5.3.2020

Asia Palvelusrikos

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Palvelusrikos
– – – –
Rikoslaki 45 luku 1 §
12.01.2018 Kankaanpää

Sotilas, alokas A on rikkonut Yleisen Palvelusohjesäännön (2017) kohdassa 3.5/80 käskettyä velvollisuutta: ”Henkilön tai henkilöstöryhmän tarkoituksellinen loukkaaminen tai vihamielisen ja loukkaavan ilmapiirin luominen on kiellettyä. Epäasiallinen ja halventava kielenkäyttö on kiellettyä.”

A on ruokaillessaan alokas B:n kanssa muonituskeskuksessa sanonut ”...vitun neekerit...” tilanteessa, jossa alikersantti C on kulkenut heidän ohitseen. C:n katsoessa A:ta ja B:tä kohden he ovat nauraneet hänelle.

Asianomistaja C:n lisäys rangaistusvaatimukseen:

A on rikkonut Yleisen Palvelusohjesäännön kohtaa 83, jonka mukaan sotilaiden on noudatettava keskinäisessä kanssakäymisessä yleisiä hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä sekä käyttäydyttävä toista sukupuolta kohtaan asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

– – – –

Asianomistaja C:n vaatimus

– – – –

C on yhtynyt syyttäjän syytteeseen.

C on vaatinut A:lta vahingonkorvausta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 2.000 euroa korkoineen 12.1.2018 lukien.

Vastaus

Vastaaja A on myöntänyt käyttäneensä teonkuvauksessa mainittua sanontaa. Hän on kiistänyt asianomistajan lisäyksen rangaistusvaatimukseen. Hän ei ole tiennyt C:n läsnäolosta. Asianomistajan vaatimukset olivat kohtuuttomat.

– – –

Käräjäoikeuden tuomion perustelut

Syyttäjän syyte

A on myöntänyt käyttäneensä tilanteessa teonkuvauksessa mainittua loukkaavaa sanontaa ja näin sanoessaan rikkonut Yleisen Palvelusohjesäännön kohdassa 3.5/80 käskettyä velvollisuutta. Menettelyllään A on syyllistynyt palvelusrikokseen syyttäjän teonkuvauksen mukaisesti. Asianomistaja C:n ja todistajien B:n ja D:n kertomukset tukevat tätä johtopäätöstä.

Kysymyksenasettelu

Asianomistaja C on laajentanut syytteen teonkuvausta ja esittänyt vaatimuksia A:ta kohtaan ja katsonut, että A on aiheuttanut hänelle kärsimystä. A on kiistänyt, että sanonta olisi kohdistunut asianomistaja C:hen. Asiassa on siten kysymys siitä, onko A sanonnallaan loukannut nimenomaisesti C:tä.

Onko A:n epäasiallinen käytös kohdistunut C:hen

Asianomistaja C:n mukaan hän kuuli A:n käyttävän neekeri-sanontaa varuskunnan muonituskeskuksessa. C ei ole osannut kertoa, onko A:n sanonta kohdistunut häneen.

A:n mukaan hän keskusteli ulkomaalaisten autolla ajosta palvelustoveri B:n kanssa. Tässä yhteydessä A oli käyttänyt neekeri-sanontaa. A ei ollut havainnut asianomistaja C:tä, joka oli ollut hänen takanaan. A:n mukaan hän ei ollut nimitellyt C:tä, jonka läsnäolosta A tuli tietoiseksi myöhemmin.

Todistaja B:n mukaan hän oli tilanteessa läsnä ja kuuli A:n käyttävän neekeri-sanaa. B:n mukaan kysymys oli keskustelusta autolla ajosta. B:n mukaan A ei loukannut C:tä, koska A ei ollut tietoinen C:n läsnäolosta. B:n mukaan tilanteen jälkeen tapahtunut naurahtaminen johtui siitä, että hän arvasi neekeri-sanan käyttämisestä tulevan seuraamuksia.

Todistaja D on kertonut, että kuuli A:n käyttävän tilanteessa neekeri-sanaa. D ei ole osannut kertoa, onko A kohdistanut sanan C:hen, koska D ei ole kuullut koko keskustelua.

