27.12.2022

Käräjäoikeuden ratkaisu kuvataan tarpeellisilta osin hovioikeuden päätöksessä.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Riitta Savolainen.

Asian käsittely hovioikeudessa

Valitus

B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja turvaamistoimihakemus ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään. B on lisäksi vaatinut, että BLCL velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa hovioikeudessa korkoineen.

– –

Vastaus

BLCL on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden ratkaisu oli oikea.

– –

BLCL:n lausuma 19.9.2022

Hovioikeus on lausumapyynnöllään 29.8.2022 varannut BLCL:lle tilaisuuden antaa lausuma siitä, oliko englantilaisessa tuomioistuimessa annettava pääasian ratkaisu oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä ja saman luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu menettely, joka voi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun.

BLCL on lausunut, että englantilaisessa tuomioistuimessa 12.4.2022 vireille pantu menettely oli edellä mainitussa kappaleessa tarkoitettu menettely. Pääasiassa annettava ratkaisu oli täytäntöönpantavissa Suomessa oikeuspaikkasopimuksia koskevan vuoden 2005 Haagin yleissopimuksen (jatkossa myös Haagin yleissopimus ja yleissopimus) nojalla.

EU-jäsenvaltioiden välillä tuomioiden täytäntöönpanoon sovellettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1215/2012 (Bryssel I a -asetusta) ei sovellettu Iso-Britanniaan sen EU:sta eroamisen siirtymäajan päätyttyä 1.1.2021. Suomi ja Iso-Britannia olivat kuitenkin osapuolia Haagin yleissopimuksessa, joka oli voimassa mainituissa valtioissa keskeytyksettä 1.10.2015 lähtien. Sopimusvaltiot olivat yleissopimuksen tekemällä halunneet varmistaa yksinomaisten oikeuspaikkasopimusten vaikuttavuuden liiketoimien osapuolten välillä ja säännellä tällaisiin sopimuksiin perustuvissa oikeudenkäynneissä annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

BLCL:n saatava B:ltä perustui Deed of Settlementiin, joka oli solmittu 25.5.2017 eli ajankohtana, jolloin Suomi ja Iso-Britannia olivat olleet sidottuja Haagin yleissopimukseen EU-jäsenyytensä kautta. Deed of Settlementin kohdan 16.2 mukaan Englannin tuomioistuimilla oli yksinomainen toimivalta ratkaista kaikki kyseisestä asiakirjasta johtuvat tai siihen liittyvät riidat. Koska kyse oli 1 artiklassa tarkoitetusta yksinomaisesta oikeuspaikkasopimuksesta, yleissopimus tulee sovellettavaksi, kun BLCL aikanaan hakee englantilaisen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanoa Suomessa.

Deed of Settlement oli solmittu vuonna 2017, jolloin oikeuspaikkasopimuksessa tarkoitetun tuomioistuimen tuomio oli kiistatta täytäntöönpantavissa niin Suomessa kuin muuallakin EU:ssa Haagin yleissopimuksen kuten myös Bryssel I a -asetuksen nojalla. Ei ollut mitään perusteita katsoa, että Deed of Settlementia koskeva englantilaisen tuomioistuimen ratkaisu ei olisi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettu Suomessa täytäntöönpantavissa oleva tuomio Haagin yleissopimuksen nojalla. Muunlainen tulkinta johtaisi kestämättömään tilanteeseen ja olisi räikeässä ristiriidassa luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja oikeussuojan tehokkaan saatavuuden sekä Haagin yleissopimuksen tavoitteiden ja tarkoituksen kanssa.

B:n lausuma 27.9.2022

Hovioikeus on lausumapyynnöllään 20.9.2022 varannut B:lle tilaisuuden lausua BLCL:n 19.9.2022 päivätyn lausuman johdosta.

Pääasian käynnistäminen, eikä edes tuomio yleisessä tuomioistuimessa Englannissa, johtanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentin viittaamalla tavoin ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohtien mukaiseen ulosottoperusteeseen Suomessa.

Kuten BLCL on lausunut, Bryssel I a -asetus ei soveltunut Iso-Britannian EU-eron myötä Englannissa annetun tuomion täytäntöönpanoon Suomessa. Suomi ja Iso-Britannia eivät olleet tehneet mitään bilateraalista tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaa sopimusta.

Haagin yleissopimus ei puolestaan soveltunut asiaan sillä perusteella, että BLCL vetosi Englannissa ajamassaan pääasiassa myös 12.1.2011 päivättyyn lainasopimukseen. Pääasiakanteen toissijainen vaatimus perustui siten jo vuonna 2011 tehtyyn oikeuspaikkasopimukseen. Haagin yleissopimusta sovellettiin niihin yksinomaisiin oikeuspaikkasopimuksiin, jotka oli tehty sen jälkeen, kun sopimus oli tullut voimaan siinä valtiossa, jonka tuomioistuin oli valittu. Mikäli Englannin oikeus päätyisi tuomiossaan BLCL:n toissijaisen vaatimuksen ja 2011 lainasopimuksen mukaiseen tuomioon tai osaan siitä, se ei olisi Haagin yleissopimuksen mukainen tuomio, sillä tuomio perustuisi oikeuspaikkasopimukseen, joka oli tehty ennen Suomen ja Iso-Britannian liittymistä 1.10.2015 kysymyksessä olevaan yleissopimukseen. Yleissopimuksen soveltaminen täytäntöönpanoon Suomessa riippuisi siis pelkästään tältä osin Englannin tuomioistuimen ratkaisusta.

Toiseksi Haagin yleissopimuksen soveltamisalaa määrittävän 1 artiklan 2 kohdan mukaan kaikki muut riidan kannalta merkitykselliset seikat liittyivät ainoastaan tuohon valtioon eli tässä tapauksessa Englantiin. Tässä asiassa oli "merkityksellisiä seikkoja", jotka liittyivät kolmansiin valtioihin, kun BLCL:n oli sanottu rekisteröityneen Brittiläisille Neitsytsaarille. Haagin yleissopimuksen soveltamisala ei siten pelkästään tämän vuoksi täyttynyt.

Kolmanneksi B on lausumassaan viitannut siihen, mitä hän oli valituksessaan lausunut kuluttaja-asemastaan lainansaajana, ja että Haagin yleissopimuksen 2 artiklan l a kohdassa yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle oli säädetty luonnollisten henkilöiden eli kuluttajien asiat. Haagin yleissopimuksen soveltamisala ei siten tämän vuoksi täyttynyt.

Vielä B on lausunut, että pääasian ratkaisu olisi selkeästi EU:n ulkopuolisen maan tuomioistuimen antama tuomio, jota pyrittäisiin täytäntöönpanemaan Suomessa. Täten, vaikka Haagin yleissopimus jostain syystä lopulta soveltuisikin, Englannin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanolle vaaditaan Suomessa joka tapauksessa kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun lain (KvTäytPL) 31 §:n mukaisesti ns. eksekvatuurimenettely. Ulkomaista tuomiota täytyy siis hakea mainitun lain 8 luvun mukaan täytäntöönpanokelpoiseksi oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä noudattaen, koska mitään bilateraalista täytäntöönpanosopimusta ei näiden maiden välillä ole. Turvaamistoimi voitaisiin siten myöntää ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n esivaiheena aikaisintaan vasta silloin, kun mainittu eksekvatuurimenettely kyettäisiin Suomessa käynnistämään. BLCL:lla ei ollut sellaista ulkomaista tuomiota, jonka perusteella se voisi eksekvatuurimenettelyn käynnistää.

– –

Hovioikeuden ratkaisu

– –

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

– –

B on käynyt Egyptin valtiota vastaan välimiesoikeutta Alankomaissa. Välitystuomioistuin on antanut päätöksensä asiassa 23.12.2019. Tämän jälkeen B on käynyt oikeutta Egyptin valtiota kohtaan tarkoituksin saada se maksamaan hänelle välitystuomioistuimen määräämät korvaukset. Viimeksi mainitussa asiassa on saavutettu suullinen sovinto 29.9.2021, ja asia on päättynyt asianosaisten väliseen kirjalliseen sovintoon Kairossa 8.11.2021, minkä jälkeen Egyptin valtio oli maksanut sovintosumman 99,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria B:n henkilökohtaiselle tilille Suomeen.

B oli myöntämänsä mukaisesti saanut vuonna 2011 välimiesoikeudenkäynnin kustannuksiin rahoitusta 1.423.288 puntaa ALQFL-nimiseltä yhtiöltä. B:n ja BLCL:n välillä on 25.5.2017 solmittu Deed of Settlement ja Deed of Priority -nimiset sopimukset, jotka B on allekirjoittanut. Sopimukset ovat koskeneet BAAL-nimiseltä yhtiöltä saaman välimiesmenettelyn rahoituksen takaisinmaksua. Ensin mainittu sopimus on koskenut myös sopimuksen osapuolten 13.1.2011 päivätyn Loan Agreementin mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa riitaa.

BLCL on turvaamistoimihakemuksessaan 28.12.2021 vaatinut, että B:n omaisuutta pannaan takavarikkoon niin paljon, että BLCL:n 16.631.356,16 euron suuruinen saatava B:ltä tulee turvatuksi ja että turvaamistoimi määrätään väliaikaisena B:tä kuulematta. Käräjäoikeus on 29.12.2021 määrännyt BLCL:n vaatimuksen mukaisesti takavarikon väliaikaisena vastapuolta kuulematta.

Käräjäoikeus on nyt muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään määrännyt hakemuksen mukaisen takavarikon. Käräjäoikeus on katsonut BLCL:n saattaneen riittävällä tavalla todennäköiseksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voida pitää selvästi perusteettomana, ja että BLCL:lla oli väitetyn suuruinen saaminen, joka voitiin määrätä maksettavaksi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä mainitulla ulosottoperusteella ja jonka turvaamiseksi takavarikko voidaan määrätä. Käräjäoikeus on katsonut, että on olemassa vaara, että B kätkee, hävittää tai luovuttaa omaisuuttaan taikka menettelee muulla hakijan saamista vaarantavalla tavalla.

BLCL on esittänyt sittemmin saattaneensa pääasian vireille Englannissa 12.4.2022.

Asiassa on B:n esittämien väitteiden johdosta kysymys ensiksikin siitä, onko BLCL ollut ylipäätään kelpoinen esittämään B:tä kohtaan nyt arvioitavana olevan vaatimuksen.

Mikäli katsotaan, että BLCL on kelpoinen esittämään asiassa vaatimuksia, kysymys on siitä, onko BLCL oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä edellytetyllä tavalla saattanut todennäköiseksi, että sillä on saaminen, joka voidaan määrätä maksettavaksi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla. Tätä kysymystä ratkaistaessa arvioitavaksi tulee erityisesti se, onko englantilaisessa tuomioistuimessa annettava ratkaisu mainitussa säännöksessä tarkoitettu ratkaisu ja onko Englannin yleisessä tuomioistuimessa vireillä oleva oikeudenkäynti siten saman luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu menettely, joka voi johtaa mainitussa säännöksessä tarkoitettuun täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun. Mikäli vastaus kysymykseen on myöntävä, vasta tämän jälkeen tulee ratkaistavaksi se, onko olemassa vaara, että B:n kätkee, hävittää tai luovuttaa sanotun omaisuuden taikka menettelee muulla BLCL:n oikeutta vaarantavalla tavalla.

– –

Onko BLCL:llä B:ltä sellainen saaminen, minkä perusteella turvaamistoimi voidaan määrätä?

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetulta saamiselta edellytetään takavarikkoon määräämiseksi, että se voidaan määrätä maksettavaksi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla.

Ulosottoperusteita määrittävän ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 mukaan ulosottoperusteita ovat seuraavat asiakirjat:
1) tuomioistuimen riita- tai rikosasiassa antama tuomio;
2) tuomioistuimen antama turvaamistoimipäätös tai pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätös väliaikaisesta vakuustakavarikosta;
3) välitystuomio, joka on annettu välimiesmenettelystä annetussa laissa tai muussa laissa säädetyssä välimiesmenettelyssä, ja sellaisella välitystuomiolla vahvistettu sovinto ja
4) osamaksukauppaa koskeva ulosottomiehen tilityspöytäkirja, vahvistettu elatusapusopimus sekä sellainen sitoumus tai saamistodiste, jonka täytäntöönpanosta tämän lain mukaisessa järjestyksessä säädetään muussa laissa.

Englantilaisen tuomioistuimen antamalla ratkaisulla voidaan mainituista ulosottoperusteista tarkoittaa lähinnä kohdan 1 mukaista tuomioistuimen riita-asiassa antamaa tuomiota.

Hovioikeus toteaa, että lainkäyttö, täytäntöönpano mukaan luettuna, kuuluu valtioiden suvereniteetin piiriin. Suomessakaan ei lähtökohtaisesti tunnusteta eikä panna täytäntöön ulkomaista tuomiota tai muuta täytäntöönpanoperustetta. Ulosottokaaressa suoraan ulosottokaaren nojalla täytäntöönpantavalla ulosottoperusteella mainitussa lainkohdassa tarkoitetaankin ainoastaan kotimaisen tuomioistuimen antamaa tuomiota. (Ks. Tuula Linna – Tatu Leppänen – Anssi Kärki: Ulosotto-oikeus I, 2022, s. 89 ja 107.)

Ulkomaisen tuomioistuimen antama tuomio tunnustetaan ja pannaan Suomessa täytäntöön vain, jos niin on erikseen säädetty (ulosottokaaren 1 luvun 2 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdat). Tällaiseen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon johtava sääntely voi olla esimerkiksi ylikansallista , erityisesti Euroopan unionissa syntynyttä, kuten Bryssel I a -asetus. Näissä asioissa annetut tuomiot tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä, ja jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on täytäntöönpanokelpoinen kyseisessä jäsenvaltiossa, on täytäntöönpanokelpoinen myös muissa jäsenvaltioissa ilman tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista (36 ja 39 artiklat).

Toiseksi ulkomaisen tuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano Suomessa voi perustua myös kansainväliseen sääntelyyn, jossa esimerkiksi tuomioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen velvoittava kansainvälinen sopimus on saatettu Suomessa valtionsisäisesti voimaan. Yleisenä pääsääntönä on, jos toisin ei ole säädetty tai sovittu, että vieraassa valtiossa annetun tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistamista pyydetään käräjäoikeudelta, kuten kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun lain 31 §:ssä säädetään. Tällöin vasta ulkomainen tuomio ja kotimainen täytäntöönpanomääräys yhdessä muodostavat ulosottoperusteen. (Ks. mts. 107–109.)

Kuten todettua, Ison-Britannian erottua Euroopan unionista asiassa ei tule sovellettavaksi Bryssel I a -asetus. Siltä osin kuin asiassa on esitetty, että englantilaisessa tuomioistuimessa vireille pantu menettely olisi Haagin yleissopimuksen perusteella oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:ssä tarkoitettu menettely, joka voi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun, hovioikeus toteaa, että englantilaisen tuomioistuimen ratkaisun täytäntöönpano Suomessa edellyttää kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun lain 31 §:n mukaisesti eksekvatuurimenettelyä käräjäoikeudessa eikä sen täytäntöönpanoa voida siten hakea suoraan ulosottomieheltä (vrt. Bryssel 1 a -asetuksen sopimusvaltioiden osalta 41 art.).

Kuten edellä siteeratun ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin sanamuodostakin ilmenee, ulosottoperusteella viitataan konkreettiseen asiakirjaan, jonka perusteella ulosottomies voi toimittaa ulosoton. Kotimaisenkin tuomion osalta ulosottoperusteeksi kelpaa siten vasta tuomioasiakirja, vaikka kyseinen oikeudenkäynti olisi asiassa päättynyt esimerkiksi tuomioistuimen suullisesti julistamaan tuomioon. (Ks. mts. 91.)

Mainitut seikat huomioon ottaen oikeudenkäynti englantilaisessa tuomioistuimessa ei johda ratkaisuun, joka olisi suoraan ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä säädetty ulosottoperuste, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetulta saamiselta sen määräämiseksi takavarikkoon edellytetään. Englantilaisessa yleisessä tuomioistuimessa pääasiassa vireille pantua oikeudenkäyntiä ei siten myöskään voida katsoa sellaiseksi menettelyksi, joka voisi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun. Asiaa on mahdollista arvioida toisin vasta siinä vaiheessa, kun velkoja hakee kyseisen ulkomaisen tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun lain mukaisessa eksekvatuurimenettelyssä Suomessa.

Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua siitä, tuliko asianosaisten oikeussuhteessa soveltaa Haagin yleissopimusta, mistä seikasta asianosaiset ovat olleet erimielisiä, eikä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n mukaisesta hukkaamisvaarasta.

Näillä perusteilla käräjäoikeuden päätös on kumottava ja BLCL:n hakemus hylättävä.

– –

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja BLCL:n hakemus hylätään.

– –

Asian ovat ratkaisseet

hovioikeudenneuvos Tarja Raiskinen
hovioikeudenneuvos Arto Perälä
hovioikeudenneuvos Oskar Kulmala

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja
valituksen tekemiseen päättyy 27.2.2023.