KHO:2002:75
- Asiasanat
- Lupa yksityisen sosiaalipalvelun antamiseen, Asumispalvelut, Tehostettu palveluasuminen, Yksityisyyden suoja, Taloudelliset seikat
- Tapausvuosi
- 2002
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 230/3/01
- Taltio
- 2807
Dementoituneille asukkaille yksityisiä sosiaalipalveluja antavan toimintayksikön hoitopaikkamäärää arvioitaessa otettiin huomioon yleiset asumisen vaatimukset ja asukkaiden perusoikeudet kuten yksityisyyden suoja. Kahden vieraan ihmisen sijoittamista samaan huoneeseen ei pääsääntöisesti voitu pitää perusteltuna. Suurempaa hoitopaikkamäärää ei voitu perustella myöskään taloudellisilla seikoilla. Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta 3 §, 5 § ja 9 § 2 mom.
Suomen perustuslaki 10 §
Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista
Lahden vanhusten asuntosäätiö on hakenut lupaa yksityisten sosiaalipalvelujen antamiseen vanhuksille tehostettuna palveluasumisena Paavolakodissa. Hoitopaikkojen määräksi on hakemuksessa esitetty yksitoista (11).
Lääninhallitus on myöntänyt Lahden vanhusten asuntosäätiölle luvan sosiaalipalvelujen antamiseen hakemuksesta poiketen yhdeksällä (9) tehostetun palveluasumisen paikalla. Toimintayksikön asukashuoneiden lukumäärän ei voida katsoa täyttävän yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain 3 §:n mukaisia toimintaedellytyksiä hakemuksessa esitettyyn hoitopaikkamäärään nähden.
Käsittely hallinto-oikeudessa
Lahden vanhusten asuntosäätiö on vaatinut, että lääninhallituksen päätös kumotaan ja Lahden vanhusten asuntosäätiölle myönnetään lupa palvelujen antamiseen ainakin kahdellatoista (12) tehostetulla palveluasumisen paikalla.
Vaatimuksen perusteet
Lahdessa on suuri puute tuetuista palveluasumispaikoista. Tällä hetkellä jonotuslistalla on 51 hakijaa, joista 25 on kiireellisiä tapauksia. Mitään perusteita paikkaluvun rajoittamiseen yhdeksään ei ole. Huonejärjestelyt eivät tuota asukkaille ongelmia, koska he käyttävät huonettaan käytännöllisesti katsoen vain yöpymiseen eivätkä näin ollen välttämättä tarvitse huonetta yksin omaan käyttöönsä. Huonetoverin olemassaolo lisää sen sijaan heidän turvallisuudentunnettaan. Myöskään Paavolakodin henkilökunta ei koe nykyisen asukasmäärän olevan liian suuri eikä pidä työtään liian rasittavana. Jos asukasmäärärajoitetaan lupapäätöksessä edellytettyyn yhdeksään, kiinteät kustannukset potilasta kohden lisääntyvät siten, että toiminnan kannattavuus on kyseenalaista. Paavolakodissa työskentelee yhdeksän vakituista työntekijää ja yksi osa-aikainen lääkäri.
Lausunnot ja selitykset
Lääninhallitus on antanut lausunnon. Siinä on todettu, että säätiö on hallinto-oikeudelle osoittamassaan valituskirjelmässä vaatinut useampia hoitopaikkoja kuin lääninhallitukselle osoittamassaan hakemuksessa. Hakemusasiakirjojen mukaan kyseessä on alunperin ollut ryhmäasuntoluonteinen dementiakoti seitsemälle asukkaalle. Dementiahoitopaikkojen tarpeen lisäännyttyä asukaspaikkojen määrää on lisätty yhteentoista "tiivistämällä" asumista olemassa olevissa tiloissa tekemättä hoitopaikkamäärän edellyttämää toimitilojen laajennusta. Keskeisimpänä perusteena hoitopaikkojen määrän vähentämiselle lupapäätöksessä haetusta yhdestätoista paikasta yhdeksän paikkaan on valtakunnallisestikin laajakantoinen, periaatteellinen kannanotto, jonka mukaan järjestämällä oma huone jokaiselle asukkaalle voidaan taata oikeus ihmisarvoiseen ja yksityisyyden turvaavaan asumiseen.
