22.12.2004

Asian aikaisemmat käsittelyvaiheet

Hakemuksessaan Uudenmaan verovirastolle Luxemburgista oleva A SICAV on ilmoittanut saaneensa Suomesta osinkoja eräiden omistamiensa suomalaisten yhtiöiden osakkeiden perusteella. Viitaten Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevaan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyyn sopimukseen (SopS 18/1983; jäljempänä sopimus tai verosopimus) yhtiö on pyytänyt, että sille palautetaan sanotuista osingoista Suomessa liikaa peritty lähdevero.

Uudenmaan verovirasto on päätöksellään 12.11.2001 nro 1152/2001 palauttanut yhtiölle yhteensä 43 970 markkaa vuodelta 2000 liikaa perittyä lähdeveroa.

Perusteluina verovirasto on lausunut, että verosopimuksen 10 artiklan mukaan hakemuksessa tarkoitetuista osingoista olisi pitänyt periä 15 prosentin suuruinen lähdevero 29 prosentin lähdeveron sijaan.

Uudenmaan veroviraston veroasiamies on vaatinut veroviraston päätöksen kumoamista. Koska luxemburgilainen sijoitusrahastoyhtiö on ollut Luxemburgin sisäisen lainsäädännön perusteella vapautettu veroista, ei ole ollut edellytyksiä soveltaa verosopimusta lähdeveron määräämisessä sen saamien osinkojen osalta.

Uudenmaan verovirasto on veroasiamiehen oikaisuvaatimukseen antamallaan päätöksellä 28.1.2001 nro 1/2002 hylännyt oikaisuvaatimuksen.

Perusteluinaan verovirasto on lausunut, että verosopimuksen 10 artiklan mukaan hakemuksessa tarkoitetuista osingoista olisi pitänyt periä 15 prosentin suuruinen lähdevero. Kun peritty lähdevero oli ollut 29 prosentin suuruinen, erotus on palautettu. Hakemuksen liitteenä olleen todistuksen mukaan yhtiön kotipaikka on Luxemburgissa eikä se ole sopimuksen 29 artiklassa tarkoitettu holdingyhtiö, johon verosopimusta ei sovelleta. Sen, ettei yhtiö ole velvollinen maksamaan veroa Luxemburgiin, on päätöstä tehtäessä katsottu olleen maan sisäisen lainsäädännön asia, mikä ei vaikuta sopimuksen soveltamiseen.

Uudenmaan veroviraston veroasiamies on valituksessaan hallinto-oikeudelle toistanut vaatimuksensa viitaten oikeustieteellisessä kirjallisuudessa esitettyyn tulkintaan, jonka mukaan on mahdollista katsoa, että verosopimuksen mukainen termi "valtiossa asuva" voi edellyttää sitä, että kysymyksessä oleva verovelvollinen myös tosiasiassa maksaa veroa siinä valtiossa. Nyt on kyseessä sijoitusrahastoyhtiö, joka on Luxemburgin sisäisen lainsäädännön mukaan vapautettu veroista. Tällä perusteella asiassa ei ole ollut edellytyksiä soveltaa verosopimusta.

Uudenmaan verovirasto on antanut asiassa lausunnon, yhtiö vastineen ja veroasiamies vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt veroasiamiehen valituksen seuraavin perusteluin:

Verosopimuksen 1 artiklan mukaan tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, käsittää sopimusta sovellettaessa sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan sanonta "henkilö" luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän. Sanonta "yhtiö" puolestaan tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä. Sopimuksen verotuksellista kotipaikkaa koskevan 4 artiklan 1 kappaleen mukaan tarkoitetaan sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla.

A SICAV on sijoitusrahastotoimintaa harjoittava vaihtuvapääomainen yhtiö. Yhtiö on perustettu Luxemburgin lain mukaan ja sen kotipaikka on Luxemburg. Verosopimus ei sisällä tällaisia yhtiöitä koskevia erityismääräyksiä. A SICAV -yhtiötä ei ole pidettävä holdingyhtiönä, joten verosopimuksen 29 artiklassa sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä holdingyhtiöitä koskevat määräykset eivät voi tulla asiassa sovellettavaksi. A SICAV -yhtiö on tosin Luxemburgin sisäisen lainsäädännön mukaan vapautettu verosta. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että A SICAV on erillinen juridinen yksikkö, hallinto-oikeus katsoo, että verosopimusta on sen estämättä, että yhtiö on rekisteröintivaltiossaan vapautettu verosta, tulkittava tässä tilanteessa niin, että A SICAV -yhtiötä on pidettävä sopimusvaltiossa asuvana henkilönä ja siten verosopimusetuihin oikeutettuna. Sen Suomesta saamiin osinkoihin on siten Suomessa toimitettavassa verotuksessa sovellettava verosopimuksen mukaista 15 prosentin lähdeveroprosenttia Suomen sisäisen verolainsäädännön mukaisen 29 prosentin asemesta. Valituksenalaista veroviraston oikaisupäätöstä ei näin ollen ole syytä muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veroasiamies on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, ettei perittyjä lähdeveroja palauteta. A SICAV on vapautettu verosta Luxemburgissa. Sanalla "verovelvollinen" on katsottava tarkoitettavan verosopimuksessa, että henkilö on tosiasiassa myös velvollinen maksamaan veroa sopimusvaltiossa. Toisenlaista tulkintaa ei voi pitää verosopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisena.

Yhtiö on antamassaan vastineessa huomauttanut, etteivät verosopimukset puutu siihen, miten verotus konkreettisesti tapahtuu kussakin valtiossa, vaan se ratkeaa kunkin valtion sisäisen lainsäädännön perusteella. Se, ettei yhtiö ole velvollinen maksamaan veroa Luxemburgiin, on Luxemburgin sisäisen lainsäädännön asia.

Se, miten toinen sopimusvaltio verosopimusta noudattaa, ei kuulu Suomessa ratkaistaviin asioihin. Verosopimukset ovat valtioiden välisiä sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Jotta sopimusvaltio ei rikkoisi sopimusvelvoitteitaan, se ei voi soveltaa sisäistä lainsäädäntöään, joka on ristiriidassa verosopimuksen kanssa.

Veroasiamies on antanut vastaselityksen.

Valtiovarainministeriö on hankittuaan lausunnon verohallitukselta, antanut asiassa korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä lausunnon.

Verohallitus on lausunut muun muassa, että Suomen ja Luxemburgin välinen verosopimus on laadittu OECD:n malliverosopimuksen pohjalta. Verosopimusta tulkittaessa apuna voidaan käyttää OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria, vaikka se ei olekaan muodollisesti sitova tulkintalähde. Erityistä painoarvoa kommentaarilla on niissä tilanteissa, joissa tulkitaan sellaista yksittäisen verosopimuksen määräystä, jota koskevat kommentaarin kannanotot olivat olemassa jo näitä yksittäisen verosopimuksen määräyksiä neuvoteltaessa ja solmittaessa. Tämä kanta on hyväksytty kotimaisessa oikeuskäytännössä ja kansainvälisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Yhteisöjen tuomioistuin on pitänyt malliverosopimuksesta ilmeneviä periaatteita kansainvälisesti tunnustettuina.

Verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan on sopimuksessa erikseen määritellyillä käsitteillä juuri se merkitys, mikä niille on verosopimuksessa nimenomaisesti annettu. Verosopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltion soveltaessa verosopimusta niille termeille, joita sopimuksessa ei ole erikseen määritelty, on annettava sopimusta tulkittaessa merkitys, joka niillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

Verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen c-alakohdan mukaan termi "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän. Saman artiklan 1 kappaleen dalakohdan mukaan termi "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä.

Tuloverolain 3 §:n 4 kohdan mukaan yhteisöllä tarkoitetaan muun muassa osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta. Tuloverolain 3 §:n 7 kohdan mukaan yhteisönä pidetään myös tuloverolain 3 §:ssä mainittuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta. Oikeuskirjallisuudessa tuloverolain 3 §:ää on tulkittu siten, että ulkomaista oikeushenkilöä pidetään Suomessa yhteisönä, mikäli se voidaan rinnastaa tuloverolain 3 §:ssä mainittuihin yhteisöihin.

