21.3.2003

Asian aikaisemmat käsittelyvaiheet

Ennakkoratkaisuhakemus

Hakemuksessaan keskusverolautakunnalle A on pyytänyt, siltä osin kuin enää on kysymys, ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1) Jos hakijana oleva S Oyj:n osakkeenomistaja hyväksyy hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa T AB:n (publ.) julkisen osakevaihtotarjouksen,

a) katsotaanko niille S Oyj:n osakkeenomistajille, jotka eivät hyväksy T AB (publ.):n julkista osakevaihtotarjousta ja joilta T AB (publ.) tämän johdosta arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n ja/tai osakeyhtiön 14 luvun 12 §:n perusteella mahdollisesti lunastaa heidän omistamansa S Oyj:n osakkeet, maksettava osakkeiden lunastusvastike elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitetuksi rahavastikkeeksi, joka otetaan huomioon 10 prosentin rahavastikkeen enimmäismäärää laskettaessa, ja

b) katsotaanko hakijalle arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin perusteella mahdollisesti maksettava hyvitys elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitetuksi rahavastikkeeksi, joka otetaan huomioon 10 prosentin rahavastikkeen enimmäismäärää laskettaessa?

c) Jos katsotaan, että a) kohdassa tarkoitettu lunastusvastike ja/tai b) kohdassa tarkoitettu hyvitys otetaan huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua 10 prosentin rahavastikkeen enimmäismäärää, lasketaanko 10 prosentin rahavastikkeen enimmäismäärä (1) hakijalle vai (2) kaikille S Oyj:n osakkeenomistajille vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa?

T AB (publ.) ja S Oyj julkaisivat 26.3.2002 suunnitelman yhdistymisestä, joka toteutetaan T AB (publ.):n kaikille S Oyj:n osakkeenomistajille esittämällä osakkeiden vaihtotarjouksella. S Oyj:n osakkeenomistajille tarjotaan jokaista S Oyj:n osaketta vastaan 1,51440 T AB (publ.):n osaketta. S Oyj:n nykyiset osakkeenomistajat omistavat uuden yhtiön alustavasta, proformapohjaisesta omistusrakenteesta 36 prosenttia ja T AB (publ.):n osakkeenomistajat 64 prosenttia (olettaen, että kaikki S Oyj:n osakkeenomistajat hyväksyvät osakkeiden vaihtotarjouksen).

Yhdistymissopimuksen mukaisesti T AB (publ.) tarjoaa S Oyj:n osakkeenomistajille jokaista S Oyj:n osaketta vastaan 1,51440 T AB (publ.):n uutta osaketta, S Oyj:n ADS-todistusten haltijoille jokaista S Oyj:n ADS-todistusta vastaan 1,51440 T AB (publ.):n uutta ADS-todistusta ja S Oyj:n vuosien 1999 ja 2000 optio-ohjelmien perusteella annettujen optioiden haltijoille jokaista S Oyj:n optiota vastaan yhden uuden T AB (publ.):n option. T AB (publ.):n optioiden nojalla voi merkitä T AB (publ.):n osakkeita ja optioiden ehdot vastaavat kaikilta osin, niin tarkasti kuin on mahdollista, S Oyj:n optioiden ehtoja, mukaan lukien osakkeiden määrä, merkintähinta ja muut ehdot vaihtosuhteella 1,51440 oikaistuna.

Tarjousasiakirja ja T AB (publ.):n uusien osakkeiden listaukseen liittyvä listalleottoesite pyritään laatimaan mahdollisimman pikaisesti ja yksityiskohdat tultaneen lähettämään S Oyj:n osakkeiden ja optioiden haltijoille vuoden 2002 toisen neljänneksen aikana. Osakevaihtotarjous pitää saattaa päätökseen 31.12.2002 mennessä.

A, jolla on 150 kappaletta S Oyj:n osaketta, on vaihtotarjouksen hyväksyessään oikeutettu saamaan jokaista S Oyj:n osaketta vastaan 1,51440 T AB (publ.):n uutta osaketta.

Osakevaihdossa S Oyj:n osakkeenomistajille annetaan vastikkeena yksinomaan T AB (publ.):n uusia liikkeelle laskemia osakkeita. Jos kaikki S Oyj:n osakkeenomistajat eivät suostu osakevaihtoon, on mahdollista, että T AB (publ.) tulee lunastamaan näiden osakkeenomistajien S Oyj:n osakkeet arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:ssä ja/tai osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:ssä tarkoitetussa lunastusmenettelyssä, jolloin S Oyj:n vaihtamatta jääneet osakkeet lunastetaan lunastusvastiketta (rahaa) vastaan.

Jos kaikki S Oyj:n osakkeenomistajat eivät suostu osakevaihtoon, on mahdollista, että niille, jotka ovat alkujaan suostuneet osakevaihtoon, tullaan maksamaan arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:ssä 5 momentissa tarkoitettua hyvitystä.

Arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan osakkeenomistajan, jonka osuus kasvaa yli kahteen kolmasosaan yhtiön osakkeiden äänimäärästä sen jälkeen, kun yhtiön osake tai siihen oikeuttava arvopaperi on otettu julkisen kaupankäynnin kohteeksi, on tarjouduttava lunastamaan loputkin yhtiön liikkeeseen laskemista osakkeista ja niihin osakeyhtiölain mukaan oikeuttavista arvopapereista. Lain 6 luvun 7 §:n mukaan lunastusvastikkeena on maksettava käypä hinta ja käypää hintaa määritettäessä on otettava huomioon lunastusvelvollisuutta edeltävän 12 kuukauden aikana julkisessa kaupankäynnissä arvopapereista maksettujen hintojen kaupankäyntimäärillä painotettu keskiarvo, lunastusvelvollisen tai sen etupiiriin kuuluvan tahon samana aikana muutoin mahdollisesti maksama, sanottua keskiarvoa korkeampi hinta sekä muut erityiset olosuhteet. Vastaavasti jos osakkeenomistaja vaihtotarjouksen seurauksena saa haltuunsa yli 9/10 yhtiön osakkeista ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, on osakkeenomistajalla osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukaan oikeus ja vaadittaessa myös velvollisuus lunastaa käyvästä hinnasta muiden osakkeenomistajien osakkeet.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 31.12.1999 taltio 4387 on katsottu, ettei sulautumistilanteessa lunastustarjouksen myötä osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:n perusteella maksettavaa rahavastiketta oteta huomioon laskettaessa laissa tarkoitettua rahavastikkeen määrää. Osakeyhtiölain lunastusta koskevissa säännöksissä on kyse osakeyhtiössä vähemmistönä olevien osakkaiden asemaan liittyvistä säännöksistä ja osakkeenomistajien tasapuolisen kohtelun turvaamisesta. Arvopaperimarkkinalain lunastusta koskevien säännösten tarkoitus on samanlainen. Arvopaperimarkkinalaissa ja osakeyhtiölaissa tarkoitettua lunastusvastiketta tulee siten arvioida samalla tavalla ja edellä mainitun sulautumista koskevan ratkaisun perusteella voidaan puoltaa vastaavaa tulkintaa myös osakevaihtoon liittyvässä lunastustilanteessa.

Yritysjärjestelydirektiivin (90/434/ETY) sulautumista koskeva kohta ei edellytä, että osakeyhtiölaissa tarkoitetun lunastuksen kaltaisissa toimissa maksetut korvaukset olisi luettava siihen käteisvastikkeeseen, jonka määrä ei saa ylittää 10 prosenttia fuusiovastikkeena annettujen arvopaperien nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. Vastaavia määräyksiä ei sisälly myöskään yritysjärjestelydirektiivin osakevaihtoa koskevaan kohtaan, jonka osalta rahavastikkeen enimmäismäärä on määritelty olennaisilta osin samalla tavalla kuin sulautumisen osalta. Myöskään yritysjärjestelydirektiivin kommentaarissa ei ole esitetty, että tällaiset korvaukset tulisi lukea direktiivissä tarkoitettuun rahavastikkeeseen.

Arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna lunastusvastikkeena on saman lain 6 luvun 7 §:n mukaan maksettava käypä hinta ja käypää hintaa määritettäessä on otettava huomioon muun muassa lunastusvelvollisuutta edeltävän 12 kuukauden aikana julkisessa kaupankäynnissä arvopaperista maksettujen hintojen kaupankäyntimäärillä painotettu keskiarvo. Jos osakevaihtotarjouksessa annettu vastike on pienempi kuin lain 6 luvun 7 §:ssä määritelty lunastusvastike (eli käypä hinta), osakevaihtotarjouksen hyväksyneille osakkeenomistajille on arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin mukaan annettava vastikkeiden erotusta vastaava hyvitys ennen lunastusmenettelyn päättymistä. Arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetusta hyvityksestä ei määrätä osakevaihtotarjouksen ehdoissa, vaan hyvitys on tästä täysin erillinen, luonteeltaan ylimääräinen arvopaperimarkkinalainsäädäntöön perustuva erä.

Arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin hyvityssäännös perustuu Euroopan unionissa valmisteilla olleeseen ostotarjousdirektiiviin (KOM(90)416), jonka tarkoituksena on turvata osakkeenomistajien tasapuolinen kohtelu julkisen vaihtotarjouksen yhteydessä. Jos hyvityssäännöksiä ei olisi, julkisten osakevaihtotarjousten toteuttaminen voisi olennaisesti vaikeutua. Vastaavasti yritysjärjestelydirektiivin (90/434/ETY) mukaan yritysjärjestelyt tulee voida toteuttaa veroneutraalisti siten, ettei yritysjärjestelyn kohteena oleville yhtiöille tai niiden osakkeenomistajille aiheudu välittömiä veroseuraamuksia. Ostotarjousdirektiiviä ja yritysjärjestelydirektiiviä olisi tulkittava siten, että ostotarjousdirektiiviin perustuvaa hyvitystä ei voida lukea yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetuksi hyvitykseksi.

Arvioidessaan T AB (publ.):n S Oyj:n osakkeista tekemää vaihtotarjousta ja sen ehtoja A on päätynyt vaihtamaan omistamansa S Oyj:n osakkeet T AB:n (publ.) osakkeisiin. Hän tulee vaihtotarjouksen hyväksyessään sidotuksi vain vaihtotarjouksessa tarkoitettuun vastikkeeseen ja sitoutuu vaihtamaan omistamansa S Oyj:n osakkeet T AB (publ.):n uusiin osakkeisiin odottamatta saavansa vaihtotarjouksen perusteella mitään muuta vastiketta.

Ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on hakijan vuosilta 2002 ja 2003 toimitettavia valtion- ja kunnallisverotuksia varten lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1 a) Jos T AB (publ.) hakemuksessa tarkoitetulla tavalla lunastaa sellaisen S Oyj:n osakkeenomistajan omistamat S Oyj:n osakkeet, joka ei hyväksy T AB (publ.):n julkista osakevaihtotarjousta, maksettavaa lunastusvastiketta ei oteta huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua rahavastikkeen enimmäismäärää.

1 b) Jos T AB (publ.) maksaa hakijalle arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin perusteella hyvitystä, maksettavaa hyvitystä ei oteta huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua rahavastikkeen enimmäismäärää.

Hakemuksen 1 c) -kohdassa esitettyyn kysymykseen vastaaminen raukesi, koska edellä a ja b -kohdissa esitettyjen ratkaisujen mukaan näissä kohdissa tarkoitettua lunastusvastiketta ja hyvitystä ei oteta huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua 10 prosentin enimmäismäärää.

Perustelut

Tuloverolain 45 §:n 2 momentin mukaan luovutuksena ei pidetä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitettua osakevaihtoa, jollei mainitun lain 52 g §:stä muuta johdu. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan osakkeenomistajan, jonka osuus kasvaa yli kahden kolmasosan yhtiön osakkeiden äänimäärästä sen jälkeen, kun yhtiön osake on otettu julkisen kaupankäynnin kohteeksi, on tarjouduttava lunastamaan loputkin yhtiön liikkeeseen laskemista osakkeista. Saman lain 6 luvun 7 §:n mukaan lunastusvastikkeena on maksettava käypä hinta. Jos 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun rajan ylitykseen johtaneet arvopaperit on hankittu julkisella ostotarjouksella ja mikäli ostotarjouksessa annettu vastike on pienempi kuin lunastusvastike, on ostotarjouksen hyväksyneille arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin mukaan annettava vastikkeiden erotusta vastaava hyvitys ennen lunastusmenettelyn päättymistä.

Velvollisuus lunastusvastikkeen ja lisävastikkeen maksamiseen syntyy suoraan arvopaperimarkkinalain säännösten perusteella. Osakevaihtoa vastustavalle osakkeenomistajalle arvopaperimarkkinalain säännösten perusteella maksettavaa lunastussummaa ei sen vuoksi ole pidettävä osana elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua, osakevaihdon yhteydessä sovittua käteisvastiketta, eikä sitä tule ottaa huomioon laskettaessa säännöksen sallimaa käteisvastikkeen enimmäismäärää. Koska osakevaihtoon osallistuvalle osakkaalle mahdollisesti suoritettava lisävastike ei ole osapuolten osakevaihdon yhteydessä sopima vastike, ei myöskään lisävastiketta ole pidettävä sellaisena käteisvastikkeena, jota sanotun lain 52 f §:ssä tarkoitetaan, eikä sitä tule ottaa huomioon laskettaessa säännöksen sallimaa käteisvastikkeen enimmäismäärää.

Sovelletut oikeusohjeet

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §
Tuloverolain 45 §:n 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veroasiamies on vaatinut ennakkoratkaisun kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että

1 a) Jos T AB (publ.) hakemuksessa tarkoitetulla tavalla lunastaa arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n ja/tai osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n nojalla sellaisen S Oyj:n osakkeenomistajan omistamat S Oyj:n osakkeet, joka ei hyväksy T AB (publ.):n julkista osakevaihtotarjousta, maksettava lunastusvastike otetaan huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua rahavastiketta.

