5.9.2017

A oli kuvannut 15-vuotiasta asianomistaja B:tä tämän peseytyessä suihkussa. Menettelyn ei katsottu täyttäneen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä. A:n syyksi luettiin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen.

Lisäksi A oli eri tilaisuudessa kuvannut alastomana nukkumassa ollutta täysi-ikäistä asianomistaja C:tä. A:n katsottiin syyllistyneen salakatseluun. Syyte pakottamiseen seksuaaliseen tekoon hylättiin.

Syyte

1. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen

Rikoslaki 17 luku 18 § 1

A on 21.12.2013 - 06.01.2014 matkapuhelinkameralla videokuvaamalla valmistanut kuvatallenteen, jossa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään 15-vuotias B.

A on asettanut silloisen asuinhuoneistonsa kylpyhuoneeseen B:n veljen matkapuhelimen videokuvaamaan kylpyhuoneen suihkua ennen kuin B on mennyt suihkuun. Asettamisen jälkeen B on mennyt kylpyhuoneeseen suihkuun, jolloin alastomana suihkussa ollut B on tallentunut matkapuhelimeen kameran kuvaamana. B on löytänyt kuvaustilassa kuvaamassa olleen matkapuhelimen ja hieman myöhemmin hävittänyt

matkapuhelimella itsestään kuvatun tallenteen.

2. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Rikoslaki 20 luku 6 §

A on 21.12.2013 - 06.01.2014 tehnyt 15-vuotiaalle B:lle seksuaalisen teon kuvaamallakotinsa kylpyhuoneessa alastomana suihkussa peseytynyttä B:tä syytekohdassa1 kerrotuin tavoin ilman B:n suostumusta ja hänen tietämättään. Löydettyä kuvaustilassa olleen kameran ja poistettua kuvatun tiedoston teko on ollut

omiaan vahingoittamaan B:n kehitystä.

3. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon

Rikoslaki 20 luku 4 § 1-2

A on 08.06.2014 - 18.08.2015, käyttämällä hyväkseen sitä, että C on unitilastaan johtuvan tiedottomuuden tai muun avuttoman tilan takia ollut kykenemätön muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan, kuvannut useina kertoina nukkumassa ollutta C:tä muun muassa sukupuolielimistä, takapuolesta ja rinnoista tablettitietokoneellaan saaden C näin alistumaan seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan olennaisesti loukkaavien tekojen kohteiksi. A:n kuvaama materiaali on tallentunut tietokoneelle. A ja teon kohteena ollut C sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen teot ovat seksuaalisesti olennaisia.

4. Salakatselu

5500/R/0010464/15

Rikoslaki 24 luku 6 § 1

A on 08.06.2014 - 01.02.2015 oikeudettomasti sekä ilman C:n lupaa ja hänen tietämättään kuvannut tablettitietokoneellaan useina kertoina C:tä C:n kotona. A:n kuvaama materiaali on tallentunut tietokoneelle.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Syytekohdat 1 ja 2

Sovellettavat lainkohdat

Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi henkilö, joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti esitetään 1) lasta, 2) väkivaltaa tai 3) eläimeen sekaantumista.

Puheena olevan 18 §:n 4 momentissa on säädetty, että lapsena pidetään 18 vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää, mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan 18 vuotta nuorempi.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin (540/2011) mukaan henkilö, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee 16 vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon.

Puheena olevan pykälän 4 momentin mukaan myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys on rangaistava.

Johtopäätökset

Syytekohtien 1 ja 2 teonkuvauksissa tarkoitetun kuvatallenteen valmistaminen ja tallenteen sisältö syytteissä tarkoitettuna ajankohtana on tullut näytetyksi asianomistaja B:n oikeudessa todistelutarkoituksessa antaman yksityiskohtaisen, esitutkintavaiheesta alkaen johdonmukaisesti samansisältöisenä pysyneen kertomuksen perusteella sekä ottaen toisaalta huomioon asianomistajan kertomusta tukevana vastaajan oman esitutkinnassa ja oikeudessa antaman kertomuksen, joka on yksityiskohtien osalta ajan myötä jonkin verran muuttunut sekä sisältänyt huomattavia ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia. Ottaen huomioon myös asianomistajan uskottavasti kuvaileman vastaajan jälkikäteisen käyttäytymisen sekä äidille kertomista koskevan kiellon ei vastaajan kertomusta näissä olosuhteissa voida pitää alkuunkaan uskottavana.

Se, että vastaaja oli tietoisesti asettanut kylpyhuoneeseen matkapuhelinkameran kuvaamaan nimenomaan suihkussa alastomana itseään pesevää 15-vuotiasta tytärpuoltaan on siten tullut vastoin vastaajan kiistämistä näytetyksi.

Tarkasteltavana olevan lainkohdan sanamuodosta käy ilmi se, että puheena olevan rikoksen tunnusmerkistön täyttää pelkkä kuvatallenteen valmistaminen ilman eteenpäin levittämistä ja vaikka video olisikin heti valmistumisen jälkeen tuhottu poistamalla, kuten tässä tapauksessa oli uhrin toimesta välittömästi

tehty uhrin huomattua kuvatuksi tulemisen siten, että teko oli jäänyt lähelle yritysastetta, mutta ehtinyt silti täyttyä, kun alastomuutta kuvaava tallenne oli ehtinyt valmistua ja olla puhelimen kamerassa uhrin katsottavana hetken.

On selvää, että tämänkaltainen kuvaaminen on vähintäänkin loukannut alaikäisen asianomistajan yksityisyyttä. 15-vuotiaan tytön peseytymistä kuvaava video ei sinänsä kuitenkaan asiayhteydestään irrotettuna yksittäin tarkastellen ole välttämättä lähtökohtaisesti sellainen "sukupuolisiveellisyyttä loukkaava" kuvatallenne, jollaisia sovellettavana nyt syytekohdan 1 osalta olevat käytännössä useimmiten "lapsipornoa" sisältävät kuvatiedostot tyypillisimmillään oikeuskäytännön tapauksissa ovat olleet.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston vuonna 2013 ratkaisemassa tapauksessa "Case of Söderman v Sweden" oli tapauksessa, jossa Ruotsin aikaisempi lainsäädäntö ei ollut antanut suojaa alaikäiselle 14-vuotiaalle, jota isäpuoli oli kotona suihkun luo piilotetulla videokamerallakuvannut tytön ollessa suihkussa ja jolta osin isäpuoleen kohdistettu syyteseksuaalisesta hyväksikäytöstä oli Ruotsissa kaikissa oikeusasteissa hylätty,katsonut teon loukanneen syvästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan perustuvaa tytön yksityisyyden suojaa.

Vastaajan ilmeinen motiivi kuvatallenteen valmistamiseen on joka tapauksessa ollut nyt seksuaalinen "tirkistelynhalu". On selvää, että suihkussa peseytyvän murrosikäisen tytön alastoman yläruumiin ja rintojen katseleminen olisi vastaajan mielestä ollut eroottista ja hänelle seksuaalista mielihyvää tuottavaa. Tältä kannalta katsottuna käräjäoikeus katsoo, että vaikka kuvatiedosto ei ole ollut siten seksuaalinen, että siitä olisi esimerkiksi näkynyt sukuelin, voidaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen tunnusmerkistön tulkita tässä tapauksessa täyttyvän, vaikka kysymys onkin rajatapauksesta.

Vastaaja oli riidattomasti tiennyt asianomistajan iän.

Epäselvyyttä ei ole jäänyt siitä, etteikö vastaajalla ole ollut tässä tapauksessa tahallisesta levittämisrikoksesta tuomitsemisen edellyttämä tahallisuus ja tietoisuus.

Syytekohdan 1 mukaista sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä voidaan pitää näytettynä.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitseminen edellyttää tässä tapauksessa sitä, että teon laadusta tai muista olosuhteista olisi pääteltävissä, että kysymys olisi seksuaalisesti olennaisesta teosta, sekä lisäksi sen selvittämistä, että kysymys olisi ollut senasteisesta seksuaalisesta teosta, joka on ollut omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Teosta tuomitseminen edellyttää tahallisuutta. Tekijän on nykyistä lainkohtaa edeltäneen, asiallisesti samansisältöistä aikaisemmin voimassa ollutta pykälää koskevien hallituksen esityksen HE 6/1997 vp perusteluiden mukaan täytynyt mieltää teon seksuaalinen olennaisuus ja ymmärtää tekonsa vahingollisluontoinen merkitys yleistä mittapuuta käyttäenarvosteltuna.

Nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen ei liity fyysistä koskettelua.

Asianomistaja on tapahtumienkulusta ja oirehtimisesta vahvistunein tavoin ikänsä puolesta ymmärtänyt hyvin vastaajan menettelyn seksuaalisen motiivin. Tämäntyyppinen tutun aikuisen seksuaaliseksi muuttunut yllättävä menettely on oikeuskäytännössä esiin tuodusti usein todetuin tavoin tyypillisesti omiaan aiheuttamaan lapsessa/nuoressa hämmennystä, oudoksumista, ahdistusta sekä ristiriitaisia tuntemuksia ja sitä kautta usein vahinkoa, jonkatyyppinen vahinko ei välttämättä ole vielä oikeudenkäyntihetkellä eikä mahdollisesti koskaan myöhemminkään todennettavissa. Siinä, miten puberteetti-ikäinen nuori reagoi nyt kysymyksessä olevan kaltaisiin tapauksiin, tiedetään olevan suuria yksilöllisiä eroja. On ilmeistä, että asianomistajan reagoinnin ja jälkioirehtimisen voimakkuuteen oli tässä tapauksessa vaikuttanut paitsi asianomistaja ikä ja kehitysvaihe asianomistajan oltua 15-vuotiaana mitä ilmeisimmin herkässä seksuaalisen kehityksen vaiheessa, se, että tekijä oli ollut oma senhetkinen, samassa taloudessa asuva isäpuoli.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuus ei lain sanamuodon mukaan sinänsä edellytä näyttöä henkilövahingon syntymisestä. Merkitystä ei ole sillä, onko teko tosiasiassa vaikuttanut lapsen seksuaalista kehitystä vahingoittavasti. Teon pitää vain olla omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Myös lakivaliokunnan mietinnössä LaVM 3/1998 oli todettu, että teon ei tarvitsisi aiheuttaa erillisen seurauksen tai konkreettisen vaaran syntymistä, vaan että teon olisi oltava luonteeltaan sellainen, joka tyypillisesti aiheuttaa tunnusmerkistössä kuvatun seurauksen. Lakivaliokunta oli katsonut, että lapseen kohdistuva seksuaalinen teko vahingoittaa aina lasta. Oikeuskäytännössä on hyvin usein, jo vakiintuneesti, tämänikäisten lasten/nuorten kohdalla katsottu, että koska lapsen seksuaalinen identiteetti ei ole vielä täysin kehittynyt, arvioitiin vastaavanlaisissa tapauksissa herkästi aikuisten, ei-seurustelukumppaneiden lapselle tekemien, seksuaalisesti olennaisten tekojen olevan kyllä omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, vaikka ulkoisia viitteitä vahingon aiheutumisesta ei olisikaan nähtävissä.

Oikeuskirjallisuudessa, Timo Ojalan teoksessa "Seksuaalirikokset", 2014, on koskettamatta tehtyjen seksuaalisten tekojen olennaisuutta ja loukkaavuutta pohdittaessa (s. 170-172) tuotu esiin tekotapana uhrin katseleminen tai kuvaaminen erilaisissa vihjailevissa asennoissa alastomana tai muutoin seksuaalisissa olosuhteissa. Fyysistä koskettamista ei edellytetä. Seksuaalisen teon ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisen olennaisuutta arvioitaessa tulee teoksen mukaan ottaa huomioon tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet.

Kun otetaan huomioon edellä jo viitattu taustalla tekoon mitä ilmeisimmin ollut vastaajan seksuaalinen "tirkistelynhalu" - halu katsella tallenteelta suihkussa peseytyvän murrosikäisen tytön alastonta yläruumista rintoineen seksuaalisen mielihyvän saamiseksi, sekä asianomistajan uskottavasti kertoma, esitetyin lääkärinlausunnoin vahvistettu teon varsin voimakas, ilmeisen vahingollinen vaikutus asianomistajaan, jollaisen on täytynyt olla hyvin vastaajan ennakoitavissa, sekä se, että vastaaja oli tässä tapauksessa asianomistajan yksityisyyttä sekä seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukaten saanut asianomistajan alistumaan vastaajan kannalta katsottuna seksuaalisen teon kohteeksi, vaikkakin asianomistajan aluksi sitä tietämättä, voidaan käräjäoikeuden arvion mukaan tässä yksittäistapauksessa päätyä siihen johtopäätökseen, että käsillä on ollut laissa tarkoitettu seksuaalisesti olennainen teko, joka on ollut omiaan vahingoittamaan tuolloin vielä iältään alle 16 vuoden suojaikärajan olleen asianomistajan kehitystä. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön voidaan siten katsoa täyttyvän siitä huolimatta, että kysymys ei ollut ollut esimerkiksi lapsen saamisestaposeeraamaan eroottisissa asennoissa tai sukuelimen kuvaamisesta.

Käräjäoikeus on tässä arvioinnissaan ottanut huomioon Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2015:50 ja 2010:52 esiin tuodut tulkintalinjat. Viimeksi mainitussa tapauksessa lapsi oli saanut tietää häneen hänen tietämättään kohdistetuista valokuvaamisista melko pian viimeisen tekokerran jälkeen. Tähän lapsen jälkeenpäin saamaan tietoon oli ratkaisussa kiinnitetty huomiota arvioitaessa tekijän menettelyn haitallista vaikutusta lapsen henkiseen kehitykseen.

Syytekohdan 2 mukainen syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on mainituin perustein katsottava toteennäytetyksi esitetyssä muodossaan.

Syytekohdat 3 ja 4

Sovellettavat lainkohdat

Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1-kohdassa tarkoitettuna salakatseluna pidetään teknisellä laitteella tapahtuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa olevan henkilön oikeudetonta kuvaamista.

Kotina käytettävä asunto on rikoslain 24 luvun 10 §:ssä vahvistetuin tavoin aina kotirauhan suojaama paikka.

Salakatselua koskevalla säännöksellä suojataan lähtökohtaisesti yksilön ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluvaa yksityisyyttä. Henkilön katselu ja kuvaaminen teknisellä laitteella kotirauhan suojaamassa paikassa ilman tarkkailtavan suostumusta on asianomaisen lainkohdan esitöiden, hallituksen esityksen HE 184/1999 vp, mukaan aina rangaistavaa, jollei tarkkailuun poikkeuksellisesti ole laissa säädettyä oikeutta tai muuta oikeutusta.

Rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan paitsi saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun tavoin fyysisesti väkivaltaa tai uhkausta hyväksi käyttävä tekijä, myös henkilö, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden,vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi, ja jos se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Lainkohdan esitöissä, hallituksen esityksen HE 283/2010 vp perusteluissa esiin tuoduin tavoin myös nukkuvaa henkilöä pidetään puolustuskyvyttömänä.

Johtopäätökset

Selvitettynä voidaan pitää sitä, että ne kuvat, joista syyttäjä on vastaajaa syytekohdissa 3 ja 4 syyttänyt, ovat olleet vastaajan ottamia sekä että niissä kaikissa on kuvattuna asianomistaja C. Kuvat ovat olleet tallennettuina vastaajan tablettitietokoneelle. Vastaajan käräjäoikeudessa esittämää ilmoitusta siitä, että osan kuvista olisi ottanut osapuolten alle kouluikäinen lapsi tai joku muu vastaajan tablettia mahdollisesti käyttänyt perheenjäsen, ei ole ollut uskottava.

Syyttäjä on esittänyt käräjäoikeudessa vastaajan tabletilta esitutkinnan aikana dvd:lle taltioidut yhteensä 27 aikavälillä 8.6.2014-1.2.2015 otettua kuvaa, joiden syyttäjä on katsonut loukanneen asianomistajan yksityisyyttä (syytekohta 4) ja niistä ajalla 8.6.-18.8.2014 otettujen kuvien lisäksi asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta (syytekohta 3).

Osasta kuvia on selkeästi pääteltävissä kiinni olevista silmistä, kasvojen ilmeistä/asennosta, muusta kehonkielestä sekä nukkumapaikkana olleista sängystä tai sohvasta, että asianomistaja on kuvaa otettaessa nukkunut. Osa kuvista on ollut sellaisia, joista asianomistajasta näkyy vain käsi tai jalka peiton alta tai joista asianomistaja ei ole muutoin tunnistettavissa, koska kasvot eivät ole näkyvissä. Käräjäoikeus ei ole epäillyt asianomistajan oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna antamaa kertomusta siitä, että näiden unikuvien ottamiseen ei ole ollut asianomistaja etu- tai jälkikäteen nimenomaisesti tai konkludenttisesti antamaa suostumusta. Asianomistajan reagointi 19.2.2015 - vastaajan ulosheittäminen yhteisestä kodista ja välitön rikosilmoituksen tekeminen kuvien tabletista löytämisen jälkeen - on tukenut tämän johtopäätöksen oikeellisuutta.

Kuvista, jotka on otettu 22.6.2014 asianomistajasta takaapäin asianomistajan ollessa alusvaatteisillaan siivoamassa kylpyhuonetta, asianomistaja on oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, että hän oli kysymyksessä olevassa tilanteessa nähnyt, kun vastaaja oli tullut kylpyhuoneen ovelle tabletti kädessään sekä että hän ei ollut tuolloin kiinnittänyt tarkempaa huomiota vastaajaan. Käräjäoikeus on tältä osin arvioinut, että asianomistaja oli tilanteessa voinut mieltää, ennakoida ja suhtautua hyväksyvästi siihen mahdollisuuteen, että vastaaja ottaa hänestä tilanteessa valokuvia. Asianomistajan yksityisyyttä ei voida katsoa tältä osin loukatun eikä myöskään seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaikka kuvakulmasta sekä kohdistuksista onkin nähtävissä, että vastaaja oli pyrkinyt kuvaamaan nimenomaan asianomistajan takapuolta ja alushousujen haaraosaa.

30.1. ja 1.2.2015 otetuissa kuvissa asianomistaja istuu alastomana ollen hereillä. Syyttäjä on näiltä osin tekoajasta nähtävin tavoin katsonut, että tältä osin vain asianomistajan yksityisyyttä on loukattu, mutta ei seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Muutamassa näistä kuvista asianomistajan istuma-asennosta johtuen asianomistajan sukupuolielin näkyy selvästi. Vastaaja oli kohdistanut ja suurentanut asianomaisen kohdan kuvasta.

Asianomistaja on näissä tilanteissa istunut sängyllä lapsi vierellään. Vaikka asianomistaja ei katsokaan suoraan kameraan, vaan alaspäin, ovat hänen kasvonsa olleet kameraan päin. Käräjäoikeus pitää ilmeisenä, että asianomistajan, joka on sinänsä omankin myöntämänsä mukaan nukkunut kotona alasti sekä liikkunut kotona muutoinkin esimerkiksi suihkusta tultuaan alasti, on puheena olevissa istumatilanteissa täytynyt nähdä, että hänestä otetaan kuvia, ja suhtautunut tähän ilmeisen hyväksyvästi. Kuvaaja on tällaisessa tilanteessa voinut kohtuudella olettaa, että kuvaamiseen on konkludenttinen suostumus, kun kuvattava ei kuvaamista erikseen kiellä tultuaan siitä tietoiseksi. Kuvien ottamisen ei tällaisissa tilanteissa voida katsoa täyttävän syytekohdan 4 mukaisen salakatselurikoksen tunnusmerkistöä.

Muilta osin voidaan pitää selvitettynä, että vastaaja oli kuvannut asianomistajaa salaa asianomistajan tietämättä asianomistajan nukkuessa. Syytekohdan 4 mukainen syyte salakatselusta on siten tullut näytetyksi, mutta edellä esiin tuodut seikat huomioon ottaen siten, että tekoaika on 8.6.2014-18.8.2014. Syyte on tältä osin myöhempään aikaan kohdistuvana hylättävä. Vastaaja on saanut tässä asiassa haasteen tiedoksi 12.7.2016, joten syyteoikeus edellä mainittuna ajankohtana tehdystä salakatselusta on ollut tässä asiassa olemassa.

Arvioitavana on syytekohdan 3 suhteen se, ovatko syyttäjän tarkoittamat muut kuin edellä selostetuin tavoin jo poissuljetut kylpyhuonesiivouskuvat olleet asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavia, rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisen hyväksikäyttörikoksen tunnusmerkistön täyttäviä.

Muun muassa 8.6. otetuissa kuvissa ja 22.7.2014 otetussa kuvassa n:o 336 ei peiton alla olevasta asianomistajasta käytännössä näy intiimejä ruumiinosia. 12.6.2014 aamuyöstä otettua kuva n:o 295, jossa näkyy asianomistajan takapuoli ja alaston vartalo, on käräjäoikeuden mielestä ajallisesti ensimmäinen merkittävässä määrin seksuaalinen kuva. Useissa sen jälkeen otetuissa kuvissa, kuten 28.7. ja 18.8.2014 otetuissa kuvissa alastonta vartaloa, kuten rinnat, näkyy enemmän. Muun muassa 28.7.2014 otetuissa kuvissa asianomistaja nukkuu alasti selällään siten, että rinnat ja häpykarvoitus näkyvät selvästi.

Edellä syytekohtaa 2 koskien esitetyissä syyksilukemisperusteluissa jo viitatuin tavoin oikeuskirjallisuudessa, Timo Ojalan teoksessa "Seksuaalirikokset" on koskettamatta tehtyjen seksuaalisten tekojen olennaisuutta ja loukkaavuutta pohdittaessa mainittu yhtenä tekotapana uhrin katseleminen tai kuvaaminen erilaisissa vihjailevissa asennoissa alastomana tai muutoin seksuaalisissa olosuhteissa. Seksuaalisen teon ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisen olennaisuutta arvioitaessa tulee teoksen mukaan ottaa huomioon tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet.

Käsiteltävänä nyt olevassa tapauksessa asianomistaja ei ole tiedottomuudestaan johtuen voinut antaa suostumusta syytteessä tarkoitettujen kuvien ottamiseen. Kun kuvissa on ollut kysymys sinänsä "pelkästä" alastomuudesta, jota silloinen aviopuoliso on kuvannut, on seksuaalinen olennaisuus ja olennaisuuden loukkaavuuden käsilläolo tulkinnanvaraista. Kysymys ei ole ollut siitä, että parisuhteessa olisi yksissä tuumin yhteiseen seksuaalisuuteen liittyen otettu intiimejä kuvia ja katseltu niitä sitten yhdessä. Kysymys on ollut salaa otetuista kuvista, joissa on käräjäoikeuden mielestä ollut käsillä myös nöyryyttävyyselementti. Kysymyksen ei voida arvioida olleen "taiteellisista" valokuvauksen harrastajan ottamista "kauniista" kuvista. Kuvissa ovat selvästi olleet "pääosissa" ja kuvaamisen motiivina kuvatiedostojen saaminen asianomistajan intiimeistä kehonosista. On kuvaustilanteista, kohdistuksista ja tallennusyhteydestä pääteltävissä, että kuvaamisen sekä tallentamisen motiivi on ollut seksuaalisviritteinen tirkisteleminen. Kuvat ovat samalla loukanneet asianomistajan yksityisyyttä. Käräjäoikeus on näissä olosuhteissa katsonut seksuaalisesti olennaisiksi katsottujen kuvien ottamisen täyttävän syytekohdan 3 mukaisen seksuaaliseen tekoon pakottamisen tunnusmerkistön.

Vastaajan syyksi voidaan edellä kerrotuin perustein syytekohdan 3 osalta seksuaaliseen tekoon tekoajalla 12.6.-18.8.2014.