21.2.2025

Asiassa R 23/1105 presidentti on siirtänyt hovioikeuden täysistunnossa käsiteltäväksi kysymyksen puolustajan palkkion tuntipalkkion määrästä.

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Korkein oikeus oli perustuslain 107 §:n nojalla jättänyt soveltamatta oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen silloisen 6 §:n (820/2013), jonka mukaan tuntipalkkio oli 110 euroa. Palkkioasetuksen asemesta korkein oikeus sovelsi oikeusapulakia, kun se katsoi, että kohtuullisena oikeusapulain 17 §:ssä tarkoitettuna tuntipalkkiona oli pidettävä 130 euroa (KKO:2024:71). Sen jälkeen valtioneuvosto on antanut asetuksen muutoksen (17/2025), jonka mukaan tuntipalkkio on 120 euroa. Kysymys siitä, onko korkeimman oikeuden antama oikeusohje 130 euron tuntipalkkiosta edelleen voimassa.

Koska korkeimman oikeuden ratkaisu ylimpänä riippumattomana yleisenä tuomioistuimena on perustunut lain soveltamiseen, ei tätä oikeusohjetta lakiin perustuvasta 130 euron tuntipalkkiosta ole voitu lakia alemmanasteisella valtioneuvoston asetuksella määrällisesti alentaa. Hovioikeus määräsi rikosasian puolustajan palkkion tuntipalkkioksi edelleen 130 euroa.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 21.2.2025

Puolustajan vaatimus ja lausumat

Puolustaja on hovioikeuden pääkäsittelyssä 29.1.2025 antamassaan laskussa vaatinut palkkiota 130 euroa kaikista toimenpiteistään.

Syyttäjän lausuma

Asetuksessa 17/2025 oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n muuttamisesta, joka on tullut voimaan 27.1.2025, palkkion määräksi on säädetty 120 euron tuntipalkkio. Asetuksen perustelumuistiosta ilmenee, että valtioneuvostolla on asetusta antaessaan ollut tiedossaan korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2024:71 ja toisaalta myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2024:129. Muistiossa todetaan, ettei korkein oikeus ratkaissut päätöksellään palkkion tasoa ja että päätöksessä oli kysymys yksittäistapauksesta, jossa palkkiovaatimus koski joulukuussa 2022 pidettyä hovioikeuden istuntoa. Valtioneuvosto on myös pyytänyt lausuntoa asiaan liittyviltä sidosryhmiltä, muun muassa asianajotoimistoilta. Lausunnot huomioiden valtioneuvosto on päätynyt säätämään tuntipalkkioksi 120 euroa. Palkkioasetuksen 6 §:n mukainen 120 euron tuntipalkkio on lainmukainen, kohtuullinen eikä johda oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaarantumiseen.

Puolustaja ei ole antanut lausumaa.

Hovioikeuden ratkaisun perustelut

Korkein oikeus antoi 19.11.2024 ennakkopäätöksen KKO 2024:71, jolla se jätti oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n silloisen säännöksen (820/2013) 110 euron tuntipalkkiosta Suomen perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta, koska rikosasian puolustajalle asetuksen säännöksen perusteella maksettava palkkio ei olisi ollut oikeusapulain 17 §:ssä edellytetyllä tavalla kohtuullinen. Korkein oikeus määräsi puolustajalle maksettavan palkkion tuntihinnaksi tämän vaatiman 130 euroa.

Korkein hallinto-oikeus antoi 11.12.2024 ennakkopäätöksen KHO 2024:129, jonka mukaan ei ollut perusteita jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta valtioneuvoston asetuksessa säädettyä oikeusavun tuntipalkkion määrää.

Tämän jälkeen valtioneuvosto antoi 27.1.2025 voimaan tulleen asetuksen oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n muuttamisesta (17/2025). Sen mukaan tuntipalkkio on 120 euroa. Asetuksen siirtymäsäännöksen mukaan ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehtyihin toimenpiteisiin sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Asiassa on kysymys siitä, onko valtioneuvoston sanotun asetuksen antamisen jälkeen korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä KKO 2024:71 antama oikeusohje, jonka mukaan tuntipalkkion määrä on 130 euroa, edelleen voimassa ja onko korkeimman oikeuden toteama ristiriita oikeusapulain 17 §:n säännöksen ja asetuksen välillä asetuksen muuttamisesta huolimatta edelleen olemassa sekä mikä merkitys tässä asiassa on ylimpien tuomioistuinten keskenään ristiriitaisilla ennakkopäätöksillä.

