10.6.2005

Asian aikaisempi käsittely

Jämsän sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija on 13.2.2004 tekemällään päätöksellä nro 2004215 hylännyt A:n vammaispalvelulain mukaisen vaikeavammaisten kuljetuspalveluhakemuksen. Lääkärintodistuksen mukaan hakijan muisti on heikentynyt ja hänellä on eksymisvaara vieraassa ympäristössä. Hakija ei näin ollen pysty kuljetuspalvelunkaan turvin liikkumaan itsenäisesti taksissa ja hoitamaan asioitaan itsenäisesti.

Jämsän sosiaalilautakunta on 17.3.2004 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

A on valittanut sosiaalilautakunnan päätöksestä ja vaatinut, että sosiaalilautakunnan päätös kumotaan ja hänelle myönnetään hänen hakemansa kuljetuspalvelu. A ei ole viime aikoina pystynyt dementian vuoksi hoitamaan itsenäisesti asioita ilman saattajaa. Hakemuksen tarkoituksena on ollut, että kuljetuspalvelun ja saattajan avulla asioiden hoitaminen vielä onnistuisi. Vaikeavammaisuus on vaikea todeta silloin, kun ei ole selkeää fyysistä vammaa.

Jämsän sosiaalilautakunnan lausunnon mukaan vammaispalvelulain mukainen vaikeavammaisten kuljetuspalvelu on tarkoitettu vaikeavammaisille henkilöille. A ei tarvitse liikkumisen apuvälineitä ja hän kykenee käyttämään julkisia liikennevälineitä saattajan kanssa. Jämsän sosiaalilautakunnalla ei ole erikseen vanhuksille tarkoitettua sosiaalihuoltolain mukaista yksilöllistä kuljetuspalvelua. Asioimis- ja kaupassakäyntiapua voidaan järjestää kotihoitoyksikön kautta. Lisäksi on järjestetty palvelu- eli PALI-liikennettä. PALI-autot voivat tehdä reitistä poikkeamia asiakkaan ja kuljettajan siitä erikseen sopiessa. PALI-auto Jämsän keskustaan kulkee myös lähellä A:n kotiosoitetta.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus ratkaisu

Hallinto-oikeus on kumonnut Jämsän sosiaalilautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perusteluina lausunut seuraavaa:

Säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 §:n mukaisesti lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön itsenäistä selviytymistä ja osallistumismahdollisuuksia.

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 5 §:n mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

A:n terveydentila ja vaikeavammaisuus

Geriatrian erikoislääkäri 12.1.2004 kuljetuspalvelun hakemiseksi antaman lääkärintodistuksen mukaan vuonna 1926 syntyneen A:n muisti on heikentynyt ja hänellä on eksymisvaara vieraassa ympäristössä. A ei tarvitse liikkumisessaan apuvälineitä, mutta hän tarvitsee tuekseen saattajan pystyäkseen käyttämään julkisia liikennevälineitä. A:lla on sairauden vuoksi pitkäaikainen yli vuoden haitta liikkumisessa. Taksi on välttämätön hänen liikkumisessaan. A on kuljetuspalveluhakemuksessaan 16.1.2004 todennut tarvitsevansa 10 yhdensuuntaista asioimismatkaa kuukaudessa. Oman ilmoituksensa mukaan hän kykenee liikkumaan julkisilla liikennevälineillä saattajan kanssa ja hänellä on noin kilometrin matka lähimmälle linja-autopysäkille.

Johtopäätös

Lääkärinlausunnosta ja esitetystä muusta selvityksestä ilmenee, että A ei tarvitse liikkumiseensa apuvälineitä. Hänen liikkumistaan rajoittaa pääasiassa se, että hänen muistinsa on dementian takia heikentynyt ja hän on sen takia vaarassa eksyä vieraassa ympäristössä ilman saattajaa.

Hallinto-oikeus on katsonut A:n olevan sairastamansa dementian vuoksi vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia tarvitessaan saattajan asiointimatkoillaan. Tähän nähden hallinto-oikeus kumoten tehdyn päätöksen, palauttaa asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi laissa tarkoitettujen kohtuullisten kuljetuspalvelujen järjestämistä varten.

Sovellettuina oikeusohjeina on viitattu edellä selostettujen säännösten lisäksi vammaispalvelulain 1 §:ään.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jämsän sosiaalilautakunta on hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. A:ta ei voida pitää vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä. A kykenee liikkumaan ja käyttämään julkisia liikennevälineitä saattajan kanssa. Vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun avulla A puolisoineen hoitaisi asioimiseen ynnä muuhun sellaiseen liittyvät matkat. Selvitystä puolison liikkumiskyvystä ei ole. Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on aina henkilökohtainen eikä sen tarkoituksena ole turvata esimerkiksi sairastuneen henkilön omaisen asiointimatkoja tai vastaavia.

A ei tarvitse apuvälineitä liikkumiseensa. Hän asuu arviolta yhden kilometrin päässä Jämsän keskustasta. Hakemuksesta tai lääkärinlausunnosta ei ilmene, etteikö hän kykenisi suoriutumaan kyseisestä matkasta ilman taksia tai linja-autoa. A:n ensisijainen tarve on saattaja-apu, koska dementiasta johtuen hänen muistinsa on heikentynyt ja vieraassa ympäristössä hänellä on eksymisvaara. Hakemuksesta tai lääkärintodistuksesta ei selviä, kuinka vaikeasta dementiasta on kyse. A:lle ei kuitenkaan voida pitää vieraana ympäristönä Jämsän keskustan aluetta, johon hänen asioimismatkansa suuntautuisivat ja jonka tuntumassa hän asuu. Asioimis- ja kaupassa käyntiapua A:lle voidaan järjestää ensisijaisen lainsäädännön kautta eli sosiaalihuoltolain mukaisena kotipalveluna. Kulkemiseen Jämsä keskustaan hän voi puolisoineen käyttää myös palvelu- eli PALI-liikennettä.

Keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa sairastavan henkilön ei voida olettaa suoriutuvan itsenäisesti ja omatoimisesti kuljetuspalvelunkaan turvin jokapäiväiseen asioimiseen liittyvissä toimissa. Tällaisten henkilöiden kohdalla on ensisijaista turvata muun lainsäädännön kautta selviytyminen omassa kodissa ja siihen liittyvät mahdolliset asioimis- ja kaupassakäyntiavut saattajapalveluineen. Jämsän sosiaalilautakunnan mielestä myös A:n kohdalla on ensisijaisesti kyse tästä eikä siitä, että hän olisi vaikeavammainen henkilö.

Valitusta hallinto-oikeudelle on perusteltu muun muassa sillä, että nykyään suositaan sitä, että vanhukset pystyisivät mahdollisimman pitkään asumaan kotonaan. Tässä on kuitenkin ensisijaisesti kyse muusta kuin vammaispalvelulain mukaisista palveluista ja tukitoimista, jotka ovat tarkoitettu vammaisille ja vaikeavammaisille henkilöille silloin, kun tarvittavia palveluja ja tukitoimia ei pystytä järjestämään ensisijaisen lainsäädännön kautta.

A on selityksessään lausunut, että hän sairastaa dementiaa aiheuttavaa alzheimerin tautia ja lisäksi hänellä on astma sekä sydänvika. Näiden sairauksien vuoksi asiointimatkat julkisilla kulkuvälineillä tuottavat kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Myös puolison terveydentila on heikentynyt vuoden 2004 aikana. Virkistys- ja asiointimatkoillaan A ja hänen puolisonsa ovat usein joutuneet tilaamaan taksin kesken matkan, muun muassa A:n hengenahdistuksen vuoksi. Hyvän mielialan ja henkisen vireyden ylläpitämiseksi on tärkeää, että muiden sairauksiensa ohella dementiaa sairastavakin pääsee liikkumaan kodin ulkopuolelle. Dementian edetessä halu lähteä liikkeelle kodin ulkopuolelle usein vähenee oman epävarmuuden vuoksi, mistä johtuu, että omaisten asiaksi jää riittävä ulkopuolisten kontaktien saanti. Edellä mainittujen sairauksien ja muistin heikkenemisen johdosta kuljetuspalveluja on haettu siten, että mukana on saattaja, useimmiten puoliso, koska A ei voi hoitaa yksin asioita.

Jämsän sosiaalilautakunta on antanut vastaselityksen ja todennut, ettei kuljetuspalveluja ole haettu sydänvian vuoksi eikä sitä mainita lääkärintodistuksissa. Myöskään puolison heikentynyt kunto ei ole peruste myöntää kuljetuspalveluja.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa voimaan Jämsän sosiaalilautakunnan 17.3.2004 tekemän päätöksen.

Perustelut

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaispalvelulain 20 §:ssä olevan valtuutussäännöksen mukaan tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 4 §:n mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset.

Vammaispalveluasetuksen 5 §:n mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Hallituksen esityksessä laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimita sekä laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta (HE 219 1986 vp) lausutaan, että vaikeavammaisten tasa-arvon kannalta on tärkeää, että heidän mahdollisuutensa saada kohtuullinen määrä heidän omatoimisen suoriutumisensa vuoksi välttämättömiä erityispalveluja ja tukitoimia tulisi valtakunnallisesti yhdenmukaisesti turvatuksi. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan kunnille säädettäväksi erityinen järjestämisvelvollisuus sellaisten palvelujen ja tukitoimien osalta, jotka ovat vaikeavammaisten henkilöiden itsenäisen suoriutumisen kannalta välttämättömiä. Tällaisiksi on katsottu muun muassa kuljetuspalvelut.

Hallituksen esityksessä lausutaan edelleen, että liikkuminen on eräs olennaisimpia osallistumisen edellytyksiä. Koulunkäynti, työ ja harrastukset edellyttävät mahdollisuutta liikkua. Lakiehdotuksen mukaisilla kuljetuspalveluilla turvattaisiin myös vaikeimmin vammaisille henkilölle kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muillekin kansalaisille.

Hallituksen esityksen mukaan kuljetuspalveluja järjestettäisiin asetuksella tarkemmin säädettävin perustein sellaiselle vaikeavammaiselle henkilölle, joka ei vammansa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Tällaisia ovat muun muassa vaikeasti liikuntavammaiset, kuurosokeat sekä sokeat henkilöt. Kuljetuspalveluja voidaan tarvittaessa täydentää sosiaalihuoltolain mukaisilla kotipalveluilla, joihin kuuluvat muun maussa saattopalvelut.

Hallinto-oikeuden päätöksessä selostetun lääkärinlausunnon mukaan A sairastaa alzheimerin tautia ja hänellä on astma. A tarvitsee lääkärintodistuksen mukaan saattajan pystyäkseen käyttämään julkisia liikennevälineitä eksymisvaaran ja muistin heikentymisen vuoksi. A:lla on sairauden vuoksi pitkäaikainen yli vuoden haitta liikkumisessa. Taksi on välttämätön hänen liikkumisessaan.

A:lla ei lääkärintodistuksen mukaan ole ollut silloin kun viranhaltijan päätös on tehty, sellaista ruumiillista vammaa tai sairautta, joka vaikeuttaisi hänen liikkumistaan ja jonka vuoksi hän ei voisi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä. Joukkoliikenteen käyttäminen tosin edellyttää matkustamista puolison kanssa. A ei voi alzheimerin taudin vuoksi käyttää myöskään haettuja kuljetuspalveluja ilman puolisoa. Vaikka asiassa on viitattu saattajan tarpeeseen, ulkopuolisen saattajan palveluista kuljetuspalveluun liittyen ei ole kysymys. Haetut kuljetuspalvelut eivät hakemuksen perusteena esitetyn selvityksen mukaan vaikuttaisi sillä tavoin A:n liikkumiseen, että hän välttämättä tarvitsisi kuljetuspalveluita suoriutuakseen lain tarkoittamalla tavalla tavanomaisista elämän toiminnoista. Näillä perusteilla A:ta ei voida pitää vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolla ollut erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jolle olisi järjestettävä vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut kuljetuspalvelut.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Jukka Mattila, Matti Halén ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Anne E. Niemen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Ilkka Pere ja Marita Liljeström yhtyivät: "Hylkään valituksen. En muuta Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaispalveluasetuksen 4 §:n mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset.

Vammaispalveluasetuksen 5 §:n mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

A sairastaa alzheimerin tautia ja hänellä on astma. A tarvitsee lääkärintodistuksen mukaan saattajan pystyäkseen käyttämään julkisia liikennevälineitä eksymisvaaran ja muistin heikentymisen vuoksi.

Edellä esitetyn perusteella katson, että A:lla on sairaudestaan johtuen erityisiä vaikeuksia liikkumisessaan siten, ettei hän voi tarpeellisiin asiointi- ja virkistysmatkoihinsa käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Katson näin ollen, että A:ta on pidettävä kuljetuspalveluja järjestettäessä vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä. Tällä ja muutoin Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katson, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa."