7.10.2003

Asian aikaisempi käsittely

X:n maistraatin henkikirjoittaja on 18.2.2003 vihkinyt A:n ja B:n avioliittoon.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 12.6.2003 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että hakemuksen kohteena oleva vihkiminen puretaan. A on ollut jo ennen vihkimishetkeä seurusteluaikana sekä vihkimishetkellä psyykkisesti sairas. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetun lääkärinlausunnon mukaan A ei ole erittäin todennäköisesti ollut oikeustoimikelpoinen solmiessaan avioliiton 18.2.2003. Edelleen hakemuksen mukaan A oli tuona päivänä ollut lomalla suljetulta psykiatriselta osastolta, jossa hän oli tahdosta riippumattomassa hoidossa. Vihkiminen perustuu näin ollen erehdykseen hakijan oikeustoimikelpoisuudesta ja kyvystä asianmukaiseen tahdonmuodostukseen avioliiton solmimisesta. Vihkijä on erehtynyt hakijan psyykkisestä tilasta ja kyvystä solmia avioliitto 18.2.2003.

Koska vihkimispäätös perustuu erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, hallintolainkäyttölain 63 §:n mukainen purun edellytys on olemassa. Väestörekisterissä ei voi olla merkintää avioliitosta, josta puuttuu tahdonmuodostus. Avioliittolaista on poistettu mahdollisuus julistaa avioliitto peruutuneeksi. Tämän vuoksi siviilioikeudellisesti asiaa ei voida saattaa yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hakemusta ei tutkita.

Perustelut:

Avioliittolain 15 §:ssä säädetään laillisesti pätevän vihkimisen edellytyksistä. Sanotun säännöksen mukaan vihkimisessä kihlakumppanien tulee samanaikaisesti olla läsnä. Kun kumpikin kihlakumppani on vastannut myöntävästi vihkijän hänelle tekemään kysymykseen, tahtooko hän mennä kihlakumppaninsa kanssa avioliittoon, vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi. Lain 18 §:n mukaan vihkimistä ei saa toimittaa, jos vihkijä tietää seikan, joka estää avioliiton, tai jos vihkijä toteaa, että kihlakumppani ei häiriintyneen mielentilansa takia ilmeisesti kykene ymmärtämään avioliiton merkitystä. Pykälän perustelujen (HE 62/1986 vp) mukaan avioliittoon aikovan on kyettävä ymmärtämään, minkälaista oikeustointa hän on tekemässä, sekä myös ymmärtämään tämän oikeustoimen merkitys, koska avioliitto on vapaaehtoinen oikeustoimi. Avioliittolain 19 §:n mukaan vihkiminen on mitätön, jos se ei ole tapahtunut siten kuin 15 §:ssä säädetään tai jos vihkimisen on toimittanut joku, jolla ei ollut vihkimisoikeutta.

Edellä mainitut avioliittolain pykälät on säädetty vuonna 1987 annetulla lailla avioliittolain muuttamisesta (411/1987). Samalla lailla on kumottu säännökset avioliiton peruutumisesta. Näin ollen voimassa oleva avioliittolaki ei sisällä säännöksiä avioliiton peruutumisesta esimerkiksi kihlakumppanin oikeustoimikelpoisuuden puuttumisen vuoksi.

Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 1, 4 ja 58 §:n säännökset, ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla saa hakea muutosta hallintoasiassa tehtyyn lainvoiman saaneeseen päätökseen. Avioliittolain säännösten mukaan avioliittoon vihkiminen on kihlakumppanien välinen yksityisoikeudellinen toimi, joka tehdään vihkimisviranomaisen myötävaikutuksella. Tähän nähden X:n maistraatin henkikirjoittajan suorittama avioliittoon vihkiminen ei ole hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu hallintoasiassa tehty päätös, eikä sen purkamista koskevan hakemuksen tutkiminen näin ollen kuulu, kun otetaan huomioon korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 3 §, korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Päivi Pietarinen.