1 b) Jos T AB (publ.) maksaa hakijalle arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin perusteella hyvitystä, maksettava hyvitys otetaan huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua rahavastiketta.

1 c) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettu 10 prosentin rahavastikkeen enimmäismäärä lasketaan kaikille S Oyj:n osakkeenomistajille vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 31.12.1999 taltio 4387 katsonut, että kombinaatiofuusiossa elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitettuun rahavastikkeeseen ei lueta fuusiota vastustaneille osakkaille osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:ssä tarkoitetuissa osakkeiden lunastuksissa maksettuja määriä.

Elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 a §:n mukaan lain sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan järjestelyihin, joissa yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja joissa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. Elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 a §:n sanamuodosta ei ilmene, tarkoitetaanko rahavastikkeella siinä ainoastaan sulautumissuunnitelmassa määriteltyä rahavastiketta vai myös osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:n mukaista osakkaille maksettua lunastushintaa.

Säännös on osa elinkeinotulon verotuksesta annettuun lakiin sisällytettyä säännöstöä, jolla yritysjärjestelyjä koskeva direktiivi 90/434/ETY pantiin täytäntöön.

Hallituksen esityksessä elinkeinotulon verotuksesta annetun lain yritysjärjestelysäännöksiksi (177/1995 vp) ei erityisperustelujen mukaan ole aivan selvää, onko direktiivissä tarkoitettu rajoittaa käteisvastikkeen määrä 10 prosenttiin osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta vai onko vaatimus osakaskohtainen. Jos vaatimus koskee vain osakkeenomistajia kokonaisuutena, yksittäisen osakkeenomistajan saama käteisosuus voisi ylittää 10 prosenttia. Tämä tulkinta sallisi myös vähemmistöosakkaan omistamien osakkeiden lunastamisen sulautumisen yhteydessä. Ehdotuksen mukaan riittävää olisi, että sulautumisen yhteydessä käytettävä käteisvastike ei kokonaisuutena ylitä 10 prosenttia vastikkeena saatavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta.

Hallituksen esityksen perusteluista voidaan saada käsitys, että 10 prosentin limiittiin tulisi varautua lukemaan myös se lunastuskorvauksen määrä, joka sulautumista vastustaville osakkeenomistajille tullaan maksamaan sopimuksen tai välimiesoikeuden päätöksen perusteella. Käytännössä tällainen tulkinta johtaa olennaisiin tai kohtuuttomiin vaikeuksiin, koska vaadittavien lunastusten määrää ei tiedetä suunnitelmaa laadittaessa, joten suuri lunastusten määrä voisi ennakoimattomasti romuttaa fuusion sen jäädessä hyväksymättä verotuksessa. Tulkinnassa on perusteltua lähteä siitä, että elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 a §:n määräämällä rahavastikkeella tarkoitetaan sulautumissuunnitelmaan otetun vastike-ehdon mukaista vastiketta. Osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:ssä tarkoitettu rahassa maksettava lunastus fuusiota vastustavalle osakkeenomistajalle ei ole osakeyhtiölain mukaan vastikkeen maksamista, vaan vastikkeen sijasta rahassa maksettava korvaus vastikkeeseen tyytymättömälle osakkeenomistajalle. Ero näkyy muun muassa siinä, että osakkeenomistajalla on kuitenkin oikeus vastikkeeseen, jos lunastusmenettelyssä todettaisiin, ettei oikeutta lunastukseen ollutkaan (osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:n 3 momentti).

Tästä seuraa, ettei 10 prosentin limiittiin tule sisällyttää mainittuja lunastuskorvauksia, vaan vain se rahassa maksettava korvaus, joka suunnitelman mukaan maksetaan vastikkeena.

Siitä, että rahassa maksettava lunastuskorvaus on osakeyhtiölain mukaan eri asia kuin sulautumisvastike, ei välttämättä seuraa, ettei elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 a §:ssä säädetty rahavastike voisi tarkoittaa näitä molempia suorituksia. Direktiivin säännös ei oikein anna johtoa kumpaankaan tulkintavaihtoehtoon. Jos asiaa kuitenkin arvioidaan sen mukaan millaisen sulautumissuunnitelmaan perustuvan vapaaehtoisen vastikkeen osakkeenomistaja saa fuusiossa, voidaan tulkintavaihtoehtoon saada eroa. Luontevaa tulkinnassa on lähteä sulautumisvastikkeen määräämisestä. Kun sulautumissuunnitelmaa neuvotellaan, suunnitelman ehdoksi otetaan määräys sulautumisvastikkeesta. Tässä vaiheessa tehdään ratkaisu siitä, millaista oikeutta osakkeenomistajille tarjotaan - jatkaa osakkeenomistajana vai saada rahavastike korvauksena yhtiöstä eroamisesta. Näin arvioiden rahalunastus erottuu eri asiana. Rahalunastuksen saa osakkeenomistaja, joka ei hyväksy sulautumissuunnitelmaa. Kun direktiivin johdannossa lausuttu tarkoitus lykätä osakkeenomistajan verotusta asetetaan tätä taustaa vasten, voidaan päätellä, ettei direktiivissä ole voitu tarkoittaa sulautumissuunnitelman riitautukseen perustuvaa rahalunastusta, vaan suunnitelman ehdon mukaista rahassa suoritettavaa vastiketta.

Näin tulkittuna säännös olisi sopusoinnussa yritysjärjestelydirektiivin terminologian kanssa, kun siinä käytetään termiä käteisvastike. Vastakkaisen tulkinnan tueksi voidaan huomauttaa, että osakkeenomistajan tasolla molempien rahasuoritusten verokohtelu on samanlainen ja kummassakin tilanteessa myös yhtiön siirtyvät varat vähenevät samalla tavalla.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeita, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puutuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Direktiivin mukaan osakkeiden vaihdolla tarkoitetaan liiketointa, jolla yhtiö hankkii toisen yhtiön yhtiöpääomasta itselleen tämän yhtiön äänienemmistön antavan osuuden, antaen vaihdossa toisen yhtiön osakkaille niiden arvopapereiden vastineeksi ensiksi mainitun yhtiön yhtiöpääomaa vastaavia arvopapereita ja mahdollisesti käteisvälirahan, jonka määrä ei kuitenkaan saa ylittää 10 prosenttia vaihdossa annettujen arvopapereiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpitoarvosta.

Direktiivissä käytetään osakevaihdon yhteydessä samaa käsitettä "käteisväliraha" kuin fuusionkin yhteydessä, joten tässäkään direktiivi ei anna selkeää vastausta lunastuskorvauksen käsittelystä. Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa puhutaan niin fuusion kuin osakevaihdonkin yhteydessä vain vastikkeesta määrittelemättä, mitä sillä tarkoitetaan.

Samoista syistä kuin fuusiossa, rahana maksettava lunastus ja rahana maksettava vastike tulisi jakautumisessa katsoa eri asioiksi. Sulautumisessa ja jakautumisessa on tavallaan kyse toistensa käänteisilmiöstä; molempiin sovelletaan myös yleisseuraantoa. Elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 c §:n mukaan jakautumisessa noudatetaan, mitä 52 b §:ssä säädetään sulautumisesta.

Osakevaihdon yhteydessä voivat omistussuhteet muuttua siten, että syntyy arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu lunastusvelvollisuus tai osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:ssä tarkoitettu lunastusvelvollisuus ja -oikeus. Lunastusvelvollisuuteen tai lunastusoikeuteen perustuvan lunastusvaatimuksen esittämiselle ei ole säädetty mitään määräaikaa eli yhtiö tai osakas voi esittää sen missä vaiheessa tahansa lunastukseen oikeuttavan omistustilan vallitessa tai olla kokonaan esittämättä. Hinta määräytyy pääsääntöisesti lunastusvaatimuksen esittämishetken mukaan.

On luontevaa pitää osakevaihtoa ja lunastusta yhtenä kokonaisuutena ja lukea lunastushinta rahavastikkeeseen. Tässä tapauksessa lunastaminen tapahtuu nimenomaan osakevaihdossa hankkivana yhtiönä olevan yhtiön tahdosta. Lunastushintakin määräytyy tällöin osakevaihtoajankohdan tilanteen mukaan. Vaikka lunastaminen tapahtuisi lunastusvelvollisuuden puitteissa eli lunastusta vaativan osakkaan aloitteesta, olisi perusteltua lukea lunastushinta rahavastikkeeseen, jos lunastusvaatimus on esimerkiksi esitetty osakevaihtoon nähden sellaisena ajankohtana, että lunastuksella voidaan nähdä olevan riittävän kiinteä yhteys osakevaihtoon tai tällainen yhteys on muutoin selkeästi olemassa. Lunastushinnan lukemiseen rahavastikkeeseen liittyisi tapauskohtainen arviointi; jos riittävän kiinteä yhteys osakevaihtoon löytyy, lunastushinta luettaisiin rahavastikkeeseen.

Keskusverolautakunnan ratkaisun 1 a) kohta noudattaa korkeimman hallinto-oikeuden fuusion yhteydessä tapahtuvan lunastuksen osalta omaksumaa linjaa. Osakeyhtiölain 14 luvun 12 § sääntelee lunastusta vain fuusiotapauksessa; nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa lunastus ratkeaa arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 1 momentin ja osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n nojalla.