A on kiistänyt kohdistaneensa neekeri-sanontaansa C:hen. C ei ole osannut kertoa, onko sanonta kohdistunut häneen. B:n kertomuksesta on pääteltävissä, että A ei ole kohdistanut sanontaansa C:hen. D:n kertomuksesta ei voi tehdä johtopäätöksiä asiassa. A:n ja B:n kertomuksista on pääteltävissä, että tilanteen jälkeen tapahtunut naurahtaminen on liittynyt siihen, että A ja B ovat todenneet saavansa asiasta seuraamuksia. Tämän vuoksi tilanteen jälkeen tapahtuneesta nauramisesta ei voi tehdä syytettä tukevia johtopäätöksiä.

Kerrotuilla perusteilla asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi käyttänyt epäasiallista kieltä C:tä kohtaan.

Seuraamus

Lievä sakkorangaistus on riittävä ja oikeudenmukainen seuraamus.

Korvaukset

Syyte on hylätty siltä osin, kun kysymyksessä on ollut asianomistajaan kohdistunut loukkaus. Tämän vuoksi hylätään asianomistaja C:n A:han kohdistamat vaatimukset.

– – – –

Käräjäoikeuden tuomion tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

1. Palvelusrikos
12.01.2018
Rikoslaki 45 luku 1 §

Rangaistusseuraamukset

Syyksi luetut rikokset 1
Kurinpitorangaistuksen sijasta 10 päiväsakkoa à 6,00 euroa = 60,00 euroa

– – – –

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Väinö Ilveskoski sekä sotilasjäsenet kapteeni Matti Jorva ja kapteeni Petri Eskola.

Valitus ja vaatimukset hovioikeudessa

C on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen palvelusrikoksesta myös siltä osin, kuin hän on C:n syytteeseen esittämän lisäyksen mukaan rikkonut velvollisuuttaan noudattaa sotilaiden keskinäisessä kanssakäymisessä hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä. C on hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen myös kunnianloukkauksesta sillä perusteella, että A oli menettelyllään tarkoituksellisesti loukannut ja halventanut C:tä kohdistamalla tähän ilmaisunsa. C on tämän lisäksi hovioikeudessa ilmoittanut käsityksenään, että jo alkuperäinen teonkuvaus täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. C on myös vaatinut, että A:lle tuomittua rangaistusta vastaavasti korotetaan.

C on toistanut vaatimuksen, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle henkisestä kärsimyksestä 2.000 euroa korkoineen 12.1.2018 lukien. – – – –

Loukkaavat sanat oli kohdistettu juuri C:hen. Tummaihoisena naisena hän oli kokenut nimittelyn erittäin loukkaavaksi.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus samoin kuin vasta hovioikeudessa esitetty syyte kunnianloukkauksesta hylätään. – – – –

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. A:n sanat eivät olleet kohdistuneet C:hen. Ne olivat olleet osa hänen ja B:n käymää, autoiluun liittyvää keskustelua. A ei ollut tiennyt C:n olleen tuolloin hänen lähettyvillään.

C:n korvausvaatimus oli perusteeton ja liiallinen. A ei ollut kohdistanut tekoaan C:hen eikä loukannut tätä. A ei ollut käyttänyt C:stä mainittua nimitystä, eikä sana ollut sillä tavoin loukkaava, että C olisi pelkästään sanan kuullessaan oikeutettu kärsimyskorvaukseen. Lisäksi mainitun sanan oli kuullut vain kolme henkilöä henkilöpiirin ollessa siten hyvin rajattu.

– – – –

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja hovioikeuden tutkimisvalta

Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi palvelusrikoksen syyttäjän syytteen mukaisesti. Tältä osin tuomioon ei ole haettu muutosta. Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A:n näytetty kohdistaneen lausumansa C:hen ja siten tahallaan halventaneen C:tä ja onko hän samalla rikkonut Yleisen palvelusohjesäännön 83. kohtaa. Näin ollen asiassa arvioidaan näyttöä siltä osin, onko A kohdistanut halventavan nimityksen C:hen. Sen perusteella ratkaistaan, miten tekoa on rikosoikeudellisesti arvioitava ja minkä suuruinen rangaistus ja kärsimyskorvaus on määrättävä.

