9.1.2004

Asian käsittelyvaiheet

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on 18.12.2002 tekemällään päätöksellä peruuttanut A Oy:lle myönnetyn kaikkien alkoholijuomien anniskeluluvan numero 01051853 pysyvästi päätöksen tiedoksisaannista lukien.

Päätöksen perusteluissa on muun muassa lausuttu, että elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (1919/122) 1 §:n (1993/228) nojalla jokainen saa harjoittaa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa. Alkoholilain 21 §:n 2 momentin mukaan anniskelulupa voidaan myöntää sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Lainkohdan 3 momentin mukaan anniskelua saa harjoittaa vain anniskeluluvan myöntävän viranomaisen hyväksymässä anniskelupaikassa, joka paikan sijainnin ja anniskelutilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tarkastuksessa 15.11.2002 tehtyjen havaintojen mukaan luvanvaraista anniskelutoimintaa harjoittava A Oy sallii motellin anniskelutiloissa siellä asiakkaina olevien ja motellin majoitustiloissa majoittuneiden ulkomaalaisten naisten harjoittavan avoimesti seksuaalipalveluiden myyntiä ravintolan muille asiakkaille.

Tuotevalvontakeskus on pyynnöstä saanut tarkastuskertomuksestaan X:n kihlakunnan poliisilaitokselta 4.12.2002 päivätyn lausunnon, jossa poliisi on sille tähän asti kertyneen aineiston pohjalta todennut luvanhaltijan anniskelupaikassa avoimesti harjoitettavan hyvien tapojen vastaista toimintaa. Poliisin tietoon tullut aineisto on yhteneväistä Tuotevalvontakeskuksen tarkastajien havaintojen kanssa. Poliisin lausunnon mukaan näyttää vahvasti siltä, että ravintolaan vetävät asiakkaita pääasiassa sinne itseään kauppaamaan tulevat naiset. Poliisi ei toistaiseksi ole ryhtynyt itseään myyvien ulkomaalaisten käännyttämisiin, koska toiminta olisi jatkuvaa ja siihen eivät poliisin resurssit riitä.

Tuotevalvontakeskuksen omia tarkastushavaintoja motellissa sallitun ulkomaalaisten naisasiakkaiden toiminnan luonteesta tukevat poliisin lausunnon lisäksi Tuotevalvontakeskuksen saamat yleisövihjeet ja myös sen tietoon tulleet sanoma- ja aikakausilehdistössä julkaistut kirjoitukset luvanhaltijan toimipaikasta. Luvanhaltija ei todettujen selvitysten eikä oman vastineensakaan mukaan anniskelutoiminnan valvonnassaan lainkaan puutu seksuaalipalvelujen myyntiin anniskelupaikassaan.

Toimintaa anniskelupaikassa on pidettävä sosiaali- ja terveysministeriön alkoholijuomien anniskeluajan jatkamisesta 2.5.1995/761 antaman päätöksen 4 §:n 4 momentissa tarkoitettuna hyvien tapojen vastaisena toimintana. Lainsäädännössä muutoin on otettu kantaa seksuaalipalvelujen myymisen hyväksyttävyyteen muun muassa ulkomaalaislain 37 §:ssä (1999/537), jossa seksuaalipalvelujen myyminen on säädetty yhdeksi ulkomaalaisen käännyttämisperusteeksi. Myös Eduskunnan käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa uudeksi järjestyslaiksi, joka sisältyy hallituksen esitykseen 20/2002 laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi, häiritsevä seksuaalipalvelujen ostaminen tai tarjoaminen on ehdotettu säädettäväksi muuta häiriötä aiheuttavana toimintana kielletyksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on katsonut, että seksuaalipalveluiden myymisen salliminen anniskeluluvanhaltijan valvonnan alaisissa anniskelutiloissa on hyvän tavan vastaista. Tämän vuoksi A Oy:n harjoittamaa anniskelutoimintaa ei ole myöskään pidettävä alkoholilain 21 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisena. Alkoholijuomien anniskelu kuvatunlaisessa toimintaympäristössä, jossa harjoitetaan hyvän tavan vastaista toimintaa, aiheuttaa alkoholilain 1§:ssä tarkoitettuja yhteiskunnallisia ja sosiaalisia haittoja, joita on alkoholin kulutusta ohjaamalla lain tarkoituksen mukaisesti ehkäistävä. Alkoholilain 21 §:n 4 momentissa säädetyn tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaisesti lupaviranomainen voi jättää anniskeluluvan myöntämättä, jos viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi alkoholilain tarkoituksen saavuttamiseksi.

Tuotevalvontakeskus on todennut tarkastuskertomuksessaan esitettyjen tarkastusselvitysten perusteella lisäksi, että luvanhaltijan anniskelupaikassa ei 15.11.2002 ole ollut sosiaali- ja terveysministeriön alkoholijuomien anniskeluluvan myöntämisestä ja anniskelutoiminnasta antaman päätöksen (162/98) 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla pätevää anniskelupaikan vastaavaa hoitajaa valvomassa anniskelua. Vastaavaksi hoitajaksi ilmoitettu henkilö ei ole käytännössä voinut valvoa anniskelupaikan järjestystä alkoholilain 23 §:n 3 momentissa ja alkoholijuomien anniskelua alkoholilain 21 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla, koska hän ei ole nähnyt anniskelualueella harjoitettua hyvän tavan vastaista toimintaa. Lisäksi vastaavana hoitajana työskennellyt henkilö ei ole kysyttäessä itse tiennyt vastaavalta hoitajalta anniskelumääräysten mukaan edellytettävää pätevyyttä ja hän oli tarkastushetkellä luovuttanut anniskeluvastuun tähän tehtävään pätemättömälle henkilölle.

Luvanhaltijaa on 25.11.2002 päivätyllä kuulemiskirjeellä pyydetty toimittamaan selvitys anniskelupaikan henkilökunnasta ja vastaavista hoitajista. Vastineessaan 13.12.2002 luvanhaltijayhtiö viittaa aikaisemmin antamiinsa selvityksiin, joissa yhdeksi vastaavaksi hoitajaksi on ilmoitettu 15.11.2002 tarkastushetkellä näissä tehtävissä työskennellyt henkilö. Kyseinen henkilö on itse puhelimitse 4.12.2002 ilmoittanut Tuotevalvontakeskukselle lopettaneensa työskentelyn luvanhaltijan anniskelupaikassa välittömästi jo 15.11.2002 jälkeen.

A Oy menettelee anniskelutoiminnassaan edellä todetulla tavalla hyvän tavan vastaisesti. Yhtiön anniskelupaikassa ei ole 15.11.2002 Tuotevalvontakeskuksen tarkastuksen aikana ollut anniskelusäännösten edellyttämää, tehtävään pätevää anniskelusta vastaavaa hoitajaa valvomassa anniskelua. A Oy:n Tuotevalvontakeskuksen anniskeluluvan nojalla harjoittamaa toimintaa ei voida pitää alkoholilain 21 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisena. Sanotuilla perusteilla Tuotevalvontakeskus on todennut yhtiön menettäneen alkoholilain 21 §:ssä säädetyt anniskeluluvan saamisen edellytyksensä ja anniskelutoimintaan vaadittavan luotettavuutensa alkoholilain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on hakenut muutosta Tuotevalvontakeskuksen päätökseen ja vaatinut, että Tuotevalvontakeskuksen päätös kumotaan. Yhtiö on myös pyytänyt, että Tuotevalvontakeskus velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1 500 eurolla, sekä täytäntöönpanon keskeyttämistä, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian.