Keskusverolautakunta on 1 b) kohdan osalta katsonut, että jos T AB (publ.) maksaa hakijalle arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin perusteella hyvitystä, maksettavaa hyvitystä ei oteta huomioon laskettaessa elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua rahavastikkeen enimmäismäärää. Tämä kanta on virheellinen. Asiassa on tältä osin äänestetty.

Arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentissa tarkoitettu korvaus suoritetaan osakkaille, jotka ovat hyväksyneet osakevaihtotarjouksen. Hallituksen esityksen nro 318/1992 mukaan ehdotus säännöksen ottamisesta lakiin perustui ostotarjousdirektiiviehdotuksen tasapuolisen kohtelun vaatimukseen. Näiden osakkaiden osalta korvauksen perusteena on siis nimenomaan osakevaihto. Lisäkorvaus merkitsee vain sitä, että heidän osakevaihdossa luovuttamistaan osakkeista hyväksymänsä korvaus on käytännössä ollut alle luovutettujen osakkeiden käyvän arvon ja apporttihintaa on osakkaiden yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi tarkistettu jälkikäteen lunastuksen eli toisten osakkeiden lunastusoikeustoimen yhteydessä määritellyn käyvän hinnan mukaiseksi.

Keskusverolautakunnan päätökseen liitetyssä äänestyslausunnossa viitataan direktiiviin 90/434/ETY ja sen täytäntöönpanemiseksi säädetyn elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:n tarkoitukseen ja todetaan, ettei osakevaihtoon osallistuville osakkeenomistajille arvopaperimarkkinalain säännösten perusteella käteissuorituksena maksettavan lisähyvityksen voida katsoa olevan eri asemassa kuin osakevaihtotarjouksessa määritelty käteisvastike. Kaikki osakevaihtoon osallistuville osakkeenomistajille maksettavat käteisvastikkeet tulee siten sisällyttää sallitun rahavastikkeen enimmäismäärään.

Ennakkoratkaisua tulisi muuttaa lausumalla, että jos T AB (publ.) maksaa hakijalle arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin perusteella hyvitystä, maksettava hyvitys otetaan huomioon laskettaessa elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua rahavastiketta.

Mikäli korkein hallinto-oikeus päätyy 1 a) ja/tai 1 b) kohdan osalta hyväksymään valituksen ja katsoo voivansa antaa ratkaisun 1 c) osalta, tulisi tältä osin lausua, että elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettu 10 prosentin rahavastikkeen enimmäismäärä lasketaan kaikille S Oyj:n osakkeenomistajille vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

A on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt valituksen hylkäämistä.

Elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskeva säännös perustuu lain 52 a §:n tavoin yritysjärjestelydirektiiviin, jossa rahavastikkeen enimmäismäärä on osakevaihdon osalta määritelty olennaisilta osin samalla tavoin kuin sulautumisen ja jakautumisen yhteydessä.

Tästä huolimatta veroasiamies on valituksessaan esittänyt, että lunastustilannetta tulisi arvioida eri tavalla sulautumisen ja osakevaihdon osalta ja että tällä perusteella lunastuksella tulisi ennakkoratkaisussa tarkoitetussa tilanteessa katsoa olevan sellainen kiinteä yhteys osakevaihtoon, että lunastushinta voidaan lukea rahavastikkeeseen. Näin erityisesti silloin, kun lunastus tapahtuu yhtiön aloitteesta, mutta myös lunastuksen tapahtuessa lunastusvelvollisuuden puitteissa.

Osakevaihdossa yhtiö voi saada sellaisen omistusosuuden, joka johtaa joko arvopaperimarkkinalain tai osakeyhtiölain mukaisen lunastustilanteen syntymiseen.

Osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukaan yhtiöllä, jolla on enemmän kuin 9/10 yhtiön osakkeista ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, on oikeus käyvästä hinnasta lunastaa muiden osakkeenomistajien osakkeet. Osakkeenomistajalla, jonka osake voidaan lunastaa, on oikeus vaatia osakkeensa lunastamista. Lunastusoikeutta sekä lunastushinnan määrää koskevat erimielisyydet on annettava välimiesten ratkaistavaksi lain 16 luvun 5 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Jotta voisi syntyä osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:ssä tarkoitettu lunastustilanne, T AB (publ.):n tulee hankkia enemmän kuin 9/10 S Oyj:n osakkeista ja kaikkien S Oyj:n osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Lähtökohtaisesti osakeyhtiölain mukainen lunastustilanne voi tulla kysymykseen vasta, kun osakevaihto on teknisesti jo toteutettu. Lunastus ei myöskään ole osakevaihdon automaattinen jatke, vaan edellyttää, että sitä vaaditaan joko lakiin perustuvan lunastusoikeuden tai -velvollisuuden perusteella.

Osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukainen lunastus voi tapahtua seurauksena, että osakkeenomistaja, jolla on oikeus vaatia osakkeidensa lunastusta, esittää lunastusvaatimuksen. Tätä tilannetta tulisi pitää suoraan rinnasteisena lunastukselle sulautumistilanteessa. Tällöin voitaisiin soveltaa myös korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitusta päätöksestä ilmenevää tulkintaa ja katsoa, ettei lunastusvastiketta tule sisällyttää elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettuun rahavastikkeeseen.

Osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukainen lunastus voi seurata myös siitä, että laissa edellytetyn omistusosuuden saanut yhtiö käyttää lunastusoikeuttaan. Tässä tilanteessa lunastuksen kohteena olevat osakkeet eivät ole osallistuneet osakevaihtoon. Näin ollen kyse ei ole osakevaihdossa annetusta vastikkeesta. Rahana maksettavaa lunastusta ei siten voida sisällyttää elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:n mukaiseen, osakevaihdossa annettavaan rahavastikkeeseen.

Arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n nojalla kaksi kolmasosaa äänivallan tuottavan omistusosuuden saaneella yhtiöllä on velvollisuus tarjoutua käyvästä hinnasta lunastamaan loputkin kohdeyhtiön osakkeet tai niihin osakeyhtiölain mukaan oikeuttavat arvopaperit. Jos edellä mainitun osuuden rajan ylitykseen johtaneet arvopaperit on hankittu julkisella ostotarjouksella, lunastusvelvollisuus voi syntyä ja lunastustarjousta seuraava lunastusmenettely alkaa vasta ostotarjouksen voimassaoloajan päätyttyä.

Jos T AB (publ.) hankkii lunastusvelvollisuuteen johtavan omistusosuuden S Oyj:n osakkeista julkisella ostotarjouksella, sille syntyy suoraan arvopaperimarkkinalain nojalla velvollisuus tehdä vaihtotarjousajan päätyttyä lunastustarjous lopuistakin S Oyj:n osakkeista niille osakkeenomistajille, jota eivät ole hyväksyneet vaihtotarjousta. Tällaisten osakkeenomistajien osakkeet eivät ole lainkaan osallistuneet osakevaihtoon. Osakevaihdon jälkeen tapahtuvassa lunastuksessa ei voi siten olla kyse elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitetusta osakevaihtovastikkeesta. Tilanne on tältä osin rinnasteinen osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukaiseen lunastustilanteeseen. Toisaalta päätöksen osakkeiden lunastuttamisesta tekee viime kädessä osakkeenomistaja, joka joko hyväksyy yhtiön näkökulmasta pakollisen lunastustarjouksen tai jättää sen hyväksymättä. Näin ollen tilanne voidaan suoraan rinnastaa lunastukseen sulautumistilanteessa, jossa sulautumista vastustava osakkeenomistaja vaatii lunastusta.

S Oyj:n osakkeiden mahdollinen arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n tai osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukainen lunastustilanne syntyy ja lunastuksessa maksettava korvaus määräytyy suoraan lain säännösten nojalla. Vähemmistöosakkeiden lunastuksen tarkoitus ei ole veron kiertäminen tai verotuksen välttäminen, vaan vähemmistöosakkaiden suoja. Osakeyhtiölain ja arvopaperimarkkinalain mukaan lunastuskorvauksena on maksettava käypä hinta, jonka ei voida miltään osin katsoa olevan peiteltyä rahavastiketta.

Jos lunastusvastike luettaisiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n tarkoittamaan rahavastikkeeseen, T AB (publ.):n tekemän vaihtotarjouksen osalta osakevaihto olisi käytännössä verollinen kaikille vaihtotarjouksen hyväksyneille S Oyj:n osakkeenomistajille siinäkin tapauksessa, että vain hyvin pieni vähemmistö jättäisi vaihtotarjouksen hyväksymättä. Yritysjärjestelydirektiivin tarkoituksen vastaista on, että hyvin pieni osakkeenomistajien vähemmistö voisi verolainsäädännöstä johtuen käytännössä jopa estää osakevaihdon toteutumisen, mikäli vaihdosta muodostuisi verollinen tapahtuma myös tarjouksen hyväksyneelle osakkeenomistajien valtaenemmistölle, joka ei ole saanut lainkaan rahavastiketta. Jos elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ää tulkittaisiin veroasiamiehen esittämällä tavalla, koko säännöksen ja yritysjärjestelydirektiivin tarkoitus vesittyisi, kaikissa pörssiyhtiöissä on lähes poikkeuksetta pieni vähemmistö, joka ei jostakin syystä halua osakevaihtotarjousta hyväksyä. Osakevaihto olisi siten käytännössä lähes aina myös kaikille vaihtotarjoukseen suostuneille osakkeenomistajille verollinen tapahtuma.

