26.6.2002

Asian käsittelyn laajuus:

Korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon myös asian aikaisemmat käsittelyvaiheet ja kysymyksessä olevaan seutukaava-alueeseen liittyvät Natura-verkoston perustamista ja täydentämistä koskevat päätökset. Tällöin on selvitetty, onko näillä käsittelyvaiheilla ja päätöksillä merkitystä nyt kysymyksessä olevan päätöksen lainmukaisuutta valitusten johdosta ratkaistaessa. Tällöin on otettu huomioon asian käsittelyn eri vaiheissa hankitut asiantuntijalausunnot.

A. ASIAN AIKAISEMMAT VAIHEET

1. HELSINGIN SEUDUN TAAJAMA-ALUEIDEN SEKÄ LIIKENNEVÄYLIEN JA -ALUEIDEN VAIHESEUTUKAAVA

Helsingin seutukaavaliiton liittovaltuusto on 15.12.1992 hyväksynyt Helsingin seudun seutukaavan taajama-alueet sekä liikenneväylät ja -alueet käsittävän vaiheseutukaavan.

Ympäristöministeriö on 18.6.1996 jättänyt liittovaltuuston päätöksen vahvistamatta muun ohella Vuosaaren satamaan johtavien Porvarinlahden ylittävien maaliikenneyhteyksien osalta. Muulta osalta, eli muun ohella Vuosaaren satamalle tarkoitetun 159 hehtaarin suuruisen liikennealuevarauksen (L) osalta, ministeriö on vahvistanut liittovaltuuston päätöksen siten kuin seutukaavakartta kaavamääräyksineen ja -selostuksineen tarkemmin osoittaa.

Ministeriö on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Uudenmaan ympäristökeskus on 13.6.1996 antamassaan satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointia koskevassa yhteysviranomaisen lausunnossa ilmoittanut, että Vuosaaren satama-alueen välittömässä läheisyydessä on kasvistollisesti ja linnustollisesti arvokkaita alueita, joiden edustavuutta selvitetään Natura 2000 -ohjelman valmistelun yhteydessä. Satamahankkeen maaliikenneyhteydet ylittävät Porvarinlahden, joka tullee kuulumaan Bruksvikenin ja Torpvikenin muodostamaan SCI/SPA-kokonaisuuteen. Mikäli hankkeen vaikutukset kohdistuvat tällaiselle alueelle, on kaikki keinot käytettävä haittojen lieventämiseen. Vuosaaren sataman maaliikenneyhteyksissä tämä tarkoittaa luonnonympäristöä säästävien tunneliratkaisujen valintaa. Vahvistettavana olevan seutukaavan mukaiset tie- ja ratalinjaukset on mahdollista toteuttaa myös pintavaihtoehtona. Kaavaa laadittaessa ei satamaan johtavien maaliikenneyhteyksien Porvarinlahden ylittävän osuuden osalta ole kiinnitetty riittävästi huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin luonnonsuojelutarpeisiin.

Korkein hallinto-oikeus, jolle ministeriön päätöksestä valitettiin muun muassa ministeriön päätöksellä vahvistetun sataman liikennealuevarauksen, mutta ei liikenneyhteyksien vahvistamatta jättämisen osalta, on päätöksellään 8.7.1997 taltio n:o 1724 kumonnut liittovaltuuston ja ministeriön päätökset Vuosaaren satamalle tarkoitetun liikennealuevarauksen (L) osalta ja palauttanut asian Uudenmaan liiton maakuntahallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Alueelle on suunniteltu satamaa, jonka kapasiteetti on 12 miljoonaa tonnia tavaraa vuodessa. Sataman tehokas toiminta edellyttää kaava-asiakirjojen mukaan 11 metrin meriväylää, tieyhteyttä kehä III:lle ja rautatieyhteyttä Helsinki-Riihimäki pääradalle.

Ministeriö on päätöksessään katsonut käyttöönsä saamansa selvityksen estävän satamanliikenneyhteysvarausten vahvistamisen siltä osin kuin ne sallivat Porvarinlahden ylittävienmaaliikenneyhteyksien toteutumisen. Tällaisessa ratkaisussa, jossa on jätetty maaliikenneyhteydet vahvistamatta, mutta vahvistettu liikennealue, ei ole otettu huomioon sataman luonnetta toiminnallisena kokonaisuutena. Ministeriöllä ei ole ollut tällaisen kohteen osittaiseen vahvistamatta jättämiseen toimivaltaa eikä perusteita. Mikäli ministeriö on päätöksellään tarkoittanut tehdä mahdolliseksi maaliikenneyhteydet tunnelissa ja antanut niitä koskevia ohjeita, päätös on sisällöltään epäselvä, eikä seutukaava ole muun maankäytön suunnittelun perustana, ottaen huomioon sille säädetyt oikeusvaikutukset, tällaisena toteutettavissa.

Korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon sataman aluevarauksen toiminnallisen kokonaisuuden ja tarpeen liikenneyhteyksien selvittämiseen. Kaavaselostukseen ei sisälly sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin ratkaista, täyttääkö liittovaltuuston päätös rakennuslain 22 §:n 2 momentissa säädetyt vaatimukset. Ministeriön ei näin ollen olisi tullut vahvistaa satama-alueen varausta, jätettyään liittovaltuuston päätöksen satamaan johtavien Porvarinlahden ylittävien liikennealuevarausten osalta vahvistamatta.

Korkein hallinto-oikeus on todennut, että sille toimitetun Uudenmaan ympäristökeskuksen laatiman 11.3.1997 päivätyn Natura 2000 -verkostoehdotuksen aluekuvauksen mukaan kohteen alueella on esiintynyt lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteessä I lueteltuja lintulajeja. Menettely, jossa selvitetään, olisiko jokin osa aluekokonaisuudesta ilmoitettava lintudirektiivin mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi, on vireillä ja selvitys siten keskeneräinen. Korkein hallinto-oikeus on todennut, ettei ratkaisua voida perustaa tähän keskeneräiseen selvitykseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuolloin 8.7.1997 antaman päätöksen perusteluista ilmenee siten, että liittovaltuuston ja ministeriön päätökset on kumottu ministeriön päätöstä rasittaneen toimivaltavirheen ja sisällöllisen epäselvyyden perusteella. Samoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu menettelyn olleen keskeneräinen aluekokonaisuuden jonkin osan ilmoittamisesta suojelualueeksi. Siten tällä päätöksellä ei ole merkitystä ratkaistaessa nyt käsiteltävää asiaa.

2. NATURA 2000 -KOHTEEN FI0100065 RAJOJEN JA VALINTAPERUSTEIDEN VAHVISTAMISMENETTELY

2.1. Nähtävillä pidetty ehdotus

Ensimmäisen kerran 7.4.-6.6.1997 nähtävillä pidettyyn Natura 2000 -verkostoehdotukseen on sisältynyt muun ohella kohde FI0100065, Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Kohde on ehdotettu otettavaksi verkostoon luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (Site of Community Importance, SCI).

Kohdetta koskeva ehdotus on pidetty uudelleen nähtävillä 20.1.- 27.2.1998. Tuolloin kohde ehdotettu ilmoitettavaksi komissiolle myös lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisena erityisenä suojelualueena (Special Protection Area, SPA).

2.2. Valtioneuvoston päätös Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksesta

Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemään Suomen ehdotukseen Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista on sisältynyt kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet.

Kohde on sisältynyt luetteloon komissiolle ilmoitetuista SPA-alueista ja luetteloon komissiolle ehdotetuista SCI-alueista.

Valtioneuvoston päätöksen asiakirja-aineistoon kuuluvassa tietokannassa SCI-kohteen valintaperusteina mainitaan seuraavien luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien esiintymät (tähtimerkinnällä osoitetut kuuluvat ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin):

7140 vaihettumissuot ja rantasuot
1160 laajat matalat lahdet
9050 boreaaliset lehdot
8220 kasvipeitteiset silikaattikalliot
6430 kostea suurruohokasvillisuus
9080* Fennoskandian metsäluhdat
8210 kasvipeitteiset kalkkikalliot
91D0* puustoiset suot
6510 alavat niitetyt niityt (Alopercus pratensis, Sanguisorba officinalis)

SCI-kohteen valintaperusteena olevana luontodirektiivin liitteessä II mainittuna lajina mainitaan:

korpihohtosammal (Herzogiella turfacea)

Alueella esiintyviksi SPA-kohteen valintaperusteina olevina lintudirektiivin liitteessä I mainittuina lintulajeina mainitaan:

pikkusieppo (Ficedula parva)
kirjokerttu (Sylvia nisoria)
pyy (Bonasa bonasia)
kalatiira (Sterna hirundo)
pikkulepinkäinen (Lanius collurio)
luhtahuitti (Porzana porzana)
ruisrääkkä (Crex crex)
laulujoutsen (Cygnus cygnus)
suokukko (Philomachus pugnax)
liro (Tringa glareola)
kehrääjä (Caprimulgus europaeus)

SPA-kohteen valintaperusteina olevina kohteessa esiintyvinä säännöllisesti muuttavina lajeina mainitaan:

nuolihaukka (Falco subbuteo)
mustaviklo (Tringa erythropus)
uuttukyyhky (Columba oenas)
punajalkaviklo (Tringa totanus)
harmaahaikara (Ardea cinerea)
heinätavi (Anas querquedula)
jouhisorsa (Anas acuta)

Alue ja sen rajat käyvät tarkemmin ilmi päätöksen asiakirja-aineistoon sisältyvästä kartta-aineistosta. Luonnonarvot, joiden suojelemiseksi kohdekokonaisuus on sisällytetty verkostoehdotukseen, ilmenevät valtioneuvoston päätöksen asiakirja-aineistoon kuuluvasta Natura 2000 -tietolomakkeesta.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan kohteen toteuttamistapana on luonnonsuojelulaki, rakennuslaki ja vesilaki. Tarkentavan toteutuskeinokartan mukaan Porvarinlahden suun ja kapeikon toteuttamistapana on luonnonsuojelulaki/vesilaki, Porvarinlahden pohjukan ja Mustavuoren toteuttamistapana luonnonsuojelulaki ja Labbackan toteuttamistapana rakennuslaki.

2.3. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Natura-kohteen FI0100065 (Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet) osalta tehtyihin valituksiin

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisulla 14.6.2000 taltio n:o 1367, toimitettuaan kohteessa katselmuksen, antanut ratkaisun muun ohella A:n oikeudenomistajien, B:n kuolinpesän ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksiin.

Valituksissa oli vaadittu kohdetta laajennettavaksi ja tietolomakkeelle lisättäväksi eräitä lintulajeja. Valitusten mukaan kohteeseen olisi tullut rajata varsinaisen vesialueen ohella rantaniityt ja -pensaikot sekä rantametsät, jotka ovat välttämättömiä monien kosteikkolintujen pesimis- ja ravinnonhankkimisympäristöinä. Tietolomakkeelle vaadittiin lisättäväksi seuraavat lintulajit: ruskosuohaukka, mehiläishaukka, kalasääski, kurki, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka, peltosirkku, kuikka, kaakkuri, valkoposkihanhi, uivelo, sinisuohaukka, merikotka, maakotka, ampuhaukka, suopöllö ja sinirinta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (kohta 3.4.) on lausuttu rajauksen lainmukaisuudesta ja kohteen lajistosta seuraavaa:

"Vaikka kohteen rajaus Porvoontien itäpuolisella pellolla ja kosteikossa, Österängenissä ja Porvarinlahdella noudattaakin luonnonsuojeluohjelmien ja perustettujen luonnonsuojelualueiden mukaista rajausta, perustuu se luontodirektiivissä tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien sekä lintudirektiivin liitteessä mainittujen lajien esiintymiseen alueella. Kohteen rajaus on perusteltu, ottaen muun ohella huomioon alueen ympäristössä oleva rakennuskanta ja alueeseen kohdistuneet luonnontilaa muuttaneet toimenpiteet."

"Muutoksenhakijoiden lomakkeelle lisättäväksi vaatimista lajeista ruskosuohaukka, kalasääski, mehiläishaukka ja huuhkaja saalistavat kohteen alueella. Varpuspöllö ja helmipöllö ovat linnustonselvitysalueen lajeja, jotka esiintyvät satunnaisesti kohteessa. Harmaapäätikan, palokärjen, pohjantikan ja peltosirkun pesinnästä on satunnaisia havaintoja. Kuikka, kaakkuri, valkoposkihanhi, uivelo, sinisuohaukka, merikotka, maakotka, ampuhaukka, suopöllö ja sinirinta ovat kohteessa esiintyviä muuttavia lajeja, jotka eivät kuitenkaan esiinny kohteessa tietolomakkeen täyttöohjeen edellyttämin tavoin säännöllisesti. Lajit eivät siten täytä tietolomakkeen täyttöohjeessa kohteesta ilmoitettaville lajeille asetettavia vaatimuksia, joskin niistä useat saalistavat kohteessa, ovat pesineet siellä satunnaisesti taikka ovat alueella satunnaisia vieraita."

Korkein hallinto-oikeus on siten 14.6.2000 antamassaan ratkaisussa katsonut, ettei valtioneuvoston, päätös, jolla Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, on sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan päätöksestä ilmenevin tavoin rajattuna, ole lainvastainen. Ratkaisulla vaatimukset alueen laajentamisesta ja varausperusteiden lisäämisestä on hylätty. Ratkaistavaksi ei tullut ehdotetun ja ilmoitun kohteen valintaperusteiden ja rajauksen lainmukaisuus, eli se edustaako kohde luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä, onko se mainitun direktiivin liitteen II lajien elinympäristö tai täyttääkö se lintudirektiivin 4 artiklassa säädetyt valintakriteerit. Ratkaisulla valtioneuvoston ehdotus on kuitenkin tullut molemmilta osin lainvoimaiseksi ja siten Natura-kohteen vaikutusta muun ohella seutukaavan laatimiseen on ollut selvitettävä tältä pohjalta.

2.4. Euroopan komission Suomelle toimittama selvityspyyntö

Euroopan komissio on 14.7.2000 päivätyssä Suomelle osoitetussa selvityspyynnössä ilmoittanut saaneensa kantelun, joka koskee valtioneuvoston 2.12.1999 tekemän luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen valmistelua.

Kantelun mukaan kohteessa pesivät tietolomakkeella ilmoitettujen lajien lisäksi seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit: mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku. Kantelun mukaan kohde on rajattu niin, että kymmenen lintudirektiivin liitteen I lajin tunnetut pesäpaikat tai reviirien ydinosat jäävät rajauksen ulkopuolelle. Lisäksi kohteesta puuttuu kantelujen mukaan peltoja ja niittyjä sekä reunametsiä. Kantelijat ovat vielä katsoneet, että arvokkaimpien ympäristölaikkujen ympärille ei ole varattu riittävästi tarpeellisia suojavyöhykkeitä.

Ympäristöministeriö on, komission pyydettyä kantelun vuoksi Suomea esittämään näkemyksensä, vastannut selvityspyyntöön kirjeellä 22.9.2000. Kirjeessään ministeriö on lainannut osia korkeimman hallinto-oikeuden edellä selostetusta päätöksestä 14.6.2000 taltio n:o 1367, joka on myös liitetty kirjeeseen.

Euroopan komissio on päättänyt asian käsittelyn päivämäärällä 28.3.2001. Siten tällä kanteluasialla ja sen käsittelyllä ei ole vaikutusta nyt ratkaistavassa asiassa.

2.5. Valtioneuvoston päätös Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen täydentämisestä

Valtioneuvosto on, komission kehotettua arviointiseminaarien tulosten perusteella Suomea täydentämään Natura 2000 -verkostoehdotustaan, 8.5.2002 päättänyt täydentää 20.8.1998 ja 25.3.1999 hyväksyttyä Suomen ehdotusta Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista.

Kun valtioneuvoston päätöksessä kohdetta FI0100065 ei ole laajennettu eikä Natura 2000 -tietokantaan ole tehty kyseisen kohteen valintaperusteita koskevia täydennyksiä, myöskään tällä Natura 2000 -verkoston täydentämisellä ei ole merkitystä nyt ratkaistavassa asiassa.

3. KYSYMYKSESSÄ OLEVAN SEUTUKAAVA-ASIAN VALMISTELU

3.1. Ehdotus seutukaavaksi ja seutukaavan muutokseksi

Uudenmaan liiton liittohallitus on laatinut 25.1.1999 päivätyn ehdotuksen Helsingin seutukaavan muuttamiseksi ja täydentämiseksi (Vuosaaren satama ja sen liikenneyhteydet).

Kaavaehdotuksessa on osoitettu liikennealueen (L) varaus Vuosaaren satamalle ja varaukset liikennealueelle johtaville maaliikenneyhteyksille. Rautatieyhteydet on osoitettu kaavamerkinnöin ja -määräyksin maanpäällisinä yhteyksinä. Maantieyhteydet on kaavamääräyksin osoitettu tehtäväksi osittain tunneliin.

Kaavaselostuksessa kaavan sisältämän ratkaisun tavoitteista on todettu:

"Satama-alueelta tulevat raiteet laajenevat sataman portin ulkopuolella noin 1,2 kilometriä pitkäksi 8-raiteiseksi yleispihaksi. Ratapihalta linja suuntautuu Porvarinlahden kapeimmalta kohdalta ylittävälle sillalle ja painuu sen jälkeen Labbackan kallioon. Tunnelin pohjoinen suuaukko on Labbackan länsireunassa, josta rata kulkee pinnassa, Itäväylän ja kehä III:n alittaen, lähelle Porvoonväylää, josta jälleen alkaa tunneliosuus."

3.2. Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettu arviointi

Biota BD Oy (X ja Y) on arvioinut seutukaavan toteuttamisen vaikutuksia nähtävillä pidetyn Natura-verkostoa koskeneen ehdotuksen mukaisen kohteen luonnonarvoihin 15.4.1998 päivätyssä julkaisussa "Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Vuosaaren sataman vaikutukset Natura 2000 -alueeseen" seuraavasti:

Kohteen luonnonarvot

Kohteen luonnonsuojelullisia arvoja on tarkasteltu laadittujen kasvitieteellisten ja linnustokartoitusten pohjalta (Merenlahtien lokki-, kahlaaja ja vesilintulaskennat 1974; Lintuvesityöryhmän mietintö, Lintuvesityöryhmä 1981; YTV 1983, 1985; lajien pesimäkartoitukset 1986 ja 1987, P ja Mikkola 1987, Väre 1988; pesimälinnuston laskennat 1994 ja 1997, Routasuo 1994, M ym. 1997, Vainio-Mattila 1997, F ja N 1997, Uudenmaan ympäristökeskus 1997). Linnustoselvitykset on katsottu laadituiksi tieteellisesti pätevästi, niiden tuloksena Porvarinlahden pesimälinnustosta on luotettava kuva. Selvityksiin on kerätty myös havaintoja Porvarinlahdella ruokailevista peto- ja vesilinnuista sekä muutonaikaisia lintuhavaintoja. Varsinaisia alueella levähtävien muuttolintujen laskentoja ei kuitenkaan ole tehty.

Ekologisista kokonaisuuksista

Kohteeseen sisältyvien neljän merenlahden on katsottu toimivan linnustonsuojelullisena kokonaisuutena. Vierekkäisten merenlahtien lintulajien populaatiot ovat toisiinsa yhteydessä ja tämä parantaa varsinkin alueen vähälukuisten lintulajien säilymistodennäköisyyttä vuosikymmenten aikajänteellä. Pesimäkauden ulkopuolella muuttoaikana on elinympäristökokonaisuudella merkitystä monille vesilinnuille myös yksilötasolla, koska häiriöiden sattuessa linnut pystyvät siirtymään viereisille lahdille. Mustavuori-Porvarinlahden alueella runsaslajisen linnuston esiintymiseen vaikuttaa osaltaan suuri biotooppien kirjo. Alue tarjoaa monille useampia biotooppeja vaativille lajeille sekä erityisesti biotooppien reunavyöhykkeitä suosiville lintulajeille sopivia elinympäristöjä.

Luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit ja liitteessä II mainitut lajit, lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit sekä liitteessä mainitsemattomat muuttavat lajit alueella

Mustavuori-Porvarinlahden alueella on useita luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä. Tärkeimpiä ovat Mustavuoren kasvipeitteiset silikaatti- ja kalkkikalliot, alueen erityyppiset boreaaliset lehdot, vaihettumissuot, boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot (G ja V 1997, Uudenmaan ympäristökeskus 1997). Porvarinlahden pohjukassa on laaja ruoikkoalue, joka kuuluu luontotyyppiin laajat matalat lahdet. Boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot kuuluvat ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin. Mustavuoresta on löytynyt korpihohtosammalta, joka on ehdotettu lisättäväksi luontodirektiivin liitteeseen II. Mustavuoresta on havainto myös koivuhiirestä.

Porvarinlahdella on havaittu kuuden lintudirektiivin liitteessä I mainitun lajin pesintä: luhtahuitti, kalatiira, harmaapäätikka, kirjokerttu, pikkulepinkäinen ja pyy. Vuodelta 1997 on myös yksi pesimäaikainen havainto kehrääjästä. Labbackalta on näiden lisäksi pesimäaikainen havainto kangaskiurusta. Kaikki lajit eivät pesi alueella vuosittain. Toistuvat pesinnät osoittavat, että alueella on lajille sopivaa elinympäristöä riittävästi.

Porvarinlahti-Mustavuoren alue muodostaa lisäksi osan seuraavien lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien pesimä- ja ravinnonhakualueesta: huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, kalasääski, räyskä, lapintiira, pohjantikka, ruisrääkkä ja peltosirkku. Muuttoaikoina alueella myös levähtää direktiivin liitteeseen kuuluvia vesilintuja ja kahlaajia: laulujoutsen, liro, suokukko, kurki, sinisuohaukka.

Muita huomionarvoisia lajeja ovat ne, joita ei ole mainittu direktiivin liitteessä I, mutta joiden suojelustatus on Euroopan uhanalaisuusluokituksen mukaan epäedullinen sekä lajit, jotka on Suomessa luokiteltu uhanalaisiksi. Tällaisia alueella esiintyvistä lajeista ovat: kalalokki, punajalkaviklo, harmaasieppo, heinätavi, pikkutikka, uuttukyyhky ja pyrstötiainen.

Satamahankkeen vaikutukset linnustoon

Satamahankkeen vaikutukset Mustavuori-Porvarinlahden linnustoon ovat seurausta satamaradan alle jäävästä elinympäristöstä, sataman ja maaliikenneyhteyksien aiheuttamasta melusta sekä satamaradan Porvarinlahti-vaihtoehdossa rautatiesillan ja sen yläpuolisten sähköjohtojen estevaikutuksesta.

Rata pirstoo Porvarinlahden eteläpuolista aluetta. Silta pirstoo ranta-aluetta Porvarinlahden kapeikon molemmilla puolilla. Vaikutusalueella oli keväällä 1997 kirjokertun ja pikkulepinkäisen reviirit. Satamarata vähentää näille lajeille sopivan elinympäristön pinta-alaa ja saattaa johtaa parimäärien vähenemiseen. Österängenin peltoaukealla satamatie ja satamarata pirstovat viljelysaluetta, jolla on havaittu peltosirkun pesintä. Alueelta on havaintoja myös ruisrääkästä. Tien ja radan rakentaminen johtaisi näiden lajien häviämiseen alueelta. Österängen ei kuitenkaan sisälly Natura-rajaukseen.

Tutkimuksissa on osoitettu tieliikenteen aiheuttaman melun voivan alentaa lintujen tiheyttä ja pesintämenestystä (Hensen ja Grant 1991, Rejnen ja Fobben 1994, Rejnen 1995, Rejnen 1997). Kahlaajien on osoitettu olevan erityisen herkkiä liikenteen melulle (van der Zande ym. 1980, Rejnen ym. 1997).

Vuosaaren sataman toiminta voimistaa melua Porvarinlahden itäosassa. Arvioitu käytönaikainen ekvivalentti-melutaso ylittää luonnonsuojelualueille annetut ohjearvot mainitulla alueella sekä päivällä että yöllä (45/40 dB). Alueella pesi kesällä 1997 useita vesilintupareja (silkkiuikku, kyhmyjoutsen, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo). Kahlaajista alueella pesivät ainakin punajalkaviklo ja rantasipi. On todennäköistä, että vesilintujen ja kahlaajien parimäärät tulevat Porvarinlahden itäosissa jonkin verran vähenemään sataman rakentamisen myötä.

Satamaradan osalta ekvivalentti-melutasoa merkittävämpää on eri lintulajien reagointi ohi kulkevaan junaan. Tällöin melu on suurimmillaan. Satamaradan liikennemääräksi on arvioitu 16-20 junaa vuorokaudessa. Junien aiheuttama melu ja häiriö alentanee pesivien lintujen parimääriä radan välittömässä vaikutuspiirissä. Merkittävin kohta on Porvarinlahden kapeikko. Tarkkoja ennusteita satamaradan vaikutusvyöhykkeiden leveydestä on vaikea tehdä. Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella voidaan vaikutusten arvioida ulottuvan muutamista kymmenistä metreistä (varpuslinnut) aina pariin sataan metriin (kahlaajat). Junien aiheuttaman melun vaikutus on todennäköisesti suurempi muuttoaikana, jolloin alueella levähtää monia vesilintu- ja kahlaajalajeja. Österängenin peltoalueella satamatie ja satamarata kasvattavat melualuetta Mustavuoren lehdon itäosissa. Tämän lisäksi itäväylän liikenteen kasvaminen laajentaa melualuetta Mustavuoren lehdon pohjoisosissa.

Itse silta luo paitsi näköesteen myös esteen lintujen lentoreitille. Alueella saalistaville petolinnuille sekä lahtea pitkin lentäville vesilinnuille aiheutuu lisäksi suoranaista vaaraa radan ylle tulevista sähköjohdoista. Sähköjohdot tulevat todennäköisesti aiheuttamaan yksittäisten lintujen törmäyskuolemia.

Porvarinlahden kosteikkolinnuston suojeluarvo on viime vuosina tehdyissä laskennoissa pysytellyt 50 pisteen tuntumassa, joka on kansallisesti arvokkaan kohteen raja. On todennäköistä, että Porvarinlahden suojeluarvo tulee laskemaan maakunnalliseen luokkaan, jonka raja on 30 pistettä. Sen sijaan Östersundomin lintuvesien suojeluarvon laskeminen alle kansainvälisesti merkittävän kohteen rajan on epätodennäköistä. Satamahankkeen uhkaamista lintulajeista merkittävimmät ovat kirjokerttu, pikkulepinkäinen, harmaapäätikka ja pikkutikka. Satamaradan aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen todennäköisesti johtaa näiden lajien parimäärän vähenemiseen Natura-alueella.

Satamahankkeen vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin

Satamahankkeen vakavimmat välittömät kasvillisuusvaikutukset tulevat kohdistumaan Natura-alueen ulkopuolisille lähialueille.

Rakentamisen alle jäävillä kasvupaikoilla vaikutukset ilmenevät heti ja ovat peruuttamattomia. Epäsuorat ja pidemmällä aikajänteellä ilmenevät vaikutukset koskeva rakennusvaiheessa muuttuneen ympäristön lähialueita.

Satamaradan alustavan yleissuunnitelman yhteydessä on tehty eri ratalinjausvaihtoehtojen alle ja niiden välittömään vaikutuspiiriin jäävistä alueista tarkka kasvillisuusselvitys, josta ilmenevät ne kasvillisuustyypit ja merkittävimmät kasvilajit, joihin kohdistuu välitön uhka (Vainio-Mattila 1997). Merkittävimmät kasvillisuusvaikutukset kohdistuvat Natura-rajauksen ulkopuolelle.

Porvarinlahden ylittävä silta on suunnitelmissa linjattu lahden etelärannalla juuri Natura-rajauksen ulkopuolelle jäävän kalkkilouhosta ympäröivän lehdon välittömään läheisyyteen. Tiedot louhoksen lähiympäristön kasvillisuustyypeistä poikkeavat kahden alueesta tarkimmin tehdyn selvityksen osalta toisistaan (Satamarata - Alustava yleissuunnitelma 1997, Vainio-Mattila 1997). Tällaiset poikkeamat ovat kuitenkin yleisiä; luonnossa, toisin kuin kartalla kasvillisuustyyppien rajat ovat liukuvia, ja lisäksi kartoittajien näkemykset saattavat poiketa toisistaan. Ratapihan työalueen alle jää kangasmetsää ja niittyä ja selvityksestä riippuen ratapiha sivuaa lehtoaluetta tai lohkaisee siitä noin kolmanneksen.

Porvarinlahden silta ja Labbackan tunnelin eteläinen suuaukko tulevat olemaan Natura-rajauksen sisällä. Sillan päät peittävät alleen pääasiassa tavanomaista niittykasvillisuutta vesialueen molemmin puolin. Sillan ja tunnelin suuosan välinen rata ja tunnelin suuaukon rakentaminen tuhoavat niitty- ja ketokasvillisuutta sekä rantametsää ja lehtomaista kangasmetsää. Labbackan tunnelin pohjoinen suuosa on eteläisen tavoin Natura-rajauksen sisäpuolella. Työalueelta tuhoutuu kasvillisuudeltaan tavanomaisia kallioisia ja lehtomaisia kangasmetsiä sekä kuivaa lehtoa. Natura-alueen rajan tienoilla radan alle jää niittyä.

Vasta tulevaisuudessa ilmenevät, epäsuorasti satamaradan rakentamisesta aiheutuvat haitat kasvillisuudelle tulevat pääosin olemaan seurausta (I) pienilmaston muuttumisesta rakennettujen alueiden ympäristössä, (II) maaperän kosteusolojen ja kallioperän pohjavedenkorkeuden mahdollisista pysyvistä muutoksista, (III) Natura-alueen ja sen lähiympäristön elinympäristölaikkujen keskinäisen lajistodynamiikan muutoksista sekä (IV) uusien lajien leviämisestä rakentamisen suorilta vaikutuksilta säästyneille lähialueille (V). Lisääntyvien liikennemäärien myötä kasvavat päästöt saattavat myös haitata kasvillisuuden menestymistä.

Sataman maaliikenneyhteydet eivät yhtä tapausta lukuun ottamatta muodosta välitöntä uhkaa suojeltaville luontotyypeille Natura-alueen sisällä. Suojeltaviin luontotyyppeihin kohdistuvien epäsuorien haittavaikutusten osalta tilanne on mutkikkaampi, mutta mikäli arvion taustana olevat haittojen lieventämistoimenpiteet toteutuvat, on todennäköistä, että Natura-alueen kasvipeitteiset silikaatti- ja kalkkikalliot, vaihettumissuot, boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot säilyvät lajistoltaan ja luonteenpiirteiltään suurin piirtein nykyisen kaltaisina.

Luontotyyppiin laajat matalat lahdet luettavan Porvarinlahden pohjukan lajisto joutuu kummassakin ratalinjausvaihtoehdossa alttiiksi satamaradan epäsuorille haittavaikutuksille. Jos rakentaminen aiheuttaa veden virtaussuhteiden muutoksia, vaikutukset tulevat kohdistumaan käytännössä koko lajistoon linnuista ja kasveista aina selkärangattomiin ja kaloihin. Muussa tapauksessa haitat kohdistuvat kasvillisuuden osalta pienilmastomuutosten seurauksena radan välittömään läheisyyteen ja muun lajiston osalta lähinnä lintuihin.

Tie- ja ratalinjausten lähettyvillä boreaaliset lehdot tulevat pienilmastoltaan kuivumaan liikenneyhteyksien rakennusaikaisen toiminta-alueen lähiympäristössä. Tämän seurauksena lehtojen luonteenomainen lajisto muuttuu niin kasvien kuin eläintenkin osalta. Tulevaisuudessa ilmenevät muutokset lehtojen lajimäärissä ja lajien runsaussuhteissa saattavat olla seurausta myös Natura-alueen lähiympäristön lehtojen ja lehtokorpien tuhoutumisesta rakennushankkeiden yhteydessä.

Natura-alueen luonnonarvojen heikentymisen tarkastelu

Natura-alueen luonnonarvojen heikentymisen tarkastelun osalta luonnonsuojelulain perusteluissa todetaan, että heikennystä on tarkasteltava niiden luontotyyppien ja lajien osalta, joiden vuoksi alue on otettu tai tarkoitus ottaa Natura 2000 -verkostoon. On kuitenkin selvää, että elinympäristöjen heikentymistä täytyy tarkastella myös muiden alueella esiintyvien lajien, ja erityisesti Suomessa uhanalaisten lajien kannalta.

Yksittäisen Natura-alueen luonnonarvojen heikentymistä voidaan pitää merkittävänä silloin, jos se uhkaa lajin tai luontotyypin suotuisan suojelun tason saavuttamista tai säilyttämistä Suomessa. Heikentymisen merkittävyyden arviointi edellyttää siten tarkkaa tietoa kunkin luontotyypin ja lajin tämänhetkisestä suojelun tasosta, sekä erityisesti siitä, voidaanko tämän tason katsoa olevan suotuisa. Lajien osalta suojelutilanteen muutoksia Suomessa seuraa Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta (UHEKS-toimikunta 1991). Luontotyyppien kohdalla vastaavaa seurantaa ei vielä ole saatettu samalle tasolle.

Ihmisen toimista johtuva elinympäristöjen pirstoutuminen ja niiden laadun heikkeneminen on seurausta laajoilla alueilla tapahtuvista asteittaisista vähittäisistä muutoksista, jotka ajan kuluessa johtavat suojelun tason heikkenemiseen. Tällöin yksittäisten hankkeiden heikentävän vaikutuksen suuruutta suhteessa suojelun tasossa tapahtuviin muutoksiin on vaikea mitata. Toisaalta haitallisen kehityksen pysäyttäminen edellyttää kuitenkin juuri yksittäisiin hankkeisiin puuttumista.

Vuosaaren satamahanke maaliikenneyhteyksineen heikentää Natura 2000 -ohjelmaan ehdolla olevan alueen luonnonarvoja. Lintujen osalta heikentyminen on seurausta elinympäristön pirstoutumisesta sekä sataman ja satamaliikenteen aiheuttamasta melusta ja häiriöstä. Kasvillisuusvaikutukset johtuvat kasvupaikkojen jäämisestä rakentamisen alle sekä rakentamisen aiheuttamista pienilmastomuutoksista.

Siltä osin kun vaikutukset kohdistuvat kansainvälisesti ja kansallisesti uhanalaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin, heikennystä voidaan näkemyksemme mukaan pitää merkittävänä. Tämä siksi, että lajin tai luontotyypin määrittely uhanalaiseksi tarkoittaa jo sinällään suojelutason olevan tällä hetkellä epäsuotuisa. Natura-alueella esiintyvistä lintulajeista tällaisia ovat kirjokerttu, harmaapäätikka, pyy ja pikkulepinkäinen (lintudirektiivin liite I) sekä pikkutikka (UHEKS-toimikunta 1991) ja luontotyypeistä laajat matalat lahdet (luontodirektiivin liite I).

Mustavuoren lehto on luonnonsuojelun kannalta Natura-alueen arvokkain osa. SatamaradanPorvarinlahti-vaihtoehto ei vaikuta haitallisesti Mustavuoren kasvillisuuteen, eikä siten suoraan heikennä alueella esiintyvien luontodirektiivin luontotyyppien tai sen liitteiden lajien (korpihohtosammal, koivuhiiri) suojelutasoa.

Tarkasteltava Natura-alue ei ole minkään mainitun luontotyypin tai lajin kannalta ensiarvoisen tärkeä esiintymisalue. Näin ollen Vuosaaren satamahanke ei todennäköisesti yksistään aiheuta näiden suojelun tason romahtamista Suomessa. Toteutuessaan se on kuitenkin osa sitä kehitystä, joka alkujaan on johtanut rantaekosysteemien suureen suojelutarpeeseen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Satamahanke maaliikenneyhteyksineen (Porvarinlahden ylittävän vaihtoehdon mukaan toteutettuna) heikentää merkittävästi kohteen luonnonarvoja seuraavien lajien ja luontotyyppien kannalta: kirjokerttu, harmaapäätikka, pyy, pikkulepinkäinen, laajat matalat lahdet.

3.3. Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto

Uudenmaan ympäristökeskus on antanut 19.3.1999 Uudenmaan liitolle lausuntonsa hankkeen johdosta ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vuosaaren sataman ja sen vaatimien liikenneyhteyksien vaikutuksia luonnonympäristölle on selvitetty asianmukaisesti luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaista arviointi- ja lausuntomenettelyä varten.

Vuosaaren satamakokonaisuus vaikuttaa ehdotetussa Natura-kohteessa Mustavuoren, Labbackan sekä Porvarinlahden alueisiin. Merkittävimmät vaikutukset Mustavuoren ja Labbackan alueisiin aiheutuvat satamatoimintojen ja liikenteen melusta. Porvarinlahden osalta merkittäviä vaikutuksia aiheuttavat lisäksi rautatiesillan rakentaminen ja sillan estevaikutus. Linnustovaikutuksia erikseen tarkasteltaessa heikentäviä vaikutuksia ovat lisäksi elinympäristöjen jääminen satamaradan alle sekä niiden pirstoutuminen.

Seutukaavaan sisältyvän Vuosaaren satamahankkeen vaikutukset heikentävät alueen Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luontotyypin laajat matalat lahdet luonnonarvoja. Luontotyypin laajat matalat lahdet suojelun suotuisan tason heikentymistä ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä, ottaen huomioon luontotyypin edustavuus, luonnontilaisuus ja pinta-ala suhteessa luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomen ehdotetussa Natura 2000 -verkossa.

Natura-alueen perustana olevista lintudirektiivin liitteen I yhdestätoista lajista Suomessa ja Uudellamaalla uhanalaisia ovat ruisrääkkä, kehrääjä ja pikkusieppo. Ehdotetun Natura 2000 -alueen perustana oleviin lintudirektiivin liitteen I lajeihin kohdistuvat heikentävät vaikutukset kyseisellä alueella eivät todennäköisesti merkittävästi heikentäisi näiden lajien suojelun suotuisaa tasoa Suomessa ottaen huomioon näiden lajien valtakunnallinen pesimäkanta ja kannan kehitys.

Hankkeen vaikutukset heikentäisivät merkittävästi lintudirektiivin liitteen I lajien kirjokerttu, pyy, pikkulepinkäinen ja kehrääjä elinympäristöjä alueella. Hankkeen vaikutukset heikentäisivät merkittävästi myös tämän kansainvälisesti arvokkaan lintuvesialuekokonaisuuden suojeluarvoa.

Selvitysten mukaan satamahankkeella voisi olla heikentäviä vaikutuksia myös alueella havaittuihin muihin lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin, kuin niihin, joiden perusteella aluetta on ehdotettu Natura 2000 -verkostoon. Näitä ovat mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku. Haitallisia vaikutuksia voisi aiheutua lisäksi alueella esiintyville Suomessa ja Uudellamaalla uhanalaisille lintulajeille pyrstötiainen, pikkutikka ja nuolihaukka sekä muille alueen huomionarvoisille lintulajeille, joita ovat muun muassa heinätavi, lapasorsa ja viiksitimali.

4. POIKKEUKSEN HAKEMINEN LUONNONSUOJELULAISSA SÄÄDETYSTÄHEIKENTÄMISKIELLOSTA

4.1. Valtioneuvostolle tehty poikkeushakemus

Uudenmaan liitto on 26.4.1999 Valtioneuvostolle toimittamassaan hakemuksessa todennut ympäristökeskuksen katsoneen merkittävää heikentymistä aiheutuvan lintudirektiivin liitteen I lajeista vain kirjokertulle, pyylle, pikkulepinkäiselle ja kehrääjälle.

Ympäristökeskus ei ole katsonut laajoille matalille lahdille aiheutuvaa haittaa merkittäväksi. Ensisijaisesti suojelluille luontotyypeille (metsäluhdat ja puustoiset suot) ympäristökeskus ei ole katsonut aiheutuvan edes heikentymistä.

Uudenmaan liitto on todennut, että ympäristökeskuksen arviota merkittävästä heikentymisestä lintudirektiivin liitteen I lajien kannalta ei voida pitää täysin kiistattomana ja loogisena johtopäätöksenä tehdyistä tutkimuksista. Tästä huolimatta liitto on pyytänyt luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä Vuosaaren satamaa koskevan seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisen mahdollistamiseksi.

4.2. Täydentävät asiantuntijalausunnot

Valtioneuvosto on asian selvittämiseksi pyytänyt täydentäviä asiantuntijalausuntoja. Lisäksi muutoksenhakuvaiheessa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty yksi uusi asiantuntijalausunto.

Z:n lausunnossa 17.8.1999 on esitetty muun muassa seuraavaa:

Kirjokerttu on harvalukuinen paikottainen pesimälintu lounaissaaristossa ja kapealla vyöhykkeellä lounais- ja etelärannikolla.

Laji valitsee pesimämaastokseen aukeat pensasmaastot: Uudellamaalla 1968 - 1980 tutkituista reviireistä 75 % sijaitsi ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntyneissä maastoissa ja 25 % oli luonnontilaisilla alueilla. Kirjokertun habitaatinvalinnassa pääosaa näyttelee myös pikkulepinkäinen, sillä kirjokerttukoiraat hakeutuvat aina pikkulepinkäisen reviireille.

Laine on ilmoittanut löytäneensä kirjokertun reviirit vuonna 1971 Porvarinlahdelta ja Mustavuoren lounaispuolen pensaikkoiselta luhtaniityltä. Nämä ovat alueen ensimmäiset havainnot lajista. Kirjokertun on todettu pesineen tuon vuoden jälkeen lähes vuosittain Porvarinlahden-Mustavuoren alueella muutaman parin voimin.

Kirjokertun kuten Suomessa selvästi laajemmalle levittäytyneen pikkulepinkäisen kannat ovat selvästi taantuneet 1990-luvulla. Syynä ei kuitenkaan voitane pitää olosuhteita Suomen pesimäalueilla, vaan ne löytyvät todennäköisemmin muuttomatkan varrelta ja talvehtimisalueilta.

Porvarinlahden yli rakennettava silta ei Laineen mielestä vaaranna näiden kahden lajin esiintymistä alueella. Kirjokertulle ja pikkulepinkäiselle soveliaista pensasmaastoista ei ole puutetta etelärannikolla ja sitä on myös tarjolla Porvarinlahden-Mustavuoren lähiympäristössä näille lajeilla useissa maastokohdissa.

Porvarinlahtea parempi habitaatti näille kahdelle lajille on yllämainittu Mustavuoren lehdon ja vanhan Porvoontien välinen pensaikkoinen kosteikkoniitty Helsingin ja Vantaan rajalla. Se sijaitsee osaksi rauhoitusalueen ulkopuolella (eteläpuolella). Sen rajaaminen suojelualueen sisäpuolelle olisi kirjokerttua ja pikkulepinkäistä hyödyttävä kompensaatioratkaisu.

Q:n lausunnossa 27.10.1999 on eritelty 1) vaikutuksetkosteikkoluontoon, 2) vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja niiden elinympäristöihin ja 3) vaikutukset luontotyyppeihin ja sen liitteen lajeihin. Näistä osakysymyksistä lausunnossa on esitetty seuraavaa:

Vaikutukset kosteikkoluontoon

Lintudirektiivin 4(2) artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun. Tämän kohdan arvioiminen on jäänyt nyt puutteelliseksi. Puute on merkittävä, koska juuri tämä kohta edellyttää SPA-alueen tarkastelua ekologisena kokonaisuutena.

Selvitysten mukaan neljän lahden muodostama kokonaisuus on luonnoltaan huomattavasti monimuotoisempi ja luonnonsuojelun kannalta arvokkaampi kuin mikään yksittäisistä lahdista. Pelkästään yhden lahden tuhoutuminen heikentäisi merkittävästi alueen suojeluarvoa. Satamahankkeen luontoarvoja heikentävä vaikutus on suurimmillaan Natura-alueen länsiosassa sijaitsevalla Porvarinlahdella, joka itsenäisenä merenlahtena on valtakunnallisesti arvokas lintuvesikohde.

Vuosaaren sataman sijoittaminen aivan alueen rajalle ja sen liikenneyhteyksien johtaminen alueen läpi heikentää merkittävästi sen luontoarvoja. Satamahankkeen vaikutukset alueeseen korostuvat, koska alueen merenlahdet on rajattu mukaan erillisinä ja niiden suojelualuerajaukset ovat äärimmäisen niukat. Rajausten ulkopuolelle jäävät rantaniityt, -pensaikot ja -metsät kuuluvat oleellisesti lahtien muodostamaan ekologiseen kokonaisuuteen, sillä monet kosteikkolintulajit käyttävät niitä pesimis- ja ravinnonhakuympäristöinä. Niukkojen rajausten takia kosteikkoalueiden ympärille ei jää lainkaan suojavyöhykkeitä.

Satamahankkeen heikentävät vaikutukset alueen linnustoon eivät rajoitu pelkästään elinympäristöjen pirstoutumiseen ja vähentymiseen, meluun ja häiriöihin. Nykyisten liikenneväylien lisäksi uudet yhteydet ja koko alueella huomattavasti lisääntyvä liikenne aiheuttaisivat tulevaisuudessa koko alueen linnustolle merkittävää haittaa törmäyskuolemien lisääntymisen takia.

Vaikutukset liitteen I lintuihin

Tarkastelussa ovat mukana ne lintudirektiivin liitteen I lajit (14 lajia), joiden reviirit ovat sijainneet ainakin osittain Natura-rajauksen sisäpuolella vuosina 1996-1999, mutta jotka ovat jääneet pois Natura-lomakkeelta kiireellisen valmistelun takia. Natura-lomakkeella olevien laulujoutsenen, pyyn, luhtahuitin, ruisrääkän, suokukon, liron, kalatiiran, kehrääjän, kirjokertun, pikkusiepon ja pikkulepinkäisen lisäksi alueella esiintyvät mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, nuolihaukka, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki ja pohjantikka (Suomen ympäristökeskus 1997, L 1998a, Solonen 1999).

Uusien liikenneyhteyksien rakentaminen vähentää pyyn, ruisrääkän, harmaapäätikan, kirjokertun ja pikkulepinkäisen elinympäristöjen pinta-alaa. Melusta kärsisivät muuttoaikoina todennäköisesti laulujoutsen, suokukko ja liro (esim. Hirvonen & Rintala 1995, Q & Hirvonen 1996). Pesimäaikana melun aiheuttama haitta kohdistuisi mahdollisesti pyyhyn, kehrääjään ja pikkusieppoon.

Liikenteen aiheuttamasta häiriöstä ja estevaikutuksista kärsisivät todennäköisesti laulujoutsen, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, nuolihaukka, pyy, luhtahuitti, ruisrääkkä, räyskä, huuhkaja, varpuspöllö ja helmipöllö. Liikenteen aiheuttaman melun ja häiriön vaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida etukäteen, sillä eri paikkoihin rakennetut tiet vaikuttavat hyvin eri tavoin kosteikkojen linnustoon. Ulkomaisissa tutkimuksissa on osoitettu, että tieliikenne vähentää etenkin kahlaajien pesimätiheyksiä avoimessa maastossa jopa kahteen kilometriin saakka tiestä (Van der Zande ym. 1980, Reijnen ym. 1997). Kahlaajat myös välttävät alueita, joilla ihmisen aiheuttama häirintä on voimakasta. Varpuslintujen esiintyminen sen sijaan on selvemmin riippuvaista kasvillisuuden laadusta kuin ihmistoiminnan aiheuttamasta häiriöstä (Haworth & Thompson 1990).

Helsingin Vanhankaupunginlahdella vuosina 1998 - 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan erityisen alttiita sähkölinjojen aiheuttamille törmäyksille ovat vesilinnut, varsinkin joutsenet ja sorsalinnut (Piiroinen 1999). Myös niinkin taitavien lentäjien kuin varpushaukka ja tervapääsky todettiin törmänneen sähköjohtoihin. Tutkimuksen mukaan todennäköisimpiä onnettomuuksien uhreja ovat alueen paikalliset ja alueella levähtämään pysähtyvät linnut. Alueella ruokailevien lintujen on paikalta toiselle siirtyessään vaikea reagoida sähköjohtoihin riittävän nopeasti, jotta ne pystyisivät ylittämään johdot turvallisesti. Vanhankaupunginlahdella 110 kV:n voimalinja ja sen vierellä kulkeva 20 kV:n jakelulinja kulkevat linturikkaan kosteikon poikki 1700 metrin matkalla. Tällä matkalla arvioitiin voimalinjojen aiheuttavan vuosittain vähintään 50 törmäysonnettomuutta (Piiroinen 1999).

Lausunnossa on yksityiskohtaisemmin käsitelty vaikutuksia sekä kohteen valintaperusteina oleviin että muihin lajeihin. Valintaperusteina olevista lintulajeista on todettu seuraavaa:

Laulujoutsen levähtää muuttoaikoina vähälukuisena alueen merenlahdilla. Sataman liikenne ja melu häiritsisivät laulujoutsenten levähtämistä Porvarinlahdella ja Bruksvikenillä. Esimerkiksi Helsingin Arabianrannassa tehdyt paalutusmelukokeet osoittivat, että epäsäännöllisesti toistuvan voimakkaan iskumelun vesilintuja pelottava vaikutus ulottui sääolosuhteista riippuen aina 1000 metrin etäisyydelle melulähteestä (Q & Hirvonen 1996).

Nuolihaukka pesii lähisaarissa ja käy säännöllisesti saalistelemassa alueen kosteikoilla ja pelloilla. Österängenin peltoalueen jääminen liikenneväylien alle ja rautatiesillan rakentaminen Porvarinlahden yli vähentää ja häiritsee sen saalistusmahdollisuuksia.

Pyy pesii Mustavuoren, Labbackan ja Kasabergetin alueella. Yksi reviireistä todennäköisesti häviää rautatietunnelin rakentamisen myötä. Huonona lentäjänä pyy tulee kärsimään myös liikenneväylien aiheuttamasta elinympäristöjen pirstoutumisesta ja liikennemäärien kasvusta. Liikennemäärien kasvu heikentää myös pyyn elinmahdollisuuksia muualla Natura-alueella.

Luhtahuitteja pesii Natura-alueella vuosittain 1-5 paria. Säännöllisimpiä esiintymispaikkoja alueella on kaksi: Kapellviken ja Porvarinlahden pohjukka. Porvarinlahden pohjukassa pesii vuosittain 0-2 paria. Luhtahuitin pesimismahdollisuus Porvarinlahdella heikkenee todennäköisesti merkittävästi rautatiesillan estevaikutuksen takia. Rantakanat ovat kömpelöitä lentäjiä ja niiden onnettomuusriski on suurimmillaan muuttoaikoina lintujen saapuessa tai poistuessa pesimäpaikaltaan (esim. Piiroinen 1999). Rautatien rakentamisen jälkeen Porvarinlahden pohjukka jää kahden sähköjohtolinjan väliin. Melun vaikutusta rantakanojen esiintymiseen ei tunneta.

Ruisrääkän ainoa Natura-alueen sisällä oleva esiintymispaikka on Porvarinlahdella nykyisen lintutornin ympäristössä. Rautatiesilta ja tunneli rakennettaisiin vain 100 metrin etäisyydelle tästä paikasta, mikä heikentää merkittävästi ruisrääkän esiintymistä koko Natura-alueella.

Kehrääjiä pesii vuosittain Mustavuoren-Kasabergetin alueella 1-2 paria. Linnut saalistelevat pelloilla ja rantaniityillä. Sataman myötä rakennettavat uudet liikenneväylät ja voimakkaasti lisääntyvä liikenne heikentävät merkittävästi kehrääjän elinmahdollisuuksia alueella. Pesimäaikana linnut käyvät laulamassa eri kallioilla matalaa kehräävää ääntä ja ne voivat häiriintyä sataman ja lisääntyvän liikenteen aiheuttamasta melusta. Liikennemäärän kasvu puolestaan lisää saalistelevien lintujen törmäysriskiä.

Kirjokerttuja pesi Natura-alueella vuosina 1997-1998 yhteensä kuusi paria. Näistä pareista kolme pesi Porvarinlahdella. Asutuista reviireistä yksi häviää rautatiesillan ja -tunnelin rakentamisen myötä.

Pikkulepinkäisiä pesi Natura-alueella vuosina 1997-1998 yhteensä viisi paria, joista kaksi pesi Porvarinlahdella. Rautatiesillan rakentaminen tuhoaa todennäköisesti toisen Porvarinlahden pikkulepinkäis-reviireistä.

Vaikutukset luontotyyppeihin ja luontodirektiivin liitteiden lajeihin

Porvarinlahti kuuluu luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiin laajat matalat lahdet, minkä lisäksi Mustavuori-Östersundomin alueella esiintyy kahta priorisoitua luontotyyppiä: puustoiset suot ja metsäluhdat. Selvitysten mukaan rautatiesillan rakentaminen Porvarinlahden yli vaikuttaisi vain vähän alueen vesi- ja kosteikkokasvillisuuteen (Vainio-Mattila 1997). Vaikutukset priorisoituihin luontotyyppeihin olisivat myös todennäköisesti vähäiset. Natura-alueen 19 puustoisten soiden kohteesta neljä sijaitsee Labbackalla (G & V 1997). Maantie- ja rautatietunnelin rakentaminen saattaa vaikuttaa näihin kohteisiin muuttamalla niiden kosteusoloja. Yksi suolaikuista on aivan maantietunnelin päällä.

Mustavuori-Östersundomin Natura-alueella esiintyvien puustoisten soiden ja metsäluhtien arvo korostuu, koska näiden kummankin luontotyypin suojelutason todettiin olevan epäsuotuisa Suomen nykyisessä Natura-esityksessä. Suojelutason saavuttamiseksi on kummastakin luontotyypistä esitettävä lisäkohteita. Porvarinlahden perukan rannoilla on ilmeisesti myös ennallistettavissa olevia metsäluhtia (G & V 1997).

Luontodirektiivin liitteen II lajeista Mustavuoren lehdossa kasvaa korpihohtosammal. Esiintymä on tällä hetkellä ainoa tunnettu kasvupaikka Uudellamaalla (Uudenmaan ympäristökeskus 1997). Mustavuoresta on myös yksi havainto koivuhiirestä (Väre 1988). Koivuhiiri kuuluu luontodirektiivin liitteessä IV mainittuun, tiukkoja suojelutoimia vaativaan lajistoon. Satamahanke ei uhkaa näiden lajien esiintymispaikkoja.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momentin mukaan satamahankkeesta on pyydettävä komission lausunto, koska hankkeen vaikutukset kohdistuvat alueeseen, jolla on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltavan lajin elinympäristö.

Satamahankkeen luontoarvoja heikentävien vaikutusten kompensoiminen

Satamahankkeen heikentämien kosteikkoluontoarvojen kompensoiminen on vaikeaa, koska vastaavia suojelemattomia kosteikkoja on hyvin vähän jäljellä Suomenlahden rannikkoalueella. Lännessä lähin suojelematon linnustoarvoiltaan merkittävä merenlahtikosteikko on Tammisaaren Totalfladan-Persöfladan ja idässä Porvoon Ruskis-Stensbölefjärdenin eteläpuolella sijaitseva Kroknäs Fladan. Kummatkin alueet sijaitsevat kuitenkin kaukana pääkaupunkiseudusta. Uusien kosteikkojen syntyminen luonnollisen kehityksen kautta ei ole järkevässä aikamittakaavassa mahdollista, koska kaikki sopivat kohteet on varattu muuhun maankäyttöön.

Kosteikkojen suojeleminen muualla ei korvaa verkoston heikentymistä pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi kosteikkojen lisäsuojelu Pohjanlahdella ei auta Suomenlahden yli muuttavia muuttolintuja, jotka tarvitsevat lepäily- ja ruokailupaikkoja. Östersundomin lintuvesien arvoa lisää se, että muidenkin pääkaupunkiseudun kosteikkojen tilanne on huononemassa erilaisten maankäyttöhankkeiden takia (esimerkiksi Arabianrannan ja Viikin peltojen rakentaminen Vanhankaupunginlahden ympäristössä sekä tie- ja rakennussuunnitelmat Espoon Laajalahden välittömässä läheisyydessä).

Satamahankkeen toteutuksesta olisi merkittävää haittaa Natura-alueen lintudirektiivin liitteen I lajeista ainakin luhtahuitille, ruisrääkälle, kehrääjälle, harmaapäätikalle, kirjokertulle ja pikkulepinkäiselle. Luhtahuitille, ruisrääkälle, kirjokertulle ja pikkulepinkäiselle aiheutuvat haitat olisi kompensoitava laajentamalla nykyistä Natura-aluetta näille lajeille soveltuvalla elinympäristöllä. Nämä kaikki lajit hyötyisivät, jos Natura-rajausta laajennettaisiin siten, että Mustavuoren lounaispuolella oleva Mellunmäen kosteikko otettaisiin suojelurajaukseen mukaan (Suomen ympäristökeskus 1997, Laine 1999). Ruisrääkälle sopivaa elinympäristöä on myös Sjöängenin peltoalueella. Kirjokertun ja pikkulepinkäisen elinympäristöjä voidaan lisätä myös hoitamalla Natura-alueeseen rajautuvaa kaatopaikan täyttömäen pohjoisrinnettä niiden elinympäristövaatimusten mukaisesti. Helsingin kaupungin kaatopaikka-alueen ennallistamissuunnitelma on kuitenkin ilmeisesti hylätty ja alueelle on tulossa lisää häiritsevää toimintaa. Syksyllä 1999 alueelta on esimerkiksi kaadettu kirjokertuille sopivaa pensaikkoa.

Kehrääjän ja harmaapäätikan kohdalla satamahankkeen aiheuttamia haittoja ei voidakompensoida.

Varovaisuusperiaatteen noudattaminen

Mustavuori-Östersundomin Natura-alueen tila on huono ilman satamahankkeen uusiakin haittoja. Satama liikenneyhteyksineen olisi sille uusi, ylimääräinen haitta. Tällaisessa tapauksessa kaikkien lisähaittojen arvioinnissa tulee käyttää varovaisuusperiaatetta.

Helsingin kaupungin tilaamaa alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa ei voida sellaisenaan käyttää kompensaationa, koska suunnitelma keskittyy jo olemassa oleviin haittoihin. Esimerkiksi rehevöityminen on aiheuttanut luontoarvojen vähenemistä jo nyt, ennen koko satamahanketta. Rehevöityminen ei ole riippuvainen satamasta, joten sen aiheuttamien haittojen korjaamiseen tehdyn suunnitelman toteuttaminen ei kompensoi sataman aiheuttamia uusia haittoja.

Sataman mahdollinen laajentuminen tulisikin huomioida sen haittavaikutuksia arvioitaessa. Samaa varovaisuusperiaatetta olisi noudatettava myös meluhaittojen arvioinnissa. Sataman ja sen liikenteen kasvu lisäävät tulevaisuudessa melun aiheuttamaa häiriötä. Satamahankkeen luontoarvoja heikentävät kokonaisvaikutukset ovat siten minimiarvioita.

On ilmeistä, että satamahanke toteutuessaan aiheuttaisi myös monia muita vaikutuksia Natura-alueen muilla osilla. Satama tulee nykyistenkin arvioiden mukaan lisäämään liikennettä ja siitä seuraavaa meluhaittaa ja lintujen törmäysriskiä Kapellvikenin alueella. Vastaavasti maantie- ja rautatietunnelien ulostuloalueet Österängenillä voivat lisätä Mustavuoren nykyiselle Natura-alueelle kohdistuvia haittoja.

Kokonaisarvio

Hanke heikentää luonnonsuojelulain 66 §:ssä tarkoitetuin tavoin merkittävästi Valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman alueen niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää verkostoon. Haittoja ei ole mahdollista kompensoida luonnonsuojelulain 69 §:n mukaisesti.

P on antanut lausuntonsa 2.11.1999. Siinä hän on esittänyt lähinnä seuraavaa:

Satamasta aiheutuvat välilliset haitat Natura-aluetta ympäröivän puskurivyöhykkeen kaventumisen ja maaston kulumisen sekä sataman toiminnan aiheuttaman melun välityksellä vaikuttavat myös Natura-alueen luonnonarvoihin. Lisäksi sataman laivaliikenne aiheuttaa vaaraa luonnolle haitallisten aineiden kulkeutumisesta mahdollisissa onnettomuustapauksissa Östersundomin lintuvesien alueelle.

Rautatien rakentaminen kulkemaan sillalla lahden yli tulee aiheuttamaan rantavyöhykkeen habitaattien tuhoutumista ja koko yhtenäisen lahtialueen pirstoutumisen. Habitaattien tuhoutumisen vuoksi eräiden lintudirektiivin lintulajien reviirejä todennäköisesti katoaa Porvarinlahdelta. Yhtenäisen kosteikkohabitaatin pirstoutuminen todennäköisesti myös heikentää joidenkin lajien kantoja alueella. Silta myös vaikeuttaa muuttolintujen laskeutumista ja nousua Porvarinlahdelta, joten sen merkitys muuttajien levähdysalueena vähenee. Lisäksi silta aiheuttaa meluhaittoja.

Tutkimuksissa on todettu, että melu vaikuttaa linnustoon häiritsevästi jopa 2,5 kilometrin päähän. Eri lintulajit reagoivat meluun eri tavoin, herkimpiä ovat kahlaajat ja vesilinnut. Mallinnetun ennusteen mukaan osassa Natura-aluetta sataman toimintojen ja sen liikenteen melun määrä tulisi ylittämään luonnonsuojelualueille esitetyt raja-arvot (45/40 dB). Viimeaikaiset tutkimukset melun leviämisestä ovat osoittaneet, että melun vaimeneminen on jopa puolta heikompaa kuin yleisesti käytetyissä melunleviämismalleissa. Tämä tarkoittaa sitä, että satama-alueelta ja Porvarinlahden ylittävältä sillalta leviävä melu on huomattavasti voimakkaampaa kuin mallinnetuissa melukartoissa on esitetty. Jos tämä olisi otettu huomioon melukartoissa, meluvyöhykkeet kasvaisivat Porvarinlahdella ja ulottuisivat myös Bruksvikenille. Molemmilla alueilla esiintyy muuttoaikoina runsaasti vesilintuja ja kahlaajia.

Satama ja sen maaliikenneyhteyden aiheuttavat haitallisia vaikutuksia myös alueen kasvillisuudelle ja kosteusoloille. Kosteusolot vaikuttavat välillisesti kasvillisuuteen ja sitä kautta myös eläimistöön. Rakentamisaikaisten haittojen minimoinnissa on olennaista, että maansiirtotyöt ajoitetaan talviaikaan.

Alueen säilyttämistarvetta korostaa se, että se on niitä harvoja kansainvälisen tason lintuvesiä Uudenmaan rannikolla, jotka ovat säilyneet melko luonnontilaisina. Laajalahden ruovikkovyöhykkeestä 40 % on tuhottu maantäytöin, Iso-Huopalahti jäi moottoritien ja kaatopaikan alle, Pikku-Huopalahti on rakennettu, Vanhankaupunginlahti on kärsinyt jätevesien aiheuttamasta ylirehevöitymisestä ja Pernajanlahden poikki rakennetaan moottoritie ja suurvoimalinja.

Satamahankkeella todennäköisesti on heikentävä vaikutus Natura-alueen luonnonarvoihin. Nämä vaikutukset kohdistuvat niin luontotyyppeihin kuin moniin suojelun tarpeessa oleviin eliölajeihin, joista alueella on tutkittu tarkemmin kasvillisuutta ja linnustoa. Sataman rakentaminen aiheuttaisi alueella muun muassa kasvillisuuden ja habitaattien tuhoutumista ja niiden pirstoutumista, kosteusolojen muutoksia seurausvaikutuksineen, puskurivyöhykkeen kaventumista sekä estevaikutuksia ja meluhäiriöitä ja öljyonnettomuusriskin kasvamisen. Tähänastiset arviot luonnonarvojen vähentymisestä ovat painottuneet välittömiin vaikutuksiin ja yksityiskohtiin, jotka ovat kuitenkin vähemmän tärkeitä kuin pitkäaikaisvaikutukset koko Natura-alueen luonnonarvoihin. Sataman vaikutuksesta useiden Natura-alueella pesivien lintulajien, joukossa myös lintudirektiivin liitteen I lajeja, ja muuttomatkalla olevien levähtävien lintulajien määrien arvioidaan vähenevän ja seurauksena olisi myös alueensuojeluarvon lasku.

Näkemykset, ettei haitta voisi olla merkittävä, jos lintulajien kannat ovat suuria koko Suomessa, eikä lajien suojelutaso koko maan mittakaavassa vaarannu, on osoitettu luonnonsuojelubiologisesti virheellisiksi. Lajit ovat lintudirektiivin liitteessä I siksi, että niiden suotuisa suojelun taso on koko Euroopan alueella vaarantunut. Muuttolinnut ovat samassa asemassa kuin liitteen I lajit. Kosteikkolintujen muutonaikaiset levähdysalueet ovat vähentyneet ja vähenemässä koko Euroopan alueella.

Satama ja sen maaliikenneyhteydet ja niiden rakentaminen aiheuttaisivat Natura-alueen ja sen ympäristön luonnonarvoille ekologiselta ja luonnonsuojelubiologiselta kannalta merkittäviä vaikutuksia, jotka heikentäisivät niitä tekijöitä, joiden perusteella aluetta on ehdotettu liitettäväksi Natura-verkostoon. Ekologisesti ja luonnonsuojelubiologisesti arvioituna Vuosaaren sataman ja sen maaliikenneyhteyksien pitkäaikaiset kokonaisvaikutukset merkittävästi heikentäisivät ehdotetun Natura-alueen kokonaisuuden luontoarvoja ja suojeluarvoa.

Z:n 19.9.2000 antamassa asiantuntijalausunnossa todetaan yksityiskohtaisemmin eri lintulajien osalta muun ohella seuraavaa:

Kirjokerttu, Sylvia nisoria, Barred Warbler

Kirjokerttu on harvinaistunut 1970-luvun vahvoista vuosistaan, jolloin Suomen kanta oli enimmillään noin 2000-2500 paria. Sittemmin laji on vähentynyt 1980-luvun puoliväliltä lähtien ja viimeisten viiden vuoden aikana voidaan puhua kannan romahtamisesta. Nykyisin (v. 1999-2000) kirjokertun pesimäkanta on 1000-1500 parin välillä (lausunnon laatijan oma arvio).

Laji on ollut Mustavuori-Östersundom alueella vähälukuinen pesimälintu. Se on pesinyt Vuosaaressa vuodesta 1969 (M. Lammin-Soila) ja Mustavuoren itä- ja länsipuolen pensastoissa vuodesta 1971 lähtien (L. J. Laine) 1980-luvun puoliväliin sekä myöhemmin myös Östersundomin Kapellvikenillä. Koko alueen yhteisparimäärä on ollut enimmillään (1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa) 8-10 paria.

Porvarinlahden ympäristössä on pesinyt keskimäärin kolme paria, pääasiassa entisen kaatopaikan pensaikoissa. Vuoteen 1998 saakka yksi reviiri sijaitsi Porvarinlahden kapeikossa suunnitellun rautatiesillan kohdalla. Lajin tilanne on kuitenkin heikentynyt vuosi vuodelta: kesällä 1999 Porvarinlahdella oli vain yksi reviiri ja kesällä 2000 kirjokerttu ei enää ilmaantunut alueelle lainkaan. Laji esiintyy alueella vielä Kapellvikenin alueella kolmen parin voimin.

Kirjokertun kannan romahdus on todettu myös muualla Etelä-Suomessa. Paitsi Vuosaaresta kirjokerttu on hävinnyt viime vuosina monilta tunnetuilta pesimäpaikoiltaan, muun muassa Helsingin Vanhankaupunginlahdelta, ja sen kanta on supistunut hyvin pieneksi entisillä vahvoilla esiintymisalueilla Kirkkonummella, Siuntiossa, Inkoossa ja Hangossa.

Sataman rakentamisella ja junaradalla ei ole vaikutusta kirjokertun pesintään Natura-alueella. Lajin elinympäristöt eivät vähene alueella. Porvarinlahdella kirjokertun ainoat mahdolliset elinympäristöt sijaitsevat nykyisin Vuosaaren täyttömäen läheisyydessä, mutta luonnollisen kasvillisuussukkession seurauksena pensaikot ja vesaikot ovat sielläkin ylikasvettuneina muuttuneet suurimmilta osin epäedulliseksi niin kirjokertulle kuin pikkulepinkäiselle. Tämän todistaa se, että alueella ei kesällä 2000 tavattu lainkaan kirjokerttua ja edellisenä vuonnakin vain yksi reviiri oli vallattu. Tilanne oli ennustettavissa ja kuuluu tämän matalia ja tiheitä pensastoja suosivan lajin normaaliin pesimäpaikkojen vaihtoon.

Optimaalisimpia pesimäympäristöjä kirjokertuille kyseisen Natura-alueen suojissa ovat nykyisin Kapellvikenin länsipään laajat pajupensaikot ja Mellunmäen kostea pensasniitty Mustavuoren ja Vanhan Porvoontien välissä. Valtaosa kirjokerttujen reviireistä sijaitsee puolikulttuurimaastoissa, jopa puutarhoissa. Kirjokertun pesintään voi vaikuttaa edistävästi luomalla keinotekoisesti hyviä pesimäpaikkoja pikkulepinkäiselle, sillä kirjokerttu on reviirinvalinnassaan täysin sitoutunut pikkulepinkäiseen.

Pikkulepinkäinen, Lanius collurio, Red-backed Shrike

Pikkulepinkäinen on kirjokerttua selvästi runsaampi ja laajemmalle levinnyt laji. Sen kanta oli Suomessa vahva vielä 1970-luvulla (n. 160 000 paria), mutta 1980-luvun alkupuolilta lähtien laji on taantunut kirjokertun tavoin vahvasti. Nykyinen kanta on noin 50 000-80 000 paria. Pikkulepinkäinen on tärkeä laji kirjokertun menestymisen kannalta, sillä kirjokerttu asettuu säännöllisesti pesimään sen naapuruuteen.

Lajin väheneminen on ollut selkeä myös Mustavuori-Östersundomin alueella: 1970-luvun alussa siellä pesi vähintään 15 paria, vuosina 1986-1987 kymmenen paria ja vuosina 1997-1998 enää viisi paria. Alueella on vielä lajille soveliaita pesimäympäristöjä, eniten Kapellvikenin alueella. Porvarinlahdella habitaatit ovat huonontuneet pensaiden ja vesaikkojen kasvettua liian korkeiksi. Siksi laji on hävinnyt myös Porvarinlahden kapeikosta eli suunnitellun rautatiesillan kohdalta. Vuosaaren täyttömäen alue tarjoaa nykyisin lajille korkeintaan 2-3 reviiripaikkaa.

Sataman ja junaradan rakentamisella ei ole negatiivista vaikutusta pikkulepinkäisen pesimiseen alueella. Pikkulepinkäinen viihtyy hyvin puolikulttuurimaastoissa, mm. puutarhoissa, ja sille on mahdollista luoda pesäpaikkoja keinotekoisesti pelkästään tietyn kokoisia risukasoja kasaamalla. Ongelmana on kuitenkin lajin laaja-alainen väheneminen Euroopassa.

Pyy, Bonasa bonasia, Hazel Hen

Pyyn reviirejä on Mustavuori-Östersundomin Natura-alueella kolmesta viiteen. Yksi reviiri sijaitsee Porvarinlahden piirissä rautatiesillan lähistöllä ja on vaarassa hävitä. Pyy on kuitenkin Suomessa runsas pesimälintu (kanta noin 250 000 paria). Laji on menestynyt viime vuosiin asti muita metsäkanalintujamme paremmin. Yhden parin vähennystä ei voida pitää merkittävänä menetyksenä. Laji ei tule katoamaan sataman johdosta Natura-alueelta.

Luhtahuitti, Porzana porzana, Spotted Crake

Luhtahuittia ei tavattu Porvarinlahdella vuosien 1997 ja 1998 takseerauksissa. Habitaatti ei ilmeisesti enää vastaa tämän lajin ympäristövaatimuksia. Luhtahuitti havaittiin v. 1998 Kapellvikenillä, jonne sataman häiriötekijöiden ei voida katsoa ulottuvan. Toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa luhtahuitin kanta on ollut Suomessa voimistumaan päin 1970-luvulta lähtien (L 1993). Kanta on n. 2 000 paria.

Ruisrääkkä, Crex crex, Corncrake

Ruisrääkkä on pitänyt useana vuotena reviiriä Österängenin pelloilla. Todennäköistä on, että reviiri häviää tältä alueelta. Lajin asema ei ole kuitenkaan Suomessa yhtä kriittinen kuin aiemmin. Kahden viimeisen vuoden aikana kanta on kohentunut huomattavasti: v. 1999 yli 3 000 reviiriä ja v. 2000 yli 5 000 reviiriä. Yhden reviirin häviämisestä ei ole merkittävää haittaa kokonaiskannalle, ottaen huomioon senkin, että lajille sopivaa pesimämaastoa, viljapeltoja ja kosteita niittyjä, on tarjolla runsaasti. Laji on havaittu monena vuonna Kapellvikenin ja Östersundomin alueella, joten se ei häviä alueelta.

Kehrääjä, Caprimulgus europaeus, Nightjar

Kehrääjästä on mainittu havainto Porvarinlahden alueelta, mutta kyseessä lienee ruokailuvierailu, sillä lähimmät lajille sopivat pesimämaastot sijaitsevat Kasabergetin männikköisillä kallioilla. Kehrääjät käyvät säännöllisesti saalistamassa 2-3 kilometrin päässä pesimäpaikaltaan (kehrääjätutkija V.A. Peiponen, suull. ilm.). Junarataa suurempina häiriötekijöinä voidaan pitää Vanhan Porvoontien autoliikennettä ja pesimäkallioilla liikkuvia ihmisiä. Kasabergetin alarinteet on melko vahvasti asutettu. Kanta on n. 3 000 paria.

Kalatiira, Sterna hirundo, Common Tern

Porvarinlahden itäosassa luodolla pesivän kalatiiraparin satamaa suurempana uhkana on vilkas veneliikenne. Kapellvikenillä pesii yksi pari, joka on sataman vaikutuspiirin ulkopuolella. Kalatiira on Suomessa laajalle levinnyt ja runsas laji. Kanta on n. 50 000 paria.

Kokonaisarvio

Edellä esitetyistä Mustavuori-Östersundomin Natura-alueen pesivistä lintudirektiivin liite I:n lintulajeista kaikkien parimäärä jää alle 1 % tasolle koko maan populaatioista. C-kategorian lajeiksi voidaan alueelta kelpuuttaa vain ruskosuohaukka (0,3 % maan kokonaiskannasta) ja kirjokerttu (0,24 %). Pikkusiepon (0,06 %), harmaapäätikan (0,05 %), kehrääjän (0,03 %) ja nykyisin myös luhtahuitin (0,05 %) osuudet näiden lajien koko maan kannasta ovat siksi pienet, että näitä lajeja voi pitää D-kategoriaan kuuluvina kuten kaikkia muita alueen lintudirektiivin liite I:n lajeja.

Ruskosuohaukka ja kirjokerttu ovat maassamme siksi harvalukuisia lajeja, että niiden suojelemiseen tulee kiinnittää erityistä paikallista huomiota. Ruskosuohaukka on tosin Euroopassa ja viime vuosina myös Suomessa runsastunut, mutta sen kanta on edelleen pieni (n. 320 paria). Ruskosuohaukka pesii Kapellvikenillä yli 2 km:n päässä satamasta, joten sen pesiminen ei häiriydy sataman taholta.

Kirjokertun kanta on taantunut vahvasti viimeisten 15 vuoden aikana. Harvinaistumisen syynä eivät ole paikallinen häirintä tai sopivien elinympäristöjen puute. Vähenemisen merkittävimmät syyt löytynevät muuttomatkan ja talvialueiden piiristä. Sataman toiminta ei häiritse merkittävästi kirjokertun kuten ei pikkulepinkäisenkään pesintää Natura-alueella; lajien parhaat pesimäpaikat Natura-alueella eivät ole uhattuina.

Harvinaisia pesimälintuja Natura-alueella ovat myös pohjantikka, pikkusieppo ja idänuunilintu, joiden pesintä on todettu Mustavuoren metsäalueella joinakin vuosina. Näiden lajien pesimäreviirit sijaitsevat kuitenkin vähintään kilometrin päässä Vuosaaren suunnitellusta satamasta ja junaradasta, joten lajien häiriintymistä on vaikea perustella. Linnustoarvoltaan selvästi vähäisempiin Bruksvikenin (0,8 km:n päässä) ja Torpvikenin (2,3 km) pesimälintuihin ei myöskään voi kohdistua vakavaa häiriötä. Näillä lahdilla ei v. 1998 takseerauksissa pesinyt yhtään lintudirektiivin liite I:n lajia.

Laine katsoo vaikeaksi löytää sellaisia perusteita, joihin nojautuen sataman ja junasillan rakentamisesta koituisi elinympäristöjen pirstoutumista, este- tai meluhäiriötä, jotka aiheuttaisivat merkittävää vahinkoa jollekin lintudirektiivin liitteen I lajeista.

Melun haittavaikutusta lintuihin ei tunneta kovin hyvin, mutta lähinnä ulkomaisiin tutkimuksiin perustuen eräissä lausunnoissa on otettu vahvasti kantaa melun haittavaikutuksista lintuihin. Varmojen kannanottojen esittäminen vaatisi tuekseen kotimaisia tutkimuksia. Pernajanlahden ja Karjaan Läppträskin lintukosteikkoja sivuavan raskaan liikenteen melu ei ole karkottanut näiden vesien rantamilta ainakaan joutsenia, hanhia, vesilintuja, satakieliä ja ruokokerttusia. Vanhan Porvoontien ei ole esitetty heikentävän lintukantoja ehdotetulla Natura-alueella: tie kulkee Mustavuoren luoteisimman osan poikki ja Östersundomin (Kapellvikenin) kosteikon pohjoisosan läpi. Meluhaitta on tällä hetkellä Vanhan Porvoontien varrella sijaitsevilla Natura-alueen osilla jopa yli 50dB.

Sataman toiminnan takia Vanhalla Porvoontiellä vilkastuva liikenne lisännee lintujen törmäyskuolemia. Tilannetta voidaan kontrolloida nopeusrajoituksin, mikä olisi jo nyt aiheellista Östersundomin suoralla, missä tie kulkee Natura-alueen poikki. Satamasta lähtevien junien nopeudet eivät yllä radan alkutaipaleella korkeiksi, ja tuskin aiheuttavat lintu-uhreja.

Porvarinlahden yli kulkevan rautatiesillan linnuille aiheuttama estehäiriö lienee hyvin vähäistä luokkaa. Linnut osaavat väistää esteitä päiväsaikaan. Sähkölangat voitaisiin kuitenkin jollakin tavalla suojata lahden poikki yöllä lentävien vesilintujen varalta.

Lausunnossaan Laine ei katso, että sataman ja maaliikenneyhteyden toteuttaminen esitetyssä muodossaan heikentäisi merkittävästi Mustavuoren lehdot-Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueen luonnonarvoja pesimälinnuston tai alueella pesimäajan ulkopuolella vierailevan linnuston osalta. Vaikutukset EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin ovat vähäiset sataman ja radan välittömässä läheisyydessä, ja on vaikea perustella, miten Natura-alueen tärkeimpien osa-alueiden Mustavuoren ja Kapellviken-Östersundomin linnusto häiriintyisi merkitsevästi sataman toteuttamisesta. Mustavuoren tärkeimmät lehtoalueet sijaitsevat kilometrin ja Kapellviken-Östersundomin kosteikon yli kahden kilometrin päässä satamasta.

Näin ollen ne luonnonarvot, joiden takia kyseinen aluekokonaisuus on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, eivät heikenny merkittävällä tavalla sataman tai sen liikenneyhteyksien rakentamisen ja toiminnan johdosta. Rakentamisen ja käytön vaikutukset eivät merkitsevästi vaaranna Natura-lajien suojelun tasoa kyseisellä Natura-alueella, eivätkä myöskään vaikuta näiden lajien suojelun tasoon valtakunnallisesti.

4.3. Valtioneuvoston päätös poikkeuksen tarpeellisuudesta

Valtioneuvosto on 2.12.1999 antamallaan päätöksellä n:o 104/1999 päättänyt todeta:

-että Vuosaaren sataman seutukaavaehdotusta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että ehdotus ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet (FI0100065) -niminen alue on valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 mukaisesti ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon.
-että Uudenmaan liiton hakemus luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisen valtioneuvoston päätöksen tekemisestä hylätään tarpeettomana.

Valtioneuvosto on päättänyt palauttaa hakemuksen asiakirjoineen Uudenmaan liitolle.

4.4. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu valtioneuvoston edellä olevasta päätöksestä tehtyihin valituksiin

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.12.2000 taltio n:o 3307 antanut ratkaisun valtioneuvoston 2.12.1999 antamasta päätöksestä tehtyihin valituksiin. Tällöin korkein hallinto-oikeus on perustellut luonnonsuojelulain sekä kaavoitusmenettelyä ja seutukaavan sisältöä koskevien säännösten ja viranomaisten toimivallan suhdetta muun ohella seuraavasti:

Korkein hallinto-oikeus on todennut, että luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä asetetut rajoitukset tulevat säännönmukaisesti selvitettäväksi ja ratkaistavaksi seutukaavaa koskevassa menettelyssä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa seutukaavan lainmukaisuus on valtioneuvoston 2.12.1999 antaman päätöksen jälkeen tullut alistuksen ja valitusten johdosta ympäristöministeriön ratkaistavaksi. Ympäristöministeriön päätöksestä on edelleen lain mukainen valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus on todennut, että luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa ei ole tarkoitettu sellaista järjestelmää, että poikkeusmenettelyn yhteyteen siirrettäisiin lain 65 §:ssä tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä tai myöskään 66 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaiselle taikka suunnitelman hyväksyvälle tai vahvistavalle viranomaiselle säännönmukaisesti kuuluvaa päätösvaltaa.

Valtioneuvosto on tehnyt päätöksensä tilanteessa, jossa ei ole ollut lainvoimaista päätöstäNatura-kohteesta. Samoin valtioneuvoston päätöksen jälkeen on tehty päätös seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisestä. Valtioneuvoston päätös, joka on rajattu koskemaan vain poikkeuksen tarvetta ja jossa ei ole käsitelty poikkeuksen edellytyksiä, on voinut koskea vain kaavan hyväksymistä edeltävää ehdotusta ja siten liittyä kaavan hyväksymismenettelyä koskevaan tuolloiseen vaiheeseen.

Valtioneuvoston valituksenalaisella päätöksellä, jossa on ratkaistu vain tuolloin käytettävissä olleen seutukaavaehdotuksen ja toteuttamissuunnitelman pohjalta luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin mukaisen poikkeuksen tarve tuolloin vielä valituksenalaiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettuun kohteeseen nähden, ei voi olla sitovaa oikeudellista vaikutusta seutukaava-asian myöhempään käsittelyyn.

Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon sen, että seutukaavaa koskevassa alistus- ja valitusmenettelyssä selvitetään kohdissa, heikentääkö seutukaavassa suunniteltu maankäyttö luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luonnonarvoja merkittävästi. Samoin korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon, että edellä lausutuin perustein valtioneuvoston päätöksellä ei ole oikeudellisesti sitovia vaikutuksia alistus- ja valitusmenettelyssä vireillä olevaan asiaan. Sen vuoksi lausunnon antaminen enemmälti valituksista on rauennut.

Tuossa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on siten ratkaistu asioiden lainmukainen käsittelyjärjestys. Sen mukaisesti kysymykset suunnitellun satamahankkeen lainmukaisuudesta ja luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä tarkoitettujen rajoitusten vaikutuksesta tulevat ratkaistaviksi seutukaavaa koskevassa säännönmukaisessa menettelyssä. Asia on siten nyt ympäristöministeriön päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana.

B. SEUTUKAAVA-ASIAN KÄSITTELYN VAIHEET

5. SEUTUKAAVAN JA SEUTUKAAVAN MUUTOKSEN HYVÄKSYMINEN

Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto on 28.12.1999 §:n 32 kohdalla hyväksynyt Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevan seutukaavan ja seutukaavan muutoksen kohdassa 3. selostetun ehdotuksen mukaisena ja alistanut päätöksen ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

6. ASIAN KÄSITTELY YMPÄRISTÖMINISTERIÖSSÄ

6.1. Valitukset ympäristöministeriössä

A:n oikeudenomistajat ovat vaatineet maakuntavaltuuston päätöksen vahvistamatta jättämistä ja asian palauttamista maakuntahallitukselle uudelleen valmisteltavaksi.

Uudenmaan ympäristökeskuksen, Biota BD Oy:n, P:n, Q:n ja R:n lausunnoista käy ilmi, että satamahankkeella on maa- ja meriliikenneyhteyksineen merkittäviä Natura-alueelle ulottuvia haitallisia vaikutuksia. Hanke vaikuttaa luontodirektiivin 6(3) artiklassa tarkoitetulla tavalla alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuuteen kajottaisiin suojelualuetta pienentämällä, heikentämällä alueen vesistön ja maaperän ominaisuuksia, pirstomalla alueen eheyttä ja sallimalla suoranaisesti lajien elinympäristöihin kohdistuvat immissiot, erityisesti melu- ja valohaitat. Kaavaa ei olisi tullut hyväksyä, koska kohteen luonnonarvot heikentyvät merkittävästi.

Sataman meriliikenneyhteyksien rajaaminen seutukaavan ulkopuolelle vaikeuttaa rakennuslain 22 §:ssä asetettujen kaavoituksellisten vaatimusten täyttymisen arvioimista. Rajaus vaikeuttaa myös luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetyn arvioinnin tekemistä, koska itse toiminnan aiheuttama melu ja ympäristöhäiriö jää tarkastelematta meri- ja ranta-alueiden osalta.

Ympäristövaikutusten selvittäminen ei täytä muutenkaan rakennuslain 3 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Kuopion yliopiston melulaboratorion johtajan FT S:n 16.12.1999 päivätty asiantuntijalausunto osoittaa, ettei satamahankkeen meluselvityksiä voida pitää asianmukaisina. Otettaessa huomioon lausunnosta ilmenevä tuore tutkimustieto melun kantautumisesta vesipatjan päällä, suursataman meluvaikutukset ovat ristiriidassa Vuosaaren asutuksen asutus- ja viihtyvyystavoitteiden kanssa. Sataman melutaso loukkaisi todennäköisesti meluntorjuntalain 9 §:ssä ja valtioneuvoston päätöksellä sen nojalla annettujen ohjearvojen enimmäismelunormeja ainakin lähimpien kiinteistöjen osalta. Myös valitukseen liitetyn DI T:n arvion mukaan hankkeen häiritsevä meluvyöhyke ulottuisi merkittävästi selvityksissä todettua ulommalle. T viittaa meluselvitysten puutteellisuuksiin liittyen muun muassa satamamelun impulsiivisuuteen ja kapeakaistaisuuteen, alusmelun matalataajuisuuden erityiseen häiritsevyyteen sekä sääolojen vaikutuksiin.

Savion tunnelin riskiselvitys on ainoastaan teoreettinen tarkastelu alustavan yleissuunnitelman pohjalta. Lopullinen linjaus ei ole sen nojalla tarkasti analysoitavissa. Koska lopullista linjausta ei ole tehty, tutkimukset ovat keskeneräisessä vaiheessa. Erityisen kriittinen kysymys liittyy Savion tunnelin pohjavesi- ja injektioriskeihin. Ennen täydellisen yleissuunnitelman laatimista kaikkia rakentamiseen liittyviä riskejä ei voida ennakoida eikä kaavaratkaisulle ole edellytyksiä.

Valitukseen liitetyn tutkija H:n lausunnon mukaan hankkeen kalataloudellisia vaikutuksia koskevia selvityksiä ei voida pitää luotettavina. On todennäköistä, että hanke heikentäisi merialueen virkistyskäyttömahdollisuuksia muun ohella virkistyskalastuksen osalta. Hanke vaikuttaisi koko pääkaupunkiseudun merialueiden virkistyskäyttömahdollisuuksiin kohtalokkaasti katkaistessaan venereitit vaikutusalueeltaan.

Valitukseen liitettyjen DI J:n lausuntojen mukaan seutukaavan pohjana olevat arviot liikenneyhteyksien ja liikennöinnin kustannuksista ovat puutteelliset.

Kaava ei täytä rakennuslain 22 §:n 2 momentin vaatimuksia sataman vastaisten laajennustarpeiden eikä myöskään asutukseen ja virkistykseen vastaisuudessa tarvittavien alueiden varaamisen osalta. Varattu alue on pienempi kuin niiden satamien yhteisala, jotka satamalla on tarkoitus korvata. Nykyaikaisen satamatoiminnan edellyttämien teollisten tukitoimintojen alueita ei ole riittävästi sataman välittömässä yhteydessä. Tilan puute yhdessä lay-out- ynnä muiden ongelmien kanssa estäisi tehokkaan logistisen ratkaisun syntymisen.

Suursatamavaraus muuttaisi Helsingin alueen viimeisen laajan asutus-, virkistys- ja luonnonsuojeluintressien kombinaatiomahdollisuuden laajaksi teolliseksi keskittymäksi. Hankkeen vaikutus muuttaisi asutuskäyttöön suunnitellun merellisen ympäristön luonteen. Sipoon kunnan Uudenmaan liitolle antaman lausunnon mukaan kaavavaraus johtaisi maisemakuvan merkittävään heikentymiseen Mölandetin, Kantarnäsin ja Ribbingin alueilla, jotka ovat jo rakennettuja pysyvän tai loma-asutuksen alueita. Porvarinlahden ylittävä rautatiesilta katkaisisi vesiväylän maiseman solmukohdassa ja rikkoisi haitallisesti rantavyöhykkeen ilmeeltään luonnontilaisen maiseman.

Satamavarauksen alle jäävään Käärmeniemeen on osoitettu suojelu- ja virkistysalueita, joiden osalta ei ole osoitettu suojeluarvon alentuneen. Seutukaavan muutokselle ei ole niiden osalta perusteita.

Itä-Uudenmaan seutukaavoissa ei ole esitetty satamaan liittyviä aluevarauksia, ei myöskään Sipoon suunnitelmissa. Virkistys- ja suojelualueiden verkosto jatkuu Itä-Uudenmaan seutukaavassa Sipoon puolelle. Itä-Uudenmaan seutukaavaan sisältyy merkittäviä taajamatoimintojen alueita Östersundomissa.

Koska sataman rautatieyhteydet ovat osoitettavissa vain Savion kautta, satamaa ei voida ottaa osittainkaan käyttöön ennen täysimittaisten liikenneinvestointien suorittamista. Pikkalanlahdella on valmiina parempi meriväylä kuin Vuosaareen on rakennettavissa. Lisäksi Pikkalan vaihtoehdon liikenneratkaisut ovat halvemmin toteutettavissa ja ympäröivät teollisuusvaraukset riittävät nykyaikaisen satamatoiminnan tarpeisiin.

Rautatieyhteyden toteutuessa Savion tunneliratkaisuna ja sataman sekä meriväylien vaatiessa huomattavia ruoppaus- ja läjitystoimenpiteitä, satamavarauksen meri- ja maaliikenneyhteyksien hintataso ei vastaa rakennuslain 22 §:ssä seutukaavan toteuttamiselle asetettua taloudellisuusvaatimusta.

Sataman sijaintiharkinnan joustamaton lähtökohta on sataman rakentaminen Helsingin kaupungin verorajojen sisäpuolelle. Todellista vaihtoehtoharkintaa ei ole tapahtunut. Esimerkiksi Pikkalan vaihtoehdon osalta todetaan Läntisen Uudenmaan seutukaavan luonnoksessa satamavaraus 80 hehtaariksi. Kuitenkaan vaihtoehdon selvittelyä ei ole jatkettu pidemmälle. Kirkkonummen yleiskaavaan sisältyy kuitenkin satamavaraus, joka mahdollistaa noin 5 miljoonan kappaletavaratonnin kapasiteetin käsittelyn. Lisäksi satamavaraukseen rajoittuvat useiden satojen hehtaarien laajuiset teollisuustoimintojen varaukset.

Leppäkorpi-Metsola Asukasyhdistys ry on valittanut ensisijaisesti Vuosaaren satamaradasta ja erityisesti sen pohjoispään linjauksesta. Toissijaisesti se on valittanut Vuosaaren satamasta.

Satamaradan Savion linjaus on peruutettava epärealistisena ja kalliina. Järkevämpi ja kustannuksiltaan kohtuullinen vaihtoehto on löydettävissä.

Ympäristövaikutusten arviointi on puutteellinen erityisesti vahinkoriskien kartoituksen kannalta. Lisäksi puutteita on erityisesti Metsolan ja Leppäkorven kylien osalta. Yhteisvaikutuksia muiden ympäristöä rasittavien hankkeiden kanssa ei ole otettu huomioon.

Nykyinen satamaratalinjaus on Metsolan ja Leppäkorven kylien alueella liian lähellä asutusta.Tunnelilinjaus on toteutettava selkeästi asutuksen ulkopuolella, mikäli nykyinen ratalinjaus pidetään voimassa.

Sataman rakentaminen kaavassa osoitetulla tavalla on ristiriidassa alueen luontoarvojen kanssa. Satama-alue rajoittuu Östersundomin lintuvesien ja Mustavuoren lehdon Natura 2000 -alueeseen. Mikäli satama toteutetaan, se tuhoaa vääjäämättä nämä luontoarvoltaan korvaamattomat alueet. Ei ole perusteltua lyödä lukkoon seutukaavaa ennen kuin tiedetään, onko yleensä realistista ja turvallista toteuttaa 14 kilometrin pituista tunneliprojektia. Uudeksi satamavaihtoehdoksi on nostettava Kirkkonummen Pikkala. Joka tapauksessa on etsittävä uusi ratalinjaus siten, että se voidaan integroida Suur-Helsinginrataverkkoon, kuten esimerkiksi Marja-rataan.

Leppäkorvessa ollaan rakentamassa uusia asuntoja. Ratalinjaus kulkee liian lähellä asutusta. Leppäkorvessa on lähdepohjainen maauimala. Kuusijärvi kuuluu myös ratatunnelin vaikutuspiiriin. Jos pahin toteutuu, Keravan jokikin voi kuivua. Varmaa on, että kaivot kuivuvat ja suuret puut kuolevat ratatunnelin vaikutusalueella.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituskirjelmä vastaa sisällöltään A:n oikeudenomistajien valitusta.

Lisäksi yhdistys on esittänyt, että Vuosaaren telakka-alueen käyttäminen asuntotarkoituksiin olisi asuntopulaa potevassa Helsingissä varteenotettava vaihtoehto.

Voimassa olevassa seutukaavassa Käärmeniemen eteläosa on osoitettu suojelualueeksi ja niemen muu osa virkistysalueeksi. Lehdessaari on kokonaan osoitettu virkistysalueeksi. Nämä aluevaraukset perustuivat aikanaan seutukaavaa laadittaessa 1970-luvulla tehtyihin arviointeihin kyseisten alueiden virkistys- ja suojeluarvoista. Seutukaavan muutosehdotuksessa ei ole osoitettu näiden alueiden suojeluarvon vähentyneen eikä sitä olisi voitu osoittaakaan, koska alueet ovat pysyneet luonnontilaisina.

Virkistysalueiden tarve on huomattavasti lisääntynyt, koska Vuosaaren ja koko Itä-Helsingin asukasmäärä on muun muassa metron myötä huomattavasti kasvanut. Käärmeniemi on virkistykseen erittäin sovelias, koska sen keskellä on kukkula, josta aukeaa upea näköala merelle. Myös Lehdessaari yhdistettynä kevyellä kävelysillalla mantereeseen muodostaisi erinomaisen merellisen virkistysalueen helsinkiläisille.

Vaatimus kaavassa suunnitellun maankäytön sopeutuvuudesta seutukaava-alueeseen rajoittuvien alueiden seutukaavoitukseen ei toteudu.

B:n kuolinpesän osakkaat ovat vaatineet maakuntavaltuuston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimuksensa tueksi he ovat esittäneet, että Uudenmaan liitto on hyväksynyt seutukaavan tuolloin lainvoimaa vailla olleen valtioneuvoston 2.12.1999 tekemän päätöksen perusteella. Kaavaa hyväksyttäessä on siten tapahtunut menettelyvirhe.

Ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta kaavaan liittyy useita puutteita. Näistä merkittävimpiä ovat meluvaikutusten arvioinnin riittämättömyys ja vesistöllisiä vaikutuksia koskevien selvitysten puutteellisuudet. Lisäksi on huomattava, että rautatietunnelin eteläisen suuaukon kohdalla on tärkeä Fazerilan-Valion pohjavesiesiintymä, jolle tunnelin rakentamisesta aiheutuvia pohjavesiriskejä ei ole selvitetty.

Valmistelussa ei liioin ole lainkaan huomioitu Westerkullan alueen kulttuurihistoriallista ja maisemallista erityisarvoa, joka on Vantaan kaupungin laatimassa yleiskaavassa ollut korostetusti esillä. Tämän ainutlaatuisen kokonaisuuden pilkkominen sataman maaliikenneyhteyksillä merkitsisi alueen kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen lähes täydellistä tuhoutumista. Lisäksi aluetta uhkaa sataman aluevarausten alimitoitus, joka voi johtaa sataman laajenemiseen Westerkullan pelloille.

Helsingin sataman omista melulaskelmista voidaan todeta, ettei hanke täytä meluntorjuntalain 9 §:n perusteella annettuja ohjearvoja.

6.2. Lausunnot ympäristöministeriössä

Oikeusministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, opetusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenneministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja työministeriö ovat antaneet rakennuslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetut lausunnot alistuksen johdosta ja sisäasiainministeriölle on varattu tilaisuus antaa tällainen lausunto.

Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosasto ja Uudenmaan ympäristökeskus ovat antaneet lisäksi lausuntonsa.

Uudenmaan liitto on antanut selityksen valitusten ja rakennuslain 25 §:n nojalla hankittujen lausuntojen johdosta.

Valittajat ovat antaneet vastaselitykset lausuntojen johdosta.

Ympäristöministeriö on lisäksi omasta aloitteestaan pyytänyt liikenne- ja viestintäministeriöltä lausunnon Vuosaaren sataman ja sen tarvitsemien liikenneyhteyksien toteuttamisesta ja vaihtoehdoista sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä lausunnon Vuosaaren sataman ihmisten terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä vaikutuksista.

Lausuntopyynnöissä ministeriö on ilmoittanut katsoneensa seutukaavan heikentävän luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin merkittävästi kohteen FI0100065 luonnonarvoja. Lausuntoja on pyydetty luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa mainituista seikoista.

Lausuntoja on pyydetty siitä, onko satamalle vaihtoehtoisia ratkaisuja vai onko hanke toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä. Koska alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltuja luontotyyppejä, lausunnoissa on vielä pyydetty esittämään, vaatiiko luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momentin mukainen ihmisen terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteyksien toteuttamista.

Liikenne- ja viestintäministeriö on todennut lausunnossaan, että Vuosaaren satamahanke on merkittävä valtakunnallinen hanke eikä satamalle ole riittävää vaihtoehtoa Helsingin seudulla eikä muuallakaan Suomessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pitänyt kansanterveydellisistä syistä ja yleisen turvallisuuden vuoksi sataman pikaista siirtoa Helsingin ydinalueelta Vuosaareen välttämättömänä.

Ympäristöministeriö on omasta aloitteestaan pyytänyt vielä Euroopan komissiolta lausunnon. Lausuntopyynnössään ministeriö on todennut, että luontodirektiivin 6(4) artiklan ja etenkin komission antaman tulkintaohjeen perusteella voidaan katsoa, että komission lausunto olisi tarpeen silloin, kun hankkeen luontoarvoja heikentävät vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti suojeltuun luontotyyppiin ja/tai lajiin ja hanketta perustellaan muulla erittäin tärkeällä yleisen edun kannalta pakottavalla syyllä.

Ministeriö on viitannut luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momenttiin, joka on tiukempi kuin direktiivi. Ministeriö on todennut, että kohteessa esiintyy korpihohtosammalta, puustoisia soita ja metsäluhtia, jotka ovat ensisijaisesti suojeltuja. Selvitysten mukaan hankkeella ei ole vaikutuksia näihin esiintymiin. Ministeriö on todennut Suomen lain kuitenkin edellyttävän tällaisessa tilanteessa komission lausuntoa.

Komissio on 2.11.2001 antamassaan vastauksessa viitannut aluksi siihen, ettäympäristöministeriön kirjeen mukaan toimivaltainen kansallinen viranomainen on katsonut, että hanketta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen merkittävästi heikentävän alueen Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet (FI0100065) laissa tarkoitettuja luonnonarvoja. Komissio on myös todennut ministeriön mainitsevan, ettei hankkeella ole selvitysten mukaan vaikutuksia alueella esiintyviin ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin tai lajeihin.

Vastauksenaan komissio on todennut, ettei luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu komission lausunto ole tarpeen, koska hanke ei todennäköisesti vaikuta alueen ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Muihin kuin ensisijaisesti suojeltuihin lajeihin kohdistuvien vaikutusten osalta kiinnitetään huomiota luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiseen velvollisuuteen toteuttaa kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä ja ilmoittaa komissiolle korvaavat toimenpiteet.

6.3. Ympäristöministeriön valituksenalainen päätös

Ympäristöministeriö on valitusten ja alistetun kaavan ja kaavanmuutoksen johdosta tehnyt ottaen huomioon päätöksen lopusta ilmenevät oikeusohjeet seuraavan päätöksen:

Satamahankkeen kokonaisuus ja liittyminen muuhun kaavoitukseen

Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteydet käsittävä seutukaava ja seutukaavan muutos täydentävät aikaisemmin vahvistettuja seutukaavoja, erityisesti vuonna 1996 vahvistettua taajama-alueita sekä liikenneväyliä ja -alueita koskevaa Helsingin seudun seutukaavaa. Tässä kaavassa, kuten myöskään aiemmissa kaavoissa, ei ole esitetty meriväyliä.

Vuosaaren satamaan johtava väylä sijoittuu pääosin Itä-Uudenmaan puolelle, joten sitä ei ole voitu esittää Uudenmaan liiton laatimassa kaavassa. Laivaväyliä ei ole esitetty myöskään Itä-Uudenmaan kaavoissa. Itä-Uudenmaan liiton lausunto Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä käsittävästä seutukaavaehdotuksesta ei osoita maankäyttösuunnitelmien merkittävää uusimistarvetta Itä-Uudenmaan puolella.

Satamaan johtava laivaväylä on esitetty koko pituudeltaan kaavaselostuksessa. Selostuksessa on tuotu esiin myös tutkitut vaihtoehdot ja väylävaihtoehdon valinnan yleiset perusteet. Satamaan johtavia väylien ympäristövaikutuksia on selvitetty myös seutukaavan lähdemateriaalina käytetyssä Helsingin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.

Vuosaaren satamaan liittyvän meriväylän vaikutuksia on arvioitu erikseen vielä Vuosaareen johtavan meriväylän suunnittelun ja siihen liittyvien lupaprosessien yhteydessä.

Koska satamahankkeen ympäristövaikutukset ovat tulleet kokonaisuutena avioiduiksi ja koska satamaan johtava laivaväylä pääosin sijoittuu Itä-Uudenmaan puolelle, ei sen poisjättämistä kaavasta voida pitää valittajien tarkoittamalla tavalla hankekokonaisuuden pirstomisena.

Satamavarauksen valtakunnalliset perustelut ja muut vaihtoehtoiset satamapaikat

Helsingin nykyisten satamien sijainti on kuljetusten kannalta erittäin huono, koska satamat toimivat keskusta-alueella ja hajautettuina.

Korkein hallinto-oikeus on 8.7.1997 ratkaistessaan Helsingin seudun taajama-alueet ja liikenneväylät käsittänyttä seutukaavaa koskeneet valitukset todennut, että Jätkäsaaren ja Sompasaaren alueet eivät sovellu pitkällä aikavälillä satama-alueiksi. Alueet on kyseisessä seutukaavassa vahvistettu taajamatoimintojen alueeksi. Helsingin seudulla ei siten ole satamien pitkäaikaiselle toiminnalle tarvittavaa aluevarausta.

Muun muassa liikenneministeriö ja satamien kehittämisohjelmia laativa satama-asiain neuvottelukunta ovat edellyttäneet Helsingin sataman kapasiteetin kasvattamista, koska kapasiteetin ylittävän liikenteen hakeutuminen muihin satamiin merkitsisi yhteiskunnalle merkittäviä lisäkustannuksia.

Helsingin sataman tuontiliikenteen pääkulutusalue on pääkaupunkiseutu lähiympäristöineen. Sataman vientiliikenteestä pääosa tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, mutta liikenneyhteydet muualle Suomeen ovat parhaat pääkaupunkiseudulta, jossa sekä päätiet että pääradat kohtaavat toisensa. Vuosaaren satamasta tehdyt yhdyskuntataloudelliset laskelmat osoittavat hankkeen kannattavaksi.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan uutta keskitettyä suursatamaa tarvitaan Helsingin seudulla. Helsingin nykyisten satamien kapasiteetti ei riitä. Satamatoimintojen hajauttaminen Suomen muihin satamiin on epätaloudellista. Suuret konttiterminaali-investoinnit, joita on tehty ja tehdään muun muassa Haminaan ja Kotkaan, eivät voi pitkän kiertomatkan takia palvella Helsingin tuontikuljetuksia. Myös liikenteen ympäristöpäästöt ovat hajautetussa mallissa suuremmat. Muut Suomen satamat eivät siten ole vaihtoehtoinen ratkaisu Vuosaarelle. Myös Länsisataman siirtäminen Pikkalaan johtaisi epätaloudelliseen toimintojen hajauttamiseen.

Pikkalassa voitaisiin aluksi hyödyntää olemassa olevia liikenneyhteyksiä. Niiden kapasiteetti ei kuitenkaan riittäisi suursataman tarpeisiin. Myös Pikkalassa uusien liike väylien rakentaminen olisi ongelmallista. Sataman, meriväylän sekä maaliikenneyhteyksien arvioidulla vaikutusalueella on useita Natura 2000 -verkostoon kuuluvia kohteita. Sataman alle jäisi viisi muinaismuistolain nojalla suojeltua kohdetta. Satamaa varten rakennettava Hanko-Hyvinkää rata sijoittuisi vaihtoehdosta riippumatta valtakunnallisesti arvokkaalle Siuntionjokilaakson maisema-alueelle.

Ympäristöministeriö katsoo, että seutukaavan yhteydessä on riittävästi tarkasteltu myös hankkeen valtakunnallisia perusteita ja vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Vuosaaren vaihtoehtoiset käyttömahdollisuudet

Vuosaari liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1966. Perusteluina olivat erityisesti Helsingin energiahuollon ja sataman tulevat tarpeet. Vuonna 1992 Vuosaaren satama sai likipitäen nykyisen muotonsa, kun Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Yleiskaava 1992:n. Siinä nykyiset tavarasatama-alueet päätettiin varata pääasiassa asumiseen ja Vuosaaresta varattiin entisen telakan alueelta tilaa uudelle kappaletavarasatamalle. Uudenmaan liitto ja sen edeltäjä, Helsingin seutukaavaliitto, ovat pitäneet perusteltuina Helsingin kaupungin suunnitelmia keskittää tavarasatamatoiminnot Vuosaareen ja vapauttaa kantakaupungin yhdyskuntarakenteellisesti edulliset satama-alueet asunto- ja toimitilarakentamiselle.

Helsingin kaupunki on ennen vuoden 1992 yleiskaavaa tutkinut lukuisan määrän erikaupunkirakennevaihtoehtoja, myös sellaisia, joissa satamat jäivät entisille paikoille ja Vuosaaren telakka-alueelle olisi kaavoitettu asuntoja ja muuta toimintaa. Uudenmaan liitto on lausuntonsa mukaan seurannut tätä työtä.

Satamavarauksen aluetarve ja suunnittelujänne

Seutukaavassa esitetty aluevaraus perustuu Vuosaaren sataman perustamissuunnitelmaan sekä sataman yleissuunnitelmaluonnoksen laskelmiin aluetarpeesta. Yleissuunnitelmaluonnoksessa satama-alueen pinta-ala on 152 hehtaaria.

Satama on suunniteltu rakennettavaksi kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe korvaisi Länsisataman ja Sörnäisten sataman. Alueelle nykyisistä satamista siirtyvien toimintojen käytössä on yhteensä 139 hehtaaria. Toista vaihetta rakennettaisiin liikenteen lisääntymisen mukaan.

Satamavaraus on mitoitettu niin, että se pystyy välittämään 12 miljoonaa tonnia kappaletavaraa vuodessa. Laskelma perustuu nykyisen kaltaiseen liikenteeseen, jossa pääosa tavarasta kulkee suuryksiköissä linjaliikenteen laivoilla.

Valittajien viittaamat K:n arviot sataman suunnitellun kapasiteetin tilantarpeesta perustuvat suurien Keski-Euroopan satamien toimintaperiaatteisiin, jotka olennaisesti eroavat Suomen satamissa noudatetuista toimintaperiaatteista. K muun muassa käyttää esimerkkinä Zeebruggen terminaalia, jossa 8 hehtaarin terminaalialueen kautta kulkee 80 000 yksikköä. Sörnäisten satamassa vilkkaimman lauttapaikan kautta kulki vuonna 1998 110 000 yksikköä, tilaa oli kuitenkin vain puolet Zeebruggessa käytetystä.

Kaavan laatimisen rinnalla on Helsingin kaupungin toimesta tehty satama-alueen sisäisiä järjestelyjä koskeva yleissuunnitelma. Järjestelyt perustuvat satamaoperaattoreiden ja muiden toiminnanharjoittajien kanssa käytyihin neuvotteluihin. Aluevaraus tullaan toteuttamaan tasaisena kenttänä, jonka sisäisiä järjestelyjä voidaan satama- ja kuljetuslogistiikan kehityksen myötä helposti muuttaa tekniikan kehitystä vastaavaksi.

Varsinaisen seutukaavassa osoitetun satama-alueen yhteyteen on myös ympäristöministeriössä vahvistettavana olevassa asemakaavassa osoitettu noin 52 hehtaaria käsittävä työpaikka-alue. Ne korttelit, jotka rajoittuvat suoraan satama-alueeseen, on varattu satamatoimintaan liittyville teollisuus- ja varastorakennuksille. Tälle yhteensä noin 18 hehtaarin suuruiselle alueelle on suora työkoneyhteys satama-alueelta.

Suunnitellun sataman läheisyydessä Itä-Helsingissä ja Kaakkois-Vantaalla on jo nyt laajoja tukkukaupan ja teollisuuden alueita. Ainakin osa näistä alueista soveltuu hyvin myös satamaan liittyvien teollisten toimintojen tukialueiksi. Tästä ei välttämättä seuraa valittajien mainitsemaa rekkaliikenteen ja onnettomuusriskien kasvua.

Seutukaavan on katsottava perustuneen riittäviin selvityksiin ja tutkimuksiin.

Seutukaavan taloudellisuusvaatimus ja liikenteellisten selvitysten puute

Seutukaavan pohjana olevat hankkeiden ja liikennöinnin kustannukset ovat perustuneet satamahankkeen alustaviin suunnitelmiin. Tätä suunnittelutarkkuutta voidaan seutukaavan yleispiirteisyys huomioon ottaen pitää riittävänä. Kustannusarviot eivät ole oleellisesti muuttuneet seutukaavan jälkeen laadituissa tarkemmissa suunnitelmissa.

Vuosaaren satamasta on tehty yhdyskuntataloudellinen laskelma. Laskelmassa 18.5.1998 on otettu huomioon kaikille osapuolille, niin kunnalle, valtiolle kuin yksityisillekin, aiheutuvat kustannukset ja hyödyt. Kaavaselostuksessa esitetty laskelma osoittaa, että hanke on yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Sen hyöty-kustannussuhde on 3,1 ja sisäinen korko 17,3 %. Hyödyt syntyvät varsinaisiin satamatoimintoihin ja kuljetuksiin liittyvissä kustannuksissa syntyvissä säästöissä sekä yhdyskuntarakenteen tiivistymisestä saatavasta hyödystä. Hankkeen taloudellisuutta ei voida arvioida perustuen vain sen jonkun osan, kuten rautatietunnelin, kalleuteen.

Kannattavuustarkasteluun sisältyvän herkkyystarkastelun perusteella hyödyt pysyvät haittoja suurempina, vaikka Vuosaaren investointikustannukset olisivat 20 % arvioitua suuremmat tai vaikka yhdyskuntarakenteen tiivistymisen hyödyt olisivat 30 % arvioitua pienemmät. Kannattavuus ei myöskään heikkene merkittävästi silloin, jos junakuljetusten osuus sataman tavaraliikenteestä olisi sama kuin nykytilanteessa. Hanke on edelleen kannattava, vaikka nämä muutokset toteutuisivat samanaikaisesti.

Vuosaaren satamahankkeen yhteiskuntataloudellinen kannattavuuslaskelma on liikenne- ja viestintäministeriön toimesta tarkistettu helmikuussa 2001. Laskelmassa oletettiin, että jos hanketta ei toteuteta, nykyiset satamat jatkavat toimintaansa. Niiden kapasiteetin ylittyessä liikenne ohjautuu muualle. Laskelmassa lisäkapasiteetti sijoitettiin Pikkalaan. Laskelman tulokseksi saatiin, että myös näillä lähtöoletuksilla Vuosaaren sataman rakentaminen on yhteiskuntataloudellisesti selvästi kannattava hanke, jonka hyötykustannussuhde on 2,4 ja sisäinen korko 14,7 %.

Ympäristöministeriö katsoo, että kaavaa laadittaessa on pidetty riittävästi silmällä maankäytön taloudellisuutta.

Meluarvioiden puutteet

Seutukaavan melutarkastelut perustuvat pääasiassa Helsingin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Arviointia ja meluntorjuntasuunnitelmia on myöhemmin tarkennettu sataman asemakaavan ja satamaan johtavien liikenneväylien tarkemman suunnittelun yhteydessä.

Ympäristöministeriö toteaa, että valtioneuvoston melutasoja koskevassa päätöksessä (29.10.1992/993) esitetyt arvot eivät ole sitovia valittajien tarkoittamia enimmäisnormeja, vaan ohjeellisia arvoja, joista voidaan perustellusti yksittäistapauksissa poiketa.

Ohjearvoihin perustuvia melualueita määriteltäessä ei ole tarkoitettu käytettäväksi tilanteita, joissa ääni esimerkiksi poikkeuksellisten sääolosuhteiden johdosta kulkeutuisi tavanomaista kauemmaksi. Ohjearvot sekä myös pohjoismainen melun leviämistä kuvaava laskentamalli kuvaavat keskimääräistä pitkän ajan äänitasoa, joka on arvoltaan samaa luokkaa kuin taso, joka lyhytaikaisena esiintyy silloin, kun sää on lievästi etenemistä suosiva.

Välittäjien käyttämä asiantuntija S esittää, että laskettuihin melutasoihin tulisi lisätä impulssikorjaus lastaustoiminnan impulssimaisuudesta johtuen. Ympäristöministeriö toteaa, että valtaosa sataman melusta ei ole impulssimaista eikä siihen siten tule lisätä impulssikorjausta.

Laskennassa käytetyt mallit huomioivat akustisesti kovan vedenpinnan vaikutuksen äänen etenemiseen. Sen sijaan ei ole perusteltua ottaa huomioon S:n tarkoittamaa harvinaisten sääolojen vaikutusta äänen etenemiseen.

Selvityksistä pois jätetty laivojen aiheuttama melutaso on sataman muuhun melutasoon nähden erittäin vähäistä. Sillä ei ole siten käytännön merkitystä melualueiden laajuuteen. Myös selvityksissä käytettyjä melulähteiden päästöarvoja voidaan pitää käyttökelpoisina.

Ympäristöministeriön käsityksen mukaan tehtyjä meluselvityksiä voidaan pitää riittävänä seutukaavan vaikutusten arvioimiseksi ja niiden perusteella laskettuja melualueiden laajuuksia oikeina.

Meluhaittojen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet

Seutukaavassa ei ole esitetty sen yleispiirteisyydestä johtuen määräyksiä meluhaittojen vähentämiseksi. Satamahankkeen aiheuttamaa melua ja melun haittojen vähentämiseen tarvittavia toimenpiteitä käsitellään kuitenkin kaavaselostuksessa yleispiirteisesti. Melun aiheuttamia haittoja vähennetään erityisesti kaavassa esitettyjen tunneliratkaisujen avulla. Meluhaittoja voidaan edelleen vähentää merkittävästi yksityiskohtaiseen suunnitteluun liittyen.

Satama-alueen yleisjärjestelyjen tavoitteena on vähentää melua alueen sisäisin järjestelyin muun muassa sijoittamalla meluesteiksi alueen pohjoiskulmaan konttivarastot ja koillissivulle varastorakennusten rivi. Helsingin kaupungin hyväksymässä Vuosaaren sataman ja ympäristön asemakaavassa on sataman koillisreunalle määrätty rakenteellinen melusuojaus sekä pohjoispuolelle satama-alueen ja luonnonsuojelualueen väliin meluvalli.

Sataman ratapiha sijoittuu etelä- ja pohjoisosiltaan huomattavasti ympäristön maantasoa alemmaksi, mikä vähentää melun leviämistä. Ratapihan keskiosalle Porvarinlahden puolelle toteutetaan meluvalli. Porvarinlahden ylittävä ratasilta on asemakaavamääräysten mukaan varustettava melukaiteella. Labbackan tunneleiden pohjoispuolella sekä satamatien että radan meluntorjunta toteutetaan meluvallein.

Mustavuoren kohdalle Itäväylälle on tien parantamisen yhteydessä tarkoitus rakentaa metrin korkuinen melukaide. Melusuojauksen jälkeen luonnonsuojelualueilla sovellettava melutason ohjearvo ylittyy n. 0,5 km:n etäisyydellä tiestä. Se vastaa suunnilleen suojaamatonta nykytilannetta.

Torjuntatoimien johdosta ei melun ohjearvoja ylitetä vakituisen asutuksen alueilla. Loma-asutukseen käytettyjen Mölandetin ja Pikku-Niinisaaren länsiosissa melutaso on korkeimmillaan noin 47 dBA. Se alittaa loma-asumiseen taajamassa sovellettavan 55 dBA:n ohjearvon, mutta ylittää hieman taajaman ulkopuolella sovellettavan 45 dBA:n melutason. Tälle 45-50 dBA:n alueelle jää noin 20 loma-asuntoa.

Seudun vastaiset virkistystarpeet ja erityisolot

Niinilahden ja Ruusuniemen pienvenesatamat sekä suuri osa virkistyskalastukseen käytetystä Kalkkisaarenselästä jäävät suunnitellun sataman alueelle. Toisaalta mahdollisuudet virkistyskalastukseen ja veneilyyn lisääntyvät kantakaupungin tuntumassa olevilla merialueilla, missä laivaliikenne vähenee tavaratoimintojen siirtyessä Vuosaareen.

Vuosaaren satamahankeen kalataloudellisia vaikutuksia on selvitetty kaavan lähdemateriaalina käytetyssä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Satamahankkeen kalataloudellisia vaikutuksia ja vaikutuksia virkistyskalastukseen on selvitetty lisäksi vesilain mukaisessa ja vesioikeuden säätelemässä prosessissa.

Länsi-Suomen vesioikeus on 9.7.1998 myöntänyt merenkulkulaitokselle luvan Vuosaaren sataman I-vaiheen ja satamaan johtavan 11 metrin väylän rakentamiseen siihen liittyvine ruoppauksineen ja luvan ruoppausmassojen läjittämiseen. Samalla vesioikeus päätti syntyvien haittojen ja niistä aiheutuvien korvausten käsittelytavasta.

Vaasan hallinto-oikeus on 24.2.2000 antamallaan päätöksellä osin jättänyt tutkimatta ja muilta osin hylännyt vesioikeuden päätöksestä tehdyt valitukset muuttaen ainoastaan suoritettavaksi määrättyä kalatalousmaksua. Päätöksen perusteluissa on todettu kalataloudellisten haittojen olevan lyhytaikaisia. Maksu on määrätty suoritettavaksi niinä vuosina kuin päätöksen mukaisia töitä tehdään ja se on tarkoitettu käytettäväksi kalataloudellisiin hoitotoimenpiteisiin hankkeen vaikutusalueella. Vaasanhallinto-oikeudella on ratkaisua harkitessaan ollut käytössään hankkeen kalataloudellisten selvitysten ohella myös valittajien mainitseman H:n tutkimus.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä on tehty valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten vesilain mukaiset luvat eivät ole lainvoimaisia. Korkein hallinto-oikeus ei ole vielä ratkaissut valituslupa-asiaa. Vaasan hallinto-oikeus kielsi päätöksessään sen täytäntöönpanon ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Ympäristöministeriö toteaa, että voimassa olevassa Helsingin seudun taajamaseutukaavassa on jo otettu huomioon Käärmeniemen eteläosan ja Lehdessaaren suojelu- ja virkistysarvojen vähentyminen muun muassa siten, että Itä-Helsingistä ja Kaakkois-Vantaalta on osoitettu aikaisemmin vahvistettuihin seutukaavoihin kuulumattomia, korvaavia alueita sataman aiheuttamille Käärmeniemen ja Lehdessaaren maankäyttömuutoksille.

Satamarata Natura-alueen ulkopuolella

Ympäristövaikutusten arviointi

Savion ratavaihtoehto oli mukana Helsingin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Hankkeen yhteysviranomaisena toimineen Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan on ollut myönteistä, että YVA-menettelyssä on tarkasteltu sataman ja sen liikenneväylien muodostamaa hankekokonaisuutta. Tämä on mahdollistanut kokonaiskuvan saamisen hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista. Hankkeen suunnitteluvaiheen huomioon ottaen arviointiselostusta on pidettävä riittävänä. Ympäristökeskus toteaa kuitenkin, että ympäristöselvityksiä on tarkennettava myöhemmissä suunnittelu- ja lupamenettelyissä.

Ympäristöministeriö toteaa, että arvioita vaikutuksista on tarkennettu seutukaavan laatimisen sekä satamaradan alustavan yleissuunnitelman ja hankkeen maaliikennesuunnittelun yhteydessä. Uusien ympäristöä merkittävästi rasittavien toimintojen sijoittaminen alueelle edellyttää ympäristövaikutusten selvittämistä ja lupamenettelyjä. Hankkeiden yhteisvaikutukset radan kanssa tulevat tässä yhteydessä selvitettäviksi.

Ratatunnelin riskit

Satamaradan alustavassa yleissuunnitelmassa on selvitetty pohjavesialueet ja kartoitettu yksityisiä talousvesikaivoja. Radan yleissuunnitelman yhteydessä suunnitelmia on edelleen tarkennettu. Selvitysten mukaan joidenkin kaivojen vedenpinta voi alentua tai kuivua kokonaan. Vedensaanti alueen kaivojen varassa oleville kiinteistöille kuitenkin turvataan ja kaivoille mahdollisesti aiheutuvat vahingot korvataan tai tontille johdetaan kunnallinen vesijohto.

On huomattava, että seutukaava sisältää ainoastaan yleispiirteisen maankäyttösuunnitelman.Konkreettinen ratalinjaus selviää vasta myöhemmin tehtävän suunnittelun yhteydessä. Pohjavesien haitallisia muutoksia pystytään tarvittaessa estämään tehokkaasti tiivistämällä kallio ennen ratatunnelin louhimaan. Esimerkiksi Kuusijärven kohdalla on radan yleissuunnitelmassa suunniteltu kalliota tiivistettäväksi noin kilometrin matkalla.

Rata on tunnelissa Fazerilan pohjavesialueen itäpuolella lähimmillään noin 350 metrin etäisyydellä pohjavesialueen rajauksesta. Suunnittelun yhteydessä ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella radan voitaisiin katsoa aiheuttavan riskiä pohjavesiesiintymän hyödyntämiselle.

Savion tunnelia koskevassa riskikartoituksessa on käsitelty satamaradan tunneliosuuksienrakentamisaikaisia riskejä. Oy VR-Rata Ab:n ja tanskalaisen COWI konsulttitoimiston laatima riskiraportti sisältää luottamuksellisena pidettävää tietoa Ruotsin Hallandsåsin ja Norjan Römersriksportenin tunnelityömaista. Riskiraportin tiivistelmä on ollut vapaasti saatavissa. Riskiraportin mukaan on hyvin epätodennäköistä, että Savion tunnelissa esiintyisi vastaavia ongelmia kuin edellä mainituissa tunneleissa kallioperän erilaisuuden vuoksi.

Satamaradan alustavan yleissuunnitelman mukaan satamaradalla ei kuljeteta säiliövaunuja eikä massaräjähteitä. Vaarallisten aineiden osuus junakuljetuksista on alle 10 prosenttia.

Satamaradan vaihtoehtoiset linjaukset

Leppäkorpi-Metsola Asukasyhdistys ry:n esittämä Marja-radan jatkeeksi soveltuva vaihtoehto kulkisi pintaratana Vantaan yleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi maatalous- ja virkistysalueiksi vahvistettujen peltoalueiden poikki. Kytkennästä Marja-rataan ei olisi hyötyä ratojen erilaisten tehtävien ja teknisten vaatimusten johdosta. Marja-rata on henkilöliikenteen rata. Satamaradalla on tarkoitus kuljettaa vain tavaraa.

Seutukaava osoittaa satamaradan yleispiirteisen linjauksen siten, että se kulkee Metsolan-Leppäkorven kylien alueella nykyisen rakennuskannan ohitse. Linjaus tarkentuu radan yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Seutukaavan pohjana olevassa alustavassa yleissuunnitelmassa on varauduttu tekemään meluntorjuntaeristys niihin tunneliosuuksiin, joiden kohdalla on asuinrakennuksia 100 m lähempänä ratalinjaa.

Kulttuuriympäristö ja maisema

Uudet liikenneväylät sijoittuvat lähimmillään suunnilleen nykyisten väylien etäisyydelle Westerkullan kartanosta ja sen piha-alueesta.

Itäväylän eteläpuoleisen Österängenin peltoalueen laajuus ja mataluus meren pinnan korkeuteen nähden ei anna sataman liikennejärjestelyille muita mahdollisuuksia kuin matalien tie- ja ratapenkereiden toteuttamisen. Istutettavat meluvallit estävät melun leviämisen ja lieventävät maisemallisten arvojen heikkenemistä.

Suunnitellun sataman alueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevat mm. telakka-alue ja voimalaitos. On selvää, että yhdyskuntarakentamisen seurauksena maisema muuttuu. Muutoksia ei voida kuitenkaan pitää niin merkittävinä, että kaava voitaisiin tällä perusteella jättää vahvistamatta.

Kaavan vaikutus maanomistajiin

Valitus 1

A:n kuolinpesä omistaa Porvarinlahden pohjoisrannalla sijaitsevan tilan RN:o 1:52 ja tähän tilaan sen pohjoispuolella rajoittuvan tilan RNo 1:2 Sipoon kunnassa. Tilaa RN:o 1:52 vastapäätä olevat alueet on hyväksytyssä asemakaavassa osoitettu suojelu- ja virkistysalueiksi. Sataman aluevaraus sijaitsee tilaan nähden Varissaaren takana noin 500 metrin etäisyydellä. Näin ollen seutukaavan aluevarauksilla ei ole suoraa vaikutusta tilan käyttöön.

Valitus 5

B:n kuolinpesä omistaa satama-alueen lähellä sijaitsevasta Kalkkisaaresta 7/12. Saari on valituksen mukaan loma-asuntokäytössä. Saari on voimassa olevassa seutukaavassa osoitettu suojelualueeksi. Helsingin kaupungin hyväksymässä satama-alueen asemakaavassa Kalkkisaaren etelä- ja kaakkoisosa on osoitettu suojelualueeksi (SL) ja pohjoisessa vähäisempi osa retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR). Saarella sijaitsee pohjakartan mukaan kolme rakennusta sen pohjoisosassa, näistä rakennuksista yksi SL-alueella ja kaksi VR-alueella. Sen lisäksi saarella on muutamia rakennelmia tai vähäisiä rakennuksia. Kolme rakennusta on merkitty asemakaavaan merkinnällä vr, mikä tarkoittaa kaavamääräyksen mukaan, että rakennusta saadaan korjata, mutta mikäli rakennus puretaan, alue on istutettava.

Kalkkisaari sijaitsee hyväksytyn asemakaavan mukaan vain noin 35 metrin etäisyydellä sataman koillisrajasta, joten saari ei sijaintinsa, sille aiheutuvan yli 50 dB melun eikä myöskään luonnonarvojensa vuoksi sovellu loma-asuntokäyttöön. Loma-asuntoja voi edelleen käyttää asemakaavan määräyksen puitteissa maanomistajan niin halutessa.

Asemakaava antaa kaupungille oikeuden lunastaa virkistysalueen ja valtiolle oikeuden lunastaa suojelualueen, jolloin alueista sekä rakennuksista suoritetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan täysi korvaus. Toisaalta maanomistajalle syntyy asemakaavan kautta mahdollisuus vaatia alueensa lunastamista, jos maanomistaja ei voi enää käyttää aluetta kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla hyväkseen. Tämä vaatimus perustuisi tällä hetkellä voimassa olevan, uuden maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ään.

B:n kuolinpesä omistaa lisäksi vesialuetta Kalkkisaaren ympärillä sekä Pikku Niinisaaren kaakkoisosan ympärillä. Vesialueiden käyttöoikeuden lunastaminen sataman liikennöintialueella sisältyy Länsi-Suomen vesioikeuden päätökseen, jonka Vaasan hallinto-oikeus on pysyttänyt ja josta on tehty valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vesialueen lunastamisen aiheuttamista korvauksista päätetään vesilain mukaisessa menettelyssä.

Sataman maaliikenneyhteydet kulkevat kuolinpesän Vantaan kaupungissa osittain omistaman Westerkullan tilan RN:o 18:0 alueella siten, että Labbackan mäen kohdalla yhteydet ovat maanalaisia ja Österängenin peltoalueen kohdalla maanpäällisiä. Maanpinnalla olevat yhteydet koskevat vain pientä osaa suuresta tilasta ja maanalaisilta osin ne eivät vaikuta tilan käyttöön. Tie- ja rautatiealueiden lunastuksesta aiheutuvista korvauksista on säädetty erikseen.

Näissä olosuhteissa kaava ei aiheuta maanomistajalle kohtuutonta haittaa.

Luonnonsuojelulain Natura-säännösten vaikutus kaavan käsittelyyn

Sovellettavat säännökset

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/94) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset.

Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.

Luonnonsuojelulain 69 §:n 2 momentin mukaan, jos Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 §:n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan.

Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueen luonnonarvot

Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet -alue koostuu neljästä erillisestä osasta Helsingin, Vantaan ja Sipoon raja-aluetta. Osa-alueet ovat 1) Mustavuoren, Porvarinlahden, Labbackan ja Kasabergetin muodostama kokonaisuus, 2) Bruksviken, 3) Torpviken ja 4) Kapellviken.

Laaja, useasta erillisestä osasta koostuva Natura-alue on luonnoltaan monipuolinen. Se koostuu matalista merenlahdista ja niiden rantaluhdista ja -niityistä sekä kallioisista mäistä, joiden rinteillä on lehtokasvillisuutta. Labbackalla ja etenkin Mustavuorella lehto- ja kalliokasvillisuus on rehevää ja edustavaa. Kasaberget on Mustavuorta karumpi. Alueen lehdot, lintuvedet ja kalliot on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi. Ne muodostavat yhdessä erittäin merkittävän luontokokonaisuuden.

Natura 2000 -tietolomakkeen mukaan luontodirektiivin liitteen 1 tarkoittamista luontotyypeistä koko Mustavuoren-Östersundomin alueella esiintyy seuraavia: laajat matalat lahdet, kosteat suurruohoniityt, tuoreet pienruohoniityt, vaihettumissuot ja rantasuot, kalkkikalliot, silikaattikalliot, puustoiset suot, metsäluhdat ja lehdot. Näistä puustoiset suot ja metsäluhdat ovat luontodirektiivin tarkoittamia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä. Lintudirektiivin liitteen I tarkoittamista lintulajeista alueella esiintyvät idänuunilintu, kalatiira, kehrääjä, kirjokerttu, laulujoutsen, liro, pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pyy, ruisrääkkä ja suokukko.

Mustavuoren lehdon alueella esiintyy luontodirektiivin liitteen II tarkoittamista lajeista korpihohtosammal. Labbackan-Kasabergetin alueella on pienialaisina luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä puustoiset suot ja metsäluhdat.

Porvarinlahden alue on erityisesti lintujen muutonaikainen levähdysalue sekä ravinnonhankinta-alue ja pesimäalue useille lintudirektiivin liitteen I lajeille. Tällä alueella esiintyvät ilmoituslomakkeen mukaan lintudirektiivin liitteen I lajeista pikkulepinkäinen, kirjokerttu, pyy ja kehrääjä.

Vuosaaren satamahankkeen vaikutukset Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueen luonnonarvoihin

Satamahankkeen vaikutukset Natura-alueen luonnonarvoihin ovat seurausta sataman alle jäävästä elinympäristöstä, sataman ja sen liikenneyhteyksien aiheuttamasta melusta ja häiriöstä sekä satamaradan rautatiesillan ja sen yläpuolisten sähköjohtojen estevaikutuksista. Haitallisia vaikutuksia voi aiheutua myös alueen valaistusolosuhteiden muutoksista sekä satama-alueen ja sen liikenneyhteyksien rakentamisesta. Vaikutukset kohdistuvat Porvarinlahdelle sekä Labbackan-Kasabergetin alueelle.

Arvioinnissa vaikutuksia on tarkasteltava suhteessa niihin luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin sekä luonto- ja lintudirektiivin mukaisten lajien elinympäristöihin, jotka on ilmoitettu tietolomakkeella alueen suojelutavoitteeksi.

Satamahankkeeseen liittynyt arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että hankkeella ei ole vaikutuksia alueella esiintyviin ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Lausunnonantajista Q toteaa, että Natura-alueen 19 puustoisten soiden kohteesta neljä sijaitsee Labbackalla. Yksi Labbackan alueen suolaikuista on aivan maantietunnelin päällä, johon tunnelien rakentaminen saattaisi vaikuttaa. Q pitää vaikutuksia kuitenkin todennäköisesti vähäisenä. Ympäristöministeriö toteaa, että kyseinen arvio on tehty perustuen alustaviin suunnitelmiin. Seutukaava yleispiirteisenä suunnitelmana ei määrittele tien linjausta tällä tarkkuudella.

Hankkeen ympäristövaikutuksia on edelleen selvitetty sataman ja sen tarvitsemien liikenneväylien tarkemman suunnittelun yhteydessä seutukaavan laatimisen jälkeen. Satamaradan yleissuunnitelman linjauksen mukaan tie- ja ratatunneli sijoittuvat Labbackan alueella kallioon vierekkäin ja ulottuvat Natura-alueen reunan tuntumaan asti. Linjaus on seutukaavan yleispiirteisyys huomioon ottaen kaavan mukainen. Pohjaveden pinnan aleneminen estetään esi-injektoinnilla. Hankkeen vaikutukset tunneleiden tuntumassa oleviin puustoisiin soihin voidaan näin välttää.

Ympäristöministeriö katsoo, että hankkeella ei ole voitu osoittaa olevan merkittäviä vaikutuksia myöskään muihin alueen tietolomakkeella esitettyihin luontotyyppeihin, hankkeen aiheuttama luontotyyppien pinta-alan vähennys on käytännössä pieni suhteessa vastaavien luontotyyppien koko pinta-alaan kyseisellä Natura 2000 -alueella.

Porvarinlahden ympäristössä on pesinyt keskimäärin kolme kirjokerttuparia, pääasiassa entisen kaatopaikan pensaikossa. Vuoteen 1988 saakka yksi reviiri sijaitsi Porvarinlahden kapeikossa suunnitellun rautatiesillan kohdalla. Lajin tilanne on kuitenkin heikentynyt vuosi vuodelta. Kesällä 1999 Porvarinlahdella oli vain yksi reviiri ja kesällä 2000 kirjokerttu ei enää ilmaantunut alueelle lainkaan. Porvarinlahdella kirjokertun ainoat mahdolliset elinympäristöt sijaitsevat nykyisin Vuosaaren täyttömäen läheisyydessä, johon satamahankkeella ei ole vaikutusta.

Pikkulepinkäinen on tärkeä laji kirjokertun menestymisen kannalta, sillä kirjokerttu asettuu säännöllisesti pesimään sen naapuriin. Lajin väheneminen on ollut selkeää Mustavuoren-Östersundomin alueella. 1970-luvun alussa siellä pesi vähintään viisitoista paria, vuosina 1986-1987 kymmenen paria ja vuosina 1997-1998 enää viisi paria. Alueella vielä lajille soveliaita pesimäympäristöjä etenkin Kapellvikenin alueella. Porvarinlahden habitaatit ovat huonontuneet pensaiden ja vesakkojen kasvettua liian korkeiksi. Tämän vuoksi laji on hävinnyt myös Porvarinlahden kapeikosta eli suunnitellun rautatiesillan kohdalta.

Satamaradan aiheuttaman yhden mahdollisen reviirin poistumista ei voida pitää alueen suojelutilannetta tarkastellen merkittävänä. Kirjokertun ja pikkulepinkäisen tulevan esiintymisen kannalta alueen pensaikkojen hoitotapa on merkittävä vaikututtava tekijä. Sopivilla hoitotoimilla lajin esiintymistä voidaan alueella jopa lisätä.

Pyy ja kehrääjä eivät kuulu hankkeen välittömän vaikutusalueen pesimälajistoon Natura 2000 -alueella. Aluetta koskevissa selvityksissä mainitaan myös harmaapäätikka, jonka elinympäristöksi soveltuvia metsiä on myös Porvarinlahden rannalla. Rautatiesillan välittömät vaikutukset eivät kuitenkaan vähentäisi näiden metsien pinta-alaa Natura-alueella.

Rautatiesillan ja siihen liittyvän sähkölinjan vaikutukset alueella saalistavien ja muutoin liikkuvien lintujen kannalta ovat vähäiset, koska silta sähköjohtoineen on suhteellisen matala. Satamaradan yleissuunnitelman mukaan sähköjohdot sillalla merkitään fluorisoivilla merkeillä johtojen linnuille aiheuttaman vaaran pienentämiseksi.

Rakentaminen voi heikentää veden laatua veden samentumisen ja kiintoaineen siirtymien vuoksi. Tällaiset vaikutukset ovat kuitenkin lyhytaikaisia ja niitä voidaan lieventää hankkeen yksityiskohtaisiin suunnitelmiin sisällytettävien toimien avulla. Satamaradan yleissuunnitelman mukaan Porvarinlahden ratasilta on suunniteltu siten, ettei vesialueella ole siltapilareita. Veden samennusta alueella vähennetään myös työteknisin menetelmin. Vesialueella ei suoriteta kaivutöitä, vaan työsilta- ja telinepaaluina käytettävät teräsputkipaalut lyödään suoraan pohjasedimenttien läpi. Sillan alapalkit koteloidaan ja kotelot liitetään satama-alueen kunnallistekniikkaan, joten sillalle kerääntyvät sadevedet sekä mahdollisten onnettomuustilanteiden yhteydessä irtoavat öljyt eivät pääse mereen.

Rakentaminen Porvarinlahdella ja sen lähiympäristössä tapahtuu maaliikenneyhteyksiä käsittelevien suunnitelmien mukaan lintujen pesimäkauden ulkopuolella (pesimäaika 5.4. - 15.8.).

Helsingin kaupungin hyväksymän satama-alueen asemakaavan mukaan LR-alueella rakennettaessa tulee noudattaa seuraavia varotoimia:
-Rakentamisen Natura-alueella tulee tapahtua lintujen pesimäkauden ulkopuolella.
-Satamaradan rakennusaikaista louhinta-, maansiirto-, ja muuta liikennettä ei saa ohjataluonnonsuojelu- ja virkistysalueitten tai luonnontilaisina säilytettävien suojaviheralueiden kautta.
-Ratasilta ja sen tukipilarit tulee sijoittaa ja rakentaa siten, etteivät ne muuta Porvarinlahdenvirtausolosuhteita.
-Tunnelin rakentaminen Natura-alueella tulee toteuttaa siten, että yläpuolelle jäävän maaperän kosteusolot eivät muutu kasvillisuuden kannalta haitallisesti.

Vastaavia varotoimia on maaliikenneyhteyksiä käsittelevien suunnitelmien mukaan noudatettava myös Vantaan puolella sijoittuvalla Natura-alueen osalla.

Pitkällä aikavälillä muutosten mahdollisuus on olemassa myös veden laatuun kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Näitä vaikutuksia ei voida kuitenkaan pitää merkittävinä, koska elinympäristöjen pinta-alaan ei ole tulossa merkittäviä muutoksia, ja kun lisäksi on tiedossa keinoja, joilla veden laatu ja lintujen elinympäristönä toimivan kosteikkoalueen suojelu voidaan turvata myös pitkällä aikavälillä. Östersundomin lintuvesien käytöstä hoidosta on laadittu vuonna 1998 käyttö- ja hoitosuunnitelma. Sen tavoitteena on Natura-alueen neljän lintulahden muodostaman kokonaisuuden linnuston ja muun luonnon suojelu ja aktiivinen hoito.

Sataman ja liikenteen aiheuttamia melu- ja valaistusolosuhteiden muutoksia alueella esiintyvien lintulajien kannalta ei selvityksissä esitettyjen tietojen valossa voida myöskään pitää merkittävinä.

Melumittauksissa alueen (L _Aeq ) melutaso on Porvarinlahden suulla ollut 45 dB ja Porvarinlahden perukassa 39 dB (Melumittaukset Vuosaaren satama-alueen ympäristössä, 6.11.1997 sekä Vuosaaren satamatoimintojen meluselvitys, 28.5.1997). Pääasialliset melulähteet alueella ovat nykyään Itäväylä, veneily, lentoliikenne sekä telakka-alueen toiminnot. Sataman ja sen liikenneyhteyksien meluvaikutus kohdistuu vain pieneen osaan (6 %) Natura 2000 -aluetta (Porvarinlahden kapeikko ja suu). Satamahankkeen aiheuttama melutaso olisi tällä alueella 45-50 dBA. Valtioneuvoston päätöksen mukainen päivän tason ohjearvo luonnonsuojelualueilla on 45 dB. Päätöksen perustelujen mukaanohjearvojen ei tarvitse alittua koko luonnonsuojelualueella.

Satama-alue sijoittuu lähimmillään noin 200 metrin päähän Natura-alueesta. Sataman ja Natura-alueen välissä on tällä kohdin taajamaseutukaavassa osoitettu suojelualue, jolla oleva puusto vähentää valon ja melun leviämistä Natura-alueelle. Sataman valaistuksen, lähtökohtana on valon suuntaaminen sinne, missä sitä tarvitaan ja toisaalta valon karkaamisen estäminen. Työtehtävien ulkopuolella käytetään ainoastaan turvallisuuden ja valvonnan vaatimaa valaistusta.

Edellä olevaan perustuen satamahankkeella ei voida katsoa olevan merkittävästi heikentäviä vaikutuksia lintudirektiivin liitteen I tarkoittamien, kyseisellä Natura 2000 -alueella esiintyvien lintujen elinympäristöihin. Heikennystä voisi tapahtua lyhytaikaisesti, mikäli kirjokertun ja pikkulepinkäisen pesivät parit eivät sijoittuisi Natura-alueen muihin osiin, jossa on vastaavaa elinympäristöä.

Yhteenvetona hankkeen vaikutuksista ympäristöministeriö toteaa, että Vuosaaren satamahanke heikentää niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto Östersundomin -lintuvedet niminen alue on ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon. Heikentymistä ei voida kuitenkaan pitäämerkittävänä.

Johtopäätös luonnonsuojelulain säännösten johdosta

Korkein hallinto-oikeus on 14.6.2000 hylännyt Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueeseen kohdistetut valitukset, joissa oli vaadittu kohteen laajentamista sekä sen perusteena olevien luontoarvojen täydentämistä. Tämä huomioon ottaen ei ole tapahtunut virhettä, vaikka seutukaavan vaikutusten arviointi on tehty ennen kuin valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoa koskeva päätös on saanut lainvoiman.

Koska Vuosaaren satamahankkeeseen liittynyt arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että se ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet -niminen alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, eivät kyseiset luonnonarvot ole myöskään esteenä seutukaavan vahvistamiselle.

Koska hanke ei vaikuta myöskään alueen ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin tai lajeihin, ei valittajien edellyttämä luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu komission lausunto ole tarpeen.

Koska heikennystä ei ole arvioitu merkittäväksi, ei myöskään vaihtoehtoisia ratkaisuja tarvitse luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin mukaan selvittää. Luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momentissa mainittu kompensaatiovelvoite laukeaa myös vasta heikennyksen ollessa merkittävä.

Ympäristöministeriö pitää kuitenkin tärkeänä, että satamahankkeen alueelle aiheuttamat vaikutukset ja vaikutusten riittävä seuranta ja luonnolle kohdistuvien haittojen lieveneminen sisällytetään satamahankkeen yksityiskohtaiseen suunnitteluun.

Uudenmaan liitto on hyväksynyt seutukaavan 28.12.1999, jolloin valtioneuvoston 2.12.1999 tekemä päätös, ettei seutukaavaehdotus merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet -niminen alue on ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei ollut vielä lainvoimainen.

Uudenmaan liitto on vastineessaan korostanut, että valtioneuvoston päätös oli vain yksi indisio sen tueksi, ettei heikennystä Natura 2000 -alueelle voida pitää merkittävänä. Kun valtioneuvosto palautti Uudenmaan liiton hakemuksen tarpeettomana, se antoi samalla Uudenmaan liitolle mahdollisuuden harkita vielä kaavan hyväksymisen yhteydessä, aiheutuuko kaavasta merkittävää heikentymistä. Hyväksyessään seutukaavan Uudenmaan maakuntavaltuusto on arvioinut, ettei seutukaavan tarkoittama satamahanke merkittävästi heikennä Natura 2000 -alueen luonnonarvoja. Korkein hallinto-oikeus on sittemmin päätöksessään 20.12.2000 katsonut, että heikennystä koskeva harkinta kuuluu luonnonsuojelulain nojalla suunnitelman hyväksyvälle tai vahvistavalle viranomaiselle.

Edellä olevaan perustuen ympäristöministeriö katsoo, että seutukaavan hyväksymispäätös ei ole ollut valittajien tarkoittamalla tavalla ennenaikainen ja että Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto on voinut hyväksyä Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevan seutukaavan, vaikka valtioneuvoston päätös ei ole ollut lainvoimainen.

Lopputulos valitusten johdosta

Ympäristöministeriö hylkää valitukset sekä vaatimuksen kulujen korvaamisesta.

Kaavan vahvistaminen

Ympäristöministeriö katsoo, että seutukaava vastaa sille asetettuja vaatimuksia.

Ympäristöministeriö vahvistaa maakuntavaltuuston päätöksen.

Sovelletut oikeusohjeet

Rakennuslaki (370/1958) 1 § 4 mom., 3 §, 18 § 1 ja 2 mom., 19 § 1 mom., 22 § 1 ja 2 mom., 25 §, 26 §, 27 § 1 mom., 127 §, 135 § 1 ja 2 mom., 141 § 1 mom.
Rakennusasetus 18 §, 22 § ja 23 §
Kunnallislaki (953/1976) 137 § ja 141 §
Kuntalaki 4 §, 90 §, 92 § ja 104 §
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 §
Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom., 65 § 1 ja 2 mom., 66 § ja 69 § 2 mom.
Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 208 § 2 mom., 209 § 1 mom. ja 210 § 1 mom.
Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 106 § 3 mom.

7. ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

7.1. Valitukset

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, A:n oikeudenomistajat ja B:n kuolinpesän osakkaat ovat vaatineet, että ministeriön päätös kumotaan ja asia palautetaan ministeriölle käsiteltäväksi luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa säädetyn poikkeamispäätöksen edellytysten selvittämiseksi.

Toissijaisesti muutoksenhakijat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, voidaanko arviointimenettelyn tuloksesta poiketa ja voidaanko arvioinnin lähtökohdaksi ottaa muut kuin tietolomakkeesta ilmenevät suojelutavoitteet.

Muutoksenhakijat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kieltää valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon.

Muutoksenhakijat ovat lisäksi vaatineet, että korkein hallinto-oikeus järjestää suullisen kuulemisen, jossa kuultaisiin arviointi- ja lausuntomenettelyyn osallistuneita asiantuntijoita.

Muutoksenhakijat ovat myös vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet seuraavaa:

Arviointimenettely

Alkuperäinen Uudenmaan liiton poikkeuslupahakemusta edeltänyt luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi- ja lausuntomenettely koostui Biota BD Oy:n lausunnosta 15.4.1998 ja Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnosta 19.3.1999. Ympäristöministeriö täydensi tätä selvitystä poikkeuslupamenettelyn yhteydessä P:n, Q:n ja Z:n lausunnoilla.

Ympäristöministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden 20.12.2000 antaman päätöksen jälkeen päätynyt siihen, että arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa kohteen luonnonarvojen heikentyvän merkittävästi. Tämä ilmenee lausuntopyynnöstä komissiolle.

Tämän arviointi- ja lausuntomenettelyn jälkeen hankkeen toteuttajan toimeksiannosta annettuja asiantuntijalausuntoja (Z, L) ei voitane pitää uutena arviointi- ja lausuntomenettelynä.

Se, että ympäristöministeriö on valituksenalaisessa päätöksessään päätynyt eri kannalle kuin millä ympäristöministeriö on aiemmin ollut, perustunee valtioneuvoston enemmistön tahtoon eikä uuteen ekologiseen näyttöön.

Omaksuttua linjaa ei voitane myöskään pitää luontodirektiivin 3 artiklan eikä luonnonsuojelulain tavoitteen mukaisena. Se, että ministeriö on päättänyt korvata luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arviointi- ja lausuntomenettelyn tuloksen uudella omalla kannallaan, johtaa ilmeiseen epäselvyyteen luontodirektiivin 6(3) artiklan tulkinnan suhteen.

Luonnonsuojelulaissa säädetyistä seutukaavoitusta koskevista vaatimuksista

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että hyväksyntä hankkeelle voidaan antaa vain, jos se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen. Artiklassa eriytetään toisaalta suojeltavalle alueelle kohdistuvan häiriön määrittely ja toisaalta alueen koskemattomuuden turvaaminen. Häiriöltä edellytetään merkittävyyttä suhteessa direktiivin tavoitteeseen. Sen sijaan alueen koskemattomuuden loukkaaminen on kielletty ilman lisämääreitä.

Suojelualueen koskemattomuuden loukkaamisella tarkoitetaan esimerkiksi alueen pienentämistä tai sen rakenteellisten ominaisuuksien muuttamista. Häiriöllä tarkoitettaneen puolestaan vaikutusta, joka ei lähtökohtaisesti vaikuta elinympäristön fyysisiin ominaisuuksiin. Mikäli niin kuitenkin tapahtuisi, myös häiriötä ilmeisesti arvioitaisiin kuten suojelualueen koskemattomuuden loukkausta.

Alueen koskemattomuuden loukkaus olisi kielletty riippumatta siitä, säilyisikö kyseisen luontotyypin tai sillä esiintyvän lajin suojelun taso suotuisana muissa osissa jäsenvaltion Natura-verkostoa.

Luonnonarvojen heikentymistä on artiklan sanamuodon nojalla arvioitava suojelualuekohtaisesti. Koska alueet Natura-verkostoon on valittu niiden omien luonto- tai lintudirektiivissä suojattujen suojeluarvojen vuoksi, kyseessä on aina myös tietyn nimenomaisen kohteen suojelu, jota ei voida pelkästään arvioida lajin tai luontotyypin valtakunnallisen suojelutason kautta.

Vaikutusten merkittävyyttä edellytettäneen arvioitavan objektiivisen luonnontieteellisen tiedon pohjalta kiinnittäen huomiota nimenomaan kohteena olevan suojelualueen erityispiirteisiin ja ympäristöolosuhteisiin. Merkittävyyteen vaikuttaa suojeluarvoihin kohdistuvan heikennyksen laaja-alaisuus, syvällekäyvyys ja pysyvyys/ohimenevyys.

Hankkeen tai suunnitelman on katsottava heikentävän merkittävästi alueen suojeluarvoja silloin, kun se loukkaa alueen koskemattomuutta komission tulkintaohjeessa tarkoitetulla tavalla. Tulkintaohjeen mukaan suojeluarvon heikentymisellä tarkoitetaan luontotyypin tai elinympäristön fyysistä rappeutumista, kohteen fyysisen eheyden loukkausta.

R:n lausunnon (15.2.2002) mukaan pesimistuloksen kannalta tärkeimpien lajien paikanvalinta määräytyy ekologisin perustein. Jos rautatie tuhoaa Natura-kohteen keskeisiä ydinalueita, ei heikentyminen ole kompensoitavissa kunnossapitotoimenpitein muissa kohdin kyseisellä Natura-alueella. Toisaalta huomioon on otettava hankkeen vaikutukset pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa on tälläkin kohden noudatettava varovaisuusperiaatetta.

Satamarata halkaisisi Natura-aluekokonaisuuden toiseksi arvokkaimman lintulahden kahtia sen suojeluarvojen kannalta keskeisestä kohdasta. Satamahanke synnyttäisi paitsi välittömiä heikentäviä vaikutuksia myös riskitekijöitä Natura-alueen kosteikkoalueiden tulevalle säilymiselle sekä heikentäviä vaikutuksia ylipäätään kohteen suojeluarvoille. Koskemattomuuden loukkauksen tunnusmerkit täyttyisivät.

Luonnonsuojelulain 65 § velvoittaa ottamaan huomioon eri hankkeiden ja suunnitelmienyhteisvaikutukset. Nyt kysymyksessä olevan kohteen osalta tulee ottaa huomioon myös Porvoontien levennyksen (ruisrääkän reviiri) sekä Östersundomin kauppakeskussuunnitelman (vaikutus suojeltavien lintulajien ruokailualueeseen Kapellvikenin pohjoispäässä) vaikutukset.

Ympäristöministeriö katsoi lausuntopyynnössään 29.6.2001 komissiolle hankkeen heikentävän merkittävästi kohteen luonnonarvoja. Ministeriö katsoi muun ohella, että elinympäristöjen pirstoutuminen vähentäisi kirjokertulle ja pikkulepinkäiselle sopivien elinympäristöjen pinta-alaa ja todennäköisesti johtaisi niiden parimäärien vähenemiseen alueella. Lisäksi katsottiin, että melu voisi alentaa muun muassa lintudirektiivin liitteen I lajien pyy, luhtahuitti, kalatiira, kirjokerttu ja pikkulepinkäinen pesimätiheyttä ja heikentää pesimämenestystä. Liikenteen lisääntymisen todettiin lisäävän melualuetta, minkä todettiin saattavan vähentää alueella pesivien liitteen I metsälintujen kehrääjän, pikkusiepon ja pyyn parimääriä. Lisäksi todettiin sillan voivan olla esteenä alueella saalistaville lintudirektiivin liitteen I lajeille kalasääski ja ruskosuohaukka. Radan ylle tulevista sähkölinjoista todettiin aiheutuvan vaaraa lahtea pitkin lentäville lokkilinnuille kuten liitteen I lajeille lapintiira ja räyskä. Satamahankkeen heikentävät vaikutukset liitteen I lajeihin mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku arvioitiin myös merkittäviksi.

Ministeriön lausuntopyynnöstä ilmenevä kanta perustuu Biota BD Oy:n, P:n ja Q:n lausuntoihin. R on lausunnossaan 15.2.2002 samalla kannalla.

Ympäristöministeriön uudistunut käsitys ei vastaa mainituissa asiantuntijalausunnoissa hankkeen vaikutuksista sanottua. Ministeriön päätöksen perusteluissa ei esitetä seikkoja, jotka osoittaisivat muutoksia niissä suojeluarvoja koskevissa faktoissa, joihin ministeriön tähänastinen kanta on perustunut. Väite kirjokerttujen ja pikkulepinkäisten häviämisestä ei perustu ekologisesti kestävään ja ajallisesti riittävään selvitykseen. Lajien taantuminen ei vähennä niiden suojan tarvetta.

Ministeriön esittämät tiedot huomioitavien lintulajien viimeaikaisesta esiintymisestä eivät vastaa alueella tehtyjä havaintoja. Vuoden 2001 selvitysten mukaan Porvarinlahden maaliikenneyhteyksien häiriöalueella oli ainakin kaksi pikkulepinkäisen reviiriä. Solosen mukaan alueella on siinä määrin edelleen sopivaa ympäristöä, ettei lajin voida arvioida hävinneen Porvarinlahden alueelta.

Erilaiset vaihtelut kuuluvat lintukantojen luonnolliseen dynamiikkaan. Lintujen esiintyminen ja pesintä vaihtelevat enemmän tai vähemmän säännöllisesti ravintotilanteen, talvehtimisolosuhteiden ja muutonaikaisten sääolosuhteiden vaihtelujen mukaan. Tämä voi selittää kirjokertun ja pikkulepinkäisen esiintymisen tilapäisiä muutoksia.

Ministeriö arvioi haittoja kapeasti vain kirjokertun, pikkulepinkäisen, pyyn ja kehrääjän kannalta, mikä ei vastaa edes häiriöiden kapeaa lajikohtaista tarkastelua. Esimerkiksi uhanalaiseksi luokiteltu ruisrääkkä on sivuutettu valituksenalaisen päätöksen perusteluissa kokonaan.

Valitukseen liitetty Q:n ja P:n 23.11.2001 päivätty lausunto kuvaa Östersundomin lintulahtien merkitystä muuttolintujen levähdysalueena. Östersundomin lintuvesien merkitystä muuttolintujen levähdysalueena on pidettävä varsin merkittävänä. Alueella levähtävät harmaahaikara, pikkujoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, kanadanhanhi, haapana, tavi, sinisorsa, jouhisorsa, lapasorsa, harmaasorsa, tukkasotka, telkkä, suokukko, taivaanvuohi ja liro.

Ministeriö katsoo, etteivät pyy ja kehrääjä kuulu hankkeen välittömälle vaikutusalueelle. Solosen lausunnon mukaan, jonka kanssa kaikki lausunnot Z:n lausuntoa lukuun ottamatta pitävät yhtä, vaikutukset kohdistuisivat välittömästi kaikkiin lausunnon liitteessä lueteltuihin lajeihin mukaan lukien pyy ja kehrääjä. Hankkeella on katsottava olevan välitöntä näiden lajien elinympäristöjä heikentävää vaikutusta alueen pienentymisen ja pirstoutumisen, estevaikutusten ynnä muiden lausunnossa esitettyjen rakenteellisten vaikutusten sekä melu- ja valovaikutusten kautta.

Vaikka aluemenetykset ovat pieniä, ne kohdistuvat Solosen mukaan hyvin keskeiseen osaan koko suojelualuetta. Elinympäristön hyvyyden ratkaisevat siellä elävien lajien yksilöt. Yleensä lintukannan parhaat yksilöt onnistuvat valitsemaan parhaat elinympäristöt, joten tällaiset ovat usein ensin asuttuja. Käyttämättä jääneet elinympäristöt ovat marginaalisia tai sopimattomia, tai kanta on niin harva, ettei pareja riitä kaikkiin sopiviin ympäristöihin. Parhaiden elinympäristöjen menetys voi olla lintukannalle kohtalokasta, koska muutamat parhailla paikoilla pesivät yksilöt voivat tuottaa suurimman osan koko lintukannan poikastuotannosta.

Seutukaavalle asetettavat vaatimukset

Seutukaavan pohjaksi ei ole tehty riittäviä selvityksiä satamahankkeen vaihtoehdoista. Näitä on tarkasteltu ylimalkaisesti viitaten liikenne- ja viestintäministeriön lausuntoon. Pikkalan vaihtoehdosta luopumisen perusteluksi ei riitä, että Finnlines luopuisi pääkonttoritonttiaan vastaan Pikkala-suunnitelman eteenpäinviemisestä, minkä vuoksi hankkeella ei ole toteutumisen edellytyksiä.

Perusteluissa ei oteta huomioon FT S:n melulausunnoissa esitettyjä näkökohtia. On arvioitavissa, että impulssimainen ja matalataajuinen melu jakautuu vuorokautisesti niin laajalti, ettei sen huomioon ottamatta jättämiseen melun enimmäismäärää mitoitettaessa ole perusteita. Melualue ulottuu idässä ja pohjoisessa asuinalueille ja loma-asutusalueille Mölandetin ja Pikku-Niinisaaren länsiosissa niin, että melutason ohjearvot ylittyvät.

Laivaväylän jättäminen pois kaavasta johtaa hankekokonaisuuden pirstoutumiseen, jolloin sen vaikutusten arviointi ei ulotu Itä-Uudenmaan kaavoituksellisiin tarpeisiin.

Suunnitelmista ilmenee, ettei vaarallisia aineita ole tarkoitus kuljettaa Savion tunnelissa, joten ne kuljetettaisiin varsin liikennöidyssä maantieverkossa. Tästä aiheutuvia riskejä ei ole riittävästi selvitetty.

Sataman tulevia laajentumistarpeita ei ole riittävästi selvitetty. Korkein hallinto-oikeus on todennut, etteivät Jätkäsaaren ja Sompasaaren satamat sovellu pitkällä aikavälillä satama-alueiksi. Sama koskee Vuosaarta ja ylipäätään kaikkia satamia ydinkaupunkialueella.

Sataman sijainnin kannalta on olennaista, että sinne voidaan järjestää meri- ja maaliikenneyhteydet. Tämä ei toteudu Vuosaaressa, johon yhteydet voidaan järjestää vain poikkeuksellisen suurin kustannuksin.

Satamahankkeen vaikutukset kohdistuvat välittömästi lähikiinteistöihin aiheuttaen paitsi immissiohaittaa myös lisäten kiinteistöihin kohdistuvien onnettomuuksien riskiä. Satama muuttaa noin 500 metrin etäisyydellä sijaitsevien tilojen RN:o 1:52 ja 1:2 ympäristöolosuhteita huomattavasti. Satama sijaitsee 35 metrin päässä Kalkkisaaresta ja sen maaliikenneyhteydet kulkevat tilan RN:o 18:0 kautta. Haitta on merkittävä.

Ennakkoratkaisun tarve

Mikäli luonnonsuojelulain 65-66 §:n mukaiset velvoitteet voitaisiin kiertää luonnonsuojelulain ja sillä jäsenvaltiossa täytäntöönpannun yhteisöoikeuden tavoitteiden vastaisin tulkinnoin, ratkaisu vaarantaisi koko Natura 2000 -verkoston rakenteen. Siksi on pyydettävä ennakkoratkaisua Natura 2000 -verkostoehdotuksen sitovuudesta ja siitä poikkeamisen perusteista ja menettelystä.

Ennakkoratkaisupyynnössä on kysyttävä, onko ratkaisun tekevällä viranomaisella oikeus poiketa niistä päätelmistä, joihin arviointi- ja lausuntomenettelyssä on tultu. Kysyttävä on myös, mikä vaikutus on sillä, että tietolomakkeelta on jätetty pois lukuisia sinne kuuluvia lajeja ja onko vaikutukset näihin lajeihin ehkä arvioitava uudelleen.

Valitukseen on liitetty seuraavat asiantuntijalausunnot:

-Biota BD Oy 15.4.1998
-P 28.10.1999
-Z 17.8.1999 ja 19.9.2000
-Q 27.10.1999
-Suomen Lintutieteellinen yhdistys 27.9.2000
-L 13.9.2001
-Q ja P 23.11.2001
-R 15.2.2002

Lisäksi valitukseen on liitetty ympäristöministeriön lausuntopyyntö 10.1.2001, sosiaali- jaterveysministeriön lausunto 11.5.2001, liikenne- ja viestintäministeriön lausunto 3.4.2001,ympäristöministeriön lausuntopyyntö Euroopan komissiolle 29.6.2001 ja kaksi ympäristöministeriön tiedotetta.

Leppäkorpi-Metsola Asukasyhdistys ry on vaatinut, että ministeriön päätös kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.

Yhdistys valituksen sisältö vastaa luonnonsuojelulain vastaisuuden osalta A:n oikeudenomistajien ja heidän asiakumppaniensa valitusta.

Lisäksi yhdistys on esittänyt vaatimuksensa tueksi, että ratatunnelin riskejä ei ole riittävästi selvitetty. Erityisen kriittisenä on pidettävä pohjavesi- ja injektioriskejä. Vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista aiheutuvia riskejä ei liioin ole riittävästi selvitetty. Mikäli riskit osoittautuvat sellaisiksi, että vaarallisten aineiden kuljetukset on siirrettävä tunneliin, alustaisi seutukaava riskitekijän ilman riittäviä selvityksiä. Satama-alueen riittämättömyyden vuoksi terminaalitoiminnot sijoittuisivat sen ulkopuolelle muun muassa kehä III:n viereen. Tunnelin pelastustoimintaa ei ole suunniteltu asianmukaisesti. Ilman pelastustunnelia mahdollisten vaikutusten rajoittamista ei voida toteuttaa tehokkaasti. Riskit korostuvat Leppäkorven-Metsolan kylien läheisyydessä, koska ratalinjaus kulkee niiden alueella liian lähellä asutusta.

Ympäristövaikutusten arviointi on puutteellinen erityisesti riskikartoitusten ja sosiaalisten vaikutusten osalta.

Sataman sijainti on maa- ja meriliikenneyhteyksien järjestämisen kannalta ongelmallinen. Tätä osoittavat maaliikenneyhteyksien järjestämisen aiheuttamat poikkeukselliset kustannukset. Ei voida pitää järkevänä riittämättömän satama-alueen yhdistämistä valtakunnan rataverkkoon Euroopan pisimpiin lukeutuvan miljarditunnelin välityksellä.

Maaliikenneyhteydet loukkaavat luonnonsuojelulain vastaisesti Natura 2000 -kohteen koskemattomuutta. Ne eivät ole yhteen sovitettavissa naapurikunta Vantaan kulttuuriympäristövaatimusten kanssa. Satama on suunniteltu tehtäväksi siinä määrin tiheästi rakennettavaan ympäristöön, ettei edes tunneloinnein voida ehkäistä sopimattoman sijoittumisen kielteisiä vaikutuksia.

7.2. Uudenmaan liiton lausunto korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Uudenmaan liitto on antamassaan selityksessä lausunut, että luonnonsuojelulain esitöiden mukaan kaavan hyväksyvä ja vahvistava viranomainen tekevät itsenäisesti luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa säädetyn ratkaisun. Lain 65 §:ssä tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely ei ole sellaisenaan sitova hallintopäätös.

Hyväksyessään kaavan Uudenmaan maakuntavaltuusto on arvioinut, ettei seutukaavan tarkoittama satamahanke merkittävästi heikennä Natura 2000 -kohteen luonnonarvoja.

Ympäristöministerin komissiolle osoittamassa valituskelvottomassa lausuntopyynnössä ilmaisema kanta ei ole voinut sitoa oikeudellisesti maakuntavaltuustoa.

Luonnonsuojelulain 65 ja 66 § täytäntöönpanevat täydellisesti luontodirektiivin 6(3) ja (4) artiklan velvoitteet. Viimeistään lainmuutoksen 371/1999 jälkeen on selvää, että luontodirektiiville ei jää mitään tosiasiallista merkitystä säännösten soveltamisessa. Valittajien vahvasti esiintuomalla koskemattomuuden suojalla ei ole siten asiassa merkitystä.

Käsitykselle koskemattomuuden suojasta ei ole saatavissa tukea luontodirektiivistäkään, joten se on joka tapauksessa virheellinen. Valittajien esittämällä tavalla tulkittu suoja merkitsisi absoluuttista suojaa, joka estäisi suunnitelman vahvistamisen, vaikkei hankkeen todennäköisesti aiheuttama häiriö olisikaan merkittävä suojelutavoitteiden kannalta.

Ministeriön päätöksessä vaikutuksia on arvioitu aivan oikein kohde- ja lajikohtaisesti. Ministeriö on aivan oikein poikennut asiantuntijalausunnoissa esitetyistä heikentymisarvioista siltä osin kuin ne ovat perustuneet muihin kuin luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n soveltamisen kannalta merkityksellisiin perusteisiin. Tällä perusteella on jätetty huomioimatta muun ohella muihin kuin direktiivilajeihin, muihin kuin kohteessa esiintyviin tai vain D-lajeina esiintyviin lajeihin kohdistetut heikentymisarviot, lajien yleiseen uhanalaisuuteen perustuvat arviot sekä arviot, jotka eivät perustu lajien kohdekohtaisia esiintymiä koskeviin inventointeihin.

Tietolomakkeen kohdekuvauksen perusteella ei voida mitenkään tulla siihen valitukseen liitetystä R:n 15.2.2002 päivätystä lausunnosta ilmenevään päätelmään, että Vantaan pienvenesataman ja Porvarinlahden kevyen liikenteen sillan väliin tulevan ratasillan alue olisi neliosaisen kohteen ydinalueita tai edes Porvarinlahden keskeinen kohta suojelun kannalta. Solosen lausunnossa ei myöskään ole esitetty mitään sen tueksi, että lahtea olisi pidettävä direktiivilajien kannalta alueen toiseksi merkittävimpänä lintulahtena.

Kohdetta ei ole Porvarinlahden osalta merkitty toteutettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Tämäkin viittaa siihen, että kyse ei ole kohteen ydinalueesta.

Solosen mainitussa lausunnossa arviointi on edelleen kohdistettu lajeihin, joita ei ole tietolomakkeelle merkitty ja joiden lisäämistä koskevat vaatimukset korkein hallinto-oikeus on lainvoimaisesti hylännyt.

Solosen lausunto kohdistuu siten kokonaisuudessaan sellaisiin lajeihin, joita ei ole merkitty kohteen valintaperusteina tietolomakkeelle.

Ministeriö on erityisen hyvin ottanut huomioon nimenomaan kirjokertun ja pikkulepinkäisen kantojen kehittymistä koskevat tiedot. Päätöksessä todetaan alueella edelleen olevan lajeille soveliasta elinympäristöä. Solonen ei mainitse, missä hänen havaitsemansa reviirit Porvarinlahdella ovat.

Solosen väite ruisrääkän esiintymisestä alueella ei yksilöi kyseisen reviirin sijaintia, joten lausunnoista ei voida päätellä satamahankkeen vaikuttavan lajin suotuisaan suojelutasoon alueella. Toisaalta yhden reviirin menetys ei voine merkitä heikennyksen olevan merkittävää, varsinkin kun alueelle jää lajille sopivaa elinympäristöä.

Helsingin alueelle tarvitaan uusi satama, mikä ilmenee muun ohella liikenne- ja viestintäministeriön lausunnosta. Pikkalan satama ei ole käyttökelpoinen vaihtoehto.

Valtioneuvoston melutasoja koskevassa päätöksessä ei ole esitetty melutason enimmäisarvoja, vaan arvot ovat ohjeellisia. Selvityksistä pois jätetty laivojen aiheuttama melu on hyvin vähäistä. Kaavassa ei ole sen yleispiirteisyyden vuoksi esitetty lainkaan määräyksiä meluhaittojen vähentämiseksi. Meluhaittoja vähennetään tunneliratkaisulla ja voidaan edelleen vähentää yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Yleisjärjestelyjen tavoitteena on vähentää melua muun muassa sijoittamalla meluesteiksi alueen pohjoisosaan konttivarastot ja koillissivulle varastorakennusten rivi. Vuosaaren sataman asemakaavassa on sataman koillisreunalle määrätty rakenteellinen melusuojaus sekä pohjoispuolelle satama-alueen ja luonnonsuojelualueen väliin meluvalli. Sataman ratapiha sijoittuu etelä- ja pohjoisosiltaan huomattavasti ympäristön maantasoa alemmaksi, mikä vähentää melun leviämistä. Ratapihan keskiosalle Porvarinlahden puolelle toteutetaan meluvalli. Ratasilta on asemakaavamääräyksen mukaan varustettava melukaiteella. Labbackan tunneleiden pohjoispuolella sekä satamien että radan meluntorjunta toteutetaan meluvallein. Mustavuoren kohdalle itäväylälle on tarkoitus rakentaa tien parantamisen yhteydessä 1,5 metrin korkuinen melukaide. Melusuojauksen jälkeen luonnonsuojelualueilla sovellettava melutason ohjearvo ylittyy noin 0,5 km:n etäisyydellä tiestä. Se vastaa suunnilleen suojaamatonta nykytilannetta. Mölandetin ja Pikku-Niinisaaren länsiosissa melutaso on korkeimmillaan 47 dBA. Se alittaa loma-asumiseen taajamassa sovellettavan 55 dBA:n ohjearvon, mutta ylittää hieman taajaman ulkopuolella sovellettavan 45 dBA:n arvon. Tälle 45-50 dBA:n alueelle jää noin 20 loma-asuntoa.

Laivaväylä on esitetty koko pituudeltaan kaavaselostuksessa. Koska satamahankkeenympäristövaikutukset ovat tulleet kokonaisuutena arvioiduiksi ja laivaväylä sijoittuu pääosinItä-Uudenmaan puolelle, ei sen poisjättämistä kaavasta voida pitää hankekokonaisuuden pirstomisena.

Helsingin pitkän aikavälin kehitysnäkymät on määritelty yleiskaava 1992:ssa. Sen mukaan keskustan laajenemisalueet jäävät yli kymmenen kilometrin päähän Vuosaaresta. Kyse ei siten ole mistään ydinalueesta.

Satamavarauksen pinta-ala on 152 hehtaaria. Satamaan siirtyvien nykyisten toimintojen pinta-ala on 139 hehtaaria. Satamavaraus on määritelty niin, että se pystyy välittämään 12 miljoonaa tonnia kappaletavaraa vuodessa. K:n laskelmat perustuvat Keski-Euroopan satamiin, joiden toimintaperiaatteet ovat toiset kuin Suomen satamien.

Vuosaaren satama on sisällytetty valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, mikä on osoitus hankkeen sopeutumisesta valtakunnansuunnitteluun ja muuhun kaavoitukseen.

Investoinnin kalleus ei vaikuta seutukaavan lainmukaisuuden harkintaan.

Haitta maanomistajille ei ole kohtuuton.

Ennakkoratkaisua ei tarvitse pyytää, koska valituksessa esitetyt kysymykset eivät lainkaan aktualisoidu. Mistään arvioinnin lopputuloksesta ei ole poikettu, vaan juuri se on nyt valituksen kohteena. Lisäksi kysymykset koskevat pääosin kansallisia menettelytapoja, jotka eivät kuulu EY-tuomioistuimen toimivaltaan.

7.3. Ympäristöministeriön lausunto korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Viranomaisen harkintavalta

Näkemys, jonka mukaan viranomainen olisi ratkaisua tehdessään sidottu arvioinnin ja lausuntojen johtopäätöksiin, on virheellinen. Viranomainen ei ainoastaan voi, vaan sen myös tulee harkita päätöstään itsenäisesti arvioinnista ja lausunnoista saadun informaation ja mahdollisen muun hallussaan olevan tiedon perusteella. Tähän velvoittaa myös se, että arvioinnin ja lausuntojen johtopäätökset voivat olla keskenään ristiriitaiset. Jos tarkoitus olisi ollut, että vain arvioinnin laatija ja asianomainen ympäristökeskus olisivat oikeutettuja tekemään johtopäätökset, olisi nämä tullut auktorisoida lainsäädännössä. Myös muutoksenhaku olisi tässä yhteydessä ilmeisesti tullut järjestää.

Arviointi (Biota BD Oy) päätyi siihen, että vaikutukset myös luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin olisivat merkittäviä. Uudenmaan ympäristökeskus puolestaan lausunnossaan toteaa näiltä osin vaikutusten olevan heikentäviä, mutta ei merkittävästi. Q:n ja Hirvosen lausunnot lienevät tarkoitettu arvioimaan asiaa linnuston kannalta, mutta kummassakin päädytään pitämään myös luontotyypeille aiheutuvia haitallisia vaikutuksia merkittävinä. Valituksessa ei esitetä SCI-alueen suojeluperusteiden heikentymistä koskevia väitteitä.

Asian aikaisemmissa vaiheissa tarkasteltavana on ollut ja on edelleen tässä muutoksenhakuvaiheessa yksinomaan alueen merkitys lintudirektiivissä tarkoitettujen suojeluarvojen osalta.

Luontodirektiivin 6 artiklan tulkinnasta

Valittajat perustavat käsityksensä luontodirektiivin 6 artiklan soveltamisesta erityisesti komission julkaisuun, jonka suomenkielinen nimi on "Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö Luontodirektiivin 6 artiklan säännökset". Valituksessa viitataan myös kommentaariin "Assesment of Plans and Projects Significantly Affecting Natura 2000 Sites; Methodological Guidance on Provisions of Article 6(3) and 6(4) of Habitats Directive 92/43/EEC". Kumpikaan julkaisu ei ole luonteeltaan sitova. Kummankaan julkaisun tarkoituksena ei ole antaa ehdottomia vastauksia yksittäisiä kohteita koskeviin kysymyksiin.

Valituksessa väitetään, että luontodirektiivin 6 artiklaa sovellettaisiin niin lintu- kuin luontodirektiivin nojalla suojeltavilla alueilla. Näin ei kuitenkaan ole, tulkintaohjeen sivulla 17 todetaan, että 6(1) artikla koskee nimenomaan erityisten suojelutoimien alueita, 6(1) artiklaa ei sovelleta erityisiin suojelualueisiin, vaikka sen 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan niihin. Menettelyllisesti arviointi ja hankkeen hyväksymistä koskeva päätöksenteko ovat toki yhtenevät. Vaikutusten arvioinnissa on kuitenkin merkitystä sillä, kohdistuvatko vaikutukset lintuihin vai luontodirektiivin tarkoittamiin lajeihin tai luontotyyppeihin.

Kohteen luonnonarvojen ja niiden heikentymisen osalta ministeriö on lausunut yksityiskohtaisesti seuraavaa:

Satamahankkeen vaikutukset Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueen luonnonarvoihin

Yksityiskohtaisen suunnittelun yhteydessä on hankkeen vaikutuksia pystytty merkittävästi vähentämään. Nämä asiat eivät ole olleet yksityiskohtaisesti tiedossa arviointi- ja lausuntomenettelyn alkuvaiheessa. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa:

Natura 2000 -alueella:

-Satamaradan yleissuunnitelman linjauksen mukaan tie- ja ratatunneli sijoittuvat Labbackan alueella kallioon vierekkäin ja ulottuvat Natura 2000 -alueen reunan tuntumaan asti. Linjaus on seutukaavan yleispiirteisyys huomioon ottaen kaavan mukainen. Pohjaveden pinnan aleneminen estetään esi-injektoinnilla. Hankkeen vaikutukset tunneleiden tuntumassa oleviin puustoisiin soihin voidaan näin välttää.

-Rautatiesillan ja siihen liittyvän sähkölinjan vaikutukset alueella saalistavien ja muutoin liikkuvien lintujen kannalta ovat vähäiset, koska silta sähköjohtoineen on suhteellisen matala. Satamaradan yleissuunnitelman mukaan sähköjohdot sillalla merkitään fluorisoivilla merkeillä johtojen linnuille aiheuttaman vaaran pienentämiseksi.

-Satamaradan yleissuunnitelman mukaan Porvarinlahden ratasilta on suunniteltu siten, ettei vesialueella ole siltapilareita. Veden samennusta alueella vähennetään myös työteknisin menetelmin. Vesialueella ei suoriteta kaivutöitä, vaan työsilta- ja telinepaaluina käytettävät teräsputkipaalut lyödään suoraan pohjasedimenttien läpi. Sillan alapalkit koteloidaan ja kotelot liitetään satama-alueen kunnallistekniikkaan, joten sillalle kerääntyvät sadevedet sekä mahdollisten onnettomuustilanteiden yhteydessä irtoavat öljyt eivät pääse mereen.

-Rakentaminen Porvarinlahdella ja sen lähiympäristössä tapahtuu maaliikenneyhteyksiä käsittelevien suunnitelmien mukaan lintujen pesimäkauden ulkopuolella (pesimäaika 5.4.-15.8.).

-Satamaradan rakennusaikaista louhinta-, maansiirto- ja muuta liikennettä ei saa ohjata luonnonsuojelu- ja virkistysalueitten tai luonnontilaisina säilytettävien suojaviheralueiden kautta.

Natura 2000 -alueen ulkopuolella:

-Satama-alueen järjestelyjen tavoitteena on vähentää melua muun muassa sijoittamalla meluesteiksi alueen pohjoiskulmaan konttivarastot ja koillissivulle varastorakennusten rivi. Vuosaaren sataman ja sen ympäristön asemakaavassa on sataman koillisreunalle määrätty rakenteellinen melusuojaus sekä pohjoispuolelle satama-alueen ja luonnonsuojelualueen väliin meluvalli.

-Sataman ratapiha sijoittuu etelä- ja pohjoisosiltaan huomattavasti ympäristön maantasoa alemmaksi, mikä vähentää melun leviämistä. Ratapihan keskiosalle Porvarinlahden puolelle toteutetaan meluvalli. Porvarinlahden ylittävä satamasilta on asemakaavamääräysten mukaan varustettava melukaiteella. Labbackan tunneleiden pohjoispuolella sekä satamatien että radan meluntorjunta toteutetaan meluvallein.

-Sataman valaistuksen lähtökohtana on valon suuntaaminen sinne, missä sitä tarvitaan, ja toisaalta valon karkaamisen estäminen. Työtehtävien ulkopuolella käytetään ainoastaan turvallisuuden ja valvonnan vaatimaa omaa valaistusta.

Vaikutukset lintujen elinympäristöihin

Alueella esiintyvän lintudirektiivin liitteen I linnuston elinympäristöistä huomattavan osan muodostavat alueella olevat luontotyypit, joihin ei katsota kohdistuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Sataman vaikutusalueella on myös osia, joita ei voida luokitella kuuluviksi mihinkään edellä mainituista luontotyypeistä. Tällaisia ovat ne suunnitellun tunnelin suuaukon ympäristössä olevat metsät, jotka eivät täytä lehdon kriteereitä, sekä Porvarinlahden molempiin rantoihin ulottuvat puoliavoimet kulttuurivaikutteiset alueet, jotka ovat pohjoispuolella lähinnä umpeen kasvavaa niittyä ja eteläpuolella lisäksi täyttöaluetta.

Fyysisen ympäristömuutoksen kohteeksi koko Natura 2000 -alueesta jää ainoastaan tunnelin pohjoinen suuaukko ja Porvarinlahden kapein kohta, jonka kohdalla satamaradan yleissuunnitelman mukaan vesialueella ei ole siltapilareita. Tätä ei voida pitää merkittävänä linnuston elinympäristön muutoksena Natura 2000 -alueella. Rakentamisen välitön vaikutus ei kohdistu yhdenkään lintudirektiivin I liitteen lajin parin pesinnän tai muunkaan elämänkierron vaiheen kannalta välttämättömään paikkaan.

Voimakkain muutos kohdistuu Porvarinlahden kapeikkoon. Se on tällä hetkellä suhteellisen rauhallinen ja ihmissilmin viehättävä paikka, mikä johtuu yhtäältä selvästi Porvarinlahden pituussuuntaisen näkymän ja toisaalta vastakkaisten kalliorinteiden ja metsäpeitteen muodostamasta kokonaisuudesta. Lahden ylittää suosittu kevyen liikenteen silta. Ihmisen kannalta muutos nykytilaan saattaa olla huomattava, kun lahden ylittää kevyen liikenteen sillan vierellä rautatie. Tämä muutos on kuitenkin pääosin vain ihmisen kokema maisemallinen muutos. Aineistosta ei löydy perusteita sille, että aluetta pesimiseen tai muutonaikaiseen levähtämiseen käyttävät linnut häiriintyisivät sen enempää sillan rakenteista kuin junan aiheuttamasta äänestä semminkin, kun radan ääneneristystä on arvioinnin jälkeen vielä voitu todeta parannettavan.

Lintudirektiivin liitteen I tarkoittamista lintulajeista alueella esiintyvät kalatiira, kehrääjä, kirjokerttu, laulujoutsen, liro, pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pyy, ruisrääkkä, suokukko ja luhtahuitti. Arvioitaessa hankkeen vaikutusten merkittävyyttä tulee huomio kiinnittää erityisesti näihin lajeihin pyytä lukuun ottamatta. Pyyn populaatio on tietolomakkeen mukaan arvioitu luokkaan D, ei merkittävä, joten pyyllä ei ole ollut merkitystä alueen valinnan kannalta.

Natura 2000 -alueella on tietolomakkeen mukaan esiintynyt kirjokerttu. Keskimäärin kolme kirjokerttuparia on pesinyt Porvarinlahden ympäristössä. Kirjokertun kanta on yleisesti merkittävästi taantunut. Porvarinlahden Natura 2000 -alueella olevat kirjokertun reviirit eivät ole tällä hetkellä asuttuja.

Pikkulepinkäinen on hävinnyt Porvarinlahden kapeikosta eli suunnitellun rautatiesillan kohdalta. Lajin pesintä on viime vuosina todettu kerran kantoröykkiöstä kaatopaikan täyttömäen päällä huomattavan kaukana Natura 2000 -alueesta.

Valituksen perusteina esitetyissä uusissa lausunnoissa (mm. Solonen) teoretisoidaan kysymystä lintukantojen muutosten huomioon ottamisesta vaikutusten arvioinnissa. Myös ympäristöministeriö katsoo, etteivät satunnaisvaihtelut eikä varsinkaan yleinen laskeva kannankehitys ole peruste lintujen elinympäristöjen merkityksen vähättelylle Natura 2000 -alueilla tai muillakaan arvokkailla linnustoalueilla. Tässä päättelyssä on kuitenkin välttämättä käytettävä tapauskohtaista harkintaa.

Nyt puheena olevalla paikalla Porvarinlahden ylittävän kevyen liikenteen reitin varrella on ihmisen synnyttämää muuttunutta ympäristöä, joka on jonkin aikaa sopinut kirjokerttujen ja pikkulepinkäisten elinympäristöksi.

Syytä sille, miksi lajit ovat hylänneet juuri tämän paikan, voidaan toki hakea lajin yleisestä kannan kehityksestä, mutta selittäviä tekijöitä voi olla itse paikallakin, kuten vilkkaan kevyen liikenteen aiheuttama häiriö ja pensaikon umpeutuminen. Ottaen huomioon suunnitellusta hankkeesta tähän paikkaan kohdistuvien muutosten laadun, ympäristöministeriö on tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä olevien lajien palaaminen tyhjentyneille reviireille on mahdollista hankkeen toteuttamisen jälkeenkin, jos niiden kannat yleisesti kasvavat ja jos elinympäristöjä hoidetaan näille lajeille sopivalla tavalla. Mahdollisesti joskus asutuiksi tulevien muutamien nyt tyhjien reviirien poistumista ei voida pitää ehdottoman varmana seurauksena suunnitellun satamaradan rakentamisesta. Kirjokertun ja pikkulepinkäisen esiintymisen kannalta koko Natura 2000 -alueen kasvillisuuden kehitys on merkittävämpi vaikututtava tekijä. Sopivilla hoitotoimilla lajin esiintymistä voidaan Natura 2000 -alueella jopa lisätä täysin riippumatta siitä, rakennetaanko silta tai ei. Valituksessa esitetty pohdinta hoitotoimien ja Natura 2000 -alueelle aiheutuvien muutosten kompensoinnin suhteesta ei ole aiheellista, koska merkittävää haittaa alueelle ei aiheudu, eikä kompensoinnin tarvetta ole.

Elinympäristön heikentymistä on tarkasteltava myös välillisten muutosten osalta. Erityisesti näin on, kun pyritään arvioimaan valon, melun ja jossain määrin myös estevaikutusten merkitystä lintujen kannalta. Näitä kysymyksiä käsitellään myöhemmin.

Merkittävän heikentymisen käsite luontodirektiivin 6 artiklan valossa

Valittajat katsovat, että luonnonarvojen heikentymistä on luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla arvioitava suojelualuekohtaisesti ja että alueen koskemattomuuden loukkaus on tulkintaohjeen mukaan kielletty riippumatta siitä, säilyykö kyseisen luontotyypin tai sillä esiintyvän lajin suojelun taso suotuisana muissa osissa jäsenvaltion Natura 2000 -verkostoa.

Ympäristöministeriö pitää valittajien käsitystä asiasta direktiivin mukaisena ja sitä tukee myöskin komission tulkintaohje. Ympäristöministeriö on tehnyt päätöksensä tästä samasta lähtökohdasta. Päätöstä ei ole perusteltu sillä, että tarkasteltavana olevien suojeluarvojen säilyminen koko Suomen mittakaavassa olisi riittävää.

Valittajat katsovat, että satamarata halkaisisi Natura 2000 -aluekokonaisuuden toiseksi arvokkaimman lintulahden alueen kahtia sen suojeluarvojen kannalta keskeisestä kohdasta ja häiriöt ulottuisivat sen alueelle laajasti, minkä vuoksi koskemattomuuden loukkauksen tunnusmerkit toteutuisivat tulkintaohjeen tarkoittamalla tavalla. Kuten päätöksen perusteluissa ja tässä lausunnossa muualla todetaan, kohdistuvat sataman vaikutukset vähäisessä määrin ja alueellisesti hyvin rajatusti Natura 2000 -alueeseen. Ympäristöministeriö katsoo, että alueen ekologisten ominaisuuksien koskemattomuus säilyy tulkintaohjeen luvussa 4.6.3. Alueen koskemattomuuden käsite esitetyllä tavalla. Kuten tulkintaohjeessa tähdennetään, päätös siitä, vaikuttaako jokin seikka koskemattomuuteen, on tehtävä ottaen huomioon yksinomaan alueen suojelutavoitteet. Juuri tässä suhteessa arviointi- ja lausuntomenettely sisälsi virheellisiä tietoja, kuten lausunnossa myöhemmin osoitetaan.

Valittajien mukaan satamahanke synnyttäisi myös riskitekijöitä Natura 2000 -alueen kosteikkoalueiden tulevalle säilymiselle sekä heikentäviä vaikutuksia koskevia ennusteita satamatoiminnan tulevien mahdollisten laajentumistarpeiden myötä ylipäänsä puheena olevan Natura 2000 -kohteen suojeluarvoille. Riskitekijöiden suhteen ympäristöministeriö pitää valitusta liioittelevana ja viittaa päätöksen perusteluissa esittämäänsä. Mitä tulee sataman laajentumistarpeiden merkitykseen, ympäristöministeriö katsoo, että ne eivät kuulu nyt käsiteltävään asiaan. Tulevien laajennushankkeiden tai muiden hankkeiden vaikutukset arvioidaan ottaen huomioon aiemmin toteutuneiden hankkeiden vaikutukset.

Hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutukset

Mahdollisten muiden hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten osalta ympäristöministeriö toteaa, että valituksessa esitetyistä muista hankkeista ei ole olemassa päätöksiä. Niitä koskevien lupien myöntämistä ja suunnitelmien hyväksymistä tai vahvistamista koskevassa harkinnassa viranomaiset joutuvat ottamaan huomioon sen, että Vuosaaren satamahankkeen suunnitelma alueelle on hyväksytty.

Luontodirektiivin 6 artiklan tulkintaohjeen mukaan yhteisvaikutuksina on mahdollista ottaa huomioon jo päätökseen saatettujen tai aiemmin hyväksyttyjen toteuttamattomien suunnitelmien ja hankkeiden vaikutukset. Tulkintaohjeen mukaan oikeusvarmuuden vuoksi näyttäisi tarpeelliselta rajoittaa säännöksen soveltaminen sellaisiin muihin suunnitelmiin ja hankkeisiin, joiden suunnittelu on jo päättynyt. Samalla on oltava ilmeistä, että esitettyä suunnitelmaa tai hanketta harkittaessa jäsenvaltiot eivät tue toisia vielä suunnitteluvaiheessa olevia suunnitelmia tai hankkeita.

Ympäristöministeriö on vahvistaessaan 5.4.2002 Itä-Uudenmaan maakuntakaavan 2000 jättänyt siitä keskustatoimintojen aluevarauksen C 4019 lainvastaisena vahvistamatta.

Vuosaaren sataman liikennejärjestelyihin kuuluu Porvoontien (Itäväylä) leventäminen satamatien liittymän tuntumassa. Tältä osin vaikutukset on otettu huomioon Vuosaaren sataman seutukaavan yhteydessä. Muilta osin leventämiseen tähtääviä suunnitelmia ei ole tehty. Mahdollisesta leventämisestä on maininta Itäsalmen kauppakeskuksen suunnitelma-aineistossa. Selvää tarvetta leventämiselle ei ole kuitenkaan esitetty eikä päätöksiä suunnitelmista tehty.

Päätöksen sisällön suhde lausunto- ja arviointimenettelyssä saatuun aineistoon

Johtopäätöksissä arviointi- ja lausuntomenettelystä päädyttiin siihen, että seutukaava voidaan vahvistaa, koska se ei heikennä merkittävästi Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueen niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on ilmoitettu SPA-alueena ja ehdotettu SCI-alueena Natura 2000 -verkostoon.

Valituksessa on vedottu arviointi- ja lausuntomenettelyssä esitettyihin vastakkaisiin käsityksiin. Päätöksen perusteluissa kysymystä heikentämisen merkittävyydestä on tarkasteltu riittävän perusteellisesti.

Koska valituksessa vedotaan voimakkaasti arviointi- ja lausuntomenettelyssä esitettyihin käsityksiin, arvioi ympäristöministeriö seuraavassa tarkemmin käytettävissä ollutta aineistoa ja tuo esiin seikat, joihin se perusti johtopäätöksensä:

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesta arvioinnista (Biota BD Oy, X ja Y, 15.4.1998)

Elinympäristöjen pirstoutuminen ja väheneminen

Arvioinnissa esitetään, että rata pirstoo Porvarinlahden eteläpuolen metsäaluetta ja että näin vähenee etelärannalla monille metsälintulajeille sopiva elinympäristö. Näin aiheutuva pirstoutuminen olisi haitallista harmaapäätikan ja pyyn kannalta, jotka pesivät tällä metsäalueella. Ympäristöministeriö toteaa tähän että po. Porvarinlahden eteläpuolinen alue ei kuulu lainkaan Natura 2000 -alueeseen. Alueen rajauksen laajentamista koskevat valitukset ratkaistiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa 14.6.2000 t. 1367.

X ja Y toteavat satamaradan pirstovan ranta-aluetta Porvarinlahden kapeikossa, koska se kulkee Porvarinlahden pohjukan ruoikkoalueen poikki ja siten vähentää pensoittuneen ruoikkoalueen pinta-alaa. He toteavat, että ruoikkolajeille sopivan elinympäristön pinta-ala vähenee ja se saattaa johtaa lintujen parimäärien vähenemiseen. Ympäristöministeriö ensinnäkin viittaa ratasillan rakennussuunnitelmaan ja toteaa, että sopivan elinympäristön väheneminen näyttäisi olevan erittäin vähäinen suhteessa vastaavien elinympäristöjen määrään tällä Natura-alueen osalla tai koko Natura-alueella. Satamarata ei suinkaan kulje ruoikossa vaan sen yli. Satamaradan yleissuunnitelman mukaan Porvarinlahden ratasilta on suunniteltu siten, ettei vesialueella ole siltapilareita. Se, että tämä saattaa johtaa parimäärien vähenemiseen, jää arvioinnissa perustelematta. Lajien parimäärät ovat juuri tällä alueella vähentyneet ilman ratasiltaakin. Tässä tilanteessa ei vaikutuksia voida pitää luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamalla tavalla merkittävästi heikentävinä.

X ja Y toteavat, että tie rakennetaan Österängenin peltoalueelle, joka ei kuitenkaan kuulu Natura 2000 -alueeseen. Österängenillä he ilmoittavat havaitun peltosirkun pesinnän ja havaintoja on myös ruisrääkästä. He eivät kuitenkaan tältä osin tee johtopäätöksiä näiden tietojen merkityksestä Natura-arvioinnin kannalta. Ympäristöministeriö on katsonut, ettei Natura 2000 -alueen ulkopuolella pesiviä peltolintuja voidakaan ottaa huomioon tässä yhteydessä.

Melu

X ja Y pohtivat melun vaikutuksia alueella pesiviin ja levähtäviin lintuihin. He viittaavat kansainväliseen kirjallisuuteen, josta osassa on tutkittu metsälinnustoa (Reijnen ym.) ja yhdessä on tutkittu neljää kahlaajalajia (van der Zande ym.). Viimeksi mainittuun viitaten he väittävät, että "kahlaajien on osoitettu olevan erityisen herkkiä liikenteen aiheuttamalle melulle". Van der Zanden ym. tutkimus osoittaa, että tutkittujen neljän lajin, mustapyrstökuirin, töyhtöhyypän, punajalkaviklon ja meriharakan välillä on eroja suhtautumisessa meluun. Yksikään näistä lajeista ei ole Porvarinlahden Natura 2000 -alueen suojeluperusteiden kannalta merkittävä.

Arvioinnissa todetaan, että sataman käytönaikainen melutaso ylittää luonnonsuojelualueille annetut ohjearvot Porvarinlahden itäosissa. Tämän perusteella vesilintujen ja kahlaajien parimäärät tulevat Porvarinlahden itäosissa jonkin verran vähenemään sataman rakentamisen myötä. X ja Y eivät esitä minkäänlaista kvantitatiivista arviota eikä sellainen ilmeisesti ole edes osoitettavissa. Mainittu melutasosuositus ei perustu luonnolle aiheutuvaan haittaan vaan siihen, että tältä osin luonnonsuojelualueet on rinnastettu virkistysalueisiin, jolloin on kohtuullista, ettei alueella virkistäytyviä ihmisiä häirittäisi melulla. Kuten kirjallisuusviitteistä voidaan todeta, ei linnuston hyvinvoinnille ole voitu asettaa sopivaa melutasosuositusta. Vastaavissa olosuhteissa tiedetään pesivän hyvinkin runsaasti arvokasta linnustoa. Lisäksi melutasot muun muassa Porvarinlahden perukassa ovat ajoittain jo pitkään olleet varsin korkeita. Kuitenkin tällä alueella on säilynyt luonnonarvoja, joiden perusteella se on voitu ilmoittaa SPA-alueena Natura 2000 -verkostoon. Ympäristöministeriö ei katso edes varovaisuusperiaatetta noudattaen mahdolliseksi tehdä johtopäätöstä, että melutason nousu Porvarinlahden itäosassa merkittävästi heikentäisi Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia luonnonarvoja.

Arvion mukaan melutasoa merkittävämpää on lintujen reagointi satamaradalla kulkevaan junaan. X ja Y arvioivat junien aiheuttaman melun ja häiriön jonkin verran alentavan pesivien lintujen parimääriä radan välittömässä vaikutuspiirissä. He arvioivat vaikutusten ulottuvan muutamista kymmenistä metreistä (varpuslinnut) aina pariin sataan metriin (kahlaajat). He arvelevat haitan olevan voimakkaampaa muuttoaikoina, jolloin alueella levähtää monia vesilintu- ja kahlaajalajeja. Ympäristöministeriö katsoo, että arvio olisi ollut käyttökelpoisempi, jos tutkijat olisivat yhdistäneet tiedon oletettavista haittavyöhykkeistä ratasillan läheisyydessä pesivien lintujen reviireihin. Ympäristöministeriön käytettävissä olevien tietojen mukaan nykytilanteeseen nähden ei ratasillan liikenteellä voida katsoa olevan juuri mitään vaikutusta sen läheisyydessä pesiviin lintuihin. Porvarinlahden kapeikkolähiympäristöineen ei myöskään ole sellainen muuttolintujen kokoontumisalue, että junaliikenteellä voisi muuttoaikoina olla erityisempää merkitystä ottaen myös huomioon että linnut todennäköisesti sopeutuvat olosuhteiden muutokseen.

Estevaikutus

Porvarinlahden ylittävän sillan X ja Y arvioivat luovan näkö- ja lentoesteen lahtea pitkin lentäville linnuille. He arvioivat, että vuosien kuluessa sähköjohdot tulevat todennäköisesti aiheuttamaan yksittäisten lintujen törmäyskuolemia. Lausuma on hyvin varovainen eikä sen perusteella voida tehdä johtopäätöstä, että vaikutus heikentäisi merkittävästi Natura 2000 -alueen luonnonarvoja. X ja Y sitä paitsi toteavat, että on keinoja vähentää törmäysriskiä, vaikka esteettinen haitta siitä hieman kasvaa.

Yhteenveto

Yhteenvedossaan X ja Y toteavat, että suunniteltu satama maaliikenneyhteyksineen heikentää Mustavuori-Porvarinlahden alueen linnuston suojeluarvoa. He pohtivat heikentymistä soveltaen arviossaan kosteikkolinnuston suojeluarvon laskentamenetelmää. Ympäristöministeriö katsoo olevan perusteita sille, että linnustoa heikentäviä vaikutuksia ilmenee. Kuitenkaan mitkään X:n ja Y:n osoittamista vaikutuksista eivät ole erikseen tai edes yhdessä merkittäviä. X:n ja Y:n soveltama lintuvesiohjelman valmistelua varten laadittu lintuvesien arvoluokituksen pisteytysmenetelmä ei tässä yhteydessä ole sopiva arviointiväline varsinkaan, kun esitetyt arviot linnuston muutoksista on tehty edellä kuvatulla tavalla.

Arvioinnin kohde

X ja Y perustavat arvionsa vaikutusten merkittävyydestä siihen, että kaikki kansainvälisesti tai kansallisesti uhanalaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin kohdistuvat vaikutukset aiheuttavat sen, että vaikutuksia on pidettävä merkittävinä. Tällä perusteella kirjokerttuun, harmaapäätikkaan, pyyhyn ja pikkulepinkäiseen sekä pikkutikkaan kohdistuvat vaikutukset olisivat merkittäviä. Kirjokertun, harmaapäätikan, pyyn ja pikkulepinkäisen he katsovat olevan kansainvälisesti uhanalaisia, koska ne on sisällytetty lintudirektiivin liitteeseen I ja pikkutikan siksi että uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta piti vuonna 1991 lajia uhanalaisena (silmälläpidettävä, taantunut).

Päätelmä on ympäristöministeriön käsityksen mukaan virheellinen. Se, että satamarata tai sataman käytön aikaiset välilliset vaikutukset saattavat monin varauksin ja oletuksin jossain määrin vaikuttaa joidenkin mainittujen lajien pesiviin pareihin häiritsevästi tai tuntemattomassa määrin joihinkin lintuyksilöihin muuton aikana, ei automaattisesti johda haitan merkittävyyteen, vaikka lajien joukossa olisikin liitteen I lajeja tai jopa kansallisesti uhanalaisia lajeja.

Lintudirektiivin liite I:n ja uhanalaisuusluokituksen rinnastaminen on jo lähtökohtana virheellinen. Liitteen I lajeihin kuuluu useita Suomessa täysin tavallisia lajeja joiden suojelun tason meillä voidaan katsoa olevan suotuisan. Näin on muun muassa mainittujen lajien osalta. Mikään näistä lajeista ei vuonna 2000 ilmestyneessä, kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) menetelmällä tehdyssä uhanalaisluokituksessa ole Suomessa uhanalainen. Luokkaan (NT Near Threatened, silmälläpidettävät) kuuluvat harmaapäätikka ja pikkulepinkäinen. Silmälläpidettävät lajit eivät ole uuden arviointimenetelmän mukaan enää valtakunnallisesti uhanalaisia. Ne ovat kuitenkin lajeja, joiden tarkkailu on aiheellista kannan kehityksen tai koon perusteella. Monet niistä ovat alueellisesti uhanalaisia. Pikkutikka taas ei ole hankkeen vuoksi alueella vaarassa.

Uudenmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesta lausunnosta

Uudenmaan ympäristökeskuksen 19.3.1999 antama luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen lausunto Uudenmaan liitolle on lain tarkoittamassa arviointi- ja lausuntomenettelyssä keskeisessä asemassa. Seuraavassa esitetään pääkohdat niistä ympäristökeskuksen lausunnon ongelmista, joiden vuoksi ympäristöministeriö katsoo, että sillä päätöksen tekevänä viranomaisena on ollut oikeus ja velvollisuus varmistaa lausunnon perustuminen tosiasiatietoihin.

Arvioinnin kohde

Uudenmaan ympäristökeskus selvittää lausunnossaan ne perusteet, joiden vuoksi alue on ilmoitettu SPA-alueena ja ehdotettu SCI-alueena Natura 2000 -verkostoon. Lisäksi ympäristökeskus toteaa että "selvitysten mukaan alueella on havaittu myös muita lintudirektiivin liitteen I lintulajeja kuin ne, joiden perusteella alue on ehdotettu Natura 2000 verkostoon. Näitä lajeja ovat mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku ". Lisäksi ympäristökeskus luettelee joukon "alueella esiintyviä huomionarvoisia lintulajeja", kuten "pyrstötiainen, pikkutikka, nuolihaukka, heinätavi, lapasorsa ja viiksitimali ". Uudenmaan ympäristökeskus ei yksilöi selvityksiä, joihin tiedot perustuvat. Se ei myöskään selvitä, miksi mainittuja liitteen I lajeja ei ole pidetty sellaisina, että ne Uudenmaan ympäristökeskuksessa valmistellussa alueen Natura 2000 -aluetta koskevassa tietolomakkeessa olisi katsottu alueen suojelun perusteeksi. Tältä osin ympäristökeskuksen lausunto sisältää luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetun lausunnon kannalta epäolennaista tietoa ja tämä on ilmeisesti osaltaan vaikuttanut ympäristökeskuksen tai ainakin valittajien siitä tekemiin johtopäätöksiin.

Ympäristökeskus viittaa lausunnossaan satamahankkeen YVA-menettelyn jälkeen tehtyihin selvityksiin ja esittää niitä koskevia arvioita. Natura 2000 -alueen kannalta M:n, N:n ja F:n (1997) selvitykseen viitaten ympäristökeskus toteaa Porvarinlahdella pesivän lintudirektiivin liitteen I lajeista kalatiiran, kirjokertun, pikku lepinkäisen ja aikaisempina vuosina luhtahuitin. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan kalatiiran pesinnästä nyt kysymyksessä olevan rautatiesillan läheisyydessä ei ole muissa lähteissä tietoja. Kysymys lienee jossain kauempana Porvarinlahdella pesivästä parista, jolloin tiedolla voisi olla merkitystä arvioitaessa sataman melun välillisiä vaikutuksia. Luhtahuitin osalta ilmaisu on varsin viitteellinen. Tieto palokärjen pesinnästä lintuvesien suojeluohjelman rajauksen tuntumasta on käsiteltävän olevan asian kannalta toissijainen.

Ympäristökeskus viittaa lausunnossaan L:n (1998) selvitykseen, jossa tähdennetään alueen luontoarvojen merkitystä, mutta myös lintuihin kohdistuvia uhkatekijöitä (rauhattomuus, liikenne, kalastus, umpeenkasvu). L:ään viitaten ympäristökeskus toteaa, että "jo yhden lahden täydellinen tuhoutuminen heikentäisi merkittävästi alueen suojeluarvoa". Ympäristöministeriö pitää L:n selvitystä sinänsä alueen hoidon ja käytön suunnitteluun kuuluvana tärkeänä aineistona, mutta katsoo, ettei siitä ole mahdollista tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä otettaessa kantaa hankkeenvaikutuksiin.

Ympäristökeskus käsittelee lausunnossaan varsin laajasti satamahankkeen vaikutuksia alueen muihin luonnonarvoihin eli vaikutuksia, jotka kohdistuvat pääasiassa Natura 2000 -alueen ulkopuolelle tai lajeihin, jotka eivät ole Natura 2000 -alueen suojeluperusteita. Näitä näkökohtia tulee pääsääntöisesti pitää lisätietoina, joita lausunnossa voidaan esittää, mutta joiden perusteella ei tehdä johtopäätöksiä heikentävien vaikutusten merkittävyydestä luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamalla tavalla. Tällaisia epäolennaisia arvioita ovat vaikutukset, joiden ympäristökeskus arvioi kohdistuvan pikkutikkaanPorvarinlahden eteläpuolella sekä peltosirkkuun ja ruisrääkkään Österängenin peltoalueella.

Ympäristökeskus arvioi lausunnossaan ilman tarkempia perusteluita, että "Melualueen kasvaminen ehdotetulla Natura 2000 -alueella saattaisi olla haitallista myös alueella esiintyville lintudirektiivin liitteessä 1 mainituille huuhkajalle, varpuspöllölle, helmipöllölle, harmaapäätikalle ja palokärjelle. Melun lisääntyminen voi vaikuttaa haitallisesti myös yölaulajiin, kuten viitasirkkalintu, viitakerttunen, luhtakerttunen ja satakieli." Ympäristökeskus ei tarkemmin yksilöi, mihin se tiedot ko. lajien esiintymisestä ja niille aiheutuvista haitoista perustaa.

Ympäristökeskus katsoo lausuntonsa kannanotto-osassa, että "selvitysten mukaan satamahankkeella voisi olla heikentäviä vaikutuksia myös alueella tavattuihin muihin lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin kuin niihin, joiden perusteella aluetta on ehdotettu Natura 2000 -verkostoon" ja että "haitallisia vaikutuksia voisi aiheutua lisäksi alueella esiintyville Suomessa ja Uudellamaalla uhanalaiselle lintulajeille ... sekä muille alueen huomionarvoisille lintulajeille". Tältä osin Uudenmaan ympäristökeskuksen kannanotto on luonnonsuojelulain 65 §:n soveltamisalan ulkopuolella. Jos oletettaisiinkin, että ympäristökeskus näin haluaisi tarkistaa tietolomakkeella esitettyjä suojeluperusteita liitteen I lajien osalta, ympäristökeskus esittää ainoastaan arvion, että vaikutukset voisivat olla heikentäviä. Kannanotossa ei täsmennetä heikentävien vaikutusten todennäköisyyttä eikä merkittävyyttä.

Estevaikutus

Uudenmaan ympäristökeskus kuvailee lausunnossaan satamahankkeen ympäristövaikutukset varsin tarkoin edellä käsitellyn arviointiraportin (Biota BD Oy) mukaisesti. Ympäristökeskus on lisännyt omana käsityksenään suunnitellun rautatiesillan vaikutuksiin, että "Lahtea pitkin lentäville lintudirektiivin liitteessä I mainituille laulujoutsenelle ja kalatiiralle saattaa aiheutua vaaraa radan ylle tulevista sähköjohdoista erityisesti muuton aikana". Ympäristökeskus ei perustele, miksi juuri laulujoutsen ja kalatiira olisivat erityisen herkkiä törmäämään kyseiseen sähköjohtoon, ei arvioi vahinkojen todennäköisyyttä eikä pohdi vahinkojen teknisiä estämismahdollisuuksia, jotka kuitenkin jo arviointiraportissa on mainittu. Viittaus näiden lajien muuttoaikaan saattaa jopa herättää virheellisiä käsityksiä siitä, että Porvarinlahdella olisi merkitystä kalatiiran ja joutsenen muuttoreittinä, mikä ei pidä paikkaansa. Myöhemmin ympäristökeskus lisää, että silta saattaa olla näköesteenä alueella saalistaville petolinnuille kalasääski, ruskosuohaukka, varpushaukka ja nuolihaukka ja että sähköjohdosta saattaa aiheutua vaaraa lahtea pitkin lentäville lokkilinnuille. Ympäristöministeriö pitää arviota ylimalkaisena.

Natura 2000 -alueen luonnonarvojen heikentyminen

Kannanotossaan ympäristökeskus katsoo, että vaikutukset on selvitetty asianmukaisesti luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaista arviointi- ja lausuntomenettelyä varten. Ympäristökeskus ei arvioi kriittisesti edellä osoitettuja arvioinnin puutteita.

Ympäristökeskus ilmoittaa käyttäneensä yleisesti saatavilla olevia tietoja Natura 2000 -alueella pesivän linnuston kantojen kehityksestä. Lisäksi ympäristökeskus toteaa, että se on "tarkastellut satamahankkeen vaikutuksia kokonaisvaltaisesti myös muiden kuin Natura 2000 -alueen perusteena olevien luonnonarvojen osalta". Ympäristökeskus katsoo, että alueen perustana olevista lintudirektiivin liitteen lajeista Suomessa ja Uudellamaalla uhanalaisia ovat ruisrääkkä (vaarantunut), kehrääjä (silmälläpidettävä, taantunut) ja pikkusieppo (silmälläpidettävä, harvinainen) viitaten Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintöön.

Suomen lajiston uhanalaisuudesta valmistui vuonna 2000 uusi tarkastelu (Suomen lajien uhanalaisuus 2000, Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä). Sen mukaan ruisrääkkää, kehrääjää ja pikkusieppoa ei lueta enää uhanalaisiin lajeihin, mutta ne kuuluvat luokkaan silmälläpidettävät (NT) (mainittu julkaisu, s. 90). Silmälläpidettävät lajit eivät ole valtakunnallisesti uhanalaisia. Ne ovat kuitenkin lajeja, joiden tarkkailu on aiheellista kannan kehityksen tai koon perusteella. Monet niistä ovat alueellisesti uhanalaisia (mainittu julkaisu, s. 52).

Nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta olennaista on ympäristökeskuksen lausunnon toiseksi viimeinen lause: "Hankkeen vaikutukset heikentäisivät merkittävästi lintudirektiivin liitteen I lajien kirjokerttu, pyy, pikkulepinkäinen ja kehrääjä elinympäristöjä Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet -alueella". Ympäristöministeriö käsittelee näiden lajien osalta arviota päätöksensä perusteluissa ja myöhemmin tässä lausunnossa.

Q:n lausunnosta

Melu

Q toteaa lausunnossaan liikenteen aiheuttaman melun ja häiriön vaikutusten arviointiin liittyvät vaikeudet. Lausunnossa todetaan lähdekirjallisuuteen viitaten, että tieliikenne vähentää etenkin kahlaajien pesimätiheyksiä avoimessa maastossa jopa kahteen kilometriin saakka tiestä. Mainituista lähteistä toinen käsittelee ehkä jossain määrin tapaukseen sopivaa tilannetta (Van der Zanden ym.: The impact of roads on densities of four bird species in an open field habitat - evidence of a long-distance effect, Biol.Conserv 18: 299-321). Siinä tutkimuskohteena olivat lintulajit mustapyrstökuiri,meriharakka, punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä. Mikään näistä lajeista ei tietolomakkeen mukaan pesi Porvarinlahdella eikä mikään niistä ole luontodirektiivin liitteen I laji.

Van der Zandenin ym. mukaan lintulajien käyttäytyminen melun suhteen on hyvinkin vaihtelevaa. Tieliikennemelua voidaan pitää linnuille jossain määrin haitalliset elinympäristötyypeistä ja lintulajeista riippuen. Töyhtöhyyppä ja mustapyrstökuiri häiriintyivät liikenteestä 200-2 000 metrin etäisyydelle saakka. Punajalkaviklon todettiin ehkä häiriintyvän, mutta trendiä ei pidetty selvänä. Meriharakan todettiin pikemminkin suosivan tien läheisyyttä kuin häiriintyvän siitä. Meriharakka- ja punajalkavikloaineistot olivat kuitenkin pieniä. Muille lajeille häiriön voimakkuuksia ei voitu aineiston vähäisyyden vuoksi laskea. Liikennemäärän kasvaessa 50 autosta 54 000 autoon vuorokaudessa töyhtöhyypän ja mustapyrstökuirin häiriöetäisyydet kasvoivat 480 metristä 2 000 metriin. Yksiraiteisen, kaukaloon sijoitetun ja lyhyen matkaa Porvarinlahden ylitse kulkevan rautatien meluvaikutusta ei voida verrata tieliikennemeluun, varsinkaan liikennemäärällä 54 000 autoa vuorokaudessa. Q:n arvio melun mahdollisesti huomattavistakin haittavaikutuksista oli siten varsin voimakas yleistys.

Vaikutukset lintulajeittain

Lintudirektiivin liitteen I lajit, jotka ovat tietolomakkeen mukaan alueen suojeluperusteena: Laulujoutsenesta Q toteaa, että se levähtää muuttoaikoina vähälukuisena alueen merenlahdilla. Alueen vähäinen merkitys lajin kannalta vaikuttaa siihen, mitä merkitystä laulujoutsenelle aiheutuvasta mahdollisesta häiriöstä voidaan luonnonsuojelulain 66 § 1 momentin näkökulmasta katsoa olevan. Vaikka Q katsookin sataman liikenteen ja melun häiritsevän joutsenten levähtämistä, hän ei pidä lausunnossaan vaikutusta merkittävänä.

Luhtahuitin osalta Q pitää uhkana törmäämisriskiä ja meluvaikutusta. Kummankin osalta arvio on ilmeisen epävarma ja perustuu olettamuksiin. Muissa arvioissa ja lausunnoissa ei luhtahuitille aiheutuvia vaikutuksia ole pidetty merkittävinä.

Q pitää Porvarinlahden ympäristöä nykyisenä ruisrääkän esiintymispaikkana Natura 2000 -alueen sisällä. Toisaalta sekä Uudenmaan ympäristökeskus että Laine myöhemmässä lausunnossaan esittävät, että ruisrääkkä on pitänyt reviiriään Österängenin pelloilla, mistä se tulisi häviämään. Q:n mainitsemalla paikalla ruisrääkästä ei ole varmistettua pesintää. Ottaen huomioon lajin satunnaisen esiintymistavan voidaan havaintoja ko. paikalla pitää myös sattumana, johon voi vaikuttaa sekin, että lintutornin maastossa kuunnellaan lintuja keskimääräistä useammin. Ympäristöministeriö ei katso perustelluksi johtopäätöstä, että satamahanke heikentäisi merkittävästi ruisrääkän esiintymiä Natura 2000 -alueella.

Mustavuoren-Kasabergetin alueella pesivien 1-2 kehrääjäparin osalta Q arvioi, että sataman myötä rakennettavat uudet liikenneväylät ja voimakkaasti lisääntyvä liikenne heikentäisivät merkittävästi lajin elinmahdollisuuksia alueella. Sataman ja lisääntyvän liikenteen melu voisi häiritä lintuja ja lisäisi törmäysriskiä. Q:n lausunnon liikennemääriä koskeva arvio on vaikeasti ymmärrettävä. Ehkä tarkoitetaan liikennettä sillä tien osalla, joka ylittäisi Österängenin. Ympäristöministeriö suhtautuu varsin varovasti tältäkin osin Q:n arvioon, sillä paikalliset kehrääjäparit ovat pitkään eläneet runsaan liikenne- ja ihmismäärän keskellä eikä muutos niiden olosuhteissa ole meluennusteiden valossa kovin merkittävä.

Muut lajit: Pyyn populaatio Natura 2000 -alueella ei tietolomakkeen mukaan ole alueen suojelun peruste. Q esittää, että yksi pyyn reviireistä todennäköisesti häviäisi rautatietunnelin rakentamisen myötä, kun taas X:n ja Y:n käsityksen mukaan näin tapahtuisi vain Natura 2000 -alueen ulkopuolella lahden eteläpuolella. Riippumatta siitä kumpi asiantuntijataho lopulta on oikeassa, ympäristöministeriö katsoo, että pyytä ei ole tarpeen ottaa huomioon heikentymisen merkittävyyden arvioinnissa.

Q epäilee sillan häiritsevän kalasääsken kalastusta. Kalasääski ei ole tietolomakkeen mukaan alueen suojeluperuste eikä sitä ole tarpeen ottaa huomioon heikentyminen merkittävyyden arvioinnissa. Samoin ympäristöministeriö katsoo lausunnossaan, ettei Q:n lausunnossa tarkasteltuja mehiläishaukkaa, ruskosuohaukkaa, nuolihaukkaa, räyskää, huuhkajaa, varpuspöllöä, helmipöllöä ja harmaapäätikkaa ole tarpeen ottaa huomioon heikentymisen merkittävyyden arvioinnissa, kun nämä lintulajit eivät ole tietolomakkeen mukaan olleet alueen suojeluperusteita.

Hirvosen lausunnosta:

Hirvosen lausunnossa ei esitetä edellä käsiteltyyn nähden olennaisesti uutta tosiasiatietoa. Hirvosen lausunnossa kuitenkin tähdennetään kahta näkökohtaa, joita ei muussa aineistossa ole juuri tarkasteltu, nimittäin sataman ja sen maaliikenneyhteyksien aiheuttamia ympäristövahinkoriskejä sekä pitkäaikaisia kokonaisvaikutuksia. Nämä käsitteet ovat sinänsä merkityksellisiä luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaisessa menettelynsä. Lausunnossa esitetään näiltä osin yleisluonteisia arviointeja, joiden perusteella ympäristöministeriö ei kuitenkaan katsonut, että ne voisivat olla perusteena seutukaavan vahvistamatta jättämiselle.

Satamavaihtoehdot ja taloudelliset selvitykset

Helsingin vaikutusalueella sijaitsevia satamapaikkoja on haettu ja tutkittu useissa selvityksissä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. 1990-luvulla satamaselvitykset ovat keskittyneet nykyisten satamien uudelleenjärjestelyihin sekä Vuosaaren ja Pikkalanlahden satamien suunnitteluun ja vaihtoehtojen vertailuun. Keskeisiä vaihtoehtoja ei ole suljettu seutukaavoituksen ulkopuolelle vain yhden kunnan intressin vuoksi, kuten valituksessa väitetään.

Tehtyjen selvitysten mukaan merkittävä osa sataman liikennekustannussäästöistä kertyy satamatoimintojen yhdistämisestä samalle alueelle. Tähän perustuu myös liikenne- ja viestintäministeriön lausunto, jonka mukaan Länsisataman siirto Pikkalaan johtaisi epätaloudelliseen toimintojen hajauttamiseen. Tämän osoittaa myös ympäristöministeriön päätöksessä esitetty vuonna 2001 tehty yhteiskuntataloudellinen laskelma, jossa liikenteen kasvusta johtuva nykyisten satamien ylittävä lisäkapasiteetti sijoitettiin Pikkalaan. Laskelman tulokseksi on saatu, että myös näillä lähtöoletuksilla Vuosaaren sataman rakentaminen on yhteiskuntataloudellisesti selvästi kannattava hanke, jonka hyötykustannussuhde on 2,4 ja sisäinen korko 14,7 %.

Uudet taloudelliset laskelmat tukevat seutukaavan laadinnan aikana käytettävissä olleista selvityksistä tehtyjä johtopäätöksiä. Tässä vaiheessa ei siten ole enää perusteita lähteä tarkastelemaan uusia vaihtoehtoja.

Meluarvioiden puutteet

Valtioneuvoston melutason ohjearvoista tekemän päätöksen mukaan mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen sen vertaamista ohjearvoihin, jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista. Päätöksessä ei ole erikseen mainittu, miten pieni osa melun kokonaismäärästä johtaa edellä olevaan impulssikorjaukseen. Päätöksen sanamuodosta, jossa edellytetään melun olevan luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, voidaan kuitenkin päätellä, että impulssikorjausta ei ole tarkoitettu tilanteisiin, jossa vain hyvin pieni osa melusta on iskumaista tai kapeakaistaista. Ympäristöministeriö toteaa, että valtaosa sataman melusta ei ole impulssimaista eikä siihen siten tule lisätä impulssikorjausta kuten valittajatesittävät.

Satamatoimintojen aiheuttama melu ei torjuntatoimien johdosta ylitä ohjearvoja vakituisen asutuksen alueilla. Loma-asutukseen käytettyjen Mölandetin ja Pikku-Niinisaaren länsiosissa melutaso on korkeimmillaan noin 47 dBA. Se alittaa loma-asumiseen taajamassa sovellettavan 55 dBA:n ohjearvon, mutta ylittää hieman taajaman ulkopuolella sovellettavan 45 dBA:n melutason. Tälle 45-50 dBA:n alueelle jää noin 20 loma-asuntoa. Melutason ylitystä voidaan pitää näin ollen erittäin pienenä.

Ympäristöministeriö toteaa, että valtioneuvoston melutasojen ohjearvoja koskevassa päätöksessä esitetyt arvot eivät ole sitovia valittajien tarkoittamia enimmäisnormeja vaan ohjeellisia arvoja, joista voidaan yksittäistapauksissa perustellusti poiketa.

Hankekokonaisuuden pirstoutumisesta aiheutuvien vaikutusten puutteellinen selvittäminen

Valittajien mukaan laivaväylän poistaminen kaavasta johtaa hankekokonaisuuden pirstoutumiseen, jolloin sen vaikutusten arvioiminen ei suuntaudu myöskään Itä-Uudenmaan alueen kaavoituksellisiin tarpeisiin. Vuosaaren satamaan johtava väylä sijoittuu lähes kokonaan Itä-Uudenmaan puolelle, joten sitä ei ole voitu esittää Uudenmaan liiton laatimassa seutukaavassa. Väylän sijainti on esitetty liitteenä olevassa kartassa.

Satamaan johtava laivaväylä on esitetty koko pituudeltaan Vuosaaren satamaa koskevan seutukaavan kaavaselostuksessa. Selostuksessa on tuotu esiin myös tutkitut vaihtoehdot ja väylävaihtoehdon valinnan yleiset perusteet. Satamaan johtavia väylien ympäristövaikutuksia on selvitetty myös seutukaavan lähdemateriaalina käytetyssä Helsingin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä Vuosaaren satamaan liittyvän meriväylän vaikutuksia on arvioitu erikseen vielä Vuosaareen johtavan meriväylän suunnittelun ja siihen liittyvien lupaprosessien yhteydessä.

Eri yhteyksissä tehdyt vaikutusten arvioinnit palvelevat hyvin myös Itä-Uudenmaan kaavoituksellisia tarpeita.

Varautuminen tulevaan maankäyttöön ja vaarallisten aineiden riskit

Satama sijoittuu Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntien rajojen tuntumaan alueelle, joka ei missään olosuhteissa voi muuttua osaksi Helsingin kaupungin ydinaluetta. Sataman ympärillä on jo lainvoimaisessa seutukaavassa laajat virkistys- ja suojelualueet, joille rakentaminen ei ole mahdollista myöhemminkään. Lähimmät Helsingin yleiskaavan mukaiset asuinalueet sijaitse satama-alueen rajasta noin 1 kilometrin etäisyydellä. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että satamasta tulee olemaan suorat yhteydet valtakunnalliseen päätieverkkoon, tilanne terveysriskien osalta ei voi merkittävästi pitkälläkään tähtäimellä muuttua

Seutukaavassa osoitetun satama-alueen yhteyteen on satama-alueen asemakaavassa osoitettu noin 52 hehtaaria käsittävä työpaikka-alue ja voimalaitosta varten noin 2 hehtaaria. Ne korttelit, jotka rajoittuvat suoraan satama-alueeseen, on varattu satamatoimintaan liittyville teollisuus- ja varastorakennuksille. Tälle alueelle on suora työkoneyhteys satama-alueelta.

Huolinta- ja tukkuliikkeiden sijainnin valinnassa kulkuyhteydet ovat määräävin tekijä. Helsingin sataman tavaravirroista suurin osa liikkuu Hämeenlinnanväylän itäpuolella ja tästä syystä pääosa logistiikkakeskuksista sijaitseekin pääkaupunkiseudun itäosassa, muun muassa Vantaan Hakkilassa. Näille alueille on erittäin hyvät yhteydet suunnitellusta Vuosaaren satamasta.

Vaikutus maanomistajiin

Kaavan vaikutuksista A:n oikeudenomistajien ja B:n kuolinpesän omistamien kiinteistöjen ympäristöolosuhteisiin ympäristöministeriö viittaa päätöksensä perusteluihin. Niiden mukaisesti sataman aluevaraus sijaitsee A:n oikeudenomistajien tiloihin nähden Varissaaren takana noin 500 metrin etäisyydellä. Kiinteistön ympäristöolosuhteet eivät siten välittömästi muutu.

Maanpinnalta olevat yhteydet koskevat vain pientä osaa suuresta Westerkullan tilasta. Vaikutuksia vähentää osaltaan se, että väylät sijoittuvat lähelle tilan reuna-aluetta ja suurelta osin olemassa olevan Kehä III:n viereen..

7.4. Vastaselitys korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, A:n oikeudenomistajat ja B:n kuolinpesän osakkaan ja Leppäkorpi-Metsola Asukasyhdistys ry ovat antamassaan yhteisessä vastaselityksessä todenneet, etteivät he ole väittäneetkään, että luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettu viranomainen ei olisi toimivaltainen tekemään heikentymisratkaisua. Asiantuntija-arvioinneista poikkeamisen tulee kuitenkin perustua ekologisiin perusteisiin. Näin ei ole tässä tapauksessa. Se, että lausunnoissa käsitellään myös sellaisia lajeja, jotka eivät ole suojeluperusteina, ei vähennä niiden arvoa siltä osin kuin niissä käsitellään suojeluperusteina olevia lajeja.

Vastaselitykseen liitetystä 7.5.2002 päivätystä R:n lausunnosta ilmenee, ettei kirjokertun ja pikkulepinkäisen katoamista alueelta ole voitu todentaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta onkin pyydettävä ennakkoratkaisu siitä, voidaanko pelkällä väitteellä ilmoitettujen suojeluarvojen muuttumisesta välttää Natura-lainsäädännön asettamat oikeudelliset vaatimukset. Lisäksi voidaan esittää jatkokysymys, miten jäsenvaltion velvoite ylläpitää suojelutavoitetta on otettava huomioon, mikäli tietolomakkeella ilmoitetusta suojelutavoitteesta voidaan poiketa olosuhteiden muutokseen vedoten.

Ministeriö toteaa, että lajien häviämiseen ovat vaikuttaneet vilkas kevyt liikenne ja pensaikon umpeutuminen. Jäsenyysvelvoitteesta vapautumista perustellaan siis jäsenyysvelvoitteen laiminlyönnillä. Tulkintaohjeen mukaanhan jäsenvaltion olisi tullut toteuttaa toimenpiteitä häiriöiden ja heikentymisen välttämiseksi.

Pelkästään kirjokerttu ja pikkulepinkäinen muodostavat olennaisen osan Porvarinlahden alueen suojelutavoitteista. Tämän ekologiseen asiantuntemukseen perustuvan ja asiassa keskeisen näkökohdan selventämiseksi olisi asianmukaista järjestää asiantuntijoiden suullinen kuuleminen.

Solosen lausunnosta käy selvästi ilmi, että on todennäköistä, että hankkeella on vaikutusta mainittuihin lajeihin. Ministeriön lähtökohta on väärä ja komission ohjeen vastainen, kun se toteaa, ettei heikentymistä voida pitää ehdottoman varmana. Tätä ei edellytetä, pelkkä heikentymisen todennäköisyys riittää. Ministeriö myös myöntää, etteivät reviirit ole menetettyjä.

Tietunnelin aiheuttamia riskejä Natura-alueen kannalta ei käsitellä vastineissa lainkaan. Tilanpuutteen vuoksi tiekuljetusten osuus olisi arvioitua suurempi. Lisäksi vaarallisten aineiden kuljetukset tapahtuisivat Porvarinlahden tunnelin alitse.

Ministeriön mainitsema Itä-Uudenmaan seutukaavan sisältynyt C4019-aluevaraus on jätetty vahvistamatta. Päätös ei kuitenkaan ole lainvoimainen.

Vastineissa ei kiinnitetä asianmukaisesti huomiota alueen pirstoutumiseen. Tulkintaohjeessa kuvataan kohteen säilymistä ehjänä ja täydellisenä. Arviointiohjeessa esitetään esimerkkinä merkityksellisten vaikutusten indikaattoreista pirstaloituminen (fragmentation). Pirstaloitumisen merkitykseen on kiinnitetty huomiota kaikissa lausunnoissa lukuun ottamatta Z:n lausuntoa. Tässä tapauksessa Natura-kohteen toiseksi tärkein osa-alue halkaistaisiin ratayhteydellä, mikä johtaisi aluekokonaisuuden merkittävään heikentymiseen. Tältäkin osin olisi tarpeen järjestää suullinen kuuleminen, jossa kuultaisiin P:tä.

Ratkaisun kannalta keskeiseksi kysymykseksi muodostuu vastakkaisten asiantuntijaperustelujen vertaaminen. Olisi kohtuullista, että tiedeyhteisön luottamusta nauttivat asiantuntijamme voisivat suullisessa kuulemisessa vastata heidän arvioitaan vastaan esitettyihin väitteisiin. Keskeisessä roolissa on Q, joka toimii Suomen ympäristökeskuksessa lintuvesikoordinaattorina.

Satamatoiminta aiheuttaa meluhaittaa paitsi itse satamatyöskentelyn, myös laivojen moottorimelun ja maaliikenneyhteyksiensä vuoksi. Sataman melutasoa ei voida asettaa lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Melun impulssimaisuuden, kapeakaistaisuuden ja matalataajuisuuden vuoksi meluohjearvoihin on tehtävä lisäystäkin. Melutaso ylittää lähimmän asutuksen ja virkistysalueiden hyväksyttävän ohjearvon. Asemakaavapäätöksessä ei ole edellytetty, että kaavamääräyksin varmistettaisiin, että melu täyttää terveellisyyden ja viihtyisyyden vaatimukset. Päätös poikkeaa tältä osin vallitsevasta oikeuskäytännöstä. Vuosaari projekti on pinta-alaltaan suunnilleen samankokoinen kuin Länsisatama ja Sompasaari ilman Viron liikenteelle kohdentuvaa tilaa. Vuosaaren satamavaraus ei siten mahdollista merkittävää satamakapasiteetin laajennusta nykytilanteeseen verrattuna.

7.5. Korkeimman hallinto-oikeuden toimittama katselmus

Korkein hallinto-oikeus on toimittanut seutukaavan ja seutukaavan muutoksen käsittämällä alueella katselmuksen 30.5.2002. Katselmuksesta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

Katselmuksessa on selvitetty olosuhteita lähinnä Porvarinlahden alueella, Niinilahden venesataman alueella, Telakka-alueella sekä Vuosaarenlahden pohjoisrannan alueella. Lisäksi on tutustuttu sisätiloissa pienoismalleihin.

7.6. Katselmuksen johdosta annetut selitykset

Helsingin kaupunginhallitus on toimittanut 12.6.2002 korkeimmalle hallinto-oikeudelle kirjelmän katselmuksessa esille tulleiden seikkojen johdosta.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, A:n oikeudenomistajat, B:n kuolinpesän osakkaat ja Leppäkorpi-Metsola Asukasyhdistys ry ovat toimittaneet korkeimmalle hallinto-oikeudelle lisäkirjelmän, jossa on kahdeksan liitettä.

Sipoon Puolesta ry on toimittanut 20.6.2002 korkeimmalle hallinto-oikeudelle kirjelmän ja kuusi liitettä otettavaksi huomioon nyt tehtyjä valituksia ratkaistaessa.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on toimittanut 24.6.2002 korkeimmalle hallinto-oikeudelle R:n täydennyksen hänen 2.5.2002 antamaansa lausuntoon.

8. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Uudenmaan liitto on hyväksynyt seutukaavan 28.12.1999. Kun otetaan huomioon 1.1.2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain (132/199) 208 §:n siirtymäsäännös, tässä asiassa on seutukaavan lainmukaisuutta ratkaistaessa noudatettava aikaisemman rakennuslain (370/1958) säännöksiä.

8.1. Toimivallan jakautuminen seutukaava-asiassa

Rakennuslain mukaisesti seutukaavan laatiminen kuuluu maakunnan liiton tehtäviin ja kaavan vahvistaminen ympäristöministeriölle. Valitusten ratkaiseminen ylimmässä asteessa kuuluu korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Seutukaavan hyväksyy rakennuslain 25 §:n mukaan maakunnan liiton liittovaltuusto. Maakunnan liitolla on rakennuslain 22 §:n osoittamissa rajoissa oikeus päättää eri tarkoituksiin osoitettavien alueiden sijainnista ja eri käyttötarkoituksiin osoitettavien alueiden määristä. Seutukaavan on kuitenkin täytettävä kaavalle rakennuslaissa ja -asetuksessa ja muissa laeissa tai asetuksissa säädetyt oikeudelliset vaatimukset.

Kunnallislain (953/1976) 137 §:n 1 momentin, jota alistusasioissa on kuntalain 104 §:n 2 momentin mukaan edelleen noudatettava, alistusviranomaisen on vahvistettava alistettu päätös, jollei se ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, mene viranomaisen toimivaltaa ulommaksi tai ole muutoin lainvastainen ja jollei se ole myöskään epätarkoituksenmukainen.

Muutoksenhakukeinona kaava-asioissa on kuntalaissa säädetty kunnallisvalitus. Sen mukaan myös maakunnan liiton liittovaltuuston päätöksestä, jolla seutukaava on hyväksytty, voidaan tehdä kunnallisvalitus ensin alistusviranomaisena toimivalle ympäristöministeriölle ja sitten viime vaiheessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuntalain 90 §:n 2 momentista tarkemmin ilmenevillä laillisuusperusteilla. Valitusta ei voida tehdä sillä perusteella, että alistettu päätös ei ole tarkoituksenmukainen. Siten korkein hallinto-oikeus ei tutki kaavoitusratkaisujentarkoituksenmukaisuutta ja näin ollen myöskään sitä, olisiko jokin muu kaavaratkaisu edullisempi tai muutoin tarkoituksenmukaisempi.

Edellä lausutun mukaisesti ministeriön toimivaltaan kuuluu ratkaista, onko kaavan vahvistamiselle kunnallislain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettu este. Ministeriön on lisäksi ratkaistava sille laillisuusperustein tehdyt kunnallisvalitukset. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluu sille jatkovalituksina tehtyjen kunnallisvalitusten ratkaiseminen

8.2. Sovellettavat säännökset

8.2.1. Rakennuslain säännökset

Rakennuslain 2 §:n 1 momentin (370/1958) mukaan seutukaava sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueen käyttämisestä kahdessa tai useammassa kunnassa. Rakennuslain 18 §:n 3 momentin (1160/1997) mukaan seutukaava määrätään laadittavaksi maakuntajakolaissa tarkoitettua maakuntaa varten.

Rakennuslain 3 §:n (469/1994) mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset sekä yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset. Kaavaan voidaan ottaa haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisia määräyksiä. Kaavaehdotusta valmisteltaessa kaavaan voidaan sisällyttää erityinen selvitys ympäristövaikutuksista, jos suunnitellulla maankäytöllä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Rakennuslain 18 §:n 1 momentin (493/1968) mukaan seutukaava käsittää tarpeellisiin tutkimuksiin ja selvityksiin perustuvan yleispiirteisen suunnitelman alueiden käyttämisestä eri tarkoituksiin. Pykälän 2 momentin mukaan seutukaavaan voidaan sisällyttää alueiden käyttämisestä tarkempia määräyksiä (seutukaavamääräykset).

Rakennuslain 22 §:n 1 momentin (493/1968) mukaan seutukaavaliiton tulee huolehtia seutukaavan laatimisessa tarvittavien selvitysten hankkimisesta ja tutkimusten toimittamisesta.

Pykälän 2 momentin (1097/1996) mukaan seutukaava on laadittava niin, että varataan vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan sopeutettava seutukaava-alueeseen rajoittuvien alueiden seutukaavoitukseen sekä valtakunnansuunnitteluun.

Niin ikään saman pykälän 2 momentin mukaan luonnonsuojelulain 7 ja 77 §:ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten sekä 32 §:ssä tarkoitettua maisema-aluetta koskevienperustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa. Kaavalla on myös edistettävä luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä. Kaavaa laadittaessa on pidettävä silmällä maankäytön taloudellisuutta ja sitä, ettei kaavan toteuttamisesta aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa.

Seutukaavan ohjausvaikutusta koskevan rakennuslain 26 §:n 1 momentin mukaan seutukaava on oleva ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa, asemakaavaa, rakennuskaavaa ja rantakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta seutukaavan toteutumista. Pykälän 3 momentin mukaan seutukaava ei ole voimassa yleis-, asema-, rakennus- eikä rantakaava-alueilla.

Rakennuslain 27 §:n 1 momentissa säädetään seutukaavan vaikutuksesta rakentamiseen. Seutukaavan aluevarauksista aiheutuva rakentamisrajoitus koskee uudisrakennusten rakentamista ja on säännöksestä tarkemmin ilmenevin tavoin ehdollinen.

Näistä seutukaavan oikeusvaikutuksia koskevista rakennuslain 26 ja 27 §:n säännöksistä ilmenee samalla, mitä tarkkuutta ja selkeyttä seutukaavalliselta suunnittelulta on vähintään edellytettävä.

8.2.2. Luonnonsuojelulain sekä luonto- ja lintudirektiivien säännökset

Rakennuslain 1 §:n 4 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä mainitussa laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta. Direktiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä edellytetty arviointimenettely on pantu täytäntöön lain 65 §:llä ja direktiivin 6 artiklan 3 kohdan toinen virke, 6 artiklan 4 kohta sekä 7 artikla lain 66 §:llä. Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta on pantu täytäntöön luonnonsuojelulain 68 §:llä. Tähän pykälään otetulla sanonnalla suojelutavoitteita vastaava suojelu on tarkoitettu viitata luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan määräykseen. Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta kompensaatiosta säädetään lain 69 §:ssä.

Luonnonsuojelulain säännökset

Hankkeiden ja suunnitelmien arviointivelvollisuutta, heikentämiskieltoa ja poikkeuslupaa siitä, Natura 2000 -verkoston toteuttamista sekä suojelun lakkauttamista ja verkoston heikentymisen korvaamista koskevat luonnonsuojelulain 65, 66, 67 ja 68 §:n säännökset kuuluvat seuraavasti:

65 §. Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Viranomaisen, jolle laissa tai asetuksessa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden perusteella on tehty ilmoitus 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta tai suunnitelmasta, on ryhdyttävä toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen keskeyttämiseksi, kunnes 1 momentissa tarkoitettu arviointi on suoritettu ja 2 momentissa tarkoitetut lausunnot hankittu. Viranomaisen on myös ilmoitettava asiasta alueelliselle ympäristökeskukselle niin hyvissä ajoin, että ympäristökeskus ehtii ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin.

66 §. Luvan myöntäminen sekä suunnitelman hyväksyminen ja vahvistaminen. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.

68 §. Natura 2000 -verkoston toteuttaminen. Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Edellä 64 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla linnustonsuojelualueilla suojelu on kuitenkin toteutettava viipymättä sen jälkeen kun alueesta on tehty ilmoitus komissiolle.

69 §. Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen. Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen tässä luvussa tarkoitettu suojelu saadaan lakkauttaa tai sen rauhoitusmääräyksiä lieventää vain 65 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 66 §:n 2 ja 3 momentissa mainituin edellytyksin.

Jos Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 §:n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan.

Luonto- ja lintudirektiivin säännökset

Luontodirektiivin 6 artikla kuuluu:

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia kehityssuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

3. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4. Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet. Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.

Luontodirektiivin 7 artikla huomioon ottaen direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta lintudirektiivin mukaisilla alueilla, vaan näillä alueilla sovelletaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä. Lintudirektiivin mukaisten alueiden ulkopuolella sovelletaan edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toista lausetta.

Lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Tämän artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

Lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan: "Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun."

Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.

Komission ohjeet

Euroopan komissio on antanut huhtikuussa 2000 tulkintaohjeen, jossa selvennetään muun ohella luontodirektiivin 6 (2) ja (3) artiklojen keskeisimpiä käsitteitä (Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset, Luxemburg 2000). Lisäksi komissio on antanut keväällä 2002 arviointimenetelmiä koskevan ohjeen (Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC, November 2001; Luxembourg 2002). Asiakirjat kuvastavat vain komission yksiköiden mielipidettä, eivätkä ne ole luonteeltaan sitovia.

8.3. Valituksenalaisen seutukaavan aluevaraukset ja toteuttamissuunnitelmat sekä voimassaoleviin seutukaavoihin tehdyt muutokset

Seutukaava on yleispiirteinen maankäytön suunnitelma, joka toteutuu kohdassa 8.2. kuvatulla tavalla alemmanasteiseen kaavoitukseen ja muuhun alueidenkäytön suunnitteluun kohdistuvan ohjausvaikutuksensa kautta. Seutukaavaan otetut liikenneväylät eivät pääsääntöisesti osoita niiden lopullista sijoitusta, vaan niiden yksityiskohtainen sijainti ratkaistaan tarkempien tutkimusten perusteella laadittujen suunnitelmien mukaisesti.

Nyt kysymyksessä oleva seutukaava on kuitenkin valmisteltu samanaikaisesti Vuosaaren satamaa koskevan asemakaavan kanssa, minkä lisäksi satamahankkeesta ja sen liikenneyhteyksistä on laadittu yksityiskohtaiset tie- ja ratasuunnitelmaluonnokset. Näistä syistä seutukaavan aluevarausten vaikutukset Natura-kohteeseen on voitu tutkia tavanomaista seutukaavan käsittelytarkkuutta yksityiskohtaisemmalla tavalla.

Valituksenalaisen seutukaavan aluevaraukset

Seutukaavassa ja seutukaavan muutoksessa "Vuosaaren satama ja sen liikenneyhteydet" on osoitettu mittakaavaan 1:100 000 laaditulla kartalla osittain maa- ja osittain vesialueella oleva liikennealueen aluevaraus (L), pääväylän tielinjamerkintä sekä yhdysradan linjausmerkintä.

Yhdysrata on osoitettu katkoviivamerkinnällä, jonka selitys kuuluu: "Liikenneväylän katkoviivamerkintä osoittaa vaihtoehtoisen ratkaisun tai alustavan linjauksen."

Seutukaavamääräyksellä sekä seutukaavakartalle tehdyllä rajausmerkinnällä on osoitettu liikenneväylän tunneliin tehtävä osa.

Seutukaavan toteuttamissuunnitelmat

Kaavaselostuksessa tieyhteyksien, satamaradan ja laivaväylän toteuttamistapaa kuvataan seutukaavan perustana olevien alustavien yleis-, tie- ja ratasuunnitelmien sekä Länsi-Suomen vesioikeudelle tehtyihin hakemuksiin liitettyjen suunnitelmien pohjalta seuraavasti:

Tieyhteydet

Satamasta rakennetaan 2,8 kilometrin pituinen kaksiajoratainen tieyhteys kehä III:n päähän. Satama-alueelta lähdettyään tie sukeltaa tunneliin ja alittaa Porvarinlahden 1,3 kilometriä pitkässä tunnelissa. Tunnelijaksolla satamatie sijoittuu kahteen kaksikaistaiseen tunneliin. Tunnelin pohjoinen tunneliaukko on Labbackan koillispäässä, josta tie jatkuu Itäväylälle ja edelleen Porvoonväylälle. Itäväylän ja Kehä III:n liittymä rakennetaan eritasoiseksi. Kehä III:lle rakennetaan toinen ajorata Itäväylän ja Porvoonväylän välille. Itäväylälle rakennetaan toinen ajorata välille Niinisaarentie-Kehä III.

Ratayhteys

Satama-alueelta tulevat raiteet laajenevat sataman portin ulkopuolella n. 1,2 kilometriä pitkäksi 8-raiteiseksi ratapihaksi. Ratapihalta linja suuntautuu Porvarinlahden kapeimmalta kohdalta ylittävälle sillalle ja painuu sen jälkeen Labbackan kallioon. Tunnelin pohjoinen suuaukko on Labbackan länsireunassa, josta rata kulkee pinnassa Itäväylän ja Kehä III:n alittaen lähelle Porvoonväylää. Porvoonväylän läheltä alkaa pitkä tunneliosuus, joka vie radan Saviolle, jossa se yhtyy päärataan. Tunneli suuntautuu syvällä kalliossa Hakunilan ja Itä-Hakkilan välistä Lahden moottoritien tuntumaan ja seurailee moottoritien linjausta Korson eritasoliittymän ohi, jonka jälkeen se alkaa kaartaa pääradalle. Pohjoisosan linjaus on radan korkeusasemasta johtuen lähempänä maanpintaa, joten se linjataan asutusalueiden ohitse.

Laivaväylä

Väylä lähtee satamasta Pikku Niinisaaren ja Mölandetin väliin ja siirtyy pian Sipoon puolelle ja siten Itä-Uudenmaan seutukaava-alueelle. Väylä jatkuu Korkholmenin, Mustan Hevosen, Kuivan Hevosen ja Eestiluodon länsipuolitse etelään kohti Itä-Tonttua.

Eestiluodon ja Itä-Tontun välillä väylä kääntyy lounaaseen ja yhtyy Helsingin matalan kohdalla nykyisiin väyliin. Väylä on valtaosaltaan luonnonväylää. Ruoppauksia joudutaan tekemään viidessä kohdassa yhteensä 0,5 miljoonaa kuutiometriä.

Voimassa oleviin seutukaavoihin tehtävät muutokset

Sisäasiainministeriön 12.12.1977 vahvistamassa Helsingin seudun 1. vaihekaavassa Porvarinlahti, osa Mustavuorta ja Kasaberget on varattu SU-alueeksi n:o 36. Mustavuori-Porvarinlahti. Niinisaaren Käärmenniemen eteläranta on varattu SU-alueeksi n:o 30. Niinisaari, Käärmenniemi. Niinisaaren edustalla oleva Kalkkisaari on varattu SU-alueeksi n:o 31. Vuosaari, Kalkkisaari. Telakka-alueen eteläpuolelta Österängetin pellolle ulottuu yhtenäinen laaja lähivirkistysalue (VL). Ympäristöministeriön 30.10.1987 vahvistamalla 1. vaihekaavan osittaisella kumoamispäätöksellä lähivirkistysaluevaraus on osittain kumottu Telakka-alueen pohjoispuolelta, koska alue on esitetty varattavaksi eritysalueeksi mahdollisesti tarvittavaa hiilivoimalaitosta varten.

Ympäristöministeriön 18.6.1996 vahvistamassa taajamaseutukaavassa Mustavuorensuojelualuevaraukseen on tehty kaksi laajennusta, yhteispinta-alaltaan noin 20 hehtaaria. Lisäykset sisältävät Porvoontien länsipuolella sijaitsevan lähteikköalueen sekä Porvarinlahden perukan pohjoispuolella sijaitsevan Labbackan lounaisosan. Porvarinlahden suojelualuevarausta on niinikään laajennettu noin 40 hehtaarilla etelään.

Nyt kysymyksessä olevassa seutukaavan muutoksessa Käärmeniemen SU-alue (6 ha) ja Käärmeniemessä oleva VL-alueen osa (n. 15 ha) muutetaan L-alueeksi. Kaavassa osoitetun ratayhteyden rautatiesilta ylittää Porvarinlahden SU-alueen ja maantie kulkee Porvarinlahden ja Labbackan alitse tunnelissa. Labbackan tunnelin jälkeen liikenneyhteysvaraukset kulkevat Porvoon väylälle jatkuvan VL-alueen läpi. Rautatie siirtyy tunneliin ennen Porvoon väylää. Asiakirjoissa ei ole arvioita liikenneyhteysvarausten pinta-aloista.

8.4. Ratkaisu esitettyihin valitusperusteisiin

8.4.1. Rakennuslakiin liittyvät valitusperusteet

Johdanto

Seutukaava on yleispiirteinen alemmanasteisilla kaavoilla toteuttavaksi tarkoitettu maankäytön suunnitelma. Tässä tapauksessa aineistoon liittyy muussa järjestyksessä toteutettavaa lupamenettelyä varten laadittuja selvityksiä. Asiassa on käytettävissä asemakaavaa valmisteltaessa kertyneet rakennusasetuksen 38 §:n mukaiset selvitykset. Nämä selvitykset ovat poikkeukselliset tarkat.

Ympäristövaikutusselvitysten riittävyys

Asiassa on valitettu ensinnäkin sillä perusteella, että kaavan ympäristövaikutusten arviointi on ollut puutteellinen.

Rakennuslain 3 §:ssä, jonka sisältö on selostettu kohdassa 8.2.1., säädetään velvollisuudesta selvittää tarpeellisessa määrin suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset. Vuosaaren satamahankkeesta on laadittu 29.9.1995 päivätty ympäristövaikutusten arviointiselostus. Uudenmaan ympäristökeskus on antanut 13.3.1996 ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 12 §:n mukaisen yhteysviranomaisen lausunnon arvioinnista.

Maakunnan liiton liittovaltuuston toimivaltaan kuuluu ensi vaiheessa ratkaista, millä tavoin se ottaa vaikutusselvitysten tulokset huomioon. Liittovaltuuston toimivaltaan kuuluu ratkaista, minkä esillä olleen vaihtoehdon mukaisen kaavan se hyväksyy. Harkittaessa liittovaltuuston päätöksen lainmukaisuutta tarkasteltavana on liittovaltuuston hyväksymä vaihtoehto. Liittovaltuuston päätös ei siten voi olla lainvastainen yksinomaan sillä perusteella, että muukin kuin valittu vaihtoehto täyttäisi laissa säädetyt vaatimukset.

Ympäristövaikutusten arviointiselostusta ei ole otettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin osaksi seutukaavaa. Sen sisältämä selvitys otetaan kuitenkin huomioon harkittaessa liittovaltuuston päätöksen lainmukaisuutta. Mainittu arviointiselostus sisältää laajan selvityksen satamahankkeen vaikutuksista ja hankkeen aiheuttamien haittojen torjumiseksi käytettävistä teknisistä ratkaisuista. Näitä selvityksiä on täydennetty laadittaessa asemakaavaa, tiesuunnitelmaa ja ratasuunnitelmaa sekä vesioikeudelle jätettyyn hakemukseen liitettyä suunnitelmaa. Asemakaavaan on otettu vaikutusselvitysten perusteella yksityiskohtaiset kaavamääräykset.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että kaavan ympäristövaikutukset on selvitetty rakennuslain 3 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Saman pykälän 2 momentin ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 5 §:n huomioon ottaen kaava ei ole lainvastainen, vaikka siihen ei ole sisällytetty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua selvitystä.

Liikenneyhteyksien toteuttamisen vaikutusten selvittäminen

Valituksissa on erityisesti puututtu suunniteltuihin liikenneyhteyksiin ja niistä aiheutuvien haittojen selvittämiseen. Näiden valitusperusteiden osalta korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon seuraavaa:

Seutukaavassa ratalinjauksen tunneliin rakennettava pohjoinen osa on osoitettu katkoviivamerkinnällä ja se on siten ohjeellinen. Alemmanasteisen suunnittelun perustaksi laadittua yleispiirteistä seutukaavaa ei voida pitää lainvastaisena sillä perusteella, ettei kaikkien vaihtoehtojen yksityiskohtaista toteuttamistapaa ja niiden ympäristövaikutuksia ole yksityiskohtaisesti selvitetty kaavaa laadittaessa.

Radan rakentamisen ympäristövaikutukset tulevat selvitettäviksi yksityiskohtaisemmin ratasuunnitelmaa laadittaessa. Velvollisuudesta laatia selvitykset ennen rataa varten tarvittavien käyttöoikeuksien lunastamista säädetään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 5 §:n 4 momentissa. Muissa tapauksissa radan rakentamisen vaikutukset on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 7 §:n mukaisesti arvioitava ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin.

Hankekokonaisuuden pirstominen jättämällä laivaväylät pois suunnitelmasta

Vuosaaren satamavaraus sijoittuu Helsingin seutukaavan alueelle. Laivaväylä on kuitenkin vain välittömästi satamaan liittyvältä osalta Helsingin seutukaavan alueella ja jatkuu Itäisen Uudenmaan seutukaavan alueelle. Itäisen Uudenmaan seutukaavan alueella ei ole väylähankkeen kanssa ristiriitaisia aluevarauksia. Päätös ei ole rakennuslain vastainen sillä perusteella, että hankekokonaisuuden meriliikenneyhteydet jäävät osittain vahvistetun seutukaavan ulkopuolelle.

Melun rajoittaminen kaavamääräyksin

Seutukaavaan ei ole otettu yksityiskohtaisia määräyksiä melun vähentämistä koskevista järjestelyistä. Kun otetaan huomioon seutukaavan yleispiirteisyys ja toteutuminen alemmanasteisen suunnittelun kautta, ei liittovaltuuston päätöstä voida pitää lainvastaisena sillä perusteella, ettei siinä ole tällaisia yksityiskohtaisia meluntorjuntaa koskevia määräyksiä. Yksityiskohtaisia määräyksiä meluvaikutuksia vähentävistä rakennelmista, kuten meluesteistä voidaan antaa seutukaavaa toteuttavassa asemakaavassa, kuten samanaikaisesti valmisteltavana olleeseen asemakaavaan sisältyykin. Yksityiskohtaiset määräykset melupäästöistä voidaan antaa ympäristöluvassa.

Vaarallisten aineiden kuljetusten riskit

Seutukaavaa laadittaessa ei voida ratkaista, millaisia aineita kaavaa toteuttavilla liikenneväylillä tullaan kuljettamaan. Yleispiirteinen seutukaava ei myöskään voi olla lainvastainen sillä perusteella, ettei siihen ole otettu yksityiskohtaisia tie- ja rautatiesuunnitelmissa annettavissa olevia määräyksiä vaarallisten aineiden kuljetusten riskejä vähentävistä järjestelyistä.

Satamavarauksen riittävyys ja maankäytön taloudellisuus

Seutukaavan oikeudelliset sisältövaatimukset sisältävä rakennuslain 22 §:n 2 momentti on selostettu edellä kohdassa 8.2.1. Maakunnan liitolla on rakennuslain 22 §:n 2 momentin osoittamissa rajoissa oikeus päättää eri tarkoituksiin osoitettavien alueiden sijainnista ja eri käyttötarkoituksiin osoitettavien alueiden määristä.

Kaavaselostuksen mukaan seutukaavalla muodostettu sataman liikennealuevaraus on pinta-alaltaan noin 160 hehtaarin suuruisen sataman tarpeisiin tarkoitettu alue. Sataman yleissuunnitelmaluonnoksen mukaan satama-alueen pinta-ala on 152 hehtaaria. Siitä 32 hehtaaria olisi nykyistä telakka-aluetta, luonnontilaista maa-aluetta 29 hehtaaria ja vesialuetta 91 hehtaaria. Aluevarauksella on tarkoitus ensivaiheessa korvata Jätkäsaaren ja Sompasaaren satamat. Kun aluevaraus sinänsä mahdollistaa sataman rakentamisen ja kun sataman suuruus muutoin on kaavoittajan harkinnassa, kysymyksessä oleva sataman aluevaraus ei olelainvastainen sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että se ei ole riittävän suuri hankkeen toteuttamiseen.

Valittaessa sataman sijaintipaikkaa on ministeriön päätöksestä tarkemmin ilmenevin perustein kiinnitetty rakennuslain 22 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin riittävää huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin ja pidetty silmällä maankäytön taloudellisuutta.

Vaikutukset muutoksenhakijoina oleviin maanomistajiin

Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon myös sen, että samanaikaisesti käsiteltävänä olevassa asemakaavassa edellytetään suojakaistojen, maastomuotoilujen ja teknisin keinoin tapahtuvaa melusuojausta. Siten melusuojaustoimet ovat seutukaavan pohjalta mahdollisia.

Tämän vuoksi ja muutoin ministeriön päätöksestä ilmenevistä syistä kaavan toteuttaminen ei aiheuta A:n oikeudenomistajille Sipoon kunnan puolella noin 500 metrin etäisyydellä sataman aluevarauksesta sijaitsevan tilan RN:o 1:52 omistajana eikä B:n kuolinpesälle kaavaan sisältyvän Kalkkisaaren osaomistajana ja sen läheisyydessä olevien vesialueiden omistajana rakennuslain 22 §:n 2 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo niin ikään samoin kuin ympäristöministeriö, ettei sataman ulkopuolisten maaliikenneyhteyksien kuolinpesän omistamalle Westerkullan tilalle RN:o 18:0 aiheudu kaavan toteuttamisesta rakennuslain 22 §:n 2 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.

8.4.2. Luonnonsuojelulakiin liittyvät valitusperusteet

Asiassa sovellettavien luonnonsuojelulain sekä luonto- ja lintudirektiivien säännösten sisältö on selostettu edellä kohdassa 8.2.2.

Asiassa on luonnonsuojelulain kannalta kysymys siitä, heikentääkö satamahanke liikenneyhteyksineen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kohde on ehdotettu ja ilmoitettu komissiolle otettavaksi Natura 2000 -verkostoon kohteena F10100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Siten arviointi kohdistetaan valintaperusteina oleviin lajeihin ja luontotyyppeihin. Muilla lajeilla, esimerkiksi tietokannan kohtaan 3.3. merkityillä lajeilla, ei ole arvioinnin kannalta merkitystä. Heikentymistä ei liioin arvioida niiden lajien osalta, joita Natura-asiassa tehdyissä valituksissa vaadittiin lisättäväksi Natura-tietokantaan.

Kohteen FI0100065, Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, valintaperusteina olleet luonnonarvot

Natura 2000 -tietokantaan sisältyvän kohdekuvauksen mukaan kohde koostuu neljästä osa-alueesta: 1) Mustavuori, Labbacka, Porvarinlahti, Kasaberget, 2) Bruksviken, 3) Torpviken ja 4) Kapellviken. Kohteen luontoarvoja on tarkemmin kuvattu tietolomakkeen kohdassa 4. "Alueen yleiskuvaus", mutta yleiskuvauksessa ei selosteta yksityiskohtaisesti eri luontotyyppien tai lajien esiintymien sijaintia eri osa-alueilla.

Kohdekuvauksen mukaan Labbackalla lehto- ja kalliokasvillisuus on rehevää ja edustavaa, sillä kallioperä on kvartsi- ja maasälpägneissiä, joissa esiintyy välikerroksina ravinteikasta amfibioottia sekä kalkkikiveä. Alueen kallioista Labbacka on luokiteltu ainoastaan maakunnallisesti merkittäväksi, muiden kallioiden ollessa valtakunnallisesti arvokkaita. Alueen lehdot, lintuvedet ja kalliot on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi ja yhdessä ne muodostavat merkittävän luontokokonaisuuden.

Luontotyypeistä edustavimpia ovat muun muassa keskiravinteiset silikaattikalliot sekä kallioitten pienialaiset kalkkipitoiset osat. Lajistossa korostuvat lintudirektiivin lajit. Porvarinlahdella on 1994 pesinyt 40 lintulajia parimäärän ollessa 213. Lajimäärä on pysynyt vuosia samana, mutta parimäärä on hieman noussut. Lahden pohjukassa suurin osa linnustosta on varpuslintuja, idempänä vesilinnut ovat suurin ryhmä. Kaikki lahdet, myös Porvarinlahti, ovat muutonaikaisia levähdyspaikkoja. Niillä käy myös ruokailemassa sellaisia lajeja, jotka eivät pesi alueella.

Kohteen ehdottaminen SCI-alueeksi perustuu edellä kohdassa 2.2. lueteltujen luontodirektiivin liitteessä I mainittujen luontotyyppien esiintymiseen sen alueella. Kohteen ilmoittaminen komissiolle lintudirektiivin mukaisena SPA-kohteena perustuu kohdassa 2.2. lueteltuja lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien sekä samassa kohdassa mainittujen liitteessä mainitsemattomien muuttavien lajien säännölliseen esiintymiseen sen alueella.

Asiakirjoissa olevien tarkentavien selvitysten mukaan Porvarinlahti edustaa kokonaisuudessaan luontotyyppiä 1160 laajat matalat lahdet. Tähän luontotyyppiin voi luontotyypin kuvauksen (Interpretetion Manual of European Union Habitats, Eur 15/2 October 1999) mukaan kuulua vain vesialuetta. Erillisselvityksen mukaan Labbackan laella on neljä puustoisten soiden esiintymää ja eri puolilla aluetta Fennoskandian metsäluhtien esiintymiä (G ja V, Boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot Mustavuoren - Porvarinlahden - Labbackan - Kasabergetin alueella, Helsinki 1999). Asiakirjoissa olevien inventointien mukaan Porvarinlahden alueella on myös kostean suurruohokasvillisuuden esiintymiä. Tämän luontotyypin kuvauksen mukaan luontotyypin esiintymät ovat kosteita typpipitoisten maiden suurruohoniittyjä jokien, purojen ja metsien reunamilla. Muita tietokannassa mainittuja luontotyyppejä ei Porvarinlahden osa-alueella esiinny.

Kohteen pesimälinnustosta on laadittu lukuisia selvityksiä (Mustavuori-Porvarinlahti -alueen linnustoselvitykset, osa I, F Oy 5.5.1997; Porvarinlahden linnustoselvitys 1997, F Oy 15.8.1997). Näitä selvityksiä on täydennetty kohdissa 3.2. ja 3.3. selostetussa arviointi- ja lausuntomenettelyssä sekä kohdassa 4.2. selostetuissa lausunnoissa. Asiakirjoissa on lisäksi myöhemmin kertynyttä selvitystä valintaperusteina olevien lajien esiintymisestä kohteessa.

Hanke, jonka vaikutukset arvioidaan

Seutukaavassa on osoitettu aluevaraus satama-alueelle (L), varaus tunneliin sijoitettaville maantieyhteyksille ja varaus Porvarinlahden ylittävälle yhdysradalle.

Seutukaava toteutetaan asemakaavoilla ja hankekohtaisilla luvilla. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti arvioinnissa on otettava huomioon satamahankekokonaisuuden edellyttämä maa- ja vesirakentaminen kokonaisuudessaan sekä alueelle sijoitettavan satamatoiminnan ja muiden hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutus kohteen valintaperusteina oleviin luonnonarvoihin. Nyt käytettävissä olevan selvityksen mukaan kaavaa toteutettaessa kajotaan kohteen fyysiseen koskemattomuuteen rakentamalla rautatiesilta Porvarinlahden yli ja puhkaisemalla Labbackan kallio tunnelilla.

Käytettävissä olevan asemakaavan sekä Vuosaaren sataman maaliikenneyhteydet satamaradan liikennesuunnitelma 2001:n mukaan hankkeen toteuttamistapa olisi seuraava:

Ratasuunnitelman mukaan ratasillan pituus olisi noin 182 metriä. Rautatiesillan rakenteet eivät Porvarinlahden eteläpuolella sijoittuisi Natura-alueelle. Siltapilarit sijoittuisivat Porvarinlahden vesialueen ulkopuolelle. Kannen alapinta keskiaukon keskellä olisi tasolla +3,9. Sillan molemmilla reunoilla reuna-aukkojen ali kulkevat kevyen liikenteen väylät, joiden vapaa alikulkukorkeus olisi 2,8 metriä. Silta perustettaisiin osittain paalutuksen varaan ja osittain maanvaraisesti. Sillan kannella olisi sepelitukikerros, jonka alle asennettaisiin melua vaimentava kumimatto tai vastaava. Sillalle kertyvät pintavedet johdettaisiin sillan molemmille sivuille teräspeltisen peitelevyn alle sijoitettavilla lämmitetyillä putkilla sillan molempiin päihin. Sieltä vedet edelleen pumpattaisiin ratapihan sadevesijärjestelmään. Radan sähköjohdot sillalla merkittäisiin erilliseen vaijeriin kiinnitetyillä fluorisoivilla merkeillä.

Asemakaavamääräyksen mukaan ratasilta on varustettava rakenteellisin meluvaimentimin ja melukaitein, joiden korkeuden tulee olla 1,4 metriä kiskon selästä lukien. Sillan rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, että luonnonsuojelualueiden arvo ja maisemallinen merkitys säilyy.

Asemakaavamääräyksen mukaan LR-alueella rakennettaessa tulee noudattaa seuraavia varotoimia:

Rakentamisen Natura-alueella tulee tapahtua lintujen pesimisajan ulkopuolella.

Satamaradan rakennusaikaista louhinta-, maansiirto- ja muuta liikennettä ei saa ohjata luonnonsuojelu- ja virkistysalueitten tai luonnontilaisina säilytettävien suojaviheralueiden kautta.

Ratasilta ja sen tukipilarit tulee sijoittaa ja rakentaa siten, etteivät ne muuta Porvarinlahdenvirtausolosuhteita.

Porvarinlahden ali rakennettaisiin maantietunneli. Asemakaavamääräyksen mukaan tunnelin rakentaminen Natura-alueella tulee toteuttaa siten, että yläpuolelle jäävän maaperän kosteusolot eivät muutu kasvillisuuden kannalta haitallisesti.

Yhteisvaikutusta arvioitaessa huomioon on otettava myös aiemmin rakennetut melulähteet, kuten liikenneväylät, joista aiheutuu alueeseen kohdistuvaa melukuormitusta. Lisäksi huomioon on otettava Porvarinlahdelle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen 20.12.1999 mukaan rakennettavissa olevan Vantaan kaupungin 38 paikkaisen pienvenelaiturin vaikutus.

Arviot hankkeen vaikutuksista kohteen luonnonarvoihin

Laatimassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisessa arviossa Biota BD Oy on 15.4.1998 päätynyt siihen, että satamahanke heikentää kohteen valintaperusteina olleita luonnonarvoja. Heikentyminen on seurausta elinympäristön pirstoutumisesta sekä sataman ja satamaliikenteen aiheuttamasta melusta ja häiriöstä.

Antamassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisessa lausunnossa Uudenmaanympäristökeskus on katsonut sataman merkittävimmiksi vaikutuksiksi satamatoimintojen ja liikenteen melun, rautatiesillan rakentamisen ja sillan estevaikutuksen.

Arviointi- ja lausuntomenettely on täydennetty Z:n lausunnossa 17.8.1999, Q:n lausunnossa 27.10.1999, P:n lausunnossa 2.11.1999 sekä Z:n täydentävässä lausunnossa 19.9.2000. Lisäksi asiaan on saatu R:n lausunnot 15.2.2002 ja 2.5.2002 sekä niiden täydennys 24.6.2002. Asiakirjoissa on myös muuta selvitystä kohteen linnustosta.

Ratkaisu tältä osin tehtyihin valituksiin

Valituksissa on ensinnäkin katsottu, että luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettu arviointi olisi lupaviranomaista sitova. Mainitussa säännöksessä edellytetään kuitenkin vain sitä, että arviointi on tehty ja sen jälkeen pyydetty asianomaiset lausunnot. Lupaviranomaisen tulee tehdä päätöksensä arviointi- ja lausuntomenettelyn pohjalta luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaisesti. Momentissa luontoarvoilla tarkoitetaan direktiivin 6(2) artikla huomioonottaen kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjä tai luontotyyppien esiintymiä. Heikentymisen on oltava tosiasiallista ja tämän varmistamiseksi lupaviranomaisen tulee tarvittaessa hankkia lisäselvityksiä arvioinnin johdosta.

Valituksissa on myös katsottu, ettei luontodirektiivin 6(3) artiklassa tarkoitettua koskemattomuuden käsitettä ole otettu riittävästi huomioon luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä.

Luontodirektiivin 6(3) artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan hankkeet, jotka vaikuttavat merkittävästi alueen suojelutavoitteisiin on arvioitava asianmukaisesti. Kohdan toisen virkkeen mukaan viranomaiset antavat hyväksyntänsä suunnitelmalle vasta varmistuttuaan siitä, ettei hanke vaikuta alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuuden käsite liittyy alueen suojelutavoitteisiin.

Koskemattomuuden käsitettä ei ole sisällytetty luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momenttiin, jolla on pantu täytäntöön direktiivin 6(3) artiklan toinen virke sekä 6(4) ja 7 artiklan. Direktiivin 6(2) artikla otettava huomioon tulkittaessa luonnonsuojelulain säännöstä, jolla mainittu direktiivin kohta on pantu täytäntöön. Näin tulkittuna luonnonsuojelulaki vastaa sisällöltään luontodirektiiviä.

Saadun selvityksen mukaan Porvarinlahden alueella edustettuna olevien luontotyyppien - laajat matalat lahdet, kosteat suurruohoniityt, puustoiset suot ja Fennoskandian metsäluhdat - pinta-alat eivät hanketta toteutettaessa supistu eikä näille luontotyypeille luonteenomaisten lajien tai niiden suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarpeellinen erityinen rakenne ja erityiset toiminnot supistu alkuperäiseen tasoonsa verrattuna. Luontotyyppien esiintymät eivät siten hankkeen johdosta heikenny.

Laadittujen linnustoinventointien mukaan Porvarinlahdella ovat pesineet tietolomakkeella mainituista lintudirektiivin liitteen I lajeista seuraavat: pyy, kalatiira, pikkulepinkäinen, kirjokerttu ja luhtahuitti. Seuraavista liitteessä I mainituista lajeista on muutonaikaisia havaintoja: laulujoutsen, liro ja suokukko. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomista lajeista alueella esiintyy ruokavieraana nuolihaukka.

Lajeista pyy ei pesi seutukaavassa osoitetun rautatielinjauksen alueella ja sen populaatio koko kohteessa on arvioitu luokkaan D, ei merkittävä. Kalatiira on pesinyt Porvarinlahden suulla. Luhtahuitin pesinnästä alueella on ristiriitaisia tietoja.

Pikkulepinkäisen ja kirjokertun reviirit ovat sijainneet Porvarinlahden kapeikossa alueella, jonka yli siltarakenteet tulevat. Myöhemmissä havainnoissa on voitu todeta pikkulepinkäisen reviirin siirtyneen pohjoisemmaksi täyttömäen suuntaan, kun taas kirjokertusta ei ole tehty havaintoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoo luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin heikentämiskieltoa koskevan säännöksen soveltamisen edellyttävän kulloinkin elinympäristöjä koskevaa kokonaisarviota. Sen mukaan lintulajien kantojen vuotuisella vaihtelulla ei sinänsä ole sellaista merkitystä, että tuossa lainkohdassa tarkoitettu heikentämiskielto poistuisi asianomaisten populaatioiden heikentyessä tai kadotessa kohteen alueelta. Tarkastelussa on otettava siten kulloinkin huomioon hankkeen vaikutus esimerkiksi kohteen puustoon, pensaikkoon, ruoikkoihin tai muihin kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjen ominaispiirteisiin.

Edellä esitetyn selvityksen perusteella Porvarinlahden kapeikon ylittävä siltahanke vähentää jossain määrin kohteen alueella olevaa pensaikon ja muun kasvuston määrää. Lisäksi silta rakenteineen muodostaa esteen kohteen yläpuoliseen ilmatilaan. Satamaan käyttöön liittyvät toiminnat aiheuttavat melua, jonka vaikutukset kohdistuvat kohteeseen. Hanke ei kuitenkaan johda käytettävissä olevan tiedon mukaan minkään valintaperusteena olevan lintulajin välittömän elinympäristön taikka ainoan tällaisen lintulajin elinympäristöksi soveltuvan habitaatin tuhoutumiseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo arviointi- ja lausuntomenettelyn osoittavan, että hanke heikentää alueen luonnonarvoja. Se ei kuitenkaan osoita, että tämä heikentyminen kohdistuisi luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävänä niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentti ei siten ole seutukaavan hyväksymisen esteenä. Tätä lopputulosta ei myöskään voida pitää luontodirektiivin 6 artiklan vastaisena.

8.5. Lopputulos

Edellä lausutuin perustein korkein hallinto-oikeus, joka hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta asian laatuun nähden ja saatuun selvitykseen nähden tarpeettomana, katsoo, ettei ole syytä muuttaa ministeriön päätöksen lopputulosta.

Siten korkein hallinto-oikeus hylkää asiassa tehdyt valitukset ja ministeriön päätöksen lopputulos, jolla seutukaava ja seutukaavan muutos on vahvistettu, jää pysyväksi.

Asiassa ei ole kysymys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetusta yhteisön oikeuden normin tulkinnasta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Asian näin päättyessä ei Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:lle, A:n oikeudenomistajille eikä B:n kuolinpesän osakkaille tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Ritva Koljonen, Esa Aalto, Marjatta Kaján ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Hannu Ranta.