A:n syyksi on luettu palvelusrikos sillä perusteella, että hän on Yleisen palvelusohjesäännön 80. kohdan vastaisesti muun muassa käyttänyt epäasiallista ja halventavaa kieltä. C on hovioikeudessa katsonut, että A:n käyttämät ilmaisut olivat kohdistuneet häneen, ja vaatinut sen perusteella, että A tuomitaan rangaistukseen myös kunnianloukkauksesta.

C oli käräjäoikeudessa vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen palvelusrikoksesta syyttäjän esittämän rangaistusvaatimuksen lisäksi sen perusteella, että A oli rikkonut Yleisen palvelusohjesäännön 83. kohtaa laiminlyömällä noudattaa sotilaiden keskinäisessä kanssakäymisessä yleisiä hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä sekä käyttäytyä toista sukupuolta kohtaan asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. A oli menettelyllään aiheuttanut C:lle kärsimystä. C oli sen vuoksi vaatinut korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Hovioikeus toteaa, että palvelusrikosta koskeva rangaistussäännös liittyy Puolustusvoimiin organisaationa, palvelusvelvollisuuteen ja palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskeviin määräyksiin eli sotilaskuriin ja -toimintaan. Siten lähtökohtaisesti syyteoikeus palvelusrikoksesta on vain syyttäjällä. Jos kuitenkin A:n katsotaan kohdistaneen ilmaisunsa väitetyin tavoin C:hen, A:n menettely voi täyttää kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön. Tähän nähden C:llä on katsottava olleen asianomistajan asema palvelusrikosta koskevassa asiassa.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n mukaan nostettua syytettä tai asianomistajan sen käsittelyn yhteydessä esittämää rangaistusvaatimusta ei saa muuttaa. Syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä tai asianomistaja vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi. Tällainen muutoksen tekeminen syytteeseen tai rangaistusvaatimukseen on mahdollista vielä muutoksenhakuvaiheessa.

C on hovioikeudessa katsonut, että A oli käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla sekä C:n syyttäjän rangaistusvaatimukseen tekemässä lisäyksessä väitetyllä menettelyllä halventanut C:tä ja syyllistynyt siten kunnianloukkaukseen. Hovioikeus katsoo, että tältä osin on kysymys sellaisesta uudesta syytteen tueksi esitetystä seikasta, joka ei muuta alunperin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi, ja siten sallitusta syytteen täydentämisestä.

Hovioikeus katsoo edelleen sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentin nojalla, että koska väitetty kunnianloukkaus on tehty samalla teolla sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen eli palvelusrikoksen kanssa ja on sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen nähden vähäinen ja rikoksia koskevien syytteiden käsitteleminen yhdessä on tarkoituksenmukaista, myös kunnianloukkausta koskeva rangaistusvaatimus voidaan tutkia sotilasoikeudenkäyntilain mukaisessa järjestyksessä.

Näytön arviointi

C rikosasian kantajana on velvollinen näyttämään, että A on tahallisesti loukannut C:tä.

Alikersantti C ei ollut ollut A:n ryhmänjohtaja, eivätkä hän ja A olleet olleet aiemmin tekemisissä keskenään. C on kertonut, että hän oli ollut lounaalla varuskunnan muonituskeskuksessa ja palauttamassa astioita niille kuuluvalle paikalle todistaja alikersantti D:n kanssa, kun hän oli kuullut ilmaisun ”vitun neekerit”. Hän ei ollut kuullut mitään muuta keskustelua. Asianomistaja oli laskenut tarjottimen linjastolle ja kysynyt D:ltä, oliko tämä kuullut sanat, ja kääntynyt A:n suuntaan. Hän oli palannut alokkaiden pöydän luo ja kysynyt, kumpi heistä oli sanonut mainituin tavoin. A oli myöntänyt sanoneensa ja pyytänyt anteeksi. A ja toinen alokas B olivat nauraneet. Epävarmuustekijänä C:n kertomukseen on liittynyt se, ettei hän ole käräjäoikeudessa varmana seikkana kertonut, että A:n kommentti kohdistui häneen. C on kertonut, että häntä oli käräjäoikeudessa ahdistanut, eikä hän ollut rohjennut kertoa siten. Hän oli olettanut, ettei häntä uskottaisi. Hän ei ollut saanut työyhteisössä tukea asian eteenpäin viemisessä. Hovioikeudella ei ole syytä epäillä näitä C:n toteamia seikkoja. Hänen lähtökohtansa on nyt ollut selvittää tilanne ja tuoda se esille.

