §). Luvan muuttaminen saattaa olla mahdollista myös, jos sen noudattaminen olosuhteiden muuttumisen vuoksi aiheuttaa haittaa, mutta tällä perusteella ainoastaan, jos muuttaminen ei sanottavasti vähennä yrityksestä saatavaa hyötyä (2 luvun 28 §). Sanottuja 2 luvun säännöksiä sovelletaan myös säännöstelyyn 8 luvun 10 §:n viittaussäännöksen nojalla.

Säännöstelylupia voidaan muuttaa hakemalla kokonaan uutta säännöstelylupaa. Hakijana voi olla hyödynsaaja tai valtio. Asiaa tarkastellaan tällöin uutena säännöstelynä pitäen lähtökohtana vallitsevaa aiemman luvan mukaista tilannetta. Selostettu mahdollisuus ei kuitenkaan koskenut sellaista haitankärsijää tai viranomaista, jonka tarkoituksena ei ole ryhtyä 8 luvun mukaiseksi pysyväksi luvanhaltijaksi. Heidän mahdollisuutensa saada aikaan muutoksia lainvoimaiseen lupaan ovat rajoittuneet 2 luvun 27-30 §:n säännöksiin.

1.5.1991 voimaan tulleen 8 luvun 10 a §:n perusteella vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävät uuden säännöstelyluvan ehdot tulee luvassa etukäteen määrätä tarkistettaviksi määräajoin, jollei tällaista määräystä ole pidettävä erityisestä syystä ilmeisen tarpeettomana. Tämä määräaika voidaan lain perustelujen mukaan yleensä asettaa suhteellisen pitkäksi, esimerkiksi 10-30 vuodeksi. Siten 1.5.1991 jälkeen annetut säännöstelyluvat ovat määräysten pysyvyyden ja luvan haltijan oikeussuojan suhteen eri asemassa kuin aikaisemmin annetut luvat.

Tarkistamiseen liittyviä ongelmia

Rakennetun ja säännöstellyn vesiympäristön parantamistarve lähtee usein muuttuneista vesistön käyttötarpeista ja -muodoista. Eri käyttömuotojen kannalta säännöstelyn muuttamistavoitteet saattavat olla vastakkaisia, eikä vesiympäristön ja sen käytön kannalta toivottua lopputulosta välttämättä voida saavuttaa yksinomaan säännöstelyluvan ehtoja muuttamalla.

Säännöstelystä hyötyä saavat voimalaitokset ovat usein muiden kuin säännöstelyluvan haltijan omistuksessa. Eri hyödynsaajien suhteet on useimmiten järjestetty pysyvin sopimuksin sillä perusteella, että säännöstelyluvan tuottamat oikeudet ovat pysyviä. Säännöstelyluvan tarkistaminen saattaa joissakin tapauksissa loukata sopimussuhdetta, mikäli luvanhaltijaosapuoli ei enää muutoksen jälkeen voi toimia sopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Tarkistamismenettely

Tarkistamismenettelyn ensimmäisessä vaiheessa alueellisen ympäristökeskuksen johdolla luvan haltija, asianomaiset viranomaiset, vaikutusalueen kunnat ja säännöstelystä hyötyä saavat yhteistyössä selvittävät mahdollisuudet vähentää säännöstelystä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Vesioikeuskäsittelyä ei tarvita, jos haittoja voidaan selvityksen perusteella vähentää riittävästi voimassa olevien lupaehtojen sallimissa rajoissa. Lupaehtojen tarkistamista koskevan asian saattaminen vesioikeuden käsiteltäväksi jää ympäristökeskuksen, kalatalousviranomaisen ja kunnan harkintaan.

Mikäli hakemus pannaan vireille vesioikeudessa, vesioikeus ratkaisee ensin, ovatko lupapäätöksen tarkistamisen edellytykset ilmeisesti olemassa. Edellytysten ollessa käsillä vesioikeus jatkaa asian käsittelyä ja tekee hakemuksen perusteella tarkistukset ja lisäykset lupamääräyksiin. Tarkistettua päätöstä voidaan myöhemminkin muuttaa uudella tarkistamista koskevalla hakemuksella.

Tarkistamisen edellytykset

Säännöstelypäätöksen tarkistamisen edellytyksistä on säädetty 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa. Edellytyksenä on ensinnäkin, että tarkistamisesta yleisen edun kannalta saatavan hyödyn tulee olla olosuhteisiin nähden merkittävä. Toiseksi tarkistaminen ei saa olennaisesti muuttaa säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ja kolmanneksi se ei saa huomattavasti vähentää säännöstelystä saatua kokonaishyötyä. Hyödyn ei siten tarvitse olla absoluuttisesti suuri, jos se on olosuhteisiin nähden merkittävä. Säännöstelystä saatuun kokonaishyötyyn sisältyisivät kaikki ne hyödyt, jotka ovat olleet eri osapuolten käytettävissä ennen lupaehtojen tarkistamista.

Korvausvelvollisuus

Luvan haltija ei ole vastuussa tarkistamisesta muille aiheutuvista edunmenetyksistä. Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvat edunmenetykset, mikäli ne eivät ole vähäisiä, korvataan hakijan varoista vesilain 11 luvun säännöksiä noudattaen. Siinä tapauksessa, että tarkistamisesta on muutakin kuin paikallista merkitystä, korvaukset maksaa kuitenkin valtio.

Luvan haltija ja muut säännöstelystä hyötyä saavat ovat velvollisia sietämään ilman korvausta vähäiset edunmenetykset. Lisäksi säännöstelyhyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voidaan sovitella. Tällöin otetaan huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen. Siten esimerkiksi vanhoille voimalaitoksille saisi aiheutua selvästi enemmän korvaamatta jäävää hyödyn menetystä kuin uudemmille voimalaitoksille. Korvauksia määrättäessä voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös voimalaitoksen uusimis- ja täydennysinvestoinnit. Voimalaitoksen rakenteiden poistoaika verotuksessa on 40 vuotta, rakennusten poistoaika on samoin hyvin pitkä. Ainoastaan koneilla se on lyhyt. 20 vuoden käytön jälkeen voimalaitosinvestoinneista on poistamatta noin 20-30 prosenttia ja 30 vuoden jälkeen noin 10-15 prosenttia. Siten vanhimpien voimalaitosten säännöstelyhyötyä koskeva sovittelumahdollisuus on olennaisesti laajempi kuin vastaava mahdollisuus uusilla laitoksilla.

Siirtymäkauden ongelmia voi aiheutua voimassa olevien sopimusten, voimalaitoskauppojen sekä voimalaitosten uusimis- ja täydennysinvestointien osalta. Luvanhaltijan ja kolmannen tahon välisen sopimuksen olemassaolo ei lupapäätöstä tarkistettaessa ole sinänsä merkityksellinen seikka, koska sopimuksella ei voida taata luvan pysyvyyttä yli lain säännösten tai lupamääräysten.

2.3.3 Hakemuksen ja siihen liitetyn selvityksen arviointi vesilain 8 luvun 10 b §:n kannalta

Säännöstelystä aiheutuvat haitalliset seuraukset

Uljuan tekoaltaan rakentamista ja Siikajoen vesistön säännöstelyä sekä Uljuan voimalaitoksen rakentamista ja käyttöä koskevassa lopputarkastuspäätöksessä 1.2.1990 numero 16/90/2 vesioikeus on velvoittanut vesi- ja ympäristöhallituksen ja Revon Sähkö Oy:n panemaan vesioikeudessa vireille hakemusasian, jossa tuli esittää selvitys siitä, onko ja missä määrin vesilain 2 luvun 28 §:n säännösten nojalla mahdollista muuttaa Siikajoen vesistön säännöstelyä koskevia lupaehtoja ja mitä etuja ja mitä vahinkoja tai haittoja lupaehtojen muuttamisesta tulisi olemaan. Vesiylioikeus ei päätöksellään 10.4.1992 numero 88/1992 muuttanut mainittua velvoitetta muutoin, kuin poistamalla Revon Sähkö Oy:n velvollisuuden toimia toisena hakijana asiassa. Korkein hallinto-oikeus 3.3.1993 antamallaan päätöksellä pysytti velvoitteen.

Velvoitteen mukaisesti Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus toimitti hakemuksen vesioikeudelle 3.3.1995. Hakemuksessaan ympäristökeskus on tekemiensä selvitysten perusteella katsonut, että nykyisten lupaehtojen mukaisesta Siikajoen vesistön säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia. Haitat kohdistuvat sekä yleiseen että yksityiseen etuun ja haitat johtuvat osittain olosuhteiden muuttumisesta. Säännöstelystä alapuoliselle vesistölle kesäaikaan aiheutuvia haittoja, kuten vedenkorkeuden vaihtelua ja vesistön rehevyyttä, voitaisiin vähentää juoksuttamalla vettä kesällä Uljuan altaan ohi ja muuttamalla Uljuan voimalaitoksen juoksutuksia. Päätöksellään 13.3.1996 numero 16/96/2 vesioikeus muutti velvoitteen viitaten voimaan tulleeseen vesilain 8 luvun 10 b §:ään. Hakemukseen tuli liittää sellaiset selvitykset, että mainitussa lainkohdassa tarkoitettujen lupaehtojen tarkistamista koskevien edellytysten olemassaolo voidaan ratkaista. Vesioikeus on todennut olevan mahdollista, että Uljuan altaan käytöstä on aiheutunut vahinkoja ja haittoja enemmän, kuin mitä tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on ollut välttämätöntä aiheuttaa. Tämän vuoksi oli mahdollista, että altaan vedenkorkeuden ja juoksutuksen muutokset ovat tarpeen muun muassa Siikajoen virtaamien muutoksista, suppoutumisesta ja veden laadun huonontumisesta Lämsänkosken padon ja Uljuan altaan alapuolisessa Siikajoen pääuomassa ja sen varrella aiheutuvien ennalta arvaamattomien vahinkojen ja haittojen estämiseksi ja vähentämiseksi. Näin ollen altaan vedenkorkeuksia ja juoksutuksia Lämsänkosken padolta Siikajoen vanhaan uomaan sekä altaasta Lamujokeen on muutettava enemmän kuin, mitä vesioikeudessa tuolloin olleessa hakemuksessa oli esitetty.

Nyt vireillä olevasta hakemuksesta käy ilmi, että Uljuan voimalaitoksella harjoitetaan tyypillistä lyhytaikaissäännöstelyä eli virtaamaa muutetaan vuorokauden ja viikon aikana ensisijaisesti sähköenergian tarpeen mukaan. Uljuan tekoaltaan tulovirtaama voimalaitoksen rakennusvirtaamaan verrattuna on normaalisti pieni. Voimalaitosta ei voida käyttää ilman koneiston rikkoontumisvaaraa alle 12 m³/s virtaamilla. Tämä johtaa lyhyisiin voimalaitoksen käyttöaikoihin ja etenkin Lamujoessa ja Siikajoen yläosalla nopeisiin virtaama- ja vedenkorkeusvaihteluihin.

Lyhytaikaissäännöstelystä alapuoliselle vesistölle kesäaikana aiheutuu haittoja, kuten vedenkorkeuden vaihtelua ja vesistön rehevyyttä sekä haittaa kalastolle ja kalastukselle. Edelleen hakemuksen mukaan talviaikana aiheutuu haittoja muun muassa supon muodostumisesta ja jääkannen paksuuntumisesta.

Alkuperäinen Siikajoen säännöstelysuunnitelma oli laadittu siitä lähtökohdasta, että Uljuan alapuolinen vesistönosa porrastetaan ja rakennetaan lähes kokonaan vesivoimatuotantoon. Erityisesti vedenkorkeuden vaihteluista aiheutuvat haitalliset seuraukset johtuvat ensisijaisesti siitä, ettei voimalaitosrakentaminen Uljuan voimalaitosta lukuun ottamatta ole sittemmin toteutunut.

Ottaen huomioon edellä oleva yhteenveto Uljuan tekojärvihankkeesta, mainitun hankkeen sekä Uljuan voimalaitoksen lopputarkastuspäätöksessä todettu sekä myöhemmät vesioikeuden päätöksissä määrätyt velvoitteet sekä nyt vireillä olevaan hakemukseen liitetyistä selvityksistä ilmenevä, ympäristölupavirasto on katsonut, että Uljuan tekojärven säännöstelystä aiheutuu sellaisia vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitettuja vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia, että edellytykset säännöstelylupaehtojen tarkistamiseen siltä osin ovat olemassa.

Tarkistamisesta yleisen edun kannalta saatava hyöty

Hakemuksessa esitetty lupaehtojen muutos Uljuan altaan säännöstelyrajoihin ei juuri muuta altaan säännöstelykäytäntöä nykyisestä. Alarajan muutoksen avulla voidaan kuitenkin estää kevättalvisin vedenkorkeuden lasku, joka parantaa happitilannetta altaassa. Kesällä voidaan turvata altaan virkistyskäyttömahdollisuudet. Ylärajaan esitetty muutos parantaa mahdollisuuksia hoitaa alapuolisen Siikajoen tulvasuojelua ja vesivoimatuotantoa varsinkin sellaisina vuosina, jolloin kevättulva sattuu tavallista aikaisemmin.

Nykyinen Uljuan voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstely haittaa alapuolisen Siikajoen kalastusta ja on haitallinen vesistön kalastolle ja rapukannalle. Tarkistamalla nyt voimassa olevia juoksutusmääräyksiä voidaan jossakin määrin parantaa myös Siikajoen vedenlaatua, lähinnä parantamalla happitilannetta ja ainakin hidastamalla vesistön rehevöitymiskehitystä. Kyseiset veden laatuun liittyvät ongelmat ovat tulleet esille osaksi vesistöön nykyisin kohdistuvan haja- ja pistekuormituksen seurauksena. Vedenlaadun paraneminen parantaa osaltaan kalaston ja rapukannan elinmahdollisuuksia sekä myös ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Myös virkistyskäytön kannalta haitallisia vedenkorkeusvaihteluja voidaan pienentää. Vedenkorkeusvaihtelut aiheuttavat nykyisellään rantojen syöpymistä, jota juoksutusmääräyksiä tarkistamalla voidaan niin ikään vähentää.

Lisäjuoksutukset Siikajoen vanhaan uomaan parantavat vedenlaatua, rantakiinteistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä osaltaan varmistavat jo tehtyjen vesistön kunnostustoimenpiteiden tavoitteiden saavuttamisen. Uljuan tekojärven rakentamishankkeeseen liittyneen imuruoppaustyön yhteydessä vuonna 1969 imuruoppauslietettä joutui alapuoliseen Siikajokeen huomattava määrä. Lietteen kulkeutumisen alapuoliseen vesistöön todettiin tuhonneen rapukannan Siikajoen pääuomasta. Rapukanta luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle Siikajokeen oli muotoutunut vuosikymmeniä jatkuneiden, joskin epäsäännöllisten istutusten ansiosta. Pyyntivahvaa rapukantaa ei sittemmin ole Siikajoen pääuomaan saatu palautetuksi. Siikajoen säännöstely on aloitettu vuonna 1970, joten ei ole kokemuksia siitä, miten ennen säännöstelyn aloittamista vesistössä tavattu rapukanta olisi menestynyt säännöstelyolosuhteissa, erityisesti Uljuan voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyn vallitessa. Ravustuksella on ollut ennen säännöstelyä laaja ja huomattava taloudellinenkin merkitys. Lyhytaikaissäännöstelyn rajoittaminen sekä kesällä että talvella parantaa joka tapauksessa ravun lisääntymis- ja elinmahdollisuuksia.

Kun otetaan huomioon Siikajoen kalataloudellinen merkitys, ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttömahdollisuudet ja nykyinen laaja rantojen ja vesistön käyttäjien määrä ja virkistyskäyttö, ympäristölupavirasto on katsonut, että Uljuan säännöstelylupaehtojen tarkistamisesta saatava hyöty yleiseltä kannalta katsottuna on olosuhteisiin nähden merkittävä.

Lupaehdon muutoksen merkitys säännöstelyn alkuperäiseen tarkoitukseen

Säännöstelysuunnitelmasta käy selville, että Siikajoen vesistön säännöstely on suunniteltu jatkoksi niille toimenpiteille, joilla on pyritty lieventämään vaikeaa tulvatilannetta Rantsilan kunnan Mankilan kylässä ja Paavolan kunnan Pehkolan kylässä. Tekoaltaan säännöstelyn ansiosta saadaan mainitulta tulva-alueelta kevättulvat poistetuksi lähes kokonaan. Koska allas tyhjennetään alivesikausina, hankkeesta on katsottu koituvan hyötyä paitsi maataloudelle myös voimataloudelle, vesihuollolle ja uitolle.

Säännöstelysuunnitelmassa tulvasuojeluhyöty on laskettu vain Siikajoen keskiosan tulva-alueelle (Mankilan alue), jonka pinta-ala on 6 450 ha. Välittömäksi maataloushyödyksi on arvioitu 1 370 000 markkaa, kansantaloudelliseksi hyödyksi 50 prosenttia tästä ja hyödyksi näiden summana 2 050 000 markkaa. Voimataloudellinen hyöty on laskettu olettamalla, että Siikajoen kaikki rakennuskelpoiset kosket rakennetaan. Pääomitetuksi voimataloushyödyksi on saatu 12 630 000 markkaa. Lisäksi säännöstelysuunnitelmassa on katsottu, että säännöstely luo edellytykset Siikajoen vesistöalueen latvaosan laajojen suoalueiden metsäojittamiseen.

Siikajokeen on rakennettu Uljuan tekojärven yhteyteen Uljuan voimalaitos. Muilta osin säännöstelysuunnitelmassa tarkoitettu voimataloudellinen rakentaminen ei ole toteutunut. Alajuoksulla sijaitsevat vain vuonna 1941 rakennettu Ruukinkosken voimalaitos ja vuonna 1921 rakennettu Pöyrynkosken voimalaitos.

Valtio ja Revon Sähkö Oy ovat tehneet Uljuan voimalaitoksen rakentamista ja käyttöä koskevan sopimuksen vuonna 1965. Sopimuksessa Revon Sähkö Oy on muun muassa sitoutunut kustannuksellaan hoitamaan altaan säännöstelyä vesioikeuden antaman lupapäätöksen, tie- ja vesirakennushallituksen antamien ohjeiden, sen vuosittain laatimien kevättulvaa koskevien ennakkoarvioiden sekä voimalaitoksen tarkoituksenmukaisen käytön vaatimusten mukaisesti. Mainittu sopimus on tehty ennen kuin säännöstelyyn ja Uljuan voimalaitoksen rakentamiseen ja käyttöön on myönnetty vesioikeuden lupa ja lupaehdot määrätty.

Lupapäätösten perustelujen ja tehtyjen sopimusten perusteella ympäristölupavirasto on katsonut, että kysymyksessä on ensisijaisesti tulvasuojelua varten suunniteltu ja toteutettu hanke. Hakemussuunnitelmassa tarkastellut vaihtoehdot ja säännöstelylupaehtojen muuttaminen ympäristölupaviraston päätöksestä ilmenevällä tavalla eivät olennaisesti estä tai muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta eli tulvasuojelua. Säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena Siikajoen tulvasuojelu ei liioin ole menettänyt merkitystään.

Lupaehdon muutoksen merkitys säännöstelystä saatavaan kokonaishyötyyn

Tulvasuojeluhyötyä säännöstelylupaehtojen tarkistamisella ei vähennetä.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vesioikeudelle 29.9.1999 toimittamassa hakemuksen täydennyksessä on laskettu vuosien 1993 ja 1994 keskiarvona Uljuan voimalaitoksella tuotettu vuosienergia (toteutunut säännöstely, vaihtoehto a). Tuotettu energiamäärä on ollut keskimäärin 11 506 MWh, ja tuotetun energian voimataloudelliseksi arvoksi on laskettu keskiarvona 2,11 miljoonaa markkaa vuodessa. Tarkastelussa on otettu huomioon hakemuksen mukainen, nykyistä suurempi ohijuoksutus Lämsänkosken padolta.

Voimataloudelle aiheutuvaksi menetykseksi tasaisesta, hakemuksen mukaisesta säännöstelystä 15.6.-31.8. välisenä aikana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on Revon Voima Oy:n muistutuksesta antamassaan selityksessä arvioinut 200 000-250 000 markkaa vuodessa. Juoksutus tapahtuisi hakemuksen mukaan ilman vuorokausisäännöstelyä, muttei kuitenkaan välttämättä tulovirtaaman suuruisena.

Hakemuksen täydennyksessä on tarkasteltu myös vaihtoehtoa, jossa juoksutus myös talviaikana olisi tasainen ilman vuorokausisäännöstelyä (vaihtoehto d). Tässä vaihtoehdossa on tuotetuksi vuosienergiaksi laskettu vuosille 1993 ja 1994 keskimäärin 9 679 MWh, jonka voimataloudellinen arvo olisi 1,72 miljoonaa markkaa. Samoina vuosina toteutuneeseen säännöstelyyn verrattuna energian menetys olisi tässä vaihtoehdossa 1 827 MWh vuodessa ja menetetyn energian arvo olisi 390 000 markkaa vuodessa. Tästä menetyksestä kesäjakson 15.6.-31.8. osuus olisi noin 260 000 markkaa. Tämä laskelma vastaa näin ollen hakijan selityksessään esittämää aikaisempaa arviota kesäaikaisesta tasaisesta juoksutuksesta aiheutuvasta vuotuisesta voimataloudellisesta tappiosta.

Edellä kerrottuja arvioita voidaan käyttää perusteena voimataloudellista menetystä arvioitaessa. Kun Uljuan voimalaitoksen lyhytaikais- (vuorokausi)säännöstelystä luovutaan ja lupaehtoja tarkistetaan edellä ympäristölupaviraston päätöksestä ilmenevästi niin, että kesäajan tavoin myös talvikaudelle määrätään tasainen juoksutus, voimataloudellinen hyödyn menetys on noin 400 000 markkaa vuodessa. Tästä noin 250 000 markkaa aiheutuu kesäajan 15.6.-31.8. juoksutusrajoituksista.

Voimataloudellinen hyödyn menetys on siten noin viidennes nykyisestä Uljuan voimalaitoksella tuotetun vuosienergian arvosta.

Voimataloudellisen hyödyn menetystä koskevista laskelmista Revon Voima Oy on todennut, ettei esimerkkijakson 1993-1994 edustavuutta ole tarkasteltu. Edelleen yhtiö on todennut laskelmissa käytettyjen talviarkipäivän (250 markkaa/MWh) ja talviyön/sunnuntain (200 markkaa/MWh) sähkön hintojen erotuksen olevan liian pienen. Hakemuksen täydennyksessä on tarkasteltu myös mainittua hintojen erotuksen vaikutusta hyötylaskelmiin. Mikäli talvikaudella yöhinta olisi vain 170 markkaa/MWh, kasvaisi hakemuksen täydennyksessä olevan laskelman mukaan energiataloudellinen tappio noin 30 000 markkaa vuodessa kaikissa tarkastelluissa vaihtoehdoissa.

Lämsänkosken virtaamahavaintoasteikolla nro 250 on keskivirtaama vuosina 1980-1999 ollut 13,4 m³/s. Vuonna 1993 keskivirtaama oli 15,4 m³/s ja vuonna 1994 10,7 m³/s. Näiden keskiarvo 13,05 m³/s on 97,3 prosenttia vuosien 1980-1999 keskivirtaamasta. Vuodet 1993 ja 1994 edustavat näin ollen hyvin keskimääräisiä vesivuosia ja aineistoa voidaan käyttää voimataloudellisen menetyksen arvioinnissa.

Alkuperäisessä Siikajoen säännöstelysuunnitelmassa mainituilla muilla hyödynsaajatahoilla, vesihuollolla ja uitolla, ei ole nykyään merkitystä säännöstelyn kokonaishyödyn arvioinnin kannalta.

Edellä olevan tarkastelun perusteella ympäristölupavirasto on katsonut, ettei Uljuan säännöstelypäätöksen tarkistaminen sen päätöksestä ilmenevästi huomattavasti vähennä säännöstelystä saatua kokonaishyötyä, johon lasketaan tulvasuojelu- ja voimataloudellinen energiahyöty.

Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisen edellytykset näin ollen täyttyvät myös tältä osin.

Korvausvelvollisuuden arviointi

Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvat edunmenetykset, mikäli ne eivät ole vähäisiä, korvataan hakijan varoista vesilain 11 luvun säännöksiä noudattaen. Siinä tapauksessa, että tarkistamisesta on muutakin kuin paikallista merkitystä, korvaukset maksaa valtio.

Uljuan voimalaitoksen tuottaman vuotuisenergian nykyisestä arvosta menetetään lupaehtojen tarkistamisen seurauksena lähes 20 prosenttia eli noin 400 000 markkaa vuodessa. Nykyisessä sähkömarkkinatilanteessa menetyksen arvioiminen on tosin vaikeaa, mutta arvio kuvaa menetyksen suuruusluokkaa ja osuutta menetettävästä tuotantokapasiteetista. Menetystä ei voida pitää vähäisenä.

Uljuan voimalaitoksen koneiston rakennusvirtaama on 30 m³/s. Koneiston rikkoontumisvaaran vuoksi laitosta ei voida käyttää Revon Voima Oy:n ilmoituksen mukaan alle 12-14 m³/s virtaamilla. Edellä olevassa voimataloushyödyn tarkastelussa on lähdetty oletuksesta, että energian menetys aiheutuu siitä, että mainittua virtaamaa pienemmät vesimäärät on juoksutettava nykyisen voimalaitoksen ohi ja että energiatuottoa ei näin saada. Ympäristölupavirasto on katsonut, ettei säännöstelyn kehittäminen haitattomampaan suuntaan voi estyä tästä voimalaitoksen rakenteellisesta minimijuoksutusvaatimuksesta. Energiatuottoa alle 12 m³/s suuruisten vesimäärien juoksuttamisesta olisi saatavissa käyttöön, mikäli Uljuan voimalaitoksen nykyistä koneistoa muutetaan niin, että sitä voidaan käyttää nykyistä pienemmillä vesimäärillä tai mikäli voimalaitokseen rakennettaisiin pienempi lisäkoneisto. Tällöin vedet voidaan johtaa lähes aina voimalaitoksen koneistojen läpi, ja voimataloudellinen menetys muodostuisi ensisijaisesti vain energian hinnanerotuksesta.

Revon Voima Oy:llä on ollut vesioikeudessa vireillä hakemus Uljuan voimalaitoksen rakentamista ja käyttämistä koskevan päätöksen lupaehtojen muuttamiseksi (dnro 92/95/2). Hakemus on sittemmin peruutettu. Hakemuksen mukaan tarkoituksena oli rakentaa Uljuan voimalaitoksen ohijuoksutusaukkoon kaksi lisäkoneistoa, molempien rakennusvirtaama 4,5 m³/s. Lisäkoneistoja oli tarkoitus käyttää yhtä aikaa nykyisen koneiston kanssa. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on vuonna 1995 laaditun suunnitelman mukaan arvioitu noin 4 miljoonaa markkaa. Mikäli lisäkoneistojen rakentamiseksi haetaan lupaa ja lupa saadaan, olisivat energiataloudelliset menetykset lisäkoneistojen käytön ansiosta pidemmällä tarkastelujaksolla rakentamiseen tarvittavasta investoinnista huolimatta pienemmät kuin mitä ympäristölupavirasto on edellä tämän hakemuksen perusteella arvioinut.

Säännöstelyluvan ehtoja tarkistettaessa säännöstelyhyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voidaan sovitella ottamalla huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen. Korvauksia määrättäessä voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös voimalaitoksen uusimis- ja muut vastaavat investoinnit.

Uljuan voimalaitos on ollut energiantuotannossa vuodesta 1970 alkaen, joten kuluneen 30 vuoden aikana on investoinneista ainakin pääosa voitu laskennallisesti ja myös käytännössä poistaa. Hallituksen esityksen perusteluissa on arvioitu esimerkinomaisesti, että voimalaitosinvestoinneista olisi 30 vuoden käytön jälkeen poistamatta noin 10-15 prosenttia. Valtion ja Revon Sähkö Oy:n vuonna 1965 tekemän sopimuksen mukaisesti yhtiö rakentaa voimalaitoksen, voimalaitoksen alatunnelin, Uljuan säännöstelypadon sekä maksaa tyhjennys- ja alakanavan rakennuskustannuksista puolet. Huomioon ottaen Uljuan voimalaitoksen rakentamisluvan lupaehdon 4 määräykset voimalaitoksen omistajan on tullut varautua mahdollisiin myöhempiin juoksutusrajoituksiin, myös sellaisiin, jotka voivat rajoittaa voimalaitoksen käyttöä ja pienentää siitä saatavaa tuottoa.

Revon Voima Oy on todennut omistaneensa Uljuan voimalaitoksen vasta vuodesta 1992 lähtien. Uljuan voimalaitoksen rakentamislupa on myönnetty Revon Sähkö Oy:lle. Sittemmin Revon Sähkö Oy on perustanut Revon Voima Oy:n tytäryhtiökseen, joka omistaa pääosin voimalaitokset ja on jatkanut sähköntuotantoa omana liiketoimintanaan. Voimalaitoksen omistuspohja ei tällä järjestelyllä ole muuttunut. Näin ollen yhtiöjärjestelyllä ei ole merkitystä arvioitaessa energiataloudellisten menetysten korvausvelvollisuutta.

Revon Voima Oy on ilmoittanut investoineensa vuonna 1992 Uljuan voimalaitoksen rakenteisiin ja laitteisiin 1 729 000 markkaa. Mainittu investointi ei tällä päätöksellä tehtävän säännöstelylupaehtojen tarkistamisen seurauksena osaksikaan käy hyödyttömäksi, sitä vastoin laskennallinen investointien takaisinmaksuaika pitenee, likimain vuotuisen voimalaitoksen tuotonmenetysosuuden suhteessa.

Tämän perusteella ja huomioon ottaen pitkän ajanjakson, jonka kuluessa Revon Voima Oy on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen, ympäristölupavirasto on määrännyt Revon Voima Oy:lle lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvasta hyödyn menetyksestä kohtuullisena, kertakaikkisena korvauksena 500 000 markkaa.

Koska lupaehtojen tarkistamisen tarkoitus on vähentää säännöstelystä aiheutuneita haitallisia seurauksia, ympäristölupavirasto on katsonut, että lupaehtojen tarkistamisesta ei aiheudu muuta korvattavaa edunmenetystä.

Säännöstelylupaehtojen tarkistamisella voidaan parantaa koko Uljuan tekoaltaan alapuolisen vesistön tilaa, kalaston ja ravun lisääntymis- ja elinolosuhteita sekä rantakiinteistöjen ja vesialueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Säännöstelylupaehtojen tarkistamisella on ympäristölupaviraston käsityksen mukaan paikallista suurempi merkitys. Näin ollen valtio on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen sijasta velvoitettu suorittamaan Revon Voima Oy:lle edellä määrätty korvaus.

2.3.4 Juoksutusmääräykset Lämsänkosken padolta Siikajoen vanhaan uomaan

Ympäristölupavirasto on muuttanut hakemuksessa esitettyä juoksutusmääräystä Siikajoen vanhaan uomaan juoksutettavien vesimäärien osalta säännöstelyn käytön kannalta tarkoituksenmukaisemmaksi. Itse juoksutettaviin vesimääriin nähden muutos on hakemuksessa esitettyyn nähden vähäinen.

2.3.5 Sovelletut lainkohdat

Soveltaminaan lainkohtina ympäristölupavirasto on maininnut vesilain 2 luvun 14 §:n, 8 luvun 10 §:n ja 10 b §:n sekä 11 luvun 3 §:n 4 kohdan ja 14 §:n. Lainkohdat koskevat yhteisesti edellä selostettua ratkaisua sekä ympäristölupavirastossa hylätyksi tullutta rantasyöpymiä koskevaa muutosehdotusta, josta ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa ole kysymys.

2.3.6 Ympäristölupaviraston lausunto muistutuksista ja vaatimuksista sikäli kuin nyt on kysymys

2.3.6.1 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (Uljuan tekoaltaan rakentamisen luvan haltijana tekemän muistutuksen osalta) muistutuksesta ympäristölupavirasto on todennut, että sen päätöksellä rajoitetaan lyhytaikaissäännöstelyä hakemuksesta poiketen myös talviaikana. Toisin kuin muistutuksessa on todettu, pääasiallista voimataloudellista hyödyn menetystä hakemuksessa esitettyjä tai nyt määrättäviä Uljuan voimalaitoksen juoksutusmääräyksiä noudattaen aiheutuu kesällä. Talvella pienehköillä virtaamilla hyötysuhde on parempi ja tuoton menetys aiheutuu lähinnä sähkön hinnanerosta. Voimataloudellisen menetyksen korvaamisen osalta ympäristölupavirasto on viitannut pääasiaratkaisun perusteluissa lausuttuun.

Melontatapahtumien tai muiden Siikajokivarressa pidettävien tilaisuuksien vedenjuoksutustarvetta koskevan vaatimuksen sekä jäätymisvaihetta koskevan juoksutusrajoitusesityksen ympäristölupavirasto on ottanut huomioon.

2.3.6.2 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön vaatimuksen talviajan juoksutusmuutokseksi ympäristölupavirasto on ottanut lupaehdon 4) muutoksesta ilmenevästi huomioon.

2.3.6.3 Revon Voima Oy:n muistutuksesta ympäristölupavirasto on todennut, että vesioikeuden päätöksellä 13.3.1996 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle annettu velvoite perustui ympäristökeskuksen Uljuan säännöstelyluvan haltijana antamaan suostumukseen. Mainittua velvoitetta ei ilman suostumusta voida vesilain 8 luvun 10 b §:n perusteella asettaa luvan haltijalle tai yleisen edun valvojalle. Nyt käsillä oleva hakemus perustuu laajempaan selvitykseen, kuin mihin ympäristökeskus luvan haltijana oli suostunut tai mihin se vesioikeuden päätöksellä oli velvoitettu. Näin ollen ei asian ratkaisemisen kannalta ole merkitystä sillä, missä roolissa ympäristökeskus on hakemuksensa toimittanut.

Säännöstelyluvan tarkistamisedellytysten osalta ympäristölupavirasto on viitannut pääasiaratkaisun perusteluissa lausuttuun. Säännöstelyluvan muuttamisesta Revon Voima Oy:lle koituvat menetykset ympäristölupavirasto on määrännyt vesilaissa tarkoitettu sovittelumahdollisuus huomioon ottaen korvattavaksi.

Kesäajan 15.6.-31.8. juoksutusta koskevaa lupaehtoa tarkoittavasta muistutuksesta ympäristölupavirasto on todennut, että esityksessä tarkoitetaan kunkin vuorokauden aikana juoksutetun vesimäärän juoksuttamista lupaehdosta ilmenevällä tavalla tasaisena. Muutos ei edellytä tulovirtaaman suuruista juoksutusta.

2.3.6.4 Revonlahden jakokunnan ja sen asiakumppaneiden vaatimuksen talviajan juoksutusmääräysten muuttamisesta ympäristölupavirasto on ottanut lupaehdon 4) muutoksesta ilmenevästi huomioon.

Raputalouden mahdollisen elpymisen säännöstelylupaehtojen muuttamisen seurauksena ympäristölupavirasto on ottanut huomioon, joskin sen markkamääräistä arvoa arvioimatta.

Sikäli kuin muistutuksessa on kuvattu nykyisestä lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvia haitallisia seurauksia kalataloudelle, virkistyskäytölle ja veden laadulle, arvioitu luvan tarkistamisedellytyksiä, säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta sekä tarkistamisesta johtuvaa korvausvelvollisuutta, ympäristölupavirasto on viitannut pääasiaratkaisun perusteluna lausuttuun.

2.3.7 Oikeudenkäyntikulut

Revonlahden jakokunnan ja sen asiakumppaneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty.

Perustelu

Vesilain 16 luvun 27 §:n 1 momentin (1015/1993) mukaan hakemusasiassa vesioikeudessa asianosaiset saavat pitää kulunsa vahinkonaan. Asianosaisilla ei liioin ole ollut tarpeen ryhtyä saman lainkohdan 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sen osoittamiseksi, että heille aiheutuu hakemuksesta vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, eikä kulujen korvaamiseen ole muutoinkaan erityistä syytä.

3. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa sikäli kuin nyt on kysymys

3.1 Vaatimukset hallinto-oikeudessa

3.1.1 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus säännöstelyluvan haltijana on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöstä ja sen lupaehtoja muutettavaksi ensisijaisesti siten, että ne vastaavat ympäristökeskuksen 31.8.1998 päivätyssä hakemuksessa esitettyä. Tässä tapauksessa lupaehtoihin tulee kuitenkin tehtyjen tarkempien teknisten selvitysten perusteella lisätä jäljempänä toissijaisessa muutosvaatimuksessa c) esitetty voimaantuloaika.

Toissijaisesti ympäristökeskus on vaatinut, että lupaehtoon 4 tehdään seuraavat muutokset:

a) Lupaehtoon tulee lisätä hakemuksen lupaehtoesityksen mukainen määräys, joka mahdollistaa Uljuan altaan alarajan alittamisen poikkeuksellisissa tilanteissa.

b) Lupaehtoon sisältyvää määräystä, joka mahdollistaa juoksutuksen muuttamisen poikkeuksellisissa tilanteissa, tulee täydentää koskemaan myös patoturvallisuuden edellyttämää juoksutustarvetta.

c) Lupaehtoon sisältyvät juoksutusmääräykset tulee määrätä astumaan voimaan aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

Lisäksi Suomen valtion Revon Voima Oy:lle maksettavaksi määrätty korvaus tulee kokonaan poistaa.