Keskusverolautakunta on ottanut kantaa luxemburgilaisesta SICAV-rahastoyhtiöstä maksettavien voitto-osuuksien tulotyyppiin Suomessa yleisesti verovelvollisen verotuksessa sekä rahasto-osuuden lajin vaihtoon. Helsingin hallinto-oikeus on jo 11.2.2003 antamassaan lainvoimaiseksi tulleessa päätöksessään nro 03/0061/1 katsonut, että luxemburgilaiseen SICAV-yhtiöön voidaan soveltaa verosopimuksen määräyksiä. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisussa oli kyse osingoista liikaa perityn lähdeveron palauttamisesta. Osingoista oli alun perin peritty lähdeveroa 29 prosenttia ja hallinto-oikeuden päätöksellä lähdeveroa alennettiin verosopimuksen mukaiseen 15 prosenttiin. Tapaus on siten samanlainen kuin nyt ratkaistavana oleva tapaus. Vero-oikeuden ulkopuolelta yhtiökäsitteestä voidaan todeta, että luxemburgilaista SICAV-yhtiötä pidetään sijoitusrahastoista annetun lain 2 §:n 1momentin 10 kohdan mukaisena yhteissijoitusyrityksenä.

Verohallituksen käsityksen mukaan lähtökohtaisesti ei ole estettä sille, että luxemburgilainen SICAV-yhtiötyyppi olisi tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu kotimaiseen osakeyhtiöön rinnastettava ulkomainen oikeushenkilö ja että sitä voitaisiin siten pitää täällä rajoitetusti verovelvollisena yhteisönä. Edelleen Verohallituksen käsityksen mukaan luxemburgilaista SICAV-yhtiötyyppiä voidaan verosopimusta tulkittaessa lähtökohtaisesti pitää verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen dalakohdassa tarkoitettuna yhtiönä ja siten alustavasti verosopimuksessa tarkoitettuihin etuihin oikeutettuna. Koska eri maiden käsitys luxemburgilaisten yhtiöiden asemasta verosopimuksia tulkittaessa vaihtelee, asiassa on tarpeen mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös toisen sopimusvaltion näkemykset verosopimuksen tulkinnasta.

Luxemburgiin sijoittautuneista yhteissijoitusyrityksistä säädetään sikäläisessä lainsäädännössä toisaalta vuodelta 1915 olevassa kaupallisista yhtiömuodoista annetussa laissa ja toisaalta 30.3.1998 annetussa laissa. Näiden mukaan yhteissijoitusyritykset voivat olla sopimusoikeudelliselle pohjalle perustuvia sijoitusrahastoja (FCP) tai sijoitusyhtiöitä (SICAV). SICAV on yhtiötyyppinä lähinnä osakeyhtiö (la sociéte anonyme, SA), mutta se on pääomaltaan vaihtuva ja avoin. Avoimmuus ja vaihtuvapääomaisuus tarkoittavat sitä, että kuka tahansa voi sijoittaa varoja yhtiöön ja että yhtiön osakas voi milloin tahansa vaatia yhtiötä lunastamaan osuutensa yhtiöstä. Käytännön sijoitusrahastotoiminnassa SICAV-yhtiötyyppiä käytettäessä ei ole tarvetta erilliselle rahastoyhtiölle.

Luxemburgin viranomaiset katsovat, että SICAV-yhtiötyyppi täyttää verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen dalakohdassa olevan "yhtiön" määritelmän ja että SICAV-tyyppiset yhtiöt ovat siten verosopimuksessa tarkoitettuja yhtiöitä ja siten verosopimuksen etuihin oikeutettuja.

Koska Luxemburginkin viranomaiset katsovat SICAV-yhtiötyypin täyttävän verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen dalakohdassa olevan yhtiön määritelmän, Verohallituksen käsityksen mukaan verosopimuksen yhtiökäsitteestä vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys. Tämän vuoksi A SICAV -yhtiötä voidaan pitää yhtiökäsitteen perusteella verosopimuksessa tarkoitettuna yhtiönä ja tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuna yhteisönä ja siten tällä kriteerillä mitattuna verosopimuksen etuihin oikeutettuna yhteisönä.

Verosopimuksen 1 artiklan mukaan sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Edelleen verosopimuksen 4 artiklan 1kappaleen mukaan sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen (OECD:n malliverosopimuksen sanonnan mukaan liable to tax) kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Lisäksi nyt sovellettavan verosopimuksen 2 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaan verosopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen lukuun tulon ja varallisuuden perusteella, verojen kantotavasta riippumatta. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään verosopimuksessa kaikkia kokonaistulon tai kokonaisvarallisuuden taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja.

Verosopimuksessa ei ole SICAV-yhtiötyypin osalta erityisiä verovelvollisuutta koskevia määräyksiä. Verosopimuksen 2 artiklan 2 kappaleen mukaan verosopimuksessa tarkoitettuina tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon tai kokonaisvarallisuuden taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja. Verohallituksen hallussa olevien tietojen mukaan SICAV-yhtiöt ovat Luxemburgin verolainsäädännön mukaan sellaisenaan verovelvollisia, mutta ne on vapautettu 30.3.1988 annetun lain perusteella maksamasta verosopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen balakohdan luetelmakohdassa 2 tarkoitettua yhteisöveroa. Yhteisöveron sijasta SICAV-yhtiöt ovat velvollisia maksamaan 30.3.1988 annetun lain mukaista vuosittaista taxe d'abonnement -nimistä veroa, joka muistuttaa lähinnä yhtiöltä perittyä varallisuusveroa. Taxe d'abonnement -veron yleinen verokanta on 0,06 prosenttia, mutta se voidaan erityisissä tapauksissa alentaa 0,03 prosenttiin. Veron laskentaperusteena käytetään sijoitusrahaston varojen kokonaisarvoa.

Se, että SICAV-yhtiöt on vapautettu Luxemburgin yhteisöverosta ja että nämä yhtiöt suorittavat yhteisöveron sijasta taxe d'abonnement -veroa, tarkoittaa merkittävää helpotusta yhtiön verorasituksessa. Verosopimuksen tulkinnassa kuitenkin pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomiota siihen, onko sopimuksessa tarkoitettu henkilö tai yhtiö verovelvollinen eikä niinkään siihen, millainen tämän henkilön tai yhtiön verorasitus on. SICAV-yhtiöihin sijoittaneet osakkaat eivät ole velvollisia maksamaan tuloveroa sijoitusrahastosta saamastaan tulosta, ellei kyseessä ole osingonjako. Mikäli osakkaat realisoivat osuutensa SICAV-yhtiössä osuuden lunastuksen kautta, he maksavat tällöin luovutusvoitosta veroa. Toisaalta se, että SICAV-yhtiö on avoin ja pääomaltaan vaihtuva, tekee erillisen sijoitusrahastoa hoitavan rahastoyhtiön olemassa olon tarpeettomaksi. Sijoitusrahastotoiminnassa SICAV-yhtiöiden asemaa voidaan pitää siten Suomessa vallitsevaan tilanteeseen rinnastettavana, että meillä sijoitusrahasto on tuloverolain 3 §:n 4 kohdan mukaan yhteisö. Tuloverolain 20 §:n 2kohdan mukaan sijoitusrahasto on tuloverotuksessa verovapaa yhteisö ja varallisuusverolain 5 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan sijoitusrahasto on vapautettu myös varallisuusverosta. Osakkaan sijoitusrahastosta saaman voitto-osuuden on katsottu olevan tuloverolain 32 §:n mukaista pääomatuloa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että sijoitusrahastoille annettu verovapaus liittyy ensisijaisesti kilpailukykyyn suoriin arvopaperisijoituksiin verrattuna. Tästä näkökulmasta sijoitusrahastotoiminnan kilpailukykyisyys edellyttää kahdenkertaisen verotuksen eliminointia.

Koska verosopimuksen 2 artiklan 2 kappaleen mukaan verosopimuksessa tarkoitettuina veroina pidetään myös tulon ja varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, on Verohallituksen käsityksen mukaan luontevaa tulkita verosopimusta myös sen 2 artiklan 4 kappaleen valossa siten, että myös taxe d'abonnement -niminen vero on verosopimuksen mukainen tulon ja varallisuuden osan perusteella suoritettava vero. Näin ollen Verohallituksen käsityksen mukaan SICAV-yhtiöt olisivat verovelvollisia verosopimuksen tarkoittamalla tavalla ja siten tälläkin kriteerillä verosopimuksen etuihin oikeutettuja yhtiöitä. Tämä kanta näyttäisi olevan hyväksytty myöskin oikeuskirjallisuudessa. Suomen ja Luxemburgin välistä verosopimusta on tulkittava siten, että A SICAV -nimiseen yhtiöön voidaan soveltaa verosopimusta.

Valtiovarainministeriö on lausunut, että A SICAV on sijoitusrahastotoimintaa harjoittava vaihtuvapääomainen yhtiö. Koska SICAV-yhtiötä on pidetty yksityisoikeudelliselta luonteeltaan suomalaisen sijoitusrahaston ja osakeyhtiön välimuotona, sitä voitaneen myös pitää tuloverolain 3 §:n tarkoittamana yhteisönä. Siten SICAV-yhtiötä voidaan Suomen sisäisen verolainsäädännön mukaan pitää rajoitetusti verovelvollisena Suomesta saadusta tulosta.

SICAV-yhtiön status on määriteltävä myös verosopimuksen soveltamista varten. Verosopimuksen 1 artiklan mukaan sitä sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

Verosopimusta sovellettaessa käsittää, jollei asiayhteydestä muuta johdu, sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen c kohdan sanonta "henkilö" luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän. Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukaan yhtiön määritelmä käsittää oikeushenkilöt (any body corporate) ja muut yksiköt, joita verotuksessa käsitellään oikeushenkilöinä (body corporate). Määritelmät vastaavat OECD:n malliverosopimuksessa käytettyjä määritelmiä. Mallisopimuksen kommentaarin mukaan on ollut tarkoitus ilmaista, että käsitettä "henkilö" tulisi tulkita laajasti. Koska SICAV-yhtiötä pidetään erillisenä oikeushenkilönä Luxemburgissa, SICAV-yhtiötä voitaneen pitää 3 artiklan 1 kappaleen c kohdassa tarkoitettuna henkilönä.

Sopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Valtiovarainministeriön tietojen mukaan SICAV-yhtiö on Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön mukaan erillinen verovelvollinen, mutta se on erityissäännösten perusteella vapautettu tuloverosta Luxemburgissa.

OECD:n malliverosopimuksen kommentaarissa todetaan, että monessa valtiossa henkilöä voidaan pitää verovelvollisena ("liable to tax") ja siten verosopimusten etuihin oikeutettuna, vaikkei valtio tosiasiassa maksuunpane henkilölle veroa. Tosin kansainvälistä yhteisymmärrystä asiasta ei ole saavutettu, joten toiset valtiot katsovat, etteivät verosta vapautetut yksiköt ole oikeutettuja verosopimusten etuihin.

Koska SICAV-yhtiö on erillinen verovelvollinen, sitä voitaneen pitää verosopimusvaltiossa asuvana verosopimuksen mukaan, vaikka SICAV-yhtiö on vapautettu tuloverosta Luxemburgissa. Tällainen tulkinta olisi myös linjassa keskusverolautakunnan lainvoimaiseksi tulleen ennakkoratkaisun 61/2002 kanssa. Sanotun ratkaisun mukaan saksalaista kiinteistösijoitusrahastoa, joka oli vapautettu verosta Saksan sisäisen lainsäädännön perusteella, voitiin pitää sopimusvaltiossa asuvana, koska se oli erillinen verosubjekti. Myös Luxemburgin veroviranomaiset ovat valtiovarainministeriön saamien tietojen mukaan pitäneet SICAV-yhtiötä sopimusvaltiossa asuvana henkilönä.

A SICAV -yhtiötä ei ole pidettävä holdingyhtiönä, joten verosopimuksen 29 artiklassa tarkoitettuja, sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä holdingyhtiöitä koskevia määräyksiä ei sovelleta siihen.

Yhtiö ja veroasiamies ovat antaneet lausuntojen johdosta vastineen ja vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A SICAV on sijoitusrahastotoimintaa harjoittava vaihtuvapääomainen yhtiö, joka on perustettu Luxemburgiin Luxemburgin lain edellyttämällä tavalla. Tällaisia SICAV-yhtiöitä pidetään Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön mukaan erillisinä verovelvollisina, jotka ovat erityissäännösten nojalla Luxemburgin tuloverotuksessa verovapaita. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä olevan laatuisten SICAV-yhtiöiden voidaan Luxemburgin sisäiseen verolainsäädäntöön perustuvasta tuloverovapaudesta huolimatta katsoa täyttävän sopimuksessa tarkoitetun verovelvollisen käsitteen tunnusmerkit. Näin ollen niitä voidaan pitää Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen kannalta Luxemburgissa asuvina verosopimuksen tarkoittamina henkilöinä.

Näillä ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla korkein hallinto-oikeus hylkää veroasiamiehen valituksen ja katsoo, ettei asiassa ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Marina Äimä.