19.4.2004

Asian aikaisempi käsittely

Luopioisten kunnanvaltuusto on päätöksellään 11.9.2000 § 50 hyväksynyt Luopioisten rantayleiskaavan maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuna oikeusvaikutteisena osayleiskaavana.

2. Asian käsittely Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa

2.1. Valitukset hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys

A on valituksessaan vaatinut kaavassa maa- ja metsätalousalueeksi osoitetun tilan RN:o 1:177/jm 1 ranta-alueen, jolla loma-asunto sijaitsee, merkitsemistä itsenäiseksi loma-asunnon rakennuspaikaksi.

B ry on valituksessaan vaatinut, että valtuuston päätös kumotaan ja asia palautetaan kunnalle uudelleen valmisteltavaksi. Yhdistyksen oikeudenkäyntikulut on korvattava laillisine korkoineen. Yhdistys on lisäksi muun muassa vaatinut valituksessa erityisesti mainittujen rakennuspaikkojen poistamista kaavasta.

Valituksensa perusteluina yhdistys on lausunut, että Kukkiajärven Natura 2000 -alueeseen kohdistuvat vaikutukset on arvioitu puutteellisesti. Kaava on tältä osin laadittu luonnonsuojelulain 65 §:n sekä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vastaisesti. Ormiota ei ole otettu kaavassa riittävästi huomioon. Tärkeät linnustoalueet on otettu puutteellisesti huomioon kaavassa. Kaavan mitoitus on liiallinen ja rakentamattomia ranta-alueita on riittämättömästi.

Kukkiajärven vesialue kuuluu osittain valtioneuvoston ehdottamaan Natura 2000 -verkoston kohteeseen FI0328004 Kukkiajärvi. Kysymys on ennen muuta luontotyypistä 3110. Tämä luontotyyppi peittää 100 % kohteesta ja sen edustavuus on korkein mahdollinen (A).

Luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämän arvioinnin tarve on kiistaton, sillä on todennäköistä, että kaavasta aiheutuu merkittävää haittaa Natura-alueelle.

Myös maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 § edellyttää muun ohella välittömien ja välillisten veteen liittyvien vaikutusten arviointia. Kaavan selvityksiä ei voida pitää riittävinä, eikä ympäristövaikutuksia ole tarpeellisessa määrin selvitetty.

Kukkiajärven alueella esiintyy Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu vesisaniainen, ormio (Pilularia globulifera). Sen ainoat esiintymispaikat Suomessa sijaitsevat Kukkian vesistöaltailla. Samalla se on maailman pohjoisin esiintymisalue. Ormio on maailmanlaajuisesti uhanalainen ja kuuluu myös Euroopan neuvoston uhanalaisluetteloon. Voimakkaasti taantunut laji on luokiteltu uhanalaiseksi myös muilla pohjoisilla esiintymisalueillaan eli Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Puolassa ja Saksassa. Suomen uudessa vuoden 2000 uhanalaisuusluokittelussa se on katsottu vaarantuneeksi, kun se aikaisemmin oli vain silmälläpidettävä harvinainen. Lajin suojelutilanne on siis mennyt huonompaan suuntaan.

Tärkein tekijä ormion säilymiselle on veden laatu. Kaavan mukaisen rakentamisen seurauksena on todennäköistä, että hajapäästöt vesistöön ja vesiliikenteen kasvu yhdessä aiheuttavat oleellista veden laadun heikkenemistä. Näin myös ormion säilyminen Suomessa on uhattuna.

Kaavaa laadittaessa on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan otettava huomioon muun ohella ympäristöhaittojen vähentäminen ja luonnonarvojen vaaliminen. Lisäksi on katsottava, että rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu muuhun ympäristöön. Muun muassa luonnonsuojelu, vesiensuojelu ja vesistön sekä luonnon ominaispiirteet on otettava huomioon. Kaavan mitoitus ja rakennuspaikkojen sijoittaminen on liian tehokasta täyttääkseen nämä kaavan sisältövaatimukset. Kaava on tämänkin vuoksi lainvastainen.

Kaavan sovittaminen paremmin yhteen ormion suojelun kanssa edellyttää ormion esiintymisalueiden parempaa kartoittamista. Viranomaisneuvottelujen muistiossakin todetaan, että ormion esiintymispaikoista ei tällä hetkellä ole riittävästi tietoa.

Kaavan sisältövaatimusten määrittämisessä on olennaista merkitystä myös luonnonsuojelulain 5 §:n suotuisan suojelutason käsitteellä ja sitä täydentävällä luonnonsuojeluasetuksen 2 §:llä. Tällä hetkellä ormion suojelutasoa ei voida pitää suotuisana. Jos kaavan mukainen rakentaminen sallitaan, tulee ormio ajan myötä todennäköisesti häviämään Suomesta.

Koko Kukkiajärvi on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi lintualueeksi. Näitä IBA (Important Bird Area) -alueita on Suomessa vain 96. Alueiden maailmanlaajuisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi IBA-alueet on valittu maailman lintutieteen keskusjärjestön BirdLife Internationalin asettamilla matemaattisilla parimääräkriteereillä. Suomessa IBA-aineiston kokosi Suomen ympäristökeskus yhdessä BirdLife Suomen kanssa. Euroopan yhteisöjen komissio käyttää IBA-kirjaa (Heath, M.F. & Evans, M. I. (toim.): Important Bird Areas in Europe, Priority sites for conservation, Volume 1: Northern Europe) lähteenään käsitellessään jäsenmaiden linnustonsuojeluasioita ja niitä koskevia kanteluita.

Erityisesti Kukkiajärven kuikan ja kalalokin parimäärät ovat B-tasoa eli koko Euroopan mittakaavassa merkittävät. IBA-kirjassa kiinnitetään erityishuomiota alueen mökkiytymiseen, joka on jo vaikuttanut lintukantoihin, erityisesti kuikkaan. Kirja toteaa alueen olevan myös yksi Sisä-Suomen parhaista selkälokin nimirodun (Larus f. fuscus) pesimäalueista. Suomessa pesii valtaosa tämän rodun maailman kannasta. Suomella on sen suojelusta maailmanlaajuinen päävastuu. Kukkian selkälokkikanta on lintulaskentojen mukaan vähentynyt vuonna 1987 lasketuista 83 parista 50-55 pariin vuosien 1996 ja 1998-1999 laskennoissa. Tämä lisää lajin viimeisten pesäpaikkojen suojelutarvetta.

Kotimaisessa tarkastelussa Kukkia on härkälinnun pesimisalueena valtakunnallisesti merkittävä ja kalatiiralle kohtalaisen merkittävä.

Lintujen suojelussa ei pelkän pesäpaikan suojelu riitä. Ohi kulkeva vene voi säikäyttää hautovan emon pesältä, jolloin munat voivat jäähtyä tai joutua variksen tai muun munia syövän lajin saaliiksi. Kuikat ja muut sukeltajasorsat käyttävät koko järveä kalastusalueenaan. Lisääntyvä verkkokalastus lisää lintujen verkkokuolemia.

Monilla kaavaan merkityillä linnustollisesti arvokkailla alueilla on jo paljon rakennuspaikkoja. Huono nykytilanne korostaa muiden alueiden pitämistä rakentamattomina.

Kaavan mitoitusarvoja, jotka nyt ovat yleisesti jopa 6-7 rakennuspaikkaa rantakilometriä kohti, tulee laskea 4-5 rakennuspaikkaan rantakilometriä kohti. Muunnetun rantaviivan pituuden mukainen mitoitusarvo on Kukkian alueella yleiskaava-alueen suurin ja valtakunnallisestikin erittäin korkea eli 7,1-8,2. Kaavaselostus tunnustaa jo nyt erittäin suuren tehokkuuden.

Kukkian vapaiden rantojen määrä on pieni. Suuri osa vapaista paikoista on lisäksi kapeita mökkien välejä, joita ei voi käyttää esimerkiksi retkeilyyn. Virkistys- ja retkeilykäyttöön tarvittaisiin mahdollisimman laajoja ja yhtenäisiä vapaita rantoja. Kaavassa esitetty rakennuspaikkojen lisääminen estää tätä tavoitetta ja on vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n ja 73 §:n vaatimuksia.

Vapaiden rantojen tulee olla yhtä laadukkaita ja helposti saavutettavia kuin mökkirantojen. Mitä enemmän mökkejä alueella on, sitä suurempi mökkiläistenkin retkeilypaine viimeisille vapaille rannoille kohdistuu.

2.2. Lausunnot ja vastineet hallinto-oikeudessa

Luopioisten kunnanhallitus on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt A:n valituksen hylkäämistä.

Kunnanhallitus on yhdistyksen valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä ja lausunut valitusperusteista muun ohella seuraavaa:

Kukkiajärven Natura 2000 -alueeseen kohdistuvien vaikutusten puutteellinen arviointi sekä luonnonsuojelulain 65 §:n sekä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vastaisuus.

Kukkian Natura 2000 -alueen ranta-alueella sijaitsee 872 rakennettua tai vahvistuneisiin ranta-asemakaavoihin perustuvaa loma- tai asuinrakennuspaikkaa. Vanhoista rakennuspaikoista 163 sijaitsee saarissa. Kaavassa on osoitettu 130 uutta rakennuspaikkaa, joista 25 saarien rannoille. Arvioinnin tarpeellisuus tulee harkita tämän uuden rakentamisen vaikutusten perusteella.