Lupapäätöksessä on otettu huomioon perusoikeudet, vanhustenhuollon toimintaperiaatteet sekä Paavolakoti-nimisen toimintayksikön toiminnallinen kokonaisuus ja näiden seikkojen perusteella paikkaluvuksi on hyväksytty yhdeksän, vaikka toimitilat on alunperin suunniteltu seitsemälle hoitopaikalle, joilla toimintaa on jo harjoitettukin usean vuoden ajan. Lausunnossa on korostettu myös sitä, että nykyisten vanhustenhuollon toimintaperiaatteiden mukaan myös laitosasumiselle tulee asettaa samat vaatimukset kuin asumiselle yleensä, kuten huone- ja henkilöperiaate. Laitokseen siirtyminenkään ei poista henkilön perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta yksityiselämään ja omaan rauhaan.
Lääninhallituksen määräämä asiamies on antanut lausunnon.
Lahden vanhusten asuntosäätiölle on varattu tilaisuus antaa selitys. Selitystä ei ole annettu.
Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:
Toimitiloja koskevat toimintaedellytykset
Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain 3 §:n mukaan yksityisiä sosiaalipalveluja antavan yksikön tulee olla terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle, kasvatukselle ja muulle huolenpidolle sopiva. Toimintayksikössä tulee muun muassa olla riittävät ja asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet.
Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain 5 §:n mukaan yksityisen palvelujen tuottajan, joka jatkuvasti liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla antaa ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja, on saatava lääninhallituksen lupa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista. Hallituksen esityksessä laiksi yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (HE 22/1996 vp.) on todettu, että toiminnan asianmukaisuuden ja palvelujen laadun varmistamiseksi muun muassa toimintayksikön toimitiloille asetetaan vaatimuksia. Palvelutoiminnalle asetettavat vaatimukset on määritelty väljästi, jotta ne mukautuisivat eri aikojen tarpeisiin. Tavoitteena on palveleminen asiakkaan esille tuomien lähtökohtien mukaan, ei auttajan tai organisaation sanelemista tarpeista. Ympärivuorokautisessa hoidossa on useimmiten kehitysvammaisia, vanhuksia ja lapsia. Sen takia erityisesti edellä mainituille ryhmille annettavien sosiaalipalvelujen toimintaedellytysten ennakkovalvonta on tärkeää, jotta palveluissa toteutuisi asiakkaan toiveiden, tarpeiden ja mielipiteiden huomioon ottaminen, vaikka asiakkaat eivät aina voisi itse täysin asiaansa ilmaista.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman yksityisten sosiaalipalvelujen toimintaedellytyksiä pohtineen työryhmän muistiossa 1998:17 on suosituksena todettu, että tiloja arvioitaessa pitää ottaa huomioon muun muassa yleiset asumisen vaatimukset ja asukkaiden perusoikeudet kuten oikeus yksityisyyteen. Työryhmän käsityksen mukaan kahden vieraan ihmisen sijoittaminen samaan huoneeseen ei ole pääsääntöisesti perusteltua. Pitkäaikaisessa asumisessa tiloille asetetaan myös kodinomaisuuden vaatimus. Tästä syystä voidaan edellyttää, että huoneeseen mahtuu sängyn lisäksi muitakin huonekaluja, esimerkiksi tuoleja ja pöytiä. Edellä mainitut vaatimukset huomioon ottaen työryhmä suosittaa, että yhden hengen asuinhuoneen on oltava kooltaan vähintään 12 - 15 m 2 ja kahden hengen asuinhuoneen vähintään 16 - 20 m 2 .
Paavolakodin tiloista ja toimintaedellytyksistä saatua selvitystä
Paavolakodin toiminta-ajatuksen mukaan tavoitteena on dementoituneen asukkaan kohtaaminen tasavertaisena aikuisena, vuorovaikutuksen luominen ja turvallisen kodin luominen yhteistyössä omaisten kanssa. Pyrkimyksenä on nimenomaan kodinomaisen ja viihtyisän ilmapiirin luominen.