Valituksessaan yhtiö on lausunut muun ohella, että sille on myönnetty toistaiseksi voimassa oleva anniskelulupa 1.7.2002 lukien, jolloin yhtiön on katsottu täyttäneen kaikki luvan saamiseen vaadittavat edellytykset. Nämä edellytykset eivät ole muuttuneet. Yhtiössä 15.11.2002 toimitetussa tarkastuksessa ei ole todettu puuttuvan mitään alkoholilain 21 a ja 21 c §:ssä määritellyistä edellytyksistä. Ravintolan vastaavalla hoitajalla ja hänen sijaisellaan on alkoholilain edellyttämä pätevyys. Tarkastuskertomuksessa esitetään virheellisesti, että luvanhaltija olisi luovuttanut vastaavan hoitajan tehtävät henkilölle, jolla ei ole tähän tehtävään vaadittavaa pätevyyttä. Vastaava hoitaja oli kuitenkin tarkastushetkellä keittiössä ja ravintolan puolella anniskelua hoiti satunnaisesti harjoittelija.

Tarkastuskertomuksen mukaan luvanhaltija sallii ravintolatiloissa avoimen seksipalvelujen tarjoamisen ja myynnin. Ravintolan vastaavalta hoitajalta tai henkilökunnalta ei voida edellyttää pätevyyttä, jonka perusteella he voisivat esittää kannanottoja prostituutiokysymysten suhteen. Suoritetussa tarkastuksessa ei ole voitu osoittaa, että ravintolassa tarkastushetkellä työskennelleet eivät olisi olleet riittävässä määrin tietoisia alkoholijuomien anniskelun valvonnasta. Yhtiöllä tai sen henkilökuntaan kuuluvilla ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta eikä oikeutta valvoa asiakkaiden käytöstä tai tekemisiä. Tarkastuksessa ei ole todettu varsinaisen anniskelutoiminnan ja ravintolan järjestyksenpidon suhteen huomauttamista. Motellin sijainti ei ole myöskään sellainen, että sen anniskelutoiminnasta olisi häiriötä tai haittaa ympäristölle. Yhtiö ei ole rikkonut mitään alkoholilain säännöksiä. Tuotevalvontakeskuksen päätös on lainvastainen ja kohtuuton.

Yhtiö on huomauttanut myös siitä, että päätöksen perusteluissa viitataan X:n kihlakunnan poliisilaitoksen 4.12.2002 antamaan lausuntoon, johon yhtiö ei ole ennen päätöksentekoa saanut antaa vastinetta ja että päätös on jo sen perusteella lainvastainen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on antanut lausunnon valituksesta. Tuotevalvontakeskus on muun ohella todennut, että se on päätösharkinnassaan lähtenyt siitä suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevasta käsityksestä, että seksuaalipalvelujen myynnistä ja alkoholijuomien anniskelusta tämän toiminnan yhteydessä aiheutuu sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Näitä haittoja alkoholilupaviranomaisen tulee ehkäistä ohjaamalla alkoholin kulutusta siten, että ainakaan alkoholijuomien anniskelu ei omalta osaltaan ole edistämässä hyvien tapojen vastaista toimintaa ja siitä syntyviä ongelmia. Alkoholilain 22 §:n 1 momentin 2 kohdan (1143/1994) mukaan anniskeluluvan peruuttamisen yhtenä nimenomaisena syynä voi olla se, että luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa. Näistä säädetään alkoholilain 21 §:ssä (1143/1994), jonka 4 momentissa viitataan tarkoitussidonnaisuuteen.

Tuotevalvontakeskus on lisäksi lausunut päätöksensä toisena perusteena olevan seikan eli pätevän vastaavan hoitajan puuttumisen osalta, että yhtiön valituksessaan mainitsema henkilö oli lopettanut työskentelyn anniskelupaikassa välittömästi jo 15.11.2002 jälkeen.

X:n poliisilaitoksen kihlakunnan 4.12.2002 päivätyn lausunnon osalta Tuotevalvontakeskus on todennut, että lausunto on ollut viranomaisten välistä tietojen tarkistamista, millä toimenpiteellä Tuotevalvontakeskus on täyttänyt objektiivisen käsittelyn edellyttämää hallintomenettelylain 17 §:n mukaista asian selvittämisvelvollisuuttaan.

