22.9.2020

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

T Oy vaati Pirkanmaan käräjäoikeudessa, että Hämeenlinnassa 11.2.2019 annettu välitystuomio K Oy:tä vastaan määrätään pantavaksi täytäntöön. K Oy ei antanut asiassa siltä pyydettyä lausumaa.

T Oy lausui pyydetyssä täydennyksessä, että vaikkei hakemusasioiden oikeuspaikasta määrätä oikeudenkäymiskaaressa Pirkanmaan käräjäoikeus oli asiassa toimivaltainen välimiesmenettelystä annetun lain 50 § 2 momentin mukaisesti, kun T Oy:n kotipaikka oli Ylöjärvi. Omaisuus, jota asia koski, sijaitsi Ylöjärvellä, jolloin Pirkanmaan käräjäoikeus oli toimivaltainen myös oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 18 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. T Oy ilmoitti, ettei se myöskään suostunut asian siirtämiseen Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus tutki toimivaltansa viran puolesta oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 21 §:n mukaisesti ja totesi, että välimiesmenettelylain 50 §:ssä ei erikseen määrätä välitystuomion täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen oikeuspaikasta ja kun kyse oli hakemusasiasta, tuli sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 10 luvun oikeuspaikkaa koskevat säännökset. Kun kyseisessä luvussa ei määrätty valinnaisesta tai ehdottomasta oikeuspaikasta välitystuomion täytäntöönpanoa koskien, käräjäoikeus totesi, että asiassa tuli soveltaa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n 1 momenttia, jonka mukaisesti toimivaltainen tuomioistuin oli vastaajan kotipaikan mukainen tuomioistuin eli Päijät-Hämeen käräjäoikeus. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että osapuolten välillä oli 10.6.2019 annettu välitystuomio, joka oli laitettu täytäntöön Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöksellä 31.7.2019. Kun T Oy ei ollut suostunut asian siirtämiseen Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen, käräjäoikeus jätti asian tutkimatta.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Sakari Salminen

- - -

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

T Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että hovioikeus määrää välitystuomion täytäntöönpantavaksi.

Perusteinaan T Oy on lausunut, että K Oy:n jätettyä vastaamatta hakemukseen, käräjäoikeuden olisi tullut ratkaista asia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 7 §:n 2 momentin perusteella eikä soveltaa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 21 §:ä ja jättää asiaa tutkimatta. - - - Asiassa tulee soveltaa välimiesmenettelystä annetun lain 50 §:n mukaista määräystä jonkun asianosaisen kotipaikasta. - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Päätös annetaan vastapuolta kuulematta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sovellettavista oikeusohjeista ja säädöstaustasta

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut seuraavin lisäyksin.

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännökset koskevat sekä kanteella vireille pantavia riita-asioita että hakemuksella vireille pantavia hakemusasioita. Näin oli jo ennen vuonna 2009 voimaan tulleen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun uudistusta (HE 70/2008 s. 7). Hakemusasioiden osalta myös oikeuskirjallisuudessa on pidetty selvänä, että oikeudenkäymiskaaren 10 luvun oikeuspaikkasäännökset koskevat oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 13 §:n viittaussäännöksen nojalla myös hakemusasioiden käsittelyä, jonka lisäksi oikeuspaikkaa koskevia määräyksiä on asiakohtaisessa erityislainsäädännössä (esim. Linna, Tuula: Hakemuslainkäyttö, 2009, s. 131). Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun uudistusta koskevissa esitöissä todetaan, että luvun menettelyä koskevat 20-24 § tulisivat lähtökohtaisesti sovellettaviksi kaikissa oikeudenkäymiskaaren 5 ja 6 luvun mukaan käsiteltävissä riita-asioissa ja 8 luvun mukaan käsiteltävissä hakemusasioissa (HE 70/2008 vp s. 55).

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1931-II-22 on todettu, että välitystuomion täytäntöönpanoa oli haettava ulosotonhaltijalta siellä, missä sen kotipaikka oli, johon täytäntöönpano kohdistui.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu alueellisesti toimivaltaisen ulosotonhaltijan olleen vanhan välimiesmenettelylain aikaan useimmiten häviöpuolen asuinpaikan forum (Ellilä, Tauno: Ulosotto-oikeuden yleiset opit, 1970, s. 238 sekä 153-156). Koulun mukaan oikeuspaikkaa koskevan nimenomaisen määräyksen puuttuminen nykyisestä välimiesmenettelylaista johtuisi siitä, ettei vuoden 1928 aikaisen lain linjaa haluttu välimiesmenettelyä koskevan lakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1992 muuttaa. Koulun mukaan aiemmin lähdettiin siitä, että täytäntöönpanoa tuli hakea tai ainakin sitä tavallisesti haettiin hävinneen asianosaisen kotipaikan ulosotonhaltijalta. Siten hakemus täytäntöönpanosta olisi tehtävä hävinneen asianosaisen eli ulosottoasian tulevan vastaajan kotipaikan käräjäoikeudelle. Vaihtoehtoisesti täytäntöönpanoa tulisi hakea välimiesmenettelystä annetun lain 50 §:n 1 momentin mukaisesti sen paikkakunnan yleiseltä alioikeudelta, jossa välitystuomio on annettu. (Koulu, Risto: Välimieslainkäytön oikeudellinen kontrolli, 2007, s. 277). Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että alueellisesti toimivaltaisen käräjäoikeuden jäädessä välimiesmenettelylaissa avoimeksi, se määräytyisi oikeudenkäymiskaaren 10 luvun (135/2009) oikeuspaikkaa riita-asioissa koskevien säännösten mukaan ja että täytäntöönpanohakemuksen oikeuspaikka voisi olla ainakin sen asianosaisen kotipaikan käräjäoikeus (OK 10:1-2 §), jolle määrätyn velvollisuuden täytäntöönpanoa hakemus koskee, ja todennäköisesti myös se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä välitystuomio on annettu (VML 50.1 §). (Peltonen, Jukka, julkaisussa Defensor Legis N:o 2/2015 s. 293, Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun soveltumisesta myös Ovaska, Risto: Välimiesmenettely, 2007, s. 354)

Hovioikeuden johtopäätökset

Tuliko käräjäoikeuden tutkia toimivaltakysymystä?

Hakemusasioita koskevassa oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa ei erikseen säädetä siitä, milloin ja miten tuomioistuimen tulee tutkia toimivaltakysymys ja missä vaiheessa toimivaltaa koskevat väitteet oikeuspaikkojen osalta tulee tehdä. Tahdonvaltaisen oikeuspaikan tullessa kyseeseen, käräjäoikeus ei tutki toimivaltaansa oma-aloitteisesti vaan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 21 §:n mukaisesti vasta, jos asianosainen tekee puuttuvasta toimivallasta väitteen käyttäessään ensi kerran puhevaltaa tai ei anna häneltä pyydettyä vastausta. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 21 § on siis erityissäännös toimivallan tutkimisesta esimerkiksi tilanteessa, jossa asianosainen ei anna häneltä pyydettyä vastausta. Hallituksen esityksessä 70/2008 vp. on erikseen aiemmin mainituin tavoin todettu, että menettelyä koskevat 10 luvun 20-24 § tulevat lähtökohtaisesti sovellettavaksi myös hakemusasioissa.

Edellä todettu huomioon ottaen hovioikeus arvioi, että oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 7 §:n 2 momenttia ei voida tulkita välitystuomion täytäntöönpanoa koskevassa asiassa niin, että oikeus voisi ratkaista hakemuksen toimivaltakysymystä tutkimatta, mikäli asiaan osallinen ei anna häneltä pyydettyä vastausta. Käräjäoikeus oli siten menetellyt oikein tutkiessaan toimivaltansa.

Mikä tuomioistuin on asiassa toimivaltainen?

Välimiesmenettelyä koskevassa laissa ei ole määräystä siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään välitystuomion täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen. Aiemmin mainitut Ellilän ja Koulun oikeuskirjallisuudessa esittämät kannanotot tukevat tulkintaa, jonka mukaan välitystuomion täytäntöönpanoa haetaan hävinneen osapuolen kotipaikkakunnan käräjäoikeudelta, mikä vastaa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n mukaista oikeuspaikkaa. Lisäksi Ovaskan ja Peltosen kannanotot tukevat tulkintaa, jonka mukaan oikeuspaikka määräytyy oikeudenkäymiskaaren 10 luvun mukaan.

Välimiesmenettelystä annetun lain 50 §:n sanamuoto, lain esityöt tai oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot eivät tue tulkintaa, jonka mukaan mainittu säännös olisi välitystuomion täytäntöönpanoa haettaessa ensisijainen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun mukaisiin oikeuspaikkoihin nähden. Joissakin tilanteissa Koulun ja Peltosen mukaan kyseeseen voisi tulla myös välitystuomion antopaikan tuomioistuin, mutta sekään ei nyt puheena olevassa tapauksessa ole Pirkanmaan käräjäoikeus. Nämä näkökohdat huomioiden hovioikeus toteaa, ettei välimiesmenettelylain 50 §:ää voida tulkita niin, että täytäntöönpanoa voitaisiin kyseessä olevassa tapauksessa hakea valinnanvaraisesti jonkin asianosaisen kotipaikan alioikeudelta. Tässä tapauksessa välitystuomion antopaikka on Hämeenlinna ja K Oy:n kotipaikka Lahti. Hovioikeus arvioi siten samoin kuin käräjäoikeus, että sovellettavaksi oikeuspaikan osalta tulee oikeudenkäymiskaaren 10 luvun yleisiä oikeuspaikkoja koskevat määräykset ja kyseisen luvun 2 §:n mukainen oikeuspaikka. Toimivaltainen tuomioistuin olisi siten Päijät-Hämeen käräjäoikeus. Näin ollen, kun T Oy ei ole suostunut asian siirtämiseen toimivaltaiseen käräjäoikeuteen, hakemus on tullut jättää tutkimatta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Päätöslauselma

T Oy:n valitus hylätään.

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kai Kokko
Hovioikeudenneuvos Leena Mikkonen
Hovioikeudenneuvos Kaarina Syysvirta

Esittelijä: Sanna-Mari Mannila

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen