30.3.2015

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys suomalaisen tuomioistuimen toimivallasta ratkaista kansainväliseen kuljetukseen perustuva vahingonkorvauskanne. Suomessa ja Englannissa autoilla suoritetun kuljetuksen ja maiden välillä laivalla suoritetun kuljetuksen käsittävän yhdistetyn kuljetuksen ei katsottu olevan tiekuljetussopimuslaissa tarkoitettu kansainvälinen kuljetus, eikä suomalainen käräjäoikeus voinut perustaa toimivaltaansa tiekuljetussopimuslain 42 §:ään.

Käräjäoikeus ei ollut Bryssel I -asetuksen (44/2001) 2 artiklassa tarkoitettu vastaajan kotipaikan tuomioistuin eikä käräjäoikeuden katsottu olevan asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä.

Kysymys myös mm. oikeuspaikkaa koskevasta sopimuksesta ja vakiosopimusehtojen soveltamisesta sekä todistelun toisintamisesta hovioikeudessa.

ASIAN TAUSTA

M Oy lähettäjänä ja A Ltd rahdinkuljettajana olivat sopineet telakartiomurskaimen kuljetuksesta Porista Englannin Sheffieldiin M Oy:n Englannissa olevan jälleenmyyjän C Ltd:n (vastaanottaja) varastoon. A Ltd oli antanut murskaimen kuljetuksen alirahdinkuljettajiensa H Oy:n, F Plc:n ja H-T Ltd:n hoidettavaksi. H Oy oli ensin kuljettanut murskaimen kuorma-auton lavetilla maanteitse Porista Rauman satamaan, jossa murskain oli purettu kuljetusajoneuvosta ja uudelleenlastattu merialukseen ajamalla se alukseen omalla konevoimallaan. F Plc oli seuraavaksi kuljettanut murskaimen Raumalta meritse Englantiin Hullin satamaan, jonne kuljetus oli saapunut 22.7.2008. Hullin satamassa murskain oli ajettu omalla konevoimallaan ulos laivasta ja uudelleenlastattu H-T Ltd:n kuorma-autoon tarkoituksena kuljettaa se vastaanottajalle Sheffieldissä. C Ltd oli kuitenkin pyytänyt H-T Ltd:tä välivarastoimaan laitteen, koska C Ltd ei tilanpuutteen vuoksi ollut voinut ottaa murskainta vastaan suoraan satamasta. Välivarastoinnista taikka sitä koskevasta pyynnöstä ei oltu ilmoitettu M Oy:lle eikä A Ltd ollut pyytänyt M Oy:ltä toimintaohjeita taikka lupaa toimittaa murskain kuljetussopimuksen mukaisesta määräpaikasta poikkeavaan määräpaikkaan. Murskain oli kuljetettu pois Hullin satamasta 28.7.2008 H-T Ltd:n ajoneuvolla. Tämän jälkeen murskain oli kadonnut ennen sen toimittamista C Ltd:n varastoon.

M Oy nosti vahingonkorvauskanteen A Ltd:tä vastaan Satakunnan käräjäoikeudessa. Vakuutusyhtiö Z Plc yhtyi kanteeseen korvattuaan M Oy:lle murskaimen arvon omavastuuosuutta lukuun ottamatta. A Ltd vastusti kannetta muun muassa sillä perusteella, että Satakunnan käräjäoikeus ei ole asiassa toimivaltainen.

SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN VÄLITUOMIO 5.4.2012

Kannevaatimukset

1. Z Plc on vaatinut, että A Ltd velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 441.353 euroa ja M Oy on vaatinut, että A Ltd velvoitetaan suorittamaan sille sen omavastuuosuus 30.000 euroa, molemmille määrille ensisijaisesti tiekuljetussopimuslain mukainen 5 %:n korko 24.4.2009 lukien ja toissijaisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen korko 24.5.2009 lukien; tai

2. toissijaisesti ja vaihtoehtoisesti M Oy on vaatinut, että A Ltd velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 471.353 euroa ensisijaisesti tiekuljetussopimuslain mukaisine 5 %:n korkoineen 24.4.2009 ja toissijaisesti korkolain 4 §:n 1 momentin korkoineen 24.5.2009 lukien.

-------

Kanneperusteet

M Oy on antanut A Ltd:lle toimeksiannon kuljettaa murskauslaite LT300 HP Porista Sheffieldiin. A Ltd ei ole koskaan toimittanut murskauslaitetta Sheffieldissä sijainneelle vastaanottajalle. Murskauslaite on kuljetuksen aikana kadonnut.

Vakuutusyhtiö on korvannut murskauslaitteen arvon M Oy:lle. M Oy:n omavastuu on ollut 30.000 euroa. A Ltd on velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiölle sen hallusta kadonneen murskauslaitteen vakuutuksesta korvatun, omavastuuosuudella vähennetyn, arvon 441.353 euroa ja M Oy:lle omavastuuosuuden 30.000 euroa.

Sovellettavat säännökset

Kuljetukseen on sovellettava pakottavaa tiekuljetussopimuslakia (TKSL), sen kansainvälisiä maantiekuljetusta koskevia säännöksiä ja kansainvälisiä kuljetuksia koskevaa sopimusta (CMR). Sopimuksen soveltamisen edellytyksenä on, että vastiketta vastaan tapahtuvan maantiekuljetuksen lastaus- ja purkauspaikka sijaitsevat kahdessa eri valtiossa.

Vaikka osapuolet eivät ole nimenomaisesti sopineet kansainvälisestä maantiekuljetuksesta, osapuolille on ollut täysin selvää ja he ovat joka tapauksessa konkludenttisesti sopineet sekä vähintäänkin tarkoittaneet, että kuljetus tapahtuu kuorma-autolla ja että CMR tulee sovellettavaksi. TKSL ja CMR tulevat sovellettaviksi, kun kuljetus tosiasiallisesti tapahtuu maanteitse.