Valtioneuvoston asetuksenantovaltuus perustuu oikeusapulain 17 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään yksityiselle avustajalle vahvistettavasta kohtuullisesta palkkiosta ja jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tuntipalkkion suuruudesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisemassa asiassa oli kysymys hovioikeudessa vuonna 2022 vireillä olleen rikosasian puolustajalle maksettavasta palkkiosta. Korkein oikeus perusteli vahvistamaansa palkkion 130 euron tuntihintaa sillä, että se vastaa silloisen palkkioasetuksen 6 §:n (820/2013) mukaista määrää vuonna 2014, jolloin pykälää viimeksi muutettiin (110 euroa), kun huomioon otetaan kustannus- ja ansiotason kehitys sanotusta vuodesta vuoteen 2022 (kohta 31). Jos ansiotason nousua tarkastellaan pidemmältä aikaväliltä ja otetaan lähtötasoksi 400 markan tuntipalkkio vuonna 1993, palkkion määrä olisi korkeimman oikeuden mukaan noin 155 euroa (kohta 20). Korkeimman oikeuden mukaan on tärkeää, että tuntipalkkion määrää arvioidaan ja tarvittaessa tarkistetaan riittävän usein esimerkiksi kustannuskehityksen myötä palkkion pitämiseksi lain edellyttämällä tavalla kohtuullisena (kohta 12).

Perusteluista ilmenee siten korkeimman oikeuden käsitys, että valtioneuvosto on jo varsin pitkään laiminlyönyt oikeusapulain 17 §:n valtuutussäännöksestä johtuvan tehtävänsä pitää palkkion kohtuullinen tuntihinta kustannus- ja ansiotason kehitystä vastaavalla tasolla. Korkeimman oikeuden mukaan suhteettoman matala palkkiotaso on omiaan heikentämään oikeusavun laatua ja sitä kautta vaarantamaan asianosaisen oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, vaikka oikeusapua sinänsä olisikin saatavilla palkkiotason alhaisuudesta huolimatta (kohta 27).

Perustuslain 3 §:stä ilmenee valtiollisten tehtävien jako valtioelinten välillä. Sen mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Perustuslain 107 §:stä ilmenee lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus. Sen mukaan, jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Korkein oikeus on valtioneuvoston selostetun laiminlyönnin vuoksi soveltanut asetuksen asemesta oikeusapulakia. Kysymys on ollut siitä, mitä tuntihintaa olisi pidettävä oikeusapulain 17 §:ssä tarkoitettuna kohtuullisena palkkiona. Koska ratkaisu on perustunut lain soveltamiseen, on varsin selvää, että tätä korkeimman oikeuden hallitusvallasta riippumattomana ylimpänä tuomioistuimena antamaa oikeusohjetta lakiin perustuvasta 130 euron tuntihinnasta ei voida lakia alemmanasteisella valtioneuvoston asetuksella enää määrällisesti alentaa.

Jos valtioneuvoston tarkoitus on ollut, että 130 euroa alempi tuntihinta olisi edelleen oikeusapulaissa säädetyllä tavalla kohtuullinen palkkion tuntihinta, siitä olisi tällaisessa tilanteessa tullut säätää eduskuntalailla. Koska oikeusapulain ja valtioneuvoston asetuksen välillä siksi on edelleen korkeimman oikeuden toteama ristiriita, hovioikeus jättää valtioneuvoston asetuksen muutettunakin edelleen soveltamatta ja noudattaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksenään 19.11.2024 antamaa oikeusohjetta kohtuullisen palkkion 130 euron tuntihinnasta.

Perustuslain 99 §:n mukaan ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää korkein oikeus sekä hallintolainkäyttöasioissa korkein hallinto-oikeus. Sillä, että korkein hallinto-oikeus on antanut korkeimman oikeuden antaman oikeusohjeen kanssa ristiriitaisen ennakkopäätöksen, ei ole hovioikeudessa nyt käsiteltävän asian arvioinnissa merkitystä, koska hovioikeudessa on kysymys puolustajalle rikosasiassa määrättävästä palkkiosta.

Näillä perusteilla hovioikeus vahvistaa puolustajan palkkion tuntipalkkion määräksi kaikista toimenpiteistä 130 euroa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

presidentti Antti Savela
hovioikeudenneuvos Eero Antikainen
hovioikeudenneuvos Minna Koskinen
hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen
hovioikeudenneuvos Lasse Tamminen
hovioikeudenneuvos Harri Hyvärinen
hovioikeudenneuvos Sirpa Pulkkinen
hovioikeudenneuvos Tanja Makkonen
hovioikeudenneuvos Janne Arvela
hovioikeudenneuvos Tero Vauhkonen
hovioikeudenneuvos Tiina Pirinen
hovioikeudenneuvos Tiina Kiviranta
hovioikeudenneuvos Keijo Putkonen
hovioikeudenneuvos Mikko Ollikainen
hovioikeudenneuvos Pia Porkka
hovioikeudenneuvos Kerttu Leppänen
hovioikeudenneuvos Sami Myöhänen
hovioikeudenneuvos Kari Puukka
hovioikeudenneuvos Tellervo Turunen
hovioikeudenneuvos Minna Huttunen
hovioikeudenneuvos Marleena Tuikkala
hovioikeudenneuvos Päivi Törmänen
hovioikeudenneuvos Juha Palkamo

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa.