KHO:2001:61
- Asiasanat
- Arvonlisävero, Palvelun myynti, Rahoituspalvelu, Arvopaperikauppa, Konsultoiva omaisuudenhoito
- Tapausvuosi
- 2001
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1837/2/00
- Taltio
- 3069
A Oyj harjoitti konsultoivaa omaisuudenhoitoa, jossa asiakas antoi omaisuudenhoitoa koskevassa sopimuksessa mainituilla tileillä olevat varat A Oyj:n hoidettavaksi siten, että A Oyj antoi asiakkaalle varoja koskevaa sijoitusneuvontaa, mutta sijoituspäätökset teki aina asiakas itse. Jos asiakas halusi A Oyj:n välittävän asiakkaan toimeksiannon eteenpäin markkinapaikoilla toimivalle arvopaperinvälittäjälle, asiakas antoi A Oyj:lle ohjeensa kauppojen toteuttamista varten. Muussa tapauksessa asiakas huolehti itse toimeksiantojen toteuttamisesta mukaan luettuna maksujen ja arvopapereiden toimittaminen sopimuksessa mainituilta asiakkaan pankki- tai arvo-osuustileiltä tai muusta säilytyksestä. Molemmissa tapauksissa toimeksiantosuhde syntyi asiakkaan ja arvopaperinvälittäjän välille ja arvopaperinvälittäjä veloitti palkkionsa suoraan asiakkaalta. Konsultoivan omaisuudenhoidon arvonlisäverokohtelua tarkasteltiin kokonaisuutena, yhtenä palveluna, jonka olennaisimpana osana pidettiin asiakkaan saamaa sijoituskohteiden neuvontaa. Kun palvelua ei tämän vuoksi voitu pitää arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitettuna arvopaperikaupaksi katsottavana verottomana rahoituspalveluna, A Oyj:n oli suoritettava arvonlisäveroa siitä saamistaan palkkioista.
Arvonlisäverolaki 1 §, 41 § ja 42 § 1 mom. 6 kohta ja 3 mom.
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artikla B kohta d alakohta 5 alakohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter)
Asian käsittely keskusverolautakunnassa
Ennakkoratkaisuhakemus
A Oy on rahoitus-, sijoitus- ja arvopaperinvälityspalveluja tarjoavan konsernin emoyhtiö, jonka toimialana on omaisuudenhoitopalvelujen tarjoaminen. Konserniin kuuluu myös B Oyj, joka on sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastotoimintaa harjoittava yhtiö. A Oy on perustettu vuonna 1997. Valtiovarainministeriö on myöntänyt A Oy:lle toimiluvan vuonna 1998.
A Oy:n tarjoamien omaisuudenhoitopalvelujen pääsopimustyypit ovat seuraavat:
1) Täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelusopimukset. 2) Konsultoivan omaisuudenhoitopalvelun sopimukset. 3) Sijoitusneuvontasopimukset.
Ennakkoratkaisuhakemus ei koske kohdassa 1 tarkoitettuja täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelusopimuksia eikä kohdassa 3 tarkoitettuja pelkkää sijoitusneuvontaa koskevia sopimuksia vaan ainoastaan konsultoivan omaisuudenhoitopalvelun sopimuksia.
Konsultoivasta omaisuudenhoidosta tehdään asiakkaan kanssa kirjallinen sopimus, jossa ennakkoratkaisuhakemukseen liitetyn mallin mukaisesti yksilöidään asiakas ja hänen henkilötietonsa sekä sijoitustoiminnan kohteena olevat varat. Sopimuksen pääpiirteet ovat seuraavat:
Säilytys. A Oy ei tarjoa säilytyspalvelua, vaan asiakkaan omistamat arvopaperit ovat säilytyksessä muualla. Asiakas antaa A Oy:lle valtakirjan, joka valtuuttaa A Oy:n tekemään transaktioita asiakkaan säilytettävänä olevaan omaisuuteen eli lähinnä asiakkaan arvo-osuustileille.
Omaisuudenhoitajan toimivaltuudet. A Oy:n palveluksessa on kolme salkunhoitajaa, joiden kesken asiakkaiden salkut on jaettu hoidettavaksi. Salkunhoitajat ovat yhteydessä suoraan asiakkaisiin salkunhoitajan ja asiakkaan sopimalla tavalla. Yhteydenotot asiakkaaseen ovat joko sovituin välein toistuvia tai yhteyttä otetaan vain silloin, kun salkunhoitaja katsoo asianmukaiseksi muuttaa salkun sisältöä. Salkunhoitaja ei osta tai myy arvopapereita asiakkaan tietämättä, koska tähän salkunhoitajalla ei tässä sopimustyypissä ole valtuuksia. Tämä ilmenee muun muassa sopimuksen kohdasta 2, Sopimuksen tarkoitus, jossa on todettu muun ohella seuraavaa: "Asiakas on tällä sopimuksella antanut sopimuksen kohdassa 1.1. mainituilla tileillä olevat varat omaisuudenhoitajalle hoidettavaksi siten, että omaisuudenhoitaja antaa Asiakkaalle sijoitusneuvontaa koskien varoja, mutta sijoituspäätökset tekee aina Asiakas itse antaen samalla Omaisuudenhoitajalle ohjeensa kauppojen toteuttamista varten..."
Toimeksiannon välittäminen ja toteuttaminen. Kun A Oy saa asiakkaalta toimeksiannon ostaa tai myydä julkisen kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita, A Oy antaa tämän toimeksiannon edelleen jollekin arvopaperinvälittäjälle, joka ostaa tai myy pörssissä kyseiset arvopaperit. Sopimuksen mukaan kyseisen arvopaperinvälittäjän ja asiakkaan välille syntyy tällöin toimeksiantosuhde. Arvopaperinvälittäjä veloittaa palkkionsa suoraan asiakkaalta. A Oy antaa toimeksiannon arvopaperinvälittäjälle joko omissa nimissään asiakkaan lukuun tai asiakkaan omissa nimissä. Jos asiakkaan varoja sijoitetaan sijoitusrahastoon, A Oy toimii aina asiakkaan nimissä.
Asiakas voi antaa toimeksiantoja kolmella vaihtoehtoisella tavalla:
1) Asiakkaan käyttämä arvopaperinvälittäjä on C Oy, joka antaa asiakkaalle kaupankäyntitunnukset, joita asiakas voi käyttää itse antamalla toimeksiantoja Internetin välityksellä. 2) Asiakkaan käyttämä arvopaperinvälittäjä on C Oy, mutta asiakas antaa pankkiiriliikkeeltä saamansa tunnukset A Oy:lle, joka käyttää tunnuksia asiakkaan puolesta. 3) Asiakas käyttää jotain muuta arvopaperinvälittäjää, jolloin asiakas antaa toimeksiannot A Oy:n salkunhoitajalle edelleen toimitettavaksi sovitulle arvopaperivälittäjälle.
Koska asiakkaan arvopaperit eivät ole A Oy:n säilytyksessä ja koska asiakas voi itse vaihtaa salkun sisältöä myös oma-aloitteisesti, asiakas velvoitetaan sopimuksella ilmoittamaan A Oy:lle kaikista muutoksista salkun sisältöön. A Oy:llä on käytössään salkunhallintaohjelma, josta ilmenee asiakkaan salkun kulloinenkin sisältö.
Toimeksiantojen maksuliikenne. Asiakkaalle avataan asiakasvaratili talletuspankkiin tai ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttoriin, johon asiakas tallettaa sijoitettavat varat ja jolta A Oy:llä on oikeus ottaa arvopaperikauppoihin tarvittavat varat, tai asiakas antaa A Oy:lle yleisvaltakirjan veloittaa asiakkaan omassa pankissa olevaa pankkitiliä. Kolmantena vaihtoehtona on, että A Oy ilmoittaa asiakkaan yhteyshenkilöille tekemistään kaupoista ja asiakas hoitaa rahaliikenteen itse. Rahaliikenteen hoitamisesta sovitaan konsultoivan omaisuudenhoitopalvelusopimuksen liitteessä.
Palkkio. A Oy:n saama palkkio määräytyy useimmiten prosentuaalisena osuutena salkun arvosta. Palkkioprosentti määräytyy degressiivisesti siten, että palkkioprosentti on sitä pienempi, mitä suurempi salkun arvo on. Palkkion määrään vaikuttaa myös asiakkaan salkun allokaatio.
A Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, onko yhtiön suoritettava arvonlisäveroa konsultoivasta omaisuudenhoidosta saamistaan palkkioista, kun yhtiöllä sopimuksen tai valtakirjan nojalla on oikeus pitää hallussaan asiakkaan varoja eli raha- tai arvo-osuustilejä hakemuksessa selostetulla tavalla.
Keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu
A Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa konsultoivasta omaisuudenhoidosta saamistaan palkkioista, vaikka yhtiöllä sopimuksen tai valtakirjan nojalla on oikeus pitää hallussaan asiakkaan varoja eli raha- tai arvo-osuustilejä hakemuksessa selostetulla tavalla.
Päätöksen perusteluissa on lausuttu, että arvonlisäverolain 1 §:n mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain 41 §:n mukaan veroa ei kuitenkaan suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Rahoituspalveluna pidetään lain 42 §:n mukaan muun muassa arvopaperikauppaa. Arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.
Hallituksen esityksessä arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993 vp) on todettu muun muassa, että verottoman rahoitustoiminnan lähtökohtana olisivat EY:n kuudennen arvonlisäverodirektiivin määräykset. Määrittelyssä hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan luotto- ja rahoituslainsäädännössä käytettäviä käsitteitä. Verottomuus koskisi omaan salkkuun tapahtuvan arvopaperikaupan lisäksi arvopapereiden välitystoimintaa. Arvopapereiden säilytys- ja hallintapalvelut olisivat sitä vastoin verollisia.
Arvopaperikaupan verottomuus perustuu kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin ja sen määräyksiin. Arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta liiketoimet, mukaan lukien välitys, mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, ei kuitenkaan tavaroiden hallintaan oikeuttavia asiakirjoja eikä 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ja arvopapereita. Direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan mukaan verosta on vapautettava myös jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinta.
Arvonlisäverodirektiivi rajaa nimenomaisesti verottomuuden ulkopuolelle arvopapereiden hallinnoinnin (management) ja tallessapidon. Arvopapereiden hallinnointi voi siten olla verotonta vain, mikäli kyse on jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnasta. Direktiivin arvopaperikauppaa koskevia verovapaussäännöksiä ei myöskään sovelleta sijoitusneuvontapalveluihin (EYT C-2/95, kohta 70).
A Oy:n tarjotessa asiakkailleen niin sanottua konsultoivaa omaisuudenhoitopalvelua, A Oy hallinnoi asiakkaan toimeksiantosopimuksessa määriteltyjä varoja siten, että A Oy antaa asiakkaalle varoja koskevaa sijoitusneuvontaa, mutta sijoituspäätökset tekee asiakas itse. Kysymyksessä on sijoitusneuvonta ja sellainen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa määritelty ja arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa tarkoitettu arvopapereiden hallinnointi, jota ei ole vapautettu arvonlisäverosta.
Merkitystä ei ole sillä, että A Oy osassa toimeksiantoja hoitaa toimeksiannon välityksen asiakkaan puolesta edelleen arvopaperinvälittäjälle. A Oy:n harjoittama toiminta on tästä huolimatta olennaisilta osin verollista sijoitusneuvontaa ja arvopapereiden hallinnointia. Merkitystä ei myöskään ole sillä, että A Oy:n harjoittama toiminta on siltä osin kuin A Oy välittää edellä mainittuja toimeksiantoja sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa määriteltyä arvopaperinvälitystä ja että A Oy tarvitsee toimintaansa varten edellä mainitussa laissa tarkoitetun luvan. Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen perustelujen viittauksella, jonka mukaan verottomien rahoituspalvelujen määrittelyssä on hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan luotto- ja rahoituslainsäädännössä käytettäviä käsitteitä, ei ole tarkoitettu syrjäyttää eikä direktiivin tulkintavaikutus huomioon ottaen voida syrjäyttää direktiivin säännöksiä.
Sovelletut oikeusohjeet: Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohta, 41 § ja 42 §. Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) 13 artikla B kohta d alakohta 5 ja 6 alakohdat.
Ennakkoratkaisu on annettu ajaksi 10.5.2000-31.12.2001.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A Oyj on valituksessaan vaatinut keskusverolautakunnan päätöksen kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että yhtiön ei ole suoritettava arvonlisäveroa konsultoivasta omaisuudenhoidosta saamistaan palkkioista.