Lahden kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta ja Lahden vanhusten asuntosäätiö ovat 1.7.1993 allekirjoittaneet ostopalvelusopimuksen säätiön ylläpitämästä vanhusten palvelutalosta, joka on tarkoitettu muistihäiriöisille vanhuksille ja jossa sopimuksen mukaan on seitsemän hoitopaikkaa. Samojen osapuolten välillä on 9.12.1997 laadittu uusi sopimus, jossa hoitopaikkojen määräksi on todettu yksitoista. Etelä-Suomen lääninhallitukselle osoitetussa 24.2.1999 päivätyssä lupahakemuksessa säätiö on todennut, että dementiahoitopaikkojen tarpeen osoittauduttua arvioitua suuremmaksi on asumistaPaavolakodissa jouduttu tiivistämään.
Lupahakemukseen liitetystä Lahden kaupungin lausunnosta ilmenee, että Paavolakodin asukkaat ovat dementoituneita lahtelaisvanhuksia, joita hoidetaan kodinomaisesti antaen heille kokonaisvaltaista hoiva- ja huolenpitopalvelua. Kaikki yksitoista asukasta ovat kuntoisuudeltaan autettavia. Heitä kaikkia on autettava ruokailussa, mutta he pystyvät liikkumaan yhteisissä tiloissa. Asukasmäärän lisääntyminen on lausunnon mukaan rajoittanut jossain määrin asukkaiden yksilöllisyyttä. Kustannuskehityksestä johtuen asukasmäärää joudutaan kuitenkin lausunnon mukaan pitämään suurempana. Vielä lausunnossa on todettu, että asukkaiden yksityisyyden säilymiseksi asukaspaikkamäärän laskeminen yhdeksään on laadullista parannusta ja kaupunki tuleekin neuvottelemaan palvelun tuottajan kanssa tähän liittyvistä kannattavuuskysymyksistä ja muista vaihtoehdoista.
Lääninhallituksen Paavolakotiin 20.10.1999 tekemästä tarkastuskäynnistä laaditun muistion liitteen mukaan dementiakodissa on neljä 27 m 2 :n suuruista yhden hengen huonetta, kaksi 27 m 2 :n suuruista kahden hengen huonetta sekä yksi 51 m 2 :n suuruinen kolmen hengen huone, joka on liukuovella erotettavissa kahdeksi huoneeksi. Kaikissa huoneissa on oma WC, jossa on suihkutila. Yhteisinä tiloina on oleskeluhuone - ruokailutila, jonka yhteydessä on keittiö. Yhteistä tilaa "yksiöasuntoa" kohti on 13 m 2 ja lisäksi aidattu piha-alue kalusteineen. Hoitotoimisto on sijoitettu oleskelu - ruokailutilan väliin. Vakiovarusteena kaikissa huoneissa on sänky ja kaappitilat. Osittain asukkaat ovat tuoneet mukanaan omia huonekaluja, verhoja ja mattoja. Koskaympärivuorokautisten asumispalvelujen osalta lähtökohtana tulisi olla oma huone jokaiselle asukkaalle ja avotoimintayksikön määritelmässä keskeistä on asuintilojen kodinomaisuus, varustetaso ja mahdollisuus yksityisyyteen, tarkastuksen yhteydessä on katsottu, että enimmäishoitopaikkamäärä Paavolakodissa on yhdeksän. Tarkastuksen yhteydessä käydyissä keskusteluissa todettiinkin, että asukaspaikkojen lukumäärää vähennetään luonnollisen poistuman kautta kahdella paikalla.
Lahden vanhusten asuntosäätiö on perustellut myönnettyä suurempaa hoitopaikkamäärää sillä, etteivät asukkaat välttämättä tarvitse omaa huonetta. Perusteeksi on esitetty myös palveluasuntojen puute niiden tarpeeseen nähden, palvelun tuottajalle asukasmäärän vähenemisestä aiheutuva kustannusten lisääntyminen sekä se, että nykyisellä henkilökunnalla pystytään hoitamaan suurempi määrä asukkaita.
Johtopäätökset
Yksityisiä sosiaalipalveluita antavassa toimintayksikössä tulee olla riittävät ja asianmukaiset toimitilat. Tiloja arvioitaessa tulee ottaa huomioon sekä yleiset asumisen vaatimukset että asukkaiden perusoikeudet kuten yksityisyyden suoja.
Paavolakodissa järjestetään tehostettuna palveluasumisena dementoituneille asukkailleympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa kodinomaisessa, viihtyisässä ilmapiirissä ja turvallisessa asuinympäristössä. Kodinomainen asuminen edellyttää, että asukkaalla on käytettävissään oma huone ja jokaisen perusoikeutena asumismuodosta riippumatta on lisäksi turvattu oikeus yksityisyyteen. Näin ollen kahden vieraan ihmisen sijoittaminen samaan huoneeseen ei pääsääntöisesti ole perusteltua.
Kun otetaan huomioon asiakaslähtöisyyden näkökulma, suurempaa hoitopaikkamäärää ei voida perustella myöskään yksinomaan hoitohenkilöstön määrästä tai muista syistä johtuvilla taloudellisilla seikoilla. Myöskään hoitopaikkojen määrän vähäisyydellä niiden tarpeeseen nähden ei voida perustella pysyväisluonteisia ratkaisuja, jotka eivät takaa asukkaille yksityiselämän suojaa.
Kaikki edellä lausutut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että Paavolakodissa on riittävät ja asianmukaiset tilat yhdeksän asukkaan hoitamiseen. Lääninhallituksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Laissa tarkoitettuja edellytyksiä hoitopaikkojen määrän vahvistamiseen sen paremmin lääninhallitukselle osoitetussa lupahakemuksessa tarkoitettuun yhteentoista paikkaan kuin hallinto-oikeudelle osoitetussa valituskirjelmässä vaadittuun kahteentoista paikkaan ei ole ollut, joten hallinto-oikeus on ratkaissut asian enemmän viivytyksen välttämiseksi.
Sovelletut oikeusohjeet
Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta 3 §, 5 § ja 9 § 2 mom.
Suomen perustuslaki 10 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
Lahden vanhusten asuntosäätiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lupa myönnetään ainakin yhdentoista tehostetun palveluasumisen paikalle. Perusteluina säätiö on esittänyt, että asiaa ei tule ratkaista sillä periaatteellisella kannanotolla, että järjestämällä oma huone jokaiselle asukkaalle voidaan taata oikeus ihmisarvoiseen ja yksityisyyden turvaavaan asumiseen, vaan perusteeksi tulee asettaa asian yksilölliset piirteet. Paavolakodin henkilökunta ei koe yhtätoista asumispaikkaa rasittavana asiana. Toimintayksikön huoneet ovat niin suuret, että mistään asumisen ahtaudesta ei voi puhua. Lisäksi monet asukkaat kokevat huonetoverin olemassaolon turvallisuutta lisääväksi jayksinäisyyttä vähentäväksi tekijäksi. Asukkaat voidaankin sijoittaa joko yhden hengen tai kahden hengen huoneisiin heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan.
Valtakunnallisiakin kannanottoja tarvitaan, mutta ne eivät useinkaan ota huomioon vallitsevia realiteetteja. Paavolakodin toiminta on nykyisellään pahasti tappiollista. Ei ole varmasti asukkaiden etu sekään, jos toiminta joudutaan lopettamaan. Lääninhallituksen lausunnossa on korostettu sitä, että myös laitosasumiselle tulee asettaa samat vaatimukset kuin asumiselle yleensä, kuten huone ja henkilöperiaate. Tällainen yleinen periaate ei voi olla ratkaisun perusteena, koska asukkaat voidaan sijoittaa huoneisiin heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan.
Hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut eivät ole kestävät. Niissä on muun muassa viitattu yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain 3 §:ään, jonka ilmaisemia periaatteita valituksen tarkoittama paikkaluvun säilyttäminen ei edellä kerrotuista syistä millään tavalla loukkaa. Ratkaisun perusteluissa on edelleen viitattu hallituksen esitykseen laiksi yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta ja todettu, että tavoitteena tulee olla palveleminen asiakkaan esille tuomien lähtökohtien mukaan, ei auttajan tai organisaation tarpeet. Perusteluissa ei kuitenkaan ole millään tavalla lausuttu, miten paikkaluvun säilyttäminen valituksen tarkoittamalla tavalla vaarantaa tätä näkökohtaa. Vaikka asukkaat eivät aina itse voi täysin asiaa ilmaista, palveluksessa on ammattitaitoinen henkilökunta, jonka toiminnan keskeisiin lähtökohtiin kuuluu asukkaiden tarpeiden havaitseminen ja toimiminen näiden tarpeiden mukaan.
Säätiö on lisäksi pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus suorittaa paikan päällä katselmuksen sen seikan toteamiseksi, että Paavolakodin tilat soveltuvat täysin valituksen tarkoittaman asiakasmäärän asunnoksi.
Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
Etelä-Suomen lääninhallitus on selityksessään todennut, ettei lääninhallitus voilupapäätöksessään ottaa huomioon palvelutuotannon kustannustekijöitä ja toiminnankannattavuuskysymyksiä. Luvan myöntämisen ensisijaiset kriteerit ovat asianmukaisellepalveluasumistoiminnalle asetettavat yleiset toimintaedellytyskriteerit, mitkä takaavat palvelujen käyttäjälle ja palveluyksikön asukkaalle perustuslaissa määritellyt oikeudet yksityiselämän suojaan sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Lääninhallituksen asiamies on esittänyt, että valitus hylätään.
Säätiö on antanut vastaselityksen, jossa se on uudistanut aikaisemmin esittämänsä.
Sosiaali- ja terveysministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden pyytämässä lausunnossa todennut seuraavaa:
Valituksen kohteena oleva asiakysymys
Valituksen alaisessa yksityisten palvelujen antamista koskevassa lupa-asiassa on kysymys siitä, millaisia tiloja suhteessa asiakasmäärään voidaan edellyttää tehostettua palveluasumista antavalta toimintayksiköltä ja missä määrin lupapäätöksessä voidaan tai tulee hyväksyä se, että samaan huoneeseen sijoitetaan asumaan useampia kuin yksi henkilö.
Lainsäädäntö
Voimassa olevaan oikeuteen ei sisälly sitovia yksiselitteisiä oikeusohjeita edellä mainittujen kysymysten ratkaisemiseksi. Suuntaa ratkaisulle on saatavissa lähinnä eräistä Suomen perustuslain säännöksistä (joita vastaavat säännökset sisältyivät valituksen alaisen päätöksen antamisajankohtana Suomen Hallitusmuotoon) ja yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain 3 §:stä. Asiaa sivutaan myös sosiaali- ja terveysministeriön määräyksessä avo- ja laitoshoidon määrittelemistä koskeviksi perusteiksi (STM:n määräyskokoelma 1995:11), joka on annettu useiden lakien sisältämien valtuutussäännösten nojalla ja joka on korvattu vuoden 2000 alusta voimaan tulleella uudella vastaavalla määräyksellä 1999:81. Nykyisin edellä tarkoitettujen kysymysten ratkaisemisessa merkitystä voi olla myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) eräillä säännöksillä. Laki ei kuitenkaan ollut voimassa valituksen alaisen päätöksen tekoaikana.
Suomen perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Lain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Lain 22 § sisältää julkista valtaa koskevan yleisen velvoitteen turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan toimintayksikössä tulee olla riittävät ja asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä toiminnan edellyttämä henkilöstö.
Avo- ja laitoshoidon määrittelemistä koskevien perusteiden 7 luku koskee avo- ja laitoshoidon rajanvetoa. Sen mukaan arvioitaessa sitä, vastaako toiminta sisällöltään ja järjestelyiltään laitoshoitoa, tulee huomiota kiinnittää useiden seikkojen muodostamaan kokonaisuuteen. Yksi niistä on 7 luvun c kohdan mukaan toimintayksikössä olevien henkilöiden asumisen järjestäminen yhden tai useamman henkilön huoneisiin ja muut tilajärjestelyt.
Lainsäädännön merkityksen arviointia
Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että perustuslain takaamien perus- ja ihmisoikeuksien sekä julkisen vallan velvollisuuden huolehtia niiden turvaamisesta tulee olla lähtökohtana yksityisten sosiaalipalvelujen antamista koskevia lupapäätöksiä tehtäessä. Koska kirjoitetun lain säännökset ja niiden nojalla annetut määräykset ovat vain suuntaa antavia, joudutaan yksittäisen lupapäätöksen ehtoja määriteltäessä hakemaan tulkinta-apua muista lähteistä, esimerkiksi lakien esitöistä, erilaisista virallisjulkaisuista kuten ministeriöiden asettamien työryhmien mietinnöistä, sekä aikaisemmasta oikeuskäytännöstä. Viime kädessä ratkaisut joudutaan tekemään tapauskohtaiseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan nojautuen.
Kaikkiin edellä lueteltuihin lähteisiin on viitattu asian käsittelyn eri vaiheissa. Sosiaali- jaterveysministeriön mielestä asian ratkaisemisen kannalta ehkä merkittävin tulkinta-apu sisältyy yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen perusteluihin. Niiden mukaan tavoitteena on palveleminen asiakkaan esille tuomien lähtökohtien mukaan, ei auttajan tai organisaation sanelemista tarpeista.
Asiakkaiden tarpeet ratkaisun perusteena
Organisaation näkökulma ja taloudelliset seikat painottuvat voimakkaasti niissä perusteluissa, joita Lahden vanhusten asuntosäätiö on esittänyt hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituskirjelmässä. Samat argumentit esiintyvät myös säätiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässä valituksensa. Siinä kuitenkin tuodaan aikaisempaa painokkaammin esiin myös dementoituneiden asiakkaiden erityistarpeita. Näitä näkökohtia täsmennetään edelleen säätiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassavastaselityksessä. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää hyväksyttävänä Etelä-Suomen lääninhallituksen kantaa, jonka mukaan lääninhallitus ei lupapäätöksessään voi ottaa huomioon palvelutuotannon kustannustekijöitä ja toiminnan kannattavuuskysymyksiä.
Lääninhallitus on valituksen johdosta hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa katsonut, että oikeus ihmisarvoiseen ja yksityisyyden turvaavaan asumiseen toteutuu järjestämällä asuminen yhden hengen huoneissa. Hallinto-oikeus puolestaan katsoo päätöksensä perusteluissa muun muassa, että kahden vieraan ihmisen sijoittaminen samaan huoneeseen ei pääsääntöisesti ole perusteltua. Lääninhallitus enempää kuin hallinto-oikeuskaan eivät kuitenkaan ole ehdottomasti pitäneet kiinni yhden hengen ja huoneen periaatteesta. Kummankin päätöksessä on rajoitetussa määrin mahdollistettu useamman kuin yhden hengen sijoittaminen samaan huoneeseen, vaikkakaan ei aivan siinä laajuudessa kuin hakemuksessa ja hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa on vaadittu.
Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä yksityisyyden suojan kannalta on tavoiteltavaa noudattaa periaatetta, jonka mukaan jokaisella asumispalveluja tarjoavassa toimintayksikössä asuvalla henkilöllä on käytettävissään oma huone saniteettitiloineen. Tämä koskee lähtökohtaisesti kaikkia asiakasryhmiä. Kuitenkin etenkin viime vuosina on saatu uutta tietoa ja kokemusta dementoituneiden asiakkaiden erityispiirteistä ja -tarpeista. Niiden perusteella on pääteltävissä, että kaikissa tapauksissa asumispalvelut eivät välttämättä toteudu asiakkaan tarpeiden mukaisina, jos hänen yksityisyytensä pyritään turvaamaan mahdollisimman tehokkaasti. Alzheimer-Keskusliitto ry:ssä 21.5.2002 laaditussa muistiossa todetaan muun muassa seuraavaa: "Dementoituvalla ihmisellä on yhtäältä tarve yksityisyyteen ja toisaalta tarve kuulua yhteisöön. Myös dementoituvalla on tarve hallita omaa yksityistä tilaansa. Hoitoyksikössä asukkaan oma rauha toteutuu parhaiten omassa huoneessa, jossa on WC- ja pesutila. Kuitenkin moni dementoituva asukas viihtyy mieluummin asuintoverin kanssa kuin yksin. Tämä saattaa liittyä turvallisuuden kokemiseen. Koska dementoituvien asukkaiden yksilölliset tarpeet vaihtelevat, on yksikössä hyvä olla muunneltavissa olevia yhden ja kahden hengen huoneita." Muistion lopussa todetaan, että hoitoyksikössä toimintakulttuuri sekä hoitohenkilökunnan ja asukkaiden väliset suhteet ovat ympäristöä tärkeämpiä tekijöitä.
Asukkaiden määrä suhteessa toimintayksikön tiloihin
Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnittää huomiota siihen, että enempää lääninhallitus kuinhallinto-oikeuskaan eivät ottaneet kantaa siihen, kuinka monta asukasta voidaan sijoittaa asumaan samaan huoneeseen. Lupahakemuksen tekohetkellä Paavolakodin suurimmassa huoneessa asui kolme asukasta. Muut kuusi huonetta ovat saman kokoisia ja pinta-alaltaan kohtalaisen tilavia. Niistä kaksi toimi kahden hengen asuntona ja loput neljä oli kukin varattu yhden asukkaan käyttöön. Edellä mainittuun Alzheimer-Keskusliiton muistioon viitaten sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että yhden hengen ja huoneen periaatteesta voi olla aiheellista poiketa yksittäistapauksissa, jos poikkeaminen perustuu dementoituneiden asiakkaiden erityisiin tarpeisiin ja heidän omaan tahtoonsa, jotka on perusteellisesti selvitetty. Asukkaiden viihtyvyyden ja turvallisuuden tarpeen tyydyttämiseksi riittänee, että kaksi asukasta asuu samassa huoneessa. Ministeriö ei pidä suositeltavana sitä suuremman asukasmäärän sijoittamista samaan huoneeseen.
Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella on vaikea ottaa yksityiskohtaisesti kantaa siihen, kuinka monta Paavolakodin huonetta on perusteltua varata kahden hengen asunnoiksi. Toimintayksikön paikkaluvun pudottaminen yhdeksään merkitsee, että yksikössä on viisi yhden ja kaksi kahden hengen huonetta, jos aiemmin kolmen hengen asuttama huone on muutettu kahden hengen huoneeksi. Etelä-Suomen lääninhallituksen ja Lahden kaupungin edustajat olivat tutustuneet toimintayksikön tiloihin, asiakaskuntaan ja toimintaan kokonaisuudessaan suorittaessaan tarkastukset toimintayksikössä. Molemmat olivat päätyneet yhteiseen näkemykseen, jonka mukaan toimintayksikön paikkaluvuksi on tarkoituksenmukaista määritellä yhdeksän. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole tiedossaan seikkoja, joiden perusteella tästä paikkaluvusta olisi perusteltua poiketa.
Säätiö on vastaselityksessään todennut, että Lahden vanhusten asuntosäätiö on rakennuttanut Paavolakodin dementoituneiden vanhusten kodiksi räätälöidysti Lahden kaupungin toiveiden mukaan.
Vuosien kuluessa, ylisuuren kysynnän takia asukasmäärä on nostettu yhteentoista. Dementoituneiden vanhusten hoitoa ei ole sitovasti määritetty tiettyihin neliöihin. Paavolakodin henkilökunta, asukkaat ja asukkaiden omaiset ovat todenneet, että kyseessä olevat tilat ovat toimineet erinomaisesti ja ilmapiiri on hyvin kodinomainen.
Mikäli jostakin syystä asukasmäärä pudotettaisiin yhdestätoista yhdeksään, merkitsisi se käytännössä sitä, että Lahden kaupungin vuosimenot nousisivat 18 %:lla eli 79 408 euroa/vuosi. Jo tällä hetkellä on tilanne se, että Lahden kaupunki ei ole pystynyt maksamaan kaikkia Paavolakodin toiminnasta aiheutuvia kustannuksia.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Katselmusta koskeva vaatimus hylätään.
2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
Perustelut:
1. Asiakirjoissa on Paavolakodin pohjapiirustus ja muu tarvittava selvitys kyseessä olevista tiloista. Koska kyse ei ole tiloihin liittyvistä epäkohdista tai muusta vastaavasta, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
2. Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Marja Ihto.