Laite on kuljetettu kuorma-autolla ja osan matkaa laivalla. Kyse on maantiekuljetuksesta, jossa noudatetaan edellä mainitun lain ja sopimuksen mukaan periaatetta, jonka mukaan mainittuja säännöksiä sovelletaan koko kuljetukseen, myös merikuljetukseen. A Ltd:n päätettävissä on ollut puretaanko laite merikuljetuksen ajaksi lavetilta. Vaikka laite on purettu merikuljetusta varten lastaussatamassa pois lavetilta, sillä on vain se vaikutus, ettei TKSL:a sovelleta merikuljetukseen, mutta kylläkin maantiekuljetusosuuksiin. Laite on kadonnut merikuljetuksen jälkeen maantiekuljetuksen aikana Hullin satamasta Sheffieldiin ennen lopulliselle vastaanottajalle luovuttamista ja sen vuoksi TKSL:n ja CMR:n säännöksiä sovelletaan maantiekuljetusosuudella sattuneeseen vahinkoon.

TKSL:n ja CMR:n soveltaminen ei edellytä rahtikirjan antamista tai sitä että rahtikirjaan olisi tehty merkintä niiden soveltamisesta tai rahtikirja olisi sisällöltään säädetynlainen (TKSL 6 §2 ja CMR art. 4).

Oikeuspaikka

TKSL ja CMR

Satakunnan käräjäoikeus on TKSL:n säännöksen (42 § 2) mukaan toimivaltainen tuomioistuin, koska Pori on kuljetussopimuksen mukainen lähtöpaikka. Mainittujen pakottavien säännösten nojalla M Oy:llä on oikeus saattaa asia minkä tahansa säännöksissä mainitun vaihtoehtoisen tuomioistuimen ratkaistavaksi (TKSL 42 §1, CMR art. 31 ja 40) riippumatta siitä, ovatko osapuolet sopineet muusta oikeuspaikasta.

EN:n asetus 44/2001

Myös EN:n asetuksen 44/2001 mukaan oikeuspaikka on Pori, koska se on kuljetuspalvelun suorituspaikka. Kuljetus on alkanut Porista, (art. 5 kohta 1). Säännös on toissijainen. EN:n mukaista oikeuspaikkasäännöstä sovelletaan vain, mikäli osapuolet eivät ole pätevästi sopineet oikeuspaikasta tai kanteeseen ei sovelleta TKSL:n ja CMR:n säännöksiä.

Rahtikirja F Plc - A Ltd (todiste A8, B22)

A Ltd:n kuljetuksesta antaman rahtikirjan kohdan 4 perusteella M Oy on ollut oikeutettu nostamaan kanteen Satakunnan käräjäoikeudessa, koska Pori on ollut kuljetuksen lähtöpaikka, jossa lähetys on luovutettu A Ltd:lle kuljetusta varten.

Kantajien kannanotto BIFA-ehtoihin

BIFA-vakioehdoista ei ole sovittu eivätkä ne ole tulleet osaksi kuljetussopimusta. BIFA-vakioehtojen soveltaminen asianosaisten sopimissa kuljetuksissa ei ole vakiintunut tapa, vaan sen sijaan CMR on vakiintunut.

Kuljetustarjous-asiakirja 5.6.2008 ei koske tätä kuljetusta.

Murskain on kadonnut maantiekuljetuksen aikana.

A Ltd:n kuljetus ei ole päättynyt siihen, että murskain vastaajan väittämin tavoin on välillä varastoitu H-T Ltd:n varastoon.

Vastaus

Vastaajan väite ennen pääasiaan vastaamista

A Ltd on vaatinut, että käräjäoikeus jättää kanteen (kanteet) tutkittavaksi ottamatta tuomioistuimelta puuttuvan toimivallan perusteella.

-------

Vastaajan oikeuspaikkaväitteen perusteet

Kyse on yhdistetystä kuljetuksesta, joka perustuu osapuolten solmimaan sopimukseen kuljetusmuotoja erittelemättä. Sopimusasiakirjat ovat: A Ltd:n tarjous 5.6.2008, M Oy:n kuljetustilaus ja tarjouksen hyväksyminen 10.7.2008, A Ltd:n sähköpostiviesti M Oy:lle 9.6.2008, A Ltd:n sähköpostiviesti M Oy:lle 11.7.2008. (viittaus ed.)

Sovellettavat BIFA-ehdot

A Ltd:n tarjous on tehty vakiokaavakkeelle, joka on sisältänyt BIFA-logon ja tarjoustekstissä nimenomaisen viittauksen sovellettaviin vakioehtoihin "British International Freight Association BIFA Standard Trading Conditions 2005 Edition" (jäljempänä BIFA -ehdot). M Oy on pyytänyt tarjouksen A Ltd:ltä ennen 25.6.2008 päivää, jolloin murskaimen on alunperin tullut olla valmis laivattavaksi.

Osapuolten kuljetussopimuksissa BIFA-ehtoja on noudatettu vakiintuneesti ja useita vuosia ainakin marraskuusta 2003 lukien. M Oy on tuntenut käytännön tai ainakin sen olisi pitänyt se tuntea. Vuosien 2004-2011 välisenä aikana kuljetuksia on ollut 418 eli noin 59 kuljetusta per vuosi. Kaikissa kuljetuksissa on sovellettu BIFA-ehtoja.

Yhdistettyä kuljetusta koskevaa pakottavaa tai muutakaan lainsäädäntöä ei ole.

Oikeuspaikka

BIFA -ehdot sisältävät oikeuspaikkalausekkeen (ehto 28), jonka mukaan englantilaisilla tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta kaikissa osapuolten välisistä sopimuksista johtuvissa riidoissa. Ehto on tullut sopimuksen osaksi. Se on tehty kirjallisesti ja on myös muodon puolesta pätevä ja sitova. Myös Euroopan neuvoston asetuksen 44/2001 mukainen suorituspaikka on määränpää eli Sheffield. Satakunnan käräjäoikeus ei ole toimivaltainen tuomioistuin.

