22.12.2004

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto ei ole 18.10.2002 tekemällään päätöksellä myöntänyt hakijalle A:lle eikä hänen mukanaan hakeville lapsilleen B:lle, C:lle ja D:lle Suomen kansalaisuutta, koska hakijan henkilöllisyys oli jäänyt epäselväksi.

Hakija saapui Suomeen turvapaikanhakijana 3.2.1991. Maahan tullessaan hän oli esittänyt A-nimiselle henkilölle myönnetyn Somalian passin, jonka mukaan passin haltija oli syntynyt vuonna 1968 Kismayossa. Äidin nimeksi oli merkitty E ja isän nimeksi F. Hakija oli ilmoittanut 5.2.1991 syntymävuodekseen 1967 ja syntymäpaikakseen Degeh Bur ja sanonut olevansa Etiopian kansalainen.

Turvapaikkakuulustelussa 27.3.1991 hakija oli kertonut muuttaneensa Etiopiasta Somaliaan vuonna 1978, jolloin maiden välillä oli sota. Hakijan kertoman mukaan etiopialaiset sotilaat olivat tappaneet hänen isänsä vuonna 1974 ja veljensä vuonna 1985. Hakija oli kertonut nähneensä äitinsä viimeksi Gialalassin pakolaisleirillä joulukuussa 1990. Äidin mukana oli ollut perheen kaksi muuta sisarusta. Hakija oli kertonut, ettei hänellä ollut muita sisaruksia kuin nämä kaksi ja kuollut veli.

Tammikuussa 1994 hakija oli tehnyt perheenyhdistämishakemuksen äidikseen ilmoittamalle E:lle, s. 1943, ja kolmelle sisaruksikseen ilmoittamalle henkilölle eli veljille G, s. 1.4.1978, H:lle, s. 5.5.1979, ja sisarelle I:lle, s. 25.10.1976, jonka tässä yhteydessä oli ilmoitettu olevan naimaton.

Turvapaikkakuulustelussa 27.3.1991 hakija oli kertonut, että siskon mies oli auttanut häntä passin hankkimisessa Mogadishusta ja että passi oli väärennetty. Lisäksi hakija oli kertonut asuneensa siskonsa ja lankonsa luona Mogadishussa vuosina 1988 ja 1989 noin kahden vuoden ajan.

Oleskelu- ja työlupahakemuksiin edellä mainittujen lasten vanhemmiksi oli ilmoitettu E ja F, jotka hakija oli ilmoittanut vanhemmikseen myös 19.6.1997 allekirjoittamassaan kansalaisuushakemuksessa. Perheenyhdistämishakemukseen liitetyissä syntymätodistuksissa lasten äidiksi oli merkitty E.

Perhesidehaastattelussa Suomen edustustossa E oli kertonut paenneensa Somaliaan vuonna 1977 ja että Etiopian armeijan sotilaat oli tappaneet hänen miehensä ja vuonna 1984 hänen vanhemman poikansa. E oli ilmoittanut hänellä olevan neljä lasta, joista kaksi oli syntynyt Etiopiassa ja kaksi Somaliassa. Haastattelussa E oli lisännyt hakemukseen vielä 3-vuotiaan Ikra Mohamedin adoptiotyttärenään. Hakijat eivät olleet saaneet lupaa tulla Suomeen.

Tammikuussa 1994 hakija oli tuonut Helsingin poliisilaitokselle Said Bedel Ahmed -nimiseksi ja vuonna 1988 syntyneeksi ilmoittamansa pojan hakemaan turvapaikkaa. Hakija oli ilmoittanut pojan olevan hänen isänsä veljen poika ja sanonut tuoneensa pojan junalla Pietarista, jonne pojan isä Bedel Ahmed Nuux oli tuonut pojan Moskovan kautta Keniasta. Hakija oli kertonut pojan olleen piilotettuna junan WC:hen erään venäläisen toimesta. Vainikkalan raja-asemalta oli kuitenkin todettu, ettei hakija ollut tuolloin tullut Suomeen junalla.

Said Bedel Ahmed oli ilmoittanut turvapaikkakuulustelussa 13.4.1994 vanhemmikseen Maryam Ahmed Hamud ja Bedel Ahmed Nur -nimiset henkilöt ja sisaruksinaan 11 lasta. Kysyttäessä sukulaisista Suomessa tai Pohjoismaissa Said Bedel Ahmed oli kertonut, että hänellä oli serkku A Helsingissä. Perheenyhdistämishakemusten johdosta tehdyssä perhesidehaastattelussa 21.11.1995 Maryam Ahmed Hamud oli kertonut olevansa aviossa Badal Ahmed Nurin kanssa. Miehellään Maryam Ahmed Hamud oli kertonut olevan kaksi veljeä Muhammed ja Ali. Perheelle ei ollut annettu lupaa tulla Suomeen.

Vuonna 1998 keskusrikospoliisi oli tutkinut kadonneisiin somalilapsiin liittyen myös Said Bedel Ahmedin olinpaikkaa. Hakijaa oli kuulusteltu tutkinnan yhteydessä ja hän olikin kertonut olevansa Said Bedel Ahme-din setä ja vieneensä Said Bedel Ahmedin Keniaan maaliskuussa 1997 vanhempiensa luo. Vuonna 1999 somalipoika Abdi Aden Mohamudin huostaanottoon liittyvien selvitysten yhteydessä oli käynyt ilmi, että Abdi Aden Mohamud (s. 1989) oli esiintynyt Suomessa myös Said Bedel Ahmedin (s.1988) henkilöllisyydellä ja että Abdi Aden Mohamud oli tullut Suomeen jo 9.6.1993 Mohamud Abdi Mohamedin (s. 1969) lapsena.

Hakijaa oli kuultu 2.4.2000 epäiltynä perättömästä lausumasta ja hän oli todennut Said Bedel Mohamedin isän J:n olevan hänen veljensä. Hakija oli kertonut Mohamed Abdi Mohamedin olevan veljensä G:n poika ja että veli oli kuollut Etiopiassa vuonna 1999. Hakijaa oli kuultu 15.1.2002 Abdi Aden Mohamedin alias Said Bedel Ahmedin henkilöllisyydestä ja hän oli kertonut, että Said Bedel Ahmed oli hänen veljensä J:n poika ja hän on pojan setä. Mohamud Abdi Mohamed oli kertonut poliisikuulustelussa 14.12.1999, että hänen isänsä G, A ja J olivat veljeksiä. Hakija ja Mohamud Abdi Mohamed olivat saapuneet Suomeen samana päivänä samalla laivalla. Kumpikaan ei turvapaikkakuulustelussa ollut kertonut toisistaan kysyttäessä, oliko Suomessa tai muissa Pohjoismaissa muita sukulaisia.

Kansalaistaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Ottaen huomioon hakijan ristiriitaiset ja osin totuudenvastaiset kertomukset omista ja perheenjäsentensä henkilötiedoista ja perhesuhteistaan sekä hänen toimintansa kokonaisuudessaan, Ulkomaalaisvi- rasto ei ole pitänyt hakijan henkilöllisyyttä luotettavasti selvitettynä.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemänsä valituksen.

Perustelut:

Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 38 §:n mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos asianosainen pyytää sitä. Suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

A on pyytänyt suullista käsittelyä itsensä kuulemiseksi henkilöllisyydestään ja oleskeluluvan aikana ilmenneistä epäselvyyksistä eri hakemuksissa ja kuulusteluissa. Kun otetaan huomioon valittajan pyyntönsä tueksi esittämät perustelut ja hänen tarjoamansa selvityskeinot sekä se, että tässä asiassa on kysymys jo asiakirjoista ilmenevien tosiseikkojen vaikutuksesta asian oikeudelliseen arviointiin, suullista käsittelyä on pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Kansalaisuus

Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos hän täyttää kansalaiseksi ottamiselle kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:ssä säädetyt edellytykset. Kansalaisuusasetuksen (699/1985) 8 §:n 3 momentin mukaan hakijan tulee asiakirjoilla luotettavasti selvittää kansalaisuuden saamisen, säilyttämisen tai menettämisen perusteena olevat tosiseikat. Pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella on oikeus vaatia hakijalta muukin kansalaisuutta koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys.

Mainitut perusteet huomioon ottaen Ulkomaalaisvirastolla on toimivalta vaatia hakijalta luotettava selvitys henkilöllisyydestään, eikä Ulkomaa- laisvirastolla ole mahdollisuutta tutkia kansalaistamisen muita edellytyksiä, jos hakijan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Luotettavaksi katsottavaa selvitystä henkilöllisyydestä on siis pidettävä kansalaistamisen muiden edellytysten selvittämisen perusedellytyksenä siitä huolimatta, ettei kansalaisuuslaissa ole asiasta nimenomaista säännöstä.

Väestötietolain 6 §:n 1 momentin mukaan väestötietojärjestelmässä olevia henkilötietoja pidetään luotettavana selvityksenä henkilöstä, jollei toisin näytetä. Lain 9 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisen on pyynnöstä annettava 4 §:ssä tarkoitettujen tietojen varmistamista varten tarpeelliset selvitykset. Saman lain 10 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaisen ilmoitusvelvollisuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 9 §:ssä säädetään Suomen kansalaisen ilmoitusvelvollisuudesta. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen, jonka oleskelu Suomessa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään vuoden, on lisäksi ilmoitettava 4 §:ssä säädetyt tiedot. Henkilön on esitettävä luotettava selvitys väestötietojärjestelmään ilmoittamistaan tiedoista. Tällaisena selvityksenä mainitaan väestötietoasetuksen 10 §:ssä muun ohella ulkomaalaisen kotimaan asianomaisen viranomaisen antama matkustuskirja, syntymätodistus ja avioliittotodistus.

Suomeen oli 3.2.1991 saapunut turvapaikanhakijana henkilö, joka oli matkustusasiakirjanaan esittänyt Somalian passin, jonka haltijaksi oli merkitty A, syntynyt 1968 Kismayossa. Turvapaikkakuulustelussa 27.3.1991 hän oli kertonut passin olleen väärennetty. Hän oli 5.2.1991 ilmoittanut syntymävuodekseen 1967 ja syntymäpaikakseen Degeh Bur ja sanonut olevansa Etiopian kansalainen, millä tiedoilla hänet on merkitty Suomen väestötietojärjestelmään ja mitä hän on käyttänyt siitä lähtien Suomessa oleskelunsa ajan.

A ei ole voinut esittää sellaisia viranomaisen antamia asiakirjoja, jotka luotettavasti osoittaisivat hänen henkilöllisyytensä. Luotettavan asiakirjaselvityksen puuttuessa hänen henkilöllisyyttään on siten ollut arvioitava hänen oman kertomuksensa ja muiden asiassa ilmenneiden seikkojen peruteella.

A on esittänyt perheenjäsenistään ja sukulaisuussuhteistaan Ulkomaalaisviraston päätöksestä ilmenevin tavoin ristiriitaisia ja osin totuudenvastaisia tietoja. A:n antamiin henkilötietoihin ei näin ollen ole voitu luottaa.

Kun otetaan huomioon luotettavan asiakirjaselvityksen puuttuminen, A:n eri yhteyksissä antamat tiedot ja hänen toimintansa kokonaisuutena sekä kaikki asiassa ilmenneet seikat, A:n henkilöllisyys on jäänyt siinä määrin epäselväksi, että kansalaistamisen edellytyksiä ei ole voitu tutkia hänen eikä myöskään hänen alaikäisten lastensa B:n, C:n ja D:n osalta. Ulkomaalaisviraston päätös ei ole lainvastainen.

Sovelletut oikeusohjeet:

Kansalaisuuslaki (401/1968) 4 § ja 13 a §
Kansalaisuusasetus (699/1985) 8 § 3 ja 4 momentti
Väestötietolaki 6 § 1 mom, 9 § 1 momentti ja 10 § 2 momentti
Väestötietoasetus 10 §
Hallintolainkäyttölaki 38 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätösten kumoamista.

Perusteluina A on esittänyt, ettei hänen henkilöllisyytensä ole jäänyt epäselväksi. Hän oli saapunut Suomeen väärällä passilla, minkä hän oli asianmukaisesti tunnustanut turvapaikkakuulustelussa ja kertonut olevansa A ja syntyneensä vuonna 1967 Degeh Burissa ja olevansa Etiopian kansalainen. Hänellä on ollut Suomessa sama nimi ja syntymäaika siitä lähtien, kun se ensimmäisen kerran on ilmoitettu väestörekisteriin vuonna 1991.

A ei missään vaiheessa hoitaessaan veljenpoikansa Said Bedel Ahmedin asiaa ollut ilmoittanut omaksi nimekseen tai muiksi henkilötiedoikseen muita tietoja kuin jo ilmoittamansa henkilötiedot. Se, ettei hän ollut turvapaikkapuhuttelussa ilmoittanut veljekseen Said Bedelin isää, johtui siitä, että tämä oli hänen velipuolensa ja heillä oli eri äidit. Se, että hän oli menetellyt virheellisesti ja ilmoittanut Said Bedel Ahmedin serkukseen, ei kuitenkaan sekoittanut hänen omaa henkilöllisyyttään. Hän oli korkeintaan syyllistynyt viranomaisen erehdyttämiseen, mutta vaikka asiaa oli tutkittu, häntä ei ollut teosta rangaistu.

A:lla on suomalainen sosiaaliturvatunnus. Väestötietolain 3 §:n 2 momentin mukaan väestötietojärjestelmässä olevat tiedot on tarkoitettu käytettäviksi tuomioistuimissa ja hallinnollisessa päätöksenteossa. Ulkomaalaisen kohdalla edellytetään tietojen merkitsemiseksi luotettavaa selvitystä henkilöllisyydestä. Yksityiselämän suoja suojaa oikeutta omaan henkilöllisyyteen ja siihen, että rekisteröity henkilötieto nauttii julkista luotettavuutta eikä viranomainen voi mielivaltaisesti väittää jonkin rekisteritiedon olevan paikkansa pitämätön.

A on asunut Suomessa 14 vuotta ja ollut merkittynä omilla henkilötiedoilla väestörekisterijärjestelmään vuodesta 1991 eli 13 vuotta ja esiintynyt samoilla tiedoillaan siitä lähtien. Näissä olosuhteissa A:han tulee soveltaa 1.6.2003 voimaan tulleen kansalaisuuslain 6 §:n 3 momenttia, jonka mukaan ulkomaalaista, joka on esiintynyt 10 vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, pidetään sellaisena hakijana, jonka henkilöllisyys on selvitetty. Lainkohdan soveltaminen johtaa valittajan kannalta edullisempaan lopputulokseen ja olisi valittajan kannalta kohtuutonta edellyttää hänen hakevan 7 vuoden käsittelyn jälkeen uudelleen kansalaisuutta. Siinä tapauksessa, että mainittua uutta säännöstä ei katsottaisi voitavan soveltaa, tulee säännöksen sisältämä periaate joka tapauksessa ottaa asiaa ratkaistaessa huomioon. Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätökset loukkaavat yksityisyyden suojaa sekä suhteellisuus-, tarkoituksenmukaisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatetta.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut muun muassa, että kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:n 1 momentissa säädetään edellytykset, joiden täyttyessä hakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus. Lain sanamuodon mukaan Suomen kansalaisuuden saamiseen kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta, vaikka laissa mainitut edellytykset täyttyisivätkin. Kansalaisuuslain 4 §:n 1 ja 2 momenttien sanamuodosta ilmenee, että Ulkomaalaisvirastolla on säännösten antamissa rajoissa harkintavalta päättäessään Suomen kansalaisuuden myöntämisestä tai epäämisestä. Tätä kokonaisharkintaa rajoittavat yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet.

Jos henkilö on tullut Suomeen ja oleskelee Suomessa ilman luotettavaa henkilöllisyyttä todistavaa asiakirjaa, luotetaan hakemusta käsiteltäessä lähtökohtaisesti niihin tietoihin, joita hakija on itsestään ja perheestään ilmoittanut, ellei niitä jostain syystä ole syytä kyseenalaistaa ja ellei niitä ole myöhemmin muutettu. Henkilö on kuitenkin luotettavan henkilöllisyysselvityksen puutteesta huolimatta rekisteröitävä Suomen väestötiejärjestelmään sosiaaliturvatunnuksin. Henkilötietojen oikeellisuus on täysin henkilön oman ilmoituksen varassa, ja tiedot ovat juuri niin luotettavia kuin ovat niitä koskevat ilmoituksetkin. Tietojen luotettavuutta ei luo tai lisää rekisterimerkintöjen pitkäaikainen muuttumattomuus tai se, ettei niitä ole kertaakaan muutettu. Käytetyn henkilöllisyyden todennäköisyyttä heikentää se, jos henkilö on esittänyt perhe- tai sukulaisuussuhteistaan ristiriitaista tietoa muussa yhteydessä. Väestötietojärjestelmään ei voida tallentaa useita henkilöstä mahdollisesti ilmitulleita vaihtoehtoisia henkilötietoja eikä järjestelmään myöskään tehdä merkintää siitä, että henkilötieto perustuu ainoastaan omaan ilmoitukseen eikä luotettavaan asiakirjaan. Mikäli väestötietoviranomaisella ei ole ollut mahdollisuutta tarkistaa ilmoitettujen tietojen luotettavuutta väestötietoasetuksen 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ei myöskään väestötietoviranomainen itse voi pitää sille ilmoitettuja henkilötietoja täysin luotettavina.

Kansalaisuusasioita käsitellessään Ulkomaalaisvirasto käyttää alustavasti hakijasta väestötietojärjestelmään merkittyjä tietoja, koska ne yleensä perustuvat samoihin tietoihin, joiden perusteella henkilölle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen. Jos Ulkomaalaisvirasto havaitsee hakijan asiaa käsiteltäessä hallussaan olevasta asiakirja-aineistosta, että hakijan nimestä, syntymäajasta, kansalaisuudesta tai muusta hakijan henkilöllisyyttä määrittävästä seikasta kuten perhesuhteista tai perheenjäsenten henkilötiedoista on esitetty selvitystä, joka poikkeaa väestötietojärjestelmään merkityistä tiedoista tai on ristiriidassa hakijan muiden ilmoitusten kanssa, Ulkomaalaisvirasto selvittää, mistä eroavaisuus johtuu. Tämän vuoksi hakijan maahan tullessaan antamilla henkilöään ja perhettään koskevilla tiedoilla on merkitystä hakijan henkilöllisyyttä selvitettäessä. Siitä huolimatta, että väestötietolain 6 §:n 1 momentin mukaan väestötietojärjestelmässä olevia henkilötietoja pidetään lähtökohtaisesti luotettavana selvityksenä henkilöstä, Ulkomaalaisvirasto on voinut kansalaisuuden perustavanlaatuisen merkityksen huomioon ottaen katsoa valittajan henkilöllisyyden jääneen luotettavasti selvittämättä loukkaamatta silti valittajan yksityisyyden suojaa taikka hänen perusoikeuksiaan. Ulkomaalaisvirasto ei ole ylittänyt toimivaltaansa.

Valittaja on vedonnut siihen, että asiassa tulisi soveltaa kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 3 momenttia. Kansalaisuuslain 54 §:n mukaan lain voimaan tullessa vireillä oleviin asioihin tulee soveltaa tietyin edellytyksin aikaisempaa kansalaisuuslakia (401/1968) asumisaikaa, kunniallisuutta ja kielitaitoa koskevien edellytysten osalta. Selvitetyn henkilölli- syyden vaatimus muiden kansalaistamisen edellytysten tutkimisen perusedellytyksenä on kirjattu lain 6 §:ään. Säännös vastaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan hakijaa ei kansalaisteta, mikäli hänen henkilöllisyytensä ei ole tullut luotettavasti asiakirjoin tai muuten selvitetyksi.

Kansaisuuslain 6 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalaisen henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä, jos hän vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta on esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä. Säännöksessä ei ole kysymys siitä, että tiedot ovat pysyneet samoina vähintään 10 vuotta, vaan siitä, että henkilö ei ole vähintään viimeisten 10 vuoden aikana käyttänyt muita henkilötietoja kuin mitä väestötietojärjestelmästä ilmenee. Kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentin mukaan henkilötiedot käsittävät myös tiedot asianomaisen henkilön perhesuhteista ja kaikista muistakin asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Hallituksen esityksessä kansalaisuuslaiksi (HE 235/2002) 6 §:n 3 momentin perusteluiden mukaan poikkeaminen pääsäännöstä olisi mahdollista, mikäli henkilö olisi riittävän pitkän ajan käyttänyt johdonmukaisesti vain väestötietojärjestelmään merkittyjä tietoja. Tämäkin osoittaa selvästi sen, että pelkkä tietojen muuttumattomuus väestötietojärjestelmässä ei täytä lainkohdan tarkoitusta.

Mikäli henkilöllisyys tulisi luotettavasti selvitetyksi ainoastaan sillä, että väestötietojärjestelmän tietoja ei ole muutettu ja kuitenkin samalla voisi esittää itsestään ja perhesuhteistaan muita henkilötietoja, olisi 6 §:n 3 momentin säännös täysin tarpeeton. Valittajan käsityksen mukaan hänen henkilöllisyytensä on selvä ajan kulumisen perusteella. Hän ei kuitenkaan ole selvittänyt, miksi korjaantuminen ylipäänsä on ollut tarpeen, mikäli väestötietojärjestelmään oli alunperinkin ilmoitettu oikeat henkilötiedot.

Ulkomaalaisvirasto ei ole missään vaiheessa kiistänyt, että valittajan henkilötiedot eivät olisi väestötietojärjestelmässä pysyneet samoina. Valittajan syntymäajan ja nimen rekisteröiminen ja pitkäaikainenkaan johdonmukainen ilmoittaminen eivät muuta tai oikeuta sitä tosiseikkaa, että valittaja on esittänyt sukulaisuussuhteistaan ja perheenjäsenikseen väittämistään henkilöistä ristiriitaisia ja osin virheellisiä tietoja ja osallistunut siihen, että näitä tietoja on myös annettu viranomaisille. Valittaja ei voi olettaa, että hän voisi kertoa edellä mainituista seikoista totuudenvastaisesti ilman, että se vaikuttaisi hänen oman henkilöllisyytensä luotettavuuteen. Valittajaa koskevan asiakirja-aineiston perusteella tehty kokonaisarvio on aiheuttanut sen, ettei valittajan henkilöllisyyttä ole voitu pitää sillä tavalla selvänä kuin kansalaistaminen edellyttää.

Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei valittaja ole esittänyt valitukses- saan seikkoja, joilla olisi merkitystä hänen henkilöllisyytensä selvittämisessä. Ulkomaalaisvirasto on käyttänyt lainsäädännön asettamissa rajoissa sille kuuluvaa harkintavaltaa ja esittää valituksen hylkäämistä.

A vastaselityksessään on uudistanut sen, että hänen ainoa varsinainen virheensä oli tapahtunut 10 vuotta aikaisemmin vuonna 1994 hänen ilmoittaessaan Said Bedel Ahmedin serkukseen. A oli itse käyttänyt omaa nimeään ja henkilötietojaan turvapaikkakuulustelusta lähtien. Kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentti sisältää sellaisenaan jo hallintolainkäytön edellyttämän kohtuullisuus-, tarkoituksenmukaisuus- ja suhteellisuusvaatimuksen ja lainsäätäjä on kansalaisuusasioissa halunnut erikseen painottaa kohtuullisuutta säätämällä siitä nimenomaisen määräyksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset sekä palauttaa asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut:

Selvitettyä henkilöllisyyttä koskevat yleiset lähtökohdat

Kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos 1) hän on täyttänyt 18 vuotta; 2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ollut ja edelleen on Suomessa; 3) hän on elänyt kunniallisesti sekä; 4) hänen ja hänen perheensä toimeentulo katsotaan turvatuksi. Pykälän 4 momentin (584/1984) mukaan kun ulkomaalainen otetaan Suomen kansalaiseksi, kansalaisuuspäätöksessä määrätään, tuleeko hänen alle kahdeksantoistavuotias naimaton lapsensa samalla Suomen kansalaiseksi.

Kansalaisuusasetuksen (699/1985) 8 §:n 3 momentin mukaan hakijan tulee asiakirjoilla luotettavasti selvittää kansalaisuuden saamisen perusteena olevat tosiseikat. Pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella on oikeus vaatia hakijalta muukin kansalaisuutta koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys.

Mainitut perusteet huomioon ottaen oikeuskäytännössä on katsottu, että Ulkomaalaisvirastolla on toimivalta vaatia hakijalta luotettava selvitys henkilöllisyydestään, eikä Ulkomaalaisvirastolla ole velvollisuutta tutkia kansalaistamisen muita edellytyksiä, jos hakijan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Luotettavaksi katsottavaa selvitystä henkilöllisyydestä on siis pidettävä kansalaistamisen muiden edellytysten selvittämisen perusedellytyksenä siitä huolimatta, ettei kansalaisuuslaissa (401/1968) ole asiasta nimenomaista säännöstä.

Uuden 1.6.2003 voimaan tulleen kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty.

Pykälän 2 momentin mukaan selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä voidaan ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaisille omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä.

Pykälän 3 momentin mukaan jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

Kansalaisuuslakia (359/2003) koskevan hallituksen esityksen (HE 235/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 6 §:n kohdalla muun muassa, että pykälän 1 momentissa säädettäisiin luotettavasti selvitetyn henkilöllisyyden periaatteesta, jonka mukaisesti yksittäisissä soveltamistilanteissa noudatettaisiin lain 1 §:n 2 momentin mukaista punnintaa yksityishenkilön ja valtion edun välillä. Mainitun 6 §:n 2 momentin mukaan ratkaisu tehtäisiin henkilöstä kokonaisuudessaan olemassa olevien tietojen perusteella. Hallituksen esityksen mukaan "pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeusmahdollisuudesta 1 momentin pääsäännöstä. Säännöksen mukaan poikkeaminen olisi mahdollista, jos olisi kulunut riittävän pitkä aika, jona henkilö olisi käyttänyt johdonmukaisesti vain väestötietojärjestelmään merkittyjä henkilötietoja. Riittävän pitkänä aikana säännöksessä ehdotettaisiin 10 vuotta. Henkilöllisyyttä ei tässä tapauksessa voitaisi katsoa selvitetyksi, koska henkilö olisi aikaisemmin käyttänyt useampaa kuin yhtä henkilöllisyyttä. Ajan kuluminen ja esiintyminen yhdellä henkilöllisyydellä osoittaisivat kuitenkin käytetyltä henkilöllisyydeltä määrätynlaista pysyvyyttä ja sen perusteella myös määrätynasteista todennäköisyyttä."

Käsiteltäessä hallituksen esitystä eduskunnassa ehdotettu 6 §:n 3 momentti muutettiin perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta (mietintö 8/2002vp) muodosta (Jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä,) "vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä, voidaan kansalaisuutta koskeva asia käsitellä 1 momentin estämättä" ilman tarkempia perusteluja muotoon (Jos ... henkilöllisyydellä,) "hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä". Näin säännöksessä sen lopullisessa muodossaan ei ole kysymys 1 momentin pääsäännöstä ja sitä täydentävästä 2 momentista poikkeamisesta, vaan ne korvaavasta erityissäännöksestä, jonka soveltamisen edellytysten täyttyessä ulkomaalaisen henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä.

Kansalaisuuslain (359/2003) voimaan tullessa vireillä olevia asioita koskevassa 54 §:n 2 momentissa säädetään muun muassa siitä, että lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan uuden lain kerättyä asumisaikaa koskevia säännöksiä, jos ne johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen. Samoin pykälän 3 momentissa säädetään muun muassa siitä, että lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan aikaisemman lain mukaista kunniallisuusedellytystä tai uuden lain nuhteettomuusedellytystä koskevia säännöksiä sen mukaan, kummat säännökset johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen. Vastaavasti on lain yleiset siirtymäsäännökset sisältävässä 53 §:ssä säädetty lain voimaantulon jälkeen vireille tulevaan asiaan asumisaikaedellytyksen osalta sovellettavaksi hakijalle edullisemman lain periaatetta.

Kansalaisuuslain (259/2003) 9 luvun voimaantulo- ja siirtymäsäännöksissä taikka lakia koskevassa hallituksen esityksessä ei ole lausuttu siitä, miten lakiin otettua uutta, kansalaistamisen perusedellytyksenä olevaa selvitettyä henkilöllisyyttä koskevaa 6 §:ää ja erityisesti sen ulkomaalaisen oikeudellista asemaa aikaisemmasta parantavaa 3 momenttia olisi sovellettava lain voimaan tullessa vireillä oleviin kansalaisuushakemuksiin. Nämä hakemukset ovat sekä hakemus- että valitusmenettelyn pitkän keston vuoksi saattaneet lain voimaan tullessa olla jo useita vuosia vireillä. Edelleen kansalaisuuden hakija voisi peruuttaa vanhan lain mukaisen hakemuksensa ja tehdä uuden hakemuksen, johon näin tulisivat myös sovellettaviksi uuden lain 6 §:n säännökset.

Edellä mainitulla kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 3 momentin erityissäännöksellä on katsottava tarkoitetun pyrkiä siihen, että tietyn riittävän pitkän ajan jälkeen, jona kansalaisuuden hakijan henkilöllisyyden varmentavia asiakirjoja ja muita tietoja on tuloksetta pyritty hankkimaan, hänen johdonmukaisen esiintymisensä vain väestötietojärjestelmään merkityllä henkilöllisyydellä johtaisi senasteiseen todennäköisyyteen hänen henkilöllisyydestään, että sitä on pidettävä kansalaistamisen kannalta riittävänä. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että myös kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin osalta sovelletaan hakijalle edullisemman lain periaatetta.

Hakijan henkilöllisyyden selvittäminen

A on saapuessaan Suomeen 3.2.1991 esittänyt Somalian passin, jonka haltijaksi oli merkitty A, syntynyt vuonna 1968 Kismayossa. Tällä henkilöllisyydellä hän on hakenut turvapaikkaa. Myöhemmin turvapaikkahakemuksen käsittelyn yhteydessä hän oli kertonut esittämänsä passin olleen väärennetyn sekä oikean syntymävuotensa olevan 1967, syntymäpaikkansa Degeh Bur ja olevansa Etiopian kansalainen. Etiopiasta Somaliaan hän oli muuttanut sodan alettua maiden välillä vuonna 1978. Sisäasiainministeriö on 28.8.1991 myöntänyt Etiopian kansalaiselle A:lle, syntynyt 2.6.1967 Degeh Burissa Etiopiassa, ensimmäisen oleskeluluvan humanitaarisista syistä. Väestötietojärjestelmään hänet on merkitty 30.9.1991 samoilla henkilötiedoilla. A on Ulkomaalaisviraston päätöksestä ilmenevällä tavalla sittemmin esittänyt perheenjäsenistään ja sukulaisuussuhteistaan ristiriitaisia ja totuudenvastaisia tietoja.

A:n henkilöllisyydestään esittämä passi on hänen ilmoituksensa mukaan väärennetty. Koska luotettavan asiakirjaselvityksen hankkiminen Somaliasta sen yhteiskunnalliset olot huomioon ottaen ei ole mahdollista, A:n henkilöllisyyttä on arvioitava ottaen huomioon kaikki hänen henkilöllisyyttään sekä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan koskevat tiedot. Merkitystä on osaltaan annetava myös sille, että väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja pidetään lähtökohtaisesti luotettavana selvityksenä henkilöstä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten hallinto-oikeus, ettei A ole esittänyt luotettavaa selvitystä henkilöllisyydestään.

Siitä huolimatta, että A on aluksi vuonna 1991 maahan saavuttuaan esittänyt syntymäajastaan ja -paikastaan sekä kansalaisuudestaan erilaisia tietoja sekä myöhemmissä yhteyksissä myös ristiriitaisia tietoja perheenjäsenistään ja sukulaisuussuhteistaan, hän on kuitenkin 30.9.1991 lukien ollut merkittynä väestötietojärjestelmään ja siitä lähtien Ulkomaalaisviraston päätöksentekohetkeen 18.10.2002 mennessä vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt vain väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä eli käyttäen siihen merkittyä nimeä, syntymäaikaa ja kansalaisuutta.

Kun otetaan huomioon kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n säännökset ja siirtymäsäännöksistä ilmenevät periaateet, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n kansalaisuushakemusta voida muuttuneessa lainsäädännöllisessä tilanteessa jättää enemmälti tutkimatta Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä mainituilla perusteilla ja ottamatta huomioon kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 3 momentin säännöstä, jonka perusteella Ahmedin henkilöllisyyttä voidaan pitää selvitettynä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Leena Halila ja Eila Rother. Asian esittelijä Kai Träskelin.