27.11.2003

Asian käsittely Ulkomaalaisvirastossa

Entisen Jugoslavian, nykyisen Serbia ja Montenegron, kansalaiset A ja B ovat 27.6.2001 hakeneet Ulkomaalaisvirastolta muukalaispassia 2.5.2001 Vantaalla syntyneelle tyttärelleen C :lle.

Ulkomaalaisvirasto on 4.9.2001 päättänyt, ettei se myönnä C:lle muukalaispassia.

Ulkomaalaisviraston päätöksen perusteluissa on esitetty muun ohella, että Ulkomaalaisviraston tietojen mukaan kaikkien Jugoslavian liittotasavallan kansalaisten on mahdollista saada Jugoslavian liittotasavallan passi. Edellytyksenä on kansalaisuustodistuksen esittäminen, ja jos hakijalla ei ole tätä todistusta, voidaan se hankkia passiasiaa käsittelevien viranomaisten toimesta.

Hakijan huoltajat ilmoittavat, että he eivät halua hakijalle Jugoslavian liittotasavallan passia eivätkä halua lastaan merkittävän isän Jugoslavian liittotasavallan passiin. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakijan huoltajat eivät ole osoittaneet, että hakija ei voi saada passia kotimaansa viranomaisilta.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A ja B alaikäisen lapsensa C :n huoltajina ovat valituksessaan vaatineet, että Ulkomaalaisviraston päätös kumotaan.

Valittajan vanhemmat eivät pidä itseään tai lapsiaan Jugoslavian kansalaisina. Perhe on kotoisin Kosovosta, eikä Kosovo ole Jugoslavian vallan alla, vaan Kosovossa hallinnoi YK. Kosovolaiset saavat tällä hetkellä matkustusasiakirjansa YK:lta. Valittajan perheenjäsenet eivät kuitenkaan voi tällaista matkustusasiakirjaa saada, sillä he eivät asu Kosovossa. Suurin osa Euroopan maista Suomi mukaan lukien hyväksyy UNMIK:in asiakirjan. Kosovolaisilla on tietyin edellytyksin mahdollisuus saada myös Jugoslavian passi niin halutessaan, mutta valtaosa kosovolaisista ei historian tuntien ymmärrettävistä syistä hyväksy eikä halua Jugoslavian passia. Muun muassa valittajan äidin perhe on hakattu ja raiskattu ja puolet sukulaisista on kadonnut sodan tiimellyksessä serbien toimesta. Lisäksi valittajan äidin kotitalo on poltettu. Näissä olosuhteissa valittaja ei voi kuvitellakaan kääntyvänsä Jugoslavian viranomaisten puoleen. Lisäksi asiassa on otettava huomioon, että valittaja on alaikäinen lapsi. Hän ei Jugoslavian lainsäädännön valossa voi saada omaa passia Jugoslaviasta. Käytännössä hänen ainoa mahdollisuutensa on saada nimensä isänsä passiin.

Ulkomaalaisvirasto on antanut asiassa lausunnon. Jugoslavian viranomaisilta huhtikuussa 2001 saadun selvityksen mukaisesti jokainen Jugoslavian kansalainen voi kansalaisuustodistuksen esittämällä saada kotimaansa passin. Asiassa ei ole esitetty sellaista Jugoslavian viranomaisilta saatua selvitystä, jonka mukaisesti valittaja ei voisi saada kotimaansa passia. Vaikka valittajalle ei myönnettäisi omaa Jugoslavian passia hänen ikänsä vuoksi, ei asiassa ole esitetty sellaista Jugoslavian viranomaisilta saatua selvitystä, jonka mukaan valittajaa ei voitaisi merkitä isänsä Jugoslavian passiin. Isän passi on voimassa 2.4.2008 asti.

Valittaja on antanut lausunnon johdosta vastineen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja B:n alaikäisen lapsensa C:n huoltajina Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut, että ulkomaalaislain 5 §:n 1 momentin mukaan Ulkomaalaisvirasto voi myöntää muukalaispassin maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle, jos tämä ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai jos siihen on muutoin erityinen syy.

Asiassa ei ole selvitetty, että C ei voisi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai tulla merkityksi isänsä passiin. Näissä olosuhteissa Ulkomaalaisvirasto on voinut hylätä valittajan muukalaispassihakemuksen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A ja B ovat pyytäneet alaikäisen lapsensa C:n puolesta, että asiassa myönnetään valituslupa, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Lisäksi valitusluvan myöntämiselle on painava syy.

Valituksessaan valittajat katsovat, että C:ltä on Ulkomaalaisviraston aikaisemmasta linjasta täysin poikkeavasti evätty muukalaispassi. Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään sillä, että sen tietojen mukaan kaikkien Jugoslavian liittotasavallan kansalaisten on mahdollista saada Jugoslavian liittotasavallan passi.

Valittajat ovat kotoisin Kosovosta. Kosovossa asuvat kosovolaiset saavat tällä hetkellä matkustusasiakirjansa YK:lta (UNMIK travel document). Valittajat tai heidän perheenjäsenensä eivät kuitenkaan voi tällaista matkustusasiakirjaa saada, sillä he eivät asu Kosovossa. Kosovolaisilla on tietyin edellytyksin mahdollisuus saada myös Jugoslavian passi niin halutessaan, mutta valtaosa kosovolaisista, kuten valittajatkaan, eivät hyväksy Jugoslavian passia eivätkä halua sellaista hankkia.

Jugoslavian liittotasavallan passista aiheutuisi valittajille huomattavia vaikeuksia kotimaassaan liikkuessaan, sillä ainakaan paikalliset kosovolaiset eikä Kosovon armeija hyväksy passia. Valittajien perheessä muilla lapsilla sekä äidillä on muukalaispassi.

On myös ulkomaalaislain 1 c §:ssä tarkoitetun lapsen edun vastaista, jos lapselta evätään oikeus samantyyppiseen passiin kuin hänen äidilleen ja sisaruksilleen on myönnetty.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto on antanut lausunnon. Jugoslaviassa olleen sodan aikana ja myös sen päättymisen jälkeen Ulkomaalaisviraston linjana oli, että Suomeen entisestä Jugoslaviasta saapuneille myönnettiin hakemuksesta muukalaispassi. Tuolloin katsottiin, että erityisesti Kosovon albaanien oli lähes mahdotonta saada oman maansa passia. Vuonna 2001 Ulkomaalaisvirasto alkoi kuitenkin uudelleen selvittää perusteita ja edellytyksiä Jugoslavian liittotasavallan, nykyisen Serbia ja Montenegron, passin myöntämiselle. Tuolloin saatujen tietojen mukaan Kosovon ja Metohian provinssi on Jugoslavian liittotasavallan integraalinen osa ja YK:n protektoraatti. Passin myöntämisprosessia säätelee kaikkien provinssin asukkaiden osalta uskonnosta tai etnisestä taustasta riippumatta lainsäädäntö, joka on yhdenmukainen kaikille Jugoslavian liittotasavallan kansalaisille. Kaikkia maan ulkomailla asuvia kansalaisia, mukaan lukien Suomessa asuvat, kohdellaan tasavertaisesti Jugoslavian lainsäädännön edellyttämissä puitteissa.

Henkilö, joka hakee entisen Jugoslavian liittotasavallan, nykyisen Serbia ja Montenegron, passia tarvitsee liitteiksi passihakemukseensa vanhan passin ja kansalaisuustodistuksen. Suomessa asuvilta hakijoilta edellytetään todistusta Suomen myöntämästä oleskeluluvasta tai todistusta vireillä olevasta oleskelulupahakemuksesta. Passin hakija voi hankkia tarvittavat asiakirjat itse tai jättää sen suurlähetystön tehtäväksi. Koska Kosovo kuuluu YK:n protektoraatin alaisuuteen, tarvittavien asiakirjojen hankinta vaatii provinssin asukkaiden osalta normaalia enemmän aikaa; asiakirjojen kuten kansalaisuustodistuksen hankkiminen on siis täysin mahdollista.

Syntymätodistuksia myönnetään Suomen Pristinassa olevan yhteystoimiston mukaan Kosovossa sijaitsevista Jugoslavian liittotasavallan toimistoista. Jugoslavian liittotasavallan suurlähetystö Helsingissä hankkii kansalaisuustodistuksen hakijan puolesta pyydettäessä. Tämä koskee myös Suomessa syntyneitä entisen Jugoslavian kansalaisia, ja Ulkomaalaisviraston käytännön kokemuksen mukaan Suomessa syntyneille entisen Jugoslavian kansalaisille on myönnetty Jugoslavian passi.

Edelleen Ulkomaalaisviraston mukaan C:n äidille ja sisaruksille on myönnetty muukalaispassit aikana, jolloin entisestä Jugoslaviasta saapuneille myönnettiin hakemuksesta melkein automaattisesti muukalaispassit. Nykyisten tietojen mukaan he voisivat saada oman maansa passit.

Valittajat eivät ole osoittaneet, ettei C voisi saada passia oman maansa viranomaisilta. He eivät Ulkomaalaisvirastolle esitettyjen tietojen mukaan ole edes hakeneet kotimaansa passia. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, että C:lle voitaisiin myöntää muukalaispassi ulkomaalaislain 5 §:n 1 momentin nojalla, minkä vuoksi valitus tulisi hylätä.

