26.11.2001

1. VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS

Valtioneuvosto on valituksenalaisella päätöksellä hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n nojalla valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

Tavoitteiden lähtökohtia koskevan jakson mukaan (päätöksen kohta 2.3.) valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla varaudutaan eräisiin valtakunnallisesti merkittäviin hankkeisiin niiden alueiden käytöllisten tarpeiden osalta, mutta ei muutoin muodosteta kantaa hankkeen toteuttamiseen. Yksilöimällä tietyt valtakunnallisesti merkittävät hankkeet voidaan varmistaa se, etteivät esimerkiksi yksittäiset kunnat toimillaan estä tai vaikeuta useiden kuntien tai maakuntien alueille ulottuvien yhteys- tai muun perusrakenteen verkostojen rakentamismahdollisuuksia. Tällaiset tavoitteissa yksilöidyt hankkeet toteuttavat valtakunnallisesti merkittävää yhteys- tai muuta tarvetta, mutta niiden toteuttamisen aikataulu, toteuttamistapa tai ylipäänsä toteuttaminen saattavat olla vielä avoimia.

Valtioneuvosto on ryhmitellyt (päätöksen kohta 4.1.) alueidenkäyttötavoitteet asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin: - Toimiva aluerakenne - Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu - Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat - Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto - Helsingin seudun erityiskysymykset - Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet

Näistä Helsingin seudun erityiskysymykset sekä luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet sisältävät alueellisesti kohdennettuja tavoitteita, jotka tulee kyseisillä alueilla ottaa huomioon koko maata koskevien tavoitteiden ohella.

Helsingin seudun erityiskysymykset koskevat aluetta, jolla asuu lähes viidennes maan väestöstä. Helsingin seudulla on erityisiä ongelmia, joilla on valtakunnallista merkitystä ja joihin tarvitaan alueidenkäytön ratkaisuja. Väestömäärän voimakkaan kasvun seurauksena seudun työssäkäyntialue laajentuu koko ajan ja ulottaa vaikutuksensa useiden maakuntien alueelle. Helsingin seudulla alueidenkäytön ratkaisuilla on poikkeuksellisen suuri merkitys koko alueen tulevalle kehitykselle. Ratkaisut vaikuttavat erityisesti alueen ekologiseen kestävyyteen ja valtakunnalliseen aluerakenteeseen, mutta myös koko maan kansainväliseen kilpailukykyyn.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on jaettu alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua ohjaavien vaikutusten perusteella yleis- ja erityistavoitteisiin. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia periaatteellisia linjauksia. Sen sijaan erityistavoitteet ovat alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia velvoitteita. Erityistavoitteilla varaudutaan myös eräisiin valtakunnallisesti merkittäviin hankkeisiin niiden alueidenkäytöllisten edellytysten perusteella.

Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevien erityistavoitteiden (päätöksen kohta 4.6.) mukaan alueidenkäytön suunnittelussa tulee varautua Helsinki-Vantaan lentoaseman kytkemiseen osaksi raideliikenneverkostoa, metron laajentamiseen ja Vuosaaren satamaan. Varautumisessa on otettava huomioon ympäröivä maankäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet. Malmin lentokentälle sekä Laajasalon öljysatamalle ja -varastolle on selvitettävä vaihtoehtoiset sijaintipaikat. Alueiden käytössä tulee huolehtia siitä, ettei vaihtoehtoja suljeta pois niin kauan kuin lentokentän ja öljysataman sijainti on ratkaisematta.

Tavoitteiden oikeusvaikutuksia koskevan kohdan (päätöksen kohta 6) mukaan yleistavoitteisiin on tarkoitettu sovellettavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentissa määriteltyjä alueidenkäytön suunnittelua koskevia oikeusvaikutuksia vain yleispiirteisen kaavoituksen osalta. Yleistavoitteita ei siten ole tarkoitettu käytettäväksi asemakaavojen eikä rakentamista ja maankäyttöä tietyllä alueella suoraan ohjaavien yleiskaavojen sisällön oikeudelliseen arviointiin.

Erityistavoitteisiin on tarkoitettu sovellettavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentissa määriteltyjä, alueidenkäytön suunnittelua koskevia oikeusvaikutuksia kaikkien kaavojen osalta, mikäli tavoitteita ei ole kohdennettu koskemaan vain tiettyä kaavatasoa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä on erikseen maakuntakaavan sisältövaatimuksena korostettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista.

Huomattava osa tavoitteista on kohdennettu koskemaan maakunnan suunnittelua tai maakuntakaavoitusta. Näillä tavoitteilla ei ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta kuntakaavoitukseen ennen kuin ne ovat tulleet otetuiksi huomioon maakuntakaavoituksessa. Tämän jälkeen ne tulee ottaa huomioon kuntien kaavoituksessa maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kautta maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaisesti.

Saman periaatteen mukaisesti myöskään tavoitteilla, jotka on kohdennettu koskemaan yleiskaavoitusta, ei ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta asemakaavoitukseen ennen kuin ne ovat tulleet otetuiksi huomioon yleiskaavoituksessa.

Valtioneuvoston päätös on määrätty (päätöksen kohta 8.) tulemaan voimaan 1.6.2001. Päätöksen voimaan tullessa valmisteilla oleva kaava voidaan hyväksyä päätöksen estämättä 31.12.2001 mennessä, mikäli kaavaehdotus on asetettu julkisesti nähtäville ennen päätöksen voimaantuloa. Päätöksen voimaan tullessa valmisteltavana oleva muu päätös tai toimenpide voidaan päätöksen estämättä tehdä 31.12.2001 mennessä. Ympäristöministeriön tulee edistää, ohjata ja seurata päätöksen toimeenpanoa eri viranomaisten toiminnassa ja alueidenkäytön suunnittelussa.

Ympäristöministeriön tulee viimeistään viiden vuoden kuluessa päätöksen voimaantulosta arvioida päätökseen sisältyvien, alueidenkäytöllistä varautumista edellyttävien yksilöityjen hankkeiden ajantasaisuus yhteistyössä asianomaisten viranomaisten kanssa. Muilta osin päätöksen ajantasaisuutta on arvioitava tarpeen mukaan. Arviointien perusteella ympäristöministeriön on tarpeen vaatiessa huolehdittava päätöksen tarkistamisesta ja sen saattamisesta valtioneuvoston käsiteltäväksi.

Ajantasaisuuden ohella tavoitteiden tarkistustarvetta tulee arvioida niiden soveltamisessa mahdollisesti havaittujen ongelmien perusteella. Tavoitteiden tarkistukset on valmisteltava maankäyttö- ja rakennuslain 23 §:n mukaisesti vuorovaikutuksessa eri tahojen kanssa ja eduskunnalle on varattava mahdollisuus tarkistusten käsittelyyn.

2. ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

2.1. Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliitto ry, A:n kuolinpesä ja B:n kuolinpesä ovat vaatineet, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja asia palautetaan valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin, kuin siinä on nimetty valtakunnalliseksi alueidenkäyttötavoitteeksi Vuosaaren satama. Lisäksi valittajat ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet, että päätös on maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n, 5 §:n ja 22 §:n 3 momentin vastainen. Päätöksessä ei ole otettu huomioon lain yleisiä tavoitteita eikä alueidenkäytön suunnittelun tavoitteita.

Päätöksessä esitetään Vuosaaren satama kiinteänä lähtökohtana, vaikka toistaiseksi on selvittämättä, onko hankkeen toteuttamiseen luonnonsuojelulaissa säädettyjä edellytyksiä. Mikäli ympäristöministeriö toteaa hanketta koskevan kaavoitusprosessin yhteydessä satamahankkeen merkittävästi heikentävän Natura 2000 kohteen Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luonnonarvoja, joudutaan hankkeen osalta suorittamaan luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin mukainen poikkeuslupamenettely vaihtoehtovertailuineen. Valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen tulisi olla väljempi ja koko pääkaupunkiseudun kattava. Yhtä yksittäistä vaihtoehtoa, jonka toteuttamiskelpoisuudesta ei ole vielä selvyyttä, ei tulisi valita tässä vaiheessa.

Sitoutuminen Vuosaaren vaihtoehtoon ei perustu aluerakenteellisesti riittävään selvitykseen satamatoimintojen tilantarpeesta, ei edistä ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävien ja yhtenäisten luonnonalueiden tai elollisen luonnon kannalta herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä ja tarpeita.

Laajasalon öljysatamalle ja -varastolle edellytetään selvitettäväksi vaihtoehtoiset sijaintipaikat. Päätöksessä edellytetään, että alueidenkäytöstä huolehditaan ja ettei vaihtoehtoja suljeta pois niin kauan kuin lentokentän ja öljysataman sijainti on ratkaisematta.