Kaavan laatimisvaiheen viranomaisneuvotteluissa katsottiin, ettei tarvetta erityiseen Natura-arviointiin muodostu. Natura-alueen ranta-alueille on osoitettu uusia tavanomaisia loma-asuntoja haja-asutusluontoisesti kantatilaperiaatteen mukaisesti.

Kaavaa varten laaditut tutkimukset ja selvitykset perustuvat lähtökohtaisesti rakennuslain säännöksiin. Rantayleiskaava on saatettu kaavaehdotuksena valmiiksi vuoden 1999 aikana. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset vaikutusten arvioinnista on otettu huomioon. Arviointi täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 209 §:n sisältötavoitteet.

Ormion riittämätön huomioon ottaminen kaavassa.

Ormiota esiintyy Kukkian lisäksi ainakin Hauhon puolella Iso-Roinevedessä ja Vihajärvessä sekä Kuohijärvessä.

Ormio esiintyy laajalti Euroopassa ja valtaa helposti ihmistoiminnan ansiosta syntyneitä kosteikkoja. Ormio ei kuulu luontodirektiivin lajeihin, Suomessa rauhoitettuihin lajeihin eikä erityissuojelua vaativiin lajeihin. Ormion suojelu toteutuu luontotyypin suojelun kautta, mikä tarkoittaa Kukkian veden laadun turvaamista.

Ormion esiintymisalueita tarkasteltaessa voidaan havaita, että ormio viihtyy hyvin tiheästi rakennettujen rantojen edustalla. Esimerkiksi koko Kukkian länsiranta Haltianselälle saakka on ormion esiintymisaluetta ja samalla Kukkian tiheimmin rakennettuja alueita. Ormiota esiintyy myös kirkonkylän taajaman lähialueiden ranta-alueella. Rantaan saakka ulottuva taaja-asutus ja siitä aiheutuva vesiliikenne ei näyttäisi vaikuttavan heikentävästi ormion esiintymiseen.

Kesän 2000 tutkimuksen raportissa kuvataan ormion esiintymistä kunnan ruoppaamalla yleisellä venevalkama-alueella. Ormiota esiintyy myös Kuohijoen suulla Kipparinlahden pohjukassa, vaikka Kuohijoki on kapea ja matala ja Kipparinlahden itäranta on täyteen rakennettu.

Kaavassa Natura-alueelle osoitettu uuden rakentamisen tehokkuus 3-7 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohti on hyvin alhainen verrattuna laajojen ormion esiintymisalueiden olemassa olevaan rakentamistehokkuuteen. Ylitiheän vanhan rakennuskannan vuoksi useimmille ormion esiintymisalueiden rannoille ei ole osoitettu uusia rakennuspaikkoja. Kaavassa osoitettu uusi rantarakentaminen ja mahdollinen vesiliikenteen lisääntyminen ei heikennä merkityksellisesti vesistön laatua eikä siten uhkaa ormion säilymistä.

Tärkeiden linnustoalueiden puutteellinen huomioon ottaminen.

IBA-kirja on ilmestynyt vasta maaliskuussa 2000, jolloin kaava oli jo kaavaehdotuksena valmis. Kirjassa esitetyt tiedot eivät siten olleet käytettävissä kaavaa valmisteltaessa. Kaavaa laadittaessa on ollut käytettävissä yksityiskohtaista tietoa Kukkian vesistöalueen tärkeistä linnustoalueista. Selkävesilinnuston kannalta arvokkaat pesimäalueet on rajattu kaavakartoille muun muassa Raimo Virkkalan asiantuntemukseen perustuen.

Inventointien perusteella voidaan päätellä, että loma-asutuksen vaikutusta linnustoon näyttäisi olevan vähäinen joillakin lajeilla. Toisilla lajeilla kannat ovat kasvaneet voimakkaasta rakentamisesta huolimatta. Lintukantoihin on ratkaisevasti vaikuttanut esimerkiksi minkin ja supikoiran runsastuminen.

IBA-kirjassa on esitetty kuikan parimääräksi Kukkialla 48 paria vuonna 1987. Virkkala on todennut parimääräksi 50 vuonna 1999 ja kannanmuutokseksi 0. Viittaus kuikkakannan pienenemiseen ei Virkkalan tutkimuksen mukaan ole oikea. Kuikka on poistettu uudesta uhanalaisuusluokituksesta.

Samalla aikajänteellä 1987-1999 on kalalokin parimäärä noussut 618:sta 722:een.

Selkälokki on selvästi vähentynyt koko Suomessa. Väheneminen alkoi jo 1960-luvulla, jolloin sen selitettiin johtuvan harmaalokin lisääntymisestä. Näin näyttää myös Kukkialla tapahtuneen. Uhanalaisuusluokituksessakin tämä syy on otettu huomioon. Linkolan (1996) mukaan Kukkian alueen suurin selkälokkiyhdyskunta pesi Uritunselällä kallioluodolla, jolla oli myös loma-asunto ja tynnyrisauna. Uritunselän ranta-alueet ovat myös Kukkian altaan tehokkaimmin rakennettuja, joten loma-asutuksen vaikutusta selkälokkikannan pienenemiseen on vaikea nähdä.

Härkälintu on viime vuosikymmeninä lisääntynyt alueella voimakkaasti, ja se asuttaa nykyisin lähes kaikkia sopivia pesäpaikkoja esimerkiksi Pälkänevedellä. Kukkialle laji on kotiutunut 1980-luvulla.

Vaatimus rakentamattomien alueiden säilyttämisestä rakentamattomina on perusteeton ja rakennuslain 22 §:n sekä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n vastainen. Kaavaan perustuvan uuden rakentamisen ja muun maankäytön ei voida katsoa merkittävästi vaarantavan Kukkian linnuston elinolosuhteita.

Kaavan liiallinen mitoitus ja rakentamattomien ranta-alueiden riittämättömyys.

Saarialueiden mitoitusta ja uusien rakennuspaikkojen lukumäärää voidaan pitää alhaisena. Mitoitustapa on rakennettu yhteistyössä Pirkanmaan ympäristökeskuksen kanssa erityisesti saarialueiden luonnonarvot huomioon ottavaksi. Pääsääntöisesti kaikki uudet rakennuspaikat on siirretty saarista mantereelle, mikäli se on maanomistusoloista johtuen mahdollista.

Uusia saarirakennuspaikkoja on osoitettu Kukkian osa-alueelle 16. Osa-alueen saarissa sijaitsee yhteensä 108 rakennettua lomarakennuspaikkaa, joista 19 vahvistuneiden ranta-asemakaavojen alueella. Vahvistuneiden ranta-asemakaavojen alueella sijaitsee lisäksi 12 toteutumatonta lomarakennuspaikkaa, eli yhteensä osa-alueen saarissa sijaitsee 120 rakennettua tai vahvistuneisiin ranta-asemakaavoihin perustuvaa lomarakennuspaikkaa. Kaikki yleiskaavaan perustuvat uudet rakennuspaikat on osoitettu varsin suuriin saariin. Niitä ei ole maanomistusoloista johtuen mahdollista siirtää mannerrannoille, tai siirrolla ei ole todettu saavutettavan hyötyä luonto- ja maisema-arvojen kannalta. Useat vanhat loma-asunnot sijaitsevat pienillä saarilla ja luodoilla, eli luonnonympäristön kannalta kaikkein herkimmillä alueilla. Näitä rakennuspaikkoja ei voida lähteä yleiskaavoituksen keinoin poistamaan.

Natura 2000 -alueella on kaavassa todettu saarissa 163 rakennettua tai vahvistuneisiin ranta-asemakaavoihin perustuvaa lomarakennuspaikkaa. Yleiskaavaan perustuvia uusia rakennuspaikkoja on osoitettu 25.

Kukkian osa-alueen mannerrannoille on yleiskaavalla osoitettu uusia loma- tai asuinrakennuspaikkoja yhteensä 29. Osa-alueen mannerrannoilla sijaitsee yhteensä 139 rakennettua loma- tai asuinrakennuspaikkaa, joista 32 sijaitsee vahvistuneiden ranta-asemakaavojen alueella. Lisäksi vahvistuneiden ranta-asemakaavojen alueella sijaitsee 11 toteutumatonta loma- tai asuinrakennuspaikkaa, eli yhteensä osa-alueen rannoilla sijaitsee 150 rakennettua tai vahvistuneisiin ranta-asemakaavoihin perustuvaa loma- tai asuinrakennuspaikkaa.

Natura 2000 -alueen mannerrannoilla on kaavassa todettu 709 rakennettua tai vahvistuneisiin ranta-asemakaavoihin perustuvaa loma- tai asuinrakennuspaikkaa. Yleiskaavaan perustuvia uusia rakennuspaikkoja on osoitettu 105.

Natura 2000 -alueen keskimääräinen rakentamistehokkuus on tällä hetkellä 4,9 rakennuspaikkaa todellista rantaviivakilometriä kohti. Kaavassa osoitettu uusi rakentaminen nostaa tehokkuuden 5,6 rakennuspaikkaan todellista rantaviivakilometriä kohti. Muunnetun mitoitusrantaviivan pituuden perusteella laskettuna vastaavat luvut ovat noin 7,0 ja 8,0, joten kaavan aiheuttama rakentamistehokkuuden lisäys on siten keskimäärin noin 1,0 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti.

Kaavaselostuksessa on vastaavasti esitetty koko Kukkian vesistöaltaan keskimääräiset mitoitusarvot. Voidaan todeta, että vanha rakentaminen on koko Kukkian vesistöaltaalla huomattavan korkea ja erityisesti vanha rakentaminen on keskittynyt nimenomaan Kukkian Natura-alueen rannoille. Huomattavan laajoilla ranta-alueilla vanha rakentamistehokkuus on jopa 10-15 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohti. Esimerkiksi Uritunselän osa-alueella keskimääräinen mitoitus on noin 11 ja Eteläisen Syynisaarenselän osa-alueella 12 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohti.

Mitoituksen alentaminen vaaditulla tavalla vaikuttaa käytännössä merkittävästi vain muutaman suuremman tilan rakennusoikeuden määrään. Pienempien kiinteistöjen osalta mitoituksen alentamisella ei ole juurikaan vaikutusta. Mitoitustason laskeminen esimerkiksi seitsemästä viiteen ei vähentäisi samassa suhteessa kaava-alueen uusien rakennuspaikkojen lukumäärää. Suhteellisen suuren joukon pieniä kiinteistöjä rakennusoikeus olisi yksi uusi rakennuspaikka käytettiinpä mitoitusarvona 5 tai 7 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohti. Mitoitustason laskeminen kohdistuisi Luopioisten rantayleiskaava-alueella siis hyvin pieneen joukkoon tiloja ja maanomistajia. On kohtuutonta ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun vastaista, jos näin pieni joukko joutuisi kärsimään Kukkian ylitehokkaasta (naapurikantatilojen) rakentamisesta, eikä esitetyllä alennetulla mitoituksella saada kuitenkaan kuin yksittäisiä rakennuspaikkoja vähemmäksi arvokkailta alueilta. Todellinen hyöty luonnonympäristön kannalta jäisi käytännössä vähäiseksi, koska uusia rakennuspaikkoja ei käytännössä voi automaattisesti poistaa juuri arvokkaimmilta rannanosilta. Tilanne olisi kokonaan toinen, jos Natura-alueen rannat olisivat laajasti rakentamattomia tai väljästi rakennettuja.

Kukkian vesistöaltaalla käytettyjä mitoitusarvoja on pidettävä vesistön olosuhteet ja ominaisuudet huomioon ottaen kohtuullisena ja ympäristöarvot kestävästi huomioon ottavina. Harvoilla jäljellä olevilla rakentamattomilla rannanosilla on uudet rakennuspaikat osoitettu mahdollisuuksien mukaan yhtenäisiin ryhmiin ja vanhan rakentamisen yhteyteen. Vanhan rakentamisen hajanaiseen sijoittamiseen ei rantayleiskaavalla voida vaikuttaa.

Pirkanmaan ympäristökeskus on antanut valitusten johdosta lausunnon. Ympäristökeskus on esittänyt yhdistyksen valituksen hylkäämistä muun ohella seuraavin perustein:

Kukkiajärven vesiluontotyyppiin kohdistuvat osayleiskaavan vaikutukset ovat luonteeltaan epäsuoria ja syntyvät rakentamisen aiheuttamien kiintoaine- ja ravinnepäästöjen kautta. Kaavaan sisältyvä rakentaminen lisää myös vesiliikennettä järvellä, mutta vesiliikenteen suoria vaikutuksia vesiluontotyyppiin voidaan pitää vähäisinä. Välillisenä vaikutuksena voidaan pitää mahdollista rantojen ruoppaamista rakennuspaikkojen edustoilla, mikä kuitenkin suuntautunee umpeenkasvaneisiin rannanosiin, joissa suojeltavaa vesiluontotyyppiä ilmentävää pohjaversoiskasvillisuutta ei juurikaan esiinny.

Kaavaselostukseen sisältyvä vaikutusten arviointi tuo esille olennaiset, luonnonsuojelulain 65 §:n soveltamisen kannalta keskeiset tiedot. Selvityksiä voidaan pitää riittävinä myös maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n vaatimukset huomioon ottaen.

Kukkiajärven veden laatu on parantunut lisääntyneestä lomarakentamisesta huolimatta. Luontotyypille ominainen pohjaversoiskasvillisuus ei ole käytettävissä olevien tietojen (ormiokartoitus kesällä 2000) mukaan vähentynyt. Järven veden laatuun vaikuttavat sen valuma-alueen maa- ja metsätalouden kuormitus sekä pistekuormitus. Muu kuin loma-asutuksesta aiheutuva hajakuormitus vähenee todennäköisesti edelleen. Verrattuna tilanteeseen, jossa rantayleiskaava ei olisi laadittu, yleiskaava voi jopa vähentää vesistöön kohdistuvaa kuormitusta, koska kaavalla rakentamisen mitoitusta, sijoittumista ja jätevesien aiheuttamaa kuormitusta voidaan kokonaisvaltaisesti ohjata ja säännellä.

Uuden rakentamisen osalta tulee rakennuslupia myönnettäessä lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 136 §:n mukaisesti edellyttää, että jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle. Olemassa olevien rakennusten jätevesien käsittelylle voidaan tarvittaessa asettaa aiempaa suurempia vaatimuksia esimerkiksi ympäristönsuojelulain 19 §:n mukaisilla kunnallisilla ympäristönsuojelumääräyksillä. Ympäristöministeriössä on valmisteilla ympäristönsuojelulain 18 §:n nojalla annettava asetus haja-asutuksen jätevesihuollon tehostamisesta. Asetuksella pyritään luomaan yleiset linjat haja-asutuksen jätevesihuoltoa koskeville kuntien ympäristönsuojelumääräyksille.

Rantayleiskaavan ja Natura 2000 -alueeseen liittyvien rantakaavojen sekä yksittäisten rakennus- ja poikkeuslupien ei voida osoittaa todennäköisesti merkittävästi heikentävän Kukkiajärven vesiluontotyyppiä.

Ormiokasvustojen inventoimiseen laajalla järvialueella ei ole ollut tarvetta yleiskaavan laatimisen yhteydessä. Kesällä 2000 on tehty ormiokartoitus, joka ei tosin ole liittynyt kaavaprosessiin. Rakentamisen epäsuotuisasta vaikutuksesta ormiokasvustoihin ei ole osoitusta, eikä lajin esiintyminen koko järvialueella ilmeisesti kärsi yksittäisillä alueilla tapahtuvasta pohjan ruoppaamisesta tai vesiliikenteestä.

Rantayleiskaavoituksen yhteydessä on olennaista arvioida maankäytön muutoksen vaikutusta maa-alueilla. Lisäksi on otettava huomioon rakentamisen ja muiden kaavavarausten vaikutukset veden laatuun ja sitä kautta vesikasvillisuuteen.

Alueen luontoarvot on otettu asianmukaisella tavalla huomioon kaavaa laadittaessa. Ormio on uhanalaisena ja Kukkiajärven vesiluontotyypille ominaisena lajina otettu kaavaa laadittaessa huomioon siten kuin kohtuudella voidaan edellyttää yleiskaavoituksen yhteydessä.

Kukkiajärvi on linnustoltaan arvokas, saarien ja luotojen pirstoma vesistö, jolle on ominaista runsas selkävesilinnusto. Osayleiskaavaa laadittaessa on ollut käytettävissä hyvät, asiantuntijoiden laatimat linnustoselvitykset, joissa on ollut vertailutietoa lajistosta myös 1990-luvun alun tilanteesta. Arvokkaan linnuston säilyttäminen on ollut yksi merkittävä tekijä määritettäessä erityisesti Kukkian saarten mitoitusarvoja sekä mahdollisuuksien mukaan myös rakentamisen sijoittumista. Maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vuoksi mitoitusarvot ovat jääneet suhteellisen korkeiksi alueen luonnonarvoihin nähden. Rakennusoikeuksien vähentämiselle ei ole kuitenkaan jäänyt juurikaan mahdollisuuksia.

2.3. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on 18.4.2002 antamallaan valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, B ry:n valituksesta kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut muun ohella seuraavaa:

Kaava-alueen ja kaavan kuvaus

Suunnittelualue käsittää Luopioisten kunnan järvien, lampien ja suurimpien jokien ranta-alueet. Alueella on kaikkiaan noin 85 järveä tai lampea. Suunnittelu on kohdistunut rantavyöhykkeeseen, jonka syvyys on 100-300 metriä. Todellista rantaviivaa alueella on noin 440 kilometriä. Vesialueen kokonaispinta-ala on noin 72 neliökilometriä.

Kaavaselostuksen mukaan kaavan mitoitusluokitusta laadittaessa on käytetty seuraavia mitoitusryhmiä:
- 1 loma-asunto/kaksi vesihehtaaria: Pienten alle 10 hehtaarin lampien ja järvien osalta noudatetaan vesipinta-alaan perustuvaa normia. Alle 4 vesihehtaarin järvillä ei kuitenkaan ole rakennusoikeutta.
- 3 rakennuspaikkaa/rantaviivakilometri: Ympäristöarvoiltaan valtakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat alueet tai virkistyskelpoisuusluokitus on huonompi kuin välttävä. Valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman alueet. Rakennettavuudeltaan ja viihtyisyydeltään huonot rannat. Ryhmään kuuluvat myös järvet, joiden pinta-ala on alle 20 hehtaaria sekä Kuohijoen alue.
- 4 rakennuspaikkaa/rantaviivakilometri: Normaalit keskitasoiset rannat, jotka eivät ole yleissijainniltaan tai rakennettavuudeltaan erityisen sopivia loma-asutuksen käyttöön. Toisaalta rannoilla ei ole keskitasoa enempää luontoarvoja tai luontoarvot on mahdollista huomioida rakentamisen sijoittamisella. Ryhmään kuuluvat suurehkot vesistöt ja pienempien järvien erityisen hyvät ranta-alueet.
- 5 rakennuspaikkaa/rantaviivakilometri: Normaalit keskitasoiset rannat, jotka sopivat melko hyvin yleissijainniltaan tai rakennettavuudeltaan loma-asutuksen käyttöön. Rannoilla ei ole keskitasoa enempää luontoarvoja tai luontoarvot on mahdollista huomioida rakentamisen sijoittamisella. Ryhmään kuuluvat suurehkot vesistöt ja pienempien järvien erityisen hyvät ranta-alueet sekä mitoitustavaltaan mannerrantoina käsiteltävät saaret.
- 6 rakennuspaikkaa/rantaviivakilometri: Rannat, jotka ovat yleissijainniltaan ja rakennettavuudeltaan hyviä lomarakentamiseen. Ryhmään kuuluvat suuret vesistöt ja alueet, jonne lomarakentaminen on jo nyt voimakkaasti sijoittunut. Rannoilla ei ole keskitasoa enempää luontoarvoja tai luontoarvot on mahdollista huomioida rakentamisen sijoittamisella.
- 7 rakennuspaikkaa/rantaviivakilometri: Rannat, jotka ovat yleissijainniltaan ja rakennettavuudeltaan erityisen hyviä lomarakentamiseen. Ryhmään kuuluvat suuret vesistöt ja alueet, jonne lomarakentaminen on jo nyt voimakkaasti sijoittunut. Rannoilla ei ole keskitasoa enempää luontoarvoja tai luontoarvot on mahdollista huomioida rakentamisen sijoittamisella.

Saarien mitoitusperusteet ovat seuraavat:
- Alle 2 hehtaarin saarille ei ole laskettu rakennusoikeutta.
- Kooltaan 2-15 hehtaarin saarissa on käytetty mitoitusarvona yhtä loma-asuntoa kahta hehtaaria kohti.
- Yli 15 hehtaarin saaria on mitoituksellisesti käsitelty kuten mannerrantoja, mutta mitoitusvyöhykkeenä on käytetty 5 loma-asuntoa muunnettua rantakilometriä kohti.

Kaava-asiakirjoista ja kunnanhallituksen lausunnosta ilmenee, että Kukkian vesistöaltaan mannerrannoilla on käytetty seuraavia mitoitusvyöhykkeitä: Mitoitusarvoa 3 loma-asuntoa muunnettua rantakilometriä kohti on käytetty Kortteenpohjan rantojensuojeluohjelman alueella. Mitoitusarvoa 6 on käytetty Ydin-Kukkian alueella, Rihanselän alueella, Viitasaarenselän alueella, Äikkäänselällä ja Läyliällä sekä Haltianselällä. Mitoitusarvoa 7 on käytetty Uritunselällä, Mämminselällä, Mustakuusenselällä, Lehtisaarenselällä ja Leppänällä.

Mitoituksen laskemisessa on kaavaselostuksessa käytetty seuraavia muuntokertoimia:
- omarantaiset loma- ja asuinrakennuspaikat 1
- yhteisrantaiset loma- ja asuinrakennuspaikat 0,5
- omarantaiset maatilojen talouskeskukset 2
- yhteisrantaiset maatilojen talouskeskukset 1

Rantaviivan muuntamisessa on käytetty muun ohella seuraavia perusteita:
- pienet mutkat oikaistaan
- kun niemen tai saaren leveys on alle 50 metriä, rantaviivaa ei lasketa ollenkaan
- kun niemen tai saaren leveys on 50-100 metriä, rantaviivan pituus kerrotaan luvulla 0,5
- alle 50 metriä leveän vesistön osalla (lahti tai salmi sekä jokien varret) rantaviivan pituus kerrotaan luvulla 0,5
- kun vesistön leveys on 50-150 metriä, rantaviivan pituus kerrotaan luvulla 0,75
- rakentamiskelvottomia laajahkoja ranta-alueita ei lueta mukaan
- tilan sisällä olevat suppeat rakennuskelvottomat alueet luetaan mukaan, koska ne eivät estä hajarakennusoikeuden käyttöä.

Kaavassa on osoitettu yhteensä 2059 lomarakennuspaikkaa, jotka voidaan ryhmitellä seuraavasti:
- rakennetut omarantaiset lomarakennuspaikat 1314 kpl
- rakentamattomat omarantaiset lomarakennuspaikat 552 kpl
- rakennetut yhteisrantaiset lomarakennuspaikat 169 kpl
- rakentamattomat yhteisrantaiset lomarakennuspaikat 24 kpl

Rakentamattomissa rakennuspaikoissa on tällöin mukana vahvistettujen ja vireillä olevien rantakaavojen käyttämätön rakennusoikeus, yhteensä 177 lomarakennuspaikkaa, joista 171 omarantaista. Kaavassa on siten osoitettu 399 uutta lomarakennuspaikkaa, joista 381 omarantaista.

Lisäksi kaavassa on osoitettu vakituisen asumisen asuinrakennuspaikkoja seuraavasti:
- rakennetut asuinpientalojen rakennuspaikat 231 kpl
- rakentamattomat asuinpientalojen rakennuspaikat 17 kpl
- maatilojen talouskeskukset 107 kpl

Kaavaselostuksen mukaan suunnittelualueen kokonaismitoitus todellisen rantaviivan pituuden mukaan laskettuna on nykytilanteessa 4,3 rakennuspaikkaa rantakilometrillä, kun huomioidaan rakennetut rakennuspaikat ja rantakaavojen toteutumattomat rakennuspaikat. Yleiskaavan toteutuessa vastaavaksi mitoitukseksi tulee 5,2.

Muunnetun rantaviivan pituuteen suhteutettuna kaava-alueen kokonaismitoitus on osa-alueittain seuraava:

- Pohjoinen alue
nykytila 5,5-6,2
rantayleiskaava 6,6-7,4
- Haltianselän alue
nykytila 4,3-4,9
rantayleiskaava 5,1-5,7
- Aitoon alue
nykytila 4,4-4,9
rantayleiskaava 5,4-6,1
-Padankosken alue
nykytila 1,5-1,7
rantayleiskaava 3,1-3,5
- Kukkian alue
nykytila 5,7-6,8
rantayleiskaava 7,1-8,2

Kaava-alueelle osoitettu rakentaminen on valtaosaltaan lomarakentamista. Kaavassa on osoitettu loma-asuntoalueet (RA) ja niiden rakennuspaikkojen enimmäismäärä. Kaavamääräysten mukaan kullekin rakennuspaikalle saa rakentaa yhden loma-asunnon sekä tarpeelliset sauna- ja talousrakennukset. Rakennusten yhteenlaskettu kerrosala saa olla enintään 140 neliömetriä. Mikäli rakennuspaikalla on suurempi rakennus, voidaan sitä peruskorjata ja uudelleen rakentaa nykyistä kerrosalaa ylittämättä. Pinta-alaltaan alle 2 hehtaarin saarilla, joilla on nykyisin olemassa olevia rakennuksia ja jonne tässä yleiskaavassa on osoitettu rakennusoikeutta, rakennuksia saadaan peruskorjata ja uusia rakentaa nykyistä kerrosalaa ylittämättä. Loma-asuntorakennusten etäisyys keskivedenkorkeuden määrittämästä rantaviivasta tulee olla vähintään 25 metriä. Erillinen, kerrosalaltaan enintään 20 neliömetrin suuruinen saunarakennus voidaan sijoittaa vähintään 15 metrin etäisyydelle rantaviivasta, ei kuitenkaan rantavyöhykkeen avoimiin osiin.

Kaavassa on osoitettu erillispientalovaltaisia asuntoalueita (AO) ja niiden rakennuspaikkojen enimmäismäärä. Kaavamääräysten mukaan kullekin rakennuspaikalle saa rakentaa enintään 220 kerrosneliömetrin asuinrakennuksen. Mikäli rakennuspaikalla on suurempi rakennus, voidaan sitä peruskorjata ja uudelleen rakentaa nykyistä kerrosalaa ylittämättä. Lisäksi saa rakentaa tarpeelliset sauna- ja talousrakennukset. Asuinrakennusten etäisyys keskivedenkorkeuden määrittämästä rantaviivasta tulee olla vähintään 25 metriä. Erillinen, kerrosalaltaan enintään 20 neliömetrin suuruinen saunarakennus voidaan sijoittaa vähintään 15 metrin etäisyydelle rantaviivasta, ei kuitenkaan rantavyöhykkeen avoimiin osiin.

Kaava-alueen muut kuin rakentamistarkoituksiin osoitetut rannat on pääasiassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi (M) tai luonnonsuhteiltaan ja maisemaltaan arvokkaiksi maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi (MY). M- ja MY-alueita koskevat seuraavat kaavamääräykset: Rakennuslain, oikeastaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin nojalla määrätään, että alueelle ei saa sijoittaa asuin- ja lomarakennuksia. Alueelta on rantarakennusoikeus siirretty maanomistajakohtaisesti AM-, AO-, RM- ja RA-alueille. Rantayleiskaava-alueella sijaitsevan yleiskaavaa laadittaessa olemassa olevan maatilan talouskeskuksen käyttöön saa sijoittaa M- tai MY-alueelle korkeintaan 20 neliömetrin saunarakennuksen talouskeskuksen kanssa samalle rannanosalle. Sauna tulee sijoittaa vähintään 15 metrin etäisyydelle rantaviivasta, ei kuitenkaan rantavyöhykkeen avoimiin osiin. M- ja MY-alueilla nykyisin olemassa olevia saunarakennuksia saadaan peruskorjata ja uusia rakentaa nykyistä kerrosalaa ylittämättä.

M- ja MY-alueita koskee lisäksi seuraava kaavan suunnittelumääräys: Rantavyöhykkeellä M- ja MY-alueilla tulee pyrkiä muodostamaan riittävän leveä suojaistutusvyöhyke, jolla voidaan tehokkaasti vähentää valumavesien haitallista vaikutusta vesistöön.

Kaavassa on annettu seuraavat jätehuoltoa koskevat suunnittelumääräykset: Kompostikäymälä tai tiivispohjainen kuivakäymälä on rakennettava vähintään 25 metrin etäisyydelle rantaviivasta. Jätteen kompostointi on järjestettävä asianmukaisella tavalla. RA-alueilla sauna ja pesuvedet on käsiteltävä maahan imeyttämällä tai muulla vastaavalla tavalla. AO-alueille sallitaan vesikäymälän rakentaminen noudattaen viranomaisten antamia määräyksiä.

Kukkiajärven Natura-kohteen kuvaus

Kaava-alueeseen sisältyy valtioneuvoston 20.8.1998 tekemällä päätöksellä Natura 2000 -verkostoon ehdottama kohde FI0328004 Kukkiajärvi siltä osin kuin kohde sijaitsee Luopioisten kunnan puolella. Kohde on ehdotettu luontodirektiivissä tarkoitetuksi SCI-alueeksi (Sites of Community Importance). Kohteen pinta-ala on 3 871 ha. Pieni osa kohteesta sijaitsee Hauhon kunnan puolella. Kohde käsittää kaava-alueen vesialueesta Ydin-Kukkian, Mämminselän, Eteläisen Syynisaarenselän, Kipparinlahden, Syynisaarenselän, Kortteenpohjan, Mustankuusenselän, Uritunselän, Rihanselän sekä Haltianselän.

Kohdetta FI0328004 Kukkiajärvi koskevassa kaava-asiakirjoihin sisältyvässä tietolomakkeessa on kohteesta todettu muun ohella seuraavaa:

"Kukkiajärvi kuuluu Hauhon reittiin. Järvi on kirkasvetinen ja suhteellisen karu. Jylhät kalliorannat, lohkarikot ja kalliopaljastumat ovat luonteenomaisia. Kukkian vedenlaatu on erinomainen. Kukkia edustaa lähinnä järviruokotyyppiä järviluokittelussa. Vesikasvistoon kuuluu harvinaisuuksia, kuten ormio ainoalla maamme esiintymispaikallaan sekä raani, harvinainen kirkkaiden vesien kasvi. Kukkiajärvi on eräs Pohjois-Euroopan edustavimpia vesikasvijärviä, ja varsinkin pohjaversoiskasvillisuus on hyvin runsas. Vesikasvien kokonaislajimäärä on poikkeuksellisen korkea. Kohteeseen kuuluu myös valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan sisältyvä 146 hehtaarin alue.

Kukkiajärvi on valtakunnallisesti edustava vesiluontokohde. Alue on säilynyt luonnontilaisena, rantatyypit ovat monipuolisia ja kasvillisuus on hyvin monipuolista.

Loma-asutus ja hajakuormitus ovat merkittävimmät uhkatekijät.

Suojelun toteutuskeino rantojensuojeluohjelma-alueella luonnonsuojelulaki. Muualla suojelun kohteena ainoastaan Kukkiajärven vesialue, jonka suojelu perustuu vesilakiin. Suojelun toteuttamisessa sovelletaan myös rakennuslakia. Virkistyskäyttöön, kalastukseen tai metsästykseen ei tule rajoituksia."

Kohteen ehdottaminen SCI-kohteeksi perustuu, siltä osin kuin on kysymys kohteen vesialueesta, luontodirektiivin liitteen I luontotyypin ??"Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae)"?? (3110) esiintymiseen.

Tietolomakkeesta ilmenee, että mainitun luontotyypin peittävyys kohteessa on 100 %, eli että käytännössä koko kohteen vesialue edustaa tätä luontotyyppiä. Luontotyypin edustavuus on merkitty luokkaan A, mikä on paras mahdollinen luokka ja tarkoittaa erinomaista edustavuutta. Sen suhteellinen pinta-ala on merkitty luokkaan C, mikä tarkoittaa, että luontotyypin pinta-ala verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan koko maassa on alle 2 %. Luontotyypin luonnontila on merkitty luokkaan A, mikä merkitsee, että sen luonnontila on erinomainen. Yleisarviossa kohteen on arvioitu olevan erittäin tärkeä edellä mainitun luontotyypin suojelulle.

Kunnanhallituksen lausunnon mukaan Kukkiajärven Natura-alueen ranta-alueella sijaitsee 872 jo rakennettua tai vahvistuneisiin ranta-asemakaavoihin perustuvaa rakennuspaikkaa, joista 163 sijaitsee saarissa. Kaavassa on osoitettu 130 uutta rakennuspaikkaa, joista 25 saariin.

Kukkiajärveä koskevien selvitysten riittävyys ja luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointivelvollisuus

Päätöksestä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeus on katsonut, että perusselvityksiä ja niiden perusteella tehtyä vaikutusarviointia voidaan pitää Kukkiajärven luontoarvojen osalta maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisina. Selvitykset ovat riittäviä myös sen arvioimiseksi, koskeeko kaavaa luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointivelvollisuus.

Päätöksestä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeus on myös katsonut, että kaava ei todennäköisesti merkittävästi heikennä luontotyyppiä "Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae)" (3110). Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointivelvollisuutta ei siten ole.

Luonnonarvojen huomioon ottaminen, mitoitus ja yhtenäisten rakentamattomien ranta-alueiden määrä Kukkiajärvellä

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun ohella:
7) ympäristöhaittojen vähentäminen;
8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:
1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;
2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä
3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kukkiajärvellä on rantojen luontoselvityksen mukaan rantaviivaa noin 200 kilometriä. Karttatarkastelun perusteella voidaan havaita, että Kukkiajärvellä on sen suurehkoon kokoon nähden runsaasti kapeita lahtia ja salmia. Järvi on myös runsassaarinen.

Kukkiajärvi kuuluu rantojen luontoselvityksestä ilmenevien tietojen mukaan botaanisessa järviluokittelussa ryhmään karut ja keskiravinteiset järvet. Siinä on piirteitä sekä ruoko- että nuottaruohotyypeistä. Kukkialta on voitu erottaa 13 vesikasvillisuustyyppiä. Kukkialla esiintyy myös aiemmin vain Keski-Euroopassa ja Etelä-Ruotsissa tavattuja lajeja ja kasvillisuustyyppejä. Natura-tietolomakkeelta ilmenee, että Kukkiajärvi on eräs Pohjois-Euroopan edustavimpia vesikasvijärviä. Vesikasvien kokonaislajimäärä on poikkeuksellisen korkea. Raani on Kukkiajärvellä esiintyvä harvinainen kirkkaiden vesien kasvi.

Ormio on luonnonsuojelulain 46 §:ssä tarkoitettu ja luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 mainittu Suomessa uhanalainen laji. Ormio ei kuitenkaan ole luontodirektiivin liitteen II tarkoittama yhteisön tärkeänä pitämä laji. Ormion esiintyminen ei siten välittömästi ole perusteena Kukkiajärven ehdottamiselle Natura 2000 -ohjelmaan.

Ormiota esiintyy eri puolilla Kukkiajärveä. Ormiota ei tiettävästi esiinny Suomessa muualla kuin Kukkiajärvessä ja eräissä samaan vesistöön kuuluvissa järvissä Hauhon kunnan puolella.

Kuikka ja selkälokki ovat luonnonsuojelulain 46§:ssä tarkoitettuja ja luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 mainittuja Suomessa uhanalaisia lajeja. Uusimmassa, vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa kuikkaa ei ole pidetty uhanalaisena lajina. Selkälokki on luokiteltu uhanalaiseksi vaarantuneeksi lajiksi.

Kuikan pesimäkannasta Kukkiajärvellä on käytettävissä seuraavia laskentatuloksia: 48 paria vuonna 1987 (IBA-kirja) ja 50 paria vuonna 1998-99 (Virkkala). Selkälokin osalta laskettiin 83 paria vuonna 1987 ja 50-55 paria vuosien 1996 (Linkola ja Murto) ja 1998-99 laskennoissa.

IBA-kirjan mukaan Kukkiajärvi on yksi parhaista selkälokin pesimäalueista Manner-Suomessa. Kuikan parimäärät Kukkiajärvellä ovat Euroopan mittakaavassa merkittävät.

Kukkiajärven kuikkakannan ei ole havaittu vähentyneen, mutta selkälokkikanta on selvästi vähentynyt. Vähentymisen suhde rantarakentamisen lisääntymiseen on asiakirjojen perusteella epäselvää. Pesimäaikainen häirintä on kuitenkin vuosien 2000 ja 1985 uhanalaisuusarviointien perusteella yksi selkälokin pesintätulosta heikentävä tekijä. Vastaavasti tärkeimpänä syynä kuikan pesinnän epäonnistumiseen on pidetty rantojen mökittymisen, veneilyn ja retkeilyn aiheuttamaa lisääntynyttä häirintää.

Kalalokin osalta IBA-kirjasta ilmenee, että Kukkiajärven parimäärät ovat Euroopan mittakaavassa merkittävät. Laskentatulosten mukaan kalalokkeja pesi 618 paria vuonna 1987, noin 600 paria vuonna 1996 ja 722 paria vuosina 1998-99. Kalatiiroja pesi 83 paria vuosina 1998-99, ja pesimäkanta oli laskijan mukaan pysynyt ennallaan 1980-lukuun verrattuna. Härkälintuja pesi 75 paria vuosina 1998-99, ja kanta oli laskijan mukaan selvästi kasvanut.

Edellä selostettujen tietojen perusteella voidaan päätellä, että Kukkiajärven alueella on selvästi keskimääräistä enemmän luontoarvoja. Nämä huomattavat luontoarvot on otettava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin ja 73 §:n 1 momentin mukaisesti huomioon jo rantayleiskaavan mitoitusperusteita laadittaessa.

Kaavassa on osoitettu Kukkiajärvelle uutta rakentamista käyttäen pääosin mitoitusperusteena 6 tai 7 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Pieneltä osin eli rantojensuojeluohjelmaan kuuluvien alueiden osalta on käytetty lukuarvoa 3 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti.

Kaavaselostuksen mukaan suurten eli yli 15 hehtaarin saarien mitoitusperusteena on käytetty lukuarvoa 5 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Emätilakohtaisen mitoitustaulukon mukaan Kukkiajärven keskellä sijaitsevan Evinsalon saaren osalta, jonne tosin johtaa mantereelta kapea kannas ja tieyhteys, on mitoitusperusteena kuitenkin käytetty 6 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Kooltaan 2-15 hehtaarin suuruisten saarien mitoitusperusteena on käytetty 1 rakennuspaikka 2 hehtaaria kohti.

Kaavaselostuksen ja kunnanhallituksen lausunnon mukaan kaavaa laadittaessa käytetyn osa-aluejaon mukaisen Kukkian alueen kokonaismitoitus nousisi lukuarvosta 5,7-6,8 lukuarvoon 7,1-8,2 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Kukkiajärven Natura-alueen mitoitus nousisi vastaavasti noin 7,0:sta noin 8,0:aan.

Rantaviivan muuntaminen on kaavaa laadittaessa suoritettu siten, että alle 50 metriä leveän vesistön osan (lahti, salmi tai jokivarsi) rantaviivan pituus on kerrottu luvulla 0,5 ja 50-150 metriä leveän vesistön luvulla 0,75. Rantaviivan muuntaminen on laskennallinen apuväline, jonka eräänä tarkoituksena on helpottaa eri tyyppisten ranta-alueiden maanomistajien yhdenvertaista kohtelua sekä eri tyyppisten kaava-alueiden mitoitusten vertailua. Rantaviivan muuntaminen kaavaa laadittaessa suoritetulla tavalla on sallittua. Muuntotapa kuitenkin eroaa kapeiden vesistöjen osalta eräistä muualla yleisesti käytetyistä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyistä malleista muunnetun rantaviivan pituutta lisäävään suuntaan, mikä on otettava huomioon arvioitaessa valituksenalaisen alueen kokonaismitoitusta. Tätä eroa korostaa se, että Kukkiajärvellä on sen muodosta johtuen runsaasti kapeita vesistön osia.

M- ja MY-alueita koskevat kaavamääräykset sallivat olemassa olevan maatilan talouskeskuksen käyttöön tulevan saunarakennuksen sijoittamisen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Koko yleiskaava-alueella on 107 talouskeskusta, joista osa on Kukkiajärven ranta-alueilla. Tämän lisäksi kaavamääräykset sallivat M-alueilla nykyisin olevien saunarakennusten peruskorjauksen sekä uusien rakentamisen nykyistä kerrosalaa ylittämättä. Kukkiajärven edellä selostetuissa mitoituksissa nämä saunarakennukset eivät ole mukana. Niitä ei myöskään ole osoitettu kaavakartalla. Erilliset saunarakennukset sekä talouskeskuksen sijaitsessa kauempana rantaviivasta myös talouskeskusten käyttöön tulevat saunarakennukset kuitenkin nostavat Kukkiajärven rantarakentamisen kokonaistehokkuutta. Kaavakarttaa tarkastelemalla voidaan arvioida, että tällaisia saunarakennuksia sijoittuu myös muutoin rakentamattomille ranta-alueen osille.

Luopioisten kirkonkylän rakennuskaava-alue, nykyisin asemakaava-alue, ulottuu Kukkiajärven Rihanselän, Haltianselän ja Uritunselän ranta-alueille. Tämä asemakaava-alue sijaitsee rantayleiskaava-alueen ulkopuolella, eikä ole mukana Kukkiajärven edellä selostetuissa mitoituksissa. Osaltaan asemakaava-alue kuitenkin nostaa Kukkiajärven rantarakentamisen kokonaistehokkuutta ja vaikuttaa järven vesiliikenteen ja muun virkistyskäytön määrään.

Edellä selostetut seikat kokonaisuutena ovat osaltaan johtaneet siihen, että kaavassa on osoitettu uusia lomarakennuspaikkoja luonnoltaan arvokkaiksi todettujen alueiden välittömään läheisyyteen sekä saariin että mannerrannoille. Maanomistusoloista ja muista tekijöistä johtuen useiden tällaisten rakennuspaikkojen sijoitteluun ei ole kaavassa voitu olennaisesti vaikuttaa.

Kaavakarttaa tarkastelemalla voidaan havaita, että pidempiä yhtenäisiä rakentamattomia rantaosuuksia on jäänyt Kukkiajärven rannoille hyvin niukasti. Osaltaan tämä johtuu jo tapahtuneesta rakentamisesta. Vielä olemassa olevien pidempien yhtenäisten vapaa-alueiden määrää supistavat kuitenkin merkittävästi kaavassa uusien rakennuspaikkojen osoittamisessa käytetyt edellä selostetut mitoitusperusteet.

Kun otetaan huomioon koko Kukkiajärven ympäristössä jo olevan rakentamisen määrä sekä kaavassa sinne osoitetun uuden rakentamisen määrä, yhtenäisten rakentamattomien ranta-alueiden niukkuus johtaa virkistyskäyttöpaineiden kohdistumiseen myös linnustollisesti arvokkaille alueille.

Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle kohtuutonta haittaa. Kukkiajärven alueella aikaisemmin toteutettu paikoin hyvin tiheä rakentaminen ei kuitenkaan voi olla peruste osoittaa kaavassa niin runsaasti uusia toteutettavia rakennuspaikkoja, että kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n ja 73 §:n rantayleiskaavan sisällölle asettamia vaatimuksia.

Edellä selostetuilla perusteilla kaavassa on osoitettu Kukkiajärven ranta-alueille luonnonolosuhteet huomioon ottaen liikaa rakentamista. Vesistön ja luonnon ominaispiirteitä ei ole otettu riittävästi huomioon eikä ranta-alueille ole jäänyt riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Rantayleiskaava on tältä osin lainvastainen.

Koska kaavan mitoitusperusteiden harkinta koskee koko kaava-aluetta eikä hallinto-oikeus voi muuttaa kunnanvaltuuston hyväksymää kaavaa kumoamalla kunnanvaltuuston päätöksen ainoastaan valituksenalaisilta osiltaan, tulee kunnanvaltuuston päätös kumota kokonaan.

3. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1. Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös, jolla kunnanvaltuuston päätös on kumottu, kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, ettei C:n omistaman tilan RN:o 1:177 rantarakennuspaikan soveltuvuutta rakentamiseen ole selvitetty ja että yleiskaava on siten tältä osin syntynyt puutteellisen selvityksen perusteella.

Lisäksi A on vaatinut, että hänen tilalleen RN:o 1:177/1, jossa on jo kauan ollut lomarakennus, on merkittävä kaavassa rantarakennuspaikka. Koska kyseessä on vanha rakennuspaikka, sen käsittelyä ei saa yhdistää uusien rantarakennuspaikkojen yhteiskäsittelyyn vaan asia on ratkaistava erikseen ottaen huomioon Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle osoitetussa valituksessa ja vastaselityksessä mainitut seikat. Samasta kantatilasta muodostettujen tilojen rantarakennusoikeus on käsiteltävä yhdessä. Jos rantarakennusoikeutta ei ole riittävästi, rantarakennusoikeus kuuluu tilan RN:o 1:177/1 ranta-alueelle, jossa on jo pitkään ollut loma-asunto.

2. Luopioisten kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja B ry:n valitus hylätään kaikilta osin ja että asia maanomistajien Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle tekemien valitusten osalta palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi kunnanhallitus on vaatinut, että B ry velvoitetaan korvaaman Luopioisten kunnan oikeudenkäyntikulut 1 387,55 eurolla arvonlisäveroineen ja laillisine korkoineen.

Valituksensa perusteluiksi kunnanhallitus on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi esittänyt muun ohella vielä seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksen johtopäätökset ovat ristiriidassa niitä edeltäneiden perusteluiden kanssa, minkä johdosta koko päätös on virheellinen. Hallinto-oikeuden esittämät perustelut ja johtopäätökset alaotsikoiden "Kaava-alueen ja kaavan kuvaus", "Kukkiajärven Natura-kohteen kuvaus", "Kukkiajärveä koskevien selvitysten riittävyys", "Luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointivelvollisuus" ja "Kukkiajärven Natura-alueen W-kaavamerkinnän lainmukaisuus" kohdalta ovat pääosin valitusprosessissa esitettyyn selvitykseen perustuvia ja siten hyväksyttäviä. Muilta osin päätöksen perustelut ja johtopäätökset ovat virheellisiä.

1) Päätöksen johtopäätöksissä kohdassa Kukkiajärveä koskevien selvitysten riittävyys on viitattu kesällä vuonna 2000 suoritettuun niin sanottuun ormiokartoitukseen ja saman vuoden keväällä ilmestyneeseen teokseen "Important Bird Areas in Europe". Kysymyksessä olevan ranta-yleiskaavan laatiminen on käsittänyt 24.6.1997-11.9.2000 välisen ajanjakson. Ei ole ajateltavissa, että yleiskaavahankkeessa voitaisiin palata lähtötilanteeseen aina, kun esimerkiksi jokin aluetta koskeva uusi tutkimus ilmestyy. Kaavaa laadittaessa täytyy voida luottaa siihen, että ratkaisut voidaan perustaa laadintahetkellä käytettävissä oleviin, viimeisimpiin tietoihin.

2) Hallinto-oikeuden päätöksen johtopäätöksissä kohdassa Luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointivelvollisuus on katsottu, että "Osa jo olemassa olevista rakennuspaikoista saa kaavan perusteella lisää rakennusoikeutta ...". Hallinto-oikeus on kuitenkin erehtynyt, sillä kunnan rakennusjärjestyksen mukaan rakennuspaikalle on aiemminkin saanut rakentaa 120 neliömetrin verran asuinpinta-alaa ja sen lisäksi ilmoitusvelvollisuudetta 20 neliömetrin suuruisen varastotilan, joiden molempien yhteinen pinta-ala 140 neliömetriä on sama kuin rantayleiskaavan mukainen rakennusoikeus. Saarten osalta rakennusoikeus jopa supistuu, koska kaavalla on alennettu alle 2 hehtaarin suuruisten saarten rakennusoikeutta rajoittamalla se olemassaolevan rakennuskannan pinta-aloihin.

3) Hallinto-oikeuden johtopäätökset päätöksen kohdassa Luonnonarvojen huomioon ottaminen, mitoitus ja yhtenäisten rakentamattomien ranta-alueiden määrä Kukkiajärvellä selkälokkikannan vähenemisen syistä eivät voi olla oikeat, koska tuomioistuin itsekin on myöntänyt, että kannan vähenemisen suhde rantarakentamisen lisääntymiseen on epäselvä. Pesimäaikaisen häirinnän mahdollinen lisääntyminen ei suinkaan ole riippuvainen lisärakentamisesta.

Luopioisten kunnan ympäristönsuojelusihteeri on saanut kalastaja Pentti Linkolalta jokin aika sitten suullisen tiedon, jonka mukaan selkälokkien määrä Luopioisten naapurikunnassa sijaitsevalla Pälkänevedellä on Linkolan tutkimusten mukaan viimeisten kolmen vuoden aikana lisääntynyt rantarakentamisen lisääntymisestä huolimatta.

4) Vaikka hallinto-oikeus on myöntänyt rantaviivan pituuden muuntamisen kaavaa laadittaessa suoritetulla tavalla sallituksi, se on silti lausunut käytetyn muuntotavan eroavan kapeiden vesistöjen osalta "eräistä muualla yleisesti käytetyistä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyistä malleista muunnetun rantaviivan pituutta lisäävään suuntaan, mikä on otettava huomioon arvioitaessa valituksenalaisen alueen kokonaismitoitusta."

Luopioisten kunnan lähtökohtana on ollut Pirkanmaan liiton suosituksen mukainen, Pirkanmaalla yksinomainen ja kunnan käsityksen mukaan hyvin yleisesti muissakin maakunnissa käytetty rantaviivan muuntamismenetelmä. Maanomistajain tasapuolisen kohtelun periaate edellyttää, että myös Luopioisten kunnalla on oltava oikeus soveltaa edellä viitattua suositusta. Muussa tapauksessa joutuisivat ranta-alueiden maanomistajat muiden kuntien rannanomistajia heikompaan asemaan.

5) Edelleen hallinto-oikeus on todennut M- ja MY-alueita koskevien kaavamääräysten sallivan olemassa olevien maatilojen saunarakennusten sijoittamisen vähintään 15 metrin etäisyydelle rantaviivasta, minkä lisäksi mainitut määräykset sallivat M-alueilla ennestään sijaitsevien saunarakennusten peruskorjauksen ja uusien rakentamisen nykyistä kerrosalaa ylittämättä. Tämän lausuttuaan hallinto-oikeus on katsonut erillisten saunarakennusten ja talouskeskusten käyttöön tulevien erillisten saunarakennusten nostavan Kukkiajärven rantarakentamisen kokonaistehokkuutta.

Hallinto-oikeuden käsitys saunarakennusten vaikutuksesta kokonaistehokkuuteen on virheellinen. M-alueilla nykyisin sijaitsevien saunojen peruskorjaaminen tai uusien rakentaminen nykyistä kerrosalaa ylittämättä ei nosta kokonaistehokkuutta, vaan päinvastoin mainitut toimenpiteet tulevat pienentämään järven kuormitusta, koska niitä toteutettaessa joudutaan siirtymään nykyaikaisiin jäteveden käsittelymenetelmiin. Lisäksi jo maankäyttö- ja rakennuslain pihapiirikäsitteen soveltaminen oikeuttaa rakentamaan alle 20 neliömetrin suuruisen saunan. Yleiskaavalla ei siten ole vaikutusta tämän suuruisista saunoista aiheutuvaan rantarakentamisen kokonaistehokkuuden kasvuun. Vielä huomioon on otettava, että kaava-alueen ulkopuolella sijaitsevien talouskeskusten osalta saunat on merkitty lomarakennuspaikoiksi, mikäli kantatilaperiaatteen mukainen mitoitus on sen mahdollistanut. Yleiskaava ei siten tältäkään osin lisää rantarakentamisen kokonaistehokkuutta.

6) Hallinto-oikeus on katsonut, että uusien rakennuspaikkojen osoittamisessa käytetyt mitoitusperusteet supistavat merkittävästi vielä olemassa olevien pidempien yhtenäisten vapaa-alueiden määrää. Tämäkin väite on virheellinen. Kunnanhallituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle antamassa vastineessa on osoitettu, kuinka marginaalisesti mitoituksen alentaminen vaaditulla tavalla todellisuudessa vaikuttaisi rakennusoikeuden määrään. Vielä vähemmän mitoituksen alentaminen vaikuttaisi rakentamattomien rannanosien määrään.

Suurin yhtenäisen rakentamattoman rantaviivan säilymistä estävä tekijä on kaava-alueen maanomistusolojen pirstoutuneisuus.

Maanomistajien kannalta kohtuutonta ja tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaista olisi ollut, ellei yleiskaavassa olisi osoitettu rakennusoikeuttaan toistaiseksi käyttämästä pidättyneille maanomistajille yleisten mitoitusperusteiden mukaista rakennusoikeutta.

Kukkiajärven Natura-alueella on rantaviivaa 178 kilometriä. Alueella sijaitsee 872 jo rakennettua tai vahvistettuihin ranta-asemakaavoihin perustuvaa rakennuspaikkaa. Kaavassa on Natura-alueelle osoitettu 130 uutta rakennuspaikkaa. Jos yhden rakennuspaikan oletetaan vievän keskimäärin 50 metriä rantaviivaa, niin rantayleiskaavan kaikki rakennuspaikat vievät rantaviivaa yhteensä 50,1 kilometriä. Rakentamiselle varattu osuus rantaviivasta on siten enintään 28 prosenttia sen kokonaispituudesta, josta rakentamatta jää vielä 72 prosenttia eli lähes 130 kilometriä. Rantayleiskaavassa ei siten ole osoitettu sellaista rakennuspaikkojen määrää, että sitä voitaisiin pitää hallinto-oikeuden lausumalla tavalla lainvastaisena.

7) Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään myös sillä, ettei Kukkiajärven alueella aikaisemmin toteutettu, paikoin hyvin tiheä rakentaminen voi olla peruste osoittaa kaavassa niin runsaasti uusia rakennuspaikkoja, että kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 ja 73 §:ssä rantayleiskaavan sisällölle asetettuja vaatimuksia. Hallinto-oikeus on erehtynyt myös tältä osin.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut perusteluissaan huomioon maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatetta ennen siirtymistään käsittelemään kysymystä Kukkiajärven alueella jo olemassa olevan rakentamisen tiheydestä. Maanomistajain tasapuolisen kohtelun periaate koskee myös rantayleiskaavaa.

Suunnittelualueen todellisen rantaviivan pituus on 440 kilometriä, ja vesialueen kokonaispinta-ala 72 neliökilometriä. Kukkiajärven osuus edellä mainitusta pinta-alasta on yksin 38,71 neliökilometriä. Kaavan sisältämien uusien rakennuspaikkojen lukumäärä on vain 130.

Yleiskaavassa on todettu Natura 2000 -alueen mannerrannoilla jo ennestään sijaitsevan yhteensä 709 rakennettua tai voimassaoleviin ranta-asemakaavoihin perustuvaa loma- tai asuinrakennuspaikkaa. Siten yleiskaavaan perustuvien mannerrakennuspaikkojen lisäys, 105 kappaletta Natura-alueella, on vain 14,8 prosenttia siellä ennestään sijaitsevien rakennuspaikkojen lukumäärästä.

Todelliseen rantaviivan pituuteen suhteutettu Natura-alueen keskimääräinen rakentamistehokkuus on jo tällä hetkellä (yleiskaavasta riippumatta) noin 4,9 rakennuspaikkaa/rantakilometri. Yleiskaavassa osoitettu uusi rakentaminen puolestaan nostaa todelliseen rantaviivaan suhteutetun keskimääräisen mitoitusarvon vain 5,6 rakennuspaikkaan/rantakilometri. Luonnonsuojeluliiton alueyhdistyksen vaatimuksen mukaan viimeksi mainittua mitoitusarvo pitäisi laskea 4-5 rakennuspaikkaan.

Vaatimukseen suostuminen vaikuttaisi käytännössä vain muutaman harvan suuremman tilan rakennusoikeuden määrään, mutta pienempien kiinteistöjen osalta mitoituksen alentamisella ei olisi juurikaan vaikutusta. Siten mitoituksen vaadittu alentaminen ei vähentäisi samassa suhteessa kaava-alueen uusien rakennuspaikkojen lukumäärää. Käytännössä nimittäin suhteellisen monen pienen kiinteistön rakennusoikeus olisi yksi rakennuspaikka riippumatta siitä, käytettäisiinkö mitoitusarvona joko 5 tai 7 rakennuspaikkaa/rantakilometri. Mitoitustason laskemisen todelliset vaikutukset kohdistuisivat siten vain kokonaisuuden kannalta merkityksettömän pieneen joukkoon tiloja. Näiden omistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen näkökulmasta katsoen olisi ilmeisen kohtuutonta evätä heiltä oikeus saada kantatilaperiaatteen mukaisesti heille kuuluva osuus suunnitelman sisältämästä rakennuspaikkojen kokonaismäärästä.

Todellinen, rakennuspaikkojen kokonaisvähentymisenä mitattavissa oleva tulos valituksessa esitettyihin vaatimuksiin suostumisesta jäisi näin ollen minimaaliseksi ja siten ympäristönsuojelullisessa suhteessa tehottomaksi.

Suunnittelualueeseen sisältyvien saarien osalta sovellettu mitoitustaso on alhainen, sillä kaavoitusta toteutettaessa pyrittiin siirtämään mantereelle kaikki sellaiset rakennuspaikat, joiden suhteen voitiin maanomistussuhteet huomioon ottaen niin menetellä. Mutta valittajajärjestön vaatimukset tässä kohdin osoittavat, ettei järjestö ole lainkaan ottanut huomioon kaavan piiriin kuuluvien sellaisten tilojen asemaa, joiden kaikki tilukset saattavat sijaita saarissa.

Lisäksi kaikki yleiskaavaan merkityt uudet rakennuspaikat on osoitettu vain pinta-aloiltaan suuriin saariin. Niihinkin on rakennuspaikkoja sijoitettu vain niissä tapauksissa, joissa näitä paikkoja ei maanomistusoloista johtuen ole voitu siirtää mannerrannoille tai joissa on ollut todettavissa, että siirrolla ei saavutettaisi hyötyä luonto- tai maisema-arvojen kannalta.

Saarialueiden uusien rakennuspaikkojen määrää on pidettävä erittäin vähäisenä verrattuna saarten vanhan rakennuskannan määrään. Uusien rakennuspaikkojen sijoittelu luonto- ja maisema-arvojen kannalta katsoen täyttää korkeatkin vaatimukset, mitä ei vanhan rakennuskannan osalta aina voi todeta.

Mitoituskysymystä koskeva yhteenveto

Kaikki uudet rakennuspaikat kaava-alueella vielä jäljellä olevilla rakentamattomilla rannanosilla on mahdollisuuksien mukaan sijoitettu yhtenäisiin ryhmiin vanhan rakennuskannan läheisyyteen, mistä johtuen rakentamisesta vapaita rantoja on jäänyt jäljelle niin paljon kuin rantojen pinnanmuodostuksen asettamat rajoitukset huomioon ottaen teknisesti suinkin on ollut mahdollista.

Käytetyt mitoitusarvot ovat myös mahdollistaneet luonto- ja maisema-arvoista huolehtimisen uusien rakennuspaikkojen sijoittelua. Vanhan rakentamisen hajanaiseen sijoittumiseen rantayleiskaavalla ei ole voitu vaikuttaa.

Rantayleiskaavatyön kestäessä kunnan asianomaiset viranomaiset ovat kaiken aikaa pyrkineet noudattamaan ympäristöministeriön asiaa koskevia ohjeita ja suosituksia. Käytetyn mitoitustavan ansiosta on ollut mahdollista vähintään tyydyttävästi sovittaa yhteen lain kaavan sisällölle asettamat vaatimukset ja maanomistajain tasapuolisen kohtelun velvoite.

Hallinto-oikeus on asiassa myös ohittanut Pirkanmaan ympäristökeskuksen hyväksyvän osuuden sen kaavan valmistelun aikaisessa valvontatoiminnassa.

3.2. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Pirkanmaan ympäristökeskus on antanut kunnanhallituksen valituksen johdosta lausunnon. Ympäristökeskus on muun ohella katsonut, että kaavoituksen aikana tai myöhemminkään ei ole käytettävissä olleen aineiston perusteella kattavasti todettavissa, minkälaiseen lopputulokseen muun muassa Kukkian alueella johtaisi matalamman laskennallisen mitoitusarvon käyttäminen ajatellen rantayleiskaavan sisältövaatimusten, alueen luonnonarvojen turvaamisen parempaa saavuttamista ja toisaalta ratkaisun kohtuullisuutta maanomistajille. Rantayleiskaavan selostukseen sisältyvä vaikutusten arviointi ei anna vastausta silloinkaan, kun kysymyksessä olevassa arvioinnissa uusien rakennuspaikkojen todetaan muuttavan ympäristöä tai saattavan vaikuttaa alueen luonnonarvioihin.

B ry on antanut kunnanhallituksen valituksen johdosta selityksen.

Luopioisten kunnanhallitus on antanut vastaselityksen.

3.3. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

A:n valitus

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevan päätöksen. Jos ranta- asemakaavan laatimisesta on huolehtinut maanomistaja, hänellä on kuitenkin oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

A on hakenut valituksessaan muutosta hallinto-oikeuden päätökseen siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kunnanvaltuuston tekemän rantayleiskaavan hyväksymistä koskevan päätöksen muun muassa tiloille RN:o 1:177 ja RN:o 1:177/jm 1 osoitetun maankäytön osalta. Kun otetaan huomioon edellä mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin säännös, korkein hallinto-oikeus jättää A:n valituksen tutkimatta.

Kunnanhallituksen valitus

Korkein hallinto-oikeus on kunnanhallituksen valituksen johdosta tutkinut asian. Valitus hylätään.

Kun otetaan huomioon muutoksenhaun kohteena olevan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian näin päättyessä ja ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n korkein hallinto-oikeus hylkää kunnanhallituksen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Irma Telivuo ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Irene Mäenpää.