Ulkoasiainministeriö on antanut lausunnon.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen. C on alaikäinen, Suomessa syntynyt lapsi, jonka syntymätodistusta ei ole mahdollista saada Serbia ja Montenegrosta. Asiassa ei ole selvitetty, että Jugoslavian kansalaiset voisivat saada syntymätodistuksen Kosovossa sijaitsevista Jugoslavian liittotasavallan toimistoista. Syntymätodistusta ei löydy C:n kotimaasta, koska hän on syntynyt Suomessa. Hän ei voi myöskään saada kansalaisuustodistusta, koska se edellyttäisi syntymätodistusta entisestä Jugoslaviasta.

Ulkomaalaisvirasto on myös sen jälkeen, kun C:ltä on evätty muukalaispassi, myöntänyt muukalaispassin Kosovon albaaneille kohtuuttomuusperustein. Ulkomaalaisvirasto on näin menetellessään myöntänyt, että C:n on mahdotonta saada kotimaansa passia tai YK:n matkustusasiakirjaa. Menettely loukkaa C:n oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valituslupa myönnetään ja valitus tutkitaan.

Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut:

Perustuslain 9 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Tämä perustuslain mukainen oikeus lähteä maasta koskee siis sekä Suomen kansalaisia että täällä oleskelevia ulkomaalaisia.

Ulkomaalaislain 5 §:n 1 momentin mukaan Ulkomaalaisvirasto voi myöntää muukalaispassin maassa olevalle ulkomaalaiselle, jos tämä ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai jos siihen on muutoin erityinen syy. Pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaiselle, joka on saanut oleskeluluvan suojelun tarpeen vuoksi, Ulkomaalaisvirasto myöntää muukalaispassin.

Ulkomaalaislain 1 c § koskee lain soveltamista alaikäisiin. Pykälän 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee 18 vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

C on syntynyt Suomessa 2.5.2001. Hänen isänsä on saapunut Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 1992. Isälle myönnettiin ensimmäinen oleskelulupa painavasta humanitaarisesta syystä (A.10). C:n äiti saapui Suomeen vuonna 1995, ja hänelle myönnettiin ensimmäinen oleskelulupa avioliiton perusteella (A.5). Perheen lapset ovat saaneet oleskeluluvat perheenjäsenten Suomessa oleskelun perusteella (A.5).

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on esitetty selvitystä siitä, että entisen Jugoslavian liittotasavallan, nykyisen Serbia ja Montenegron, kansalaisille sinänsä voidaan myöntää Serbia ja Montenegron passi myös heidän oleskellessaan ulkomailla. Passihakemuksen liitteiksi tarvitaan vanha passi, mikäli sellainen on olemassa, sekä kansalaisuustodistus. Suomessa asuvilta hakijoilta edellytetään lisäksi todistusta voimassa olevasta oleskeluluvasta tai siitä, että oleskelulupahakemus on vireillä.

Siitä, miten ja mistä Suomessa syntynyt entisen Jugoslavian liittotasavallan, nykyisen Serbia ja Montenegron, kansalainen voi saada kansallisen passin edellytyksenä olevan kansalaisuustodistuksen tai syntymätodistuksen, asiassa ei ole esitetty riittävää ja ristiriidatonta selvitystä. Epäselväksi on myös jäänyt se, kuinka kauan tarvittavien asiakirjojen saaminen kestää, ja millä edellytyksillä Serbia ja Montenegron paikallisviranomaisilta on saatavissa kansalaisuustodistuksen edellytyksenä oleva syntymätodistus niille maan ulkopuolella syntyneille lapsille, joiden vanhempien kotikunta on sijainnut Kosovossa.

Kun otetaan huomioon perustuslain 9 §:n 2 momentissa säädetty perusoikeus lähteä maasta ja ulkomaalaislain 1 c §:ssä tarkoitettu lapsen etu, korkein hallinto-oikeus katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että Suomessa syntyneen C:n osalta ei voida edellyttää, että hänelle yritetään saada asianomaisilta ulkomaan viranomaisilta Serbia ja Montenegron passia koskevan hakemuksen liitteeksi tarvittavia kansalaisuus- ja syntymätodistuksia. Tähän nähden Ulkomaalaisvirasto ei ole voinut hylätä C:n muukalaispassihakemusta sillä perusteella, että hänen huoltajansa eivät ole osoittaneet, että C ei voi saada passia vanhempiensa kotimaan viranomaisilta. Näin ollen C:lle voidaan myöntää muukalaispassi ulkomaalaislain 5 §:n 1 momentin nojalla.

Edellä esitetyn perusteella Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset tulee kumota ja asia palauttaa Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Päivi Pietarinen.