Päätöksessä mainitut kysymykset tulee ratkaista yhdessä ajanmukaisiin tietoihin perustuvan kappaletavarasatamaa koskevan vaihtoehtoarvioinnin yhteydessä. Valtakunnallisina perusteltavien infrastruktuurihankkeiden alueidenkäytöllisiä edellytyksiä ei tule arvioida yksittäisen kunnan fiskaalisten intressien sanelemin rajoituksin vastoin maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettuja tavoitteita.

2.2. Lausunto ja vastaselitys korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ympäristöministeriö on esittänyt valituksen johdosta antamassaan lausunnossa seuraavaa:

Valtioneuvoston päätöksen sisältö valituksenalaiselta osalta

Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan päätöksen osassa 4.6 Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevissa tavoitteissa todetaan seuraavaa:

"Alueidenkäytön suunnittelussa tulee varautua Helsinki-Vantaan lentoaseman kytkemiseen osaksi raideliikenneverkostoa, metron laajentamiseen ja Vuosaaren satamaan. Varautumisessa on otettava huomioon ympäröivä maankäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet."

Vuosaaren satamaa koskevien tavoitteiden oikeudellinen merkitys

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeusvaikutuksista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:ssä. Tavoitteiden oikeusvaikutuksia on käsitelty tarkemmin valtioneuvoston päätöksen luvussa 6. Valtioneuvoston päätöksen luvussa 1 todetaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden luonteesta seuraavaa:

"Tavoitteissa ilmaistaan valtioneuvoston näkemys valtakunnallisesti merkittävistä alueidenkäytön kysymyksistä, mutta ei oteta kantaa niiden ratkaisemiseen. Tavoitteet tulevat lain hengen mukaisesti konkretisoitavaksi ja ratkaistavaksi maakuntien ja kuntien suunnittelussa sekä valtion eri viranomaisten toiminnassa."

Valtioneuvoston päätökseen sisältyy nyt kysymyksessä olevien Vuosaaren satamaa koskevien tavoitteiden lisäksi eräisiin muihinkin valtakunnallisesti merkittäviin hankkeisiin varautumista koskevia vastaavanlaisia tavoitteita. Valtioneuvoston päätöksen kohdassa 2.3 on näistä tavoitteista todettu seuraavaa:

"Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla varaudutaan eräisiin valtakunnallisesti merkittäviin hankkeisiin niiden alueidenkäytöllisten tarpeiden osalta, mutta ei muutoin muodosteta kantaa hankkeiden toteuttamiseen. Yksilöimällä tietyt valtakunnallisesti merkittävät hankkeet voidaan varmistaa se, etteivät esimerkiksi yksittäiset kunnat toimillaan estä tai vaikeuta useiden kuntien tai maakuntien alueille ulottuvien yhteys- tai muun perusrakenteen verkostojen rakentamismahdollisuuksia. Tällaiset tavoitteissa yksilöidyt hankkeet toteuttavat valtakunnallisesti merkittävää yhteys- tai muuta tarvetta, mutta niiden toteuttamisen aikataulu, toteuttamistapa tai ylipäätänsä toteuttaminen saattavat olla vielä avoimia."

Muista valtioneuvoston päätökseen sisältyvistä erityistavoitteista poiketen varautumista tiettyihin hankkeisiin koskevien tavoitteiden keskeinen oikeudellinen merkitys on siinä, ettei muulla alueidenkäytöllä tai alueidenkäytön suunnittelulla suljeta pois mahdollisuutta näiden hankkeiden toteuttamiseen. Näillä tavoitteilla ei ole otettu kantaa hankkeen toteuttamisen oikeudellisiin edellytyksiin eikä niihin muutoinkaan sisälly valtioneuvoston kannanottoa hankkeen toteuttamisesta. Hankkeiden toteuttamisen oikeudelliset edellytykset tulevat kaikilta osin ratkaistaviksi kunkin hankkeen edellyttämien suunnittelu-, lupa- ym. menettelyjen yhteydessä.

Valtioneuvoston päätöksessä ei näin ollen ole muodostettu kantaa Vuosaaren sataman toteuttamiseen, vaan ainoastaan velvoitettu alueen kaavoituksesta vastaavat viranomaiset varautumaan Vuosaaren sataman mahdolliseen rakentamiseen, josta päätetään erikseen.

Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevat seutukaava ja asemakaava on hyväksytty ja alistettu ympäristöministeriön vahvistettavaksi vuoden 1999 lopulla. Valtioneuvoston päätöksen mukaiset Vuosaaren satamaa koskevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät näin ollen sido oikeudellisesti kyseisiä kaavoja.

Kun otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain säännökset valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeudellisista vaikutuksista sekä se, mitä edellä on todettu Vuosaaren satamaa koskevien tavoitteiden luonteesta ja oikeudellisesta merkityksestä, on katsottava, ettei valituksenalaisella valtioneuvoston päätöksellä ole oikeudellisesti sitovasti ratkaistu Vuosaaren sataman toteuttamisedellytyksiä. Seutukaavaa koskevassa vahvistusmenettelyssä selvitetään, ovatko lailliset edellytykset seutukaavan vahvistamiseen olemassa. Seutukaavaa koskevassa vahvistusmenettelyssä tulee näin ollen selvitettäväksi muun muassa se, heikentääkö seutukaavassa suunniteltu maankäyttö luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luonnonarvoja merkittävästi.

Vuosaaren satamaa koskevien tavoitteiden suhde maankäyttö- ja rakennuslain tavoitesäännöksiin

Maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n mukaan lain tavoitteena on järjestää alueidenkäyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Lain 5 §:ssä määritellään alueiden käytön suunnittelun tavoitteet. Lain 22 §:n mukaan valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita annettaessa on otettava huomioon maankäyttö- ja rakennuslain yleiset tavoitteet ja lain 5 §:ssä säädetyt alueiden käytön suunnittelun tavoitteet.

Vuosaaren satamaa koskevia tavoitteita on valtioneuvoston päätökseen kirjoitetulla tavalla tulkittava kokonaisuutena. Valtioneuvoston päättämien tavoitteiden mukaiset vaatimukset täyttyvät vain silloin, kun otetaan huomioon koko kyseistä tavoitetta koskeva kokonaisuus. Vuosaaren satamaa koskevien tavoitteiden osalta tämä merkitsee sitä, että varauduttaessa Vuosaaren satamaan on täytettävä kaikki ne vaatimukset, jotka valtioneuvoston päätökseen sisältyvät Vuosaaren sataman osalta. Nämä vaatimukset koskevat ympäröivän maankäytön ja lähiympäristön, erityisesti asutuksen, arvokkaiden luonto- ja kulttuurikohteiden ja -alueiden sekä maiseman erityispiirteiden huomioon ottamista. Onkin katsottava, että Vuosaaren satamaa koskevia tavoitteita annettaessa valtioneuvosto on ottanut huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 1 ja 5 §:n tavoitteet niin kuin lain 22 §:ssä edellytetään.

Ympäristöministeriön kanta valituksiin

Kuten edellä on todettu, Vuosaaren satamaa koskevilla valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ei ole oikeudellisesti sitovasti ratkaistu sataman toteuttamisedellytyksiä. Tämän vuoksi lienee katsottava, ettei päätös välittömästi vaikuta valittajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Heillä ei näin ollen voitane katsoa olevan valitusoikeutta valtioneuvoston päätöksestä.

Ympäristöministeriö kiinnittää vielä korkeimman hallinto-oikeuden huomiota siihen, että valtioneuvoston päätös on määrätty tulemaan voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001. Päätökseen sisältyy sen voimaan tullessa valmisteltavana olevia asioita koskeva siirtymäaika, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 2001. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen alueidenkäytön ohjausjärjestelmän tasapainoisen toimivuuden kannalta on tärkeää, että valtioneuvoston päätös tulisi voimaan päätöksessä määrättynä ajankohtana. Tämän vuoksi ympäristöministeriö pyytää korkeinta hallinto-oikeutta antamaan määräyksen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanosta siten, että se tulee voimaan päätöksessä määrättynä ajankohtana valituksenalaista Vuosaaren satamaa koskevaa tavoitetta lukuun ottamatta.

Valituksen johdosta annettavassa päätöksessään korkein hallinto-oikeus tarpeen mukaan lausunee valtioneuvoston päätöksen voimaantulosta valituksenalaisen Vuosaaren sataman osalta.

