29.7.2005

Asian aikaisempi käsittely

Y:n käräjäoikeudessa on ollut viisi A 27 palkkausluokan käräjätuomarin virkaa. Oikeusministeriön ja AKAVA-JS ry:n välillä 19.4.2000 tehdyllä tarkentavalla virkaehtosopimuksella tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta on toteutettu tuomareiden palkkausuudistus, jossa on otettu käyttöön uusi T palkkataulukko, johon tuomarit ovat A palkkausluokasta siirtyneet. Virkaehtosopimukseen liittyen oikeusministeriö on 5.5.2000 antanut päätöksen n:o 1211/102/2000 OM koskien tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkausjärjestelmäuudistusta ja sen täytäntöönpanoa. Tämän perusteella muun muassa Y:n käräjäoikeudessa toimivan kolmen A 27 palkkausluokan käräjätuomarin virat on muutettu T 13 palkkausluokan viroiksi ja kahden A 27 palkkausluokan käräjätuomarin virat T 11 palkkausluokan viroiksi.

Oikeusministeriön ohjeen mukaan niissä tapauksissa, joissa saman A palkkausluokan viroista osa muuttuu ylempään ja osa alempaan T palkkausluokkaan, viraston tuli tehdä palkkausluokkiin sijoittamista koskeva ratkaisunsa soveltaen yleisiä virkaylennysperusteita. Mikäli virastolla ei ollut nimittämistoimivaltaa asianomaisten virkojen suhteen, niin ratkaisu tuli tehdä noudattaen virkaikää (ns. rangia). Jos virastossa ei ollut muotoutunut tällaista järjestystä, voitiin ratkaisu perustaa tuomari- ja lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään laskettavaan aikaan. Uudistus tuli takautuvasti voimaan 1.2.2000 lukien.

Y:n käräjäoikeuden laamanni on 10.5.2000 tekemällään päätöksellä edellä mainittujen oikeusministeriön täytäntöönpano-ohjeiden mukaan sijoittanut A 27 palkkausluokassa olleen Matti X:n T 11 palkkausluokan käräjätuomarin virkaan.

X on oikeusministeriölle tekemässään oikaisuvaatimuksessa vaatinut, että käräjäoikeuden laamannin päätöstä muutetaan siten, että hänet sijoitetaan T 13 palkkausluokan virkaan 1.2.2000 lukien. Kaikki Y:n käräjäoikeuden käräjätuomarit tekevät samaa työtä. X on viitannut työtuomioistuimen 20.2.2002 antamiin tuomioihin nro:t 7-10, joissa kysymys on ollut vastaavanlaisista käräjätuomareiden sijoittamista koskevista tapauksista. Laamannin päätös, joka on perustunut yksinomaan Y:n käräjäoikeuden käräjätuomarien virkaikään, on perustuslaissa säädetyn yhdenvertaisen kohtelun vaatimusten vastainen. X on viitannut myös korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 31.12.1999 taltionumero 4398 ja korkeimman oikeuden tuomioon 2002:59 ja katsonut, koska ei ole minkään viranhaltijayhdistyksen jäsen, että hänen oikaisuvaatimuksensa on tutkittava hallintolainkäytön järjestyksessä eikä asia kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Oikeusministeriö on hylännyt X:n oikaisuvaatimuksen.

Päätöksensä perusteluina oikeusministeriö on ensinnä katsonut, että kysymyksessä on virkaehtosopimuksen tulkinta, jota koskevat riita-asiat eivät, kun otetaan huomioon valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin, työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n ja valtion virkaehtosopimuslain 25 §:n säännökset, kuulu hallintolainkäytön järjestyksessä ratkaistavaksi. Oikeusministeriön käsityksen mukaan muutoksenhakutie ei riipu siitä, onko virkamies, jota virkaehtosopimus koskee, sopimuksen tehneen työmarkkinajärjestön tai sen alayhdistyksen jäsen vaiko ei.

Mikäli kuitenkin katsotaan, että sopimusjärjestöön kuulumattoman virkamiehen, johon virkaehtosopimusta sovelletaan, vaatimus tulee ottaa käsiteltäväksi hallintolainkäytön järjestyksessä, on oikeusministeriö todennut X:n vaatimusten osalta seuraavaa:

Y:n käräjäoikeuden laamanni on päätöksellään 10.5.2000 muuttanut X:n A 27 palkkausluokan palkkausluokaksi T 11, koska käräjäoikeuden palkkausluokkaan A 27 kuuluneesta viidestä käräjätuomarin virasta kolme tuli muuttaa palkkausluokkaan T 13 ja kaksi palkkausluokkaan T 11 virkaikäjärjestyksen mukaisesti. X:n virka muuttui T 11:ksi, koska hän oli virastokohtaisessa virkaikäjärjestyksessä vasta neljäs. Laamanni on päätöksessään noudattanut täytäntöönpano-ohjetta, jonka mukaan päätös tuli tehdä virkaikäjärjestystä seuraten.

X:n vaatimuksensa tueksi viittaamissa työtuomioistuimen antamissa neljässä tuomiossa 20.2.2002 nro 7-10 on katsottu, että käräjätuomarien palkkausmuutosten kohdentamiseen virastokohtaista rangia ei voitu pitää oikeana. Sen sijaan tuomarina tai lakimiehenä toimimisikää tai kokemuslisään oikeuttavana aikana mitattavaa ammattikokemuksen kertymistä voitiin pitää objektiivisesti hyväksyttävänä syynä erilaisen palkan maksamiseen samaa työtä tekeville, eri sukupuolta oleville käräjätuomareille edellyttäen, että sitä sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin käräjätuomareihin. Työtuomioistuin edusti siis kantaa, että palkkausratkaisut olisi tullut tehdä noudattaen "valtakunnallista rangia". Jos työtuomioistuimen tuomiot katsottaisiin sellaisiksi, että niitä pitäisi soveltaa tuomiossa mainittuja tapauksia laajemmin, merkitsisi se sitä, että kun palkkausuudistuksessa A 27 palkkausluokkaan kuuluneista käräjätuomarin 241 virasta 180 muutettiin palkkausluokkaan T 13 ja 71 palkkausluokkaan T 11, olisi ne A 27 palkkausluokan tuomarit, jotka olivat kokemuslisäaikansa pituuden perusteella 180 tuomarin joukossa, tullut muuttaa palkkausluokkaan T 13.

Oikeusministeriössä 13.12.2002 suoritetusta selvityksestä ilmenee, että X:llä oli 1.2.2000 kokemuslisään oikeuttavaa aikaa 18 vuotta 3 kuukautta. Niillä käräjätuomareilla, jotka sijoittuvat 180 tuomarin joukkoon, oli kokemuslisäaikaa yli 20 vuotta. X:n sijoitus "valtakunnallisessa rangissa" oli 195.

Virkaikäjärjestyksen soveltuvuuteen tuomareiden palkankorotusten kohdentamisperusteissa on mainittujen työtuomioistuimen tuomioiden jälkeen saatu asiassa oikeusministeriön antamaa soveltamisohjetta 5.5.2000 tukevia ratkaisuja. Korkein oikeus on täysistunnossa antanut kolme päätöstä 6.11.2002 nro 2926-2928 koskien kanteluita virkaikäjärjestyksestä, jolla on vaikutusta palkkaukseen. Korkein oikeus on katsonut, että nykytilanteessa on mahdollista käyttää palkankorotusten kohdentamisperusteena tuomioistuimen sisäistä, vakiintuneen käytännön mukaan määräytyvää virkaikäjärjestystä, jollei siitä poikkeamiseen ole painavaa syytä. Tutkimissaan tapauksissa korkein oikeus ei todennut olevan painavaa syytä virastokohtaisesta virkaiästä poikkeamiseen. Epäkohdista huolimatta virastokohtainen virkaikäjärjestys on omiaan johtamaan ennustettaviin lopputuloksiin, joten sitä voidaan pitää myös oikeudenmukaisena.

Y:n käräjäoikeudessa sovelletun virastokohtaisen virkaikäjärjestyksen perusteella käräjätuomari X ei ole ollut oikeutettu T 13 palkkausluokkaan. Aihetta käräjäoikeuden asiassa tekemän ratkaisun muuttamiseen ei ole. X ei ole oikeutettu T 13 palkkausluokan virkaan myöskään valtakunnallisen rangin perusteella.

Yhdenvertaisuusvaatimuksen osalta oikeusministeriö on todennut, että asiasta on säädetty perustuslain 6 §:ssä. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Vastaava säännös oli aikaisemmin voimassa olleessa Suomen hallitusmuodon 5 §:ssä. Lähes samansisältöinen on myös valtion virkamieslain 11 §. Suomessa on ollut julkisessa hallinnossa virkapalkkajärjestelmä ja tämä järjestelmä on edelleen olemassa. Virkapalkkajärjestelmässä lähtökohtaisesti samoja työtehtäviä sisältävät virat voivat olla ja ovat useammassa kuin yhdessä palkkausluokassa. Tiedossa ei ole, että perustuslain taikka valtion virkamieslain nojalla virkojen palkkausluokitus olisi tuomittu lain vastaiseksi. Täten tuomareiden uusittu virkapalkkausjärjestelmä, joka on kaventanut palkkauseroja lähtökohtaisesti samoja tehtäviä sisältävien virkojen osalta, ei voi olla perustuslaissa taikka muussa laissa säädettyä yhdenvertaisuutta loukkaava.

X on saanut 1.2.2000 jälkeen käräjätuomarina Y:n käräjäoikeudessa palkkauksensa tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta 19.4.2000 tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen myöhempine muutoksineen mukaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan uudistanut vaatimuksensa. Käräjäoikeuden laamannin päätös, joka on perustunut oikeusministeriön 5.5.2000 antamiin soveltamisohjeisiin ja jolla X on sijoitettu T 11 palkkausluokkaan 1.2.2000 alkaen, on vastoin perustuslaissa säädettyä yhdenvertaisuuden periaatetta ja tasa-arvoa ja on näin ollen lainvastainen. Päätös on perustunut yksinomaan Y:n käräjäoikeuden käräjätuomareiden virkaikäjärjestykseen. Mitään hyväksyttävää syytä sijoittaa X alempaan palkkausluokkaan kuin samassa palkkaluokassa ollut ja samaa työtä tehneet kolme muuta Y:n käräjäoikeuden käräjätuomaria ei ole ollut eikä oikeusministeriö ole sellaista myöhemminkään pystynyt osoittamaan.

Lisäksi 1.2.2000 voimaan tulleessa palkkausuudistuksessa lukuisia sekä miespuolisia että naispuolisia käräjätuomareita sijoitettiin eri käräjäoikeuksissa T 13 palkkausluokkaan, vaikka heillä oli vähemmän kokemuslisään oikeuttavaa aikaa kuin X:llä olleet 18 vuotta 3 kuukautta. Työtuomioistuin on 20.2.2002 antamissaan tuomioissa numerot 7-10 ja 18.11.2003 antamissaan tuomioissa numerot 80-82, joissa on ollut kysymys vastaavanlaisista tapauksista, vahvistanut, että kantajina olleilla käräjätuomareilla on ollut oikeus sovellettavan tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla saada vaatimansa T 13 palkkausluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien. Viimeksi mainituissa tapauksissa kaikilla juttunsa voittaneilla käräjätuomareilla on ollut vähemmän kokemuslisään oikeuttavaa aikaa kuin X:llä. Työtuomioistuin on kaikissa tuomioissa katsonut, että työnantajalla ei ole ollut hyväksyttävää syytä sijoittaa käräjätuomaria alempaan palkkausluokkaan kuin samassa palkkausluokassa olleet ja samaa työtä tehneet käräjätuomarit.

X on lisäksi vaatinut, että oikeusministeriö velvoitetaan suorittamaan maksamatta jääneille palkkaerille viivästyskorkoa. Myös X:n oikeudenkäyntikulut on korvattava.

Oikeusministeriö on antanut valituksen johdosta lausunnon ja X vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

X:n oikaisuvaatimuksen ja valituksen tutkiminen

X:n vaatimus koskee sellaista perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua asiaa, joka asianosaisella on oikeus saada tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Kun otetaan huomioon sanottu perustuslain säännös, valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin ja valtion virkaehtosopimuslain 25 §:n säännöksiä on tulkittava siten, että virkamies, joka katsoo, ettei viranomainen ole antanut hänelle palvelussuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi ollut hänelle suoritettava, saa tehdä valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikaisuvaatimuksen ja 2 momentissa tarkoitetun valituksen hallintotuomioistuimeen tähän annetusta päätöksestä, vaikka vaatimuksen ratkaiseminen edellyttää virkaehtosopimuksen tulkintaa, jos virkamies ei sen vuoksi, mitä työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:ssä on säädetty, voi saattaa asiaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan X ei ole minkään viranhaltijayhdistyksen jäsen eikä hän ole voinut saattaa asiaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin ollen oikeusministeriön on tullut tutkia X:n oikaisuvaatimus.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut X:n oikeusministeriön päätöksestä tekemän valituksen.

Valitusperusteiden arviointi

Tuomarinpalkkajärjestelmä on virkapalkkajärjestelmä, jossa kullakin viralla on vahvistettu palkkausluokka ja virat on sijoitettu virastoihin. Oikeusministeriön ja AKAVA-JS ry:n 19.4.2000 tekemän tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan käräjätuomarien virat kuuluvat kahteen T palkkausluokkaan aiemman kolmen A palkkausluokan sijaan.

Virkaehtosopimuksella tuomarien käytettävissä oleva palkankorotusvara, joka ei ole mahdollistanut kaikkien käräjätuomareiden sijoittamista T 13 palkkaluokkaan, on kohdistettu työnantajan ja työntekijöitä edustavan järjestön sopimalla tavalla siten, että palkkaluokkien määrä on vähentynyt kahteen. Osapuolet ovat pitäneet tätä parempana vaihtoehtona kuin kaikille samansuuruista palkkausta.

Palkkausuudistuksessa kuhunkin käräjäoikeuteen on sijoitettu ylemmän palkkausluokan virkoja 60 prosenttia ja alemman palkkausluokan virkoja 40 prosenttia. Palkkausjärjestelmän uudistuksen päätavoitteena on ollut saattaa kuopparatkaisujen johdosta vinoutunut palkkausrakenne eri yksiköissä johdonmukaiseksi ja tasapuoliseksi. Uudistuksella on pyritty myös siihen, että eri puolilla maata sijaitseviin käräjäoikeuksiin, pieniin ja syrjäisiinkin, saataisiin pätevää henkilökuntaa. Tuomareiden kokemus taas on otettu tarkentavassa virkaehtosopimuksessa huomioon 5-25 prosentin kokemuslisinä.

Käräjätuomarien sijoittaminen T 11 ja T 13 palkkausluokkiin on oikeusministeriön ohjeen mukaan tapahtunut noudattaen yleensä virkaylennysperiaatteita tai - jos virastolla ei ole nimittämistoimivaltaa - virkaikää eli niin sanottua rangia. Jos virastossa ei ole tällaista järjestystä, ratkaisu on voitu perustaa tuomarina ja/tai lakimiehenä toimimisikään tai kokemuslisään laskettavaan aikaan.

Asiassa on kysymys siitä, onko virkaehtosopimuksen määräysten ja oikeusministeriön ohjeiden käräjätuomarien sijoittamisesta eri palkkausluokkiin katsottava johtavan X:n osalta oikeudenvastaisesti liian alhaiseen palkkaukseen. Koska X:n palkkaus on sinänsä määräytynyt virkaehtosopimuksen ja mainittujen ohjeiden mukaisesti, tämä voi perustua vain siihen valituksessa esitettyyn seikkaan, että X:n palkkauksessa on menetelty tasa-arvolain säännösten vastaisesti tai menettely sijoittaa samassa palkkaluokassa olleet samaa työtä tekevät käräjätuomarit eri palkkaluokkiin on ollut perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Uudistuksessa koko maan käräjätuomareita tarkasteltaessa sekä miehiä että naisia on asetettu alempaan palkkaluokkaan kuin toista sukupuolta olevia vähemmän kokemusta omaavia. Tämä on tapahtunut edellä kuvatun johdonmukaisen korotusten määräytymisjärjestelmän puitteissa ja lopputulos on ollut väistämätön seuraus siitä, että korotuksia ei ole jaettu koko maan käräjätuomareiden kokemukseen perustuvan järjestyksen perusteella. Järjestelmän ei ole väitettykään sinänsä kokonaisuutenaan suosineen jompaa kumpaa sukupuolta olevia tuomareita. Näiden seikkojen perusteella voidaan katsoa, ettei kysymys olisi tasa-arvolain 8 §:ssä tarkoitetusta syrjinnästä työelämässä.

Edellä mainittuja virkaehtosopimusratkaisun perusteena olevia tavoitteita voidaan perustellusti pitää sellaisina hyväksyttävinä syinä, joiden vuoksi samaa työtä tekevät aikaisemmin samaan palkkaluokkaan sijoitetut käräjätuomarit on voitu sijoittaa eri palkkaluokkiin. Tällainen menettely on ollut vakiintunut kohdennettaessa palkankorotuksia palkkaluokkiin perustuvassa virkapalkkajärjestelmässä. Virkaehtosopimuksessa sovitun palkankorotusten jakotavan katsominen oikeudenvastaiseksi vaikeuttaisi edellä mainittujen tuomioistuinten toimintakykyä turvaavien tavoitteiden toteuttamista ja rajoittaisi virkaehtosopimukseen osallisten mahdollisuuksia päättää käytettävissä olevan palkankorotusmäärän kohdentamisesta.

Näistä syistä asian oikeudellisessa arvioinnissa on perusteita päätyä siihen, että X:llä ei ole esittämillään perusteilla oikeutta vaatimaansa palkkaukseen. Asiassa on kuitenkin merkitystä sillä, että työtuomioistuin on järjestäytyneiden käräjätuomareiden kanteiden johdosta samanlaisissa asioissa päätynyt toiseen lopputulokseen.

Työtuomioistuimen tuomiot ja niiden merkitys

Työtuomioistuin on tuomiossaan 2002 nro 7-10 katsonut, että työnantajalla ei tuomareiden ja tuomioistuinten lakimiesten palkkausta koskevaan tarkentavaan virkaehtosopimukseen perustuen ole ollut hyväksyttävää syytä palkkausluokkauudistuksen yhteydessä sijoittaa samaa työtä tehneiden eri sukupuolta olleiden käräjätuomareiden virkoja eri palkkausluokkiin.

Virkaehtosopimukseen osalliset ovat tuomioiden jälkeen 7.2.2003 solmitulla tarkentavalla virkaehtosopimuksella sopineet ylemmän palkkausluokan mukaisen palkan maksamisesta niille käräjätuomareille, joilla palkkausluokkauudistuksen käyttöön ottamisen ajankohtana oli ollut kokemuslisään oikeuttavaa aikaa yli 20 vuotta. Niistä 241 käräjätuomarista, jotka alun perin ovat olleet sijoitettuina palkkausluokkaan A 27, maksetaan vuonna 2003 tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen jälkeen 216 käräjätuomarille palkkausluokan T 13 mukaista palkkaa.

Työtuomioistuimen tuomiolla 18.11.2003 nro 80 on ratkaistu sellaisen miespuolisen käräjätuomarin kanne, jonka kokemuslisään oikeuttava aika on ollut uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottohetkellä 1.2.2000 17 vuotta 5 kuukautta. Työtuomioistuin on katsonut, että kun asian kantaja oli sijoitettu alempaan palkkausluokkaan kuin samaa työtä tekevät 216 käräjätuomaria, joiden joukossa oli myös naisia, asiassa oli syntynyt naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu syrjintäolettama.

Työtuomioistuin on myös katsonut, että arvioitaessa virkarakenteen tasapuolisuuden tavoitetta silmällä on pidettävä sitä, minkälaisia vaikutuksia järjestelmällä on sen piiriin kuuluviin yksilöihin, joita yhdenvertaisuusnormit suojaavat. Suhteellisuusperiaatteen mukaan alemman ja ylemmän palkkausluokan välistä eroa on vaikea puoltaa, koska tarkasteltavana olevien virkojen pätevyysvaatimuksissa ja tehtävien vaativuudessa ei ole näytetty olevan eroa. Palkkausjärjestelmän uudistamisen tavoite ei myöskään ole välttämättä edellyttänyt aikaisemmin samassa palkkausluokassa olleiden vaativuudeltaan samanarvoista työtä tehneiden käräjätuomareiden asettamista palkkauksellisesti erilaiseen asemaan palkkausjärjestelmää käyttöön otettaessa. Työtuomioistuin on hyväksynyt asian kantajan kanteen ja katsonut, että hänellä on oikeus vaatimaansa T 13 palkkausluokan palkkaukseen 1.2.2000 lukien.

X on aiemmin ollut A 27 palkkausluokan virassa ja on nyt palkkausuudistuksen jälkeen sijoitettu virkaiän perusteella T 11 palkkausluokan virkaan. Niistä 241 käräjätuomarista, jotka alun perin ovat olleet sijoitettuina palkkausluokkaan A 27, maksetaan vuonna 2003 tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen jälkeen 216 käräjätuomarille palkkausluokan T 13 mukaista palkkaa. X on käräjätuomareiden virkaikäjärjestyksessä sijalla 195 ja hänellä on ollut kysymyksessä olevaa palvelusta 1.2.2000 yhteensä 18 vuotta 3 kuukautta. Y:n käräjäoikeudessa palkkausluokkaan T 13 sijoitetuilla käräjätuomareilla on enemmän kokemuslisään oikeuttavaa aikaa kuin X:llä, mutta muista vastaavista käräjätuomareista edellä mainitusta työtuomioistuimen tuomiosta ilmenevän mukaan yli 20 on sellaisia, joilla on 1.2.2000 ollut vähemmän kokemuslisään oikeuttavaa aikaa kuin X:llä. Kun X on sijoitettu alempaan palkkausluokkaan kuin edellä mainitut samaa työtä tekevät 216 käräjätuomaria, joiden joukossa on myös naisia, X:n asema on sama kuin kantajan asema edellä mainitussa työtuomioistuimessa ratkaistussa asiassa.

Johtopäätös

Työtuomioistuimen selostetusta päätöksestä ja muista sen näissä asioissa tekemistä päätöksistä on pääteltävissä, että työtuomioistuin olisi katsonut X:n olevan oikeutettu vaatimaansa T 13 palkkaluokan palkkaukseen 1.2.2000 lukien, jos hän olisi työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n estämättä voinut tätä kanteellaan työtuomioistuimessa vaatia. Jos X:n osalta päädyttäisiin toiseen lopputulokseen sen johdosta, että vaatimus on esitetty hallintolainkäytön järjestyksessä, tämä olisi ristiriidassa perustuslain 6 §:ssä ilmaistun kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.

Edellä olevin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo ottaen huomioon myös valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 6 momentin (1670/1995), että X:llä on oikeus vaatimuksensa mukaisesti saada T 13 palkkaluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa oikeusministeriön oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen ja palauttaa asian oikeusministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkolain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan korkolakia ei sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen. Näin ollen X:n palvelussuhteesta johtuvaan palkkasaatavaan ei voida soveltaa korkolain 4 §:n säännöstä viivästyskorosta. Viivästyneenä maksettavalle palkalle ei ole muussakaan laissa säädetty maksettavaksi viivästyskorkoa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää viivästyskorkoa koskevan vaatimuksen.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännös, korkein hallinto-oikeus hylkää X:n oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olli Nykänen, Heikki Kanninen, Ahti Vapaavuori ja Matti Halén. Asian esittelijä Marjo Snellman.