KHO:2002:81
- Asiasanat
- Elinkeinotulon verotus, Apportti, Osakevaihto, Hankintameno, Kirjanpitosidonnaisuus
- Tapausvuosi
- 2002
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1251/2/02
- Taltio
- 25.11.2002/3052
Yhtiön osakevaihdolla hankkimien osakkeiden hankintamenona osakkeet myöhemmin luovutettaessa pidettiin osakkeiden käypää arvoa osakevaihdon hetkellä, vaikka osakkeet oli kirjattu yhtiön taseeseen tätä alempaan arvoon. Laki elinkeinotulon verottamisesta 12 §, 42 § 2 mom. , 52 § 2 mom. ja 52 f §
Asian aikaisempi käsittely
A Oyj on pyytänyt ennakkoratkaisua verovuosille 2001 ja 2002 seuraaviin kysymyksiin:
1) Katsotaanko B AB:n osakkeiden hankintahetken käypä arvo kyseisten osakkeiden hankintamenoksi osakkeet osakevaihdolla hankkineen A Oyj:n verotuksessa, kun osakkeet on A Oyj:n kirjanpidossa kirjattu kirjanpitolautakunnan (KILA) lausuntoon 25.10.1999 numero 1591 perustuen hankitun yhtiön hankintahetken oman pääoman nettoarvon mukaiseen käypää arvoa alempaan arvoon. Jos käypää arvoa ei katsottaisi kyseisten osakkeiden hankintamenoksi, niin millä perusteella B AB:n osakkeiden hankintameno määräytyy A Oyj:n verotuksessa. Mikäli B AB:n osakkeiden hankintahetken käypä arvo katsotaan kyseisten osakkeiden hankintamenoksi osakkeet osakevaihdolla hankkineen A Oyj:n verotuksessa, niin voidaanko tuo käypä arvo määritellä osakevaihdossa vastikkeena annettujen A Oyj:n osakkeiden hankintahetken Helsingin arvopaperipörssissä noteeratun pörssikurssin perusteella.
2) Katsotaanko C AB:n osakkeiden hankintahetken käypä arvo kyseisten osakkeiden hankintamenoksi osakkeet osakevaihdolla hankkineen A Oyj:n verotuksessa, kun osakkeet on A Oyj:n kirjanpidossa kirjattu KILA:n lausuntoon 25.10.1999 numero 1591 perustuen hankitun yhtiön hankintahetken oman pääoman nettoarvon mukaiseen käypää arvoa alempaan arvoon. Jos käypää arvoa ei katsottaisi kyseisten osakkeiden hankintamenoksi, niin millä perusteella C AB:n osakkeiden hankintameno määräytyy A Oyj:n verotuksessa. Mikäli C AB:n osakkeiden hankintahetken käypä arvo katsotaan kyseisten osakkeiden hankintamenoksi osakkeet osakevaihdolla hankkineen A Oyj:n verotuksessa, niin voidaanko tuo käypä arvo määritellä osakevaihdossa vastikkeena annettujen A Oyj:n osakkeiden hankintahetken Helsingin arvopaperipörssissä noteeratun pörssikurssin perusteella.
3) Luetaanko C AB:n ja B AB:n osakkeiden edellä kysymysten 1 ja 2 mukaiset hankintamenot A Oyj:n verotuksessa D B.V:n osakkeiden hankintamenon lisäykseksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) osakevaihtoa koskevan 52 f §:n säännöksen mukaisesti, kun A Oyj on luovuttanut C AB:n ja B AB:n osakekannat apporttisijoituksin osakevaihdossa D B.V:lle saaden vastineeksi tämän liikkeeseen laskemia uusia osakkeita.
4) Jos A Oyj luovuttaa B AB:n ja C AB:n osakkeiden luovutuksesta vastikkeena saamiaan D B.V:n osakkeita, voidaanko A Oyj:n verotuksessa osakkeita luovutettaessa vähentää osakkeiden käypään arvoon perustuva hankintameno myös siltä osin kuin hankintameno ylittää alunperin kirjanpitoon kirjatun hankintamenon määrän, kun osakkeet on kirjattu A Oyj:n kirjanpitoon hankintahetken käypää arvoa alemmasta arvosta.
Ennakkoratkaisuhakemuksessaan A Oyj on esittänyt, että konsernin omistusrakenne on hakemuksessa käsiteltävien yhtiöiden kohdalla seuraava. A Oyj omistaa alankomaalaisen tytäryhtiönsä D B.V:n osakekannan kokonaan. D B.V. omistaa maailmanlaajuisiksi tähtäävien niin sanottujen uusien palvelujen yhtiöiden osakkeet, joihin kuuluvat muun muassa E-alakonsernin emoyhtiön E Oy:n osakkeet. D B.V. myy hallintopalveluja muun muassa E -konsernin yhtiöille. E Oy omistaa Ruotsissa tytäryhtiöt F AB:n, B AB:n ja C AB:n. Tämän lisäksi E Oy:n omistuksessa on useita myyntiyhtiöitä eri maissa.
B AB:n ja C AB:n osakkeiden hankinta osakevaihdolla
A-konsernin emoyhtiö A Oyj hankki ruotsalaisen B AB -yhtiön koko osakekannan ja kaikki yhtiön osakkeisiin oikeuttavat optio-oikeudet 18.4.2000 allekirjoitetulla sopimuksella. A Oyj maksoi B AB:n osakkeiden oston laskemalla liikkeeseen uusia osakkeita. Kaupassa käytetty vaihtosuhde oli 0,13327 A:n osaketta yhdestä B AB:n osakkeesta. B AB:n osakkeiden kokonaismäärä oli 125 546 293 osaketta, joten A Oyj emittoi 16 732 055 uutta osaketta 18.4.2000.
A-konsernin emoyhtiö A Oyj hankki ruotsalaisen C AB -yhtiön koko osakekannan ja kaikki yhtiön osakkeisiin oikeuttavat optio-oikeudet 27.6.2000 tehdyllä osakevaihdolla. Kaupassa käytetty vaihtosuhde oli 0,05546 A Oyj:n osaketta yhdestä C AB:n osakkeesta. A Oyj laski liikkeelle 4 802 431 osaketta 27.6.2000 maksaakseen C AB:n koko osakekannan, mikä oli 86 592 295 osaketta.
A Oyj:n käsityksen mukaan osakevaihdoilla hankittujen B AB- ja C AB -yhtiöiden osakekantojen käypä arvo osakevaihdon hetkellä oli sama kuin yhtiön osakkeista maksuksi annettujen A Oyj:n liikkeeseen laskemien osakkeiden käypä arvo, joka noteerattiin kyseisten osakevaihtojen suorittamispäivänä Helsingin Arvopaperipörssissä. B AB:n ja C AB:n osakekantojen myyjät olivat A-konsernista riippumattomia osapuolia.
B AB- ja C AB -yhtiöiden osakkeiden hankintamenoksi kirjattiin A Oyj:n kirjanpitoon kyseisten yhtiöiden oman pääoman nettoarvoa osakevaihdon hetkellä vastaava arvo siten kuin KILA on vastaavassa tapauksessa, lausunnossa 25.10.1999 numero 1591 katsonut hyvän kirjanpitotavan mukaiseksi. B AB:n ja C AB:n oman pääoman nettoarvo oli osakevaihdon hetkellä selvästi alempi kuin kyseisten osakkeiden käypä arvo. Perusteena kirjaamistavan valitsemiselle oli sama kuin mitä edellä mainitussa KILA:n lausunnossa on esitetty eli valitulla kirjaamistavalla A-konserni välttyi yrityshankintaan liittyvän goodwill-erän ja siitä aiheutuvien poistojen kirjaamiselta konsernitilinpäätökseen.
A Oyj:n käsityksen mukaan riippumatta siitä, millä arvolla osakevaihdossa vastaanotetut osakkeet on kirjattu A Oyj:n kirjanpitoon, tulee A Oyj:n verotuksessa B AB:n ja C AB:n osakkeiden hankintamenona pitää kyseisten osakkeiden hankintahetken käypää arvoa, joka osakkeista on todellisuudessa maksettu.
B AB:n ja C AB:n osakkeiden siirto osakevaihdolla D B.V:n ja edelleen E Oy -alakonsernin omistukseen
B AB:n ja C Holding AB:n osakkeet oli hankittava yritysjärjestelyin ensimmäisessä vaiheessa A-konsernin emoyhtiön A Oyj:n omistukseen, koska maksuvälineenä oli A:n osake. Osakkeiden myyjät halusivat järjestelyssä vastikkeeksi ainoastaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita, jollaisia A-konsernissa ovat ainoastaan konsernin emoyhtiön osakkeet.
Koska B AB:n ja C AB:n liiketoiminta kuuluu E Oy:n liiketoimintaan, siirrettiin kyseisten yhtiöiden osakkeiden omistusoikeus heti kun se teknisesti oli mahdollista marras- ja joulukuussa 2000 toteutetuilla osakevaihdoilla A Oyj:n toimesta ensin D B.V:lle, joka siirsi ne edelleen tytäryhtiölleen E Oy:lle:
1. A Oyj sijoitti B AB:n ja C AB:n osakekannat apporttiomaisuutena EVL:n 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla alankomaalaisen tytäryhtiön D B.V:hen osakepääoman korotuksena tämän antaessa A Oyj:lle vastikkeeksi liikkeelle laskemiaan uusia osakkeita.
2. D B.V. sijoitti B AB:n ja C AB:n osakekannat apporttiomaisuutena osakevaihdolla osakepääoman korotuksena E Oy:hyn tämän antaessa D B.V:lle vastikkeeksi liikkeelle laskemiaan uusia osakkeita.
Sekä edellä kohdan 1 että kohdan 2 mukaisessa osakevaihdossa apporttiomaisuus arvostettiin ja hankintameno kirjattiin osakkeet vastaanottaneen yhtiön kirjanpidossa samaan arvoon eli B AB:n ja C AB:n oman pääoman nettoarvoon, jolla A Oyj oli hankintamenot kirjannut ensimmäisessä osakevaihdossa ostaessaan B AB:n ja C AB:n osakekannat niiden myyjiltä. Myös näissä osakevaihdoissa siis sovellettiin KILA:n lausunnon 25.10.1999 numero 1591 mukaista osakevaihdon kirjaamistapaa samasta syystä kuin ensimmäisessä osakevaihdossa, jolla A Oyj hankki osakkeet.
A Oyj:n käsityksen mukaan liiketapahtumaan, jossa A Oyj sijoitti B AB:n ja C AB:n osakekannat apporttiomaisuutena D B.V:hen osakepääoman korotuksena tämän antaessa A Oyj:lle vastikkeeksi liikkeelle laskemiaan uusia osakkeita, sovelletaan EVL:n 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä. Tällöin säännöksen mukaisesti osakevaihtoa D B.V:n kanssa ei pidetä verotuksessa luovutuksena, jolloin A Oyj:n vaihdossa vastaanottamien uusien D B.V:n osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen B AB:n ja C AB:n osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Näiden osakkeiden hankintameno verotuksessa taas määräytyy sen mukaisesti kuin edellä tämän ennakkoratkaisuhakemuksen kysymyksiin 1) ja 2) vastataan.
A Oyj:n käsityksen mukaan EVL:n 52 f §:n osakevaihtoa koskevat edellytykset täyttyvät B AB:n ja C AB:n osakkeiden vaihdossa D B.V:n osakkeisiin, koska säännöksen mukaisesti
- kaikki osakevaihdon osapuolet ovat EU:n jäsenvaltioista,
- hankkivan yhtiön, D B.V:n, hankkimat B AB:n ja C AB:n osakkeet tuovat yli puolet kyseisten yhtiöiden osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä ja
- hankkiva yhtiö, D B.V., emittoi vastikkeeksi B AB:n ja C AB:n osakkeenomistajalle, A Oyj:lle, liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita.
Keskusverolautakunta on verotusmenettelystä annetun lain 84 §:n 1 momentin jakeskusverolautakunnasta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla päättänyt olla antamatta ennakkoratkaisua kysymyksiin 1 ja 2, joista korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt siis ei ole kysymys, mutta muutoin eli kysymysten 3 ja 4 osalta ennakkoratkaisunaan verovuosille 2001 ja 2002 lausunut:
Jos A Oyj luovuttaa D B.V:n osakkeet, jotka se on saanut vastikkeena luovutettuaan EVL:n 52 f §:ssä tarkoitetussa osakevaihdossa B AB:n ja C AB:n osakkeet, A Oyj:n vaihdossa vastaanottamien D Holding B.V:n osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen B AB:n ja C AB:n verotuksessa poistamatta olevaa osaa. Se seikka, että A Oyj on alunperin kirjannut osakevaihdolla hankkimansa B AB:n ja C AB:n osakkeet kirjanpitoon niiden hankintahetken käypää arvoa alempaan arvoon, ei vaikuta osakkeiden verotuksessa vähennyskelpoisen hankintamenon määräytymiseen.
Perusteluinaan keskusverolautakunta on esittänyt seuraavaa:
Osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Osakevaihtoa ei pidetä verotuksessa luovutuksena. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa.
EVL:n 52 f §:n säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun osakkeiden vaihto koskee kahdessa tai useammassa Euroopan unionin eri jäsenvaltiossa asuvia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, varojen siirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun Euroopan yhteisöjen direktiivin (90/434/ETY) 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa.
A Oyj hankki 18.4.2000 osakevaihdossa ruotsalaisen B AB:n osakekannan ja antoi vastikkeena liikkeelle laskemiaan uusia osakkeita. A Oyj hankki ruotsalaisen C AB:n koko osakekannan 27.6.2000 tehdyllä osakevaihdolla ja antoi vastikkeena liikkeelle laskemiaan uusia osakkeita. B AB:n ja C AB:n osakkeiden hankintamenoksi kirjattiin A Oyj:n kirjanpitoon kyseisten yhtiöiden oman pääoman nettoarvoa osakevaihdon hetkellä vastaava arvo. B AB:n ja C AB:n oman pääoman nettoarvo oli osakevaihdon hetkellä selvästi alempi kuin vastikkeena annettujen A Oyj:n osakkeiden hankintahetken Helsingin arvopaperipörssissä noteerattu pörssikurssi.
Marras- ja joulukuussa 2000 toteutetuilla osakevaihdoilla A Oyj:n täysin omistama hollantilainen tytäryhtiö D B.V. hankki osakevaihdolla sekä B AB:n että C AB:n koko osakekannan ja antoi A Oyj:lle vastikkeena liikkeelle laskemiaan uusia osakkeita. A Oyj aikoo vuonna 2001 tai 2002 luovuttaa D B.V:n osakkeet.
Osakevaihtosäännöksen tarkoituksena on huojentaa luovutusvoiton veroa siten, että luovuttajan luovutusvoiton verotus lykkääntyy ajankohtaan, jolloin vaihdossa saadut osakkeet luovutetaan edelleen. Osakevaihtoa koskevassa säännöksessä ei säädetä osakkeita hankkivan yhtiön hankintamenon määräytymistä. Osakevaihdolla osakkeet hankkivan yhtiön kannalta kysymyksessä on osakepääoman korotus apporttiomaisuutta vastaan. Apporttisijoitusta osakkeet hankkivaan yhtiöön on pidettävä vaihtoon rinnastettavana vastikkeellisena luovutuksena. Vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön mukaan luovutettavien osakkeiden veronalaisena luovutushintana pidetään niiden käypää arvoa luovutushetkellä. Vastaavasti apporttisijoituksen saavan yhtiön verotuksessa on apporttina yhtiöön sijoitettujen osakkeiden hankintamenona pidetty niiden käypää arvoa luovutushetkellä eli samaa arvoa, joka on katsottu luovuttajan veronalaiseksi luovutushinnaksi. Osakevaihtoa koskevalla säännöksellä on huojennettu vain apporttisijoituksen tekevän verovelvollisen luovutusvoiton verotusta. Osakevaihdolla hankittujen osakkeiden hankintahintana verotuksessa tulee näin ollen pitää niiden käypää arvoa osakevaihdon hetkellä.
A Oyj:n luovutettua osakevaihdolla hankkimansa B AB:n ja C AB:n osakkeet edelleen osakevaihdolla D B.V:lle, sen vaihdossa vastaanottamien D B.V:n osakkeiden hankintamenoksi on katsottava luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta oleva hankintameno, joka on muodostunut edellä tarkoitetulla tavalla ensimmäisessä osakevaihdossa.
Sovelletut oikeusohjeet
Laki elinkeinotulon verottamisesta (EVL) 12 §, 42 §:n 2 momentti, 52:n § 2 momentti ja 52 f §:n 1 ja 2 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Veroasiamies on hakenut muutosta keskusverolautakunnan päätökseen ja vaatinut, että annettu ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että jos A Oyj luovuttaa D B.V:n osakkeet, jotka se on saanut vastikkeena luovutettuaan EVL:n 52 f §:ssä tarkoitetussa osakevaihdossa B AB:n ja C AB:n osakkeet, A Oyj:n vaihdossa vastaanottamien D B.V:n osakkeiden hankintameno määräytyy sen mukaisesti, miten B AB:n ja C AB:n osakkeiden apporttimenettelyssä tapahtuneen arvostuksen perusteella on niiden hankintamenoksi kirjattu A Oyj:n kirjanpidossa.
Perusteluinaan veroasiamies on esittänyt, että EVL:n 52 f §:ssä säädetyn osakevaihdon tarkoituksena on huojentaa osakkeiden luovuttajan verotusta siten, että luovutusvoiton verotus lykkääntyy ajankohtaan, jolloin vaihdossa saadut osakkeet luovutetaan edelleen. Säännös ei ohjaa saajayhtiön osakevaihdossa saamien osakkeiden hankintamenon määrittämistä. A Oyj:n osakevaihdossa apporttina saamien osakkeiden vähennyskelpoinen hankintameno määräytyy siten verotuksessa yleensä noudatettavien periaatteiden mukaan.
Osakevaihto tapahtuu osakeyhtiölaissa tarkoitettuna apporttina, jossa A Oyj on laskenut suunnatulla annilla liikkeelle uusia osakkeita ja saanut suorituksen osakepääomasta osakevaihdon kohteena olevilla osakkeilla. Apportti on vaihtoon verrattava liiketapahtuma. Se kirjataan liiketapahtumana kirjanpitoon kirjaamalla osakepääoman korotuksena saaduksi uudeksi osakepääomaksi ja ylikurssirahastoksi ja toisaalta apporttina yhtiöön pantujen osakkeiden hankintamenoksi määrä, joka osakeyhtiölain mukaisessa järjestyksessä on päätetty osakeannin määräksi. Tilintarkastajat antavat todistuksen siitä, ettäosakepääomasta ja ylikurssista maksettu määrä on yhtiön hallussa. Heidän on myös todettava, että apporttiomaisuuden arvo vastaa nimellisarvoa ja ylikurssia. Muu korkeampi arvo ei tule apportin hyväksyttävyyden kannalta siten arvioitavaksi.
Apportin arvostuksesta verotuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaihdossa saadun omaisuuden hankintamenona verotuksessa voidaan pitää omaisuuden käypää arvoa vaihdon hetkellä. Vaihto on toisaalta hankintamenon vahvistamisen kannalta samanlainen liiketapahtuma kuin muukin omaisuuden vastikkeellinen hankinta. Erona on vain, että vaihdossa hankittavan omaisuuden hinta ei määräydy niin yksiselitteisesti kuin kaupassa. Vaihtoon väistämättä liittyvästä arvostusharkinnasta ei kuitenkaan voida johtaa periaatetta, että vaihdossa saadun omaisuuden hankintamenona voitaisiin käyttää eri määrää kirjanpidossa ja verotuksessa.
Myöskään osakevaihtosäännökseen ei liity seikkoja, jotka puoltavat menettelyä. Päinvastoin tilanteessa, jossa hankintameno ei ole vastaavasti luovuttajan veronalaista tuloa, on erityisen ongelmallista hyväksyä hankintamenoksi kirjanpitoon merkittyä arvoa korkeampi arvo. Tämä korkeampi käypä arvo tulee arvioitavaksi mahdollisesti vuosia apportin jälkeen osakkeiden luovutusvuoden verotuksessa. Tuolloin tuskin voi edes olla muuta yhtä luotettavaa selvitystä osakkeiden käyvästä arvosta kuin kirjanpitoon kirjattu hankintameno. Vastaanottavan yhtiön osakkeiden tietyn hetken pörssiarvo ei sellaisenaan myöskään kuvaa sen apporttina saamien osakkeiden käypää arvoa. Jos vastaanottava yhtiö ei ole pörssiyhtiö, ei arvostuksessa voida edes vedota pörssikurssiin. Näistäkään syistä ei ole perustetta sille, että apporttina saadun omaisuuden hankintamenona voitaisiin verotuksessa käyttää korkeampaa arvoa kuin, mikä on merkitty arvoksi asiaa koskeviin siviilioikeudellisiin asiakirjoihin ja kirjanpitoon.
Verovelvollisen kirjanpidon merkitys on huomattavan suuri tulon ja menon jaksottamisessa ja elinkeinotulon verotuksen oikeellisuuden valvonnassa yleensäkin. Suoranaisesti verotus on kytketty kirjanpitoon EVL:n 54 §:ssä mainituissa tapauksissa. Lain 42 §:n 1 momentin mukainen osakkeiden arvonalennuspoisto on tehtävä kirjanpidossa, minkä vuoksi ei ole mahdollista tehdä arvonalennuspoistoa kirjanpitoarvon ylittävältä osalta. Ei voine olla mahdollista, että luovutustilanteessa tällainen hankintamenon osa kuitenkin katsottaisiin olevan olemassa. Käyttöomaisuuden arvonkorotus, jolla kirjanpitoarvoa nostetaan käyvän arvon tasolle, ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Konsernin sisällä osakevaihdolla saatettaisiin nostaa tytäryhtiön osakkeiden hankintameno käyväksi ennen luovutusta, mikä mahdollistaa osakkeiden myymisen verovapaasti. Seuraukset kirjanpidosta poikkeamisen sallimiselle voivat olla arvaamattomat.
A Oyj on antanut vastineen ja viitaten asiasta hankkimiinsa veroasiantuntijan ja yhtiöoikeuden asiantuntijan lausuntoihin sekä tilintarkastajan lausuntoon esittänyt valituksen hylkäämistä, koska kirjanpitosidonnaisuutta koskeva EVL:n 54 § ei anna perustetta evätä osakevaihdossa saatujen osakkeiden käyvän arvon mukaista hankintamenoa sen erotuksen osalta, joka syntyy, kun osakkeet kirjataan hyvää kirjanpitotapaa noudattaen käypää arvoa alempaan arvoon.
Veroasiamies on antanut vastaselityksen yhtiön vastineen johdosta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
Kun otetaan huomioon keskusverolautakunnan ratkaisu perusteluineen ja sovellettuine säännöksineen, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa keskusverolautakunnan päätöstä, ja hylkää veroasiamiehen valituksen. Päätös jää siis pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ismo Talikka, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Pekka Nousiainen.