10.3.2003

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

A oli 7.12.2000 hakenut työssä käymistä varten kuljetuspalveluna kahdeksan yhdensuuntaista matkaa välillä Kankaanpää-Helsinki ja kahdeksan matkaa viikkoa kohden Helsingissä välillä Koskela-Oulunkylä.

A oli myös 15.12.2000 hakenut kuljetuspalvelua viikottaiselle edestakaiselle Kankaanpää-Helsinki -työmatkalle ja Helsingissä päivittäiselle työmatkalle.

Kankaanpään sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija oli 27.12.2000 myöntänyt joulukuulle korvausta työmatkoista aiheutuneiden oman auton käyttökuluihin 2 400 kilometriltä kuukaudessa vähennettynä linja-auton vakiovuorotaksan suuruisella omavastuuosuudella. Korvaus on ollut markka kilometriltä eli yhteensä 1 180 markkaa.

Viranhaltija oli 28.12.2000 tehnyt 1.1.-31.5.2001 voimassa olleen samansisältöisen päätöksen.

A oli oikaisuvaatimuksessaan vaatinut yhden markan kilometrikorvauksen sijasta normaalia kilometrikorvausta omavastuuosuudella vähennettynä. Korvausta on 1.12.2000 sijasta myönnettävä 1.4.2000 alkaen, jolloin A oli aloittanut työnsä Oulunkylän kuntoutussairaalan johtajana.

Lautakunta on 5.2.2001 hylännyt oikaisuvaatimuksen.

A oli 6.6.2001 hakenut kuljetuspalveluna kuukautta kohden kahdeksan yhdensuuntaista työmatkaa välillä Kankaanpää-Helsinki ja 32 yhdensuuntaista työmatkaa Helsingissä.

Viranhaltija oli 10.9.2001 hylännyt hakemuksen, koska Helsinki ei ole A:n asuinkunnan Kankaanpään lähikunta ja koska Helsingissä tehtävien työmatkojen korvaamista tarkoittava hakemus on osoitettava Helsingin kaupungille.

Lautakunta on 1.10.2001 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Käsittely Turun hallinto-oikeudessa

A on hakenut muutosta sosiaalilautakunnan päätöksiin seuraavasti:

Lautakunnan 14.2.2001, oikeastaan 5.2.2001, antamaa päätöstä on muutettava ja kuljetuspalvelua myönnettävä 1.4.2000 alkaen 4 200 markkaa kuukaudessa.

A on kulkenut omalla autolla kuukaudessa 2 400 kilometriä, josta korvausta on myönnettävä 2,25 markkaa kilometriltä eli 5 400 markkaa, josta linja-autotaksa vähentäen jää korvattavaksi 4 200 markkaa kuukaudessa. A, joka asuu perheineen Kankaanpäässä, on viikottain käynyt Helsingistä kotonaan ja tehnyt päivittäiset työmatkat Helsingistä hankkimastaan vuokra-asunnosta työpaikalleen.

Lautakunnan 1.10.2001 antama päätös on kumottava ja kuljetuspalvelu myönnettävä. A on aikaisemminkin saanut työmatkoihinsa kuljetuspalvelutukea, eikä hänen olosuhteissaan ole tapahtunut mitään muutosta.

Lautakunta on antanut valituksesta lausuntonsa.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut lautakunnan päätökset ja palauttanut asiat lautakunnan uudelleen käsiteltäviksi siltä osin kuin hakemukset koskivat 1.6.2000 alkaen syntyneitä kustannuksia. Hallinto-oikeus on todennut, että A:n kohtuulliset työssä käymisestä aiheutuneet matkakulut on korvattava. Muulta osin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Perustelut:

Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan on sosiaalihuoltoon kuuluvana tehtävänä huolehdittava sen sisältöisenä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään muun muassa sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen. Kunnan asukkaalla tarkoitetaan laissa henkilöä, jolla on kunnassa kotipaikka. Sosiaalipalveluna kunnan huolehdittava muu muassa vammaisuuden perusteella järjestettävien palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut. Asetuksen mukaan kuljetuspalveluihin kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen ja muiden asetuksessa mainittujen syiden vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Kuljetukset kunta voi järjestää itse taikka korvata taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Taloudellisia tukitoimia on haettava kuuden kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä.

A on hakenut korvausta työmatkakuluista, joita on alkanut kertyä 1.4.2000, ensimmäisen kerran 7.12.2000. Ottaen huomioon, että hakemus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä, lautakunta on voinut hylätä huhti- ja toukokuun osalta hakemuksen.

A on hakeutunut työhön Helsinkiin kuntoutussairaalan johtajaksi, mistä hänelle on aiheutunut kuluja muun muassa viikottaisesta kulkemisesta kotikuntansa ja työskentelypaikkakunnan Helsingin välillä sekä matkoista Helsingissä.

Laki velvoittaa kuntaa järjestämään vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut. Hallituksen esityksessä (HE 219/1986) vammaispalvelulaiksi on todettu, että kuljetuspalveluina toteutettavat kuljetukset kunta voi järjestää itse tai korvata vammaiselle henkilölle kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Edelleen esityksessä on katsottu, että kohtuullisina kustannuksina pidetään kustannuksia, jotka aiheutuvat yleensä oman kunnan alueella tapahtuvista tai lähikuntaan ulottuvista takseilla tai invatakseilla suoritettavista matkoista. Kuljetuspalvelun alueellisesta ulottuvuudesta oli hallituksen esityksen mukaan tarkoitus säätää asetuksella, kuten onkin tapahtunut.

Velvollisuus kuljetuspalvelun järjestämiseen on vaikeavammaisen henkilön kotikunnalla. Helsinki ei ole A:n kotikunta. Kankaanpään sosiaalilautakunta ei ole voinut evätä A:n hakemaa kuljetuspalvelukorvausta hänelle Helsingin paikallisliikenteessä kertyneistä kustannuksista sillä perusteella, että korvausta olisi haettava Helsingin kaupungilta.

Helsinki ei ole etäisyytensä vuoksi tai Kankaanpään asukkaiden yleisen asioinnin taikka työssäkäynnin perusteella sellainen Kankaanpään lähikunta, jonne ulottuvien työmatkojen kuljetukset Kankaanpään kaupunki olisi ollut velvollinen järjestämään A:lle. Tästä huolimatta Kankaanpään kaupunki on velvollinen korvaamaan A:n työssä käymisen vuoksi kohtuulliset kustannukset. Kohtuullisuutta harkittaessa on tällöin otettava huomioon järjestämisvelvollisuuden alaisen kuljetuspalvelun alueellinen ulottuvuus.

Hallinto-oikeus ei ota ratkaistavakseen kohtuullisten kustannusten perustetta ja määrää. Lautakunnan on ratkaistava asia ensin.

Jälkimmäistä valitustaan A on perustellut sillä, että hänelle olisi jatkossakin myönnettävä korvaus, koska sitä oli aikaisemmallakin päätöksellä hänelle myönnetty. Hallinto-oikeus katsoo, että vaikka A on saanut korvausta edellä kerrotuista matkoista työn aloittamisen alkuaikoina, sillä ei ole oikeudellisesti sitovaa merkitystä ratkaistaessa myöhemmin matkoja koskevaa kuljetuspalveluasiaa. Korvausvelvollisuuden uudelleen arvioinnin perusteena voi olla muuttuneet olosuhteet tai se, että aikaisempi korvaus on maksettu laajempana kuin mihin kunnalla olisi lain mukaan ollut velvollisuus. Muutoksenhaun johdosta päätöstä ei kuitenkaan voida muuttaa siten, että se olisi valittajalle alkuperäistä valituksenalaista päätöstä epäedullisempi.

Sovelletut oikeusohjeet:

Sosiaalihuoltolaki 13, 14 ja 17 §
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 § ja 8 §:n 2 momentti
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4, 6 ja 20 §
Kotikuntalaki 2 ja 3 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Kankaanpään sosiaalilautakunta on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin päätös koskee Kankaanpään ja Helsingin välisiä matkoja. Sosiaalilautakunta katsoo, että Helsinki ei ole etäisyytensä vuoksi Kankaanpään lähikunta, joten Kankaanpää ei ole vammaispalveluasetuksen mukaan velvollinen korvaamaan Kankaanpään ja Helsingin välisiä matkoja. Kankaanpään kaupungin A:lle maksamat korvaukset on katsottava maksetun lähityömatkojen korvauksena.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on antanut valituksen johdosta selityksen ja sosiaalilautakunta siihen vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lautakunnan päätös, jolla A:n hakemus Kankaanpään ja Helsingin välisten kuljetuspalvelumatkojen osalta on hylätty, saatetaan voimaan.

Perustelut:

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut. Hallituksen esityksen n:o 219/1986 vp mukaan kuljetuspalvelua järjestetään työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, virkistyksen, yhteiskunnallisen osallistumisen tai niihin verrattavan toiminnan mahdollistamiseksi. Kohtuullisina kustannuksina pidetään kustannuksia, jotka aiheutuvat yleensä oman kunnan alueella tapahtuvista tai lähikuntiin ulottuvista takseilla tai niin sanotuilla invatakseilla suoritettavista matkoista. Kuljetuspalvelujen kohtuullisesta määrästä ja alueellisesta ulottuvuudesta on tarkoitus säätää asetuksella.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluihin kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Asetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan kuljetukset voi kunta järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/92) 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka korvata jäljempänä 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

A on hakenut vaikeavammaisen kuljetuspalveluja asuinkunnastaan Kankaanpäästä Helsinkiin tehtäviin työmatkoihin ja Helsingissä tehtäviin matkoihin. Kun otetaan huomioon Helsingin etäisyys Kankaanpään kaupungista, Helsinkiä ei ole pidettävä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuna Kankaanpään kaupungin lähikuntana. Kankaanpään kaupunki ei siten ole, kun otetaan edellä selostettujen säännösten lisäksi huomioon sanotun asetuksen 4 §:n 3 momentin säännökset, velvollinen järjestämään Helsingin kaupunkiin ulottuviin matkoihin haettuja kuljetuspalveluja eikä myöskään velvollinen korvaamaan kuljetuksesta aiheutuvia kustannuksia vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuina kuljetuspalveluina, vaikka matkat suoritetaan omaa autoa käyttäen. Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Lundell, Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Marja Ihto.