Vaatimustensa perusteina ympäristökeskus on muun ohella lausunut, että Uljuan tekoaltaan voimassa oleva alaraja on koko vuoden N ₄₃ +71,00 m. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä Uljuan altaan alarajaa on nostettu niin, että se on ylimmillään (kesäkuun alusta marraskuun loppuun) tasolla N ₄₃ +77,00 m, toisin sanoen vain 2 metriä ylärajan alapuolella. Päätöksessä määrätty alaraja on hakemuksen mukainen, mutta hakemuksen lupaehtoesitykseen on sisältynyt lisäksi seuraava määräys:

"Edellä mainittua alarajaa saadaan kuitenkin alittaa sähkön jakelu- tai tuotantohäiriöistä johtuvan poikkeuksellisen energiantarpeen vuoksi sekä silloin, kun voimalaitoksen huolto- tai korjaustyöt, alapuolisen vesistön tulvasuojelu tai patoturvallisuus sitä edellyttävät."

Ympäristölupavirasto on jättänyt määräyksen pois perustelematta sitä mitenkään. Poikkeuksellisiin, yleensä yllättäen tuleviin tilanteisiin on syytä varautua siten kuin hakemuksessa on esitetty. Siksi edellä mainittu määräys tulee lisätä lupaehtoon 4).

Ympäristölupavirasto on Uljuan tekoaltaasta tapahtuvaa juoksutusta koskevissa määräyksissään poikennut olennaisesti hakemuksen lupaehtoesityksestä. Päätöksen mukaan altaasta on juoksutettava vettä ilman lyhytaikaissäännöstelyä. Ympäristölupavirasto on asettanut rajat, joiden sisällä juoksutusta voidaan vuorokauden sisällä ja peräkkäisinä vuorokausina muuttaa. Päätökseen on lisäksi kirjattu määräys, jonka perusteella rajoituksista voidaan määrätyissä tilanteissa poiketa. Tämä määräys ei kuitenkaan mahdollista rajoituksista poikkeamista silloin, kun patoturvallisuus sitä edellyttää. Hakemuksen lupaehtoesitykseen sen sijaan sisältyi seuraava määräys, joka oli tarkoitettu koskemaan myös patoturvallisuuden edellyttämää poikkeamistamääräyksistä:

"Mikäli juoksutusten kuitenkin todetaan aiheuttavan tulvan vaaraa tai muuta haittaa tai vahinkoa, näiden syntyminen on estettävä juoksutusta muuttamalla tai muilla toimenpiteillä."

Päätöksen juoksutusmääräyksissä tulee ehdottomasti varautua myös patoturvallisuuden edellyttämään juoksutustarpeeseen, minkä vuoksi ympäristölupaviraston päätökseen sisältyvä määräys on muutettava kuulumaan seuraavasti:

"Tulvasuojelun tai patoturvallisuuden edellyttäessä, Uljuan altaan vedenkorkeuden pitämiseksi säännöstelylle määrätyissä rajoissa tai Siikajoella pidettävien melonta- tai muiden vastaavien tapahtumien juoksutustarpeen tyydyttämiseksi, saadaan juoksutusta muuttaa edellä sanottua enemmän."

Ympäristölupaviraston päätöksen Uljuan tekoaltaasta tapahtuvaa juoksutusta koskevat määräykset johtavat siihen, että vettä joudutaan juoksuttamaan sekä kesällä että talvella voimalaitoksen tulva-aukkojen kautta. Tästä aiheutuu tarvetta tulva-aukkoihin liittyvien rakenteiden muuttamiseen. On mahdollista, että tulva-aukoille johtavat betoniset juoksutustiet joudutaan päällystämään, koska betoni ei välttämättä muuten kestä jatkuvaa juoksutusta. Myös tulvaluukut saatetaan joutua uusimaan tai ainakin niihin joudutaan tekemään muutoksia. Luukut ja niiden pielirakenteet joudutaan suojaamaan jäätymistä vastaan. Myös Lämsänkosken säännöstelypadolla on tehtävä muutostöitä. Töiden alustava kustannusarvio on 4-6 miljoonaa markkaa. Muutostyöt on tehtävä ennen kuin uusien juoksutusmääräysten mukaiset juoksutukset voidaan aloittaa. Työt kestävät arviolta noin kaksi vuotta. Tarvittaessa töille tullaan myös hakemaan lupa ympäristölupavirastolta. Luvan saamiseen ja töiden toteuttamiseen tulee varata yhteensä kolmen vuoden määräaika.

Menetys on säännöstelystä saatuun voimataloudelliseen kokonaishyötyyn nähden vähäinen. Revon Voima Oy on velvollinen sietämään menetyksen korvauksetta. Mikäli hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että menetys ei ole vähäinen, korvausta tulee vähintäänkin sovitella ja pienentää.

Tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n välisessä, 28.6.1965 päivätyssä sopimuksessa on sovittu muun muassa, että Revon Sähkö Oy sitoutuu kustannuksellaan hoitamaan altaan säännöstelyä vesioikeuden antaman lupapäätöksen, tie- ja vesirakennushallituksen antamien ohjeiden, sen vuosittain laatimien kevättulvaa koskevien ennakkoarvioiden sekä voimalaitoksen tarkoituksenmukaisen käytön vaatimusten mukaisesti.

Revon Sähkö Oy on tehnyt sekä alkuperäisen voimalaitosinvestoinnin että myöhemmät investoinnit tietoisena siitä, että säännöstelyn lupaehtoja saatetaan muuttaa tai valtio voi säännöstelyluvan haltijana joutua antamaan säännöstelyä koskevia ohjeita, joista aiheutuu voimataloudellisen hyödyn menetystä. Revon Sähkö Oy:n tekemät investoinnit ovat rinnastettavissa vesilain 8 luvun 10 b §:n voimaantulon jälkeen tehtyihin investointeihin, joista kyseisen lainmuutoksen perusteluissa todetaan, että lain voimaantulon jälkeen tehtyjen kauppojen tai investointien osalta olisi korvausvelvollisuudesta päätettäessä otettava huomioon, että lupapäätöksen tarkistamismahdollisuus on jo ollut tiedossa.

Vesilain 8 luvun 10 b § on tullut voimaan 1.8.1994. Velvoite panna vesioikeudessa vireille kyseisessä lainkohdassa tarkoitettu, nyt lupakäsittelyssä oleva hakemusasia on annettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle 13.3.1996. Uljuan voimalaitos on ollut käytössä keväästä 1970 alkaen. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana voimalaitosinvestointi on käytännöllisesti katsoen kuoletettu. Koska voimayhtiöllä ei ole ollut säännöstelylupaa, se ei ole joutunut vastaamaan voimalaitoksen käytöstä aiheutuvista haitoista.

Lyhytaikaissäännöstely on muun muassa lisännyt rantojen syöpymistä Uljuan voimalaitoksen alapuolisessa vesistössä. Valtio on suojannut erityiseen käyttöön otettuja rantoja Lamujoella ja Siikajoella 1980-luvulta alkaen yhteensä noin 5 kilometrin matkalta. Suojauskustannukset ovat nykyisellä kustannustasolla ilmoitettuna noin 1 500 markkaa metriltä, joten suojausten kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 7,5 miljoonaa markkaa.

Uljuan tekoaltaan rakentamista ja Siikajoen vesistön säännöstelyä ynnä muuta koskevasta lopputarkastuksesta antamassaan päätöksessä vesiylioikeus on vapauttanut Revon Sähkö Oy:n kaikista velvoitteista ja määrännyt myös lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvat toimenpide-, korvaus- ja selvitysvelvoitteet säännöstelyluvan haltijalle eli valtiolle. Rantojen syöpymisestä on määrätty maksettavaksi korvauksia noin 76 600 markkaa.

Valtio on lopputarkastuspäätöksen velvoittamana tehnyt eroosioselvityksiä, jokijäämalliselvityksiä ja rantasyöpymäkartoituksia. Ympäristökeskuksella on myös jatkuva rantasyöpymien seurantavelvoite, jonka tulokset on toimitettava ympäristölupavirastolle viiden vuoden välein.

Valtiolle on määrätty myös kalataloudellisia velvoitteita, jotka liittyvät lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuviin haittoihin. Lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuneesta paikalliskalojen tuoton menetyksestä valtio on määrätty suorittamaan 10 300 markkaa vuotuista korvausta vuosilta 1977-1981 ja lyhytaikaissäännöstelyn haitta-alueella käyttämättömäksi jääneistä verkoista 23 400 markkaa kertakaikkista korvausta.

Ympäristökeskukselle on määrätty lopputarkastuksessa myös kalataloudellisten vahinkojen ja haittojen selvitysvelvoite sekä velvoite tehdä vesioikeudelle vahinkojen ja haittojen korvaamista koskeva hakemus. Vuosina 1982-1995 aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen korvaamista koskevan hakemuksen perusteella valtio on määrätty muun muassa maksamaan paikalliskalansaaliiden vähenemisestä noin 14 300 markkaa vuotuista korvausta.

3.1.2 Revon Voima Oy on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan ja ympäristökeskuksen hakemus hylätään.

Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan säännöstelyohjeen muuttamisesta aiheutuva voimataloudellisen hyödyn menetys 23 592 040 markalla ja säännöstelyohjeen muutoksesta johtuvien lisäinvestointien aiheuttamat kustannukset 4 000 000 markalla sekä muutostöiden aikaiset sähköntuotannon menetykset 1 000 000 markalla.

Ympäristökeskus tulee lisäksi velvoittaa kustannuksellaan muuttamaan ja automatisoimaan Lämsänkosken säännöstelypato siten, että luukun avaus muuttuu tulovirtaamasta riippuen.

Ympäristökeskus tulee vielä velvoittaa korvaamaan yhtiölle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa yhteensä 32 000 markalla.

Perusteluinaan yhtiö on lausunut, että vesitaloudelliset hankkeet ovat pitkäkestoisia ja vaativat huomattavia investointeja, minkä vuoksi myönnettyihin lupiin puuttuminen jälkikäteen ei voi tapahtua muussa kuin poikkeustapauksessa ja vain mikäli kaikki vesilain 8 luvun 10 b §:ssä mainitut edellytykset hakemuksen tekemiselle ja lupaehtojen muuttamiselle kiistattomasti täyttyvät.

Sanotun lainkohdan mukaan alueellisen ympäristökeskuksen tulee ennakkokysymyksenä selvittää, voidaanko säännöstelystä aiheutuvia haittoja vähentää riittävästi voimassa olevien lupaehtojen sallimissa rajoissa.

Ympäristökeskus ei ole missään vaiheessa selvittänyt, miten Siikajoen säännöstelyn haitallisia vaikutuksia olisi ollut mahdollista vähentää lupaehtoja muuttamatta. Tämän selvityksen puuttuessa edellytykset lupaehtojen muuttamishakemuksen tekemiselle eivät ole alunperinkään täyttyneet. Yhtiö on huomauttanut, että hakemuksen valmistelussa olisi tullut selvittää muutoksen kaikki vaikutukset mukaan lukien vaikutukset ja yhteydet ympäristökeskuksen mahdollisuuksiin täyttää valtion ja Revon Sähkö Oy:n välillä vuonna 1965 tehdyn yhteistoimintasopimuksen mukaiset sopimusvelvoitteet yhtiötä kohtaan ja että yhtiöllä olisi tämänkin perusteella syy vaatia hakemuksen palauttamista uudelleen käsiteltäväksi. Kun yhtiö kuitenkin katsoo ympäristölupaviraston päätöksen olevan vesilain 8 luvun 10 b §:n vastainen, yhtiö on vaatinut päätöksen kumoamista lakiin perustumattomana.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaan lainvoimaisen säännöstelyluvan ehtoja voidaan muuttaa vain, mikäli lupaehtojen tarkistamisesta yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä, tarkistaminen ei olennaisesti muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta eikä tarkistaminen vähennä huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä. Mikään edellä mainituista edellytyksistä ei ole täyttynyt.

Ympäristölupaviraston päätöksessä luetellut lupaehtojen muuttamisesta yleisen edun kannalta saavutettavat hyödyt, joiden ympäristölupavirasto on katsonut olevan merkittäviä, ovat tosiasiassa vähäiset, ja ne voitaisiin saavuttaa nykyistenkin lupaehtojen mukaisella säännöstelyllä.

Hankkeen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut vesivoiman käytön edistäminen ja tulvasuojelu siten, että toisen puuttuessa hanketta ei olisi lainkaan toteutettu.

Pienin virtaama, jolla Uljuan voimalaitosta voidaan käyttää, on noin 14 m³/s. Esimerkiksi jäätymisen aikaisten juoksutusten rajoittaminen vuorokausikeskiarvoon 8 m³/s voi leutona syksynä merkitä sitä, että voimalaitos seisoisi 2-6 viikkoa ja koko virtaama jouduttaisiin johtamaan laitoksen ohi. Juoksutusten muutoksille asetetut rajoitukset merkitsisivät puolestaan sitä, että voimalaitosta ei voitaisi käyttää lainkaan juoksutusten vuorokausikeskiarvon ollessa 11,2 m³/s tai pienempi. Tämän vuoksi lupaviraston kanta, ettei yhtiön voimalaitoksen teknisillä rajoituksilla ole merkitystä asiaa ratkaistaessa, on virheellinen. Päätöksen mukainen juoksutussääntö johtaisi käytännössä siihen, että voimalaitos seisoisi huomattavan osan vuotta, kun samanaikaisesti vettä juoksutettaisiin voimalaitoksen ohi.

Voimalaitoksen koneistojen mitoitus perustuu lainvoimaiseen lupaan, minkä vuoksi yhtiö on katsonut, että säännöstelyluvan tarkistamisen varjolla pyritään käytännössä kajoamaan lainvoimaisen voimalaitosluvan sisältöön laajentaen samalla vesilain 2 luvun 28 §:ssä säädettyä mahdollisuutta puuttua rakentamisluvan sisältöön lainsäätäjän tarkoitukselle vieraalla tavalla siten, että muutos vähentää yrityksestä saatavaa hyötyä. Näillä perusteilla yhtiö on katsonut, että ympäristölupaviraston päätöksen mukainen säännöstelyn lupaehtojen muutos muuttaa olennaisella tavalla säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, jonka ei voida katsoa menettäneen merkitystään. Lupaehtojen muutos muuttaa juoksutusta koskevia lupaehtoja niin merkittävällä tavalla epäedulliseen suuntaan, ettei voimalaitosta olisi voitu niiden varaan alunperin edes rakentaa. Muutettujen lupaehtojen mukaista säännöstelyä ei voida pitää sellaisena säännöstelynä, jonka hoitamiseen Revon Sähkö Oy aikoinaan valtion kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla on sitoutunut.

Ympäristölupaviraston päätöksen mukainen juoksutussääntö johtaisi yhtiön laskelmien mukaan siihen, että hankkeen voimalaitoshyöty vähenee nykyisestä 42 prosenttia ja hankkeen kokonaishyöty 31 prosenttia. Lisäksi yhtiö on todennut, että juoksutussäännön toteuttaminen edellyttää Lämsänkosken padon automatisointia ja huomattavien muutosten tekemistä Uljuan voimalaitoksen rakenteisiin, mistä aiheutuvat kokonaiskustannukset sähköntuotannon työaikaisine menetyksineen olisivat noin viisi miljoonaa markkaa.

Uljuan voimalaitoksen tuoton vähenemistä tulee arvioida myös yleisen edun kannalta, sillä menetys on saasteetonta energiaa, jota käytetään nimenomaan sähkönkulutuksen lyhytaikaisten vaihtelujen hoitoon. Vesivoiman vaihtoehto olisi sähkön tuottaminen kaasuturbiineilla, joiden hyötysuhde on heikko ja käyttökustannukset suuret. Vesivoiman menettämisestä johtuva kansantaloudellinen tappio tulee ottaa huomioon säännöstelyohjeen muutoksesta johtuvana kokonaishyötyä vähentävänä tekijänä.

Näillä perusteilla yhtiö on katsonut, että lupaehtojen muuttaminen ympäristölupaviraston päätöksestä ilmenevällä tavalla vähentää huomattavasti säännöstelystä voimassa olevan luvan perusteella saatavaa kokonaishyötyä.

Ympäristölupaviraston päätös heikentää huomattavasti ympäristökeskuksen mahdollisuuksia täyttää valtion edustajana erityisesti yhteistoimintasopimuksen kohtien 4 ja 7 mukaiset velvoitteensa yhtiötä kohtaan. On kohtuutonta, että valtio yksipuolisesti päättäisi olla täyttämättä omia sopimusvelvoitteitaan olettaen voimayhtiön jatkavan sopimuksessa asetettujen velvoitteiden noudattamista. Ympäristölupaviraston päätöksen mukainen lupaehtojen muutos saattaa voimalaitostoiminnan jatkamista uhatessaan vaarantaa myös altaan patojen tarkkailusta ja valvonnasta saatavaa yleistä etua.

Ympäristölupaviraston päätöksen mukainen lupaehtojen tarkistaminen poikkeaa merkittävästi siitä, millaista tarkistusta ympäristökeskus oli ehdottanut. Ympäristölupavirastolla ei ole oikeutta poiketa ympäristökeskuksen hakemuksesta laajentavaan suuntaan, elleivät vesilain säännökset sitä edellytä.

Ympäristölupaviraston päätös tai ympäristökeskuksen hakemus eivät täytä miltään osin lupaehtojen tarkistamiselle vesilain 8 luvun 10 b §:ssä säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi ympäristölupaviraston päätös tulee kumota ja hakemus hylätä lakiin perustumattomana.

Korvausten osalta yhtiö on katsonut, että vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitettu korvausten sovittelu koskee vain voimataloushyötyä, muttei muuta vahinkoa, josta tulee maksaa täysi korvaus. Katsoen mainitsemillaan perusteilla korvausten sovittelun muutoinkin kohtuuttomaksi yhtiö on vaatinut, että valtio velvoitetaan suorittamaan sille lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvista vahingoista, haitoista ja edunmenetyksistä täysi korvaus.

3.2 Selvitykset hallinto-oikeudessa

3.2.1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen selitys Revon Voima Oy:n valituksen johdosta

Vuonna 1965 tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n välillä tehdyn sopimuksen kohdassa 4 määritellään vastuunjako Uljuan altaan rakennussuunnitelman toteuttamisesta aiheutuneiden vahinkojen, haittojen ja edunmenetysten osalta. Uljuan altaan rakennussuunnitelman toteuttamisesta ei tulisi kuitenkaan vastaisuudessakaan aiheutumaan Revon Voima Oy:lle vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, vaan voimataloudellista hyötyä.

Säännöstelyä koskevien lupaehtojen tarkistamisesta yhtiölle aiheutuva hyödyn väheneminen ei kuulu sopimuksen kohdan 4 piiriin. Siinäkään tapauksessa, että sopimuksen tämän kohdan katsottaisiin koskevan säännöstelyn tarkistamisesta aiheutuvaa hyödyn menetystä, ei Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksella olisi tällä perusteella Revon Voima Oy:öön nähden korvausvelvollisuutta, sillä mainitun kohdan mukaan Revon Sähkö Oy vastaa kaikesta vesivoiman menetyksestä tai sanotun voiman käytön estymisestä koituvista vahingoista, haitoista tai edunmenetyksistä.

Uljuan allasta ja voimalaitosta koskevassa sopimuksessa, toisin kuin eräässä toisessa vesihallituksen ja voimalaitosyhtiön välillä tehdyssä sopimuksessa, ei ole mitenkään varauduttu säännöstelyn tarkistamisesta aiheutuvan hyödyn menetyksen kompensoimiseen tai korvaamiseen. Yleisten sopimusoikeudellisten säännösten ja periaatteiden mukaan niissä tilanteissa, joista sopimusosapuolet eivät ole sopineet heille annetun sopimusvapauden puitteissa eivätkä pääse yhteisymmärrykseen, on sovellettava voimassa olevia lain säännöksiä.

Edellä olevan perusteella Revon Voima Oy:lle aiheutuvan voimataloudellisen hyödyn menetyksen mahdollista korvaamista tulee käsitellä ainoastaan nyt vireillä olevassa vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa menettelyssä. Valituksessaan 27.12.2000 ympäristökeskus säännöstelyluvan haltijana on katsonut, että Revon Voima Oy on velvollinen sietämään ympäristölupaviraston päätöksestä aiheutuvan voimataloudellisen hyödyn menetyksen korvauksetta tai että korvauksia tulee vähintäänkin sovitella.

Myöskään Uljuan voimalaitoksella tarvittavien muutostöiden kustannukset tai mahdolliset töiden aikaiset tuotannonmenetykset eivät kuulu sopimuksen kohdan 4 piiriin. Vastuu muutostöistä kuuluu Uljuan voimalaitoksen rakentamisluvan sekä tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n välisen sopimuksen perusteella Revon Voima Oy:lle.

Vuonna 1965 tehdyn sopimuksen kohdassa 7 puolestaan määritellään säännöstelyaltaan hoitamiseen liittyvät vastuut. Kyseisessä kohdassa tie- ja vesirakennushallitus sitoutuu suorittamaan kustannuksellaan tarvittavat altaan rakenteiden korjaukset ja kunnossapidon sekä pitämään korvauksetta altaan sille suunnitellussa käytössä. Revon Voima Oy viitannee valituksessaan erityisesti viimeksi mainittuun velvoitteeseen. Uljuan tekoallas on rakennettu toisaalta tulvasuojelua, toisaalta vesivoiman tuotantoa varten. Sopimuksessa altaan suunnitellulla käytöllä tarkoitetaan sen vuosisäännöstelyä. Allas tyhjennetään talven aikana ja keväällä siihen varastoidaan tulvavesiä. Yleensä lupapäätöksissä tekoaltaiden vuosisäännöstelykäytäntö määrätään vedenkorkeusrajojen avulla.

Ympäristölupaviraston päätöksessä ei puututa Uljuan altaan vedenkorkeusrajoihin tulvasuojelu- tai voimataloushyötyä heikentävällä tavalla. Päätökseen sisältyvillä juoksutusmääräyksillä ei ole tarkoitus olennaisesti muuttaa altaan käyttöä. Sitä, miten juoksutus Uljuan altaasta hoidetaan, ei tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n välisessä sopimuksessa ole määritelty tavalla, joka sitoisi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusta Revon Voima Oy:n nähden. Sen sijaan juuri sopimuksen kohdassa 7 Revon Sähkö Oy sitoutuu kustannuksellaan hoitamaan altaan säännöstelyä lupapäätöksen, sopimuskumppanin antamien ohjeiden, sen vuosittain laatimien kevättulvaa koskevien ennakkoarvioiden sekä voimalaitoksen tarkoituksenmukaisen käytön vaatimusten mukaisesti.

Ympäristölupaviraston valituksenalainen päätös ei heikentäisi ympäristökeskuksen mahdollisuuksia täyttää tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n välisen sopimuksen ehtoja. Revon Voima Oy:lle ei näin ollen synny myöskään oikeutta korvauksiin sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämisestä.

Ympäristökeskus edellyttää, että Revon Voima Oy täyttää sopimusvelvoitteensa kaikilta osin siinäkin tapauksessa, että säännöstelyä koskevat määräykset muuttuvat.

Sopimuksen mukaan vastuu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen rakenteista on ympäristökeskuksella. Patojen tarkkailun osalta tämä merkitsee sitä, että ympäristökeskus huolehtii maapatojen patoturvallisuustarkkailusta ja Revon Voima Oy vain voimalaitospadon tarkkailusta. Maapadoilla tehdään mittauksia tammi-maaliskuussa kerran viikossa ja huhti-joulukuussa kahdesti viikossa. Parhaillaan ympäristökeskus suunnittelee maapatojen tarkkailun automatisointia.

Säännöstelyn tarkistamisesta aiheutuvaa voimataloushyödyn menetystä on ympäristölupaviraston päätöksessä arvioitu Fortum Power and Heat Oy:n 16.7.1999 tekemän selvityksen perusteella. Koska selvityksen laskelmien perusteet eivät täysin vastaa ympäristölupaviraston päätökseen sisältyviä juoksutusmääräyksiä, ympäristökeskus on teettänyt Fortum Power and Heat Oy:llä uuden selvityksen (päivätty 23.2.2001) päätöksenmukaisen säännöstelyn aiheuttamasta voimataloudellisen hyödyn menetyksestä. Selvitys sisältää myös vertailun Revon Voima Oy:n valituksen liitteenä olleisiin Oy Vesirakentajan tekemiin laskelmiin.

Taajuudensäätö- ja häiriöreservihyödyn sekä taseensäätöhyödyn menetykset huomioon ottaen voimataloudellisen hyödyn menetykseksi on Fortum Power and Heat Oy:n uudessa selvityksessä saatu 0,50-0,65 miljoonaa markkaa vuodessa. Laskennan lopputulos ei näin ollen poikkea suuruusluokaltaan Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen perusteena olleesta arviosta.

Revon Voima Oy:n valituksen liitteenä olleissa Oy Vesirakentajan laskelmissa esitetyt voimataloudellisen hyödyn menetykset ovat suuruusluokaltaan kaksinkertaisia Fortum Power and Heat Oy:n laskemiin nähden. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Oy Vesirakentajan laskelmissa voimalaitoksen käyttöä ympäristölupaviraston päätöksen mukaisessa tilanteessa ei ole pyritty optimoimaan. Altaasta tapahtuvan juoksutuksen viikkokeskiarvojen on oletettu pysyvän samanlaisina kuin toteutuneessa säännöstelyssä. Myöskään mahdollisuutta lievään vuorokausisäätöön ei ole otettu huomioon. Lisäksi laskennassa käytetty jäätymisvaiheen juoksutus poikkeaa Fortum Power and Heat Oy:n käyttämästä. Oy Vesirakentajan laskelmat johtavatkin suurempiin hyödyn menetyksiin kuin mitä ympäristölupaviraston päätös välttämättä edellyttää, joten päätöksenteon lähtökohtana tulee käyttää Fortum Power and Heat Oy:n tekemää arviota.

Revon Voima Oy on valituksessaan vaatinut 4 miljoonan markan korvausta valituksenalaisen päätöksen vaatimista lisäinvestoinneista aiheutuvista kustannuksista. Käytännössä näillä kustannuksilla tarkoitettaneen Uljuan voimalaitoksella tarvittavien muutostöiden kustannuksia. Työnaikaisista tuotannonmenetyksistä aiheutuvista vahingoista yhtiö on vaatinut miljoonan markan korvausta. Ympäristökeskus on kiistänyt mainitut korvausvaatimukset määrältään ja perusteiltaan.

Uljuan voimalaitoksen rakentamisluvan (Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös 28.8.1969 numero 50/69/II) mukaan Revon Voima Oy:n tulee veden patoamisessa ja juoksuttamisessa noudattaa Siikajoen vesistön säännöstelystä ja Uljuan tekoaltaan rakentamisesta annettuja päätöksiä ja niihin mahdollisesti myöhemmin tehtäviä muutoksia.

Tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n vuonna 1965 tekemässä sopimuksessa yhtiö on sitoutunut kustannuksellaan hoitamaan altaan säännöstelyä muun muassa vesioikeuden antaman lupapäätöksen mukaisesti. Mikäli Uljuan voimalaitoksella tarvittavat muutostyöt edellyttävät ympäristölupaviraston lupaa, Revon Voima Oy:n tuleekin vastata luvan hakemisesta ja myös muutostöiden toteuttamisesta. Mahdollisesta muutostöiden kustannusten jakamisesta yhtiön ja ympäristökeskuksen kesken voidaan tarvittaessa neuvotella myöhemmin erikseen.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Siikajoen vesistön säännöstelyn luvanhaltijana on varautunut Lämsänkosken säännöstelypadon automatisointiin ja viittaa omassa valituksessaan asiasta lausumaansa. Revon Voima Oy:n vaatimus on tältäkin osin aiheeton.

3.2.2 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen selitys

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle yleisen kalatalousedun valvojana on varattu tilaisuus vastauksen antamiseen ympäristölupaviraston päätöksestä tehtyihin valituksiin.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen selityksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on tehnyt valituksensa säännöstelyluvan haltijana. Luvan hakijana Siikajoen vesistön säännöstelystä aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja säännöstelyn lupaehtojen tarkistamiseksi toimi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on pitänyt merkittävänä, että ympäristökeskus ei luvan hakijana ole valittanut Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä. Täten luvan hakija on tyytynyt päätökseen ja pitänyt päätöksen sisältöä ja siinä olevia muutoksia hakemuksen lupaehtoesitykseen verrattuna perusteltuina.

Oleellisin muutos ympäristölupaviraston päätöksessä verrattuna hakemukseen oli se, että päätöksen mukaan Uljuan tekoaltaasta on juoksutettava vettä ilman lyhytaikaissäännöstelyä. Hakemuksen mukaiset lupaehdot olisivat mahdollistaneet talviaikaisen juoksutuksen lyhytaikaissäädön. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on pitänyt ympäristölupaviraston päätöstä tältä osin oikeana ja erittäin hyvin perusteltuna. Sen sijaa ympäristökeskus ei ole esittänyt lainkaan perusteluja talviaikaisen lyhytaikaissäädön säilyttämiseksi, mitä sen ensisijainen muutosvaatimus merkitsisi.

Ympäristökeskus on toissijaisen vaatimuksensa neljännen kohdan perusteluissa tuonut esille niitä merkittäviä suojauskustannuksia ja vuorokausisäännöstelyyn sidottuja selvityksiä ja muita velvoitteita, jotka ovat säännöstelyluvan haltijan vastuulla. Kun vuorokausisäätö loppuu, ei siitä voi jatkossa aiheutua luvan haltijalle pysyviä korvaus- ja kompensaatiovelvoitteita. Näin ollen ympäristökeskus on itse asiassa perustellut lyhytaikaissäännöstelystä luopumista.

Vaatimus Uljuan alarajan alittamisesta poikkeuksellisissa tilanteissa on voimalaitoksen huolto- ja korjaustöiden, alapuolisen vesistön tulvansuojelun ja patoturvallisuuden sitä edellyttäessä perusteltu. Sen sijaan poikkeuksellinen energiatarve ei ole sellainen perusteltu syy säännöstelyrajojen alittamiseen, joka tulisi sallia. Mikäli esimerkiksi energiahuollon poikkeus- tai kriisiolot aiheuttaisivat pakottavan tarpeen säännöstelyrajan alentamiseen energiatarpeen tyydyttämiseksi, on se mahdollista toteuttaa poikkeus- tai valmiuslainsäädännön perusteella.

Koska tarvittavista muutostöistä ei ole riittäviä suunnitelmia eikä tietoa töiden toteutuksen vaatimasta ajasta, ei asiaa voida ratkaista tässä yhteydessä. Mikäli muutostyöt vaativat erityisjärjestelyjä juoksutuksen ja säännöstelyn suhteen, voidaan asia ratkaista erillisen hakemuksen perusteella.

Vaatimus valtiolle määrätyn korvauksen poistamisesta on hyvin perusteltu.

Revon Voima Oy valituksen johdosta Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunut, että toisin kuin Revon Voima Oy väittää, hakemusta edeltäneessä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johtamassa selvityksessä kävi selväksi, että muita mahdollisuuksia vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia ei ollut, vaan oli tarpeen hakea lupaehtojen tarkistamista ja uusia lupaehtoja ympäristölupavirastolta.

Revon Voima Oy:n valituksessaan esittämiä Revon Sähkö Oy:n ja valtion vuonna 1965 keskenään solmimasta sopimuksesta mahdollisesti aiheutuvia korvausvaatimuksia onkin pidettävä tähän asiaan kuulumattomina ja mahdollinen sopimuksesta aiheutuva erimielisyys on ratkaistava sopimusehtojen mukaisesti.

Revon Voima Oy:n tulkinta, että ympäristölupavirastolla ei olisi ollut vesilain 8 luvun 10 b §:n perusteella oikeutta poiketa laajentavaan suuntaan ympäristökeskuksen hakemuksesta, elleivät muut vesilain säännökset tätä nimenomaisesti edellytä, tekisi kaikki asiasta esitetyt muistutukset ja vaatimukset turhiksi. Se loukkaisi sekä yleisen edun valvojien että asianosaisten puhevallan käyttöä tavalla, jota voidaan pitää myös perustuslain 20 §:n vastaisena.

Revon Voima Oy:n mukaan korvauksen määrää soviteltaessa ympäristölupaviraston olisi tullut ottaa huomioon se, että Revon Sähkö Oy:n osakekanta kesäkuussa 1999 siirtyi Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n omistukseen. Tämä vaatimus on vailla mitään juridista perustetta, sillä kaupan aikaan lupaehtojen muutoshakemus oli jo vesioikeuden/ympäristölupaviraston käsittelyssä ja myyjän velvollisuuksiin kuuluu ilmoittaa ostajalle kaupan kohteeseen vireillä olevat mahdolliset velvoitteiden muutokset ja vastaavat.

Hakemuksesta annettuihin muistutuksiin sisältyi useita vaatimuksia lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisesta, joten ympäristölupaviraston päätöstä ei voida tältäkään osin pitää yllättävänä, kuten Revon Voima Oy väittää.

Revon Voima Oy:n valituksessa ei esitetä mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa ympäristölupaviraston päätöstä.

3.2.3 Revon Voima Oy on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen valituksen johdosta antamassaan selityksessä uudistanut valituksessa esittämänsä vaatimukset perusteluineen.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus toimii asiassa kolmessa osittain keskenään täysin ristiriidassa olevassa roolissa, yleisen edun valvojana, säännöstelyluvan haltijana sekä valtion edustajana. Ympäristökeskuksen kolmoisrooli on kyseenalainen muiden asianosaisten oikeusturvan kannalta ja heikentää merkittävällä tavalla ympäristökeskuksen valituksensa tueksi esittämien perusteiden uskottavuutta.

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto tarkisti valituksenalaisella päätöksellään Siikajoen vesistön säännöstelyluvan ehtoja huomattavasti tiukemmiksi kuin ympäristökeskus oli hakemuksessaan vaatinut.

Säännöstelyluvan lupaehtojen tarkistaminen on tapahtunut vesilain 8 luvun 10 b §:n vastaisesti. Ympäristölupaviraston päätös tulee siten kumota. Myös yleistä etua asiassa edustavan ympäristökeskuksen ympäristölupaviraston päätöksestä tekemä valitus tukee tätä tulkintaa.

Ympäristölupavirastolla ei vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla ole ollut oikeutta poiketa ympäristökeskuksen sille tekemästä hakemuksesta laajentavaan suuntaan, sillä kyseessä olevan hakemuksen käsittely ei tapahdu vesilupa-asioissa normaalisti noudatettavaa virallisperiaatetta soveltaen, vaan sen lähtökohtaisena tarkoituksena on vahvistaa ympäristökeskuksen yleisen edun valvojana vaatimat muutokset lupaehtoihin edellyttäen, että vesilain asettamat lupaehtojen tarkistamisen edellytykset täyttyvät.

Hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi ei ole perustunut asian vaatimiin selvityksiin, koska tällainen keskeinen säännöstelyehtojen tarkistamisen käytännön toteutukseen liittyvä seikka oli jäänyt hakemuksessa täysin vaille huomiota. Ympäristökeskus ei ole valituksessaan esittänyt eikä yksilöinyt muutetun säännöstelyluvan ehdon voimaantulon siirtämisen perusteeksi mainitsemiaan tehtyjä tarkempia teknisiä selvityksiä, mutta ympäristökeskus on mitä ilmeisimmin saanut tietoonsa, että niin ympäristölupaviraston päätöksen kuin ympäristökeskuksen hakemuksenkin mukaisesti muutetun juoksutussäännön noudattaminen edellyttäisi muutostöitä sekä Lämsänkosken padolla että voimalaitoksen ohijuoksutuslaitteisiin ja laitosautomaatioon.

Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamiseen liittyvien vesilain edellyttämien taustaselvitysten puutteellisuutta osoittaa myös se, että ympäristökeskus on laiminlyönyt selvittää mahdollisen luvantarpeen muutostöitä varten. Luvanhakuvelvollisuus on kuitenkin olennainen seikka, joka olisi tullut ottaa huomioon eri säännöstelyvaihtoehtoja selvitettäessä ja niiden etuja ja haittoja punnittaessa.

Mikäli Revon Voima Oy:n ensisijaista vaatimusta ympäristölupaviraston valituksenalaisen päätöksen kumoamisesta ei hyväksytä, hakija tulee velvoittaa korvaamaan sille lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvat vahingot ja menetykset täysimääräisesti Revon Voima Oy:n esittämin perustein.

Mikäli ympäristökeskuksen ensisijainen vaatimus hyväksyttäisiin, Revon Voima Oy on vaatinut, että hallinto-oikeus määrää hakijan korvaamaan sille säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvat vahingot määrältään yhteensä 26 690 000 markalla.