Koska yritysjärjestelydirektiivin keskeinen tarkoitus myös osakevaihtoja koskien on turvata yritysjärjestelyjen toteuttamista poistamalla verotuksellisia esteitä, ei osakevaihdon tulisi katsoa olevan eri asemassa kuin sulautumisen. Lunastusvastikkeita ei tule lukea elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 52 f §:n mukaiseen rahavastikkeeseen.

Arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin mukaista hyvitystä ei voida lukea elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettuun rahavastikkeeseen, koska sekä yritysjärjestelydirektiivin että arvopaperimarkkinalain taustalla olevan ostotarjousdirektiiviehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa yritysjärjestelyjen joustava toteuttaminen. Hyvityksen maksamisessa ei ole kyse osakevaihdosta erillään olevasta tapahtumasta, josta ei ole sovittu osana osakevaihtotarjousta. Se määräytyy suoraan arvopaperimarkkinalain säännösten perusteella. Hyvitys ei ole yhtiöoikeudellisesti apporttisijoituksena toteutetun osakepääoman korotuksen korjauserä, vaan tästä erillinen suoritus.

Osakevaihtosopimuksen hyväksyvän osakkaan tiedossa tulee ennen lopullista päätöstä olla tuleva verokohtelu. Jos mahdollinen sallitun rahavastikkeen ylitys jäisi riippumaan arvopaperimarkkinalain mukaisista lunastusvastikkeista tai saman lain mukaisista hyvityksistä, ei tällaista tietoa olisi käytettävissä.

Rahoitustarkastuksen pääomamarkkinaosasto on lausunnossaan arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 ja 7 §:n soveltamisesta T AB (publ.):n S Oyj:n osakkeenomistajille tekemään ostotarjoukseen katsonut toimivien yritysostomarkkinoiden edellyttävän, että ostotarjouksen tekijän on pystyttävä jo vapaaehtoiseen tarjoukseen lähtiessään kohtuullisella varmuudella arvioimaan mahdollisesta myöhemmästä lunastusvelvollisuudesta aiheutuvien kustannusten suuruus.

Tulkinta, jonka mukaan arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin mukainen hyvitys olisi sisällytettävä sallitun rahavastikkeen enimmäismäärään, vaarantaisi merkittävällä tavalla ennakointimahdollisuudet ja osakevaihtojen toteuttamisen tilanteissa, joissa arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n edellyttämä omistusosuus täyttyy.

Mahdollisesti maksettava arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin mukainen hyvitys ei ole yhtiöoikeudellisesti apporttisijoituksena toteutetun osakepääoman korotuksen korjauserä tai osakevaihtoon liittyvä apporttihinnan jälkikäteistarkistus. Maksettavalla hyvityksellä ei oikaista hyvityksen maksuhetkeen mennessä toteutettua osakepääoman korotusta ja sen maksua, joka on yhtiöoikeudellisesti pätevä ilman arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n 5 momentin mukaisen hyvityksen maksamistakin. Tämäkin osoittaa, että hyvityksen maksaminen on vaihtoon suostumattomien osakkaiden osakkeiden arvopaperimarkkinalain mukaisen lunastamisen seurauksena aiheutunut, varsinaisesta osakevaihdosta ja sen ehdoista erillinen toimenpide.

Koska mahdollisen hyvityksen maksaminen määräytyy suoraan lain nojalla, eikä yhtiöoikeudellisesti ole kyse jo toteutetun osakepääoman korotuksen korjauserästä, on hyvityksen maksaminen katsottava osakevaihdosta erillään olevaksi tapahtumaksi. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettuun rahavastikkeeseen ei siten tule sisällyttää arvopaperimarkkinalain perusteella mahdollisesti maksettavaa hyvitystä vaan vain osakevaihtotarjouksen perusteella maksettava vastike. Näin tulkittuna säännös on sopusoinnussa myös yritysjärjestelydirektiivin ja ehdotetun ostotarjousdirektiivin tavoitteiden kanssa.

Veroasiamies on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Kun otetaan huomioon valituksessa esitetyt vaatimukset ja keskusverolautakunnan päätös perusteluineen ja sovellettuine säännöksineen, keskusverolautakunnan antamaa ennakkoratkaisua ei ole syytä muuttaa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Ismo Talikka, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Marina Äimä.