Tuotevalvontakeskus on katsonut näytön osalta hankkineensa kaiken sen selvityksen asiassa, mitä siltä hallintomenettelylain 15 ja 17 §:n nojalla voidaan kohtuudella edellyttää. Mikäli korkein hallinto-oikeus ei katso näytön olevan riittävää, Tuotevalvontakeskus on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta harkintansa mukaan määräämään hallintolainkäyttölain 37 §:n mukaisen suullisen käsittelyn.

Tuotevalvontakeskuksen mukaan valitus tulisi hylätä niin kuin myös vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Yhtiö on antanut vastaselityksen. Siinä yhtiö on lausunut suullisen käsittelyn järjestämisestä, ettei se pidä käsittelyn toimittamista tarpeellisena.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Asiassa jäljempänä lausutut perustelut huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen järjestää suullista käsittelyä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ei ole ennen päätöksentekoaan kuullut A Oy:tä X:n kihlakunnan poliisilaitoksen Tuotevalvontakeskukselle antamasta, 4.12.2002 päivätystä lausunnosta. Tässä lausunnossa poliisilaitos on selostanut niitä seikkoja, joihin Tuotevalvontakeskus on sittemmin perustanut päätöksensä, sekä katsonut, että yhtiön anniskeluoikeudet olisi aiheellista peruuttaa pysyvästi. Kun otetaan huomioon hallintomenettelylain 15 §:n säännös asianosaisen kuulemisesta, Tuotevalvontakeskuksen olisi tullut varata yhtiölle tilaisuus esittää näkökantansa poliisilaitoksen lausunnosta. Kun toisaalta otetaan huomioon se aineisto, josta yhtiö on voinut lausua ennen Tuotevalvontakeskuksen päätöstä, ei edellä mainittuun lausuntoon sisälly sellaisia uusia asiaan vaikuttaneita seikkoja, joiden johdosta yhtiön puolustautumisen oikeuksien voitaisiin katsoa tosiasiallisesti vaarantuneen. Tämän vuoksi kuuleminen on ollut sillä tavoin ilmeisen tarpeetonta, että Tuotevalvontakeskuksen menettelyvirhe ei ole sellainen, jonka johdosta päätös olisi kumottava.

Tuotevalvontakeskus on todennut päätöksessään, että yhtiö on sallinut motellin anniskelutiloissa siellä asiakkaina olevien ja motellin tiloissa majoittuneiden ulkomaalaisten naisten harjoittavan avoimesti seksuaalipalveluiden myyntiä ravintolan muille asiakkaille. Yhtiö ei ole kirjelmissään korkeimmassa hallinto-oikeudessa suoranaisesti kiistänyt sitä, että ravintolan tiloissa olisi ollut seksuaalipalveluiden tarjontaa. Yhtiö on sen sijaan katsonut, että tämä toiminta on joka tapauksessa tapahtunut sen valvonta- ja vastuupiirin ulkopuolella. Lisäksi yhtiön mukaan Tuotevalvontakeskus ei edes voisi nojautua sanotunlaiseen seikkaan luvan peruuttamisen perusteena.

Alkoholilain 22 §:n 1 momentin (1143/1994) mukaan Tuotevalvontakeskus voi antaa myöntämänsä luvan haltijalle kirjallisen varoituksen tai korvauksetta rajoittaa myöntämäänsä lupaa supistamalla anniskeluaikaa, anniskelualuetta tai anniskeltavien alkoholijuomien lajeja taikka korvauksetta peruuttaa myöntämänsä luvan joko määräajaksi tai pysyvästi, jos:
1) anniskelupaikassa on rikottu tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai rajoituksia;
2) luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa; tai
3) anniskelupaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.