Suomen luonnonsuojeluliitto ry, A:n kuolinpesä ja B:nn kuolinpesä ovat vastaselityksessään viitaten siihen liittämäänsä asiantuntijalausuntoon katsoneet, että päätöksellä on maankäytön suunnittelua velvoittava luonne. Siksi alueidenkäyttötavoitteissa mainittujen konkreettisten hankkeiden suoranaisten vaikutusten kohteena olevien kiinteistöjen omistajilla on valitusoikeus asiassa. Vaikka päätöstä ei pidettäisikään Vuosaaren sataman toteuttamiseen velvoittavana tahdonilmaisuna, sillä voi ainakin välillisesti olla hankkeen toteuttamiseen velvoittavia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 2 momentin mukaan valtakunnallisilla järjestöillä, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto ry:llä, on valistusoikeus maakuntakaavaa koskevasta hyväksymisratkaisusta sillä perusteella, että kaava on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen. Valitusoikeus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että valtakunnallisille järjestöille on annettu lain nimenomaisella säännöksellä asianosaisasema valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden suhteen. Asianosaisasema ulottuu alueidenkäyttötavoitteita koskevaan päätökseen.

Ympäristöministeriö luonnehtii tavoitteiden merkitystä lähinnä varautumiseksi vastaisiin alueidenkäytön suunnittelun tarpeisiin. Näin asian tulisi maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudessa ollakin. Ongelmalliseksi päätöksen kuitenkin tekee se tapa, miten puheena oleva satamasuunnitelma on kirjattu päätökseen.

Vuosaaren satamahanke on esitetty päätöksessä ehdottomassa, vaihtoehtoarvioinnin poissulkevassa, muodossa. Kun Laajasalon öljysatamalle edellytetään selvitettävän vaihtoehtoiset sijaintipaikat, Vuosaaren satamaan suhtaudutaan jatkossa toteutuvana vaihtoehtona pääkaupunkiseudun satamaratkaisuksi. Ympäristöministeriön mahdollisuudet puuttua seutukaavan ja asemakaavan sisältöön sekä käsitellä Vuosaaren sataman aluevarauksia kaventuvat, mikäli valtioneuvoston valituksenalainen päätös lainvoimaistuu.

3. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) ei ole erikseen säädetty muutoksenhausta valtioneuvoston valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden hyväksymistä koskevaan päätökseen.

Asiassa on siten, ottaen huomioon hallintolainkäyttölain (586/1996) 3 §, sovellettava mainitun lain yleissäännöksiä. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta sekä luonnonsuojelulain 31 §:n ja 48 §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevissa asioissa on valitusoikeus myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Luonnonsuojeluohjelman hyväksymistä koskevasta valtioneuvoston päätöksestä on valitusoikeus myös mainitunlaisella valtakunnallisella yhteisöllä sekä maanomistajien etua valvovalla valtakunnallisella yhteisöllä.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan alueidenkäytön suunnittelussa tulee varautua Vuosaaren satamaan. Vuosaaren satama-alueeksi ja sataman kulkuyhteyksien järjestämiseen soveltuvien alueiden maankäyttöön kohdistuva varautuminen ei vaikuta hallintolainkäyttölain 6 §:ssä taikka luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi A:n kuolinpesän ja B:n kuolinpesän omistamien kiinteistöjen käyttämiseen taikka muutenkaan välittömästi kuolinpesien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Näin ollen kuolinpesillä ei ole oikeutta valittaa valtioneuvoston päätöksestä suunnitellun Vuosaaren sataman läheisyydessä olevien kiinteistöjen omistajina eikä sillä perusteella, että päätös olisi luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n vastainen.

Valtioneuvoston valituksenalainen päätös ei vaikuta välittömästi Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:ssä taikka luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vain sillä perusteella, että päätös saattaa vaikuttaa yhdistyksen valvomaan luonnonsuojelun etuun. Yhdistys ei ole luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitettu paikallinen tai alueellinen rekisteröity yhdistys, vaan valtakunnallinen yhdistys. Näin ollen yhdistyksellä ei ole oikeutta valittaa valtioneuvoston päätöksestä hallintolainkäyttölain 6 §:n eikä luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin nojalla.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus jättää tutkimatta Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n, A:n kuolinpesän ja B:n kuolinpesän yhdessä tekemän valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ritva Koljonen, Esa Aalto, Hannu Koskinen, Marjatta Kaján ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Hannu Ranta.