28.2.1990

C Oy suunnitteli vaihtovelkakirjalainan liikkeellelaskua. Osa lainasta oli suunnattu yhtiön johtokunnan jäsenille ja varajäsenille. Hallintoneuvosto edellytti, että johtokunnan jäsenet merkitsevät lainaa. Vaihtovelkakirjalainan tavoitteena oli pyrkimys sitoa johtoon kuuluvat henkilöt pysyvämmin palvelussuhteeseensa pankkiin ja lisäksi johdon työmotivaation lisääminen. 56 miljoonan markan suuruisella vaihtovelkakirjalainalla ei ollut taloudellista merkitystä yhtiölle. Vaihtovelkakirjalainalle maksettiin peruskoron suuruista korkoa ja yhtiö antoi velkakirjalainan merkitsijälle merkintää varten lainaa samalla korolla. Yhtiön varatoimitusjohtajana toiminut D oli tosiasiassa voinut yhdessä muiden järjestelyyn osallistuvien kanssa vaikuttaa lainajärjestelyyn. Sille seikalle, että järjestely hakemuksen mukaan olisi pakollinen, ei voitu antaa merkitystä. Mikäli D vaihtoi oman osuutensa, 4 miljoonaa markkaa, lainasta osakkeisiin, ei kysymyksessä olevalla osakemäärällä ollut vaikutusta D:n asemaan yhtiössa. KHO katsoi, että lainajärjestelyn ehdot huomioon ottaen asiassa oli ensisijaisesti kysymys yhtiön intressissä luodusta järjestelmästä, jolla yhtiön ylimmälle johdolle järjestettiin mahdollisuus saada sijoitusten kautta heidän palvelusuhteeseensa liittyvä taloudellinen etu. Näin ollen vaihtovelkakirjalainan rahoittamiseksi otetun velan ei katsottu liittyvän D:n ansiotoimintaan siten kuin tulo- ja varallisuusverolain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Myös D:5176/3/89 Verovuosi_1989 Ennakkotieto.

TVL 87 § 1 momTVL 89 §