Lupaehtojen tarkistamista koskevan prosessin yhteydessä ratkaistavat mahdolliset korvauskysymykset ratkaistaan voimassa olevien vesilain säännösten nojalla. Eri osapuolten välillä solmitut yksityisoikeudelliset sopimukset eivät voi vaikuttaa oikeusviranomaisen lupa-asian yhteydessä tekemään korvauspäätökseen, vaan sopimusvelvoitteista aiheutuvat mahdolliset vastuiden jakamiset ratkaistaan lupaprosessin ulkopuolella. Toisaalta joka tapauksessa valtion ja voimayhtiön välisen sopimuksen kohdassa 7 todetaan, että tie- ja vesirakennushallitus suorittaa kustannuksellaan tarvittavat altaan rakenteiden korjaukset ja kunnossapidon sekä pitää korvauksetta altaan sille suunnitellussa käytössä. Se käyttö, mihin ympäristölupaviraston päätöksen ja myös ympäristökeskuksen hakemuksen mukainen säännöstelyn lupaehtojen tarkistaminen johtaisi, ei vastaa yhteistoimintasopimusta solmittaessa molempien sopijapuolten tarkoituksena ja sopimuksen solmimisen edellytyksenä ollutta käyttöä.

Ympäristökeskus on perustellut esittämäänsä vaatimusta Revon Voima Oy:lle suoritettavan korvauksen poistamisesta myös muun muassa sillä, että voimayhtiö on valtion kanssa tekemällään yhteistyösopimuksella sitoutunut kustannuksellaan hoitamaan altaan säännöstelyä vesioikeuden antaman lupapäätöksen, tie- ja vesirakennushallituksen antamien ohjeiden, sen vuosittain laatimien kevättulvaa koskevien ennakkoarvioiden sekä voimalaitoksen tarkoituksenmukaisen käytön vaatimusten mukaisesti. Tämä pitää paikkansa, mutta on huomattava, että säännöstelyä hoidettaessa kaikkien sopimuskohdan ehtojen tulee täyttyä.

Ympäristölupaviraston päätöksen tai ympäristökeskuksen hakemuksen mukainen juoksutussääntö ei täytä tätä vaatimusta. Sopimus on kokonaisuus, jolla on tavoiteltu kaikkia moninaiskäytön hyötyjä samanaikaisesti ja jossa kaikki velvoitteet ja vastuut on yhtäaikaisesti pysyvästi jaettu. Tästä seuraa, että yhdenkin sopimuskohdan noudattamatta jättäminen vie pohjan sopimuksen tarkoitukselta romuttaen sopimuskokonaisuuden.

Voimayhtiöllä on sopimusta solmiessaan ja investointipäätöksiä tehdessään ollut oikeus luottaa vallitsevaan lainsäädäntöön ja sen nojalla syntyneeseen oikeuskäytäntöön.

Yhtiöllä ei ole voimalaitoksen toimintaa harjoittaessaan ja kehittäessään ollut erityistä aihetta varautua siihen, että säännöstelyehdot muuttuisivat korvauksetta tavalla, joka tekee voimalaitostoiminnan harjoittamisesta käytännössä jotakuinkin kannattamatonta. Mikäli näin olisi ollut asianlaita, maassamme toimivien voimayhtiöiden normaali aktiivisuus jatkuvasti kehittää harjoittamaansa sähköntuotantotoimintaa tehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan olisi hyvin riskialtista ja taloudellisesti epävarmaa toimintaa.

Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisesta johtuvien edunmenetysten korvaamisen perusteista säädetään selkeästi ja tyhjentävästi vesilaissa. Ympäristökeskuksen näkökannat korvauksen maksamisvelvollisuutta ja suuruutta arvioitaessa ovat merkityksettömiä siltä osin, kuin niitä ei ole laissa säädetty otettavaksi korvausta määrättäessä huomioon. Vesilain 11 luvun mukaan säännöstelyn tarkistamisesta aiheutuvien vahinkojen korvaamiseen, mikäli ne eivät vähäisinä jää korvattavuuden ulkopuolelle, sovelletaan täyden korvauksen periaatetta. Hyödyn menetyksestä maksettavan korvauksen määrän sovittelu on vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin mukaan poikkeuksellisesti mahdollista huomioon ottaen tarkistamisesta saadut hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen.

Ympäristökeskuksen omaksuma kanta, jonka mukaan voimayhtiön tekemät investoinnit ovat rinnastettavissa vesilain 8 luvun 10 b §:n säätämisen jälkeen tehtyihin investointeihin, on ontuva ja täysin vailla perusteita. Ei voitane pitää asianmukaisena pyrkiä soveltamaan aikaisempaa oikeustilaa merkittävästi muuttaneen vesilain 8 luvun 10 b §:n oikeusperiaatteita takautuvasti voimalaitostoimintaa harjoittavan yhtiön vahingoksi.

Lopputarkastuspäätöksen nojalla voimayhtiölle syntyi perusteltu oikeus edellyttää, ettei lupaehtoja muuteta siten, että vesilain 2 luvun 28 §:n vastaisesti voimalaitoksesta saatava hyöty vähenisi.

Valtion ja voimayhtiön vuonna 1965 solmiman sopimuksen perusteella ympäristökeskuksen valituskirjelmässä mainituista vahingoista ja haitoista vastaa tie- ja vesirakennushallitus eli nykyisin ympäristökeskus. Se, että toinen sopijapuoli on maksanut sellaisia korvauksia tai tehnyt sellaisia toimenpiteitä, joihin se itse on sopimuksella sitoutunut ja joista se luvanhaltijanakin on vastuussa, ei ole vesilain eikä myöskään yleisten sopimus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukainen peruste jättää lain mukaisia korvauksia maksamatta. Ainoastaan vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentissa mainituilla seikoilla voi lain mukaan olla merkitystä korvausta mahdollisesti alentavina tekijöinä, joten ympäristökeskuksen valituksessaan mainitsemille yllä käsitellyille tekijöille ei tule tässä suhteessa antaa painoarvoa.

Ympäristökeskus ei valituskirjelmässään esitä mitään sellaista, mikä vesilain mukaan oikeuttaisi sovittelemaan säännöstelyluvan ehtojen tarkistamisesta aiheutuvista menetyksistä maksettavaa korvausta, vaan arvioitaessa Revon Voima Oy:lle maksettavaa korvausta sellaisessa tilanteessa, että valituksenalaista päätöstä ei yhtiön vaatimuksen mukaisesti kumottaisi, sovellettavaksi tulee ottaa täyden korvauksen periaate. Täytenä korvauksena säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvista menetyksistä on pidettävä Revon Voima Oy:n valituksessaan ja vastauskirjelmässä esittämää ja perustelemaa markkamäärää. Määrältään yhteensä 40 388 060 markan menetyksiä ei voida pitää vähäisinä ja siten korvausvelvollisuuden ulkopuolelle jäävinä.

Voimataloudellisen hyödyn menetyksestä aiheutuva vahingon määrä ei sisällä korvausmäärää vesivoiman menettämisestä vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti puolitoistakertaisena. Todellisen korvausmäärän vesivoiman menetyksestä tulee näin ollen olla 35 388 060 markkaa, mikä hallinto-oikeuden on vesioikeudellisissa korvauskysymyksissä noudatettavan virallisperiaatteen nojalla otettava huomioon, vaikka vaatimus on Revon Voima Oy:n valituskirjelmässä esitetty vesilain korvausperiaatteiden mukaista korvausta pienempänä. Tätä vesilain nimenomaista säännöstä vesivoiman menetyksestä aiheutuvan korvauksen määräämisestä puolitoistakertaisena ei ole mitenkään otettu huomioon ympäristölupaviraston päätöksen Revon Voima Oy:lle korvattavaa vahinkoa koskevassa kohdassa.

Revon Voima Oy on uudistanut valituksessaan esittämänsä määrältään 32 000 markan suuruisen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteineen ja vaatinut nyt puheena olevan kirjelmän laatimisesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista 12 000 markalla.

Mikäli hallinto-oikeus ei kumoa ympäristölupaviraston päätöstä, vaan muuttaa sen ympäristökeskuksen ensisijaisen vaatimuksen mukaiseksi, lupaehtojen tarkistamisesta Revon Voima Oy:lle aiheutuvat vahingot, jotka sille tulee määrätä korvattavaksi, ovat yhteensä 26 690 000 markkaa, mistä määrästä 21 690 000 markkaa aiheutuu voimataloudellisen hyödyn menetyksestä, arviolta 4 000 000 miljoonaa markkaa juoksutussäännön muuttamisen vaatimista lisäinvestoinneista aiheutuvista kustannuksista sekä 1 000 000 markkaa työnaikaisista tuotantomenetyksistä. Säännöstelyluvan haltija tulee myös tässä tapauksessa lisäksi velvoittaa säännöstelyluvan lupaehtoihin sisällytettävällä määräyksellä kustannuksellaan vastaamaan Lämsänkosken padolla juoksutussäännön muutoksen johdosta tarvittavista muutostöistä sekä padon automatisoinnista.

3.2.4 Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on, ympäristölupaviraston varattua asianosaisille tilaisuuden vastata sen päätöksestä tehtyihin valituksiin, muun ohella vaatinut, että Revon Voima Oy:n valitus kaikilta osin joko jätetään tutkimatta tai hylätään ja että Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös kaikilta osin pysytetään. Yhtiö on velvoittava korvaamaan selityksen laatimisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut yhteensä 6 100 markalla laillisine korkoineen.

Yhtiön esittämä palautusvaatimus tulee jättää tutkimatta. Hakemus perustuu Pohjois-Suomen vesioikeuden päätökseen 13.3.1996 numero 16/96/2, johon yhtiö ei säädetyssä määräajassa ole hakenut muutosta. Hakuvelvollisuus on näin ollen lain- ja oikeusvoimaisesti ratkaistu, eikä yhtiön esittämiä väitteitä päätöksen lainvastaisuudesta enää voida tutkia. Vaatimus on esitetty vasta hallinto-oikeudelle. Tästä syystä vaatimus on jätettävä myös liian myöhään esitettynä tutkimatta.

Yhtiö on esittänyt, että asiassa olisi tullut selvittää, voidaanko tarvittavat muutokset tehdä sopimusperusteisesti. Tämä ei olisi ollut mahdollista rikkomatta edellä mainittua tuomioistuimen velvoittavaa määräystä.

Näin ollen asiaa ei olisi voitu, eikä, mikäli yhtiön vaatimus palauttamisesta hyväksyttäisiin, myöskään palautuksen jälkeen voida sopia. Palauttamisella ei voida päästä siihen tilanteeseen, jolla yhtiö perustelee palautusvaatimustaan. Tällä perusteella yhtiön vaatimus on hylättävä.

Tehtäessä Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöstä 1.2.1990 numero 16/90/2 ja varsinkin päätöstä 13.3.1996 numero 16/96/2 oli tiedossa, että säännöstelyn haitalliset seuraukset ovat huomattavat, ja että haittoja voidaan vähentää vain lupapäätöksiä muuttamalla. Tällaisessa tilanteessa mitään tarvetta laajaan sopimusperusteisen haittojen lieventämisen selvittämiseen ei ollut tarvetta, sillä ilman selvitystäkin oli tiedossa, että todettujen säännöstelystä aiheutuvien huomattavien haitallisten vaikutusten vähentäminen edellytti lupaehtojen muuttamista ja näin ollen vesioikeuskäsittelyä.

Asiassa on vesilain 8 luvun 10 b §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla laajasti selvitetty haittojen vähentämismahdollisuuksia. Näiden selvitysten perusteella oli ilmeistä, ettei vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaista tarkistusta ilman vesioikeuskäsittelyä ja lupaehtojen muuttamista olisi ollut mahdollista toteuttaa. Yhtiön vaatimus tulee siksi myös tällä perusteella hylätä.

Lainvalmisteluasiakirjoista ilmenee, että niin sanottuihin vanhoihin säännöstelypäätöksiin on liittynyt huomattavia ongelmia, joiden muuttaminen nimenomaisesti haluttiin tehdä mahdolliseksi tietyissä, lakiin kirjatuissa tilanteissa. Mistään ei ole luettavissa, että säännöstä tulisi tulkita ahtaasti tai että sitä tulisi soveltaa vain poikkeustapauksissa. Säännöstä on päin vastoin pidetty merkittävänä oikeudellisena instrumenttina, jolla voidaan puuttua erittäin ongelmallisiksi koettuihin vanhoihin säännöstelypäätöksiin. Yksityisoikeudellisten säännöstelyintressien turvaksi säännöksessä on erikseen asetettu korvausvelvollisuus, jolla yksityisoikeudelliset intressit turvataan.

Hallituksen esityksessä todetaan, että luvanhaltijan ja kolmannen tahon välisen sopimuksen olemassaolo ei lupapäätöstä tarkistettaessa ole sinänsä merkityksellinen seikka, koska sopimuksella ei voida taata luvan pysyvyyttä yli lain säännösten tai lupamääräysten.

Säännöstelystä määrääminen velvoittavalla lupapäätöksellä on haitankärsijöiden oikeusturvan kannalta täysin ratkaisevassa asemassa, kun otetaan huomioon ympäristökeskuksen useat ja osittain vastakkaiset roolit tässä prosessissa luvan haltijana, yleisen edun valvojana, korvausten maksajana yhtiölle 8 luvun 10 b §:n nojalla ja korvausten maksajana kolmannelle taholle muun muassa vuoden 1965 sopimuksen nojalla. Tällaisessa tilanteessa ainoa tapa varmistua siitä, että yleisen edun vaatimukset todella toteutuvat on se, että säännöstelystä annetaan velvoittava päätös, jonka noudattamista vahingonkärsijät tarvittaessa hallintopakolla voivat tehostaa. Tähän saakka tilanne on ollut kestämätön. Vaikka voimassa olevien lupaehtojen mukaan juoksutus ja siinä tapahtuvat muutokset on suoritettava tarpeellista varovaisuutta noudattaen niin, ettei aiheuteta vältettävissä olevia vahinkoja voimalaitoksen alapuolella olevassa vesistössä ja sen varsilla, on Siikajoella toistuvasti esiintynyt rantojen syöpymistä, suppo-ongelmia ja kalatalousvahinkoa, eikä rapukanta vieläkään ole palautunut Uljuan rakennusvaiheen aiheuttamasta tuhoutumisesta, mitä ilmeisimmin juuri lyhytaikaissäännöstelystä johtuen. Ympäristökeskus ei yleisen edun valvojana ole kyennyt tähän vaikuttamaan, ja vahinkoja ja haittoja on toistuvasti aiheutunut lupamääräyksestä huolimatta. Mitään muutosta tähän tilanteeseen ei luvassa, ellei ympäristölupaviraston päätöstä pysytetä.

Hallinto-oikeuden tulee ratkaisussaan ja eri valituksia tutkiessaan kiinnittää huomiota ympäristökeskuksen lukuisiin ja osittain vastakkaisiin rooleihin tässä asiassa.

Vesilain 8 luvun 10 b §:ssä yhdeksi tarkistamisedellytykseksi on asetettu, että tarkistamisesta yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä. Hallituksen esityksessä (14/1994 vp) todetaan, ettei hyödyn absoluuttisesti tarvitse olla suuri, jos se on olosuhteisiin nähden merkittävä.

Uljuan rapuvahinkoasiassa vesiylioikeus on arvioinut, että imuruoppauslietteen joutuminen alapuoliseen Siikajokeen on tuhonnut rapukannan ja säännöstely estänyt sen palautumisen. Vahingoiksi on arvioitu 200 000 rapua vuodessa. Näin ollen, kun lyhytaikaissäännöstelystä lupaviraston päätöksen mukaisesti luovutaan, tulee tämä mitä ilmeisimmin johtamaan siihen, että Siikajoella jälleen päästään noin 200 000 ravun vuosisaaliisiin, arvoltaan noin 2 miljoonaa markkaa/vuosi. Ainoa osa Siikajokea, jonka rapukannan imuruoppausliete tuhosi, mutta johon lyhytaikaissäännöstely ei vaikuttanut, on Lämsänkosken säännöstelypato-Lamujoen liittymäkohdan välinen Siikajoki. Tälle alueelle, vaikka alue onkin vähävetinen, rapukanta on palautunut. Muualla, lyhytaikaissäännöstelyn vaikutusalueella olevalla Siikajoella rapukanta ei ole palautunut. Tämä osoittaa täysin selvästi ja yksiselitteisesti, miten Siikajoen rapukanta ilman lyhytaikasäännöstelyä tulee palautumaan. Todellisuudessa hyöty tulee lisäksi olemaan vesiylioikeuden esittämää arviota suurempi, sillä saalistaso oli ennen vahinkoa suuruusluokaltaan 600 000 rapua vuodessa, arvoltaan noin 6 miljoonaa markkaa. Hyöty on näin ollen pelkästään raputalouden kannalta erittäin merkittävä ja ylittää sähköntuotannon arvon. Vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkistamisedellytykset täyttyvät siten tältä osin selvästi.

Vaikka hankkeen alkuperäisenä tarkoituksena pidettäisiinkin tulvasuojelua, voimataloushyötyä ja vesitaloutta, ei ympäristölupaviraston päätös kuitenkaan olennaisella tavalla muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta. Tulvasuojelun ja vesitalouden kannalta ympäristölupaviraston määräämillä lupaehdoilla ei ole merkitystä. Voimataloushyötyä ei myöskään menetetä, sillä sähköä voidaan tuottaa myös lupaviraston määräämin lupaehdoin, eikä säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta näin ollen myöskään tältä osin menetetä tai muuteta olennaisella tavalla.

Lyhytaikaissäännöstely ei koskaan ollut hankkeen alkuperäinen tarkoitus, eikä myöskään se lähtökohta ja alkuperäinen tarkoitus, johon muutosta tulisi verrata. Vältettävissä olevia vahinkoja voimalaitoksen alapuolella olevassa vesistössä ja sen varrella on aiheutunut. Nykyiset lupaehdot eivät ole oikeuttaneet toteuttamaan nykyisen kaltaista voimakasta talviaikaista lyhytaikaissäännöstelyä välittämättä siitä, aiheutuuko säännöstelystä haitallisia seurauksia. Koska tämä ei ole ollut lupaehtojen mukaista eikä ole vastannut hankkeen alkuperäistä tarkoitusta, ei lähtökohdaksi vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa arvioinnissa voida ottaa tätä lupaehtojen ja alkuperäisen tarkoituksen vastaista tilannetta.

Esitettyjä vaihtoehtoja tulee verrata lupaehtojen mukaiseen, vesioikeuden päätösten numerot 15/68/II ja 50/69/II määrittelemään tilanteeseen, eli tilanteeseen, jossa juoksutus on niin tasaista, ettei siitä aiheudu sanottavaa vahinkoa aiheuttavia suppotulvia, ja tilanteeseen, jossa juoksutuksella ei aiheuteta vältettävissä olevia vahinkoja. Ympäristölupaviraston määräämät lupaehdot johtavat itse asiassa vain tilanteeseen, jossa siis jo nyt tulisi olla, eikä lupaviraston määräämien lupaehtojen noudattaminen voi vähentää säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä.

Säännöstelystä saatavan voimataloushyödyn osittainen pieneneminen vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoittamassa mielessä ei tarkoita sitä, että muutos olennaisella tavalla muuttaisi säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, eikä Revon Voima Oy:n tekemillä sopimuksilla ole mitään merkitystä tätä asiaa ratkaistaessa, eikä myöskään sillä, kannattaako yhtiön uudessa tilanteessa uusia koneistojaan. Yhtiön esille tuomilla seikoilla voi olla merkitystä vain vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin nojalla ratkaistavissa korvauskysymyksissä.

Luvanhaltija on vastuussa siitä, että patorakennelmat pysyvät kunnossa yhtiön liiketoiminnassa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista huolimatta.

Kokonaishyötyarvioissa merkitystä tulisi antaa myös niille vesilain tarkoittamille hyödyille, joiden arvo tarkistamisesta lisääntyy. Hallituksen esityksen mukaan säännöstelystä saatuun kokonaishyötyyn sisältyvät kaikki ne hyödyt, jotka ovat olleet eri osapuolten käytettävissä ennen lupaehtojen tarkistamista. Tarkistamisen aiheuttamia kokonaishyötyjä tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti.

Hyötytarkasteluun tulisi sisällyttää myös esimerkiksi raputalouden palautuminen (arvo vuositasolla 2-6 miljoonaa markkaa), virkistyskäyttöhyödyt ja rantatilojen myyntiarvon kohoaminen rantasyöpymisten vähenemisen seurauksena. Kun nämä kaikki tarkistamisesta aiheutuvat kokonaishyödyt lasketaan yhteen, päädytään jopa siihen, että kokonaishöydyt tarkistamisen seurauksena kasvavat. Kaikki edellä mainitut tarkistuksesta seuraavat kokonaishyödyt tulisi laskea mukaan.

Yhtiö on väärässä väittäessään, että lupaviraston poikkeaminen ympäristökeskuksen hakemuksesta olisi vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoituksen vastaista ja päätös siten olisi lainvastainen. Koko säännöksen tarkoituksena on nimenomaisesti puuttua vanhoihin lupapäätöksiin, joilla on huomattavia haitallisia vaikutuksia. Yleinen etu ja lupaehtojen muuttaminen on näin ollen korostetusti esillä ja koko säännöksen tarkoitus. Ympäristölupavirasto ei ole sidottu ympäristökeskuksen näkemykseen asiasta siten, että se vain käyttäisi muodollista vahvistamisvaltaa ilman, että se miltään osin voisi harkita, minkälaisia määräyksiä asiassa olisi tarpeen antaa. Yhtiön vaatimuksen hyväksyminen nyt vireillä olevassa asiassa, jossa hakija on tyynyt päätökseen, olisi erikoista. Yhtiöllä ei tältä osin ole edes valitusoikeutta, minkä vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Ympäristökeskuksen valituksen osalta selityksessä on vaadittu, että ympäristökeskuksen ensisijainen vaatimus kokonaisuudessaan hylätään, ja että lupaviraston päätös kokonaisuudessaan pysytetään. Joka tapauksessa mitään sellaisia muutoksia ei tule tehdä, joilla osaksikaan poiketaan lupaviraston määräämästä niin sanotusta tasaisesta juoksutuksesta.

3.2.5 Revon Voima Oy on vastaselityksessään Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen selityksen johdosta lausunut, että Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 31.10.2000 antama päätös Uljuan tekoaltaan juoksutussäännöstä poikkeaa oleellisesti nykyisestä käytännöstä. Oy Vesirakentaja on Revon Voima Oy:n toimeksiannosta tehnyt selvityksen säännöstelyn muutoksen vaikutuksesta voimatalouteen. Fortum Power and Heat Oy:ssä on laadittu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen toimeksiannosta raportti (J.Forsius: "Uljuan tekoaltaan uuden lupapäätöksen vaikutuksesta voimatalouteen", TECH-5100, 23.2.2001), jossa niin ikään on selvitetty uuden säännöstelypäätöksen voimataloudellisia vaikutuksia. Kyseiset kaksi selvitystä poikkeavat joiltakin osin huomattavastikin toisistaan.

Oy Vesirakentajan selvityksessä Uljuasta juoksutetaan tasaisesti siten, että toteutuneet viikkokeskiarvot eivät muutu. Tällöin myös altaan vedenkorkeudet noudattavat todellisia toteutuneita vedenkorkeuksia. Laskelmissa on siis lähdetty siitä, mitä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hakemussuunnitelmassakin on esitetty, eli että vedenkorkeudet altaassa eivät nykyisestä juuri muutu. Fortum Power and Heat Oy:n selvityksessä Uljuan menovirtaamia säädellään vuorokausitasolla, syksyllä jäätymisvaiheessa ja kevättyhjennyksen aikana mahdollisimman tehokkaasti pyrkien välttämään laitoksen ohijuoksutuksia. Tämä aiheuttaa nykyistä enemmän vedenkorkeusvaihteluja altaassa ja alapuolisessa vesistössä sekä pienentää myös jonkin verran laitoksen putouskorkeutta vuosikeskiarvona laskettuna. Vaikutus putouskorkeuteen on kuitenkin lähinnä teoreettinen. Sen sijaan ympäristölliset vaikutukset verrattuna Oy Vesirakentajan käyttämään tasaiseen juoksutukseen ovat huomattavasti suuremmat varsinkin alapuolisessa vesistössä. Esitetynlainen hyvin tarkka jatkuva virtaaman säätely olisi myös teknisesti käytännössä hankala toteuttaa.

Syksyn jäätymisvaiheen juoksutus on Fortum Power and Heat Oy:n raportissa laskettu siten, että juoksutus pienennetään koneistovirtaamasta 15 m³/s lupaehtojen sallimalla nopeudella arvoon 1-2 m³/s. Tämä kestää noin kaksi viikkoa. Sen jälkeen juoksutetaan minimivirtaamaa, kunnes jäätyminen on tapahtunut. Tämän on arvioitu kestävän 1-2 viikkoa, minkä jälkeen virtaama taas nostetaan lupaehtojen sallimalla nopeudella arvoon 15 m³/s (kestää kaksi viikkoa). Jäätymisvaihe vaikuttaa siten juoksutuksiin 5-6 viikon ajan ja edellyttää, että jäätymisajankohta pystyttäisiin ennustamaan kaksi viikkoa etukäteen. Mikäli jäätymisajankohta ei tulekaan ennustettuna aikana, pitenee minimijuoksutusaika vastaavasti. Pahimmassa tapauksessa jäätymistä voidaan joutua odottamaan useita viikkoja. Tämä lisää laitoksen ohijuoksutuksia.

Oy Vesirakentajan laskelmissa jäätymisvaiheessa juoksutetaan suurinta sallittua virtaamaa 8 m³/s. Virtaaman pienentäminen 15 m³/s:stä arvoon 8 m³/s kestää lupaehtojen sallimalla nopeudella kolme vuorokautta. Jäätymisvaiheen ennustaminen kolmen vuorokauden päähän voidaan tehdä suhteellisen luotettavasti. Jäätymisvaiheen energiatappio on laskettu yhden kuukauden ajalle virtaamalla 8 m³/s. Fortum Power and Heat Oy:n raportissa on esitetty väite, että jäätymisvaiheen menetys on Fortum Power and Heat Oy:n käyttämällä laskentatavalla huomattavasti pienempi. Tällöin jäätymisvaiheeksi on otettu vain minimivirtaama-aika eli aika, jolloin juoksutus on 1-2 m³/s. Tämän lisäksi juoksutuksen pienentäminen minimivirtaamaan ja sen uudelleen nostaminen voimalaitoksen ajovirtaamaan kestää yhteensä vähintään neljä viikkoa. Tämäkin ohijuoksutus on seurausta jäätymisvaiheen rajoituksista. Näin laskien Fortum Power and Heat Oy:n ja Oy Vesirakentajan laskemat jäätymisvaiheen menetykset eivät juurikaan poikkea toisistaan.

Fortum Power and Heat Oy:n raportissa on esitetty, että laskelmissa laitoksen hyötysuhteena on käytetty Revon Sähkö Oy:stä saatua hyötysuhdekäyrää. Laitoksen hyötysuhteen kerrotaan vaihtelevan noin 86-92 prosentin välillä. Revon Voima Oy:n tiedossa ei ole tällaista laitoksen hyötysuhdekäyrää. Noin korkeat hyötysuhdearvot koko laitoksen osalta eivät mitenkään voi pitää paikkaansa, joten kyseessä on mitä ilmeisimmin ainoastaan turbiinin hyötysuhde. Oy Vesirakentajan laskelmissa voimalaitoksen kokonaishyötysuhteena on käytetty arvoa 82 prosenttia, mikä pitää sisällään paitsi turbiinin myös generaattorin ja muuntajan häviöt. Voimalaitoksen todellinen tuotto saadaan laitoksella tuotetusta energiasta, jolloin tuottoa laskettaessa on otettava huomioon kaikki laitoksella syntyvät häviöt. Todellisuutta suuremman hyötysuhteen käyttäminen johtaa voimalaitoksen tuotossa liian suuriin arvoihin.

Tuotettu energia on hinnoittelua varten jaettu eri vuoden- ja vuorokaudenaikaosiin. Fortum Power and Heat Oy:n laskelmissa ei ole otettu pyhäpäivinä huomioon kuin sunnuntait. Oy Vesirakentajan laskelmissa pyhäpäiviksi on laskettu myös kyseisenä ajankohtana olleet muut pyhät, kuten joulu ja pääsiäinen. Todellisten pyhäpäivien huomioon ottaminen pienentää hieman laitoksen tuottoa ja vastaa todellista tilannetta.

Fortum Power and Heat Oy:n laskelman mukaan voimalaitoksen tuotto uuden juoksutusohjeen mukaisella juoksutuksella olisi 9 192 MWh vuodessa. Mikäli laskelmat olisi tehty voimalaitoksen todellisella kokonaishyötysuhteella, olisi tuotto noin 5-10 prosenttia esitettyä pienempi. Saman laskentamenetelmän käyttäminen eri laskennoissa ei suinkaan takaa sitä, että tulokset olisivat täysin vertailukelpoiset. Epävarmuus koskee erityisesti alivedenkorkeuden määritystapaa, jossa virhe voi olla eri suuruinen eri virtaamatilanteissa ja vaihdella lisäksi eri vuodenaikoina.

Fortum Power and Heat Oy:n laskelmissaan käyttämien lähtötietojen epätarkkuutta kuvaa se, että nykytilanteessa laskettu energian tuotto poikkeaa toteutuneesta yli miljoona kWh (lähes 10 prosenttia). Pelkästään tämä ero merkitsisi rahassa noin 200 000 markkaa vuodessa. Voimalaitoksen juoksutusten on Fortum Power and Heat Oy:n laskelmissa oletettu tapahtuvan mahdollisimman optimaalisesti niin, ettei voimalaitoksella jouduttaisi ohijuoksutuksiin. Käytännössä juoksutuksista joudutaan kuitenkin päättämään reaaliajassa tai etukäteen. Virtaamien ja sääolosuhteiden ennustaminen luotettavasti useita viikkoja tai jopa kuukausia etukäteen ei ole mahdollista. Fortum Power and Heat Oy:n käyttämä laskentamalli edustaakin lähinnä teoreettista ylärajaa. Lievän vuorokausisäännöstelyn osuus, jota ympäristökeskus vastauksessaan korostaa, on laskelmien tekijänkin mukaan suurimmillaan vain noin 2 prosenttia.

Ympäristökeskus on vastauksessaan käsitellyt laajasti Revon Sähkö Oy:n ja tie- ja vesirakennushallituksen välillä Uljuan altaan ja voimalaitoksen toteuttamisesta ja käytöstä vuonna 1965 solmittuun sopimukseen liittyviä kysymyksiä. Mainitusta sopimuksesta johtuvien sopimusosapuolten velvoitteiden ja vastuiden määrittely on siviilioikeudellinen kysymys, eikä se siten tule ratkaistavaksi nyt käsiteltävänä olevan vesioikeudellisen valitusasian yhteydessä. Tässä yhteydessä on syytä ainoastaan todeta, että Revon Voima Oy:n ja ympäristökeskuksen käsitykset kyseessä olevan sopimuksen sisällöstä poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Fortum Power and Heat Oy:n laatima selvitys säännöstelyn lupaehtojen muuttamisesta voimalaitokselle aiheutuvan voimataloudellisen hyödyn menetyksestä on luonteeltaan teoreettinen, eikä siinä kuvattua saatavan voimataloushyödyn kannalta optimaalista juoksutusta ole käytännössä mahdollista saavuttaa. Määritettäessä lupaehtojen muuttamisesta aiheutuvan vesilain mukaan korvattavan haitan määrää lähtökohtana tulee normaalien korvausperiaatteiden mukaisesti olla täysi korvaus siitä todellisesta haitasta, joka voimalaitokselle säännöstelyn muuttuessa aiheutuu sen toimiessa alalla noudatetulla normaalihuolellisella tavalla voimataloushyödyn maksimoimiseksi. Näin ollen Revon Voima Oy:lle säännöstelyn lupaehtojen muuttamisesta aiheutuva voimataloushyödyn menetys on laskettava ja korvattava yhtiön valituksen liitteessä esitettyjen laskelmien mukaisesti.

Revon Voima Oy on vaatinut lisäksi vastineen laatimisesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista 10 000 markalla.

3.2.6 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on 2.5.2001 päivätyllä kirjeellään hallinto-oikeudelle täsmentänyt Fortum Power and Heat Oy:n raporttia ja lausunut, että siinä esitetyt laskelmat perustuvat tarkkaan optimoituun juoksutukseen, jotta vältettäisiin turhia ohijuoksutuksia ja energianmenetyksiä. Vesistön kannalta laskennassa käytetyt juoksutukset eivät ole kaikilta osin suositeltavia.

Ympäristökeskuksen yleisen edun valvojana 31.8.1998 tekemällä hakemuksella pyrittiin kesäaikana säännöstelykäytäntöön, jossa Uljuan tekoaltaan vedenkorkeus ja Siikajoen vuorokausikeskivirtaamat pysyvät suurin piirtein nykyisellään. Tarkoituksena oli ainoastaan päästä tasaiseen juoksutukseen Uljuan altaasta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että altaasta olisi kesäisin voitu juoksuttaa vettä voimalaitoksen kautta ainoastaan kevättulvan jälkeen ja runsaiden sateiden yhteydessä, koska Uljuan altaan tulovirtaama kesäkuukausina on suuruusluokaltaan 5-8 m³/s. Kesäajan tavoitevedenkorkeudeksi Uljuan altaassa on asetettu N ₄₃ +78,20 m. Näin ollen Fortum Power and Heat Oy:n raportissa tarkasteltua tapausta c) voidaan pitää vesistön ja sen käytön kannalta epätarkoituksenmukaisena vaihtoehtona siihen sisältyvien juoksutusmuutosten ja Uljuan altaan nykykäytännöstä poikkeavien suurempien vedenkorkeusvaihteluiden vuoksi. Voimataloushyödyn menetystä tulee siten tarkastella Fortum Power and Heat Oy:n laskelman vaihtoehdon b) pohjalta, jolloin se raportin mukaan on noin 0,65 miljoonaa markkaa vuodessa.

Ympäristölupaviraston päätöksen mukaan tekoaltaan juoksutus saa jäätymisvaiheessa olla enintään 8 m³/s, mikäli vesitilanne mahdollistaa tämän. Fortum Power and Heat Oy:n selvityksessä jäätymisvaiheen juoksutus oli 1-2 m³/s. Päätöksessä määrätty enimmäisjuoksutus on joen jäätymisen ja supon muodostuksen kannalta optimaalinen, ja tätä huomattavasti pienempi juoksutus johtaa jääkannen muodostumiseen liian alas. Seurauksena on jään paksuuntuminen siinä vaiheessa, kun juoksutusta lisätään ja juoksutettava vesi virtaa jään päälle.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ei ole pitänyt Fortum Power and Heat Oy:n laskelmissa esitettyä juoksutusta 1-2 m³/s jäätymisvaiheessa suotavana. Vesistön kannalta optimaalinen jäätymisvaiheen juoksutus aiheuttaa voimataloudelle jonkin verran suuremman menetyksen kuin Fortum Power and Heat Oy:n laskelmassa on esitetty. Jäätymisvaiheen voidaan arvioida kestävän keskimäärin 2-3 viikkoa. Juoksutuksen lisääminen tänä aikana tasolta 1-2 m³/s tasolle 8 m³/s lisäisi menetystä noin 50 000-60 000 markkaa vuodessa.

Kun kesäajan säännöstelyssä noudatetaan Uljuan altaalle määriteltyä tavoitevedenkorkeutta N ₄₃ +78,20 m ja jäätymisvaiheessa juoksutetaan noin 8 m³/s, saadaan edellä esitetyn perusteella voimataloudellisen tuoton kokonaismenetykseksi yhteensä noin 0,7 miljoonaa markkaa vuodessa.

3.2.7 Revon Voima Oy on vastaselityksessään ympäristökeskuksen lisäkirjelmän johdosta lausunut, että lisäkirjelmässä tulee vahvasti esille ympäristökeskuksen erikoinen kolmoisrooli tässä valitusasiassa. Eri rooleissaan säännöstelyn lupaehtojen muuttamisen hakijana, sääntelyluvan haltijana ja yleisen edun valvojana ympäristökeskus on antanut ja tehnyt välillä jopa toistensa kanssa jossakin määrin ristiriidassa olevia lausumia ja väitteitä, mikä ei ole omiaan lisäämään sen luotettavuutta Revon Voima Oy:lle säännöstelyn lupaehtojen muuttamisesta aiheutuvien menetysten määrän arvioijana.

Jäätymisvaiheen arvioidaan ympäristökeskuksen lisäkirjelmässä kestävän keskimäärin 2-3 viikkoa. Näin lyhyt jäätymisvaihe on kokemusten mukaan melko harvinainen. Keskimäärin noin kuukauden pituinen jäätymisvaihe vastaa huomattavasti paremmin todellisuutta, minkä vuoksi Fortum Power and Heat Oy:n laskelmien mukainen jäätymisvaiheen juoksutuksesta johtuva voimataloushyödyn menetys jää liian alhaiseksi.

Revon Voima Oy on laskenut säännöstelyn muuttamisesta valituksenalaisessa ympäristölupaviraston päätöksessä määrätyn mukaiseksi aiheutuvat voimataloudelliset menetykset juuri ympäristökeskuksen lisäkirjelmässä esitetyllä juoksutustavalla. Ympäristökeskus säännöstelyluvan haltijana ja Suomen valtion edustajana on yhtiön valituksen johdosta antamassaan selityksessä arvostellut yhtiön valitukseen liitettyjä laskelmia siitä, että niissä ei ole pyritty optimoimaan juoksutuksia, vaan Uljuan altaasta tapahtuvan juoksutuksen viikkokeskiarvojen on oletettu pysyvän samanlaisina kuin toteutuneessa säännöstelyssä. Lisäksi ympäristökeskus on kiinnittänyt huomiota siihen, että Revon Voima Oy:n valitukseen liitettyjen laskelmien mukainen jäätymisvaiheen juoksutus poikkeaa Fortumin käyttämästä jäätymisvaiheen juoksutuksesta.

Ympäristökeskuksen lisäkirjelmä osoittaa, että Revon Voima Oy:n esittämät voimataloushyödyn menetystä koskevat laskelmat ja niihin perustuvat vaatimukset ovat sekä perusteiltaan että suuruudeltaan oikeita ja perusteltuja.

Ympäristökeskuksen hallinto-oikeudelle toimittamia Fortum Power and Heat Oy:n laatimia laskelmia Revon Voima Oy:lle säännöstelyn muuttamisesta aiheutuvasta voimataloushyödyn menetyksestä ei voida pitää luotettavana lähtökohtana voimataloushyödyn menetyksen suuruuden arvioimisessa. Revon Voima Oy:lle säännöstelyn lupaehtojen muuttamisesta aiheutuva voimataloushyödyn menetys on laskettava ja korvattava Revon Voima Oy:n valituksen liitteessä esitettyjen laskelmien mukaisesti.

Revon Voima Oy on vaatinut vastineen laatimisesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista 8 000 markalla.

4. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

4.1 Vesioikeuden päätöksen nro 15/68/II lupaehdon 4 muutos

Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös vesioikeuden päätöksen numero 15/68/II lupaehdon 4 muutoksen (pääasiaratkaisun) osalta on poistettu ja Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekoaltaan rakentamista koskevan vesioikeuden päätöksen numero 15/68/II lupaehto 4, sellaisena kuin se on viimeksi vesioikeuden päätöksellä numero 14/85/III muutettuna voimassa, on muutettu kuulumaan seuraavasti:

4) Sitten kun jäljempänä lupaehdoissa 7, 8 ja 14 mainitut toimenpiteet on suoritettu, hakijalla on oikeus johtaa vettä Siikajoesta tekoaltaaseen ja säännöstellä Siikajoen vedenjuoksua seuraavien määräysten mukaisesti. Säännöstely on hoidettava niin, että säännöstelyn ylärajana on N ₄₃ +79,00 m lukuun ottamatta maaliskuun 15. päivän ja huhtikuun 15. päivän välistä aikaa, jona aikana altaan veden pinnan on käytävä tason N ₄₃ +73,50 m alapuolella, ja alarajana on murtoviiva, jonka taitepisteet ovat:

1.1. N ₄₃ +76,50 m
1.4. N ₄₃ +72,00 m
31.4. N ₄₃ +72,00 m
31.5. N ₄₃ +77,00 m
30.11. N ₄₃ +77,00 m
31.12. N ₄₃ +76,50 m

Edellä mainittu yläraja saadaan kuitenkin ylittää poikkeuksellisten suurista tulvista tai muista ennalta arvaamattomista ja hakijasta riippumattomista syistä, kuten sateista, tuulista ja lämpötiloista johtuen enintään kolmen vuorokauden aikana 25 cm.

Mikäli tällainen tilapäinen ylitys aiheuttaa sellaista vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, jota tässä lupapäätöksessä tai aikaisemmissa lupapäätöksissä ei ole määrätty korvattavaksi, hakija on velvollinen korvaamaan nämä välittömästi niiden tapahduttua.

Edellä mainittu alaraja saadaan alittaa sähkön jakelu- ja tuotantohäiriöistä johtuvan poikkeuksellisen energiantarpeen vuoksi sekä silloin, kun voimalaitoksen huolto- ja korjaustyöt, tekoaltaan kunnostustyöt, alapuolisen vesistön tulvasuojelu tai patoturvallisuus sitä edellyttävät.

Lisäksi säännöstely on suoritettava niin,
- että suurin altaasta juoksutettava vesimäärä on 50 m³/s,
- ettei vedenpinta Lämsänkosken padolla ylitä korkeutta N ₄₃ +82,90 m,
- että juoksutus Lämsänkosken padolta Uljuan altaan täyttökanavaan on 15.6.-31.8. aina vähintään 0,3 m³/s tai vähintään kolmasosa Lämsänkosken tulovirtaamasta, kun tulovirtaama on pienempi kuin 0,9 m³/s ja
- että juoksutus Siikajoen vanhaan uomaan on 15.6.-31.8. tulovirtaaman salliessa 3 m³/s ja muuna aikana vähintään 0,3 m³/s.

Säännöstelyllä on pyrittävä estämään alapuolisen Siikajoen tulvia ja Uljuan altaan käytössä on otettava huomioon Siikajoen vesistön matemaattisella vesistömallilla lasketut vesiennusteet. Altaan tilavuuden ylittävä vesimäärä on juoksutettava ennusteen perusteella Lämsänkosken padon ja altaan tyhjennyskanavan kautta valtaosaltaan heti kevättulvan alettua.

Uljuan tekoaltaan ja Lämsänkosken säännöstelypadon juoksutus on hoidettava niin, että 15.6.-31.8. välisenä aikana Uljuan tekoaltaasta juoksutetaan tasaisesti, ilman lyhytaikaissäännöstelyä ottaen huomioon tekoaltaan tulovirtaama sekä Uljuan tekoaltaan ja sen alapuolisen vesistön käyttö.

Muuna aikana on juoksutus jaettava vuorokauden aikana kolmeen jaksoon siten, että kello 07-13 välisenä aikana juoksutetaan noin 40 prosenttia kello 16-22 välisenä aikana noin 40 prosenttia ja kello 01-04 välisenä aikana noin 20 prosenttia vuorokauden aikana juoksutettavasta vesimäärästä. Juoksutusten rytmittämisestä ja prosentuaalisesta jakautumisesta voidaan poiketa edellisestä, mikäli saavutetaan vedenkorkeuden ja virtaaman vaihteluiden suhteen vähintään vastaava rajoitus ja mikäli vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelut Harjunnivan havaintoasemalla ovat enintään edellä mainitun säännöstelykäytännön mukaiset. Vuorokauden keskimääräinen juoksutus ei saa olla pienempi kuin 0,8 kertaa eikä suurempi kuin 1,25 kertaa edellisen vuorokauden keskimääräinen juoksutus. Jäätymisvaiheessa juoksutusten vuorokausikeskiarvo saa olla enintään 8 m³/s ja hetkellinen juoksutus enintään 16 m³/s. Juoksutus on kuitenkin pyrittävä hoitamaan siten, ettei Uljuan altaan Lämsänkosken säännöstelypadon alapuolella synny vältettävissä olevia vahinkoja. Mikäli juoksutusten kuitenkin todetaan aiheuttavan tulvan vaaraa tai muuta haittaa tai vahinkoa, näiden syntyminen on estettävä juoksutusta muuttamalla tai muilla toimenpiteillä.

Lupaehtoon 4 sisältyvät uudet juoksutusmääräykset tulevat noudatettavaksi kolmen vuoden kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

4.2 Korvaus vesivoiman menetyksestä

Hallinto-oikeus on poistanut ympäristölupaviraston päätöksen siltä osin kuin siinä on annettu lausunto voimataloudellisen edunmenetyksen korvaamisesta Revon Voima Oy:lle ja jättänyt siitä esitetyt vaatimukset tutkimatta.

4.3 Perustelut

4.3.1 Lupaehdon 4 muuttaminen

4.3.1.1 Säännöstelyn tarkistamisen edellytystausta

4.3.1.1.1 Vesilain 8 luvun 10 b §

Vesilain 8 luvun 10 b §:ssä (553/1994) säädetään, että jos vesilain tai aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla annettuun lupaan perustuvasta säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia eikä päätökseen ole sovellettava 10 a §:ää, asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen tulee riittävässä yhteistyössä luvan haltijan, säännöstelystä hyötyä saavien, vaikutusalueen kuntien ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Alueellisen ympäristökeskuksen tulee kuulla muitakin asianosaistahoja.

Kun 1 momentissa tarkoitettu selvitys on tehty, alueellinen ympäristökeskus, kalatalousviranomainen tai kunta voi, jollei 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia voida muutoin riittävästi vähentää, hakea vesioikeudessa (1.3.2000 lukien ympäristölupavirastossa) lupaehtojen tarkistamista tai uusien määräysten asettamista.

Tarkistamisen edellytyksenä on, että siitä yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä. Tarkistaminen ei saa myöskään vähentää huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä eikä muuttaa olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, paitsi milloin se on jo menettänyt merkityksensä. Jos tarkistamisen edellytykset ilmeisesti ovat olemassa, ympäristölupavirasto voi, jollei hakemusasiakirjoissa ole riittävää selvitystä, määrätä myös luvan haltijan toimittamaan ympäristölupavirastolle tarvittavat lisäselvitykset. Jollei luvan haltija ole toimittanut lisäselvitystä määräajassa ympäristölupavirastoon, se voidaan teettää hänen kustannuksellaan. Tarkistamista suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin 10 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä.

Tarkistamisesta aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset, jolleivät ne ole vähäisiä, määrätään hakijan korvattavaksi noudattaen soveltuvin osin 11 luvun säännöksiä. Korvaukset maksetaan kuitenkin valtion varoista, jos tarkistamisella ei ole pääasiassa paikallista merkitystä. Säännöstelystä saatavan hyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voidaan sovitella ottaen huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen.

Lain sanamuodosta ja esitöistä (HE 17/1994 vp) ilmenee, että säännöstä on tarkoitettu sovellettavaksi, milloin luvan haltija on muu kuin ympäristökeskus.

4.3.1.1.2 Ympäristökeskuksen ja yhtiön oikeusasema

Tie- ja vesirakennushallituksen valtion edustajana (nykyisin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus) ja Revon Sähkö Oy:n (nykyisin Revon Voima Oy) 28.6.1965 tekemän yhteistoimintasopimuksen mukaisesti valtio on ollut Siikajoen säännöstelyluvan hakijana. Luvan saajana ja haltijana valtiolle kuuluvat vesilain mukaan kaikki säännöstelylupaan liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Näin ollen ja koska yhtiölle kuuluvan vesivoiman käyttämiseen ei vesilain mukaan ilman eri lupaa liity oikeutta vesistön säännöstelyyn, ympäristökeskuksella säännöstelyluvan haltijana on yksin määräämisvalta säännöstelystä voimataloudelle aiheutuvasta lisähyödystä. Se, että ympäristökeskuksen on yhtiöön nähden noudatettava myös keskinäistä sopimusta, ei vaikuta ympäristökeskuksen vesilain mukaiseen asemaan.

Tässä tapauksessa ympäristökeskus on sille asetetun selvitysvelvollisuuden nojalla hakenut säännöstelyn lupaehtojen tarkistamista katsoen muutokset tarpeellisiksi ja vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisiksi. Samalla ympäristökeskus on todennut Revon Voima Oy:lle aiheutuvan vesivoiman menetyksen niin vähäiseksi, ettei siitä seuraa korvausvelvollisuutta.

Hallinto-oikeus on todennut, että oikeus saada korvausta säännöstelyn lupaehtojen muutoksesta johtuvasta, luvan haltijan määräämisvaltaan kuuluvasta säännöstelyhyödyn vähenemisestä kuuluu vesilain nojalla luvan haltijalle eli valtiolle. Koska lupaehtojen muutosta on hakenut valtio, korvausvelvollisuutta säännöstelyn vesivoimalle aiheutuvan lisähyödyn vähenemisestä ei vesilain mukaan tule määrättäväksi. Yhtiöllä voi olla oikeus korvaukseen mainitusta menetyksestä vain sen ja valtion keskinäisen sopimuksen nojalla.

Koska ympäristökeskus on säännöstelyluvan haltijana esittänyt hakemuksen mukaista lupaehtojen tarkistamista, siitä vesivoimalle aiheutuvaa säännöstelyhyödyn menetystä ei voida ottaa huomioon myöskään tarkistamisen edellytyksiä harkittaessa. Vesilain mukaan luvan haltijalla on oikeus luopua osasta sille tulevaa säännöstelyhyötyä ilman, että se vaikuttaisi muutoksesta aiheutuvien hyötyjen ja haittojen vertailuun, olipa kysymys vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luvan haltijan haettavasta ja 6 §:n 2 momentin mukaisesti ratkaistavasta muutosluvasta taikka vesilain 8 luvun 10 b §:n lähtökohdan mukaisesti muiden kuin luvan haltijan aloitteesta tapahtuvasta lupaehtojen tarkistamisesta. Edellytyksenä on säännöksissä tarkemmin mainitun muutoksen hyödyllisyyden ohella vain, että hankkeen lupaedellytykset säännöstelyhyödyn vähenemisestä huolimatta edelleen ovat olemassa ja ettei säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus olennaisesti muutu. Näin ollen yhtiön vastustuksella ei ole merkitystä siltä osin kuin se vetoaa tarkistamisen johdosta menettämäänsä sopimusperusteiseen vesivoiman säännöstelyhyötyyn, mikäli edellä mainitut edellytykset muutoin täyttyvät.

4.3.1.2 Ympäristölupaviraston päätöksen poistaminen siltä osin kuin hakemuksesta on poikettu

Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan Siikajoen säännöstelyn muuttaminen siten, että Siikajoella ei harjoiteta talviaikaista vuorokausisäännöstelyä, vaan että Uljuan altaasta juoksutetaan talvellakin vettä mahdollisimman tasaisesti, johtaa siihen, että melkoinen osa voimalaitoksen sähköntuotannosta menetetään.

Ympäristölupaviraston määräämästä säännöstelyohjeen tarkistamisesta voimataloudelle aiheutuva hyödynmenetys johtaa asiakirjoissa olevien eri laskelmien perusteella niin huomattavaan säännöstelyn kokonaishyödyn vähenemiseen, ettei lupaviranomaisella ole ollut oikeutta muuttaa säännöstelyluvan ehtoja ilman ympäristökeskuksen suostumusta. Muutos vaarantaisi lisäksi olennaisesti säännöstelyn alkuperäisen tarkoituksen, koska voimataloushyöty on ollut taloudellisesti merkittävin säännöstelyluvan saamisen peruste.

Näin ollen ympäristölupaviraston päätös on poistettava siltä osin kuin se on poikennut ympäristökeskuksen hakemuksesta.

4.3.1.3 Ympäristökeskuksen valituksen hyväksyminen ja Revon Voima Oy:n valituksen hylkääminen

4.3.1.3.1 Johtopäätökset nykyisen säännöstelyn haitoista ja säännöstelyohjeen tarkistamisesta yleisen edun kannalta saatavasta hyödystä

Vaikka valtio on korvannut suurimman osan vahingoista, voimassa olevien lupaehtojen mukaisesta säännöstelystä aiheutuu yleiseltä kannalta katsoen siinä määrin edellä hakemuksen yhteydessä selostettua vahinkoa ja haittaa, että vesilain 8 luvun 10 b §:n 1 momentissa tarkoitettu toteutetun säännöstelyn vahingollisuusedellytys säännöstelyn lupaehtojen muuttamiseen ympäristökeskuksen hakemuksessa tarkoitetussa laajuudessa on täyttynyt.

Kun otetaan huomioon Siikajoen kalataloudellinen merkitys, ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttömahdollisuudet ja nykyinen laaja rantojen ja vesistön käyttäjien määrä ja virkistyskäyttö sekä edellä hakemuksen yhteydessä selostetut tarkistamisesta saatavat hyödyt, hallinto-oikeus on katsonut, että Uljuan säännöstelylupaehtojen tarkistamisesta saatava hyöty yleiseltä kannalta katsottuna on olosuhteisiin nähden merkittävä.

4.3.1.3.2 Lausunto muutoksen vaikutuksesta säännöstelystä saatavaan kokonaishyötyyn ja säännöstelyn alkuperäiseen tarkoitukseen

Siikajoen vesistön säännöstely on suunniteltu jatkoksi niille toimenpiteille, joilla on pyritty lieventämään vaikeaa tulvatilannetta Siikajoen keskiosalla. Tekoaltaan säännöstelyn ansiosta saadaan mainitulta tulva-alueelta kevättulvat poistetuksi lähes kokonaan.

Pelkkänä maataloudellisena tulvasuojeluhankkeena allas olisi kuitenkin ollut toteuttamiskelvoton. Vasta altaan luomien voimataloudellisten rakentamismahdollisuuksien hyödyntäminen mahdollisti hankkeen toteuttamisen. Tämän ovat todenneet niin valtiota edustava tie- ja vesirakennushallitus kuin Revon Sähkö Oy valituksissaan, jotka ne tekivät Uljuan altaan lupapäätöksen johdosta korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Uljuan tekoaltaan ja Siikajoen vesistön säännöstelyn lupapäätöksestä ilmenee, että säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus on ollut tulvasuojelu, voimalaitoshyöty ja vesihuolto, joista voimataloushyödyn osuus on arvioitu ylivoimaisesti suurimmaksi. Voimataloushyötyyn lasketun Uljuan alapuolisen Siikajoen voimalaitosrakentaminen ei ole kuitenkaan toteutunut. Lisäksi suunnitelmassa tekoaltaan rakentamisella on arvioitu olevan huomattavaa merkitystä koko Siikajokilaakson veden hankinnalle ja viemäröinnille, minkä hyödyn on arvioitu tulevan alivirtaamien lisäämisellä.

Ympäristökeskuksen hakemuksessa on voimatalouden osalta esitetty rajoituksia keskikesälle tasaisen juoksutuksen ja ohijuoksutuksen kautta sekä muulle ajalle juoksutuksen jaksottamisena, jäätymisvaiheen juoksutusten rajoituksina ja jaksottamisena. Voimatalouden pääasiallinen hyöty tulee kuitenkin talviajalta, jolta ajalta tulevaa hyötyä ei hakemuksen mukaisella säännöstelyohjeen muuttamisella merkittävästi kavenneta, kun otetaan huomioon jo noudatettu juoksutuskäytäntö.

Lupaehtojen tarkistaminen ei vähennä tulvasuojeluhyötyä eikä sen voida katsoa huomattavasti vähentävän säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä. Lisäksi ympäristökeskuksen on tarkistamista hakiessaan katsottava säännöstelyluvan haltijana suostuneen hakemuksen mukaiseen säännöstelymääräysten muuttamiseen ja siitä aiheutuvaan voimataloushyödyn menetykseen. Hallinto-oikeus on viitannut tältä osin päätöksensä kohdassa 4.3.1.1.2 lausuttuun.

Hallinto-oikeus on katsonut, että säännöstelylupaehdon muuttaminen ympäristökeskuksen hakemuksesta ilmenevällä tavalla ei olennaisesti muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ja että edellytykset Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen esittämälle säännöstelymääräysten tarkistamiselle ovat muutenkin olemassa.

4.3.1.4 Lämsänkosken säännöstelypadon muutostyöt

Tarkistettujen lupaehtojen mukainen säännöstely edellyttää muutoksia Lämsänkosken säännöstelypadolla ja säännöstelypadon automatisointia. Revon Voima Oy:n valituksessaan esittämän vaatimuksen johdosta hallinto-oikeus on todennut, että luvan haltijana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tulee kustannuksellaan muuttaa ja automatisoida Lämsänkosken säännöstelypato uusien juoksutusmääräysten edellyttämällä tavalla. Tämän johdosta lupamääräyksiä ei ole tarpeen täydentää, koska kysymys on juoksutusmääräysten toteuttamiseksi välttämättömistä teknisistä ratkaisuista. Mikäli muutoksista kuitenkin saattaa aiheutua vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu seuraus, ympäristökeskuksen on haettava niille lupa erikseen ennen töiden suorittamista.

4.3.1.5 Säännöstelyn tarkistamisen voimaantulo

Uljuan tekoaltaasta tapahtuvien juoksutusta koskevien määräysten muuttamisesta aiheutuu tarvetta tulva-aukkoihin liittyvien rakenteiden muuttamiseen. Myös tulvaluukut saatetaan joutua uusimaan tai ainakin tekemään niihin muutoksia. Lisäksi Lämsänkosken säännöstelypadolla on tehtävä muutostöitä. Muutostyöt on tehtävä ennen kuin uusien juoksutusmääräysten mukaiset juoksutukset voidaan aloittaa. Ympäristökeskus on arvioinut muutostöiden kestävän arviolta noin kaksi vuotta. Mahdollisesti tarvittavan muutosluvan saamiseen ja töiden toteuttamiseen tarvittavan ajan vuoksi uusien määräysten voimaantuloa on lykätty.

4.3.2. Voimataloushyödyn menetyksestä määrättyä korvausta koskevan ratkaisun poistaminen ja siitä esitettyjen vaatimusten tutkimatta jättäminen

Kuten kohdassa 4.3.1.1.2 on todettu, oikeus saada vesilain säännösten nojalla korvausta säännöstelyn lupaehtojen muutoksesta johtuvasta säännöstelyhyödyn vähenemisestä kuuluu ensisijaisesti luvan haltijalle, tässä tapauksessa valtiolle. Kun lupaehtojen muutoksia on hakenut valtio, joka on samalla luvan haltija, säännöstelyhyödyn menetyksestä ei tule määrättäväksi korvauksia vesilain säännösten nojalla. Revon Voima Oy:n mahdollisuus saada luvan haltijalta korvausta lupaehtojen muutoksesta aiheutuvasta säännöstelyhyödyn menetyksestä voi perustua vain yhtiön ja valtion väliseen yhteistoimintasopimukseen.

Hallinto-oikeus on katsonut, riippumatta siitä, mikä vaikutus vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin säännöksellä on sopimuksen tulkintaan, että kysymys on yhtiön sopimukseen perustuva asema huomioon ottaen ensi sijaisesti sopimuksen perusteella ratkaistavasta asiasta. Korvauskysymyksen ratkaiseminen valtion ja yhtiön välisen yhteistoimintasopimuksen perusteella ei ole vesilain 14 luvun 1 §:n 1 momentissa (739/1994) ja 7 §:n 3 momentissa (653/1993) tarkoitettu vesiasia eikä saman luvun 1 §:n 3 momentissa (739/1994) tarkoitettu ennakkokysymys tai liitännäinen asia, jossa olisi sovellettava vesilakia. Ympäristölupaviraston tai hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu esimerkiksi ratkaista, mihin muutoksiin yhtiö on sopimuksen perusteella velvollinen alistumaan korvauksetta ja onko yhtiöllä mahdollisesti oikeus korvaukseen vähäistä pienemmästäkin menetyksestä.

Näin ollen asianosaisten korvauserimielisyys on yleisen lainkäytön järjestyksessä ratkaistava riita-asia, jota ei voida tutkia aikaisemman lainsäädännön mukaisessa vesiasiassa tai sen yhteydessä eikä siihen näin ollen ole sovellettava myöskään ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 11 §:n 2 momentin säännöstä.

Näillä perusteilla ympäristölupaviraston lausunto on tältä osin poistettava ja yhtiön korvausvaatimukset sekä ympäristökeskuksen yhtiötä koskeva vaatimus korvauksettomuudesta jätettävä tutkimatta.

Soveltaminaan oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut vesilain 8 luvun 10 §:n (264/1961), 10 b §:n (553/1994 ja 79/1995), 14 luvun 1 § 1:n momentin (739/1994) ja 3 momentin (739/1994) sekä 7 §:n 3 momentin (653/1993)

Oikeudenkäyntikulut

Revon Voima Oy:n vaatimus Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen velvoittamisesta korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa sekä Mankilan kalastuskunnan ja sen asiakumppanien vaatimus Revon Voima Oy:n velvoittamisesta korvaamaan niiden vastinekulut on hallintolainkäyttölain 41 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen hylätty, koska asian laatuun ja hallinto-oikeuden päätöksen lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että Revon Voima Oy sekä Mankilan kalastuskunta asiakumppaneineen saavat pitää kulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

5. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

5.1 Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

5.1.1 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston määräämät juoksutusehdot pysytetään.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa menettelyssä on tarkoitus vähentää säännöstelystä vesiympäristön ja sen käytön kannalta aiheutuvia huomattavia haitallisia vaikutuksia. Mikäli tavoitetta ei hakemuksen mukaisilla toimilla saavuteta, lupaviranomaisen tulee harkintansa mukaan antaa tarpeellisiksi katsomansa määräykset. Suostumuksen edellyttäminen hakemuksesta poikkeamiseksi tekisi myös asiassa esitetyt muistutukset ja vaatimukset osin turhiksi ja loukkaisi asianosaisten puhevaltaa.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Uljuan tekoaltaasta olisi juoksutettava vettä tasaisesti, ilman lyhytaikaissäätöä, ainoastaan 15.6.-31.8. välisenä aikana. Muuna aikana, yhdeksän ja puoli kuukautta vuodesta, lyhytaikaissäätö olisi mahdollista. Osan vuodesta kestävällä tasaisella juoksutuksella ei voida poistaa kala- ja rapukannoille aiheutuvaa haittaa, vaan kantojen tilan paranemista rajoittavana tekijänä säilyy muuna aikana noudatettava lyhytaikaissäätö. Myös rantatörmien syöpyminen ja talvinen supon muodostuminen jatkuvat. Hallinto-oikeuden määräämä juoksutus on siten vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoituksen vastainen ja yleisen kalatalousedun näkökulmasta epätyydyttävä.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on pitänyt ympäristölupaviraston perusteluja oikeina. Ympäristölupaviraston esittämien perusteluiden lisäksi on huomattava, että voimalaitosluvan haltijalla on mahdollisuus hakea eri hakemuksella lupa sellaisen koneiston rakentamiseen, jolla tasaisen juoksutuksen vaatimuksesta johtuvat alhaisemmat virtaamat voidaan hyödyntää voimatalouskäytössä. Tämä potentiaalinen voimataloushyöty on otettava säännöstelymääräysten tarkistamisedellytyksiä arvioitaessa huomioon siitä riippumatta, otetaanko se käyttöön vai ei.

Lyhytaikaissäädöstä on aiheutunut haittaa alapuoliselle vesistölle ja sen käytölle. Vaikka nyt käynnissä olevassa menettelyssä ei varsinaisesti tutkitakaan voimalaitosluvan haltijaan kohdistuvia mahdollista luvan vastaista toimintaa koskevia väitteitä, on asia otettava huomioon säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä arvioitaessa. Lyhytaikaissäädöllä saatua voimataloushyötyä ei siten tule laskea mukaan hankkeen kokonaishyötyyn.

Hankkeen alkuperäinen tarkoitus ei muuttuisi olennaisesti, vaikka voimatalouden katsottaisiin vastoin ympäristölupaviraston sekä työvoima- ja elinkeinokeskuksen kantaa siihen oleellisena osana kuuluvan, koska säännöstelymääräysten muuttaminen työvoima- ja elinkeinokeskuksen vaatimuksen mukaisesti ei estä voimatalouskäyttöä. Voimalaitosluvan haltijalla on lisäksi mahdollisuus saada hyötyä myös uusien määräysten mukaisesta juoksutuksesta.

Säännöstelyluvan myöntämisen aikaan tarkoituksena oli, että Siikajoen vesistön säännöstelytilavuutta lisätään vielä Uljuan jälkeenkin, ja Uljuan alapuolinen Siikajoki porrastetaan useiden voimalaitosten tarpeisiin. Muut rakentamishankkeet eivät kuitenkaan ole toteutuneet, joten voimatalouden merkitystä säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena ei voi arvioida siten, kuin hallinto-oikeus on tehnyt, vaan voimatalouden voidaan säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena katsoa nykyisissä oloissa menettäneen merkityksensä vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla muilta kuin toteutuneilta osiltaan.

5.1.2 Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa sekä vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös pysytetään kokonaisuudessaan voimassa. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Revon Voima Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan jako- ja kalastuskuntien oikeudenkäyntikulut 1 000 eurolla laillisine korkoineen.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n säätäminen lailla 553/1994 oli merkittävä periaatteellinen ratkaisu, jolla mahdollistettiin puuttuminen vanhoihin lainvoimaisiin säännöstelypäätöksiin. Säännöksellä saattaa, sen tulevasta soveltamiskäytännöstä riippuen, olla hyvinkin suuri merkitys lukuisten vanhojen säännöstelypäätösten tarkistamiselle. Asiassa annettava ratkaisu tulee osoittamaan sen, onko vesilain 8 luvun 10 b §:n säännöksellä todellista merkitystä vanhojen säännöstelylupien tarkistamisessa vai rajoittuuko säännöksen soveltaminen lähinnä vähämerkityksellisiin, voimataloutta haittaamattomiin muutoksiin.

Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä vesiluonnon, rantavyörymien, kalatalouden, raputalouden, virkistyskäytön ja muutenkin yleisen edun kannalta erittäin haitallinen talviaikainen lyhytaikaissäännöstely olisi loppunut, mutta hallinto-oikeus on poistanut kokonaisuudessaan lupaviraston antamat määräykset. Mikäli ei edes Siikajoen tapauksessa, jossa talviaikainen lyhytaikaissäännöstely on erittäin merkityksellistä ja kiistatta aiheuttaa erittäin merkittäviä haittoja, vesilain 8 luvun 10 b §:n määräyksillä voida puuttua säännöstelyyn, on kyseenalaista, onko koko säännöksellä ylipäätään merkitystä.

Hallinto-oikeus on poistanut lupaviraston päätöksen siltä osin kuin hakemuksesta on poikettu. Perusteluista ei ilmene, edellyttääkö poikkeaminen hakemuksesta hakijan vai luvanhaltijan suostumuksen.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen eri itsenäiset osastot ovat tässä asiassa esiintyneet kahdessa täysin itsenäisessä ja erillisessä prosessiroolissa luvanhaltijana ja yleisen edun valvojana. Tämä johtuu siitä, että ympäristökeskuksella asioissa, joissa se itse on luvanhaltija, on lakisääteinen velvollisuus järjestää yleisen edun valvonta riippumattomalla tavalla. Tämä ilmenee ympäristöhallinnosta annetun lain 4 ja 5 §:stä ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen työjärjestyksen 13 §:stä. Koska Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus tässä asiassa on luvanhaltija, on hakemuksen Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle tehnyt luvanhaltijasta ja ympäristökeskuksen johtajasta riippumattomasti ja täysin itsenäisesti toimiva Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana. Ympäristökeskus luvanhaltijana on ainoastaan vastannut hakemusta edeltäneen selvitystyön rahoittamisesta, ei sen sijaan selvitystyöstä eikä myöskään hakemuksen laatimisesta. Tätä tosiasiaa hallinto-oikeus joko ei ole tiedostanut tai sitten päätös on epäselvästi kirjoitettu. Vaikka hakemuksesta on poikettu, on hakija kuitenkin tyytynyt tähän päätökseen, eikä hakija, eli Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana, ole hakenut muutosta päätökseen. Muutoksenhakijoina ovat asiassa toimineet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus luvanhaltijana sekä Revon Voima Oy. Kun hakija on tyytynyt päätökseen, jolla hakemuksesta on poikettu, ei hallinto-oikeuden viran puolesta olisi tullut poistaa päätöstä siltä osin kuin hakemuksesta on poikettu ilman hakijan suostumusta.

Revon Voima Oy ei myöskään valituksessaan hallinto-oikeudelle ole vaatinut lupaehdon 4 muuttamista hakemuksen mukaiseksi, eikä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus luvanhaltijana ole valituksessaan vedonnut siihen, ettei lupavirasto saisi poiketa hakemuksesta. Ainoastaan hakijalla voisi edes teoriassa olla oikeussuojan tarvetta, ja kun hakija oli päätökseen tyytynyt, ei siihen seikkaan, että hakemuksesta on poikettu, muiden muutoksenhakijoiden valitusten laajentavan tulkinnan perusteella ole voitu puuttua.

Koko vesilain 8 luvun 10 b §:n nimenomaisena tarkoituksena on puuttua vanhoihin lupapäätöksiin, joilla on huomattavia haitallisia vaikutuksia. Yleinen etu ja lupaehtojen muuttaminen on korostetusti esillä ja koko säännöksen tarkoitus. Ensimmäinen päätöksentekoaste, eli lupavirasto, ei ole sidottu luvanhaltijan tai hakijan esittämään näkemykseen asiasta siten, että lupavirasto vain käyttäisi muodollista vahvistamisvaltaa ilman, että lupavirasto miltään osin voisi harkita, minkälaisia määräyksiä asiassa on tarpeen antaa. Mikäli säännöstelyehtojen muuttaminen edellyttäisi luvanhaltijan suostumuksen, säännöstä olisi mahdoton soveltaa, sillä säännöstelyehtojen muuttaminen heikentää aina jossain määrin luvanhaltijan asemaa. Säännöstelyluvan haltijan oikeussuoja on turvattu pykälän 4 momentin korvausmääräyksillä, eikä säännöksen soveltaminen siksi edellytä luvanhaltijan suostumusta. Tarkistamisen edellytykset on lueteltu 8 luvun 10 b §:ssä, eikä luvanhaltijan suostumusta ole säädetty tarkistamisedellytykseksi.

Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä on selostettu, miten säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena oli tulvasuojelu. Vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentin sanalla alkuperäinen tarkoitetaan nimenomaan hankkeen ensimmäistä ja perimmäistä tarkoitusta, ei sen sijaan hankkeen suunnittelun ja toteuttamisen aikana hankkeeseen liitettyjä muita intressejä, joita tässä asiassa ovat vesihuolto ja voimatalous.

Vaikka hankkeen alkuperäisenä tarkoituksena pidettäisiinkin tulvasuojelua, voimataloushyötyä ja vesitaloutta, ei lupaviraston päätös kuitenkaan olennaisella tavalla muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta. Tulvasuojelun ja vesitalouden kannalta lupaviraston määräämillä lupaehdoilla ei ole merkitystä. Voimataloushyötyä ei myöskään menetetä, sillä sähköä voidaan tuottaa myös lupaviraston määräämin lupaehdoin, eikä säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta näin ollen myöskään tältä osin menetetä tai muuteta olennaisella tavalla.

Lyhytaikaissäännöstely ei koskaan ollut hankkeen alkuperäinen tarkoitus eikä myöskään se lähtökohta ja alkuperäinen tarkoitus, johon muutosta tulisi verrata. Tämä lähtökohta ja hankkeen alkuperäinen tarkoitus on se lain- ja oikeusvoimainen oikeustila, joka on vahvistettu vesioikeuden asiaa koskevilla päätöksillä ja siihen liittyvällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä.

Nykyiset lupaehdot eivät ole oikeuttaneet toteuttamaan nykyisenkaltaista voimakasta talviaikaista lyhytaikaissäännöstelyä välittämättä siitä, aiheutuuko säännöstelystä haitallisia seurauksia. Tämän vuoksi ei lähtökohdaksi vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa arvioinnissa myöskään voida ottaa tätä lupaehtojen ja alkuperäisen tarkoituksen vastaista tilannetta, vaan esitettyjä vaihtoehtoja tulee verrata lupaehtojen mukaiseen tilanteeseen, jossa juoksutus on niin tasaista, ettei siitä aiheudu sanottavaa vahinkoa aiheuttavia suppotulvia, ja tilanteeseen, jossa juoksutuksella ei aiheuteta vältettävissä olevia vahinkoja.

Valittajat ovat todenneet tämän seikan myös aikaisemmin tämän prosessin yhteydessä, mutta siihen ei ole otettu kantaa Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston eikä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa. Valittajat ovat vaatineet korkeinta hallinto-oikeutta päätöksessään selkeästi ottamaan kantaa siihen, mikä merkitys voimassa olevien lupaehtojen määräämälle lain- ja oikeusvoimaiselle oikeustilalle tulee antaa vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla tapahtuvassa arvioinnissa.

Säännöstelystä saatavan voimataloushyödyn pieneneminen noin 20 prosentilla ei vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoittamassa mielessä tarkoita sitä, että muutos olennaisella tavalla muuttaisi säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta. Kyse on voimataloushyödyn osittaisesta pienenemisestä, ei sen menettämisestä, minkä lisäksi alkuperäinen tarkoitus, eli tulvasuojelu, edelleen saavutetaan täysimääräisenä. Alkuperäisissä säännöstelysuunnitelmissa esitettyä voimatalousrakentamista ei koskaan toteutettu, joten on vähintäänkin kyseenalaista, voidaanko näihin suunnitelmiin lainkaan vedota tässä asiassa. Revon Voima Oy:n ja valtion välisillä sopimuksilla ei ole mitään merkitystä asiaa ratkaistaessa, eikä myöskään sillä, kannattaako yhtiön uudessa tilanteessa uusia koneistojaan.

Valittajat ovat yhtyneet ympäristölupaviraston päätöksen perusteluihin, joiden mukaan ympäristölupaviraston määräämällä tasaisella talviaikaisella juoksutuksella ei vähennetä säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä vesilain 8 luvun 10 b §:n vastaisella tavalla.

Kokonaishyötyarvioissa merkitystä tulisi antaa myös niille vesilain tarkoittamille hyödyille, joiden arvo tarkistamisesta lisääntyy. Hallituksen esityksen mukaan säännöstelystä saatuun kokonaishyötyyn sisältyvät kaikki ne hyödyt, jotka ovat olleet eri osapuolten käytettävissä ennen lupaehtojen tarkistamista. Säännöstä tulisi tulkita niin, että tarkistamisen aiheuttamia kokonaishyötyjä tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti. Tällöin hyötytarkasteluun tulisi sisällyttää myös esimerkiksi raputalouden palautuminen, virkistyskäyttöhyödyt ja rantatilojen myyntiarvon kohoaminen rantasyöpymisten vähenemisen seurauksena. Kun kaikki nämä tarkistamisesta aiheutuvat kokonaishyödyt lasketaan yhteen, päädytään siihen lopputulokseen, että kokonaishöydyt tarkistamisen seurauksena kasvavat.

Uljuan altaan lopputarkastuksen yhteydessä toimitusmiehet arvioivat Siikajoen vuotuisen rapusaaliin olevan 600 000 rapua/vuosi ja vesioikeus vastaavasti 300 000 rapua/vuosi. Tämä saalispotentiaali on arvoltaan noin miljoona euroa. Rapukanta ei vieläkään ole palautunut, ja Siikajokea koskevissa hiljattain annetuissa turvepäätöksissä on todettu, ettei rapukannan palautumisen estyminen osaksikaan johdu turvetuotannosta eikä näin ollen myöskään muusta kuormituksesta. Rapukannan palautumisen estymisen täytyy näin ollen johtua voimakkaasta talviaikaisesta lyhytaikaissäännöstelystä, jolla tunnetusti on tuhoisa vaikutus rapukantoihin. Pelkästään kesäajan juoksutusmuutoksilla ei ole merkitystä niin kauan kun nykyisen tuhoisan talviaikaisen lyhytaikaissäännöstelyn annetaan jatkua. Ympäristölupaviraston määräämä tasaista talviaikaista juoksutusta koskeva lupamääräys tulee siksi palauttaa, ja tästä saatava noin miljoonan euron raputaloudellinen hyöty ottaa huomioon tämän asia ratkaisussa osana muutoksen kokonaishyötyä.

5.1.3 Vattenfall Sähköntuotanto Oy Revon Voima Oy:n sijaan tulleena on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös, jolla on muutettu Siikajoen vesistön säännöstelyä ja Uljuan tekoaltaan rakentamista koskevan vesioikeuden päätöksen 15/68/2 lupaehdon kohtaa 4, kumotaan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hakemus hylätään tai jätetään tutkimatta.

Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että ympäristökeskus tai valtio määrätään korvaamaan Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle voimataloudellisen hyödyn menetyksestä aiheutuva vahinko 3 647 996 eurolla, valituksenalaisen päätöksen vaatimista lisäinvestoinneista aiheutuvat kustannukset 672 751,70 eurolla sekä työnaikaisista tuotantomenetyksistä aiheutuva vahinko 168 187,92 eurolla.

Yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöksen määräys siitä, että lupaehtoon sisältyvät uudet juoksutusmääräykset tulevat noudatettavaksi kolmen vuoden kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta muutetaan siten, että ne tulevat noudatettaviksi kolmen vuoden kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

Vielä Vattenfall Sähköntuotanto Oy on vaatinut, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus määrätään korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 10 427,65 eurolla sekä yhtiölle korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona päätös on ollut asianosaisten saatavissa. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat 36 000 euroa, josta teknisen asiantuntemuksen käytöstä ja laskelmien laatimisesta aiheutuneiden kustannusten osuus on noin 4 000 euroa.

Pohjois-Suomen vesioikeuden 13.3.1996 numero 16/96/2 antama päätös, jonka mukaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen oli pantava mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 1997 loppuun mennessä vesioikeudessa vireille vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitettu hakemusasia säännöstelyluvan ehtojen muuttamiseksi, on vesilain vastainen. Lupaviranomaiselle ei ole annettu valtaa määrätä pykälän 2 momentissa mainittuja tahoja saattamaan vireille lainkohdassa tarkoitettua hakemusta. Alueellinen ympäristökeskus, kalatalousviranomainen tai kunta voi, jollei säännöstelyn aiheuttamia haitallisia vaikutuksia voida muutoin riittävästi vähentää, hakea ympäristölupavirastolta lupaehtojen tarkistamista, mutta harkinta tulee tehdä itsenäisesti kyseisessä viranomaistahossa. Lainvalmistelutyön yhteydessä on korostettu, että säännöstelystä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia pyritään ensisijaisesti vähentämään vapaaehtoisen yhteistyön avulla.

Vesioikeuden päätöksellä ei voida ohittaa esiselvityksen tarpeellisuutta ja lain asettamia edellytyksiä lupaehtojen tarkistamisen hakemiselle. Kun tarkistamisvelvollisuus myös perustuu ennen vesilain 8 luvun 10 b §:n voimaantuloa lopputarkastusasiassa annettuun vesioikeuden määräykseen, muutosvaatimuksiin tulee soveltaa aiemmin voimassa ollutta lainsäädäntöä.

Vesioikeuden 13.3.1996 antama päätös numero 16/96/2 on virheellinen myös sillä perusteella, että vesioikeus on muuttanut tällä päätöksellä omaa aikaisempaa 1.2.1990 antamaansa ja jo lainvoiman saanutta päätöstä numero 16/90/2. Prosessioikeudellisena perussääntönä voidaan pitää, ettei oikeus voi oma-aloitteisesti muuttaa lainvoiman saanutta päätöstään uudella päätöksellä.

Vesilain 8 luvun 10 b §:ää koskevan voimaantulosäännöksen mukaan lainkohta tuli voimaan 1.8.1994. Vesioikeudessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan hakemusasiaan sovellettiin aikaisempaa lakia. Vesioikeus voi kuitenkin asian laatu ja käsittelyvaihe huomioon ottaen päättää, että lain menettelyä koskevia säännöksiä oli asiaa edelleen käsiteltäessä noudatettava kokonaan tai määrätystä käsittelyvaiheesta lukien. Tällaisesta määräyksestä ei saanut erikseen valittaa.

Uljuan tekoaltaan rakentamisen ja Siikajoen vesistön säännöstelyn lopputarkastusta koskeva päätös on annettu vuonna 1990 ja se on tullut lainvoimaiseksi vuonna 1993. Kyseessä ei ole voimaantulosäännöksen tarkoittama erityistilanne, eikä vesioikeus ole myöskään antanut sen mukaista määräystä. Muutetulla velvoitteella on kierretty kyseistä voimaantulosäännöstä ja vesilain 8 luvun 10 b §:ää on virheellisesti sovellettu takautuvasti. Säännöstelyluvan muuttamiseen tähtäävä prosessi on käynnistynyt lain vastaisesti, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja ympäristökeskuksen hakemus jätettävä tutkittavaksi ottamatta.

Hallinto-oikeus on vastoin lainsäätäjän tarkoitusta hyväksynyt vesilain 8 luvun 10 b §:ään perustuvan ympäristökeskuksen hakemuksen huolimatta siitä, että ympäristökeskus itse päätöksessään toteaa hakevansa lupaehtojen muutosta luvan haltijan ominaisuudessa. Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että hakemuksensa jättänyt ympäristökeskus esiintyy säännöstelyluvan tarkistamisprosessissa myös säännöstelyluvan haltijan ominaisuudessa, tulee hallinto-oikeuden päätös kumota, koska se perustuu väärään vesilain soveltamiseen. Vesitaloushankkeissa luvanhaltijalla on aina mahdollisuus hakea muutoksia toimintaa sääteleviin lupaehtoihin, eikä säännöstelyluvan haltijalla itsellään ole tarvetta turvautua vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaiseen menettelyyn, vaan luvan haltijan tulee hakea lupaan muutosta vesilain 8 luvun 2 §:n ja siihen liittyvien muiden vesilain säännösten mukaan.

Ympäristökeskus on hakemusta valmistellessaan valvontaviranomaisena laiminlyönyt vesilain 8 luvun 10 b §:n edellyttämän selvitystyön siitä, voidaanko säännöstelyn haitallisia vaikutuksia vähentää muutoin kuin säännöstelylupaa tarkistamalla. Se on ilmeisesti luvan haltijana katsonut mahdolliseksi luopua säännöstelyedusta helpottaakseen säännöstelyn tarkistusta. Tämä ei ole säännöksen tehtävä eikä menettely ole sen mukainen. Tältä osin edellytykset luvan tarkistamiselle eivät vastoin hallinto- oikeuden päätöstä ole täyttyneet.

Lainkohdan mukaan ympäristökeskuksen tulee ennen hakemuksen jättämistä selvittää yhteistyössä asianosaisten kanssa mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Tämän selvityksen tulee antaa vastaus siihen, voidaanko säännöstelystä aiheutuvia haittoja vähentää riittävästi voimassa olevien lupaehtojen sallimissa rajoissa tai muutoin säännöstelyluvan ehtoihin puuttumatta. Vasta kun tehdyn esiselvitystyön lopputuloksena todetaan yksiselitteisesti, ettei haitallisia vaikutuksia voida vähentää muutoin kuin lupaehtoja tarkistamalla, voidaan vesilain 8 luvun 10 b §:n mukainen hakemus jättää ympäristölupavirastolle. Ympäristökeskus on laiminlyönyt riittävässä määrin selvittää mahdollisuudet vähentää syntyneitä haitallisia vaikutuksia olemassa olevan luvan puitteissa. Ympäristökeskus ei millään tavoin perustele kantaansa siitä, miksi haitallisia vaikutuksia ei voisi vähentää olemassa olevan luvan puitteissa. Hakemuksessa ei lainkaan perustella, miksi haitallisia vaikutuksia ei voida vähentää hakematta muutosta lupaan.

Ympäristökeskuksen hakemuksen perusteella ei voi välttyä vaikutelmalta, ettei se ole pitänyt tarpeellisena vesilain 8 luvun 10 b §:n hakemuksen jättämiselle asetettujen edellytysten selvittämistä, koska hakemuksen jättäminen on perustunut vesioikeuden 13.3.1996 antamaan määräykseen. Vesioikeuden määräyksellä ei kuitenkaan voida ohittaa lain vaatimia edellytyksiä hakemuksen jättämiselle. Ympäristölupavirasto ja Vaasan hallinto-oikeus ovat sivuuttaneet pykälän soveltamisedellytysten tutkinnan ja evänneet siltä osin hyödynsaajien puhevallan asiassa.

Hallinto-oikeuden mukaan voimassa olevien lupaehtojen mukaisesta säännöstelystä aiheutuu yleiseltä kannalta katsoen siinä määrin hakemuksen yhteydessä selostettua vahinkoa ja haittaa, että vesilain 8 luvun 10 b §:n l momentissa tarkoitettu toteutetun säännöstelyn vahingollisuusedellytys säännöstelyn lupaehtojen muuttamiseen on täyttynyt samoin kuin että säännöstelylupaehtojen tarkistamisesta saatava hyöty yleiseltä kannalta katsottuna on olosuhteisiin nähden merkittävä. Hallinto-oikeus näyttää antaneen ratkaisevan merkityksen sille, että ympäristökeskus luvan haltijana on ollut valmis luopumaan lupaan perustuvasta oikeudestaan ympäristökeskuksen valvontaviranomaisena esittämien vaatimusten täyttämiseksi. Näin meneteltäessä on kokonaan sivuutettu säännöstelystä hyötyä saavien oikeusasema.

Säännöstelyn lupaehtojen muuttamisesta saatavat hyödyt ovat varsin vähäiset, ja ne voitaisiin saavuttaa myös nykyisten lupaehtojen mukaisella säännöstelyllä. Vaikutukset ovat lähinnä paikallisia, vain vähäisessä määrin alueellisia ja tuskin lainkaan valtakunnallisia. Alueen kunnat ovat lähinnä maatalousaluetta, jossa esimerkiksi kalastuksella ja virkistyskäytöllä on jokisuun rannikkoa lukuun ottamatta hyvin vähäinen merkitys. Alueella ei myöskään sijaitse mitään valtakunnallisesti tärkeitä suojelukohteita. Säännöstelyn haitallisten vaikutusten vähenemistä eli lupaehtojen muutoksesta saatavaa hyötyä ei siten voida pitää olosuhteisiin nähden merkittävinä.

Voimalaitoksen tuotannon vähennys on kokonaan saasteetonta energiaa, jota käytetään nimenomaan sähkönkulutuksen lyhytaikaisten vaihteluiden hoitoon. Vesivoiman merkitys sähköntuotantojärjestelmän toimivuuden varmistajana on hyvien säätöominaisuuksien ja tuotantovarmuuden vuoksi kasvanut. Vesivoiman vähenemisen aiheuttama kansantaloudellinen menetys tulee ottaa huomioon.

Ympäristökeskuksen arvio vuorokausisäännöstelystä luopumisesta kesä-elokuussa saatavan hyödyn määrästä 10 259,46 euroa/vuosi on ristiriitainen ja perusteeton, kun otetaan huomioon, että ympäristökeskus on samana aikana arvioinut vuorokausisäännöstelystä aiheutuvaksi haitaksi 1 210,95 euroa. Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisen edut ja haitat on hakemuksessa arvioitu eri perustein. Mahdollisesta muutoksesta saatavaa kokonaishyötyä olisi tullut verrata poistettavan vuorokausisäännöstelyn aiheuttaman haitan poistamisesta voimataloudelle aiheutuviin kustannuksiin. Oikea vertailuluku olisi ollut noin 42 046,98 euroa, minkä vahingon ympäristölupavirasto päätöksessään on arvioinut aiheutuvan vuorokausisäännöstelystä luopumisesta kesä-elokuussa.

Yhtiö on pitänyt tekniikan alan hallinto-oikeustuomari Simo Ventosen eriävässä mielipiteessä esitettyjä näkökantoja oikeina.

Ympäristökeskuksen hakemuksesta ja Vattenfall Sähköntuontato Oy:n (Revon Voima Oy:n) valituksesta ilmenevien tietojen perusteella voidaan säännöstelyn kokonaishyöty ja luvan tarkistamisesta aiheutuva menetys esittää seuraavan taulukon muodossa:

Taulukko 1 . Kokonaishyöty ja sen menetys (suluissa ympäristökeskuksen arvio)

Tulvasuojeluhyöty (milj. mk/vuosi)

Nykyinen säännöstely 1,0
Muutettu säännöstely 1,0
Hyödyn vähennys -
Vähennys-% -

Voimataloushyöty (milj. mk/vuosi)
Nykyinen säännöstely 2,6 (2,1)
Muutettu säännöstely 1,8 (1,8)
Hyödyn vähennys 0,8 (0,3)
Vähennys-% 31 (14)

Yhteensä (milj. mk/vuosi)
Nykyinen säännöstely 3,6 (3,1)
Muutettu säännöstely 2,8 (2,8)
Hyödyn vähennys 0,8 (0,3)
Vähennys-% 22 (10)

Säännöstelyn nykyisistä hyödyistä ympäristökeskus on esittänyt hakemuksessaan säännöstelyllä saatavan voimataloushyödyn arvoksi 354 488 euroa vuodessa. Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n toimeksiannosta tehdyn toteutuneisiin tuotantolukuihin perustuvan laskelman mukaan Uljuan voimalaitoksen vuosituoton arvo on 437 289 euroa. Tulvasuojeluhyödyn osalta hakemuksessa on todettu ainoastaan, että se ei muutu. Tulvasuojeluhyödyksi voidaan nykyään ja myös lupaehdon tarkistamisen jälkeen arvioida peltoalan perusteella noin 168 188 euroa vuodessa, mikä merkitsee säännöstelyn kokonaishyötynä 605 477 euroa vuodessa. Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen juoksutussääntö johtaisi 134 550 euron vuotuiseen voimataloushyödyn menetykseen. Voimataloushyöty vähenisi lupaehtojen tarkistamisen johdosta näin ollen 31 prosenttia ja kokonaishyöty 22 prosenttia. Voimataloushyödyn ja kokonaishyödyn vähentymistä ei näin ollen voida pitää vähäisenä.

Myös hallinto-oikeuden enemmistön kanssa eri mieltä olleen tekniikan alan hallinto-oikeustuomarin Simo Ventosen laskelmien mukaan vesilain mukaisesti pääomitettu Uljuan voimalaitoksen hyöty on noin 1,05 miljoonaa euroa eli Uljuan altaan aikanaan lasketusta markkamääräisestä hyödystä noin 75 prosenttia on voimataloushyötyä.

Luvan haltijan antamalla suostumuksella säännöstelylupaehtojen muuttamiseen ei voi olla vaikutusta säännöstelystä saatavan kokonaishyödyn arviointiin vesilain 8 luvun 10 b §:n näkökulmasta eikä annetulla suostumuksella voida ohittaa mitään kyseisen lainkohdan mukaisia tarkistamisen edellytyksiä, joiden kaikkien tulee täyttyä ennen kuin lupaa voidaan tarkistaa.

Uljuan säännöstelyallasta ja sen yhteyteen rakennettua voimalaitosta on pidettävä yhtenä taloudellisena kokonaisuutena. Voimalaitoslupa nivoutuu säännöstelylupaan siten, että ne muutokset, joita säännöstelylupaan tehdään, koskevat suoraan voimalaitosluvan sanamuodon nojalla veden patoamisen ja juoksutusten osalta myös Uljuan voimalaitosta. Kumpikaan hanke ei olisi ollut yksinään toteuttamiskelpoinen. Hankkeen alkuperäinen tarkoitus oli vesivoiman käytön edistäminen ja tulvasuojelu. Uljuan voimalaitoksen rakentaminen altaan yhteyteen ja tulvasuojelu olivat molemmat avainasemassa säännöstelyn toteuttamiselle, ja vielä siten, että jommankumman puuttuessa hanketta ei olisi lainkaan toteutettu. Säännöstelyluvan muuttamisen hyötyjä ja haittoja arvioitaessa on täten otettava huomioon sen aiheuttamat vaikutukset samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan voimalaitosluvan haltijan oikeuksiin.

Valtiolla on useita yhteistyöhankkeita vesivoimayhtiöiden kanssa. Osassa näistä hankkeista säännöstelylupia on haettu yhdessä ja osassa erikseen. On vain satunnaisista olosuhteista johtuvaa, että tässä hankkeessa luvat haettiin erikseen. Tämän vuoksi ei ole perusteita asettaa eriarvoiseen asemaan niitä voimayhtiöitä, joilla ei ole yhteistä hakemusta valtion kanssa. Se, että valtio ja silloinen voimayhtiö ovat hakeneet ja saaneet luvat erikseen, ei merkitse sitä, että altaan kokonaishyödystä suurinta osaa edustava voimataloushyöty voitaisiin vesilain 8 luvun 10 b §:n perusteella ohittaa pelkästään sillä, että valtiota edustava ympäristökeskus siitä luopuisi.

Hankkeen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut vesivoiman käytön edistäminen, tulvasuojelu ja vesihuolto. Lupaehtojen muutos muuttaa olennaisella tavalla säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, jonka ei voida katsoa menettäneen merkitystään. Lupaehtojen muutokset ovat niin merkittäviä, että muutetuilla ehdoilla Uljuan voimalaitosta tuskin olisi edes aikanaan voitu rakentaa liiketaloudellisten syiden vuoksi.

Uljuan altaalle lupaa haettaessa oli tarkoituksena, että altaan yhteyteen tuleva voimalaitos voi harjoittaa lyhytaikaissäännöstelyä. Lyhytaikaissäännöstelyn rajoittaminen merkitsee siten säännöstelyn alkuperäisen tarkoituksen olennaista muuttamista ja on siten vesilain 8 luvun 10 b §:n vastaista.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaan oikeus korvaukseen on hyödynsaajalla eikä luvan haltijalla, joka voi myös olla hyödynsaaja. Lainkohta erittelee selvästi hyödynsaajan ja luvan haltijan, joiden ei siis tarvitse olla sama taho.

Myös lain esitöissä tuodaan selvästi ilmi se, että luvanhaltija ja hyödynsaajat voivat olla eri tahoja.

Hallituksen esityksessä 17/1994 vp mainitaan, että vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin mukaan luvanhaltija ei olisi vastuussa tarkistamisesta muille aiheutuvista edunmenetyksistä, vaan säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvat edunmenetykset, mikäli ne eivät olisi vähäisiä, korvattaisiin hakijan varoista 11 luvun säännöksiä noudattaen. Hallituksen esityksen mukaan edelleen luvanhaltija ja muut säännöstelystä hyötyä saavat olisivat velvollisia sietämään ilman korvausta vähäiset edunmenetykset. Laista tai sen esitöistä ei löydy tukea hallinto-oikeuden päätelmälle, että ympäristökeskuksen ollessa luvanhaltija hyödynsaajille koituva menetys tulisi jättää korvaamatta.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoittama hyödynsaaja määritellään saman luvun 2 §:ssä. Lainkohdan mukaan hyödynsaajana voidaan pitää sitä, joka voi käyttää säännöstelystä saatavaa hyötyä hyväkseen. Nyt puheena olevassa tapauksessa tällaisena hyödynsaajana tulee pitää muun muassa säännöstelyaltaan yhteyteen rakennetun voimalaitoksen voimalaitosluvan haltijaa eli Vattenfall Sähköntuotanto Oy:tä.

Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellytykset luvan tarkistamiselle ovat olemassa, tulee luvan tarkistamisesta aiheutuvat vahingot korvata Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle noudattaen vesilain 11 luvun säännöksiä.

Yhtiö on pitänyt vääränä päätelmää siitä, että kun lupaehtojen muutoksia on hakenut valtio, joka on samalla luvan haltija, ei säännöstelyhyödyn menetyksestä hallinto-oikeuden mukaan tule määrättäväksi korvauksia vesilain säännösten nojalla, vaan Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n oikeus saada korvauksia perustuu vain sopimukseen. Kysymys on ensisijaisesti sopimuksen perusteella ratkaistavasta asiasta eikä vesilain 14 luvun l §:n l momentissa tarkoitetusta vesiasiasta. Ympäristöviraston tai hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuuluisi esimerkiksi ratkaista, mihin muutoksiin yhtiö on sopimuksen perusteella velvollinen alistumaan korvauksetta ja olisiko yhtiöllä oikeus korvaukseen vähäistä pienemmästäkin menetyksestä. Korvauserimielisyys olisi yleisen lainkäytön järjestyksessä ratkaistava riita-asia, jota ei voitaisi tutkia vesiasiana.

Kun otetaan huomioon vesilain 8 luvun 10 b §:n sanamuoto ja säädöstausta, ympäristökeskus on voinut hakea muutosta lupaehtoihin ainoastaan yleisen edun valvojana. Tällöin se seikka, että ympäristökeskuksella luvan haltijana ja Vattenfall Sähköntuotanto Oy:llä on olemassa yksityisoikeudellinen sopimus, ei voi vaikuttaa sen arviointiin, onko kyseessä vesilain mukainen vesiasia. Huomattava on myös, ettei kumpikaan sopimusosapuoli ole prosessissa vedonnut sopimukseen korvausperusteena.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisten hyödynsaajien oikeus korvauksiin ei voi riippua siitä, kuka lupaehtojen muutosta on hakenut. Se seikka, lähteekö ympäristökeskus luvan haltijana vaatimaan korvausta ympäristökeskukselta yleisen edun valvojana, ei liity oikeuteen vaatia korvausta, vaan valtionhallinnon sisäisiin periaatteisiin. Vattenfall Sähköntuotanto Oy on hyödynsaajana oikeutettu kyseisen lainkohdan ja vesilain 11 luvun mukaiseen korvaukseen niistä haitoista ja/tai vahingoista, joita säännöstelyluvan muuttaminen sille aiheuttaa riippumatta siitä, kuka luvan muuttamista on hakenut.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin sisältämän poikkeussäännöksen mukaan säännöstelystä saatavan hyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voidaan sovitella huomioon ottaen tarkistamisesta saadut hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen. Korvausten sovittelu koskee pelkästään säännöstelystä aiheutuvan hyödyn menettämisestä maksettavaa korvausta. Säännöstelyluvan muutoksesta aiheutuvien muiden vahinkojen ja kustannusten korvausta ei siten voida vesilain mukaan sovitella, vaan niistä tulee maksaa täysi korvaus.

Ympäristölupavirasto on vedonnut perusteluissaan korvauksen määrän sovittelun osalta siihen aikaan, jona Vattenfall Sähköntuotanto Oy on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen. Tältä osin tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että silloisen Revon Voima Oy:n osakekanta siirtyi kesäkuussa 1999 Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n omistukseen. Ostaessaan Revon Voima Oy:n osakkeet Vattenfall Sähköntuotanto Oy:llä ei ollut mahdollisuutta ennakoida säännöstelyluvan muutoksesta aiheutuvia vaikutuksia. Osakekaupan yhteydessä Uljuan voimalaitoksen arvoksi laskettiin 7,57 miljoonaa euroa. Korvauksia ei pidä sovitella, sillä se olisi Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n osalta kohtuutonta. Säännöstelyehtojen muutos vähentää voimalaitoksen arvoa huomattavasti. Lupaehtojen muutoksesta aiheutuu yhtiölle merkittäviä edunmenetyksiä sekä uusimis- ja täydennysinvestointikustannuksia. Kohtuuttomuutta korostaa se, että yhtiö on harjoittanut voimalaitostoimintaa ja investoinut sen kehittämiseen siinä hyvässä uskossa, että säännöstelyluvan alkuperäistä tarkoitusta ei muuteta. Vattenfall Sähköntuotanto Oy:llä ei ole voimalaitoksen toimintaa harjoittaessaan ja kehittäessään ollut erityistä aihetta varautua siihen, että säännöstelyehdot muuttuisivat korvauksetta tavalla, joka tekee voimalaitostoiminnan harjoittamisesta käytännössä jotakuinkin kannattamatonta.

Mikäli hyödyn menetyksen määrää sovitellaan sen vuoksi, että lisäinvestointeja tekemällä Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle luvan muutosten haitalliset vaikutukset pienenisivät, tulee päätöksen vesilain 11 luvun 3 ja 5 §:n perusteella sisältää täysi korvaus siitä kustannuksesta, jonka vaaditut lisäinvestoinnit aiheuttavat. Muussa tapauksessa kyseessä olevan Uljuan voimalaitoksen rakennuslupaan sisältyvän seikan huomioon ottaminen haitankorvausta arvioitaessa ei ole vesilain periaatteiden mukaista.

Ympäristölupaviraston päättämä korvauksen määrä vastaa vajaan puolen vuoden edunmenetyksen määrää Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle. Korvausta ei voida pitää vesilain mukaisena. Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo vesilain asettamien edellytysten lupaehtojen tarkistamiselle olevan olemassa, tulee yhtiölle määrätä korvattavaksi voimalaitoshyödyn menetyksenä vesilain mukaan pääomitettuna 3647996 euroa vaatimuskohdasta ilmenevine korkoineen. Tämä summa koostuu seuraavasti:

Toteutunut tuotto valituksen liitteen 5 mukaisesti laskettuna 429 413,54 euroa (2 553 177 mk)

Tuotto ympäristökeskuksen hakemuksen mukaisella juoksutuksella (hakijan arvio) 307 783,90 euroa (1 830 000 mk)

Tuoton menetys (edellisten erotus) 121 629,64 euroa/vuosi (723 177 mk/vuosi)

Pääomitus vesilain mukaan 20-kertaiseksi 2 432 592,80 euroa (14 463 540 mk)

Korvaus VL 11:6,1:n mukaan puolitoistakertaisena 3 648 889,20 euroa (21 695 310 mk)

Summan markkamäärän pyöristys 3 647 996 euroa (21 690 00 mk)

Vesivoimahyödyn menetyksen lisäksi tulee yhtiölle määrätä korvattavaksi lisäinvestoinneista aiheutuvista kustannuksista 672 751,70 euroa ja työnaikaisista tuotantomenetyksistä aiheutuvista vahingoista 168 187,92 euroa.

5.2 Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös 10.2.2004 taltionumero 270

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle, Revonlahden jakokunnalle, Revonlahden kalastuskunnalle, Siikajoen kalastuskunnalle ja Sipolan kalastuskunnalle sekä Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle luvan valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä sekä lausunut, että MTK-Siikajoen valituslupahakemus ratkaistaan myöhemmin erikseen.

Ottaen huomioon vesilain 21 luvun 6 §:n 3 momentin (1015/1993) ja ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 19 §:n säännökset korkein hallinto-oikeus on hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin nojalla kieltänyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

5.3 Hakemuksen peruutus

MTK-Siikajoki on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 19.2.2004 saapuneella kirjeellä ilmoittanut peruuttavansa valituslupahakemuksensa ja valituksensa.

5.4 Lausunnot

5.4.1 Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa voimataloushyödyn menetyksen osalta esittänyt hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa "Selostus hakemuksen selvityksistä ja perusteluista" todetun, että pääosa voimataloushyödystä tulee altaan talviaikaisesta käytöstä ja siitä valtaosa huipputehon aikaisesta käytöstä. Kyseinen lausuma on luettavissa alkuperäisestä vesioikeudelle toimitetusta hakemussuunnitelmasta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus oli kuitenkin 29.9.1999 toimittanut vesioikeudelle hakemuksen täydennyksenä Fortum Power and Heat Oy:ssä laaditun uuden arvion eri säännöstelyn kehittämisvaihtoehtojen aiheuttamista voimataloudellisista menetyksistä. Selvityksessä oli tarkasteltu myös (vaihtoehto d) menetyksiä tasaisella juoksutuksella ilman vuorokausisäännöstelyä. Uuden selvityksen perusteella ympäristökeskuskin oli tullut siihen lopputulokseen, ettei mainittu johtopäätös talviaikaisesta voimataloushyödystä (ja sen menetyksen jakaantumisesta) pitänyt paikkaansa. Uuden selvityksen mukaan vaihtoehdossa, jossa juoksutus myös talviaikana olisi tasaista ilman vuorokausisäännöstelyä, olisi menetetyn energian arvo vuosina 1993-1994 ollut noin 390 000 markkaa vuodessa. Tästä menetyksestä kesäajan 15.6.-31.8. osuus olisi ollut 260 000 markkaa. Tätä arviota on käytetty ympäristölupaviraston päätöksessä keskeisenä ratkaisun perusteena.

Hakijan edellä mainitusta selvityksestä huolimatta hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina todennut virheellisesti, että voimatalouden pääasiallinen hyöty tulee kuitenkin talviajalta, jolta ajalta tulevaa hyötyä ei hakemuksen mukaisella säännöstelyohjeen muuttamisella merkittävästi kavenneta, kun otetaan huomioon jo noudatettu juoksutuskäytäntö.

Edellä mainitun arvion perusteella voidaan siis todeta vuotuiseksi energiatappioksi 260 000 markkaa (43 000 euroa) vuodessa niissäkin säännöstelyolosuhteissa, jotka hallinto-oikeuden päätöksellä tultaisiin saattamaan voimaan. Ympärivuotisesta tasaisesta juoksutuksesta aiheutuisi noin 130 000 markan (21 600 euron) energian lisämenetys. Tämän lisämenetyksen hallinto-oikeus on katsonut sellaiseksi olennaiseksi säännöstelyn muutokseksi ja hyödyn menetykseksi, ettei muutosta voitu sallia, kun se lausuu, että Uljuan altaan tasainen juoksutus talvellakin johtaa siihen, että melkoinen osa voimalaitoksen sähköntuotannosta menetetään.

Ympäristölupavirasto arvioi päätöksessään, että voimataloudellinen hyödyn menetys on noin viidennes Uljuan voimalaitoksella tuotetun vuosienergian määrästä. Ympäristökeskus on ympäristölupaviraston päätöksen antamisen jälkeen teettänyt 23.2.2001 päivätyn uuden selvityksen "Uljuan tekoaltaan uuden lupapäätöksen vaikutuksesta voimatalouteen". Selvityksessä on otettu sellaisenaan huomioon ympäristölupaviraston päätöksen mukaiset juoksutusrajoitukset. Selvityksessä on yhteenvetona todettu energiantuotannon laskevan 12-20 prosenttia riippuen siitä, noudatetaanko nykyistä Uljuan altaan kesäajan tavoitevedenkorkeutta vai ei. Vastaavaksi vuotuiseksi rahallisen tuoton menetykseksi on arvioitu 0,3-0,43 miljoonaa markkaa. Suuruusluokaltaan ympäristökeskuksen esittämät uudetkaan laskelmat eivät näin ollen poikkea ympäristölupaviraston päätöksen perusteena olleista laskelmista.

Voimataloushyödyn tarkastelussa on lähdetty oletuksesta, että energian menetys aiheutuu siitä, että virtaamaa 12 m³/s pienemmät vesimäärät on juoksutettava nykyisen voimalaitoksen ohi eikä energiatuottoa saada. Ympäristölupavirasto katsoi, ettei säännöstelyn kehittäminen haitattomampaan suuntaan voi estyä tästä voimalaitoksen rakenteellisesta minimijuoksutusvaatimuksesta. Energiatuottoa alle 12 m³/s suuruisten vesimäärien juoksuttamisesta olisi saatavissa käyttöön, mikäli Uljuan voimalaitoksen nykyistä koneistoa muutetaan niin, että sitä voidaan käyttää nykyistä pienemmillä vesimäärillä tai mikäli voimalaitokseen rakennettaisiin pienempi lisäkoneisto. Tällöin voimataloudellinen menetys muodostuisi ensisijaisesti vain energian hinnanerotuksesta, ja olisi edellä arvioitua huomattavasti pienempi.

Säännöstelyn alkuperäisen tarkoituksen osalta lausunnossa on esitetty, että ympäristölupavirasto on katsonut päätöksestään ilmenevin perustein kysymyksessä olevan ensisijaisesti tulvasuojelua varten suunniteltu ja toteutettu hanke. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksella on asian käsittelyn yhteydessä esittämänsä perusteella sama käsitys. Yleisölle hanketta esittelevässä opastaulussa mainitaan hankkeen päätarkoituksen olevan Siikajoen tulvasuojelu. Hallinto-oikeus on vastaavasti katsonut, että voimataloushyöty on ollut taloudellisesti merkittävin säännöstelyluvan saamisen peruste. Tästä on ympäristölupavirasto päätöksessään lausunut, ettei säännöstelysuunnitelmassa esitetty vesivoimataloushyöty ole Uljuan alapuolisen Siikajoen voimalaitosrakentamisen osalta toteutunut. Voimataloushyöty on näin ollen jäänyt pääosin laskennalliseksi, eikä voida hallinto-oikeuden tavoin todeta, että pelkkänä maataloudellisena tulvasuojeluhankkeena allas olisi ollut toteuttamiskelvoton.

Lyhytaikaissäännöstely ei ole ollut säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteella jää osittain epäselväksi, missä viranomaisasemassa hallinto-oikeus on katsonut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen toimineen, kun se on pannut vesioikeudessa vireille vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen hakemuksen. Sama epäselvyys on tuotu esille myös valituskirjelmissä.

Ympäristölupavirasto on tulkinnut vesilain 8 luvun 10 b §:n säännöstä niin, että lainkohdassa mainittu alueellinen ympäristökeskus toimii yleisen edun valvontaviranomaisena, ei säännöstelyluvan haltijana. Näin olisi tässäkin tapauksessa, vaikka hakemuksen vireillepano on vesioikeuden päätöksellä numero 16/1996/2 määrätty säännöstelyluvan haltijan velvollisuudeksi.

Ympäristölupavirasto on katsonut, että lupaviranomaisella on ollut oikeus muuttaa säännöstelyluvan ehtoja hakemuksesta poikkeavasti ja siis ilman ympäristökeskuksen suostumusta. Ympäristölupavirasto on katsonut, ettei hallinto-oikeuden soveltamalle hakijan tai luvanhaltijan suostumuksenvaraisuudelle ole laissa säännöstä tai sen valmisteluasiakirjoista löydy sille muutoinkaan perusteita.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n 2 momentissa mainitaan mahdollisina säännöstelyn muutosluvan hakijoina ympäristökeskuksen ohella kalatalousviranomainen ja kunta. Hallinto-oikeuden ratkaisua voidaan tarkastella myös siten, että olisiko sen soveltama suostumuksenvaraisuus voimassa silloinkin, kun hakijana olisi muu taho kuin ympäristökeskus, esimerkiksi kalatalousviranomainen. Laissa mahdollisia muutosluvan hakijoita ei ole asetettu eri asemaan. Joka tapauksessa voidaan todeta, että ympäristökeskus on yleisen edun valvojana ja hakijana tyytynyt ympäristölupaviraston päätökseen.

Vesivoiman menetyksen osalta ympäristölupavirasto on viitannut päätöksensä perusteluihin. Siinä on korvausvelvollisuus ratkaistu niin, ettei velvollisuutta arvioitaessa ole merkitystä sillä, onko muutettavan säännöstelyluvan haltijana valtio tai jokin muu taho. Ympäristölupaviraston toimivallasta antaa lausunto myös korvausvelvollisuuden osalta ympäristölupavirasto on yhtynyt hallinto-oikeustuomari Kari Haurun eriävässä mielipiteessä lausuttuun.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen valituksen osalta ympäristölupavirasto viitannut edellä hallinto-oikeuden päätöksestä lausuttuun. Valituskirjelmässä esitettyihin perusteluihin voidaan yhtyä. Vaikka Uljuan alapuolisen Siikajoen voimatalousrakentaminen on säännöstelysuunnitelmasta poiketen jäänyt toteutumatta, ei ympäristölupavirasto ole ottanut huomioon, kuten valittaja esittää, että voimatalouden voitaisiin katsoa nykyisissä oloissa menettäneen merkityksensä vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla muilta kuin toteutuneilta osin.

Revonlahden jakokunnan ja sen asiakumppaneiden valituksen osalta ympäristölupavirasto on lausunut, että se on perustanut päätöksensä siihen lähtökohtaan, että säännöstelyn nykykäytäntö on ollut voimassa olevien sinänsä osittain tulkinnanvaraisten ja joustavien määräysten mukaista, kun otetaan huomioon muun muassa vesioikeuden päätöksen numero 14/85/III määräys talviaikaisesta tasaisesta juoksutuksesta. Ympäristölupavirastolla ei ole ollut käytössään sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi ollut pääteltävissä, että tästä tai muistakaan määräyksistä olisi nimenomaisesti poikettu.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n valituksen osalta ympäristölupavirasto on viitannut ympäristökeskuksen hakemukseen. Hakemuksessa on esitetty ne selvitykset ja menettelytavat, jotka ovat edeltäneet säännöstelylupaehtojen tarkistamishakemuksen jättämistä. Hallinto-oikeuden tavoin ympäristölupavirasto on katsonut, että ympäristökeskuksella on ollut edellytykset saattaa asia vesioikeuden ratkaistavaksi, koska yksimielisyyttä ei selvitystyössä oltu saavutettu.

Valituksessa voimataloudellisen hyödyn menetys ja korvausvaatimus siitä perustuvat Oy Vesirakentajan 29.12.2000 päivättyyn laskelmaan. Laskelmaan sisältyy "Taajuuden säätö ja häiriöreservihyöty" ja "Reaaliaikainen taseensäätöhyöty". Näiden kustannusosuuksien perusteita ei ole tarkemmin esitetty, eivätkä ne sisältyneet lainkaan ympäristökeskuksen hakemukseensa liittämiin selvityksiin. Nämä muodostavat kuitenkin huomattavan osan (yli 20 prosenttia) esitetystä hyödyn menetyksestä. Oy Vesirakentajan laskelmasta ei myöskään käy ilmi, onko siinä otettu lainkaan huomioon ympäristölupaviraston päätökseen sisällytettyä ja edellä lausunnossa referoitua juoksutusten muuttamismahdollisuutta (80/125 sääntö vuorokauden aikana ja perättäisinä vuorokausina).

5.4.2 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana antamassaan lausunnossa on esittänyt, että ympäristökeskus toimii nyt käsiteltävänä olevassa asiassa toisaalta yleisen edun valvojana ja toisaalta säännöstelyluvan haltijana sekä vielä Suomen valtion edustajana muun muassa lupaehtojen muuttamisesta mahdollisesti aiheutuvan säännöstelyhyödyn menetyksen korvaamista koskevilta osin. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti toimien ympäristökeskus on pitänyt nämä eri asianosaisroolit erillään toisistaan ja muun muassa lakisääteisten lupa- ja valvonta-asioiden hoito on ympäristökeskuksessa järjestetty ympäristöhallinnosta annetun lain (55/1995) 4 §:n edellyttämällä tavalla asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistaen.

Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen ympäristökeskuksen eri rooleja niihin liittyvine velvoitteineen ei ole kirjattu selvästi näkyviin. Ympäristökeskuksen lakisääteisten tehtävien hoitamiseen liittyviä velvoitteita kaikki valittajatkaan eivät ole täysin sisäistäneet.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on hakenut vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisesti yleisen edun valvojana 31.8.1998 tekemällään hakemuksella muutosta Siikajoen vesistön säännöstelyä koskeviin lupaehtoihin tarkoituksena säännöstelystä aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentäminen. Hakemusta on edeltänyt mainitun lainkohdan mukainen neuvotteluprosessi, jossa on selvitetty säännöstelyn kehittämistä ja säännöstelyhaittojen vähentämismahdollisuuksia. Ympäristökeskus säännöstelyluvan haltijana on osallistunut selvitysten laatimiseen.

Kun Pohjois-Suomen vesioikeus päätöksellään 13.3.1996 numero 16/96/2 velvoitti ympäristökeskuksen panemaan mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 1997 loppuun mennessä vireille vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitetun hakemusasian sen edellyttämine selvityksineen, kyseiset selvitykset edellä mainitun neuvotteluprosessin myötä oli jo aloitettu. Tämän vuoksi ympäristökeskus ei tuolloin nähnyt tarpeelliseksi ottaa kantaa velvoitteen asianmukaisuuteen, koska sillä ei selvitystyön jo vireillä ollessa ollut olennaista merkitystä asiassa etenemiselle. Tältä osin vesioikeuden päätökseen ei haettu muutosta muidenkaan asianosaisten toimesta.

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antanut ympäristökeskuksen hakemukseen päätöksensä, jolla lyhytaikaissäännöstelyä on määrätty muutettavaksi hakemuksen kesäaikaa koskevasta poiketen ympärivuotisesti. Hakijana ja yleisen edun valvojana ympäristökeskuksella ei ole ollut tarvetta valittaa ympäristölupaviraston päätöksestä, koska päätöksen lupamääräysten noudattaminen olisi vienyt säännöstelykäytäntöä pitemmälle yleisen edun kannalta haitattomampaan suuntaan. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kesällä 1999 teettämiin, säännöstelykäytännön muuttamisesta voimataloudelle aiheutuvia menetyksiä koskeviin tarkennettuihin laskelmiin (Fortum Power and Heat Oy 16.7.1999) perustuen oli todettavissa, että ympäristölupaviraston päätöksellä ei muutettu säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta eikä huomattavasti vähennetty säännöstelystä saatua kokonaishyötyä. Ilmeisesti lupaehtojen tarkistamisedellytykset tuolloinkin olisivat täyttyneet, kuten päätöksen perusteluista ilmenee. Luvan haltijana ja päätökseen sisältyvän korvausvelvoitteen osalta valtion edustajana ympäristökeskus on hakenut muutosta päätökseen Vaasan hallinto-oikeudelta.

Hallinto-oikeus on palauttanut päätöksellään 28.5.2002 numero 02/0101/3 lyhytaikaissäännöstelyä koskevat juoksutusmääräykset ympäristökeskuksen hakemuksen mukaiseksi poistaen myös korvaukset vesivoiman menetyksestä. Päätöksen mukaiset rajoitukset vähentäisivät merkittävästi säännöstelystä aiheutuvia haittoja Uljuan altaan alapuolisessa Siikajoessa vähentämättä kuitenkaan huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä ja muuttamatta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta. Mainituilta osin hakemuksen mukaiset lupamääräykset tyydyttävät ympäristökeskusta yleisen edun valvojana ja lupamääräysten tarkistamisen hakijana. Tästä syystä ympäristökeskus ei ole nähnyt tarvetta valittaa päätöksestä.

Asian käsittelyn eri vaiheissa muistutuksissa ja valituksissa on tuotu esille erilaisia näkemyksiä Siikajoen vesistön säännöstelyn alkuperäisestä tarkoituksesta, koska edellytyksenä säännöstelyluvan ehtojen tarkistamiselle vesilain 8 luvun 10 b §:n perusteella on muun muassa, ettei tarkistaminen olennaisesti muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on lupaehtojen tarkistamista koskevassa hakemuksessaan todennut Siikajoen vesistön säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena olleen tulvasuojelu, voimataloushyöty ja vesihuolto, jota lyhytaikaissäännöstelyn rajoittaminen ei olennaisesti muuta. Ympäristökeskus on tätä mieltä edelleenkin.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on yleisen edun valvojana esittänyt hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä, koska päätökseen sisältyvin lupamääräyksin luvan tarkistamisen edellytykset selvästi täyttyvät.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen valituksessa esiin tuodusta mahdollisesti luvanvastaisesta toiminnasta säännöstelyn hoitamisessa ympäristökeskus on lausunut, ettei sen tiedossa ole lupamääräyksiä rikotun Siikajoen vesistön säännöstelyä tai Uljuan voimalaitoksen käyttöä koskevassa asiassa, mutta luvan mukainen toiminta on aiheuttanut huomattavia haittoja Uljuan altaan alapuolisessa Siikajoen vesistössä. Voimassa olevia lupamääräyksiä voidaan pitää epämääräisinä ja tulkinnanvaraisina. Suhteellisen väljien, lyhytaikaissäännöstelyn mahdollistavien lupamääräysten muutoshakemuksella ympäristökeskus nimenomaan on pyrkinyt yksiselitteisiin ja valvonnan kannalta täsmällisiin lupamääräyksiin ja sitä kautta haittojen vähentämiseen.

Revonlahden jakokunnan asiakumppaneineen tekemän valituksen johdosta ympäristökeskus on lausunut, että säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus on valituksessa määritelty kyseenalaisin perustein varsin suppeaksi. Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa ja säännöstelylupaa haettaessa säännöstelyn tarkoituksena on asiakirjoista ilmenevästi tuotu tulvasuojelun ohella esille voimatalous ja vesihuolto. Säännöstelystä saatavan kokonaishyödyn sekä lupamääräysten muuttamisesta aiheutuvan, vesivoimatalouteen kohdistuvan hyödynmenetyksen osalta ympäristökeskus on viitannut hakemusasiakirjoissa sekä asian käsittelyn yhteydessä aiemmin esitettyyn.

Väitettyjen lupaehtorikkomusten osalta ympäristökeskus on lausunut, että ympäristökeskuksella yleisen edun valvojana ei ole sellaista tietoa tai selvityksiä siitä, että Siikajoen vesistön säännöstelyä olisi hoidettu voimassa olevien lupamääräysten vastaisesti. Jo Uljuan tekoaltaan rakentamista ja Siikajoen vesistön säännöstelyä sekä Uljuan voimalaitoksen rakentamista ja käyttöä koskevan vesioikeuden lopputarkastuspäätöksen velvoittamana Oulun vesi- ja ympäristöpiiri on 28.2.1995 vesioikeudelle jättämässään hakemuksessa tekemiensä selvitysten perusteella katsonut, että lupaehtojen mukaisesta Siikajoen vesistön säännöstelystä aiheutuu vesiympäristölle ja sen käytölle huomattavia haitallisia vaikutuksia. Tarve näiden vaikutusten vähentämismahdollisuuksien edelleen selvittämiseen on tuotu esille myös kyseisessä hakemuksessa, jonka jälkeen asia on edennyt vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaiseen neuvottelu- ja selvitysprosessiin.

Ympäristökeskus ei ole hakenut valituslupaa hallinto-oikeuden päätöksen johdosta, koska se yleisen edun valvojana ei pitänyt perusteltuna hakea muutosta, kun lyhytaikaissäännöstelyä koskevat lupamääräykset hallinto-oikeuden päätöksellä nimenomaan palautettiin ympäristökeskuksen hakemuksen mukaisiksi.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n valituksessa esitetystä poiketen ympäristökeskus on katsonut, että sillä yleisen edun valvojana on ollut vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitetut edellytykset saattaa puheena oleva säännöstelyn lupaehtojen muuttamista koskeva asia vireille ja vesioikeuden ratkaistavaksi ja että hakemuksen jättämistä edeltäneen neuvottelu- ja selvitysprosessin aikana asiassa on tehty riittävän laajat ja seikkaperäiset selvitykset yhteistyössä asianosaisten kanssa. Tämän ovat sekä ympäristölupavirasto että hallinto-oikeus päätöksissään todenneet. Tarkistamishakemukseen johtanut prosessi ei ole lähtenyt liikkeelle vesioikeuden 13.3.1996 antamalla päätöksellä, vaan aikaisemmin.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy on vaatinut korkeimmalta hallinto-oikeudelta, että ympäristökeskuksen 31.8.1998 vesioikeudelle jättämä hakemus hylätään tai jätetään tutkimatta. Yhtiö (Revon Voima Oy) ei ole kuitenkaan aiemmin hallinto-oikeudessa varsinaisesti vaatinut hakemuksen hylkäämistä eikä ainakaan sen tutkimatta jättämistä. Se on ainoastaan valituksessaan todennut, että lupaviraston valituksenalainen päätös mahdollistaisi asian vaatimisen palautettavaksi ympäristökeskukselle lainmukaiseen valmisteluun, mutta ei ole kuitenkaan esittänyt tällaista vaatimusta. Vattenfall Sähköntuotanto Oy on tältä osin menettänyt puhevaltansa. Edellä olevan perusteella ja ottaen huomioon, että ympäristökeskuksen hakemus on valmisteltu ja jätetty asianmukaisesti, valituksessa esitetty vaatimus kumota hallinto-oikeuden päätös ja jättää ympäristökeskuksen hakemus tutkimatta menettelyvirheen perusteella tulee aiheettomana hylätä.

Ympäristökeskuksen kannan mukaan perusteita vaatimukselle hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta ja ympäristökeskuksen hakemuksen hylkäämisestä myöskään aineellisoikeudellisin perustein ei ole olemassa. Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n tulkintaa lupaehtojen muutoksesta saatavan hyödyn vähäisyydestä olosuhteisiin nähden voidaan perustellusti pitää virheellisenä. Tehdyt selvitykset ja säännöstelystä sen toteutusaikana saadut kokemukset osoittavat kiistatta säännöstelystä ja vallinneesta juoksutuskäytännöstä aiheutuneen Uljuan altaan alapuoliselle vesistölle ja sen käytölle huomattavia haitallisia vaikutuksia. Vesilain 8 luvun 10 b §:n ja kyseisen lainkohdan perusteluiden mukaan lupamääräysten tarkistamisesta saatavan hyödyn ei tarvitse olla absoluuttisen suuri, jos se on olosuhteisiin nähden merkittävä. Puheena olevassa asiassa lupaehtojen muutoksella saavutettavaa hyötyä voidaan tältä osin pitää merkittävänä.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on teettänyt Fortum Power and Heat Oy:llä laskelmia säännöstelykäytännön muuttamisen aiheuttamista voimataloudellisista menetyksistä, viimeisen 23.2.2001. Laskelmien perusteella vuosimenetys ympärivuotisen lyhytaikaissäännöstelyn poistamisesta ympäristölupaviraston päätöksen tarkoittamalla tavalla on arviolta 117 000 euroa. Menetys ympäristökeskuksen hakemuksen mukaisessa tapauksessa, jossa lyhytaikaissäännöstelystä luovutaan kesäaikana 15.6.- 31.8. ja jota hallinto-oikeuden päätöksen pysyttäminen tarkoittaa, on noin 50 000 euroa vuodessa. Voimataloushyödyn menetykset huomioon ottaen hallinto-oikeuden päätöksen mukaisen lupamääräysten tarkistamisen ei voi katsoa huomattavasti vähentävän säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä, joka lupahakemuksen mukaan on runsaat 520 000 euroa vuodessa.

Ottaen huomioon aika, jonka voimataloushyödyn saaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen, lupaehtojen tarkistaminen hallinto-oikeuden päätöksen tarkoittamalla tavalla ei johda korvattaviin edunmenetyksiin. Voimalaitoksen omistukseen liittyvillä yhtiöjärjestelyillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä korvausvelvollisuuden arvioinnissa, koska varsinaiset omistuspohjaan vaikuttaneet järjestelyt ovat tapahtuneet vasta lupaehtojen tarkistamisprosessin jo ollessa vireillä ja kaupan osapuolten tiedossa. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi vesilain muuttamisesta (HE 17/1994 vp) on sen perusteluissa asiasta nimenomaan todettu, että lain voimaantulon jälkeen tehtyjen kauppojen tai investointien osalta olisi korvausvelvollisuudesta päätettäessä otettava huomioon, että lupapäätöksen tarkistamismahdollisuus on jo ollut tiedossa.

Ympäristökeskus on vaatinut, että valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset kiistetään sekä perusteiltaan että määrältään.

Asianosaisella ei ole ehdotonta oikeutta saada korvausta kuluistaan, vaikka se voittaisikin jutun kokonaan tai osaksi. Korvauksen määrää alentavina tekijöinä tulee huomioida muun muassa asian laatu. Prosessin tarkoituksena on ollut voimalaitoksen käytöstä vesiympäristölle ja sen käytölle aiheutuvien haittojen vähentäminen. Asiaan liittyvä juridinen tulkinnanvaraisuus, ennakkopäätösluonteisuus sekä valittajien oma maksukyky on myös otettava huomioon. Ympäristökeskusta ei voi velvoittaa maksamaan oikeudenkäyntikuluja myöskään sillä perusteella, että vesioikeuden lainvoimaisessa päätöksessä sille asetettu velvoite myöhemmin mahdollisesti todettaisiin virheelliseksi. Ympäristökeskus ei vastaa lupaviraston tai hallinto-oikeuden päätöksen mahdollisista virheellisyyksistä.

Edellä mainituin perustein ei ole kohtuutonta, että Vattenfall Sähköntuotanto Oy (Revon Voima Oy) pitää oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan.

Ei myöskään ole kohtuutonta, että Revonlahden jakokunta, Revonlahden kalastuskunta, Siikajoen kalastuskunta, Sipolan kalastuskunta ja MTK-Siikajoki pitävät oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan. Valittajat ovat tyytyneet päätökseen, jolla ympäristölupavirasto on hylännyt kuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 § 1 momentin perusteella, eivätkä valittajat ole hallinto-oikeudessa vaatineet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta oikeudenkäyntikulujen korvausta.

5.4.3 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Uljuan tekoaltaan ja Siikajoen vesistön säännöstelyn luvanhaltijana ja Suomen valtion edustajana on lausunnossaan pitänyt hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta oikeana.

Hallinto-oikeuden päätöksessä talviajan ja kesäajan juoksutuksille asetetut rajoitukset vähentäisivät merkittävästi säännöstelystä aiheutuvia haittoja Uljuan altaan alapuolisessa Siikajoessa. Toisaalta ne eivät kuitenkaan vähentäisi huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä tai muuttaisi säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta. Ympäristökeskus on säännöstelyluvan haltijana katsonut, että hallinto-oikeuden tekemät lupaehtojen tarkistukset täyttävät vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaiset edellytykset. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle esitetyt vaatimukset päätöksen kumoamisesta tulee perusteettomina hylätä.

Ympäristökeskus on valtion edustajana kiistänyt perusteiltaan ja määrältään Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n toissijaisen vaatimuksen, että ympäristökeskus tai valtio määrätään korvaamaan Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle 3 647 996 euroa voimataloudellisen hyödyn menetyksestä, 672 751,70 euroa lisäinvestoinneista sekä 168 187,92 euroa työnaikaisista tuotantomenetyksistä. Myös valittajien oikeudenkäyntikuluvaatimukset on kiistetty sekä perusteiltaan että määrältään.

Vaikka ympäristökeskus luvanhaltijana on pitänyt hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta oikeana, se on katsonut, että päätös on ympäristökeskuksen roolien osalta epäselvä. Tämä epäselvyys käy ilmi myös korkeimmalle hallinto-oikeudelle jätetyistä valituksista ja Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antamasta lausunnosta. Päätöksestä saa sen virheellisen käsityksen, että ympäristökeskus olisi hakenut lupaehtojen muuttamista luvanhaltijana.

Ympäristökeskuksella on nyt puheena olevassa asiassa toisaalta yleisen edun valvojan ja toisaalta säännöstelyluvan haltijan ja Suomen valtion edustajan roolit. Ympäristökeskus on pitänyt nämä roolit prosessin kaikissa vaiheissa erillään toimien ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n ja vesilain 8 luvun 10 b §:n edellyttämällä tavalla.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisten selvitysten teettämisestä, eri osapuolten välisten neuvottelujen järjestämisestä ja hakemuksen toimittamisesta Pohjois-Suomen vesioikeudelle on vastannut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana. Myös hakemuksessa on todettu, että suunnittelutyötä ja vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaista prosessia on ohjannut ympäristökeskus yleisen edun valvojana. Asian on ratkaissut tuolloin voimassa olleen työjärjestyksen mukaisesti ympäristökeskuksen vesistövalvontapäällikkö ympäristökeskuksen johtajasta riippumatta. Siikajoen vesistön säännöstelyluvan haltijana ympäristökeskus on osallistunut selvitysten tekemiseen ja käytyihin neuvotteluihin.

Tarve selvittää edelleen Siikajoen vesistön säännöstelyn haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksia yhteistyössä eri osapuolten kanssa on todettu jo Oulun vesi- ja ympäristöpiirin Pohjois-Suomen vesioikeudelle 28.2.1995 jättämässä hakemuksessa. Tämän hakemuksen vesi- ja ympäristöpiiri on jättänyt vesioikeudelle 3.3.1993 lainvoimaiseksi tulleen, Uljuan tekoaltaan rakentamista ja Siikajoen vesistön säännöstelyä ynnä muuta koskevan lopputarkastuspäätöksen velvoittamana. Hakemuksessa on todettu muun muassa seuraavaa:

"Selvitysten perusteella vesi- ja ympäristöpiiri katsoo, että nykyisten lupaehtojen mukaisesta Siikajoen vesistön säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia. Haitat kohdistuvat sekä yleiseen että yksityiseen etuun, ja osittain ne johtuvat olosuhteiden muuttumisesta. Uljuan altaan säännöstelyrajoja muuttamalla voidaan joitakin haittoja poistaa tai vähentää tai niiden syntymistä ehkäistä ilman, että muutoksesta aiheutuisi sanottavaa haittaa, vahinkoa tai edunmenetystä. Säännöstelystä alapuoliselle vesistölle kesäaikana aiheutuvia haittoja, kuten vedenkorkeuden vaihtelua ja vesistön rehevyyttä, voitaisiin vähentää juoksuttamalla vettä kesällä Uljuan altaan ohi ja muuttamalla Uljuan voimalaitoksen juoksutuksia. Selvityksessä tarkastelluista kesäajan säännöstelyn lieventämisvaihtoehdoista ei aiheutuisi haittaa tulvasuojelulle, mutta energiataloudelle ne aiheuttaisivat menetyksiä. Uljuan voimalaitoksen luvanhaltija, Revon Voima Oy, on käydyissä neuvotteluissa ilmoittanut vastustavansa erityisesti veden juoksuttamista kesällä Uljuan altaan ohi.

Edellä esitetyn perusteella Oulun vesi- ja ympäristöpiiri katsoo tässä yhteydessä tarkoituksenmukaiseksi esittää Siikajoen vesistön säännöstelyä koskevien lupaehtojen muuttamista vain Uljuan altaan säännöstelyn ylä- ja alarajan osalta. Muilta osin vesi- ja ympäristöpiiri pitää tarpeellisena neuvotella vielä säännöstelystä hyötyä saavien, vaikutusalueen kuntien ja muiden asianomaisten viranomaisten ja asianosaisten kanssa mahdollisuuksista vähentää yhteistyössä säännöstelyn haitallisia vaikutuksia."

Hakemuksen toimittamista seuraavana päivänä, 1.3.1995, on tullut voimaan laki ympäristöhallinnosta ja alueelliset ympäristökeskukset ovat aloittaneet toimintansa. Ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n 5 momentti edellyttää ympäristökeskuksilta lakisääteisten lupa- ja valvonta-asioiden sekä muiden näihin rinnastettavien viranomaistehtävien hoidon järjestämistä niin, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan.

Hakemuksen jättämisen jälkeen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana on jatkanut säännöstelyn haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksien selvittämistä ja käynnistänyt tarvittavat neuvottelut. Ensimmäisen neuvottelun se on järjestänyt 22.1.1996 Rantsilassa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on säännöstelyluvan haltijana osallistunut näihin neuvotteluihin. Neuvotteluissa ei päästy kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, joten hakemuksen jättäminen oli vesilain 8 luvun 10 b §:n perusteella ilmeisen välttämätöntä.

Se, että Pohjois-Suomen vesioikeus selvitysten ja neuvottelujen aloittamisen jälkeen 13.3.1996 antamallaan päätöksellä on asettanut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle velvoitteen jättää vesioikeudelle vesilain 8 luvun 10 b §:n mukainen hakemus, ei ole muuttanut ympäristökeskuksen rooleja asian valmistelussa ja hakemuksen jättämisessä. Velvoitetta ei ollut sen sanamuodon perusteella erityisesti asetettu luvanhaltijalle, vaan yleisemmin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen valituksen johdosta lausunnossa on esitetty, ettei lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvia haittoja varmastikaan voida kokonaan poistaa muuten kuin lopettamalla lyhytaikaissäännöstely kokonaan, mutta niitä voidaan vähentää rajoittamalla lyhytaikaissäännöstelyä. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset rajoitukset lieventäisivät lyhytaikaissäännöstelyä huomattavasti, mikä vähentäisi merkittävästi alapuoliseen Siikajokeen kohdistuvia haittoja.

Ympäristökeskus Siikajoen vesistön säännöstelyn säännöstelyluvan haltijana on pitänyt säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena säännöstelyluvan perusteella tulvasuojelua, voimataloutta ja vesihuoltoa.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n valituksen johdosta ympäristökeskus on edellä esittämäänsä viitaten lausunut, että valituksessa esitetty väite menettelyvirheestä on vailla pohjaa. Ympäristökeskus ei missään tapauksessa ole hakenut vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaista säännöstelyluvan tarkistamista luvanhaltijana.

Ympäristökeskus on luvanhaltijana katsonut, että hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset lupaehtojen muutokset eivät millään tavoin muuta säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, johon voimatalouskin kuuluu.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle aiheutuva edunmenetys on säännöstelystä saatuun voimataloudelliseen kokonaishyötyyn nähden vähäinen, ja yhtiö on velvollinen sietämään sen korvauksetta.

Mikäli korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, ettei menetys ole vähäinen, korvausta tulee vähintäänkin sovitella ja pienentää ottaen huomioon ne näkökohdat, jotka ympäristökeskus valtion edustajana on esittänyt Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 31.10.2000 antamasta päätöksestä jättämässään valituksessa, muiden valitusten johdosta antamassaan vastauksessa sekä valituksensa täydennyksessä.

Mitä tulee vaatimukseen korvausten määräämisestä puolitoistakertaisina, ympäristökeskus valtion edustajana on katsonut, että voimalaitoksen juoksutusten muuttaminen hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti ei aiheuttaisi Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle vesilain 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua vesivoiman menetystä, vaan ainoastaan säännöstelystä saatavan hyödyn menetystä.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta ympäristökeskus on lausunut, ettei valituksesta käy ilmi, onko oikeudenkäyntikuluvaatimukset kohdistettu ympäristökeskukseen hakijana, säännöstelyluvan haltijana vai valtion edustajana. Vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa prosessissa on nimenomaisena tarkoituksena varmistaa, että kaikkien asianosaisten näkemykset, edut ja oikeudet otetaan huomioon. Näin ollen ei ole kohtuutonta, että asianosaiset itse vastaavat oikeudenkäyntikuluistaan. Ympäristökeskus valtion edustajana tai säännöstelyluvan haltijana voitaisiin hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla velvoittaa vastaamaan muiden asianosaisten oikeudenkäyntikuluista ainoastaan, jos oikeudenkäynti olisi selvästi aiheutunut ympäristökeskuksen virheestä. Prosessi on kuitenkin perustunut vesilakiin ja ympäristökeskuksen asianmukaiseen toimintaan.

Revonlahden jakokunnan ja sen asiakumppaneiden valituksen johdosta ympäristökeskus on sen lisäksi, mitä edellä säännöstelyn alkuperäisen tarkoituksen osalta on lausuttu, säännöstelyluvan haltijana katsonut noudattaneensa säännöstelyluvan ehtoja.

Myös ympäristökeskus yleisen edun valvojana on muistutuksista antamassaan lausunnossa 26.3.1999 todennut, ettei Siikajoen säännöstelyssä ole rikottu lupaehtoja. Samoin Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on todennut korkeimmalle hallinto-oikeudelle jätetyistä valituksista antamassaan lausunnossa 26.2.2004, että säännöstelyn nykykäytäntö on ollut voimassa olevien määräysten mukaista ja ettei ympäristölupavirastolla ole ollut käytössään sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi ollut pääteltävissä, että määräyksistä olisi poikettu.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta ympäristökeskus on todennut, ettei valituksesta käy ilmi, vaativatko valittajat oikeudenkäyntikuluja ympäristökeskukselta hakijana, säännöstelyluvan haltijana vai valtion edustajana. Luvanhaltijana ja valtion edustajana ympäristökeskus on viitannut Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n oikeudenkuluvaatimuksista esittämäänsä. Lisäksi ympäristökeskus on huomauttanut, että valittajat ovat tyytyneet ympäristölupaviraston päätökseen, jolla ympäristölupavirasto on hylännyt niiden oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n 1 momentin perusteella. Valittajat eivät ole hallinto-oikeudessa vaatineet ympäristökeskukselta oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lausunnon osalta ympäristökeskus on todennut, että ympäristölupavirasto on lausunnossaan katsonut, että kysymyksessä on ensisijaisesti tulvasuojelua varten suunniteltu ja toteutettu hanke ja että ympäristökeskuksella olisi asian käsittelyn yhteydessä esittämänsä perusteella sama käsitys. Ympäristölupavirasto ei ole yksilöinyt tarkemmin sitä, tarkoittaako se ympäristökeskusta yleisen edun valvojana vai säännöstelyluvan haltijana tai sitä, mihin ympäristökeskuksen lausumaan käsitys ympäristökeskuksen kannasta perustuu. Sen sijaan ympäristölupavirasto on liittänyt lausuntoonsa valokuvia Uljuan padolla olevasta opastaulusta.

Ympäristökeskus on edellä lausumaansa viitaten korostanut, että puheena olevan hankkeen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut myös voimatalous. Padon yhteydessä olevaa opastaulua ympäristökeskus ei ole pitänyt oikeudellisesti merkityksellisenä dokumenttina.

5.5 Selitykset ja vastaselitykset

5.5.1 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n selityksen johdosta lausunut, että sen mukaan Siikajoen rapukantojen häviämisen todennäköinen syy on rapurutto yhdessä vesistökuormituksen kanssa. Tällä perusteella Uljuan säännöstelymääräysten muuttamisella ei olisi merkitystä ravun elinolosuhteita ajatellen.

Siikajoen vesistöalueella on nykyään pyyntivahva rapukanta ainakin Uljuan alapuolella Siikajokeen laskevassa Lamujoessa. Kannan elpyminen on siis vesistökuormituksesta ja raputaudeista huolimatta mahdollista. Koska lyhytaikaissäännöstelyn tiedetään olevan haitallista rapukannoille ja estävän niiden elpymistä, ei kantojen heikkenemisen alkuperäisellä syyllä ole merkitystä arvioitaessa juoksutuskäytännön muutostarvetta.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelyn luvanhaltijana antaman lausunnon johdosta työvoima- ja elinkeinokeskus on esittänyt, että kesäaikainen (15.6.-31.8.) tasainen juoksutus vähentäisi kalastukselle aiheutuvaa haittaa, mutta kala- ja rapukantojen kehittymistä rajoittavana tekijänä säilyisivät edelleen vuoden muuna aikana noudatettavan lyhytaikaissäännöstelyn haittavaikutukset. Näin ollen hallinto-oikeuden päätöksen mukaista juoksutusta ei voida pitää yleisen kalatalousedun eikä Siikajoen luonnontalouden kannalta tyydyttävänä eikä vesilain 8 luvun l0 b §:n tavoitteiden mukaisena.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen yleisen edun valvojana antaman lausunnon osalta työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunut, että lyhytaikaissäädöstä johtuvista nopeista virtaamanvaihteluista on aiheutunut haittoja, kuten ympäristökeskuksen lausunnossakin todetaan, jotka olisi tasaista juoksutusta noudattamalla voitu välttää. Asia on hallinto-oikeuden päätöstä arvioitaessa otettava huomioon työvoima- ja elinkeinokeskuksen muutoksenhakukirjelmän kohdassa "Säännöstelystä saatava kokonaishyöty" esitetyllä tavalla.

5.5.2 Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on yhtynyt Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lausunnossa voimataloushyödyn osalta esitettyyn. Noin 390 000 markan voimatalousmenetysten tai varsinkaan 130 000 markan (21 600 euron) lisämenetysten, jotka laskennallisesti aiheutuisivat, mikäli Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston määräämät lupaehdot jäisivät voimaan, ei voida katsoa muodostavan vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitettua estettä lupaehtojen muuttamiselle. Lupaehtojen tarkistaminen ei saa vähentää huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä, eikä edellä mainittuja melko vähäisiä menetyksiä voida pitää vesilain tarkoittamana esteenä lupaehtojen muuttamiselle.

Vertailu tulee tehdä siltä pohjalta, että nykyisten lupaehtojen mukaan juoksutus ja siinä tapahtuvat muutokset on suoritettava tarpeellista varovaisuutta noudattaen niin, ettei aiheuteta vältettävissä olevia vahinkoja voimalaitoksen alapuolella olevassa vesistössä ja sen varrella ja siten, ettei talviaikainen juoksutus aiheuta sanottavaa vahinkoa aiheuttavia suppotulvia. Kun jo nyt tulisi vallita tilanne, jossa juoksutusta hoidetaan niin, että vältettävissä olevaa vahinkoa ei aiheuteta ja jossa talviaikainen juoksutus on niin tasaista, ettei suppotulvia aiheuteta, voidaan perustellusti kysyä, voidaanko hallinto-oikeuden määräämillä lupaehdoilla, joilla vain varmistetaan tilanne, jonka jo nyt tulisi vallita, edes käsitteellisesti muuttaa säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä. Yhtiöllä ei ole ollut oikeutta vältettävissä olevien vahinkojen eikä sanottavien suppotulvien aiheuttamiseen, ja tämä haitaton tilanne on se hyöty, joka on ollut yhtiön käytettävissä ennen lupaehtojen tarkistamista. Missään vaiheessa yhtiöllä tai valtiolla ei nykyisten lupaehtojen nojalla ole ollut oikeutta rajoittamattomaan lyhytaikaissäännöstelyyn, vaikka säännöstelijä tosiasiallisesti on toiminut ikään kuin mitään esteitä rajoittamattomalle lyhytaikaissäännöstelylle ei olisi asetettu.

Vähäisellä voimataloushyödyn menetyksellä ei vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentin mukaisessa harkinnassa ole merkitystä. Sen sijaan Revon Voima Oy:n esittämillä laskelmilla ja väitteillä saattaa olla merkitystä, kun asiassa arvioidaan mahdollista korvausvelvollisuutta vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin nojalla tai erillisessä siviiliprosessissa.

Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on yhtynyt ympäristölupaviraston käsitykseen siitä, ettei voimataloushyödyn menetystä arvioitaessa merkitystä voida antaa sille, minkälaiset luvanhaltijan vanhentuneet rakenteet ovat. Muutoin ratkaisevaksi nousisivat kulloisessakin yksittäistapauksessa teknisten rakenteiden ikä ja laatu, eikä tämä voi olla vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoitus. Säännöksen tarkoituksena on vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavien haitallisten vaikutusten vähentäminen riippumatta siitä, minkälaisin ja miten vanhentunein koneistoin sähköä tuotetaan, eikä vanhentunut tekniikka voi olla este säännöksen tavoitteiden saavuttamiselle. Merkityksettömiä tekniset kysymykset eivät ole, mutta ne tulevat otetuiksi huomioon vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin mukaisessa korvausmenettelyssä, ei sen sijaan tarkistamisen edellytysten arvioinnissa vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentin nojalla.

Säännöstelyn alkuperäinen tarkoituksesta ympäristölupaviraston lausunnossa esitetty käsitys on oikea.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luvanhaltijana korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa on yksiselitteisesti todettu, että hakijana nyt vireillä olevassa asiassa on toiminut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus luvanhaltijana on ainoastaan vastannut hakemusta edeltäneen selvitystyön rahoittamisesta, ei sen sijaan selvitystyöstä eikä myöskään hakemuksen laatimisesta. Tätä merkittävää tosiasiaa hallinto-oikeus joko ei ole tiedostanut tai sitten sen päätös on epäselvästi kirjoitettu.

Ympäristölupaviraston lausunnossaan esittämä kanta, jonka mukaan lainvalmisteluasiakirjoista ei ole esitettävissä mitään tukea sille, että ympäristölupavirasto olisi sidottu ympäristökeskuksen, työvoima- ja elinkeinokeskuksen tai kunnan vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla tekemään hakemukseen, on oikea. Mikäli näin olisi, johtaisi tämä täysin kestämättömään ja säännöksen tavoitteen vastaiseen lopputulokseen. Käytännössä hallinto-oikeuden omaksuman tulkinnan hyväksyminen johtaisi siihen, että vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet ratkaistaisiin lopullisesti ympäristökeskuksen päätöksellä, eikä tästä päätöksestä todellisuudessa voisi valittaa, sillä ympäristölupavirastolla tai edes korkeimmalla hallinto-oikeudella ei edellä mainitun tulkinnan mukaan olisi laillista oikeutta poiketa hakemuksesta vesilain 8 luvun 10 b §:n sanamuodon ja tarkoituksen saavuttamiseksi, vaikka hakemus säännöksen tavoitteiden kannalta olisikin ilmeisen puutteellinen ja jopa lainvastainen, eli johtaisi esimerkiksi haittavaikutusten lisääntymiseen. Olisi oikeusjärjestyksemme perusperiaatteiden vastaista, mikäli ympäristökeskuksen hakemuksen laillisuuden tutkiminen tällä tavalla tosiasiallisesti estettäisiin.

Jos hakemusta vastoin tosiasioita tulkittaisiin siten, että hakijana olisi toiminut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus luvan haltijana, ja että hallinto-oikeuden päätöstä edelleen olisi tulkittava siten, että vesilain 8 luvun 10 b §:n soveltaminen edellyttäisi luvanhaltijan suostumuksen, johtaisi tämä siihen, että koko vesilain 8 luvun 10 b § menettäisi merkityksensä. Käytännössähän tämä tarkoittaisi sitä, että lupaehtoja voitaisiin muuttaa vain luvanhaltijan suostumuksella. Tähän ei tarvittaisi mitään erityissääntelyä, vaan luvanhaltija voi aina halutessaan hakea muutoksia lupaehtoihin myös vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisten vaikutusten vähentämiseksi.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n soveltaminen ei riipu luvanhaltijan tahdosta. Hakemusmenettelyä tarvitaan juuri niitä tilanteita varten, joissa pykälän 1 momentti ei johda asian sovinnolliseen ratkaisuun. Tämän lisäksi hakemusmenettelyä tarvitaan myös niissä sovinnollisissakin tilanteissa, joissa lupaehtoja joudutaan muuttamaan. Säännöksen nimenomaisena tavoitteena on säännöstelyn ympäristöhaittojen vähentämismahdollisuuden avaaminen niissäkin tilanteissa, joissa säännöstelylupa on lain- ja oikeusvoimainen tai joissa luvanhaltija vastustaa vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävien haittavaikutusten vähentämistä säännöstelyn lupaehtoja muuttamalla. Luvanhaltijan suostumukselle ei voida antaa merkitystä vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisissa prosesseissa.

Hakija on hakemuksessaan sivulla 109 todennut säännöstelyä toteutetun niin, että juoksutusta koskevia lupaehtoja on rikottu. Ympäristölupaviraston käytössä on näin ollen ollut sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi ollut pääteltävissä, että määräyksistä olisi nimenomaisesti poikettu. Hakemuksesta ilmenee myös, että talvella vettä on juoksutettu niin, että Siikajoen alajuoksulla on syntynyt sanottavia vahinkoja aiheuttaneita suppotulvia. Vältettävissä olevia vahinkoja voimalaitoksen alapuolella olevassa vesistössä ja sen varrella on myös kiistatta aiheutunut.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi nyt annettavassa päätöksessään selkeästi ottaa kantaa siihen, mikä merkitys voimassa olevien lupaehtojen määräämälle lain- ja oikeusvoimaiselle oikeustilalle tulee antaa vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla tapahtuvassa arvioinnissa.

Ympäristökeskuksen luvanhaltijana antaman lausunnon johdosta Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on lausunut, että vaikka katsottaisiinkin, että Pohjois-Suomen vesioikeuden 13.3.1996 antaman päätöksen mukainen velvoite olisi kohdistettu nimenomaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen luvanhaltijana, tämä ei poista sitä tosiasiaa, että hakemuksen nyt vireillä olevassa asiassa teki Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus yleisen edun valvojana vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla. Näin ollen merkitystä ei voida antaa luvanhaltijan kannalle. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus luvanhaltijana on tällöin korkeintaan syyllistynyt vesioikeuden 13.3.1996 antaman päätöksen noudattamatta jättämiseen. Tälläkään seikalla ei kuitenkaan olisi mitään merkitystä nyt käsillä olevaan, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vesilain 8 luvun 10 b §:n nojalla yleisen edun valvojana tekemän hakemuksen arvioinnin kannalta.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus väittää, että lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvia haittoja voidaan vähentää rajoittamalla lyhtyaikaissäännöstelyä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä todellisuudessa esimerkiksi rapukantojen elpymisen kannalta ratkaisevaa on, että olosuhteet koko vuoden ovat sellaiset, että rapukanta menestyy. Mikäli Siikajoella edelleen talvikaudella harjoitetaan lyhytaikaissäännöstelyä, tuhoaa tämä kesän aikana syntyneet poikaset ja estää kannan elpymisen. Kala- ja rapukantojen kannalta ratkaisevaa on vuoden epäedullisin aika, ja jos elinolosuhteen talvella ovat epäsuotuisat ei kesäajan tilanteella ole merkitystä. Tämän johdosta on, aivan kuten työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalataloudellisena asiantuntijaviranomaisena tehdyssä valituksessa on todettu, ensiarvoisen tärkeätä, että myös talviaikaisesta lyhytaikaissäännöstelystä luovutaan.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus on kohdistettu valtion eri edustajien osalta ensisijaisesti Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen hakijana eli yleisen edun valvojana ja toissijaisesti Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen luvanhaltijana ja valtion edustajana.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen yleisenä valvontaviranomaisena antaman lausunnon johdosta Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on lausunut, että ympäristökeskus yleisen edun valvojana ja ympäristöasiantuntijaviranomaisena on pitänyt Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöstä sekä vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoituksen mukaisena että myös laillisena, ottaen huomioon pykälän 3 momentin rajoitukset. Tämä huomioon ottaen on kummeksuttavaa, miksi ympäristökeskus ei yleisen edun valvojana ole hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut yleisen edun kannalta huomattavasti paremman ja myös vesilain 8 luvun 10 b §:n tarkoituksen kannalta paremman päätöksen, kun vielä otetaan huomioon, että Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös ympäristökeskuksen kannan mukaan kaikilta osin oli vesilain 8 luvun 10 b §:n mukainen ja laillinen. Muuta selitystä tälle ei voi löytää kuin ympäristökeskuksen täysin vastakkaiset roolit ja intressit asiassa. Tämä vastakkaisten roolien toteuttaminen on luonut kestämättömän tilanteen, joka on johtanut edellä kuvattuun vaikeasti ymmärrettävään toimintaan.

Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ottaa kantaa siihen, onko täysin laillista aiheuttaa erittäin merkittävää haittaa ja vahinkoa koko Siikajoelle noudattamalla poikkeuksellisen rajua lyhytaikaissäännöstelyä seurauksista piittaamatta.

Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on yhtynyt ympäristökeskuksen kantaan siltä osin kuin ympäristökeskus on katsonut, että Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n vaatimukset hakemuksen tutkimatta jättämisestä tai hylkäämisestä vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyinä tulee jättää tutkimatta samoin kuin niihin perusteisiin, joilla ympäristökeskus on vaatinut yhtiön valituksen hylkäämistä aineellisoikeudellisin perustein.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n vastaselityksen osalta Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on lausunut, että vesilain 8 luvun 10 b §:n mukainen prosessi on käynnistynyt viimeistään 22.1.1996, eli ennen vesioikeuden päätöstä 13.3.1996. Tämän vuoksi ei ole mahdollista väittää, että prosessi olisi käynnistynyt ja perustuisi vesioikeuden edellä mainittuun päätökseen.

Hallinto-oikeuden päätöksen oikeellisuutta arvioitaessa on ratkaisevaa se, missä roolissa hallinto-oikeus on katsonut ympäristökeskuksen toimineen. Hallinto-oikeuden tulkinta on ollut yksiselitteisen virheellinen, kun hallinto-oikeus vastoin tosiasioita on katsonut, että hakemuksen on tehnyt ympäristökeskus luvanhaltijana. Hallinto-oikeuden päätöksellä ei lain- eikä oikeusvoimaisesti ole ratkaistu ympäristökeskuksen asemaa tässä prosessissa, vaan päinvastoin on hallinto-oikeuden päätöksen virheellisyys tältä osin kiistatta osoitettu korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitetuissa valituksissa ja vastineissa.

Uljuan altaan yläpuolella Lamujoessa, jonne säännöstelyn vaikutukset eivät ulotu, on pyyntivahvuinen ja hyvä rapukanta. Sen sijaan Siikajoessa, johon säännöstelyn vaikutukset ulottuvat, ei ole pyyntivahvuista rapukantaa. Ainoa uskottava selitys sille, että rapua esiintyy säännöstelyn vaikutusalueen ulkopuolella, mutta ei sen sijaan säännöstelyn vaikutusalueella, on säännöstely. Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on tältä osin viitannut vastaselityksen oheen liitettyyn Siikajoen turvetuotannon aiheuttamia vahinkoja koskevaan prosessiin ja siihen liittyviin päätöksiin. Tässä prosessissa toimitusmiehet ovat katsoneet, että Lamujoella turvetuotannosta johtuen on vahva rapukanta ja ettei korvauksia tämän johdosta tule maksaa. Sen sijaan toimitusmiehet ovat arvioineet, että turvetuotanto on omalta osaltaan estänyt rapukannan palautumisen Siikajoen pääuomalla. Vesioikeus ja Vaasan hallinto-oikeus ovat kumonneet raputaloudelliset korvausmääräykset muun muassa sillä perusteella, ettei toimeenpantujen rapuistutusten tuloksettomuuden voida osoittaa osaksikaan johtuneen turvetuotannon vesistä. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt asiaa koskevat valituslupahakemukset.

Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lainvoimaisen päätöksen perustelut kuuluivat tältä osin seuraavasti:
"Uljuan altaan säännöstelyyn liittyvä Uljuan voimalaitoksen lyhtyaikaissäännöstely, joka on vuodesta 1970 jatkunut likimain saman käytännön mukaisena, asettaa ravun elin- ja lisääntymisolosuhteille vielä erityisiä rajoituksia ja on haitannut kannan elpymistä, kuten vesiylioikeuden päätöksen numero 57/1987 perusteluista ilmenee. Tämä seikka on tuotu esille myös Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristölupavirastossa vireille panemassa hakemuksessa Uljuan säännöstelyn lupaehtojen muuttamiseksi. Näin ollen pelkästään vallitsevat säännöstelyolosuhteet ovat voineet muodostua esteeksi uuden rapukannan muodostumiselle. Tähän johtopäätökseen voidaan päätyä myös sillä perusteella, että Lamujoen ja Uljuan altaan laskukanavan yhtymäkohdan yläpuolisella Lamujoella Uljuan säännöstelyn vaikutusten ulottumattomissa on pyyntivahvaksi todettu rapukanta huolimatta siitä, että vesistöön johdetaan turvetuotantoalueiden vesiä yhteensä noin 1 000 hehtaarin suuruisilta tuotantoalueilta. Rapukanta on täällä osittain istutuksista peräisin, osittain luontaisen lisääntymisen ansiota. Rapukannan elpymisen estymisen ei näin ollen voida katsoa osaksikaan aiheutuneen turvetuotantohankkeista eikä vahinkoja voida ositella näiden teoreettisen vesistökuormitusosuuden perusteella."

Edellä esitettyyn nähden olisi kohtuullista, että eri oikeusasteet myös nyt vireillä olevassa asiassa tulisivat samaan lopputulokseen samassa asiassa, eli että lyhytaikaissäännöstelyn myös tässä asiassa todettaisiin aiheuttavan rapukannan elpymisen estymisen, ja että tämä merkittävä hyöty otettaisiin huomioon asiaa ratkaistaessa.

Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on vaatinut, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Vattenfall Sähköntuotanto Oy yhteisvastuullisesti velvoitetaan korvaamaan vastineen laatimisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut yhteensä 2 394 eurolla laillisine korkoineen.

Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on tänne 7.9.2004 saapuneella kirjeellä vielä täydentänyt selitystään ja vastaselitystään raportilla "Siikajoen vesistön kalataloustarkkailu v. 2003".

5.5.3 Vattenfall Sähköntuotanto Oy on lausunut, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen muutosprosessin aloittamisen osalta lausunnoissaan kiistänyt, että vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen, lupaehtojen tarkistamishakemukseen johtaneen menettelyn aloittamisessa olisi tapahtunut Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n mainitsema menettelyvirhe. Yleisen edun valvojana antamassaan lausunnossa ympäristökeskus on esittänyt, että se olisi aloittanut vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen prosessin edellyttämät selvitykset jo ennen Pohjois-Suomen vesioikeuden 13.3.1996 tekemää päätöstä, ja lisäksi se on nimenomaisesti todennut, että lupaehtojen tarkistamishakemukseen johtanut prosessi ei ole käynnistynyt vesioikeuden 13.3.1996 antamalla päätöksellä.

Vastaavasti ympäristökeskus yleisen edun valvojana on esittänyt, että ympäristökeskus oli käynnistänyt vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisen prosessin yleisen edun valvojana ja vesioikeuden asettamasta velvoitteesta riippumatta.

Asiakirja-aineisto ei anna mitään tukea ympäristökeskuksen yleisen edun valvojana lausunnossaan esittämälle näkemykselle. Sen perusteella vaikuttaa päinvastoin ilmeiseltä, että ympäristökeskus on kokenut vesilain 8 luvun l0 b §:n mukaisen prosessin läpiviennin, hakemuksen jättämisineen, vesioikeuden asettamaksi velvollisuudekseen. Tämä on hyvin saattanut vaikuttaa ympäristökeskuksen tekemiin virheellisiin johtopäätöksiin mahdollisuuksista aikaansaada haluttu lopputulos vapaaehtoisin toimin voimassa olevien lupien puitteissa. Hakemuksesta ei ole pääteltävissä, millaisen harkinnan tuloksena ympäristökeskus on päätynyt siihen, että muutoshakemuksen jättäminen vesioikeuden arvioitavaksi olisi ainoa mahdollisuus esitettyjen haittojen riittäväksi vähentämiseksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisun oikeellisuutta arvioitaessa ratkaisevassa asemassa ei niinkään ole se, missä roolissa ympäristökeskus mahdollisesti jälkikäteen on itse mieltänyt toimineensa vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa prosessissa. Merkityksellistä on nimenomaan se, miten hallinto-oikeus on asian nähnyt päätöstä tehdessään.

Hallinto-oikeus on todennut päätöksessään: "Koska ympäristökeskus on säännöstelyluvan haltijana esittänyt hakemuksen mukaista lupaehtojen tarkistamista...". Hallinto-oikeus on siten ratkaisua tehdessään lähtenyt yksiselitteisesti siitä, että hakemus on jätetty Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle luvan haltijana. Lisäksi hallinto-oikeus on todennut käsittelyratkaisujensa perusteluissa, että "Ottaen huomioon säännöstelyohjeen muuttamista koskevan hakemuksen tekemiseen velvoittavan päätöksen ja sen, ettei selvitystyössä päästy yksimielisyyteen, hallinto-oikeus katsoo, että ympäristökeskuksella on ollut säännöstelyluvan haltijana edellytykset saattaa asia vesioikeuden käsiteltäväksi."

Hallinto-oikeus on päätöksessään selkeästi lähtenyt myös siitä, että vesioikeuden asettama velvoite hakemuksen tekemiseen on ollut ratkaisevassa asemassa sen arvioinnissa, ovatko vesilain 8 luvun l0 b §:n asettamat edellytykset muutoshakemuksen jättämiselle olleet olemassa.

Ympäristökeskus luvan haltijana on lausunnossaan kiistänyt Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n vaatimuksen korvausten määräämisestä puolitoistakertaisena sillä perusteella, että voimalaitoksen juoksutusten muuttaminen hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti ei aiheuttaisi Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle vesilain 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua vesivoiman menetystä, vaan ainoastaan säännöstelystä saatavan hyödyn menetystä.

Tulkinta vesilain 8 luvun 10 b §:n sekä 11 luvun 6 §:n sisällöstä on virheellinen.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin mukaan tarkistamisesta aiheutuvat vahingot, mikäli ne eivät ole vähäisiä, korvataan noudattaen soveltuvin osin vesilain 11 luvun säännöksiä. Viittaus kattaa myös 11 luvun 6 §:n. Vesilain 8 luvun 10 b § on säädetty vesilain 11 luvun 6 §:n säätämisen jälkeen. Itse asiassa vesilain 11 luvun 6 § on pysynyt alkuperäisessä muodossaan vesilain säätämisestä lähtien. Oikeuskirjallisuudessa on perusteltu puolitoistakertaista korvausta tarkoituksella palauttaa vesialueen omistajalle hänen omaisuutensa tuottoa, eli sitä hyötyä, jonka rakentaja saa siitä, että omistaja jätti omaisuutensa osin hyödyntämättä. Vesilain 11 luvun 6 § sisältää siten vahingon kärsijän asemaa suojaavan poikkeuksen 11 luvun sisältämästä pelkän täyden korvauksen pääperiaatteesta.

Uljuan säännöstelypatoa ja voimalaitosta perustettaessa voimayhtiö on joutunut vesivoimahyödyn käyttöoikeuden saavuttamiseksi korvaamaan maa- sekä vesialueiden omistajille menetyksiä vesilain 11 luvun 6 §:n korvausperiaatetta soveltaen. Kun vesilain 8 luvun 10 b § on myöhemmin mahdollistanut jälkikäteen heikentää sitä vesivoiman hyödyntämispotentiaalia, jonka hankkimisesta hanketta perustettaessa on maksettu korvauksia puolitoistakertaisena, tulee samaa korvausperiaatetta soveltaa palautettaessa vesivoimaa säännöstelyluvan muutoksen takia. Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n vesivoimahyödyn menetys tulee siten korvata puolitoistakertaisena.

Ympäristökeskus yleisen edun valvojana ja Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto ovat lausunnoissaan esittäneet käsityksiään säännöstelykäytännön muuttamisen aiheuttamista voimataloudellisista menetyksistä. Vattenfall Sähköntuotanto Oy on kiistänyt lausunnoissa esitetyn yleisesti virheellisenä ja/tai asiaan vaikuttamattomana.

Ympäristölupavirasto on lausunnossaan kyseenalaistanut yhtiön valitukseen liitetyn Oy Vesirakentajan laatiman laskelman 29.12.2000 sisältämät hyötykategoriat "Taajuuden säätö ja häiriöreservihyöty" ja "Reaaliaikainen taseensäätöhyöty".

Sähkön tuotannon ja kulutuksen epätasapaino aiheuttaa sähköverkossa taajuuden vaihtelua. Verkon taajuuden vaihtelu pyritään kuitenkin pitämään minimissään sähkölaitteiden toimivuuden varmistamiseksi.

Taajuuden vaihtelua eliminoivana taajuudensäätöreservinä käytetään jatkuvaan säätöön kykenevää voimalaitoskapasiteettia, kuten vesivoimaa, joka säätöautomatiikkansa avulla säätää portaattomasti tehoaan verkon taajuuden vaihdellessa välillä 49,9-50,1 Hz. Häiriöreservinä käytetään niin ikään jatkuvaan säätöön soveltuvaa kapasiteettia ja irtikytkettäviä kuormia, jotka aktivoituvat lineaarisesti siten, että aktivoituminen alkaa taajuuden laskiessa alle 49,9 Hz, reservin ollessa kokonaan aktivoitunut taajuudella 49,5 Hz.

Edellä mainittujen reservien tarve sähköjärjestelmässä kasvaa, kun järjestelmään liitetään yhä suurempia voimalaitoksia. Tällainen on muun muassa Eurajoelle rakennettava kolmas ydinvoimalayksikkö, joka on kooltaan lähes kaksinkertainen tähän asti suurimpaan yksikköön verrattuna.

Reaaliaikainen taseensäätöhyöty syntyy, kun voimalaitoksen tehoa voidaan muuttaa käyttötunnin aikana siten, että se pienentää laitoksen omistajan sähkönhankinnan epätasapainoa. Epätasapaino aiheuttaa kustannuksia, jotka johtuvat tasesähkön ostosta tai myynnistä. Tasesähkön ostaja ja myyjä on järjestelmävastaava Fingrid Oyj, joka perii jokaisesta ostetusta MWh:sta volyymimaksun 0,7 euroa/MWh, minkä lisäksi tasesähkön hinta saattaa poiketa olennaisesti Spot-markkinoiden hinnasta. Ajoittain, kun sähköstä on hetkellistä pulaa, tasesähkö maksaa kymmeniä euroja enemmän MWh:lta kuin saman tunnin spot-hinta pohjoismaisessa sähköpörssissä Nord Pool Spot AS:ssa. Toisinaan, kun sähköstä on ylitarjontaa, Fingrid Oyj perii ylijäämän vastanottamisesta jopa maksua.

Fortum Power and Heat Oy:n 23.2.2001 päivätyn raportin mukaan Vesirakentaja Oy:n 29.12.2000 päivättyä arviota taajuudensäätö-, häiriöreservin ja reaaliaikaisen taseensäätöhyödyn menetysten osalta voidaan pitää realistisena. Juoksutustapojen ja laskentamenetelmien osalta puolestaan yhtiö on toistanut 4.5.2001 lausumansa käsityksen, ettei niitä voida käytännössä optimoida Fortum Power and Heat Oy:n raportin edellyttämällä tavalla, mikä johtaa Fortum Power and Heat Oy:n esittämää suurempaan edunmenetykseen sekä yleisesti että erityisesti jäätymisvaiheen osalta. Sen enempää ympäristökeskuksen yleisen edun valvojana antamassa lausunnossa kuin ympäristölupaviraston lausunnossakaan ei ole kyetty varteenotettavalla tavalla horjuttamaan näiltä osin esitettyä selvitystä.

Sähkön arvon osalta Vesirakentaja Oy:n 29.12.2000 päivätty laskelma on edelleen suuruusluokaltaan oikea. Esimerkiksi 14.6.2004 Nord Pool ASA:n pyyntinoteeraukset vastaavat edelleen laskelmassa käytettyjä talvikauden osalta ja ylittävät ne kesäkauden osalta:

FWV2-04 36,00 euroa/MWh termiinihinta syystalvelle 2004
FWV1-05 36,18 euroa/MWh termiinihinta kevättalvelle 2005
FWSO-05 28,55 euroa/MWh termiinihinta kesälle 2005
FWV2-05 31,99 euroa/MWh termiinihinta syystalvelle 2005

Pohjoismaiden voimatilanne on sittemmin tiukentunut siinä määrin, että alue on muuttunut pysyvästi riippuvaiseksi sähkön tuonnista. Tämä on aiheuttanut sähkön hinnan korotuspaineita. Tämän lisäksi Euroopan Unionin päästökauppadirektiivi on jo ennen päästökaupan alkamista nostanut sähkön hintaa pysyvästi.

Ympäristölupavirasto on kysynyt, onko Oy Vesirakentajan laskelmassa otettu huomioon ympäristölupaviraston päätökseen sisällytettyä juoksutusten muuttamismahdollisuutta 80/125. Oy Vesirakentajan laskelmasta käy ilmi, että tämä mahdollisuus on nimenomaisesti otettu huomioon laskelmissa.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy on toistaen kaiken aikaisemmin asiassa lausumansa kiistänyt Revonlahden jakokunnan asiakumppaneineen sekä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön valitukset kokonaisuudessaan.

Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on yhtynyt ympäristölupaviraston käsitykseen, että säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena on ollut tulvasuojelu. Edelleen samat valittajat ovat todenneet, että säännöksen sanalla alkuperäinen tarkoitetaan nimenomaan hankkeen ensimmäistä ja perimmäistä tarkoitusta, ei sen sijaan hankkeen suunnittelun ja toteuttamisen aikana hankkeeseen liitettyjä muita intressejä, joita tässä asiassa ovat vesihuolto ja voimatalous.

Edellä mainitulle tulkinnalle vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentin sisällöstä ei löydy tukea sen paremmin lainvalmisteluasiakirjoista kuin oikeuskirjallisuudestakaan. Ottaen huomioon, että kyse on säännöstelyluvan muuttamisprosessista, on selvää, että alkuperäisellä tarkoituksella viitataan siihen tarkoitukseen, joka säännöstelyllä on ollut sille lupaa haettaessa.

Kaikki säännöstelyluvan kannalta relevantit osapuolet, luvan haltija, yleisen edun valvoja sekä hyödynsaaja, ovat yksimielisiä siitä, että säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena on ollut tulvasuojelun lisäksi voimataloushyöty sekä vesitalous.

Vaikka lyhytaikaissääntelyä ei ole erikseen mainittu säännöstelyhankkeen alkuperäiseksi tarkoitukseksi, on selvää, että Uljuan laitoksen tapaisen pienehkön vesivoimayksikön taloudellinen perusta on nimenomaan siinä joustavuudessa, jonka vesivoiman helppo säädettävyys lyhytaikaissääntelyn kautta mahdollistaa. Lyhytaikaissääntely on vesitaloushyödyn kannalta ratkaisevassa asemassa. Ympäristökeskuksen hakemuksessa on todettu, että lyhytaikaissääntelyn taloudellinen merkitys on alueellisille voimalaitoksille suuri, ja sen osuus voimalaitosten vuosituotosta on yleensä 30-50 prosenttia. Lyhytaikaissääntely on siten Uljuan laitoksen kohdalla merkittävä osa voimataloushyötyä.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy on kiistänyt valittajien väitteen siitä, että nykyinen Uljuan padon säännöstelykäytäntö rikkoisi voimassa olevia lupaehtoja. Ympäristökeskuksen sekä luvan haltijana että yleisen edun valvojana antamat lausunnot tukevat yhtiön käsitystä. Ympäristökeskus luvanhaltijana on todennut lausunnossaan katsovansa noudattaneensa säännöstelyluvan ehtoja. Ympäristökeskus yleisen edun valvojana on viitannut lausunnossaan myös 26.3.1999 toteamaansa, ettei Siikajoen säännöstelyssä ole rikottu lupaehtoja.

Koska lupaehtoja on noudatettu, tulee kokonaishyötytarkastelussa arvioitavaan kokonaishyötyyn lukea hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla koko se voimataloushyöty, joka on ollut Vattenfallin käytettävissä ennen lupaehtojen tarkistamista.

Revonlahden jakokunta asiakumppaneineen on väittänyt, että ilman voimakasta talviaikaista lyhytaikaissäännöstelyä Uljuan tekoaltaasta olisi saatavissa vuosittain noin yhden miljoonan euron arvoinen raputaloudellinen hyöty, ja vaatineet, että kyseinen hyöty tulee ottaa huomioon osana muutoksen kokonaishyötyä. Myös työvoima- ja elinkeinokeskus on esittänyt väitteen lyhytaikaissäännöstelyn rapukannoille aiheuttamasta haitasta.

Yhtiö on kiistänyt nämä väitteet kaikilta osin. Kiistatonta syytä rapukantojen taantumiseen ei ole voitu selvittää. Pohjanmaan joissa ei enää ole entisen kaltaisia pyyntivahvuisia rapukantoja siitä huolimatta, ettei kaikissa niissä harjoiteta merkittävää lyhytaikaissäännöstelyä. Todennäköinen syy levinneisyysalueensa äärirajoilla olevien rapukantojen häviämiseen on rapurutto yhdessä eri lähteistä tulevan vesistökuormituksen kanssa. Uljuan altaan säännöstelymääräysten muuttamisella ei siten voida katsoa olevan yleiseltä kannalta merkitystä ravun elinolosuhteita ajatellen.

Vattenfall Sähköntuotanto Oy on kiistänyt Revonlahden jakokunnan asiakumppaneineen esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen omalta osaltaan sekä perusteeltaan että määrältään, ja vaatinut, että valittajien vaatimus hylätään perusteettomana. Valittajat eivät ole esittäneet oikeudenkäyntikuluvaatimukselleen hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaisia erityisiä perusteita, jonka mukaan Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n tulisi ottaa osaksikaan vastattavakseen valittajien oikeudenkäyntikuluja.

Yhtiö on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen suorittamaan sille aikaisemmin vaaditun oikeudenkäyntikulumäärän lisäksi selityksen ja vastaselityksen laatimisesta oikeudenkäyntikulukorvauksena 9 000 euroa.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

6.1 Menettelyä koskeva ratkaisu

Lausunnon antaminen MTK-Siikajoen valituslupahakemuksesta ja valituksesta raukeaa, koska MTK-Siikajoki on tänne 19.2.2004 saapuneella kirjeellä peruuttanut valituksensa.

6.2 Pääasiaratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston asiassa antaman päätöksen lopputulos saatetaan voimaan lukuun ottamatta korvausvelvollisuutta koskevaa määräystä. Korvausten määräämistä koskevat Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n vaatimukset hylätään.

Samalla ympäristölupaviraston päätöksen lupaehtojen kohtaa 4 selvennetään siten, että kohtaan sisältyy lisäksi viimeisenä kappaleena Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksellään 1.2.1990 numero 16/90/2 lisäämä silloin kuudenneksi tullut ja edelleen voimassa oleva kappale, joka ei sisälly niihin eri päätöksillä aiemmin tehtyihin muutoksiin, jotka ympäristölupaviraston päätöksen mukaisella lupaehdolla 4 on päätöksen mukaan tarkoitettu korvata. Tämä kappale kuuluu:

"Lämsänkosken padon tulvajuoksutuksista on ilmoitettava riittävän hyvissä ajoin kuuluttamalla kahdessa kysymyksessä olevilla paikkakunnilla yleisimmin ilmestyvässä sanomalehdessä tai muulla vastaavalla tavalla. Juoksutuksia tulee muuttaa riittävän hitaasti niin, ettei aiheuteta jääpatoja, rantojen vyörymistä tai laitureiden ynnä muiden rakenteiden särkymistä, eikä muutakaan vältettävissä olevaa haittaa tai vahinkoa."

Perustelut

6.2.1 Sovellettavat säännökset

6.2.1.1 Lainkohdat

Vesilain 8 luvun 10 b §:n 1 momentissa (79/1995) säädetään, että jos vesilain nojalla tai aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla annettuun lupaan perustuvasta säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia eikä päätökseen ole sovellettava saman lain 10 a §:ää, asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen tulee riittävässä yhteistyössä luvan haltijan, säännöstelystä hyötyä saavien, vaikutusalueen kuntien ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Alueellisen ympäristökeskuksen tulee tarvittaessa kuulla muitakin asianosaistahoja.

Pykälän 2 momentissa (79/1995) säädetään, että kun pykälän 1 momentissa tarkoitettu selvitys on tehty, alueellinen ympäristökeskus, kalatalousviranomainen tai kunta voi, jollei 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia voida muutoin riittävästi vähentää, hakea vesioikeudessa (1.3.2000 lukien ympäristölupavirastossa, lainmuutos 88/2000) lupaehtojen tarkistamista tai uusien määräysten asettamista.

Pykälän 3 momentin (553/1994) mukaan tarkistamisen edellytyksenä on, että siitä yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä. Tarkistaminen ei saa myöskään vähentää huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä eikä muuttaa olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, paitsi milloin se on jo menettänyt merkityksensä. Jos tarkistamisen edellytykset ilmeisesti ovat olemassa, vesioikeus (1.3.2000 lukien ympäristölupavirasto, lainmuutos 88/2000) voi, jollei hakemusasiakirjoissa ole riittävää selvitystä, määrätä myös luvan haltijan toimittamaan ympäristölupavirastolle tarvittavat lisäselvitykset. Jollei luvanhaltija ole toimittanut lisäselvitystä määräajassa vesioikeuteen (ympäristölupavirastoon), se voidaan teettää hänen kustannuksellaan. Tarkistamista suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin 10 §:ssä tarkoitettuja vesilain 2 luvun säännöksiä.

Pykälän 4 momentissa (553/1994) säädetään, että tarkistamisesta aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset, jolleivät ne ole vähäisiä, määrätään hakijan korvattaviksi noudattaen soveltuvin osin vesilain 11 luvun säännöksiä. Korvaukset maksetaan kuitenkin valtion varoista, jos tarkistamisella ei ole pääasiassa paikallista merkitystä. Säännöstelystä saatavan hyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voidaan sovitella ottaen huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen.

Laki 553/1994, johon vesilain 8 luvun 10 b § alkuperäisessä muodossaan sisältyi, tuli voimaan 1.8.1994. Sen voimaantulosäännös kuuluu muutoin:

"Vesioikeudessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan hakemusasiaan sovelletaan aikaisempaa lakia. Vesioikeus voi kuitenkin asian laatu ja käsittelyvaihe huomioon ottaen päättää, että tämän lain menettelyä koskevia säännöksiä on asiaa edelleen käsiteltäessä noudatettava kokonaan tai määrätystä käsittelyvaiheesta lukien. Tällaisesta määräyksestä ei saa erikseen valittaa.

Tämän lain 2 luvun 12 §:n 1 momentin sekä 22 ja 22 b §:n säännöksiä sovelletaan lain voimaan tultua myös aikaisemmin annettuihin päätöksiin taikka niissä asetettujen velvollisuuksien muuttamiseen tai tarkistamiseen. Kalanhoitovelvoitteista ja kalanhoitomaksuista on voimassa, mitä tässä laissa säädetään kalatalousvelvoitteista ja kalatalousmaksusta."

6.2.1.2 Hallituksen esityksen perustelut

Hallituksen esityksessä vesilain muuttamisesta (HE 17/1994 vp) on siinä vesilakiin lisättäväksi ehdotetusta 8 luvun 10 b §:stä lausuttu muun muassa seuraavaa.

Säännöstelylupien oikeudellinen pysyvyys on periaatteessa ollut sama kuin vesioikeudellisen rakennusluvankin siitä huolimatta, että kysymys on jatkuvasta puuttumisesta vesistön vedenjuoksuun. Mahdollisuudet tarkistaa lupaa ovat olleet rajoitetut siitä huolimatta, että noudatettavat säännöstelymääräykset ovat saattaneet vesien käytön, olosuhteiden ja arvostusten muuttuessa tulla epätarkoituksenmukaisiksi. Säännöstelyn alkuperäinen tarkoituskin on saattanut menettää merkityksensä, vaikkakin toisaalta useat merkittävistä säännöstelyistä ovat yhä tärkeitä energiataloudelle.

Vesilain nojalla myönnetyn luvan ehtoja voidaan viranomaisen tai haitankärsijän hakemuksesta muuttaa 10 vuoden kuluessa säännöstelyn aloittamisesta, jos luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuu sellaisia vahingollisia seurauksia yleiselle tai yksityiselle edulle, joita ei ole lupaa myönnettäessä edellytetty (2 luvun 27 §). Luvan muuttaminen saattaa olla mahdollista myös, jos sen noudattaminen olosuhteiden muuttumisen vuoksi aiheuttaa haittaa, mutta tällä perusteella ainoastaan, jos muuttaminen ei sanottavasti vähennä yrityksestä saatavaa hyötyä (2 luvun 28 §). Sanottuja 2 luvun säännöksiä sovelletaan myös säännöstelyyn 8 luvun 10 §:n viittaussäännöksen nojalla. Käytännössä mahdollisuudet säännöstelyehtojen tarkistamiseen saattavat muuttuneissakin oloissa olla varsin vähäiset.

Säännöstelylupia voidaan muuttaa hakemalla kokonaan uutta säännöstelylupaa. Hakijana voi olla hyödynsaaja tai valtio. Asiaa tarkastellaan tällöin uutena säännöstelynä pitäen lähtökohtana vallitsevaa aiemman luvan mukaista tilannetta. Selostettu mahdollisuus ei kuitenkaan koskenut sellaista haitankärsijää tai viranomaista, jonka tarkoituksena ei ole ryhtyä 8 luvun mukaiseksi pysyväksi luvanhaltijaksi. Heidän mahdollisuutensa saada aikaan muutoksia lainvoimaiseen lupaan ovat rajoittuneet 2 luvun 27-30 §:n säännöksiin.

1.5.1991 voimaan tulleen vesilain 8 luvun 10 a §:n perusteella vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävät uuden säännöstelyluvan ehdot tulee luvassa etukäteen määrätä tarkistettaviksi määräajoin, jollei tällaista määräystä ole pidettävä erityisestä syystä ilmeisen tarpeettomana. Tämä määräaika voidaan lainkohdan perustelujen mukaan yleensä asettaa suhteellisen pitkäksi, esimerkiksi 10-30 vuodeksi. Siten 1.5.1991 jälkeen annetut säännöstelyluvat ovat määräysten pysyvyyden ja luvan haltijan oikeussuojan suhteen eri asemassa kuin aikaisemmin annetut luvat.

Rakennetun ja säännöstellyn vesiympäristön parantamistarve lähtee usein muuttuneista vesistön käyttötarpeista ja -muodoista. Eri käyttömuotojen kannalta säännöstelyn muuttamistavoitteet saattavat olla vastakkaisia, eikä vesiympäristön ja sen käytön kannalta toivottua lopputulosta välttämättä voida saavuttaa yksinomaan säännöstelyluvan ehtoja muuttamalla.

Säännöstelystä hyötyä saavat voimalaitokset ovat usein muiden kuin säännöstelyluvan haltijan omistuksessa. Eri hyödynsaajien suhteet on useimmiten järjestetty pysyvin sopimuksin sillä perusteella, että säännöstelyluvan tuottamat oikeudet ovat pysyviä. Säännöstelyluvan tarkistaminen saattaa joissakin tapauksissa loukata sopimussuhdetta, mikäli luvanhaltijaosapuoli ei enää muutoksen jälkeen voi toimia sopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Sellaisiin säännöstelylupiin, joita vesilain 8 luvun 10 a § ei koske, liittyvien ongelmien johdosta säännöstelyn haittojen vähentämiseksi esityksessä ehdotetaan uudenlaista tarkistamismenettelyä. Sen ensimmäisessä vaiheessa vesi- ja ympäristöpiirin (sittemmin alueellisen ympäristökeskuksen) johdolla luvan haltija, asianomaiset viranomaiset, vaikutusalueen kunnat ja säännöstelystä hyötyä saavat yhteistyössä selvittävät mahdollisuudet vähentää säännöstelystä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Vesioikeuskäsittelyä (sittemmin käsittelyä ympäristölupavirastossa) ei tarvittaisi, jos haittoja voidaan selvityksen perusteella vähentää riittävästi voimassa olevien lupaehtojen sallimissa rajoissa. Lupaehtojen tarkistamista koskevan asian saattaminen vesioikeuden käsiteltäväksi jäisi ympäristökeskuksen, kalatalousviranomaisen ja kunnan harkintaan.

Mikäli hakemus pannaan vireille vesioikeudessa, vesioikeus ratkaisisi ensin, ovatko lupapäätöksen tarkistamisen edellytykset ilmeisesti olemassa. Edellytysten ollessa käsillä vesioikeus jatkaisi asian käsittelyä ja tekisi hakemuksen perusteella tarkistukset ja lisäykset lupamääräyksiin. Tarkistettua päätöstä voitaisiin myöhemminkin muuttaa uudella tarkistamista koskevalla hakemuksella.

Säännöstelypäätöksen tarkistamisen edellytyksistä säädettäisiin vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa. Edellytyksenä olisi ensinnäkin, että tarkistamisesta yleisen edun kannalta saatavan hyödyn tulee olla olosuhteisiin nähden merkittävä. Toiseksi tarkistaminen ei saa olennaisesti muuttaa säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ja kolmanneksi se ei saa huomattavasti vähentää säännöstelystä saatua kokonaishyötyä. Hyödyn ei siten tarvitse olla absoluuttisesti suuri, jos se on olosuhteisiin nähden merkittävä. Säännöstelystä saatuun kokonaishyötyyn sisältyisivät kaikki ne hyödyt, jotka ovat olleet eri osapuolten käytettävissä ennen lupaehtojen tarkistamista.

Säännöstelyluvan haltija ei olisi vastuussa tarkistamisesta muille aiheutuvista edunmenetyksistä. Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvat edunmenetykset, mikäli ne eivät olisi vähäisiä, korvattaisiin hakijan varoista vesilain 11 luvun säännöksiä noudattaen. Siinä tapauksessa, että tarkistamisesta on muutakin kuin paikallista merkitystä, valtio maksaisi korvaukset.

Luvan haltija ja muut säännöstelystä hyötyä saavat olisivat velvollisia sietämään ilman korvausta vähäiset edunmenetykset. Lisäksi säännöstelyhyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voitaisiin sovitella. Tällöin otettaisiin huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen. Siten esimerkiksi vanhoille voimalaitoksille saisi aiheutua selvästi enemmän korvaamatta jäävää hyödyn menetystä kuin uudemmille voimalaitoksille. Korvauksia määrättäessä otettaisiin kuitenkin huomioon myös voimalaitoksen uusimis- ja täydennysinvestoinnit. Voimalaitoksen rakenteiden poistoaika verotuksessa on 40 vuotta, rakennusten poistoaika on samoin hyvin pitkä. Ainoastaan koneilla se on lyhyt. 20 vuoden käytön jälkeen voimalaitosinvestoinneista on poistamatta noin 20-30 prosenttia ja 30 vuoden jälkeen noin 10-15 prosenttia. Siten vanhimpien voimalaitosten säännöstelyhyötyä koskeva sovittelumahdollisuus on olennaisesti laajempi kuin vastaava mahdollisuus uusilla laitoksilla.

Siirtymäkauden ongelmia voisi aiheutua voimassa olevien sopimusten, voimalaitoskauppojen sekä voimalaitosten uusimis- ja täydennysinvestointien osalta. Luvanhaltijan ja kolmannen tahon välisen sopimuksen olemassaolo ei lupapäätöstä tarkistettaessa ole sinänsä merkityksellinen seikka, koska sopimuksella ei voida taata luvan pysyvyyttä yli lain säännösten tai lupamääräysten. Lain voimaantulon jälkeen tehtyjen kauppojen tai investointien osalta olisi korvausvelvollisuudesta päätettäessä otettava huomioon, että lupapäätöksen tarkistamismahdollisuus on jo ollut tiedossa.

6.2.2 Säännöstelyn tarkistamista koskevan asian vireilletulon arviointi vesilain 8 luvun 10 b §:n kannalta

Pohjois-Suomen vesioikeus oli 1.2.1990 antamansa Uljuan tekoaltaan rakentamisen ja Siikajoen vesistön säännöstelyn lopputarkastusta koskevan sittemmin lainvoiman saaneen päätöksen numero 16/90/2 kohdassa C.1) velvoittanut vesi- ja ympäristöhallituksen kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta panemaan vireille hakemusasian, jossa tuli esittää selvitykset siitä, oliko ja missä määrin vesilain 2 luvun 28 §:n säännösten nojalla mahdollista muuttaa Siikajoen vesistön säännöstelyä koskevia lupaehtoja ja mitä etuja ja mitä vahinkoja tai haittoja lupaehtojen muuttamisesta tulisi aiheutumaan. Hakemukseen tuli tarvittaessa sisältyä lupaehtojen muutosesitys.

Tie- ja vesirakennushallituksen sijaan tullut vesi- ja ympäristöhallitus oli vesi- ja ympäristöhallinnosta annetun asetuksen (151/1987) muutoksen (338/1990) nojalla 27.11.1992 siirtänyt Uljuan altaan ja Siikajoen vesistön säännöstelyn Oulun vesi- ja ympäristöpiirille, jolle luvan haltijan asema näin oli siirtynyt. Päätöksen mukaan vesi- ja ympäristöpiirin asiana oli siitä lukien huolehtia säännöstelyn vesioikeudellisten lupien haltijalle kuuluvista tehtävistä vesilain ja annettujen lupapäätösten mukaisesti sekä hankkeista tehtyjä sopimuksia ja annettuja sitoumuksia noudattaen.

Vesi- ja ympäristöpiirit on muutettu alueellisiksi ympäristökeskuksiksi ympäristöhallinnosta annetulla lailla (55/1995), joka on tullut voimaan 1.3.1995.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus oli vesioikeuteen 3.3.1995 toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa tekemiensä selvitysten perusteella katsonut, että silloisten lupaehtojen mukaisesta Siikajoen vesistön säännöstelystä aiheutui vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia, jotka kohdistuivat sekä yleiseen että yksityiseen etuun. Uljuan altaan säännöstelyä muuttamalla voitiin joitakin haittoja poistaa tai vähentää tai niiden syntymistä ehkäistä ilman, että muutoksesta aiheutuisi sanottavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä. Ympäristökeskus oli vesilain 2 luvun 28 §:n nojalla pyytänyt vesioikeutta muuttamaan vesioikeuden 16.3.1968 antaman päätöksen numero 15/68/II lupaehdon 4 sellaisena kuin se oli korkeimman hallinto-oikeuden 8.5.1969 antamalla päätöksellä taltionumero 2742 ja vesioikeuden 20.5.1985 antamalla päätöksellä numero 14/85/III muutettuna voimassa ympäristökeskuksen hakemuksessa esitetyllä tavalla.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus oli edellä selostetusta hakemuksesta tehtyjen muistutusten johdosta antamassaan selityksessä muun muassa lausunut, että säännöstelyn haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksia voidaan paremmin selvittää kokonaisuutena vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa menettelyssä. Ympäristökeskus oli ilmoittanut tulevansa nyt puheena olevan hakemusasian käsittelystä riippumatta käynnistämään neuvottelut, joissa selvitetään mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia sekä talvi- että kesäaikana. Neuvottelut aloitettiin tammikuussa 1996.

Pohjois-Suomen vesioikeus oli 13.3.1996 antamassaan päätöksessä numero 16/96/2 muuttanut 1.2.1990 antamansa päätöksen numero 16/90/2 kohdan C. otsikon ja määräyksen C.1) kuulumaan seuraavasti:

"C. POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN SUORITETTAVAT TOIMENPIDEVELVOITTEET JA KORVAUKSET SEKÄ KORON SUORITTAMISTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

1) Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen on pantava mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 1997 loppuun mennessä vesioikeudessa vireille vesilain 8 luvun 10 b §:ssä tarkoitettu hakemusasia. Hakemukseen tulee sisältyä sellaiset selvitykset, että mainitussa lainkohdassa tarkoitettujen lupaehtojen tarkistamista koskevien edellytysten olemassaolo voidaan ratkaista, lupaehtojen muutosesitys yksityiskohtaisine perusteluineen ja selvitys asianosaisista ajantasalla olevine postiosoitteineen.

Hakemussuunnitelmaa laatiessaan ympäristökeskuksen on selvitettävä vesioikeuden päätöksellä numero 16/96/2 ratkaistun, asian käsittelyn yhteydessä tehtyjen, Siikajoen vesistön säännöstelyä koskevien lupaehtojen muuttamista tarkoittavien muistutusten ja vaatimusten huomioon ottamisen aiheellisuus."

Nyt kysymyksessä olevassa vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisessa tarkistamisasiassa ei voida tutkia vesioikeuden 13.3.1996 antaman lainvoiman saaneen päätöksen numero 16/96/2 lainmukaisuutta. Tarkistamista koskeva asia on joka tapauksessa pantu 31.8.1998 vireille vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentin mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle tehdyllä pykälän 2 momentissa tarkoitetulla alueellisen ympäristökeskuksen hakemuksella.

Kun otetaan huomioon, että vesilain 8 luvun 10 b § on tullut voimaan 1.8.1994, ei lain 553/1994 voimaantulosäännöstä ole asiassa sovellettu virheellisesti.

Vesilain 8 luvun 10 b §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys mahdollisuuksista vähentää Siikajoen vesistön säännöstelystä aiheutuvia vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia on asiassa suoritettu. Siitä on vastannut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, jolle yleistä etua valvovana viranomaisena on mainitussa lainkohdassa asetettu velvollisuus siinä tarkoitetun selvitystehtävän suorittamiseen. Tähän tehtävään liittyy mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettu mahdollisuus tarkistamishakemuksen tekemiseen ympäristölupavirastolle. Kun lisäksi otetaan huomioon, että oikeutta hakemuksen tekemiseen on 2 momentista ilmenevällä tavalla rajoitettu, ympäristökeskuksen ei ole katsottava voineen toimia siinä tarkoitetun tarkistamisen hakijana muussa kuin edellä mainitussa yleisen edun valvojan ominaisuudessa, jossa ympäristökeskus itsekin on ilmoittanut hakijana toimineensa.

Pohjois-Suomen vesioikeudelle 31.8.1998 toimitetun hakemuksen selvityksineen ja lupaehtojen muutosesityksineen on tehnyt Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus vesilain 8 luvun 10 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Edellä sanottu huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että suoritettu selvittämismenettely on ollut riittävä asian vireilletuloa ajatellen ja että hakemusta vireille pantaessa on muutoinkin menetelty laissa edellytetyllä tavalla.

6.2.3 Säännöstelyä koskevan lupaehdon 4 tarkistamisen edellytykset

6.2.3.1 Säännöstelyn tarkoitus ja siitä saatavat hyödyt

Tie- ja vesirakennushallitus oli 22.8.1962 hakenut Pohjois-Suomen vesioikeudelta lupaa Siikajoen vesistön säännöstelyyn ja tähän liittyvään Uljuan tekoaltaan rakentamiseen Kestilän ja Pulkkilan kunnissa. Tie- ja vesirakennushallitus oli 2.10.1964 hakenut vesioikeudelta vesilain 2 luvun 26 §:n 2 momentin (453/1963) nojalla oikeutta tiettyjen Uljuan tekoaltaan rakentamistöiden aloittamiseen jo ennen lupapäätöksen antamista. Tähän hakemukseen 14.12.1964 antamassaan päätöksessä numero 65/64/II vesioikeus oli lausunut Siikajoen vesistön säännöstelyn olevan jatkoa niille toimenpiteille, joilla oli pyritty lieventämään Rantsilan kunnan Mankilan kylässä ja Paavolan kunnan Pehkolan kylässä vaikeaa tulvatilannetta. Säännöstelysuunnitelma käsitti Uljuan tekoaltaan rakentamisen Lamujokeen laskevan Uljuanojan laaksoon. Päätöksessä oli mainittu, että koska allas tyhjennetään alivesikausina, hankkeesta on hyötyä paitsi maataloudelle myös voimataloudelle, vesihuollolle ja uitolle.

Pohjois-Suomen vesioikeuden 16.3.1968 antama varsinainen säännöstelylupa (päätös numero 15/68/II) oli myönnetty tie- ja vesirakennushallitukselle vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin (264/1961) nojalla niin sanottua intressivertailusäännöstä soveltaen. Momentissa tarkoitettuja hyötyjä tai edunmenetyksiä ei säännöstelylupapäätöksen ratkaisuosassa kuitenkaan ollut yksilöity, ei liioin vesilain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettua säännöstelyn tarkoitusta. Säännöstelyn oli päätöksen kertoelmaosassa lausuttu olevan jatkoa niille vuosina 1934-1961 suoritetuille toimenpiteille, joilla oli pyritty lieventämään vaikeaa tulvatilannetta Rantsilan ja Paavolan kuntien alueella. Kevättulvia näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan ollut saatu poistetuiksi. Vaihtoehtoisina uusina tulvantorjuntatoimintatoimina päätöksessä oli mainittu selvitetyn lisäperkauksia, tulvakanavaa, pengerryksiä, tekoaltaita sekä edellisten erilaisia yhdistelmiä.

Suunnitelman ja asiassa pidetyn katselmustoimituksen asiakirjojen sisältöä selostettaessa säännöstelyhankkeen hyödyistä oli vesioikeuden päätöksen kertoelmaosassa lausuttu, että tulva-alueiden "maataloudellinen hyöty" on 1 370 000 markkaa ja "kansantaloudellinen hyöty" 50 prosenttia tästä eli 680 000 markkaa. Siikajoen rakennuskelpoiset kosket oli päätöksen samassa osassa otaksuttu rakennettavaksi siten, että alaosalla on rakennusvirtaama 60 m³/s ja muualla 40 m³/s. Pääomittamalla tuollaisten ennakoitujen voimalaitosten vuotuinen tuotto ja vähentämällä kustannukset oli "voimalaitoshyödyksi" saatu 12 630 000 markkaa. Lisäksi altaan rakentamisella oli lausuttu olevan huomattava merkitys Siikajokilaakson vedenhankinnalle ja viemäröinnille. Altaan säännöstelyllä oli mahdollista nostaa alivirtaamaa useaan kuutiometriin sekunnissa, jolloin vesikysymys ei muodostanut estettä suurteollisuudenkaan syntymiselle Siikajokilaaksoon. Lisäksi säännöstelysuunnitelmassa oli katsottu, että säännöstely luo edellytykset Siikajoen vesistöalueen latvaosan laajojen suoalueiden metsäojittamiseen.

Säännöstelysuunnitelmassa ja siihen viittaavassa lupapäätökseen sisältyvässä selostuksessa tarkoitetuista kaavailluista voimalaitoksista vain Uljuan tekojärven yhteyteen rakennettu Uljuan voimalaitos on sittemmin toteutunut. Toisaalta Siikajoen alajuoksulla sijaitsivat jo säännöstelyluvasta päätettäessä vuonna 1941 rakennettu Ruukinkosken voimalaitos ja vuonna 1921 rakennettu Pöyrynkosken voimalaitos.

6.2.3.2 Voimalaitoksen rakentamislupa

Tie- ja vesirakennushallituksen säännöstelylupahakemuksen ollessa vireillä vesioikeudessa Revon Sähkö Oy oli 12.10.1967 hakenut vesioikeudelta lupaa Uljuan voimalaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen. Voimalaitoslupa oli myönnetty yhtiölle 28.8.1969 eli 16.3.1968 annetun säännöstelyluvan jo saatua osittain muutettuna rahakorvauskysymyksiä lukuun ottamatta lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 8.5.1969 taltionumero 2742. Voimalaitoslupa on veden patoamisen ja juoksutusten osalta siten epäitsenäinen, että patoaminen ja juoksutus on sen lupaehdon 4 mukaan suoritettava tie- ja vesirakennushallitukselle säännöstelyyn jo annetun luvan mukaisesti. Ne muutokset, jotka säännöstelylupaan mahdollisesti myöhemmin tehdään, koskevat lupaehdon mukaan veden patoamisen ja juoksutuksen osalta myös Uljuan voimalaitosta.

6.2.3.3 Tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n välinen yhteistoimintasopimus

Tie- ja vesirakennushallitus ja Revon Sähkö Oy olivat 28.6.1965 tehneet Uljuan voimalaitoksen rakentamista ja käyttöä koskevan sopimuksen. Sopimuksessa Revon Sähkö Oy on muun muassa sitoutunut kustannuksellaan hoitamaan altaan säännöstelyä vesioikeuden antaman lupapäätöksen, tie- ja vesirakennushallituksen antamien ohjeiden, sen vuosittain laatimien kevättulvaa koskevien ennakkoarvioiden sekä voimalaitoksen tarkoituksenmukaisen käytön vaatimusten mukaisesti. Sopimuksella, joka oli erilaisten muiden asiaan liittyvien sopimusten tavoin mainittu vesioikeuden 16.3.1968 antamassa säännöstelylupapäätöksessä, ei ole voitu puuttua vesioikeudelle vesilain mukaisena lupaviranomaisena kuuluneeseen toimivaltaan tai antaa sopijapuolelle sellaisia vesilain mukaisesti määräytyviä oikeuksia, joista päättämiseen tie- ja vesirakennushallituksella tai sopimuksen vahvistaneella valtioneuvostolla ei lain mukaan ole ollut toimivaltaa.

Tie- ja vesirakennushallituksen ja Revon Sähkö Oy:n väliseen sopimukseen viitaten tie- ja vesirakennushallitus ja mainittu yhtiö olivat valituksissaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle Pohjois-Suomen vesioikeuden 16.3.1968 antamasta säännöstelylupapäätöksestä katsoneet, että Uljuan tekoaltaan rakentamisen kannattavuus perustui ratkaisevalta osaltaan tulvasuojeluhyödyn rinnalla Siikajoen vesivoiman talteenottamiseen. Sopimus oli tehty tässä tarkoituksessa, ja säännöstelylle oli valitusten mukaan haettu sellaista juoksutussääntöä, että Uljuan voimalaitos tyypillisenä huippuvoimalaitoksena olisi kannattavaa rakentaa.

6.2.3.4 Säännöstely- ja voimalaitoslupien merkitys säännöstelyluvan tarkistamisen edellytysten kannalta

Voimataloushyödyn saavuttaminen ei edellä tarkoitetun lupapäätöksiä koskevan selvityksen mukaan ole ollut lähinnä tulvasuojeluun tähdänneen säännöstelyhankkeen vireilletulovaiheessa sen nimenomaisena tarkoituksena. Sittemmin säännöstelyluvan myöntämisharkinnassa on kuitenkin otettu huomioon myös voimataloudellinen hyöty, jota näin ollen voidaan pitää yhtenä hankkeen tarkoituksena. Tämä hyöty on tosin edellä selostetulla rakentamismahdollisuuksiin perustuvalla tavalla arvioitu vain yleisellä tasolla, konkreettisia voimalaitoksia ja niiden rakenneominaisuuksia yksilöimättä, sekä lähtien siitä myöhemmin toteutumatta jääneestä olettamasta, että Siikajoen vesistö otetaan kokonaisuudessaan voimatalouskäyttöön. Lupaharkinnassa huomioon otettu voimataloushyöty ei siten ole yksilöitynyt mihinkään nimenomaiseen voimalaitokseen tai sellaiselle myöhemmin annettuun lupaan. Kun otetaan huomioon edellä kohdassa 6.2.3.2 selostettu säännöstelyluvan ja Uljuan voimalaitosluvan keskinäinen ajallinen ja sisällöllinen suhde, säännöstelyluvan perusteella saatava voimataloushyöty Uljuan voimalaitoksen osalta ei muutoinkaan ole voinut määräytyä Revon Sähkö Oy:lle 28.8.1969 myönnetyn luvan sisällön perusteella.

6.2.3.5 Lyhytaikaissäännöstelyn asema ja merkitys

Vesilain 8 luvun mukaisesti toteutetut säännöstelyhankkeet ovat vielä 1960-luvulla säännönmukaisesti olleet tavanomaisia vuosisäännöstelyjä. Saadun selvityksen mukaan Uljuan voimalaitoksella on harjoitettu vuosisäännöstelyn ohella myös tyypillistä lyhytaikaissäännöstelyä, joka käytännössä on ollut energian arvon vuorokauden eri aikoina tapahtuvan vaihtelun hyödyntämiseen perustuvaa vuorokausisäännöstelyä. Uljuan tekoaltaan säännöstelyn merkittävät haitat alapuolisella vesialueella ja sen rantakiinteistöillä ovat saadun selvityksen mukaan johtuneet erityisesti juuri lyhytaikaissäännöstelystä.

Etenkin Uljuan tekoaltaan talviaikainen lyhytaikaissäännöstely on muun muassa aiheuttanut tai lisännyt Uljuan voimalaitoksen alapuolisessa vesistössä laajalla alueella rantasyöpymiä ja tätä kautta sekä kiinteistöjen arvon alentumista että virkistyskäyttöhaittoja. Valtio on suojannut erityiseen käyttöön otettuja rantoja Lamujoella ja Siikajoella 1980-luvulta alkaen yhteensä noin viiden kilometrin matkalta. Talviaikana on aiheutunut haittoja myös muun muassa supon muodostumisesta ja jääkannen paksuuntumisesta. Kesäaikana lyhytaikaissäännöstelystä on alapuoliselle vesistölle aiheutunut haitallista vedenkorkeuden vaihtelua ja rehevöitymistä sekä haittaa kalastolle ja kalastukselle. Toisaalta viimeksi mainittuihin haittoihin ovat voineet vaikuttaa muutkin tekijät kuin säännöstely. Uljuan voimalaitosta, jonka koneiston rakennusvirtaama on 30 m³/s, ei Revon Voima Oy:n ilmoituksen mukaan koneiston rikkoontumisvaaran vuoksi voida käyttää alle 12-14 m³/s virtaamilla. Tämä on tosiasiallisesti toteutuneessa säännöstelyssä johtanut lyhyisiin voimalaitoksen käyttöaikoihin ja etenkin Lamujoessa ja Siikajoen yläosalla nopeisiin virtaama- ja vedenkorkeusvaihteluihin. Viime vuosina Uljuan altaan lyhytaikaissäännöstelyä on toisaalta pyritty lieventämään, mikä osin on vähentänyt siitä aiheutuvia haittoja.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että lyhytaikaissäännöstely, jolla on vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, edellyttää nimenomaisesti sitä koskevaa vesilain 8 luvussa tarkoitettua lupaa, jonka oikeudelliset edellytykset ratkaistaan itsenäisesti, riippumatta saman hankkeen vuosisäännöstelyyn annettavasta vesilain 8 luvun mukaisesta luvasta.

Edellä lausuttu huomioon ottaen Uljuan tekoaltaan lyhytaikaissäännöstely edellyttää vesilain 1 luvun 15 §:n ja 8 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla siihen oikeuttavaa vesilain 8 luvun mukaista lupaa.

Vesioikeuden 16.3.1968 antaman säännöstelyluvan perustana oleva suunnitelma tai asian asiakirjat muutoinkaan eivät osoita, että tuosta luvasta päätettäessä kysymys olisi oikeudellisesti ollut muusta kuin tuolloin ja myöhemminkin tavanomaisesta säännöstelystä eli vuosisäännöstelystä. Lyhytaikaissäännöstelystä koituvia ja sille ominaisia merkittäviäkään vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja haittavaikutuksia ei ole ennakoitu tai otettu huomioon lupapäätöksessä sen enempää lupaharkinnassa kuin lupaehtojen tai korvausmääräysten asettamisessakaan.

Vesioikeuden 16.3.1968 antama säännöstelylupa tai muukaan asiassa annettu vesilain mukainen päätös ei ole oikeuttanut valtiota tai voimalaitosluvan haltijaa luvanvaraisen lyhytaikaissäännöstelyn suorittamiseen. Asiassa ei ole merkitystä sillä, onko lyhytaikaissäännöstelyä voitu suorittaa vuosisäännöstelyssä noudatettavaa säännöstelyluvan lupaehtoa 4 rikkomatta vai ei, tai sillä, ovatko vesilain mukaisessa lopputarkastusasiassa määrättyjen korvausten tai toimenpidevelvoitteiden syynä olleet myös lyhytaikaissäännöstelystä johtuneet haitat. Asiassa ei ole merkitystä liioin sillä, onko Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus tai sen edeltäjä, jolla valvontaviranomaisen tehtävän ohella on muun muassa säännöstelyluvan haltijan ja edellä kohdassa 6.2.3.3 tarkoitetun sopimuksen osapuolen asema, puuttunut vesilain 21 luvussa tarkoitetulla tavalla säännöstelykäytäntöön vai ei.

6.2.3.6 Voimalaitoshyödyn ja sen muutosten merkitys

Lyhytaikaissäännöstelyn välittömästi tuottama voimataloudellinen hyöty muodostuu energian hinnaneroista vuorokauden eri aikoina. Toisaalta Uljuan voimalaitoksen tuottama vuotuisenergia on ilman lyhytaikaissäännöstelyä juoksutettaessa pienempi kuin lyhytaikaissäännöstelyn ollessa käytössä. Ero aiheutuu siitä, että virtaamaa 12-14 m³/s pienemmät vesimäärät on ollut juoksutettava Uljuan nykyisen voimalaitoksen ohi. Erotuksen tarkkaa suuruutta ei jäljempänä lausuttavista syistä ole nyt tarpeen yksilöidä. Lyhytaikaissäännöstelyn suorittaminen on voimalaitoksen rakenneominaisuudet huomioon ottaen vallitsevissa oloissa ollut tosiasiallisesti edellytyksenä ohijuoksutuksia vastaavan energiaosuuden hyödyntämiselle. Säännöstelyluvasta erillisen, 28.8.1969 annetun voimalaitosluvan nojalla toimivan laitoksen teknisiä rakennenäkökohtia ei edellä kohdissa 6.2.3.2 ja 6.2.3.4 lausutun mukaisesti muutoinkaan voida ottaa huomioon arvioitaessa säännöstelyluvan mukaisen säännöstelyn tarkoitusta tai sillä saavutettavaa kokonaishyötyä. Lisäksi se, että laitoksella ei ole lisäkoneistoa, jonka läpi nykyistä rakennusvirtaamaa pienempi virtaama muutoin voitaisiin johtaa, on johtunut voimalaitosyhtiöstä itsestään ja sen tekemästä voimalaitoslupahakemuksesta, ei säännöstelyluvasta. Revon Voima Oy:llä oli ollut vesioikeudessa vireillä kahden lisäkoneiston rakentamista voimalaitokseen tarkoittava voimalaitosluvan muutoshakemus, mutta hakemus oli sittemmin peruutettu.

Yhtäältä säännöstelyluvan alkuperäisestä tarkoituksesta ja siitä tavasta, jolla mahdollisia voimalaitoshyötyjä edellä kohdassa 6.2.3.1 sanotulla tavoin on ennakoitu säännöstelylupapäätöksessä, ja toisaalta edellä kohdassa 6.2.3.5 tarkoitetusta lyhytaikaissäännöstelyyn oikeuttavan luvan puuttumisesta seuraa jo kummastakin erikseen, ettei Uljuan tekoaltaan lyhytaikaissäännöstelystä tosiasiallisesti saatua hyötyä tai lyhytaikaissäännöstelyn varaan muutoin perustettua taloudellista odotusta voida lukea sellaiseksi vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa tarkoitetuksi säännöstelyn hyödyksi, jonka vähentyminen saattaisi muodostua esteeksi samassa momentissa tarkoitetulle säännöstelyluvan tarkistamiselle. Samalla tavoin näistä seikoista seuraa, ettei lyhytaikaissäännöstelyä myöskään voida pitää sellaisena säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena, jonka muuttuminen voisi olla sanotun tarkistamisen esteenä. Toisaalta päätöksen tarkistamisen yhteydessä on tarvittaessa myös mahdollista selventää muutoinkin voimassa olevaa oikeustilaa.

Revon Voima Oy on lausunut omistaneensa Uljuan voimalaitoksen vasta vuodesta 1992 lähtien. Uljuan voimalaitoksen rakentamislupa on myönnetty Revon Sähkö Oy:lle. Sittemmin Revon Sähkö Oy on perustanut Revon Voima Oy:n tytäryhtiökseen, joka omistaa pääosin voimalaitokset ja joka on jatkanut sähköntuotantoa omana liiketoimintanaan. Vaasan hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen antamisen jälkeen Uljuan voimalaitos on siirtynyt Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n omistukseen. Vattenfall Sähköntuotanto Oy ei ole voinut saada itselleen parempaa oikeutta säännöstelyyn kuin Revon Voima Oy:llä on ollut. Muutoinkaan omistussuhteiden muutoksilla ei vesilain 12 luvun 5 §:n 1 ja 2 momentin säännökset huomioon ottaen ole vaikutusta vesilain mukaisen luvan kulloisenkin haltijan oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

6.2.3.7 Säännöstelyn tarkistamisen vaikutus säännöstelystä saatavaan kokonaishyötyyn ja säännöstelyn tarkoitukseen

Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 31.10.2000 antaman päätöksen mukaisella säännöstelyluvan ehdon 4 tarkistamisella ei olennaisesti vähennetä tai muuteta säännöstelystä saatavaa tulvasuojeluhyötyä.

Säännöstelylupapäätöksessä rakennettaviksi otaksuttujen, mutta sittemmin rakentamatta jääneiden voimalaitosten osalta otaksuttu hyöty on menettänyt vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla merkityksensä.

Säännöstelyluvan tarkistaminen ympäristölupaviraston päätöksen mukaisesti ei Uljuan voimalaitoksen osalta edellä kohdassa 6.2.3.6 lausutuista syistä merkitse hyödyn menettämistä, jolla olisi oikeudellista merkitystä vesilain 8 luvun 10 b §:n mukaisten tarkistamisedellytysten kannalta.

Alkuperäisessä Siikajoen säännöstelysuunnitelmassa mainituilla muilla hyödynsaajatahoilla, vesihuollolla ja uitolla, ei ole nykyään merkitystä säännöstelyn kokonaishyödyn arvioinnin kannalta.

Edellä olevan tarkastelun perusteella Uljuan säännöstelyluvan lupaehdon 4 tarkistaminen ympäristölupaviraston päätöksestä ilmenevästi ei sanottavasti vähennä säännöstelystä saatua kokonaishyötyä. Myöskään säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta ei muuteta. Säännöstelyn lupaehtojen tarkistamisen edellytykset näin ollen täyttyvät sanotuilta osin.

6.2.3.8 Tarkistamisesta yleisen edun kannalta saatava hyöty

Lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuneiden edellä kohdassa 6.2.3.5 tarkoitettujen haittojen syyn poistamista tai vähentämistä on vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin pidettävä olosuhteisiin nähden merkittävänä hyötynä yleisen edun kannalta. Tarkistamisesta saatavia hyötyjä lisäävät osaltaan Siikajoen kalataloudellinen merkitys, ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttömahdollisuudet ja nykyinen suuri rantojen ja vesistön käyttäjien määrä.

Tarkistamalla voimassa olevia juoksutusmääräyksiä voidaan myös ainakin osin myös parantaa Siikajoen vedenlaatua. Lisääntyvät juoksutukset Siikajoen vanhaan uomaan parantavat vedenlaatua ja rantakiinteistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä osaltaan varmistavat jo tehtyjen vesistön kunnostustoimenpiteiden tavoitteiden saavuttamisen. Vedenlaadun paraneminen parantaa osaltaan kalaston ja rapukannan elinmahdollisuuksia sekä myös ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Lyhytaikaissäännöstelystä luopuminen sekä kesällä että talvella parantaa vesistössä aiemmin taloudellisesti merkittävän ravun lisääntymis- ja elinmahdollisuuksia siitä riippumatta, mitkä tekijät ovat aikanaan olleet vesistössä tuolloin runsaan rapukannan tuhoutumisen syynä.

6.2.3.9 Tarkistamisen muut edellytykset

Kun otetaan huomioon vesilain 16 luvun 21 ja 23 §:n säännökset, ne vesilain 8 luvun 10 §:ssä tarkoitetut lain 2 luvun säännökset, joihin viitataan lain 8 luvun 10 b §:n 3 momentissa, sekä se, että vesilain 8 luvun 10 b §:n 2 momentin mukaan lupaehtojen tarkistamista tai uusien määräysten asettamista koskevan hakemuksen voi tehdä alueellinen ympäristökeskus, kalatalousviranomainen tai kunta, ympäristölupaviraston harkintavalta vesilain 8 luvun 10 b §:n 3 momentin mukaisessa tarkistamisasiassa ei rajoitu vain hakijan hakemuksen hyväksymiseen sellaisenaan ja hakemuksen hylkäämiseen kokonaan, vaan ympäristölupaviraston asiana on myös tarkistusten sisällöstä päättäessään tarpeen mukaan harkita, mitä lain mukaan on yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi tai muutoin otettava huomioon. Tällöin ympäristölupavirasto ei ole sidottu hakemuksen yksityiskohtaiseen sisältöön, vaikka hakemus muodostaakin perustan tarkistamisasian käsittelylle.

Tarkistamisen edellytyksenä ei lain mukaan myöskään ole, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta, joka samalla on säännöstelyluvan haltija, tulisi tällä tai muulla perusteella saada suostumus ympäristökeskuksen tarkistamishakemuksesta poikkeamiseen.

Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut kumota tai poistaa ympäristölupaviraston päätöstä miltään osin sillä perusteella, että ympäristölupavirasto on poikennut hakemuksesta.

6.2.4 Korvausvelvollisuus

Vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin ja lain 11 luvun korvausvelvollisuutta koskevat säännökset eivät edellytä, että tarkistamisesta johtuvat vahingot olisivat korvattavissa vain luvanhaltijalle siinäkään tapauksessa, että tarkistamisasian hakija on samalla säännöstelyluvan haltija. Samat yleiset korvaussäännökset koskevat myös säännöstelystä saatavan hyödyn menetystä, jonka osalta poikkeuksena on vain vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin viimeisen virkkeen sovittelusäännös. Mahdollinen oikeus saada korvausta säännöstelystä saatavan hyödyn menettämisestä ei siten rajoitu säännöstelyluvan haltijaan eli tässä tapauksessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen.

Edellä mainittuja korvausvastuuta koskevia säännöksiä on tarkistamisasiassa sovellettava luvanhaltijan ja muun tahon välillä ehkä tehdyistä sopimuksista riippumatta. Ympäristölupaviraston on siten ollut ratkaistava kysymys vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin soveltamisesta osana vesitalousasiaa riippumatta Revon Sähkö Oy:n ja tie- ja vesirakennushallituksen välillä 28.6.1965 tehdystä yhteistoimintasopimuksesta, sopimuspuolten erimielisyyksien ratkaisemista välimiesmenettelyssä koskeva sopimuksen ehto mukaan luettuna, ja riippumatta siitä, onko nyt kysymyksessä olevassa asiassa hakijana toimiva alueellinen ympäristökeskus samalla säännöstelyluvan haltija vai ei.

Hallinto-oikeuden päätös on näin ollen kumottava a) siltä osin kuin siinä on yhteistoimintasopimukseen nojautuen poistettu ympäristölupaviraston päätös sikäli kuin viimeksi mainitussa on vesilain säännösten nojalla lausuttu voimataloudellisen edunmenetyksen korvaamisesta (Revon Voima Oy:lle kertakaikkisella 500 000 markan korvauksella) ja b) siltä osin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä on jätetty yhtiön ja ympäristökeskuksen korvauksia koskevat vaatimukset tutkimatta.

Koska lyhytaikaissäännöstelyyn ei edellä kohdassa 6.2.3 lausutun mukaisesti ole ollut vesilakiin perustuvaa oikeutta, ei siihen välittömästi tai välillisesti perustunut hyöty ole sellainen oikeudellisesti suojattu varallisuusoikeudellinen etuus, jonka saavuttamatta jääminen saattaisi tulla vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentin ja 11 luvun säännösten nojalla korvattavaksi. Ympäristölupaviraston päätöksen mukaisesta säännöstelyluvan ehtojen tarkistamisesta ei näin ollen synny Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle vesilain säännösten nojalla korvattavaa voimataloudellista edunmenetystä. Asiassa ei siten ole perusteita määrätä valtiota suorittamaan korvausta Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle.

6.2.5 Lopputulos

Edellä kohdissa 6.2.1 - 6.2.4 sanottu huomioon ottaen ympäristölupaviraston päätöksen lopputulos muilta kuin korvausta koskevilta osin on saatettava voimaan. Korvauksen määräämistä koskevat vaatimukset on hylättävä.

Edellä kohdasta 6.2.3.5 ilmeneviin lyhytaikaissäännöstelyn oikeudellista asemaa koskeviin seikkoihin nähden ei tässä päätöksessä ole perusteita erikseen määrätä tarkistetun lupaehdon 4 voimaantulosta tai sitä koskevasta siirtymäajasta.

6.3 Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle ei määrätä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Revonlahden jakokunnalle ja sen asiakumppaneille ei määrätä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen ja Juha Kämäri.