Alkoholilain 21 §:n 3 momentin (1143/1994) mukaan anniskelua saa harjoittaa vain anniskeluluvan myöntävän viranomaisen hyväksymässä anniskelupaikassa, joka paikan sijainnin ja anniskelutilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen. Saman pykälän 4 momentissa (1143/1994) säädetään, että anniskelulupa voidaan jättää myöntämättä tai anniskeluluvan myöntävä viranomainen voi rajoittaa anniskeluaikaa, anniskelualuetta, anniskeltavien alkoholijuomien lajeja tai asiakaspaikkojen lukumäärää, jos viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi tämän lain tarkoituksen saavuttamiseksi.

Alkoholilain 23 §:n 3 momentin (1143/1994) mukaan anniskelupaikassa tulee olla vastaava hoitaja ja hänellä tarpeellinen määrä sijaisia, jotka anniskeluluvan haltija määrää. Anniskeluluvan haltija sekä anniskelupaikan vastaava hoitaja ja hänen sijaisensa ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että anniskelupaikassa noudatetaan tämän lain säännöksiä.

Edellä mainituista säännöksistä ilmenee, että alkoholilain 22 §:ssä tarkoitetun seuraamuksen perusteena voi olla muun ohessa se, että luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset. Näin ollen seuraamuksen määräämisen yhtenä perusteena voi olla se, että anniskelupaikan toiminta on muuttunut sellaiseksi, ettei sitä voida pitää enää 21 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisena. Tässä arvioinnissa on toisaalta otettava huomioon se ero, joka on yksityisen kannalta luvan myöntämisellä ja hallinnollisen seuraamuksen määräämisellä, jonka ankarimpana muotona voi olla luvan peruuttaminen.

Tuotevalvontakeskus ei ole perustanut ratkaisuaan siihen, että viraston mainitsemaa toimintaa olisi harjoitettu siten, että se olisi Suomen lainsäädännön mukaan rangaistavaa. Tuotevalvontakeskus on sen sijaan katsonut, että seksuaalipalveluiden myymisen salliminen anniskeluluvan haltijan valvonnan alaisissa anniskelutiloissa on hyvän tavan vastaista ja näin alkoholijuomien anniskelutoiminta ei olisi alkoholilain 21 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla asianmukaista. Katsoessaan seksuaalipalveluiden myymisen hyvän tavan vastaiseksi Tuotevalvontakeskus on nojautunut erityisesti ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 4 kohtaan (537/1999) ja hallituksen esitykseen (20/2002 vp) laiksi turvallisuuden edistämisestä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamisesta selvityksenä siitä, miten seksuaalipalvelujen myyntiin suhtaudutaan tietyissä tilanteissa.

Asiassa esitetyn aineiston perusteella korkein hallinto-oikeus pitää selvitettynä, että anniskeluluvan haltija ei ole voinut olla tietämättä siitä, että sen anniskelutiloissa asiakkaina olevia ja motelliin majoittuneita henkilöitä on ollut harjoittamassa seksuaalipalveluiden myyntiä ravintolan muille asiakkaille. Asiassa on myös selvitetty, että luvan haltija ei ole puuttunut tähän toimintaan. Seksuaalipalveluiden myynti ja anniskelulupaan perustuva alkoholin anniskelu ovat tapahtuneet samassa yhteydessä siten, että niillä on voinut olla keskinäinen vaikutus. Näin ollen kysymys seksuaalipalveluiden myynnistä ei ole erillinen ja merkityksetön arvioitaessa anniskelupaikan toiminnan asianmukaisuutta ja siinä tapahtunutta muutosta verrattuna siihen, minkä tyyppistä anniskelupaikkaa varten anniskelulupa on aikanaan myönnetty. Edellä olevan johdosta Tuotevalvontakeskus ei ole tässä asiassa käyttänyt alkoholilain mukaisia menettelykeinoja sellaiseen tarkoitukseen, joka olisi vieras alkoholilain 1 §:ssä säädetylle tarkoitukselle. Säännöksen mukaan alkoholilain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoo niin ikään, että seksuaalipalveluiden myynnin salliminen alkoholin anniskelutoiminnan yhteydessä siten kuin edellä on todettu, on muodostanut ravintolan toiminnan sellaiseksi, että Tuotevalvontakeskus on voinut lainmukaisesti arvioida, ettei A Oy täytä enää sitä luvan myöntämisen edellytystä, että anniskelupaikan toiminnan tulee olla asianmukaista. Asiassa on siten ollut peruste alkoholilain 22 §:n 1 momentissa (1143/1994) tarkoitetun seuraamuksen määräämiselle.

Tuotevalvontakeskuksen päätöksen perusteena on myös se, että viraston toimittaman tarkastuksen aikana 15.11.2002 ei ole ollut anniskelusäännösten edellyttämää, tehtävään pätevää anniskelusta vastaavaa hoitajaa valvomassa anniskelua. Yhtiö on kiistänyt tämän perusteen. Kun otetaan huomioon, että tässä päätöksessä on jo edellä todettu luvanhaltijan lyöneen laimin valvontapiiriinsä kuuluvan seikan, ei tässä yhteydessä ole enää tarpeellista erikseen arvioida kysymystä siitä, onko tarkastushetkellä ollut paikalla tehtävään pätevä anniskelusta vastaava hoitaja.

Tuotevalvontakeskuksen päätös perustuu suoranaisesti havaintoon, joka on tehty yhdellä tarkastuskäynnillä. Kun myös otetaan huomioon mahdollisuudet valvoa vastaisuudessa yhtiön toimintaa, ei Tuotevalvontakeskuksen olisi tullut heti peruuttaa lupaa pysyvästi vaan käyttää alkoholilain 22 §:n 1 momentissa säädettyä lievempää seuraamusta. Yhtiön anniskelulupa on joka tapauksessa ollut peruutettuna Tuotevalvontakeskuksen päätöksen tiedoksisaannista. Kun otetaan huomioon jo kulunut aika, jonka anniskelulupa on ollut peruutettuna, ei asiassa ole aihetta enää määrätä uutta lievempää seuraamusta. Edellä olevan johdosta korkein hallinto-oikeus kumoaa Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen päätöksen.

Kun otetaan huomioon asian ja laatu ja se, että Tuotevalvontakeskuksen päätös on pääasiallisen kysymyksen osalta todettu lainmukaiseksi, ei ole kohtuutonta, että A Oy:n oikeudenkäyntikulut jäävät sen vahingoksi. Yhtiön vaatimus kulujensa korvaamisesta hylätään.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausunnon antaminen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta hakemuksesta raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Marianne Båsk. Asiassa on äänestetty.

Hallintoneuvos Tuulikki Keltasen äänestyslausunto:

"Tutkin asian.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ei ole ennen päätöksentekoaan kuullut A Oy:tä X:n kihlakunnan poliisilaitoksen Tuotevalvontakeskukselle antamasta, 4.12.2002 päivätystä lausunnosta. Tässä lausunnossa poliisilaitos on selostanut niitä seikkoja, joihin Tuotevalvontakeskus on sittemmin perustanut päätöksensä, sekä katsonut, että yhtiön anniskeluoikeudet olisi aiheellista peruuttaa pysyvästi. Kun otetaan huomioon hallintomenettelylain 15 §:n säännös asianosaisen kuulemisesta, Tuotevalvontakeskuksen olisi tullut varata yhtiölle tilaisuus esittää näkökantansa poliisilaitoksen lausunnosta. Kun toisaalta otetaan huomioon se aineisto, josta yhtiö on voinut lausua ennen Tuotevalvontakeskuksen päätöstä, ei edellä mainittuun lausuntoon sisälly sellaisia uusia asiaan vaikuttaneita seikkoja, joiden johdosta yhtiön puolustautumisen oikeuksien voitaisiin katsoa tosiasiallisesti vaarantuneen. Tämän vuoksi Tuotevalvontakeskuksen menettelyvirhe ei ole sellainen, että päätös olisi sen johdosta kumottava.

Tuotevalvontakeskus on todennut päätöksessään, että yhtiö on sallinut motellin anniskelutiloissa siellä olevien asiakkaina olevien ja motellin tiloissa majoittuneiden ulkomaalaisten naisten harjoittavan avoimesti seksuaalipalveluiden myyntiä ravintolan muille asiakkaille. Yhtiö ei ole kirjelmissään korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiistänyt sitä, että ravintolan tiloissa olisi ollut seksuaalipalveluiden tarjontaa. Yhtiö on sen sijaan katsonut, että tämä toiminta on joka tapauksessa tapahtunut sen valvonta- ja vastuupiirin ulkopuolella. Lisäksi yhtiön mukaan Tuotevalvontakeskus ei edes voisi nojautua sanotunlaiseen seikkaan luvan peruuttamisen perusteena.

Alkoholilain 22 §:n 1 momentin (1143/1994) mukaan Tuotevalvontakeskus voi antaa myöntämänsä luvan haltijalle kirjallisen varoituksen tai korvauksetta rajoittaa myöntämäänsä lupaa supistamalla anniskeluaikaa, anniskelualuetta tai anniskeltavien alkoholijuomien lajeja taikka korvauksetta peruuttaa myöntämänsä luvan joko määräajaksi tai pysyvästi, jos:
1) anniskelupaikassa on rikottu tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai rajoituksia;
2) luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa; tai
3) anniskelupaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.

Alkoholilain 21 §:n 3 momentin (1143/1994) mukaan anniskelua saa harjoittaa vain anniskeluluvan myöntävän viranomaisen hyväksymässä anniskelupaikassa, joka paikan sijainnin ja anniskelutilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen. Saman pykälän 4 momentissa (1143/1994) säädetään, että anniskelulupa voidaan jättää myöntämättä tai anniskeluluvan myöntävä viranomainen voi rajoittaa anniskeluaikaa, anniskelualuetta, anniskeltavien alkoholijuomien lajeja tai asiakaspaikkojen lukumäärää, jos viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi tämän lain tarkoituksen saavuttamiseksi.

Alkoholilain 23 §:n 3 momentin (1143/1994) mukaan anniskelupaikassa tulee olla vastaava hoitaja ja hänellä tarpeellinen määrä sijaisia, jotka anniskeluluvan haltija määrää. Anniskeluluvan haltija sekä anniskelupaikan vastaava hoitaja ja hänen sijaisensa ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että anniskelupaikassa noudatetaan tämän lain säännöksiä.

Edellä mainituista säännöksistä ilmenee, että alkoholilain 22 §:ssä tarkoitetun seuraamuksen perusteena voi olla muun ohessa se, että luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset. Näin ollen seuraamuksen määräämisen yhtenä perusteena voi olla se, että anniskelupaikan toiminta on muuttunut sellaiseksi, ettei sitä voida pitää enää 21 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisena. Tässä arvioinnissa on toisaalta otettava huomioon se ero, joka on yksityisen kannalta luvan myöntämisellä ja hallinnollisen seuraamuksen määräämisellä, jonka ankarimpana muotona voi olla luvan peruuttaminen.

Tuotevalvontakeskus ei ole perustanut ratkaisuaan siihen, että viraston mainitsemaa toimintaa olisi harjoitettu siten, että se olisi Suomen lainsäädännön mukaan rangaistavaa. Tuotevalvontakeskus on sen sijaan katsonut, että seksuaalipalveluiden myymisen salliminen anniskeluluvan haltijan valvonnan alaisissa anniskelutiloissa on hyvän tavan vastaista ja näin alkoholijuomien anniskelutoiminta ei olisi alkoholilain 21 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla asianmukaista.

Asiassa esitetyn aineiston perusteella pidän selvitettynä, että anniskeluluvan haltija ei ole voinut olla tietämättä siitä, että sen anniskelutiloissa asiakkaina olevia ja motelliin majoittuneita henkilöitä on ollut harjoittamassa seksuaalipalveluiden myyntiä ravintolan muille asiakkaille. Asiassa on myös selvitetty, että luvan haltija ei ole puuttunut tähän toimintaan. Seksuaalipalveluiden myynti ja anniskelulupaan perustuva alkoholin anniskelu ovat tapahtuneet samassa yhteydessä siten, että niillä on voinut olla keskinäinen vaikutus. Näin ollen kysymys seksuaalipalveluiden myynnistä ei ole erillinen ja merkityksetön arvioitaessa anniskelupaikan toiminnan asianmukaisuutta ja siinä tapahtunutta muutosta verrattuna siihen, minkä tyyppistä anniskelupaikkaa varten anniskelulupa on aikanaan myönnetty. Edellä olevan johdosta Tuotevalvontakeskus ei ole tässä asiassa käyttänyt alkoholilain mukaisia menettelykeinoja sellaiseen tarkoitukseen, joka olisi vieras alkoholilain 1 §:ssä säädetylle tarkoitukselle. Säännöksen mukaan alkoholilain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

Katson niin ikään, että seksuaalipalveluiden myynnin salliminen alkoholin anniskelutoiminnan yhteydessä siten kuin edellä on todettu, on muodostanut ravintolan toiminnan sellaiseksi, että Tuotevalvontakeskus on voinut lainmukaisesti arvioida, ettei A Oy täytä enää sitä luvan myöntämisen edellytystä, että anniskelupaikan toiminnan tulee olla asianmukaista. Asiassa on siten ollut peruste alkoholilain 22 §:n 1 momentissa (1143/1994) tarkoitetun seuraamuksen määräämiselle.

Tuotevalvontakeskuksen päätöksen perusteena on myös se, että viraston toimittaman tarkastuksen aikana 15.11.2002 ei ole ollut anniskelusäännösten edellyttämää, tehtävään pätevää anniskelusta vastaavaa hoitajaa valvomassa anniskelua. Yhtiö on kiistänyt tämän perusteen. Kun otetaan huomioon, että tässä päätöksessä on jo edellä todettu luvanhaltijan lyöneen laimin valvontapiiriinsä kuuluvan seikan, ei tässä yhteydessä ole enää tarpeellista erikseen arvioida kysymystä siitä, onko tarkastushetkellä ollut paikalla tehtävään pätevä anniskelusta vastaava hoitaja.

Yhtiö harjoittaa motelli-ravintolassa sekä majoitus- että anniskelutoimintaa. Tuotevalvontakeskuksen toimittamassa tarkastuksessa on todettu, että anniskeluluvan haltija on sallinut motellin majoitustiloihin majoittuneiden henkilöiden käyttää ravintolahuoneistoa avoimeen seksipalvelujen tarjontaan ja myyntiin.

X:n kihlakunnan poliisilaitoksen lausunnon mukaan poliisille kertynyt tutkinta-aineisto on ollut yhteneväistä Tuotevalvontakeskuksen tarkastajien havaintojen kanssa. Asiakirjoissa mainittu muu Tuotevalvontakeskuksen aineisto tukee tarkastushavaintoja.

Tarkastuksessa todettu osoittaa, että luvanhaltija ei ole riittävästi valvonut anniskelua ja on sallinut ravintolahuoneistoa käytettävän toimintaan, jota ei ole pidettävä asianmukaisena. Kun anniskelutoimintaa motellin ravintolatiloissa ei voida pitää asianmukaisena, Tuotevalvontakeskus on voinut pysyvästi peruuttaa yhtiön anniskeluluvan. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n hylkään yhtiön valituksen. Muilta osin olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö."