18.2.2004

Asian aikaisempi käsittely

Kirkkonummen kunnan lupa- ja valvontajaosto , enemmälti hyläten X:n hakemuksen saada lupa louhia ja murskata 10 vuoden aikana 388 800 m³ kalliokiviaineksia (graniittia) Kirkkonummen kunnan Estbyn kylässä olevalla tilalla Hundkärrsmalmen RN:o 1:50 ja Kärraksen kylässä olevalla tilalla Vargkärras RN:o 1:31, on 5.3.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt X:lle 5.3.2006 saakka voimassa olevan ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan kalliokiviaineksen louhintaan ja murskaukseen edellä mainituilla tiloilla päätökseen liitettyjen lupamääräysten n:ot 1-22 mukaisesti. Myönnetty ympäristölupa käsitti louhintavaiheet A-D siten, että lupamääräyksen 2 mukaan louhia voidaan louhintatarpeen mukaan ainoastaan vaiheiden A, B ja C käsittämillä alueilla vaiheen D käsittämän alueen ollessa pelkästään liikenne- ja sivukiven varastointialue. Lupamääräyksen 3 mukaan ottaen huomioon tämä ympäristölupapäätös ja alueilta jo louhitut kiviainesmäärät on nyt myönnetyn luvan mukainen arvioitu ottamismäärä louhintavaiheen A alueella noin 7 000 kiintokuutiometriä ja louhintavaiheiden B ja C alueilla yhteensä noin 60 000 kiintokuutiometriä. Louhinta-alueen laajennuksen eli louhintavaiheiden E ja F osalta X:n lupahakemus on hylätty.

Hakemuksen kohteena oleva alue on osoitettu Kirkkonummen kunnanvaltuuston 18.12.1997 hyväksymässä ja Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.5.1999 vahvistamassa koko kunnan alueen saaristo- ja rannikkoalueita lukuun ottamatta käsittävässä yleiskaavassa (yleiskaava 2020) pääosin EO/M-merkinnällä (maankamaran ainesten ottoalue) ja osin M-merkinnällä (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Lisäksi alue on yleiskaavassa merkitty osaksi vedenhankinnalle tärkeää pintavesialuetta ja sen valuma-aluetta.

Lupa- ja valvontajaoston 5.3.2006 saakka voimassa olevaksi myöntämä nyt kysymyksessä oleva ympäristölupa korvasi jaoston osalle hakemuksen kohteena olevaa aluetta 28.5.1996 pöytäkirjan 98 §:n kohdalla myöntämän, 31.12.2002 saakka voimassa olleen ympäristöluvan. Louhinta- jamurskaustoimintaa voitiin kuitenkin jatkaa tämän luvan mukaisesti, vaikka lupapäätökseen haettaisiin muutosta. Lupamääräyksissä edellytettyjen toimenpiteiden suorittamiseksi annettava vakuus (168 000 euroa) hyväksyttiin riittäväksi vakuudeksi ympäristön saattamiseksi ennalleen, mikäli lupapäätös kumotaan tai lupamääräyksiä muutetaan. Jaosto on myös määrännyt, ettei louhinta- ja murskaustoimintaa saa tällä luvalla harjoittaa ennen kuin lupapäätös on lainvoimainen.

Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

X on vaatinut päätöksen kumoamista ja muuttamista tai asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi lupa- ja valvontajaostolle. Päätöstä on muutettava siten, että lupa louhia ulotetaan koskemaan myös alueita E ja F, joiden osalta jaosto oli hylännyt hakemuksen, päivittäistä murskausaikaa pidennetään, lupapäätöksessä vaaditun vakuuden määrää alennetaan sekä että lupa myönnetään 10 vuodeksi luettuna lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lisäksi valittaja on vaatinut korvausta asiassa aiheutuneista kuluistaan sekä varannut oikeuden erillisen vahingonkorvausvaatimuksen tekemiseen ja valituksensa täydentämiseen.

Y ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet täytäntöönpanon kieltoa kallioaineksen louhinnalle valituksen käsittelyn ajaksi ja asian käsittelyä viivytyksettä niin, että lupapäätös kumotaan ja asia palautetaan lupa- ja valvontajaostolle uudessa kokoonpanossa käsiteltäväksi asiassa ilmenneiden jääviysseikkojen vuoksi. Ensisijaisesti valittajat ovat kuitenkin vaatineet pohjaveden pilaantumisen vaaran vuoksi louhinnan välitöntä keskeyttämistä kokonaan ja maisemoinnin aloittamista tai että luvan voimassaoloaikaa rajoitetaan määräämällä lupa olemaan voimassa korkeintaan vuoden 2002 loppuun saakka tai että luvan saaja määrätään hakemaan vesilain mukaista lupaa ja että hallinto-oikeus lausuu louhintaan liittyvän jätekiven käsittelyn tarpeellisuudesta.

Lisäksi valittajat ovat vaatineet tarkastusta ja mahdollisuutta kirjalliseen ja suulliseen lisänäyttöön sekä korvausta louhinnasta aiheutuneesta ja aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja edunmenetyksestä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista myöhemmin tarkennettavaan määrään laillisine korkoineen. Uutta käsittelykokoonpanoa koskevaa vaatimusta valittajat ovat perustelleet sillä, että luvan myöntäneen jaoston puheenjohtaja oli julkisuudessa ennen lupa-asian käsittelyä ilmoittanut luvan voimassaolon jatkuvan, mistä syystä on aihetta epäillä puolueettomuuden kärsineen. Jaoston puheenjohtaja oli tällöin julkisuudessa (valtakunnallisessa ja paikallisessa lehdessä) lausunut, että lupa on myönnettävä ja perustellut tätä niin, että puheenjohtajaa on sen vuoksi pidettävä valittajien julkisena vihamiehenä.

X on Y:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksesta antamassaan selityksessä muun muassa vaatinut valituksen hylkäämistä sekä Y:n ja hänen asiakumppaneidensa velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut asiassa 4 500 eurolla arvonlisäveroineen.

X on selityksessään muun ohella esittänyt, että lupa- ja valvontajaoston puheenjohtajan julkisesti antamat lausunnot palvelevat asukkaiden lain säätämää oikeutta saada asiallista ja juridisesti oikeata tietoa asiattomien puheiden ja kirjoittelun vastapainoksi.

Kirkkonummen kunnan lupa- ja valvontajaosto , jolla on ollut käytettävissään X:n ja Y:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukset sekä X:n viimeksi mainitusta valituksesta antama selitys, on omassa selityksessään lausunut ainoastaan X:n valituksesta ottamatta lainkaan kantaa Y:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukseen.

Y ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään muun ohella vaatineet, koska asian ratkaisu vaatii ympäristölainsäädännön tuntemusta ja kunnan lupajaosto on jäävi, että enemmän viivytyksen välttämiseksi hallinto-oikeus ratkaisee asian välittömästi sitä kunnan lupajaostolle enää palauttamatta. Mikäli asia kuitenkin palautetaan kunnan lupajaoston ratkaistavaksi, asia on palautettava käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi lupajaoston uudessa kokoonpanossa tai siirrettävä kunnanhallituksen päätettäväksi.

Y ja hänen asiakumppaninsa ovat vielä lausuneet, ettei heitä voida velvoittaa korvaamaan toisen valittajan oikeudenkäyntikuluja.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu:

Hallinto-oikeus on kuntalain 52 §:n 2 momentin sekä hallintomenettelylain 10 ja 11 §:n nojalla kumonnut lupa- ja valvontajaoston päätöksen esteellisessä kokoonpanossa syntyneenä ja palauttanut asian lupa- ja valvontajaostolle. Hallinto-oikeuden päätöksen saatua lainvoiman lupa- ja valvontajaoston tuli ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja tällöin ottaa huomioon hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluissa mainitut syyt. Edelleen hallinto-oikeus on todennut, ettei kiviaineksen louhintaa ja murskausta voida miltään osin harjoittaa jaoston 5.3.2002 julkipannussa päätöksessä myönnetyn luvan perusteella. Vielä hallinto-oikeus on hylännyt osapuolten toisiinsa kohdistamat oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Päätöksensä perusteluina hallinto-oikeus on lausunut seuraavan.

Kuntalain 52 §:n 2 momentin mukaan kunnan luottamushenkilön esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylain 10 ja 11 §:ssä säädetään. Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa momentin kohdissa 1-5 a mainituista suhteista asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa, tai muusta erityisestä syystä vaarantuu. Sanotun lain 10 §:n 3 momentin mukaan esteellisyysperusteita sovelletaan sellaiseenkin henkilöön, joka muuten kuin virkamiehenä käsittelee asioita viranomaisessa. Tämän on katsottava tarkoittavan monijäsenisen luottamuselimen jäseniä. Lain 11 §:n mukaan esteellisenä ei saa käsitellä asiaa eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, paitsi milloin esteellisyys asian laadun vuoksi ei voi vaikuttaa ratkaisuun tai asian käsittelyä ei voida lykätä.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan puolueettomuusvaatimuksella tarkoitetaan toisaalta sitä, että tuomarilla ei saa tosiasiallisesti olla ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen asianosaisen etua (subjektiivinen puolueettomuus), ja toisaalta sitä, että kaikki oikeutetut epäilyt tässä suhteessa ovat poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). Hallinto-oikeus katsoo, että käsitellessään ympäristönsuojelulain 21 §:n nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena lupa-asioita, jotka koskevat hakijan ohella muidenkin etuja ja oikeuksia, lupa- ja valvontajaosto tekee lakiin perustuvia ratkaisuja, jotka ovat verrattavissa ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettuihin päätöksiin. Näin ollen hallintomenettelylain puolueettomuusvaatimusta on lupa-asioissa tulkittava ihmisoikeussopimuksen vaatimusten mukaisesti.

X:n lupahakemus on saapunut lupa- ja valvontajaostolle 4.9.2001 ja asia on ratkaistu lupa- ja valvontajaoston kokouksessa 26.2.2002 äänestyspäätöksellä 4-3 puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Päätös on julkipantu 5.3.2002.

Y ja hänen kanssavalittajansa ovat päätöksestä tekemässään valituksessa ilmoittaneet, että luvan antaneen lupa- ja valvontajaoston puheenjohtaja on julkisuudessa ennen asian käsittelyä ilmoittanut, että lupa jatkuu, joten on aihetta epäillä käsittelyn puolueettomuuden kärsineen. Lupa- ja valvontajaoston antamassa lausunnossa ei ole tältä osin vastattu Miettisen ja hänen kanssavalittajiensa valitukseen. Valitukseen liitetyistä lehtileikkeistä ilmenee, että jaoston puheenjohtaja Z on 10.1.2002 ilmestyneessä Hufvudstadsbladetissa antanut lausunnon kyseisestä hakemuksesta. Z on lausuntoa antaessaan esiintynyt jaoston puheenjohtajana ja lausunnossaan ilmaissut ennakkokäsityksen siitä, että jatkolupa tulee sallia, sekä perustellut seikkoja, jotka puhuvat vastakkaista ratkaisua vastaan. Z:n jaoston puheenjohtajana keskeneräiseen asiaan julkituoman kannan johdosta on syntynyt oikeutettu epäilys hänen puolueettomuudestaan. Tästä syystä luottamus Z:n puolueettomuuteen on hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaarantunut, ja hän on ollut esteellinen ottamaan osaa ympäristölupa-asian käsittelyyn lupa- ja valvontajaostossa.

Koska lupa- ja valvontajaoston lupapäätöstä ei ole tehty laillisessa kokoonpanossa, päätös on kumottava ja asia palautettava lupa- ja valvontajaostolle käsiteltäväksi uudelleen kokoonpanossa, joka täyttää puolueettomuuden edellä mainitut objektiiviset vaatimukset.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Z Kirkkonummen kunnan lupa- ja valvontajaoston puheenjohtajana on valituksessaan vaatinut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista katsoen, ettei hän ollut ollut X:n ympäristölupahakemusta jaostossa ratkaistaessa esteellinen.

Z on muun ohella esittänyt, että Y ja hänen asiakumppaninsa olivat 10.1.2002 ilmestyneessä Hufvudstadsbladet-lehdessä julkaistun artikkelin "Stenbrott väcker starka känslor" johdosta kiinnittäneet huomiota kokonaisuudestaan irrotettuihin sanoihin ja lauseisiin. Mainitussa lehtiartikkelissa Z oli jaoston puheenjohtajana käsitellyt alueen yleiskaavaa ja sen erikoismerkintää EO/M toteamalla, että tietty määrä maa-aineksia voitiin sallia otettavaksi. Y ja hänen asiakumppaninsa olivat tarttuneet tuohon lausumaan, mutta eivät sen sijaan seuraavaan lauseeseen, jonka mukaan "politiikka on alkanut vaikuttaa lupien myöntämiseen" eli että asian lopputulosta on mahdotonta ennakoida. Artikkelissa ei ollut lainkaan mainittu, että luvan voimassaolon pitäisi jatkua, kuten Y ja hänen asiakumppaninsa olivat hallinto-oikeudessa korostaneet. Koska Y ja hänen asiakumppaninsa olivat yrittäneet lupa-asiaa käsiteltäessä vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen väärin tiedoin ja oletuksin, Z oli katsonut jaoston puheenjohtajana olevansa velvollinen toimittajan kysyessä kuvaamaan sanomalehdessä tilannetta mahdollisimman objektiivisesti. Puheenjohtajana Z oli kuitenkin tiennyt sen, ettei hän voi lausua mielipidettään siitä, millä tavalla lupa-asia tulee ratkaista. Toimittajalla on oikeus painottaa asioita sanomalehteen laatimassaan artikkelissa oman mielensä mukaan saadakseen artikkelista lukijoiden kannalta kiinnostavamman. Artikkelin painotus ja teksti eivät siis olleet Z:n vaan lehden toimittajan.

Hallintomenettelyä ja kunnallisen lautakunnan jäseniä luottamushenkilöinä ei voida hallinto-oikeuden päätöksessä mainituin tavoin rinnastaa oikeudenkäyntiin ja tuomareihin, jotka kiistattomasti eivät voi ottaa etukäteen kantaa oikeuden ratkaistavaksi tulevaan asiaan, eikä muutoinkaan sellaisiin henkilöihin, joilla on oikeudellinen koulutus. Kunnallisen lautakunnan jäseneksi on valittavissa kuka tahansa koulutuksestaan riippumatta. Euroopan neuvoston konventiolla perusteleminen, kuten hallinto-oikeus on tehnyt, on liian jyrkkä toimenpide. Jos hallinto-oikeuden nyt tekemä päätös jää voimaan, on tulevaisuudessa vaikeata saada ihmisiä kunnan luottamustoimiin. Hallinto-oikeuden päätös rajoittaa luottamushenkilöiden oikeutta kommentoida kunnan asioita, vaikka tällainen oikeus edistäisi kunnan asukkaiden osallistumista. Tästä kaikesta kärsii demokratia.

X on vaatinut hallinto-oikeuden ja lupa- ja valvontajaoston päätösten kumoamista sekä lupapäätöksen muuttamista siten kuin hän oli jo hallinto-oikeudessa vaatinut. Hän on lausunut, että hallinto-oikeuden päätös on vastoin demokratian perusperiaatteita eikä sovellu avoimeen yhteiskuntaan. Z ei ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan lupa- ja valvontajaoston puheenjohtajana X:n vireille panemaa ympäristölupahakemusta, vaan hänellä oli suoranainen velvollisuuskin lausua käsityksensä siitä, kuinka asia lain mukaan on ratkaistava eli minkälaiset oikeussäännöt tulevat asiassa sovellettaviksi, etenkin kun lehdistössä oli esitetty asiasta valheellisia kirjoituksia ja väitteitä tarkoituksella vaikuttaa päätöksentekijöihin. Hallinto-oikeuden päätöksen pysyttäminen johtaisi käytännössä siihen, ettei esimerkiksi kunnallisen lautakunnan jäsen voi antaa asiassa lausuntoja julkiselle sanalle ottamatta sitä riskiä, että lautakunnan päätös tullaan valitusteitse kumoamaan sen perusteella, millä tavalla julkinen sana on lautakunnan jäsenen antamaa lausuntoa käsitellyt.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Y ja hänen asiakumppaninsa , joille on varattu tilaisuus selityksen antamiseen Z:n ja X:n tekemistä valituksista, ovat ilmoittaneet, etteivät he anna asiassa selitystään.

Kirkkonummen lupa- ja valvontajaosto on valituksista antamassaan selityksessä esittänyt, että näkemys jaoston puheenjohtajan Z:n esteellisyydestä on perusteeton. Z oli ennen jaoston päätöksentekoa selostanut Hufvudstadsbladetin toimittajalle ympäristöluvan ja maa-aineslain mukaisen ottamisluvan oikeudellisia perusteita kertomalla, millä edellytyksillä kumpikin lupa oli niitä koskevien lakien nojalla myönnettävä. Muita perusteluja Z ei ollut esittänyt. Siten luottamus hänen puolueettomuuteensa ei ole voinut vaarantua hänen toimittajalle esittämiensä seikkojen johdosta eikä hänen esteellisyydelleen ole muutakaan perustetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1) Z:n valitusta ei tutkita.

2) X:n valituksesta asia tutkitaan. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi ympäristölupaa koskevien valitusten ratkaisemista varten.

Perustelut:

1) Kirkkonummen kunnan lupa- ja valvontajaoston päätös ei koske Z:n oikeutta tai etua Kirkkonummen kunnan lupa- ja valvontajaoston puheenjohtajana siten, että hänellä puheenjohtajan ominaisuudessa on, ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 97 §:n säännökset, oikeus hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeuden päätökseen. Tästä syystä hänen valituksensa on jätettävä tutkimatta.

2) Kuntalain 52 §:n 2 momentin mukaan muun luottamushenkilön kuin valtuutetun esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylain 10 ja 11 §:ssä säädetään. Hallintomenettelylaki (598/1982) on kumottu 1.1.2004 voimaan tulleella hallintolailla (434/2003). Hallintolain 71 §:n siirtymäsäännös huomioon ottaen asiaan sovelletaan hallintomenettelylain säännöksiä.

Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen:
1) jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) jos hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5) jos hän on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; (543/1997)
5 a) jos hän kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen ja valvontaan; tai (543/1997)
6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 1-5 a) -kohdissa on lueteltu niin sanotut erityiset esteellisyysperusteet kun taas 6 kohdan nojalla esteellisyyden voidaan katsoa syntyvän muissa kuin 1-5 a) -kohdissa nimenomaisina esitetyissä tilanteissa.

Hallituksen esityksessä hallintomenettelylaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (n:o 88/1981) lausutaan yksityiskohtaisissa perusteluissa 10 §:n 1 momentin 6 kohdan osalta muun muassa, että kun tämän perusteen mukainen esteellisyys syntyisi vain, jos luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu erityisen muun syyn vuoksi, olisi säännösehdotuksessa tarkoitetun tällaisen syyn oltava yleensä ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavana oltava suunnilleen samanasteinen kuin erityisesti määritellyissä esteellisyysperusteissa.

Kirkkonummen lupa- ja valvontajaosto on 5.3.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt päätöksestään lähemmin ilmenevin tavoin X:n louhinta- ja murskaushanketta varten ympäristöluvan. Samanaikaisesti lupa- ja valvontajaostossa on ollut vireillä myös louhintahankkeen maa-aineslain mukainen lupahakemus. Ympäristölupahakemuksen jaostossa tapahtuneen puoli vuotta kestäneen käsittelyn aikana ympäristön asukkaat ovat voimakkaasti vastustaneet hanketta lukuisissa muistutuksissaan. Ennen jaoston asiassa tekemää päätöstä hanketta on käsitelty myös lehdistössä. Tässä yhteydessä on haastateltu myös lupa- ja valvontajaoston puheenjohtajaa Z:aa, joka on Hufvudstadsbladet-nimisen sanomalehden toimittajalle 10.1.2002 ilmestyneen lehden numerossa selvittänyt X:n louhintahankkeen taustaa ja aikaisempia vaiheita vuodesta 1985 lähtien todeten muun ohella, että Kirkkonummen kunta on hyväksyessään alueen yleiskaavan samalla periaatteessa hyväksynyt alueen käytön kivenlouhintaan. Z:n lausumaksi on Hufvudstadsbladet-lehden sanotussa numerossa merkitty muun muassa: "Min personliga uppfattning är att rörelsen är småskalig, cirka 3-4 hektar. En viss "exploatering" bör tillåtas. Men tyvärr har det gått politik i hur tillstånd beviljas." Samassa numerossa olleessa toisessa artikkelissa oli palstatilaa annettu X:n hanketta vastustaneelle naapurille.

Kirkkonummen lupa- ja valvontajaoston puheenjohtajana Z ei ole ollut asiassa esteellinen hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 1-5 a) -kohtien nojalla.

Z on lupa- ja valvontajaoston puheenjohtajana edellä kerrotuin tavoin etukäteen selvittänyt toimittajalle X:n hanketta ja sen sallittavuutta. Haastattelu, jossa alueella voimassa oleva yleiskaava on korostunut, saattaa antaa sen kuvan, että ympäristöluvan oikeudelliset edellytykset olisi ratkaistu jo yleiskaavalla siten, ettei tästä enää voitaisi ympäristölupaa koskevassa päätöksessä poiketa. Tällaista oikeudellista yhteyttä ei kuitenkaan ole, vaan ympäristöluvan edellytyksistä ja luvan sisällöstä päätetään itsenäisesti ympäristönsuojelulain säännösten nojalla. Luottamuksen Z:n puolueettomuuteen ei kuitenkaan tämän vuoksi tai muutoinkaan hallinto-oikeuden päätöksessä mainituin perustein, kun otetaan huomioon myös jaoston puheenjohtajalle kuuluva oikeus kertoa julkiselle sanalle tärkeistä jaostossa vireillä olevista asioista, voida katsoa siten vaarantuneen, että hän olisi ollut esteellinen hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetuin tavoin.

Z ei siten ole ollut esteellinen osallistumaan X:n louhinta- ja murskaushanketta koskevan ympäristölupa-asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen Kirkkonummen lupa- ja valvontajaostossa. Kun hallinto-oikeudella on ollut Z:n esteellisyydestä toinen käsitys, on hallinto-oikeuden päätös edellä ratkaisuosasta ilmenevin tavoin kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi hankkeen ympäristölupaa koskevien valitusten ratkaisemista varten.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Lauri Tarasti, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pentti Hannonen ja Juha Kämäri. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.