D on kertonut kuulleensa sanan ”neekeri” ollessaan lähellä astianpalautuspistettä. Sana oli kuulunut voimakkaasti. D ei ollut kuullut muuta keskustelua. D oli mielestään kuullut sanan, kun hän ja asianomistaja olivat menneet vähän pöydän ohi.

A on kiistänyt kohdistaneensa sanoja asianomistajaan tai olleensa edes tietoinen, että tämä oli ollut lähistöllä. A oli tapahtumahetkellä istunut pöydässä yhdessä B:n kanssa lähellä ruokalan astianpalautuslinjaston alkupäätä. A oli lounaalla keskustellut todistaja B:n kanssa neekereiden ajotavoista ja heidän suurista ajonopeuksistaan ulkomailla. Hän on kertonut nähneensä videoita, joissa neekerit ajoivat kovaa autoilla joissakin lämpimissä maissa. Todistaja B:n kertomus pöytäkeskustelusta on vastannut A:n kertomaa.

B on kertonut, että oli ollut kylmä talvipäivä, ja keskustelu oli kääntynyt lämpimiin maihin ja siitä neekereiden ajotapoihin. A oli alkanut puhua neekereiden ajotavoista. A oli jälkikäteen kertonut, että puhe neekereiden ajotavoista oli liittynyt netissä nähtäviin kaahailuvideoihin. A:n puhe ei ollut kohdistunut kehenkään tiettyyn henkilöön. Asianomistaja oli ollut tulossa A:han nähden tämän takaapäin pöydän kohdalle samoihin aikoihin, kun A oli käyttänyt kysymyksessä olevia sanoja. A ei ollut voinut olla tietoinen asianomistajasta tuossa vaiheessa.

Hovioikeus toteaa että, vaikka alokkaiden keskustelun lähtökohtana olisi ollut kylmä tammikuun päivä Suomessa ja lämpimät maat, kertomus neekerien ajotavoista ulkomailla heidän kuvaamanaan ei ole johdonmukainen kyseessä olleessa tilanteessa. Tätä tukee se, että jos alokkaat olisivat käyneet pöydässä pitemmän keskustelun ja mainittu toteamus olisi kuulunut keskusteluun, epätodennäköistä on, että toteamus keskustelusta olisi erottunut C:lle ja D:lle Varuskunnan ruokalassa on lounaan aikana ääntä, joka haittaa kuuluvuutta. C on kertonut, että häntä on nimitelty vastaavalla tavalla lukuisia kertoja. Hän kykeni vastaavista rasistisista ilmaisuista elämänsä aikana saamansa kokemuksen perusteella jo pelkästään äänestä tunnistamaan, että sanat oli esitetty halventavassa tarkoituksessa. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että A:n ja B:n tilanteen jälkeen tapahtunut naurahtaminen ja A:n anteeksipyyntö olivat liittyneet siihen, että seuraamuksia oli joka tapauksessa tulossa, eikä tästä voi tehdä C:n ajamaa syytettä tukevia johtopäätöksiä.

Hovioikeus toteaa, että asiassa kuullut henkilöt ovat kertoneet eri tavoin siitä, missä kohtaa asianomistaja oli ollut, kun A oli käyttänyt kysymyksessä olevia sanoja. Asianomistajan ja D:n kertomukset viittaavat vahvasti siihen, että heidän sijaintinsa tapahtumahetkellä on ollut sellainen, että A on voinut havaita asianomistajan ennen sanojen lausumista, mikä tukee sitä, että sanat ovat koskeneet asianomistajaa. B:n mukaan asianomistaja oli ollut vasta tulossa häntä ja A:ta kohti. Asianomistaja ja D ovat kertoneet A:n ilmaisun erottuneen selvästi. Hovioikeus pitää lähtökohtaisesti varsin epätodennäköisenä, että A olisi käyttänyt kysymyksessä olevia sanoja vain sattumanvaraisesti juuri sillä hetkellä, kun asianomistaja, joka on tummaihoinen, on ollut hänen läheisyydessään kuuloetäisyydellä. A:n ja B:n kertomukset siitä, että kysymyksessä olevat sanat olisivat liittyneet kylmistä ilmoista alkaneeseen keskusteluun lämpimistä maista ja siitä edelleen netissä oleviin videoihin, joissa neekerit kaahaavat hullusti huonoilla teillä, ovat varsin epäuskottavat. Hovioikeus katsoo, että asianomistajan ja D:n kertomuksia on siten ylipäätään pidettävä uskottavampina kuin A:n ja B:n kertomuksia.

Hovioikeus katsoo arvioituaan näytön kokonaisuutena, että asiassa ei jää varteenotettavaa epäilyä siitä, että A:n sanat ovat koskeneet asianomistajaa. Vaikka A:n tarkoituksena ei olisikaan ollut kohdistaa sanoja suoraan asianomistajaan loukkaustarkoituksessa, hänen on joka tapauksessa kysymyksessä olevissa olosuhteissa täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että asianomistaja kuulee sanat ja käsittää niiden liittyvän hänen läsnäoloonsa.

Rikosoikeudellinen arviointi

Yleisen palvelusohjesäännön rikkominen

C on katsonut, että A on rikkonut myös Yleisen palvelusohjesäännön (YLPALVO) 83. kohdassa tarkoitettua palvelusvelvollisuuttaan ja siten tältäkin osin syyllistynyt palvelusrikokseen. Mainittu kohta sisältyy YLPALVO:n jaksoon 3.5.1, jonka otsikkona on ”Miesten ja naisten kanssakäyminen palveluksessa.” Niin kuin otsikosta ilmenee, sen kohdat (83–85) määrittelevät nimenomaan eri sukupuolta olevien sotilaiden välisiä käyttäytymissääntöjä. C on häntä kuultaessa tähdentänyt, että kysymys A:n menettelyssä oli nimenomaan rodusta eikä sukupuolesta. A:n sanat olivat rasistisia, eivätkä ne kohdistuneet häneen naisena.

A:n käyttämästä ilmaisustakin voidaan todeta, että se oli nimenomaan rasistinen ja se olisi voitu kohdistaa yhtä hyvin miespuoliseen sotilaaseen. Tähän nähden A:n ei voida menettelyllään katsoa rikkoneen 83. kohdassa tarkoitettua palvelusvelvollisuuttaan pelkästään sillä perusteella, että hänen lausahduksensa kohdistui naispuoliseen sotilaaseen. Käytetyssä ilmaisussa tai olosuhteissa muutenkaan ei ole tullut ilmi mitään erityisesti C:n sukupuoleen viittaavaa. A ei siten ole rikkonut Yleisen palvelusohjesäännön 83. kohtaa.

Yleisen palvelusohjesäännön 80. kohdan mukaan henkilön tai henkilöstöryhmän tarkoituksellinen loukkaaminen tai vihamielisen ja loukkaavan ilmapiirin luominen on kiellettyä. Kiellettyä saman kohdan toisen virkkeen mukaan on myös epäasiallinen ja halventava kielenkäyttö. Syyttäjä on syyttäessään A:ta käräjäoikeudessa vedonnut juuri tässä kohdassa tarkoitetun palvelusvelvollisuuden rikkomiseen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n palvelusrikoksesta mutta, kuten aikaisemmin on todettu, katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi käyttänyt epäasiallista kieltä C:tä kohtaan. Käräjäoikeuden tuomion perusteluista on pääteltävissä, että käräjäoikeus on katsonut A:n rikkoneen Yleisen palvelusohjesäännön 80. kohtaa kielenkäytöllään. Tässä yhteydessä on syytä myös todeta, että YLPALVO:n 78. kohdan 1. virkkeen mukaan henkilön ihmisarvoa loukkaava käyttäytyminen on häirintää.

Kunnianloukkaus

A on käyttänyt asianomistajasta halventaviksi katsottavia ilmauksia siten, että hänen on täytynyt ymmärtää, että asianomistaja kuulee sanat ja voi käsittää, että ne koskevat häntä. A on siten halventamalla asianomistajaa syyllistynyt myös kunnianloukkaukseen.

Rangaistuksen mittaaminen

A on menettelyllään loukannut C:n ihmisarvoa ja samalla sotilaiden keskinäistä kanssakäymistä koskevia sääntöjä. Toisaalta kyse on ollut yksittäisestä ja ohimennen äänekkäässä varuskuntaruokalassa esitetystä suullisesta lausahduksesta, joka on tullut vain pienen henkilöjoukon tietoon. Hovioikeus katsoo näillä perusteilla oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi yhteisen 20 päiväsakon sakkorangaistuksen.

Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 4 momentin mukaisesti päiväsakko määrätään tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikaisten tietojen perusteella. Päiväsakon rahamäärä määrätään siten A:n hovioikeudessa ilmoittamien tulojen perusteella.

Vahingonkorvaus

A on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukannut C:n kunniaa, joten tällä on vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

C:n ihmisarvoa on loukattu rasistisella ilmaisulla. Kärsimyksen määrää on ollut omiaan lisäämään se, että se on kohdistunut varusmiespalvelusta suorittavaan sotilaaseen, jolla on ollut erityinen syy odottaa muilta sotilailta asiallista kohtelua. Tähän nähden hovioikeus arvioi 800 euron kärsimyskorvauksen kohtuulliseksi.

– – – –

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset

1. Palvelusrikos 12.01.2018
Rikoslaki 45 luku 1 §
Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 4 § 2

2. Kunnianloukkaus 12.01.2018
Rikoslaki 24 luku 9 §

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
Kurinpitorangaistuksen sijasta 20 päiväsakkoa à 29,00 euroa = 580,00 euroa

Korvausvelvollisuus

A velvoitetaan suorittamaan C:lle korvauksena loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 800 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 12.1.2018 lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

– – – –

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä
Hovioikeudenneuvos Ari Siltama
Hovioikeudenneuvos Tuula Myllykangas
Sotilasjäsen, eversti Kari Pietiläinen
Sotilasjäsen, eversti Pekka Haavikko

Valmistelija:

Hovioikeuden esittelijä Anssi Rantala

Äänestys.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT ASIASSA SO 18/2485

Sotilasjäsen, eversti Kari Pietiläinen:

Erimielisyyteni koskee sitä, onko A:n näytetty kohdistaneen sanansa C:hen ja voidaanko A C:n esittämän syytteen mukaisesti tuomita sen vuoksi tältä osin kunnianloukkauksesta.

Taustaa

A ja hänen alokastoverinsa B ovat istuneet ruokalassa samassa pöydässä kahdestaan toisiaan vastakkain. Aliupseerit ovat ruokailleet A:n selän takana olevissa pöydissä muutaman kymmenen metrin päässä. Astioiden palautuslinjan alkupää on sijainnut siten, että C ja hänen aliupseeritoverinsa D ovat astioita palauttaessaan kulkeneet A:n ja B:n pöydän ohitse. Selvää on, että A on sanonut sanansa C:n kulkiessa hänen pöytänsä ohitse muutaman metrin päässä sekä että C on nämä sanat kuullut.

A on kiistänyt sen, että hän sanat sanoessaan olisi vielä nähnyt C:n tai muuten tiennyt tämän kulkevan ohitseen. Jos A:n voidaan näyttää ensin nähneen C:n ja vasta tämän jälkeen sanoneen sanansa, voidaan tätä pitää vahvana osoituksena siitä, että sanat on kohdistettu C:hen. Tällöin on perusteet katsoa, että A on rasistisella ilmaisullaan tahtonut loukata C:tä. Jos taas näyttö tästä ei riitä, hovioikeudessa käsiteltävä syyte on hylättävä.

Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi käyttänyt epäasiallista kieltä juuri C:tä kohtaan.

Näytöstä

Tapahtumasta ovat kertoneet hovioikeudessa C ja hänen silloinen alikersanttitoverinsa D sekä A ja hänen pöytäseuransa alokas B.

C kertoi kuulleensa sanat, kun hän käveli pöydän ohi. Tällöin hänellä oli ollut selkä A:han päin. Hän oli kääntynyt taaksepäin ja nähnyt pöydässä A:n ja B:n.

D oli astioita palauttaessaan kävellyt C:n kanssa ”suurin piirtein” rinnatusten, kun hän kuuli yhdestä ruokapöydästä neekeri-sanan, mutta ei oikeastaan muuta. Hän ei ollut katsonut pöytään, josta ääni tuli. D:n käsityksen mukaan he olivat menneet ”ihan vähän” pöydän ohi, kun sanat sanottiin.

A kertoi jutelleensa pöydässä tapahtumahetkellä B:n kanssa eikä hän ollut siinä vilkuillut taaksepäin. Kun A oli sanonut sanansa, hän oli nähnyt vastapäätä istuneen B:n ilmeestä, että nyt A:nkin pitäisi ”tietää jotakin tai olla hiljaa”. A oli tällöin katsonut ympärilleen ja nähnyt C:n, joka oli juuri tullut hänen ohitseen.

B oli istunut pöydässä kasvot C:n ja D:n tulosuuntaan päin. B kertoi, että C oli tullut A:n takaa. B kertoi jollakin lailla reagoineensa siihen, kun hän havaitsi C:n kulkevan heidän ohitseen. B oli tekemiensä havaintojen perusteella vakuuttunut siitä, että sanat sanoessaan A ei ollut vielä tietoinen C:stä.

A on kertonut käyttäneensä syytteessä mainittuja sanojaan kommentoidessaan B:lle sosiaalisessa mediassa näytettäviä videoita, joissa kuvataan hurjia ajotapoja ja joissa etenkin mustaihoiset ajavat ”hullusti”. B on samoin kertonut, että heidän keskustelunsa koski juuri ”neekerien” ulkomailla ajamista käsitteleviä videoita.

Näytön arvioinnista

Arvioitaessa esitettyjen kertomusten perusteella sitä, onko A sanat sanoessaan ollut tietoinen C:n läsnäolosta, voidaan todeta seuraavaa. C ja D ovat tulleet A:n takaa ja ohittaneet hänet muutaman metrin päästä ilman katseyhteyttä. Kumpikin on siten vain ohi kulkiessaan tekemänsä kuulohavainnon perusteella voinut päätellä, mikä heidän sijaintinsa oli ollut A:n sanoessa sanansa. A:n kertoman mukaan hän oli ensin sanonut sanansa, sitten havainnut B:n ilmeen muuttumisen ja vasta tämän jälkeen kääntynyt ja nähnyt C:n. Parhaiten tilanteen on voinut havainnoida B, joka oli istunut pöydässä kasvot C:n tulosuuntaan nähden ja jonka vastapäätä A oli istunut. Niin kuin edellä ilmenee, B kertoi olevansa havaintojensa perusteella varma siitä, että A ei ollut sanomisensa aikana tietoinen C:n läsnäolosta. Hän on myös vahvistanut reagoineensa tilanteeseen A:n kertomalla tavalla, mikä taas tukee A:n kertomusta.

Jos A on havainnut sivulle katsomalla ensin C:n ja reagoinut tähän rasistisella huudahduksellaan, tämä tuskin on voinut tapahtua välittömästi samalla hetkellä kesken B:n kanssa käytyä keskustelua, vaan huomioon kiinnittäminen C:n ihonväriin ja sanallinen reagointi siihen on täytynyt viedä ainakin hetken.

C ja D ovat kertoneet asioiden etenemisestä keskenään yhdenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla, mutta niin ovat tehneet myös A ja B. A:n takaa päin ohittaneiden C:n ja D:n havainnot A:n menettelystä eivät kuitenkaan voi olla niin tarkkoja kuin edellä selostetusta syystä B:n havainnot. Kertomukset eivät tältä osin ole edes varsinaisesti ristiriitaisia.

C:n kertoman mukaan hän kykeni vastaavista rasistisista ilmaisuista elämänsä aikana saamansa kokemuksen perusteella jo pelkästään A:n äänestä tunnistamaan, että sanat oli esitetty halventavassa tarkoituksessa. Tälläkin seikalla on asiassa merkitystä. Äänen loukkaavan merkityksen tunnistamisella on kuitenkin vaikea sivuuttaa niitä päätelmiä, joita voidaan tehdä erityisesti B:n välittömien näköhavaintojen perusteella asioiden etenemisjärjestyksestä.

C:n kertomusta tukee kuitenkin vielä se, että hän ja D oli erottaneet juuri rasistisen ilmaisun meluisassa varuskuntaruokalassa, mikä voi viitata siihen, että A oli sanonut ilmaisun kovaan ääneen loukkaamistarkoituksessa. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että A ja B olivat aloittaneet varusmiespalveluksensa vasta muutama päivä aikaisemmin ja sotilaalliseen kuriin juuri tottumassa olevien nuorten alokkaiden tuskin voidaan olettaa esittävän avoimesti loukkaavia lausahduksia ohi kulkeville sotilaille, jotka vielä tulevat alikersanttien pöytien suunnasta.

A on siis kiistänyt tarkoittaneensa rasistisella ilmaisullaan C:tä. Yhteensattuma siitä, että A on sanonut sanansa juuri, kun tummaihoinen C on sattunut kulkemaan hänen ohitseen – tätä kuitenkaan havaitsematta – on varsin erikoinen. C:n mukaan varuskunnassa palveli samaan aikaan kaksi tai kolme tummaihoista miestä ja hän oli ainoa tummaihoinen nainen. Yhteensattuman epätodennäköisyys tukee varsin vahvasti syytettä. Toisaalta A:n kiistämisen perustana oleva vaihtoehtoinen tapahtumankulku on myös mahdollinen. Pöydästä kuulunut naurahdus, johon C on vedonnut, voidaan ymmärtää myös A:n ja B:n reaktiona siihen, että C sattui juuri kulkemaan pöytänsä ohitse. Sitä paitsi jopa hämmästystä herättäviä yhteensattumia kuitenkin esiintyy. Sen vuoksi on tärkeä arvioida näyttöä kokonaisuudessaan ja on syytä tarkoin harkita, mikä merkitys on lopulta annettava vaihtoehtoisen tapahtumankulun epätodennäköisyydelle.

A:n kertomuksen perusteella hänen huudahduksensa on ilmaissut hänen hämmästystään tummaihoisten erikoisista ajotavoista, joita hän oli katsonut nettivideoista. B on tämän keskustelun kulun vahvistanut. Jo se, että tällainen keskustelu voisi olla aiheena rasistiselle huudahdukselle, kuulostaa sinänsä varsin mielikuvitukselliselta. Toisaalta erityisesti nuoret käyttävät huomattavan paljon aikaa internetin ja sosiaalisen median seuraamiseen. Ne tarjoavatkin valtavan määrän erilaista ja elämän ääri-ilmiöitäkin käsittelevää aineistoa, johon voidaan myös reagoida eri tavoin. Varusmiesten keskinäisessä keskustelussa saatetaan käyttää silloin myös tavanomaista enemmän korostuneita ilmaisuja. Siten ei välttämättä ole perusteltua pitää A:n ilmaisulleen esittämää asiayhteyttä sen tietystä mielikuvituksellisuudesta huolimatta täysin epäuskottavana.

Kaiken kaikkiaan syytettä tukee erityisesti edellä selostetun yhteensattuman epätodennäköisyys. Syytettä vastaan puhuu erityisesti tilanteen parhaiten nähneen B:n kertomus, jonka mukaan sanat sanoessaan A ei ole vielä nähnyt C:tä. C:n ja D:n kertomukset eivät tätä voi horjuttaa. Tapahtuman aikana A ja B olivat tunteneet toisensa vasta muutaman päivän, joten heille tuskin on voinut syntyä kertomuksen luotettavuutta heikentävää keskinäistä sidettä. B:tä on kuultu vakuutuksen nojalla todistajana, ja hänen tuskin voidaan olettaa asettavansa itseään syytteen vaaraan perättömästä lausumasta todistajana estääkseen sen, että hänen entinen alokastoverinsa tuomitaan menettelystään jonkin verran ankarampaan sakkorangaistukseen. Kaiken kaikkiaan A:n syyllistymisestä nyt käsiteltävänä olevaan tekoon jää varteenotettava epäily, minkä vuoksi syyte on hylättävä.

Muut kysymykset

Olen äänestyksen tuloksen perusteella samaa mieltä hovioikeuden kanssa siitä, miten hovioikeuden enemmistön A:n syyksi lukema menettely on rikosoikeudellisesti arvioitava. Olen myös samaa mieltä rangaistuksen mittaamisesta, vahingonkorvauksesta sekä oikeudenkäyntikuluista.

Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä:

Olen samaa mieltä kuin eversti Pietiläinen.

Lainvoimainen