Toiminnan luonnehdinta. A Oyj:n harjoittamassa konsultoivassa omaisuudenhoidossa on kysymys sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta luvanvaraisesta arvopaperinvälityksestä. Sijoitusneuvonta on mainittu lain 16 §:ssä niiden palvelujen joukossa, joiden tarjoaminen on sallittua sijoituspalveluyrityksille luvanvaraisen toiminnan lisäksi. Nämä palvelut ovat sellaisia, joita muut kuin sijoituspalveluyritykset saavat tarjota ilman toimilupaa. Sijoituspalveluyritykset eivät sen sijaan luvanvaraisten palvelujen lisäksi saa tarjota muita palveluja kuin lain 16 §:ssä mainittuja ja näitäkin vain sillä ehdolla, että oikeus näiden palvelujen tarjoamiseen on myönnetty toimiluvassa. Lain 16 §:n 6 kohdan mukaan sijoituspalveluyritykset saavat tarjota myös sijoitus- ja rahoitusneuvontaa. A Oyj:lle on toimiluvassa myönnetty oikeus tarjota myös tätä palvelua. A Oyj siis tarjoaa myös sijoitusneuvontapalveluja, joista nyt ei kuitenkaan ole kysymys.
Rahoituspalvelulainsäädännön vaikutus arvonlisäverolain tulkintaan. Arvonlisäverolain 42 §:ää koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että verottomien rahoituspalvelujen määrittelyssä hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan luotto- ja rahoituslainsäädännössä käytettäviä käsitteitä. Se seikka, että rahoituspalvelulainsäädännön käsitteillä ja määritelmillä on keskeinen merkitys arvonlisäverolain tulkinnassa, ilmenee korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä 23.12.1998 taltio 2943 ja 31.3.1999 taltio 686. Kummastakin päätöksestä käy ilmi periaate, että jos toiminta on sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua luvanvaraista toimintaa, se on myös arvonlisäverolaissa tarkoitettua verotonta rahoituspalvelua. Näin ollen sekä hallituksen esityksen perustelujen että korkeimman hallinto-oikeuden tulkintalinjan mukaan konsultoivasta omaisuudenhoidosta saatavat palkkiot ovat verottomia, koska kyseinen toiminta on sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua luvanvaraista arvopaperinvälitystä.
Direktiivin säännökset. Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin artiklan 13(B)(d)(5) mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 31.3.1999 taltio 686 mukaan direktiivissä oleva verottomien rahoituspalvelujen määrittely on sanamuodoltaan väljempi kuin arvonlisäverolaissa oleva määritelmä. Toisin kuin keskusverolautakunta on katsonut, direktiivi vaikuttaa siis arvonlisäverolain rahoituspalvelujen käsitteen tulkintaa laajentavasti eikä supistavasti.
Arvopaperien hallinto on direktiivissä jätetty verottomuuden ulkopuolelle. Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan arvopaperien säilytys- ja hallintapalvelut olisivat verollisia. Keskusverolautakunta on katsonut, että arvopaperien hallinnolla tarkoitetaan konsultoivan omaisuudenhoidon tyyppistä toimintaa. Hallinnolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kuitenkin muuta, koska hallinto on sekä direktiivissä että hallituksen esityksen perusteluissa yhdistetty tallessapitoon tai säilytykseen.
Kun asiakas antaa arvopaperinsa pankin tai muun omaisuudenhoitajan säilytettäväksi, sopimukseen liittyy yleensä kaksi toimintoa. Säilytysyhteisö huolehtii arvopapereiden turvallisesta säilyttämisestä sekä niiden juoksevasta hallinnosta, eli osakkeiden kyseessä ollen irrottaa osinkokupongin ja nostaa osingot asiakkaan tilille, ja obligaatioiden kyseessä ollessa irrottaa lyhennys- ja korkokupongit ja nostaa varat asiakkaan tilille. Direktiivin ja arvonlisäverolain säätämisen aikaan arvopaperien säilytyksellä ja hallinnolla tarkoitettiin nimenomaan näitä konkreettisia toimenpiteitä. Nykyisin suurta osaa arvopapereista säilytetään sähköisessä muodossa arvo-osuustilillä, mutta säilytyksen luonne ja tehtävät ovat säilyneet ennallaan. Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 16 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan sijoituspalveluyritys saa tarjota myös sijoituskohteiden säilytys- ja hoitopalveluja, mikäli näistä palveluista on otettu maininta toimilupaan. A Oy ei tarjoa omaisuuden säilytys - ja hoitopalveluja. A Oy:llä ei edes ole tällaista mahdollisuutta, koska A Oy ei ole jäsenenä arvo-osuusjärjestelmässä. A Oy ei myöskään tarjoa asiakkailleen fyysisten arvopaperien säilytystä.
Hallituksen esityksen perusteluissa ja direktiivissä arvopaperien hallinnolla tarkoitetaan niiden staattista hallintoa eli omistusaikana tehtäviä toimenpiteitä, mutta ei toimenpiteitä, jotka tähtäävät salkun sisällön muuttamiseen. Viimeksi mainittu toiminta on direktiivissä tarkoitettua arvopapereita koskevia liiketoimia, jotka jäsenvaltioiden on vapautettava verosta.
Veroasiamies on antanut asiassa vastineen ja A Oyj vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
Ennakkoratkaisu koskee A Oyj:n konsultoivasta omaisuudenhoidosta perimiä palkkioita. Sopimuksen pääpiirteet on selostettu edellä ennakkoratkaisuhakemusta koskevassa kohdassa. Konsultoivan omaisuudenhoitopalvelun ja siitä perittävien palkkioiden verokohtelu määräytyy ensisijaisesti arvonlisäverolain 41 §:n ja 42 §:n 1 momentin 6 kohdan ja 3 momentin mukaan, joiden yhteydessä on otettava huomioon Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY; jäljempänä direktiivi) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 ja 6 alakohdat.
Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Rahoituspalveluna pidetään lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan arvopaperikauppaa, jolla tarkoitetaan saman pykälän 3 momentin mukaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.
Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) mukaan rahoitustoiminnan verottomuus koskisi luotto- ja rahoituslaitosten lisäksi kaikkia muitakin yrityksiä, jotka myyvät verottomia rahoituspalveluja. Verottoman rahoitustoiminnan laajuuden lähtökohtana olisivat Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin määräykset. Määrittelyssä hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan luotto- ja rahoituslainsäädännössä käytettäviä käsitteitä. Arvopaperikaupan verottomuus koskisi omaan salkkuun tapahtuvan arvopaperikaupan lisäksi arvopaperinvälitystoimintaa. Myös sijoitusrahastotoiminta jäisi verotuksen ulkopuolelle. Arvopapereiden säilytys- ja hallintapalvelut olisivat sitä vastoin verollisia.
Direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on, tietyin rajoituksin, joista nyt ei ole kysymys, vapautettava verosta liiketoimet, mukaan lukien välitys, mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita. Verosta on 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan mukaan vapautettava jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinta.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter) antama tuomio koskee direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3-5 alakohtia. Tuomion mukaan direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 ja 5 alakohtaa on tulkittava siten, että vapautuksen edellytyksenä ei ole se, että toimet tekee tietyntyyppinen yritys tai tietyntyyppinen oikeushenkilö taikka että ne tehdään kokonaan tai osittain tietyllä, sähköisellä tai manuaalisella, tavalla. Palvelut voidaan luokitella mainituissa direktiivin kohdissa tarkoitetuiksi vapautetuiksi liiketoimiksi, jos ne ovat kokonaisuutena arvioiden erillinen kokonaisuutensa ja jos ne täyttävät kyseisissä säännöksissä kuvatun palvelun erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Pelkästään sillä perusteella, että tietty osatekijä on välttämätön vapautetun liiketoimen toteuttamiseksi, ei kuitenkaan voida päätellä, että tätä osatekijää vastaava palvelu vapautetaan verosta. Palvelujen, tuomiossa tarkoitettujen tilisiirtojen, on oltava sellaisia, että niillä aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia. Direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa mainituilla liiketoimilla tarkoitetaan arvopaperimarkkinoilla toteutettuja liiketoimia. Arvopaperikauppaan kuuluu toimia, joilla muutetaan osapuolten oikeudellista tilannetta vastaavalla tavalla kuin tilisiirron osalta. Direktiivin kysymyksessä olevaa säännöstä on tulkittava siten, että jos tuomiossa tarkoitetun atk-keskuksen tekemät liiketoimet ovat luonteeltaan erillisiä sekä erityisiä ja olennaisia sellaisten liiketoimien kannalta, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, ne vapautetaan verosta. Sijoituspalveluyrityksistä annettu laki (579/1996), jolla on kumottu arvopaperinvälitysliikkeistä annettu laki (499/1989), on tullut voimaan 1.8.1996. Lailla on aikaisemmin luvanvaraisen arvopaperinvälityksen lisäksi muidenkin sijoituspalvelujen, kuten omaisuudenhoidon, arvopaperikaupinnan, markkinatakauksen ja emissionjärjestämisen ammattimainen tarjoaminen saatettu luvanvaraiseksi. Arvopaperinvälityksellä tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan omissa nimissä toisen lukuun harjoitettavaa sijoituskohteiden tai yksityisen osakeyhtiön arvopaperien ostoa, myyntiä, vaihtoa ja merkintää sekä sijoituskohteita tai yksityisen osakeyhtiön arvopapereita koskevien toimeksiantojen välittämistä tai toteuttamista. Sijoituspalveluyritys saa lain 3 §:ssä tarkoitettujen sijoituspalvelujen tarjoamisen lisäksi toimiluvassa mainituin edellytyksin harjoittaa lain 16 §:ssä säädettyä liiketoimintaa, kuten tarjota sijoituskohteita koskevaa sijoitus- ja rahoitusneuvontaa. Valtiovarainministeriö on myöntänyt A Oyj:lle oikeuden harjoittaa lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua arvopaperinvälitystä siten, että toimilupa koskee ainoastaan sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välittämistä. Lisäksi valtiovarainministeriö on myöntänyt yhtiölle lain 16 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun oikeuden tarjota sijoituskohteita koskevaa sijoitus- ja rahoitusneuvontaa.
A Oyj tekee omaisuudenhoitajana asiakkaan kanssa ennakkoratkaisuhakemuksen liitteenä olevan mallin mukaisen kirjallisen sopimuksen. Sopimuksen tarkoitukseksi otsikoidun kohdan mukaan asiakas antaa sopimuksessa mainituilla tileillä olevat varat omaisuudenhoitajalle hoidettavaksi siten, että omaisuudenhoitaja antaa asiakkaalle varoja koskevaa sijoitusneuvontaa, mutta sijoituspäätökset tekee aina asiakas itse. Jos asiakas haluaa omaisuudenhoitajan välittävän asiakkaan toimeksiannon eteenpäin markkinapaikoilla toimivalle arvopaperinvälittäjälle, asiakas antaa omaisuudenhoitajalle ohjeensa kauppojen toteuttamista varten. Muussa tapauksessa asiakas huolehtii itse toimeksiantojen toteuttamisesta mukaan luettuna maksujen ja arvopapereiden toimittaminen sopimuksessa mainituilta asiakkaan pankki- tai arvo-osuustileiltä tai muusta säilytyksestä. Molemmissa tapauksissa toimeksiantosuhde syntyy asiakkaan ja arvopaperinvälittäjän välille ja arvopaperinvälittäjä veloittaa palkkionsa suoraan asiakkaalta.
A Oyj:n harjoittaman konsultoivan omaisuudenhoidon, joka A Oyj:n ja asiakkaan välisen sopimuksen mukaan muodostuu pääosin sijoitusneuvonnasta ja sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välittämisestä markkinapaikoilla toimiville arvopaperinvälittäjille, arvonlisäverokohtelua on tarkasteltava kokonaisuutena, yhtenä palveluna. Tätä puoltaa sekin, että A Oyj:n saama palkkio määräytyy yleensä prosentuaalisena osuutena asiakkaan salkun arvosta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että palvelun olennaisin osa on asiakkaan saama sijoituskohteita koskeva neuvonta. Asiakkaan toimeksiantojen välittäminen arvopaperinvälittäjille on merkitykseltään vähäisempää senkin vuoksi, että asiakas tekee aina sijoituspäätöksen ja voi huolehtia itse myös toimeksiannon välittämisen. Tämän vuoksi palvelun verokohtelun suhteen ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että A Oyj on saanut valtiovarainministeriöltä luvan harjoittaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua arvopaperinvälitystä ja sekin rajoitettuna ainoastaan sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välittämiseen. Kun A Oyj:n myymää palvelua tarkastellaan mainitulla tavalla kokonaisuutena, siihen sisältyvää toimeksiantojen välitystä ei voida myöskään pitää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa C-2/95 antamassa tuomiossa tarkoitettuna erillisenä kokonaisuutena. A Oyj:n harjoittama konsultoiva omaisuudenhoito ei näin ollen ole arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitettua verottomana rahoituspalveluna pidettävää arvopaperikauppaa. Tämän vuoksi A Oyj:n on suoritettava arvonlisäveroa näistä palveluista saamistaan palkkioista.
Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus, hyläten A Oyj:n valituksen, katsoo, ettei ole syytä muuttaa keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta, joka jää siis pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Marita Eeva.