20.2.2020

Syyttäjä Aluesyyttäjä

Vastaaja A

Asia Törkeä huumausainerikos ym.

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Törkeä huumausainerikos
5680/R/0081334/17
Rikoslaki 50 luku 2 §

10.11.2017 Jyväskylä

A on pitänyt laittomasti hallussaan huumausaineita eli:
- autossaan 53,5 grammaa metamfetamiinia, pitoisuudeltaan 67 p-% ja
- asunnossaan 299 grammaa metamfetamiinia, pitoisuudeltaan 32 p-%.

Rikoksen kohteena on ollut erittäin vaarallinen huumausaine, suuri määrä huumausainetta ja teossa on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

2. Ampuma-aserikos
5680/R/0081334/17
Rikoslaki 41 luku 1 § 1

10.11.2017 Jyväskylä

A on ampuma-aselain vastaisesti ilman asianmukaista lupaa pitänyt hallussaan autossaan yleisellä paikalla ladattua kaliiperin 9 mm pistoolia.

3. Rattijuopumus
5680/R/0081334/17
Rikoslaki 23 luku 3 §

- - -

4. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta
5680/R/0081334/17
Rikoslaki 23 luku 10 §

- - -

Syyttäjän muut vaatimukset

Jäännösrangaistuksen määrääminen täytäntöön pantavaksi syytekohdassa 1

Vaadin, että A:n jäännösrangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi. Jäännösrangaistuksen pituus on 446 päivää. A on 20.2.2017 päässyt ehdonalaiseen vapauteen, jonka koeajan viimeinen päivä on 12.5.2018.

Rikoslaki 2c luku 14 §

Koventamisperuste syytekohdassa 1

A:lle rangaistusta mitattaessa on sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaista koventamisperustetta, koska hän on tehnyt rikokset osana järjestäytyneen rikollisryhmän eli United Brotherhoodin toimintaa. A on ollut mukana United Brotherhoodin toiminnassa keskeytyksettä ainakin vuodesta 2012 alkaen ja on ollut tapahtuma-aikaan ryhmässä täysjäsenen asemassa.

Rikoslaki 6 luku 5 § (2003/515)

- - -

Vastaus

Syytekohdat 1-4

A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatuin tavoin sekä myöntänyt syyllistyneensä teoillaan törkeään huumausainerikokseen, ampuma-aserikokseen, rattijuopumukseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.

Jäännösrangaistuksen täytäntöönpanolle ei ollut perustetta ja sen myötä rangaistus muodostuisi kohtuuttomaksi.

Koventamisperustetta ei tullut soveltaa. Kohdan 1 teonkuvauksessa ei ollut edes väitetty, että A:lla olisi ollut rikoskumppaneita eikä muutoinkaan teonkuvauksessa ollut esitetty väitteitä, että teko olisi tehty vakavien rikosten tekemiseen järjestäytyneen rikollisjärjestön jäsenenä.

- - -

Todistelu

- - -

Henkilötodistelu

Syytekohta 1/syyttäjä Todistaja B

Tuomion perustelut

- - -

Rangaistusseuraamus

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Koventamisperusteen soveltaminen

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Pykälän 2 momentin mukaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin muun ohella tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.

Todistajana kuultu B on kertonut, että hän työskentelee keskusrikospoliisin tiedusteluosastossa. Tehtävässään hän on yhtenä ryhmän jäsenenä vastuussa järjestäytyneistä rikollisryhmistä kertyvän tiedon keruusta. Hän on toiminut tehtävässä vuodesta 1991 ja nykyisin vastuuhenkilö kaikkien Suomessa toimivien ryhmien osalta.

B on kertonut, että United Brotherhood on perustettu keväällä 2010. Se muodostui kolmen ryhmän yhteenliittymästä, jotka olivat Me Olemme Rikollisuuden Eliittiä (M.O.R.E), Natural Born Killers ja Rogues Gallery. Mainitut ryhmät oli todettu eri tuomioistuimissa vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi. Yhdistymisen jälkeen toiminta oli jatkunut entisellään.

B:n mukaan UB toimii valtakunnallisesti eri kaupungeissa, muiden ohella Jyväskylässä. Ryhmä on järjestäytynyt pääasiassa huumausainerikosten, laittoman velkojen perinnän sekä muun kiristystyyppisen toiminnan suorittamiseksi. Tarkoitus oli tuottaa jäsenille rahaa pääasiassa rikollisin keinoin. UB:n jäsenet kutsuvat itseään firmaksi.

UB:n käyttämä väkivalta liittyy yleensä taloudellisiin tavoitteisiin. Väkivallan uhka eli jo tieto tehdyistä rikoksista on omiaan edesauttamaan taloudellisen hyödyn saavuttamista. Hyödyn jakautumisesta B on kertonut, että rikoshyöty yksittäisen teon kohdalla jaetaan tapauskohtaisesti, mutta perussääntönä järjestössä on niin sanottujen kymmenysten maksaminen, mikä tarkoittaa jokaisesta ryhmän yksittäisen jäsenen tekemästä rikoksesta saadun rikoshyödystä maksettavaa osuutta ryhmän käyttöön. B:n mukaan lähtökohtaisesti kukaan ryhmän jäsenistä ei voisi jäsenyydestään irrallisesti tehdä rikoksia omissa nimissään ilman liityntää ryhmään ja tilitysvelvollisuutta ryhmälle, ellei kysymys olisi rattijuopumuksen tai huumausaineen käyttörikoksen kaltaisista teoista, joilla ei voi hyödyttää ryhmää. Ensiksi mainittu toiminta ei olisi uskollista ja ryhmän etuja valvovaa eikä siten sääntöjen mukaista.

B:n mukaan A on ollut UB:n jäsen vuodesta 2012, eikä jäsenyys ole missään vaiheessa lakannut. Tieto A:n jäsenyydestä ryhmästä on tullut B:lle useita eri väyliä. Nyt käsiteltävänä olevasta törkeästä huumausainerikoksesta B:llä ei ollut tarkempaa tietoa.

Todistaja B:n kertomuksen oikeellisuutta ei ole aihetta epäillä ainakaan UB-ryhmää koskevien yleisten seikkojen osalta. Kertomuksen uskottavuutta tukee myös se, että UB on oikeuskäytännössä useasti aikaisemminkin määritelty yksinomaan vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneeksi ryhmäksi (ks. esim. Helsingin hovioikeus 20.3.2013, tuomio nro 881 ja 31.3.2015, tuomio nro 156209). Näin ollen selvitetyksi on tullut, että UB on järjestäytynyt rikollisryhmä, jonka nimenomaisena tarkoituksena on ollut järjestäytyminen vakavien huumausaine- ja väkivaltarikosten tekemistä varten. Esimerkiksi törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi, joten kysymys on koventamisperusteen määritelmäsäännöksessä tarkoitetusta ryhmästä.

B on vielä kertonut, että A on ollut UB:n jäsen vuodesta 2012. B on avoimesti ilmoittanut, että hänen käsityksensä A:n jäsenyydestä perustuu erinäisten nimeämättömien lähteiden perusteella saatuun tietoon. Kysymys on tältä osin kuulopuheesta, eikä B ole kertonut tehneensä itsenäisiä havaintoja A:n toiminnasta ryhmän jäsenenä. B:n kertomusta A:n jäsenyydestä ei myöskään tue muu näyttö asiassa. Toisaalta taas A:n syyllistyminen kohdan 1 suuren huumausainemäärän hallussapitoon ja kohdan 2 ampuma-aseen hallussapitoon tukee vahvasti B:n kertomusta A:n asemasta ryhmän jäsenenä, ottaen huomioon edellä selvitetyksi katsotut seikat ryhmän luonteesta ja erikoistumisesta nimenomaan huumausaine- ja väkivaltarikoksiin. Nämä seikat huomioon ottaen B:n kertomus A:n jäsenyydestä UB:ssa on uskottava.

Kun selvitetyksi on tullut UB:n luonne vakavien, erityisesti huumausainerikosten tekemistä varten järjestäytyneenä ryhmänä sekä A:n jäsenyys ryhmässä, jäljellä on kysymys siitä, onko kohdan 1 rikos tehty osana UB:n toimintaa.

Lain esitöissä (HE 263/2014 vp s. 29) rikoksen tekemiseen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa (relevanssikriteeri) sisältyy se, että rikos on katsottava ryhmän hyväksymäksi, että se on tehty ryhmän puolesta, hyväksi tai nimissä ja että se on ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen. Samassa yhteydessä todetaan edelleen, että rikoksen tekemistä ryhmän hyväksi voi ilmentää esimerkiksi rikoshyödyn toimittaminen sille. Kaikissa tapauksissa olennaista on, että rikos voidaan katsoa tehdyksi ryhmän lukuun.

Edellä on B:n kertomuksen perusteella tullut selvitetyksi, että UB:n jäsenten ei ole mahdollista tehdä rikoksia yksityisesti omissa nimissään ilman ryhmän hyödyttämistä taloudellisesti vähintäänkin maksamalla niin sanottuja kymmenyksiä saadusta rikoshyödystä. A:n hallussa on erityisesti aineen pitoisuus huomioon ottaen ollut huomattava määrä metamfetamiinia. UB:n on selvitetty järjestäytyneen muun ohella erityisesti huumausainerikosten tekemistä varten. Tämän perusteella A:n on täytynyt pitää kohdan 1 huumausaine-erää hallussaan ryhmän huumausainerikoksiin liittyvän toiminnan yhteydessä tai ainakin luovuttaakseen osan rikoksesta saatavasta hyödystä ryhmälle. Nämä ja muut edellä UB:n toiminnasta selvitetyksi katsotut seikat huomioon ottaen A:n on katsottava tehneen kohdan 1 törkeän huumausainerikoksen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Koventamisperustetta on sovellettava.

Rangaistuksen mittaaminen

Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä sitä on ollut, koska huumausaineen laatu ja määrä ilmentävät huumausainerikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta (KKO 2018:45, kohta 9).

A on pitänyt hallussaan yhteensä 352,50 grammaan määrää pitoisuudeltaan tavanomaista vahvempaa metamfetamiinia siten, että jos kysymys olisi ollut käyttövahvuudeltaan tavanomaisesta aineesta, vastaisi hänen hallussaan pitämänsä määrä noin 525 gramman erää (amfetamiinin pitoisuuden huomioon ottamisesta rangaistuksen mittaamisessa ks. edellä mainittu ratkaisu KKO 2018:45, kohta 10). Näin ollen kohdan 1 törkeästä huumausainerikoksesta tulisi vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaan yksin tuomita noin kaksi vuotta neljä kuukautta vankeutta. Koventamisperusteen soveltaminen huomioon ottaen oikeudenmukainen seuraamus tästä teosta olisi 2 vuotta 9 kuukautta vankeutta. Tätä tekoa on pidettävä A:n syyksi luetuista teoista vakavimpana ja se on otettava yhteisen rangaistuksen mittaamisen pohjaksi. Kun otetaan huomioon muiden A:n syyksi luettujen rikosten vaikutus yhteiseen rangaistukseen, tulisi nyt käsitellyistä teoista tuomita yhteensä 2 vuotta 10 kuukautta vankeutta.

Rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltaminen

Käsiteltävänä olevat teot olisi voitu käsitellä yhdessä Keski-Suomen käräjäoikeuden 15.6.2018 antaman tuomion nro 126471 rikosten kanssa. Mainittu tuomio, jossa vastaaja on tuomittu 75 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, on siten rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettava huomioon rangaistusta alentavana seikkana. Säännöksen tavoitteena on, että aikaisemmat vankeusrangaistukset otetaan huomioon niin, että kokonaisrangaistus ei muodostu ankarammaksi kuin jos eri aikoina ilmitulleet rikokset olisi käsitelty samalla kertaa, jos ne periaatteessa olisi voitu käsitellä yhdessä. Tähän nähden, kun nyt käsiteltävänä olevista rikoksista ja erityisesti kohdan 1 teosta on mitattava huomattavasti ankarampi rangaistus kuin edellä mainitulla tuomiolla käsitellyistä teoista, on aikaisemman tuomion rangaistusta alentava vaikutus tässä tapauksessa 30 päivää. Näin ollen aikaisemman tuomion rangaistusta alentava vaikutus huomioon tuomittavaksi rangaistukseksi tulee 2 vuotta 9 kuukautta.

Jäännösrangaistuksen täytäntöönpano

Rikoslain 2 c luvun 14 §:n mukaan tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 7 luvussa säädetään. Jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä mainitun luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, mitä 2 momentissa säädetään.

Mainitun 14 §:n 2 momentin mukaan jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos suuri osa koeajasta on suoritettu ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tapahtunut, jäännösrangaistus on lyhyt, koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus on lyhyt tai tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi yhteinen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

A on päästetty ehdonalaiseen vapauteen 20.2.2017. Jäännösrangaistus on alun perin ollut 446 päivää, mutta siitä on 9.4.2018 pantu täytäntöön 10 päivää valvontamääräyksien rikkomisen vuoksi. Koeajan viimeinen päivä on ollut 12.5.2018. A on syyllistynyt nyt käsiteltävänä oleviin tekoihin 10.11.2017 eli jonkin verran enemmän koeajan jälki- kuin alkupuolella. A:n jäännösrangaistusta tai hänelle nyt tuomittavaa rangaistusta ei voi pitää lyhyinä. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita sille, että jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon myötä A:lle tuomittava rangaistus muodostuisi kohtuuttomaksi.

Edellä selostetun perusteella käräjäoikeus katsoo, että A:n jäännösrangaistus on määrättävä pantavaksi täytäntöön kokonaan. Jäännösrangaistus muodostuu suurelta osin samantyyppisestä rikollisuudesta kuin asiassa on nyt kysymys. Lain esitöiden mukaan mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka suuri osa koeajasta on suoritettu ennen koeajalla tehtyä rikosta (LaVM 9/2005 vp s. 9). Tämä huomioon ottaen jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus nyt mitattavaan yhteiseen rangaistukseen on neljä kuukautta.

Vastaajan vaatimus rangaistuksen lieventämisestä

Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan perusteella rangaistuksen lieventämisperuste on tekijän pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä.

A on sinänsä tunnustanut hänen syykseen luetut teot. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että vastaajan tunnustaminen olisi merkittävästi edesauttanut hänen rikostensa selvittämistä. Tähän nähden vaatimus lieventämisperusteen soveltamisesta on hylättävä.

Lopputulos

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen oikeudenmukainen seuraamus A:lle on kolme vuotta yksi kuukausi vankeutta.

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Syyksi luetut rikokset

1. Törkeä huumausainerikos
10.11.2017
Rikoslaki 50 luku 2 §
Rikoslaki 6 luku 5 §

2. Ampuma-aserikos
10.11.2017
Rikoslaki 41 luku 1 § 1

3. Rattijuopumus
10.11.2017
Rikoslaki 23 luku 3 §

4. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta
10.11.2017
Rikoslaki 23 luku 10 §

Rangaistusseuraamukset

Jäännösrangaistus
Ehdonalainen vapaus on alkanut 20.2.2017.
Koeajan viimeinen päivä on 12.5.2018.
Jäännösrangaistus on 436 päivää.
Jäännösrangaistusta koskevat määräykset
Jäännösrangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi kokonaan.

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-4
ja täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus
3 vuotta 1 kuukausi vankeutta
Vapaudenmenetysaika 11.-28.11.2018
Rangaistusta alentavana on otettu huomioon:
- Keski-Suomen käräjäoikeus 15.6.2018, ratkaistu 126471

- - -

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Maija Kulmala ja lautamiehet.

Asia Törkeä huumausainerikos ym.

Valittaja A

Vastapuoli Aluesyyttäjä

Valitus

A on vaatinut, että hänelle tuomittua ehdotonta vankeusrangaistusta alennetaan.

Käräjäoikeus on arvioinut näytön väärin ja tehnyt siitä virheelliset johtopäätökset. A ei ole enää vuonna 2017 ollut United Brotherhoodin jäsen tai tehnyt kohdan 1 törkeää huumausainerikosta osana mainitun ryhmän toimintaa. Rangaistuksen mittaamisessa ei siten tule soveltaa koventamisperustetta. Rangaistuksen mittaamisessa tulee lisäksi ottaa huomioon se, että A:ta on syytetty ainoastaan huumausaineiden hallussapidosta. Oikeudenmukainen rangaistus olisi noin 2 vuoden ja 3 kuukauden yhteinen vankeusrangaistus.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjä on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja todennut, että käräjäoikeus on arvioinut näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset.

Pääkäsittely ja todistelu

Hovioikeus on 9.1.2020 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Pääkäsittelyssä on kuultu todistajana B:tä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Arvioinnin lähtökohdat

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

Lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan rikoksen tekemiseen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa sisältyy se, että rikos on katsottava ryhmän hyväksymäksi, että se on tehty ryhmän puolesta, hyväksi tai nimissä ja että se on ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen. Yksinomaan se, että rikoksen tekijä on rikollisryhmän jäsen, ei sellaisenaan tee rikoksesta ryhmän hyväksymäksi katsottavaa ja sen puolesta, hyväksi tai nimissä tehtyä rikosta, vaan hänen on tullut tehdä rikos järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä eli nimenomaan tässä ominaisuudessaan (HE 263/2014 vp s. 29-30).

Hovioikeudessa on riidatonta, että United Brotherhoodia voidaan pitää edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna järjestäytyneenä rikollisryhmänä.

Koventamisperusteesta esitetty näyttö ja sen arviointi

Oikeuskäytännössä on ajoittain katsottu, että yksinomaan yleisluontoista selvitystä järjestäytyneen rikollisryhmän toiminnasta ei voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että tietty rikos on tehty osana rikollisryhmän toimintaa (ks. esim. Vaasan hovioikeuden tuomio 7.6.2017 nro 122924, R 15/1225). Olennaista on kuitenkin arvioida tapauksen erityispiirteiden perusteella sitä, onko käsillä oleva rikos laadultaan sellainen, että se on pikemminkin tehty osana rikollisryhmän toimintaa kuin itsenäisesti ryhmän toiminnan ulkopuolella.

A:n jäsenyydestä United Brotherhoodissa ja rikoksen tekemisestä osana tuon ryhmän toimintaa ei ole esitetty suoraa todistelua, eikä sellaisen esittäminen tällaisesta kysymyksestä ole usein mahdollistakaan. Välillisen todistelun arviointiin on suhtauduttava varovaisuudella, koska sen luotettavuutta on vaikeampaa arvioida. Mikäli välillisiä todisteita kuitenkin on runsaasti ja mikäli niistä voidaan tehdä samansuuntaisia johtopäätöksiä, voidaan todistelun kohteena olevasta tosiseikasta saavuttaa riittävä varmuus.

Todistaja B on jäljempänä mainituin lisäyksin kertonut asian ratkaisemisen kannalta olennaisista seikoista samalla tavoin kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 4-5 on kirjattu. Keskusrikospoliisilla olevan tiedon mukaan A olisi ollut tekoaikaan United Brotherhoodin täysjäsen. Tämä tieto on perustunut keskusrikospoliisin nimeämättömiin lähteisiin. Hovioikeus toteaa, että B:n kuulemisessa ei ole ollut kysymys anonyymistä todistelusta. Edellä todetuin tavoin välilliseen todisteluun liittyy kuitenkin sellaisia epävarmuustekijöitä, että asiassa tulevat arvioitaviksi B:n kertomien tietojen luotettavuuteen vaikuttavat seikat.

B on työskennellyt keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla lähes 30 vuotta ja hän on nykyisin vastuuhenkilö kaikkien Suomessa toimivien järjestäytyneiden rikollisryhmien osalta. B:tä voidaan siten pitää henkilönä, jolla on rikollisryhmän ulkopuolisista henkilöistä paras mahdollinen tieto United Brotherhoodin toiminnasta ja jäsenistä.

B on kertonut, että keskusrikospoliisi arvioi järjestelmällisesti sille saapuvan vihjetiedon sisällön ja lähteen luotettavuutta ja jakaa tiedot vahvistettuihin sekä vahvistamattomiin vihjetietoihin. B:n kokemuksen mukaan vahvistetut tiedot ovat jälkikäteen arvioituna pitäneet paikkansa lähes poikkeuksetta. Tieto A:n täysjäsenyydestä on ollut tällaista vahvistettua tietoa, jonka luotettavuutta keskusrikospoliisi on arvioinut kriittisesti muiden tietojensa perusteella.

A:n autosta on 53,5 gramman metamfetamiinierän takavarikoinnin yhteydessä takavarikoitu myös ladattu 9 millimetrin pistooli. Toinen 299 gramman metamfetamiinierä on takavarikoitu A:n asunnossa olleesta kassakaapista. Luvattoman ladatun käsiaseen hallussapito yhdessä vähäistä suuremman 67-painoprosenttisen metamfetamiinierän kanssa ja 32-painoprosenttisen metamfetamiinin säilyttäminen kassakaapissa tukevat sitä johtopäätöstä, että rikos on tehty United Brotherhoodin jäsenenä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

Myös huumausaineiden laatu ja määrä viittaavat siihen, että rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Metamfetamiinin tavanomainen käyttövahvuus on noin 25 prosenttia. Kyse on siis ollut huomattavasti tavanomaista vahvemmasta huumausaineesta, mikä viittaa siihen, ettei sitä ole hankittu tavanomaisesta katukaupasta. Syytteessä tarkoitettu metamfetamiini on tavanomaiseen käyttövahvuuteen muunnettuna vastannut yli 500 grammaa metamfetamiinia. B:n mukaan näin suurta määrää huumausainetta voidaan pitää merkittävänä määränä United Brotherhoodin Jyväskylän osaston toiminnan tasolla.

B on kertonut, että United Brotherhood on järjestäytynyt pääasiassa kiristystyyppisen velanperinnän sekä huumausainekaupan harjoittamista varten. United Brotherhoodin sääntöjen mukaan ryhmän etu menee yksilön edun edelle. Lisäksi perussääntönä on niin sanottu kymmenysten maksaminen, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisesta yksittäisestä ryhmän jäsenen tekemästä rikoksesta saadusta hyödystä on maksettava osuus ryhmälle. Tähän nähden ei ole uskottavaa, että United Brotherhoodin jäsen harjoittaisi jäsenyydestään irrallisena omissa nimissään huumausainekauppaa. Kyse olisi sääntörikkomuksesta, joka voisi johtaa väkivaltaiseen rangaistukseen. Hovioikeus toteaa, että vaikka A:ta ei ole syytetty huumausaineiden myynnistä, on takavarikoitujen huumausaineiden määrän ja laadun perusteella ilmeistä, ettei kyse ole ollut yksin omaa käyttöä varten hankituista huumausaineista. Tämä seikka voidaan ottaa huomioon harkittaessa koventamisperusteen soveltamista ja sekin tukee osaltaan johtopäätöstä rikoksen tekemisestä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

Edellä selostettuja seikkoja kokonaisuutena arvioiden syyttäjän väite siitä, että A on tehnyt kohdan 1 törkeän huumausainerikoksen osana United Brotherhoodin toimintaa, on tullut näytetyksi toteen riittävällä varmuudella. Tämän jälkeen on arvioitava niitä puolustuksen vetoamia tai asian käsittelyssä muutoin ilmenneitä seikkoja, jotka tukevat A:n kiistämistä.

A:n kiistämistä tukeva näyttö

A on kiistänyt olleensa United Brotherhoodin jäsen enää vuonna 2017. A ei ole halunnut tulla asiassa kuulluksi eikä hän ole esittänyt muutakaan selvitystä siitä, milloin tai minkä takia hän olisi eronnut tai hänet olisi erotettu United Brotherhoodista. Kun A on kieltäytynyt antamasta kertomusta, on myös koventamisperusteen soveltamista vastaan arvioitava näyttö ollut välillistä.

B on kertonut, että keskusrikospoliisin tiedusteluosaston vuoden 2018 lopulla ja vuoden 2019 alussa saamien vahvistamattomien tietojen mukaan A ei olisi enää vuoden 2018 lopulla ollut United Brotherhoodin jäsen, vaan hänet olisi erotettu tai hän olisi eronnut ryhmästä. B:llä ei ole ollut tietoa A:n eroamisen tai erottamisen syistä, kuten ei myöskään siitä, onko A:han kohdistettu sanktioita United Brotherhoodin taholta. Sillä, onko A ollut United Brotherhoodin jäsen enää vuoden 2018 lopulla, ei kuitenkaan ole merkitystä, koska syyte koskee 10.11.2017 tehtyä rikosta.

Kuten valituksessa on todettu, asiassa ei ole esitetty näyttöä esimerkiksi siitä, että rikoksen tekemisessä olisi käytetty United Brotherhoodin tunnuksia tai että rikos olisi tehty yhdessä muiden United Brotherhoodin jäsenten kanssa. A:n hallusta ei ole syytteessä tarkoitettujen huumausaineiden takavarikoinnin yhteydessä löytynyt United Brotherhoodin liivejä tai muita tunnuksia. Asiassa ei ole esitetty myöskään mitään välitöntä näyttöä siitä, että A:n rikoksesta mahdollisesti saama hyöty olisi tullut United Brotherhoodin hyväksi.

Johtopäätökset koventamisperusteen soveltamisesta

Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään todennut, että syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, jolloin rikosasian vastaajaltakin voidaan edellyttää, että hän selvittää niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Syytteen tueksi esitetty näyttö vaikuttaa osaltaan siihen, millaista selvitystä vastaajalta voidaan edellyttää kiistämisperusteistaan (esim. KKO 2012:27, kohta 13, ja KKO 2017:12, kohta 10). Hovioikeus katsoo, että näitä periaatteita voidaan soveltaa myös koventamisperustetta koskevassa näytön arvioinnissa.

A:n puolustuksekseen vetoamat seikat ovat sinänsä riidattomia. Rikollisjärjestön tunnusten puuttumisesta tai rikoksen tekemisestä yksin ei kuitenkaan voida päätellä, ettei rikosta olisi tehty ryhmän hyväksymänä ja sen puolesta, hyväksi tai nimissä. Rikoksen mahdollisesti tuottaman hyödyn osaltakaan välittömän todistelun puuttuminen ei ole ratkaisevaa. Rikos on ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen ja olisi ryhmän toiminnasta esitetyn selvityksen perusteella erittäin epätodennäköistä, että siihen olisi ryhdytty muussa ominaisuudessa kuin ryhmän jäsenenä.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion sivuilta 4-6 ilmenevät perustelut ja lopputuloksen koventamisperusteen soveltamisen osalta.

Rangaistuksen mittaaminen

A:n hallussa olleiden huumausaineiden laatu ja määrä huomioon ottaen on ilmeistä, että huumausaineita ei ollut tarkoitettu yksinomaan A:n omaan käyttöön. A:lle tuomittu rangaistus ei ole siten rikoksen tekotapaan nähden liian ankara. Rangaistusta mitattaessa A:n hallussa olleen huumausaineen määränä pidetään sitä määrää, joka vastaa metamfetamiinin tavanomaista 25-painoprosentin mukaista käyttövahvuutta.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion sivuilta 6-7 ilmenevät perustelut ja lopputuloksen rangaistuksen mittaamisen osalta.

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - -

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen ja ma. hovioikeudenneuvokset Nina Sillanpää ja Jurkka Jämsä. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Heikki Hannelin.

Ratkaisu on yksimielinen

Lainvoimainen.

+