Vastaajan kannanotto kantajien oikeuspaikkaperusteisiin

TKSL ja CMR

Nyt kyseessä olevaan yhdistettyyn kuljetukseen ei sovelleta TKSL:a eikä oikeusriidan oikeuspaikka määräydy TKSL:n mukaan. TKSL 4 § ei tule sovellettavaksi, jollei TKSL:a sovelleta sen 1 §:n mukaan. Jos laki soveltuisi, silloin TKSLn 4 §:llä olisi vain se merkitys, että siinä tarkoitetussa ns. yhdistetystä kuljetuksessa, jossa tavaran kuljetus on tapahtunut osan matkasta meritse, voi laki tulla sovellettavaksi tähän osaan kuljetusta ainoastaan silloin, kun kuljetettavaa tavaraa ei kuljetuksen aikana pureta maantiekuljetusajoneuvosta tai jos sopimuksen täyttäminen sovitulla tavalla moottoriajoneuvolla on osoittautunut mahdottomaksi; mistä nyt ei ole kyse. Sillä seikalla, onko A Ltd:llä ollut oikeus purkaa laite satamassa vai ei, ei ole tässä tapauksessa merkitystä.

Vastaavasti sovellettavaksi eivät myöskään tule oikeuspaikkasäännökset kansainvälisessä yleissopimuksessa kansainvälistä tiekuljetuksista tehtävistä sopimuksista (CMR). Edellä mainittu laki tai sopimus ei tule ollenkaan sovellettavaksi puheena olevaan kuljetukseen siitä syystä, että kuljetus jää TKSL:n soveltamisalan ulkopuolelle:

- nyt ei ole nimenomaisesti sovittu eikä nyt ole kyse moottoriajoneuvolla tapahtuneesta tavaran kuljetuksesta

- kuljetus ei ole tapahtunut tosiasiallisesti koko kuljetuksen ajan moottoriajoneuvolla (TKSL 1 §1, CMR 1 art.), mikä on säännösten soveltamisen ehdoton edellytys, jos osapuolet ovat jättäneet täsmentämättä millä kuljetusvälineellä kuljetus on suoritettava.

- murskain on purettu merikuljetusta varten satamassa, mistä M Oy on ollut tietoinen tai ainakin sen olisi pitänyt olla.

- murskaimen purku satamassa osoittaa myös, että kuljetus on sisältänyt Suomen sisäisen tiekuljetuksen, merikuljetuksen ja sen jälkeen mahdollisesti Englannin sisäisen tiekuljetuksen.

- osapuolet eivät ole sopineet murskaimen kuljettamisesta moottoriajoneuvolla Porista Sheffieldiin eikä osapuolilla ole ollut tällaista olettamusta tai tarkoitusta eikä tiekuljetusta myöskään ollut edellytetty.

- M Oy on tilannut A Ltd:ltä ovelta ovelle kuljetuksen Porista Sheffieldiin ja vastaaja on järjestellyt huolitsijana kuljetukset alihankintana eri kuljetusmuotojen rahdinkuljettajien kanssa.

- menettely perustuu osapuolten keskeiseen pitkäaikaiseen ja vakiintuneeseen käytäntöön

- mikäli tästä käytännöstä olisi nyt tullut poiketa, olisi M Oy:n tullut siitä erikseen ilmoittaa.

Murskain ei ole kadonnut merikuljetuksen aikana, vaan Englannissa H-T Ltd:n varastoinnin aikana.

Nyt po. kuljetusta varten ei ole annettu sellaista rahtikirjaa, joka vahvistaisi kansainvälisen tiekuljetuksen Porista Sheffieldiin.

Jos osapuolet olisivat sopineet kansainvälisestä maantiekuljetuksesta tai jos kuljetus täyttäisi TKSL:n 1 ja 4 §:n edellytykset, tulisi kuljetuksesta antaa koko kuljetuksen kattava rahtikirja ja sen tulisi sisältää TKSL:n 9 §:n 11 alakohdan perusteella maininta siitä, että kansainväliseen tiekuljetussopimukseen sovelletaan CMR:ää tai sen mukaista lakia, vaikka olisi toisin sovittu.

EN:n asetus 44/2001

Nyt osapuolet ovat sopineet oikeuspaikasta, jota sopimusta tulee noudattaa ensisijaisesti myös EN:n asetuksen artiklan 23 mukaan. Ainoastaan siinä tapauksessa, että oikeuspaikkalausekkeen ei katsota täyttävän em. artiklan määräyksiä, tulee asetuksen 5 artikla 1 -kohta sovellettavaksi.

Mikäli asetuksen 5 art. 1-kohta tulee sovellettavaksi, kohdassa tarkoitetun velvoitteen täyttämispaikka on tässä tapauksessa Englannissa. Asetuksen mukainen toimivaltainen tuomioistuin tutkimaan nyt puheena olevaa kansainvälistä yhdistettyä kuljetusta koskevaa kannetta on EYT:n oikeuskäytännön mukaisesti sen paikkakunnan oikeus, jonne kuljetuksen suorittajan tulee toimittaa tavara. Satakunnan käräjäoikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa.

Rahtikirja F Plc – A Ltd (todiste A8, B22)

Rahtikirjan ehtoihin vetoaminen on kiellettyä kanteen muuttamista. M Oy:llä ei ole oikeutta vedota F Plc:n vakioehtoihin. Asiakirja on A Ltd:n ja tämän alirahdinkuljettajan F Plc:n välinen asiakirja. M Oy ei ole millään tavalla osallinen tässä sopimuksessa. Tähän asiaan ei kuulu se, mitä ehtoja A Ltd:n ja F Plc:n välillä sovelletaan.

Merirahtikirjaa ei ole tarkoitettu annettavaksi M Oy:lle eikä sitä ole annettu M Oy:lle. Merirahtikirjan tarkoituksena on ollut ainoastaan tiedon välittäminen A Ltd:n ja F Plc:n välillä, jotta F Plc voisi laatia lastimanifestin eli kuljetusluettelon. Satakunnan käräjäoikeuden toimivaltaa ei voi perustaa tähän asiakirjaan.

-------

Ratkaisun perustelut

Toimivalta

Kuljetussopimus

Asiassa on riidatonta, että M Oy ja A Ltd ovat sopineet M Oy:n myymän murskaimen kuljetuksesta Porista Englantiin Sheffieldiin M Oy:n jälleenmyyjän C Ltd:n tiloihin.

Ko. murskainta koskeva kuljetussopimus on syntynyt siten, että M Oy:n logistiikkakoordinaattori P.H. on 10.7.2008 päivätyssä A Ltd:n logistiikkahuolitsija T.H.:lle osoittamassa sähköpostissa (todiste A6, B20) pyytänyt A Ltd:ltä tarjousta murskaimen kuljetuksesta Porista Sheffieldiin ja kysynyt onko aikaisempi hinta 7.115 euroa edelleen voimassa. T.H. on 11.7.2008 vastannut viestiin, ilmoittanut hinnan 7.400 euroa ja aikataulun kuljetukselle sekä viitannut 9.6.2008 päivättyyn P.S.:n sähköpostiin, jossa viimeksi mainittu on perustellut hintojen korotusta (todiste B20).

Asiassa on myös riidatonta, että M Oy:n ja A Ltd:n yhteistyö on jatkunut useita vuosia aina marraskuusta 2003 lähtien. He ovat solmineet kuljetussopimuksia keskenään vuosien 2004-2011 aikana 418 kertaa eli noin 59 kuljetusta vuosittain.

Kuljetuksen vaiheet

Asiassa on riidatonta, että A Ltd rahdinkuljettajana on sopinut murskaimen kuljetuksesta eri kuljetusmuotojen osalta käyttämiensä alirahdinkuljettajien kanssa.

H Oy on kuljettanut murskauslaitteen ensin kuorma-auton lavetilla maanteitse Porista Rauman satamaan. Murskauslaite on purettu satamassa kuljetusajoneuvosta ennen sen lastaamista alukseen. Laite on ajettu omalla konevoimalla alukseen. Kuljetuksen Rauman satamaan suorittanut kuorma-auto ja lavetti eivät ole tulleet laivaan mukaan.

F Plc on kuljettanut murskaimen Raumalta meritse Hullin satamaan (todiste B23). Laite on saapunut Hullin satamaan, jossa se on omalla konevoimalla ajettu ulos laivasta. Hullin satamassa murskauslaite on lastattu kuorma-autoon tarkoituksena kuljettaa se maanteitse vastaanottajalle Sheffieldiin.

Asiassa on riidatonta, että murskauslaite on kadonnut merikuljetuksen jälkeen Englannissa.

Asianosaiset ovat sopineet, että oikeuspaikkaa ratkaistaessa ei oteta kantaa kuljetuksen päättymiseen. Myöskään murskaimen varastointia ei käsitellä tässä yhteydessä.

Onko BIFA-ehdoista sovittu

A Ltd:n mukaan ko. murskaimen kuljetuksesta sovittaessa on sovittu BIFA-ehdoista (todiste B1), joissa yksinomainen oikeuspaikka on Englanti.

Todistajina kuultujen, A Ltd:n palveluksessa olevien toimitusjohtaja (general manager) A.C.:n ja logistiikkahuolitsija T.H.:n mukaan mitään kirjallista sopimusta sovellettavista ehdoista M Oy:n kanssa ei ole ollut, vaan M Oy:n kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa, sähköposteissa, tarjouksissa ja laskuissa on ollut joko viittaus BIFA-ehtoihin tai BIFA-logo. (mm. todisteet B2, B3, B12, B13, B18, B20 ja B24). T.H.:n 11.7.2008 lähettämässä sähköpostissa, joka koskee ko. murskainta ja jossa T.H. on ilmoittanut kuljetuksen hinnan ja aikataulun, on viitattu 9.6.2008 päivättyyn P.S.:n sähköpostiin, jossa on viittaus BIFA-ehtoihin (todiste B20).

Todistajien A.C.:n ja T.H.:n kertomusten mukaan A Ltd:n pyrkimyksenä on aina ollut soveltaa kuljetuksiin BIFA-ehtoja. Vastaajayhtiön tarjousten laadinnassa käyttämä tietojärjestelmä mahdollistaa muun muassa sekä CMR- että BIFA-ehtojen valinnan. T.H.:n mukaan M Oy:lle 12.10.2007 annettu tietyn painoisille koneille tarkoitettu yleistarjous (todiste A11), jossa on viitattu CMR-ehtoihin, on virhe. Samoin 29.2.2008 päivätty erään toisen koneen kuljetuksesta M Oy:lle annettu tarjous (A11), jonka tekstissä on viitattu CMR-ehtoihin, on myös virhe.

Todistajina kuultujen M Oy:n palveluksessa olevien, logistiikka-koordinaattorien L.H.:n ja P.H.:n kertomusten mukaan he eivät ole juurikaan kiinnittäneet huomiota kuljetusta tilatessaan siihen millä kuljetusehdoilla kuljetuksia tarjotaan ja hoidetaan, koska heidän kannaltaan kauppaehdot ovat olleet merkityksellisempiä, mutta kummankin käsitys on ollut, että kuljetuksiin sovelletaan CMR-ehtoja. Tätä käsitystä tukee myös L.H.:n T.H.:lle lähettämä sähköposti (todiste A12, B26), jossa hän on pyytänyt ko. murskainta koskevaa CMR-asiakirjaa vakuutusyhtiötä varten sen jälkeen, kun M Oy oli tullut tietämään, että murskain oli kadonnut Englannissa.

Käräjäoikeus katsoo todistaja L.H.:n lausuman perusteella, että A Ltd:n 5.6.2008 päivätty tarjous (todiste B2) ei koske nyt po. murskaimen kuljetusta, vaan erästä toista laitetta, jonka A Ltd on aikaisemmin toimittanut vastaanottajalle Englantiin. Myös asiakirjoissa esiintyvät eri sarjanumerot osoittavat, että kyse ei ole nyt po. murskaimesta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että M Oy:llä ja A Ltd:llä ei ole ollut mitään nimenomaista sopimusta kuljetuksiin yleensä sovellettavista ehdoista. M Oy:n ja A Ltd:n välisissä sähköposteissa (A6, B7), joissa on sovittu po. murskaimen kuljetuksesta, ei ole mainintaa tai viittausta BIFA-ehtoihin, mutta ei myöskään viittausta muihin ehtoihin. Tämän murskaimen kuljetusta koskevassa toimitusvahvistuksessa ja kuljetuslaskussa asiakirjan alareunassa on vakiotekstinä BIFA-viittaus ja -logo (todisteet A2, B24, B13). A Ltd:n kuljetusmääräyksissä (todisteet B8-10) on tekstissä BIFA-ehto, mutta nämä asiakirjat koskevat A Ltd:n ja alirahdinkuljettajien välistä sopimussuhdetta, ei A Ltd:n ja M Oy:n välistä sopimusta. Muussa sopimuskumppanien välisessä kirjeenvaihdossa on esiintynyt viittauksia sekä BIFA- että CMR-ehtoihin. Ei ole uskottavaa, että nimenomainen CMR-ehto tarjousasiakirjassa (todiste A11) olisi virhe. Toisaalta myös sellaisissa asiakirjoissa, joissa on ollut nimenomainen maininta CMR-ehdoista tai RHA-ehdoista, on myös vakiona BIFA-viittaus ja -logo (todisteet A5, A11, B6). Pelkkä viittaus tai logo vakiomerkintänä asiakirjassa ei osoita, että A Ltd ja M Oy ovat sopineet tämän murskaimen kuljetuksen BIFA-ehdoilla, varsinkin kun sopimuskumppanien välisessä sopimuskäytännössä on käytetty myös CMR-ehtoja.

Vastaaja ei ole näyttänyt, että po. kuljetus olisi sovittu hoidettavaksi BIFA-ehdoin tai että BIFA-ehdot olisivat muodostuneet kauppatavaksi.

TKSL- ja CMR-säännökset

Käräjäoikeus ensinnäkin toteaa, että kansallinen tiekuljetussopimuslaki (TKSL) perustuu kansainväliseen yleisopimukseen tavaran kuljetuksesta käytettävästä rahtisopimuksesta (CMR). TKSL koskee sekä kansallisia että kansainvälisiä kuljetuksia. Lain kansainvälisiä kuljetuksia koskevat säännökset ovat lähes identtisiä CMR:n määräysten kanssa. (Sisula-Tulokas s.33ss, Viinikka s.12ss.)

Kuljetusoikeudelliset säännökset ovat suurelta osin pakottavaa lainsäädäntöä. (Sisula-Tulokas s. 47s., Viinikka s.17s.)

TKSL:n 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan muun muassa vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvaan tavaran kuljetukseen Suomen ja vieraan valtion välillä. Lakia sovelletaan kun osapuolet ovat sopineet, että tavara kuljetetaan moottoriajoneuvolla tai ovat edellyttäneet näin tapahtuvan. Jos kuljetustavasta ei ole erikseen sovittu, lakia on sovellettava, jos kuljetus tosiasiallisesti tapahtuu moottoriajoneuvolla.

Soveltamissäännösten sanamuoto ei edellytä, että kuljetus suoritetaan pelkästään maantiellä (Viinikan 28.2.2012 lausunto s.6) Jos moottoriajoneuvoa kuljetetaan osan matkasta esimerkiksi laivalla, kuljetettavaa tavaraa siitä purkamatta, sovelletaan lakia 4 §:n 1 momentin mukaan myös tähän osaan kuljetusta. Mikäli kuljetettava tavara puretaan moottoriajoneuvosta merikuljetuksen ajaksi TKSL ei sovelleta merikuljetukseen, mutta kylläkin merikuljetusta edeltävään ja sitä seuraavaan maantiekuljetukseen. (HE 1978/107 s.10s.) Mikäli sopimuskumppanit ovat tarkoittaneet sopimuksen kattavan kuljetuksen alusta loppuun, myös kotimaisen osuuden, kuljetus on kokonaisuudessaan kansainvälinen kuljetus (Viinikka s. 47).

Tässä tapauksessa on kyse kansainvälisestä yhdistetystä kuljetuksesta, jossa A Ltd:n kuljetusvastuu on perustunut sen antamaan kuljetuslupaukseen M Oy:lle toimittaa murskain Porista Sheffieldiin. Suomi ja Englanti ovat molemmat CMR-konvention jäsenmaita. Kuljetussopimus on syntynyt edellä kerrotulla tavalla molemminpuolisten sähköpostiviestien välityksellä. Kuljetussopimuksen tarkempi sisältö ei selviä sähköpostien sisällöstä. Kuljetustapaa ei ollut erikseen sovittu, mutta kuljetustapa on ollut kuten lukuisia kertoja aikaisemminkin maa-meri-maakuljetus siten, että maakuljetukset tapahtuvat moottoriajoneuvolla. Todistajien P.H.:n, L.H.:n, T.H.:n ja A.C.:n mukaan näin on edellytetty nytkin ja molemmille osapuolille on ollut selvää, että maakuljetukset tapahtuvat moottoriajoneuvoilla ja että murskain puretaan kuljetusajoneuvosta merikuljetuksen ajaksi. Näin tosiasiallisesti tässä tapauksessa on myös tapahtunut. Murskain on kadonnut merikuljetuksen jälkeen Englannissa. Merikuljetuksen jälkeen on ollut tarkoitus jatkaa kuljetusta Hullista moottoriajoneuvolla Sheffieldiin vastaanottajalle.

Vastaajan esittämässä Viinikan asiantuntijalausunnossa on esitetty kolme eri tulkintavaihtoehtoa TKSLn ja CMR:n soveltamisesta vastaavanlaisessa tilanteessa. Viinikan mukaan myös kansainvälinen oikeuskäytäntö on epäyhtenäistä. Viinikka on päätynyt kielteiselle kannalle TKSLn soveltamisesta Englannissa tapahtuvan tiekuljetuksen osalta, koska murskain on purettu merikuljetuksen ajaksi kuljetusajoneuvosta.

Käräjäoikeus päätyy toisenlaiseen tulkintaan lastin purkamisen merkityksestä. M Oy:n ja A Ltd:n välisessä sopimussuhteessa on ollut kyse kokonaisuutena katsoen yhdestä kansainvälisestä kuljetuksesta, joka on kattanut kaikki kuljetusosuudet alusta loppuun saakka. Käräjäoikeuden kanta on, että murskaimen purkaminen kuljetusajoneuvosta merikuljetuksen ajaksi ei estä TKSL:n soveltamista maakuljetusosuuksiin. Purkamisen merkitys rajoittuu siihen, etteivät mainitut säännökset tule sovellettaviksi merikuljetusosuuteen. Tätä kantaa tukee TKSL:n lainvalmisteluaineisto ja oikeuskäytäntö. (HE 1978/107 s. 10, Hgin HO 6.11.2009/2900). Tätä kantaa tukee myös tiekuljetusten sääntelyn pakottavuus ja pyrkimys kattavaan yhtenäisyyteen rahdinkuljettajan vastuusta suhteessa kuljetusasiakkaaseen. (Mm. Viinikka s. 15-18)

Rahtikirja H Oy 16.7.2008 (todiste A4, B4)

TKSLn 6 §:n mukaan kansainvälisessä kuljetuksessa kuljetussopimus on vahvistettava rahtikirjalla. Vastaava säännös on CMR:n artiklassa 4.

Todistaja, H Oy:n kuljetuspäällikkö K.V.:n kertomuksen perusteella käräjäoikeus katsoo, että ko. rahtikirja ei ole edellä mainittujen säännösten edellyttämä CMR-rahtikirja, vaan se on tavaranlähettäjän antama kuljetusasiakirja H Oy:n suorittamaa kotimaan kuljetusta varten eikä se olisi käynyt Englannissa.

TKSL:n 13 §:n 1 momentin (CMR 9.1.art.) mukaan rahtikirja on, jollei muuta näytetä, todisteena kuljetussopimuksen ehdoista sekä siitä, että rahdinkuljettaja on ottanut tavaran vastaan.

Koska rahtikirjalla on ainoastaan deklaratiivinen merkitys (Viinikka s.38), rahtikirjan puuttuminen ei ole este TKSL:n soveltamiselle.

Edellä esitetyillä perusteilla ja huomioon ottaen vielä sen, että A Ltd oli sopinut M Oy:n kanssa koko kuljetuksesta Porista Sheffieldiin ja että maakuljetukset molemmissa maissa tapahtuvat moottoriajoneuvoilla, minkä molemmat sopimuskumppanit ovat tienneet, käräjäoikeus päätyy siihen, että kuljetukseen on sovellettava pakottavia TKSL:n ja CMR:n säännöksiä.

Oikeuspaikka

TKSL:n 42 §:n mukaan kansainvälistä kuljetusta koskeva kanne voidaan tutkia yhtä lailla muun muassa vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa kuin myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa tavara otettiin kuljetettavaksi. TKSL:n 42 § ja CMR:n vastaava artikla 31 ovat asiallisesti samansisältöisiä.

Tässä tapauksessa kantajat ovat nostaneet kanteen sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa tavara on riidattomasti otettu kuljetettavaksi eli Porissa. Satakunnan käräjäoikeus on TKSLn ja CMR:n säännösten mukainen toimivaltainen oikeuspaikka.

Rahtikirja F Plc – A Ltd (todiste A8, B22)

Käräjäoikeus ei perusta ratkaisuaan ko. asiakirjaan. Rahtikirja, joka on A Ltd:n ja tämän alirahdinkuljettajan F Plc:n välinen, ko. murskaimen kuljetusta koskeva asiakirja. Siitä käy todistaja T.V.:n kertomin tavoin ilmi, että F Plc:n osuus kuljetuksesta on ollut merikuljetus, jonka F Plc on taas hankkinut omalta alirahdinkuljettajaltaan B.E.:ltä. Todistaja vientihuolitsija L.S.:n kertomin tavoin asiakirjan tarkoitus on ollut lähinnä A Ltd:n ja F Plc:n välisessä sopimussuhteessa manifestin eli laivan lastin sisällön ilmoittaminen. Kyse ei ole vastaajan tarkoittamasta kanteen muuttamisesta. Rahtikirjan merkitys olisi voinut enintään olla todistusoikeudellinen, mutta rahtikirjalla ei ole ollut merkitystä todisteenakaan ratkaistaessa kuljetukseen sovellettavia ehtoja ja toimivaltaista oikeuspaikkaa.

EN:n asetus 44/2001

Asetus on toissijainen suhteessa pakottavaan CMR:n ja TKSLn sääntelyyn. Edellä kerrottu lopputulos huomioon ottaen ei ole tarpeen ottaa erikseen kantaa asetuksen soveltamiseen tässä tapauksessa.

-------

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus hylkää vastaajan väitteen siitä, ettei Satakunnan käräjäoikeus ole toimivaltainen tuomioistuin tutkimaan kantajien kannetta. Vahingonkorvausta koskeva kanne voidaan tutkia Satakunnan käräjäoikeudessa.

Tiekuljetussopimuslaki 42 §.
Yleissopimus tavaran kansainvälisestä tiekuljetuksesta käytettävästä rahtisopimuksesta (CMR) 31 artikla.
Oikeudenkäymiskaari 24 luku 6 § 2.

Asian ovat ratkaisseet ma. laamanni Riikka Sandholm ja käräjätuomarit Paula Ramstedt ja Markku Lindqvist

SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 22.3.2013

-------

Tuomiolauselma

A Ltd velvoitetaan suorittamaan Z Plc:lle vahingonkorvauksena 441.353 euroa ja M Oy:lle sen omavastuuosuus 30.000 euroa, molemmille määrille tiekuljetussopimuslain mukainen 5 %:n korko 30.4. 2009 lukien.

-------

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Riikka Sandholm, Paula Ramstedt ja Markku Lindqvist

VAASAN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS JA KÄSITTELYRATKAISU 10.11.2014

-------

II Hovioikeudessa nimetty henkilötodistelu

BIFA-ehtojen soveltaminen A Ltd:n ja M Oy:n välisissä kuljetussopimuksissa

A Ltd on muun ohella väittänyt, että sen ja M Oy:n välisissä kuljetussopimuksissa on noudatettu British International Freight Association BIFA Standard Trading Conditions -ehtoja (BIFA-ehdot). M Oy ja Z Plc ovat tämän kiistäneet.

A Ltd on nimennyt tästä kysymyksestä todistajiksi A.C.:n ja T.H.:n ja M Oy ja Z Plc ovat nimenneet vastanäytöksi todistajat L.H.:n ja P.H.:n.

Käräjäoikeuden välituomion sivulle 9 on merkitty, mitä A.C. ja T.H. ovat käräjäoikeudessa kertoneet A Ltd:n käytännöstä soveltaa kuljetuksiin BIFA-ehtoja ja miten M Oy:n palveluksessa olevat L.H. ja P.H. ovat kauppaehdot ymmärtäneet. Hovioikeuden valmisteluistunnossa ei ole tullut esiin, että T.H. ja A.C. osaisivat kertoa enemmästä kuin A Ltd:n toimintatavoista. A Ltd on valmisteluistunnon jälkeen toimittamassaan lausumassa todennut A.C.:n kertoneen kuitenkin käräjäoikeudessa myös siitä, että M Oy ei ollut vahingon jälkeen toteutetuissa kuljetuksissakaan riitauttanut BIFA-ehtojen soveltamista kuljetuksiin. A Ltd on katsonut, että osapuolten käyttäytyminen vahingon jälkeen vaikuttaa toisinaan oleellisesti sopimuksen tulkintaan.

Hovioikeudessa on tältä osin kysymys siitä, onko asianosaisten puolin ja toisin lähettämien sähköpostien perusteella syntynyt sitova sopimus muun muassa oikeuspaikkalausekkeen sisältävien BIFA-ehtojen soveltamisesta asianosaisten sopimussuhteeseen. Ottaen huomioon, mitä todistajat ovat asianosaisten hovioikeuden valmisteluistunnossa esiin tuomin tavoin osanneet kertoa tästä käräjäoikeudessa, ja mitkä sovellettaviksi tulevien oikeusohjeiden kannalta merkitykselliset tosiseikat ovat asiassa riidattomia, ei todistajia ole tarpeen kuulla uudestaan enää hovioikeudessa.

-------

Välivarastointi

A Ltd on väittänyt luovuttaneensa murskaimen sen vastaanottajalle C Ltd:lle, kun A Ltd:n alirahdinkuljettajana käyttämä H-T Ltd oli C Ltd:ltä saamansa ohjeen mukaisesti varastoinut murskaimen H-T Ltd:n varastoon. A Ltd on edelleen väittänyt, että vastaavaa varastointia oli tapahtunut aiemminkin. M Oy ja Z Plc ovat katsoneet, että A Ltd ei ollut M Oy:ltä lupaa kysymättä saanut toimittaa murskainta muualle kuin C Ltd:n varastoon.

A Ltd on nimennyt tältä osin kuultaviksi T.H.:n ja nimennyt hänen teemakseen sen, että M Oy ei ollut vahingon jälkeenkään kieltänyt välivarastointia. A Ltd on halunnut kuulla T.H.:ta ja A.C.:tä myös siitä, että H-T Ltd ei ollut laskuttanut sitä välivarastoinnista.

M Oy ja Z Plc ovat lausuneet, että mainitut todistusteemat ovat asian ratkaisemisen kannalta epärelevantteja. Myös hovioikeus katsoo, ettei tarjotuista todistusteemoista ole tarpeen ottaa vastaan henkilötodistelua, koska ne eivät ole asian ratkaisemisen kannalta oikeudellisesti merkityksellisiä.

-------

Päätöslauselma

Hovioikeus ei ota pääkäsittelyssä vastaan asianosaisten hovioikeudessa nimeämää henkilötodistelua.

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 30.3.2015

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

-------

Pääkäsittely ja todistelu

Hovioikeus on toimittanut asiassa valmisteluistunnon 28.10.2014 ja pääkäsittelyn 18.11.2014. Pääkäsittelyssä ei ole otettu vastaan asianosaisten nimeämää henkilötodistelua. Hovioikeus on antanut tästä käsittelyratkaisun 10.11.2014 antamansa päätöksen yhteydessä.

-------

Valitus muilta osin

Vaatimukset

A Ltd on ensisijaisesti vaatinut, että käräjäoikeuden välituomio kumotaan ja kanne jätetään tutkimatta, koska Satakunnan käräjäoikeus ei ole asiassa toimivaltainen.

A Ltd on toissijaisesti vaatinut, että asia palautetaan pääasian osalta käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi taikka A Ltd ainakin vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta M Oy:lle ja Z Plc:lle tai korvausvelvollisuutta joka tapauksessa alennetaan tiekuljetussopimuslain 32 §:n 3 momentin pakottavan määräyksen perusteella 370.685 SDR:ään (44.500 kg x 8,33 SDR/kg).

-------

Perusteet

Satakunnan käräjäoikeus ei ole asiassa toimivaltainen. Kysymys on yhdistettyä (combined, multimodal) kuljetusta koskevasta kuljetussopimuksesta. Kuljetettavana oleva tavara on purettu ajoneuvosta merimatkan ajaksi, joten kuljetukseen ei voida soveltaa Suomen kansallista tiekuljetussopimuslakia, sen yhdistettyä kuljetusta koskevaa 4 §:n säännöstä, oikeuspaikkaa koskevaa 42 §:n säännöstä taikka tiekuljetussopimuslain perusteena olevaa yleissopimusta tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta (Geneve 19.5.1956, jäljempänä CMR-sopimus; SopS 48–50/73). Osapuolet eivät olleet myöskään sopineet näiden säännösten soveltamisesta.

BIFA-ehdot ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 toimivaltasäännökset

A Ltd:n ja M Oy:n välisissä kuljetussopimuksissa on noudatettu British International Freight Association BIFA Standard Trading Conditions -ehtoja (jäljempänä BIFA-ehdot). A Ltd on viitannut BIFA-ehtoihin kuljetustarjouksissaan, kirjeenvaihdossaan, sähköposteissaan ja laskuissaan. M Oy ei ollut reklamoinut ehtojen soveltamisesta ja sen oli kansainvälisten logistiikkapalvelujen ostajana voitu odottaa tuntevan tällaisten ehtojen käyttäminen.

BIFA-ehtojen oikeuspaikkalauseke on tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä asetus 44/2001) 23 artiklan mukainen, joten toimivalta käsitellä asia on yksin englantilaisella tuomioistuimella. Toimivalta kuuluu kuitenkin 5 artiklan perusteella englantilaiselle tuomioistuimelle siinäkin tapauksessa, että oikeuspaikkalausekkeen ei katsota täyttävän 23 artiklassa tarkoitettuja muotovaatimuksia, sillä palvelun pääasiallinen suorituspaikka oli ollut Englannissa, koska A Ltd oli organisoinut kuljetuspalvelun sieltä käsin ja palvelun tarkoituksena oli ollut kuljettaa murskain ostajalle Sheffieldiin Englantiin.

Asia tulee ratkaista BIFA-ehtojen perusteella siinäkin tapauksessa, että oikeuspaikasta ei katsota sovitun. BIFA-ehdot jäivät käräjäoikeudessa tarkemmin käsittelemättä. Kanne on BIFA-ehtojen 28 kohdan mukaan vanhentunut, koska kanne olisi tullut nostaa 14 päivässä ja joka tapauksessa viimeistään 9 kuukaudessa. A Ltd on vapaa vastuusta, koska se ei ole rikkonut BIFA-ehtojen 24 ja 25 kohdissa sovittua huolellisuusvelvoitetta. A Ltd on vastuusta vapaa ainakin siltä osin, kun vahingon määrä ylittää BIFA-ehtojen 27 kohdassa määrätyn 2 SDR/kg.

Englannin lain soveltaminen

Kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan kuljetukseen on joka tapauksessa sovellettava Englannin kansainvälistä maantiekuljetusta sääntelevää lakia eikä Suomen tiekuljetussopimuslakia.

Tiekuljetussopimuslaki

Tiekuljetussopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvasta tavaran kuljetuksesta Suomen ja vieraan valtion välillä. Kuljetuksen valtioiden välisen rajan ylityksen on tapahduttava moottoriajoneuvolla. Näin ei ole nyt tapahtunut, koska kuljetus Suomen ja Englannin välillä toteutettiin laivalla ja kotimaan maantiekuljetuksen jälkeen tavara kulki omin voimin alukseen ja merikuljetuksen jälkeen aluksesta omin voimin lavetille.

Merikuljetusta edeltänyt ja sitä seurannut tiekuljetus ovat erillisiä kuljetuksia. Kumpaankaan tiekuljetukseen ei sovelleta CMR-sopimusta, koska kumpikaan tiekuljetuksista ei ollut kansainvälinen kuljetus.

A Ltd:n vastuu tavaran katoamisesta

A Ltd ei ole vastuussa murskaimen katoamisesta. Murskain oli kadonnut, kun sen vastaanottaja C Ltd oli antanut A Ltd:n alirahdinkuljettaja H-T Ltd:lle ohjeen varastoida se väliaikaisesti H-T Ltd:n varastoon ja näin oli menetelty. Vastaavaa välivarastointia oli tapahtunut aiemminkin ja M Oy oli toimintatavan hyväksynyt. Varastointi oli ollut C Ltd:n ja H-T Ltd:n välinen järjestely ja C Ltd oli tilannut jatko-/loppukuljetuksen suoraan H-T Ltd:ltä. A Ltd oli välivarastoinnin myötä luovuttanut tavaraa koskeneen vastuun vastaanottajalle. A Ltd:n vastuu oli joka tapauksessa päättynyt muutaman päivän välivarastoinnin jälkeen, koska sille ei ollut ilmoitettu varastoinnin jatkumisesta, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun laite oli kadonnut.

C Ltd:n työntekijä oli lisäksi jo 28.7.2008 vahvistanut kuljetuksen tulleen täytetyksi ja vastaanoton tapahtuneen.

-------

Vastaus

Vaatimukset

M Oy ja Z Plc ovat vaatineet, että valitus hylätään.

-------

Perusteet

A Ltd:n vahingonkorvausvastuu määräytyy CMR-sopimuksen ja tiekuljetussopimuslain perusteella. Kantajilla on ollut CMR-sopimuksen 31 artiklan ja tiekuljetussopimuslain 42 §:n 1 ja 3 momenttien perusteella oikeus saattaa asia Satakunnan käräjäoikeuden tutkittavaksi, koska lähetys on otettu kuljetettavaksi Porissa. M Oy:n ja A Ltd:n välillä ei ollut sovittu BIFA-ehtojen soveltamisesta, eikä BIFA-ehtoja ollut saatettu sopimuksen osaksi asetuksen 44/2001 23 artiklan edellyttämällä tavalla. Kantajilla on joka tapauksessa ollut oikeus nostaa kanne Satakunnan käräjäoikeudessa asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan perusteella, koska kuljetusvelvoite on katsottava täytetyn kuljetuksen lähtöpaikassa.

CMR-sopimus ja tiekuljetussopimuslaki ovat pakottavia. CMR-sopimuksesta tai tiekuljetussopimuslaista poikkeavat sopimusehdot ovat mitättömiä. CMR-sopimusta ja tiekuljetussopimuslakia sovelletaan moottoriajoneuvolla tapahtuvaan kuljetukseen, kun lastauspaikka ja määräpaikka sijaitsevat kahdessa eri valtiossa. Säännöksiä sovelletaan maantiekuljetusosuudella tapahtuvaan vahinkoon riippumatta siitä, puretaanko lasti tiekuljetusvälineestä merimatkan ajaksi. Säännöksiä ei sovelleta merikuljetusosuuteen, jos lasti puretaan merimatkaa varten.

Kuljetussopimuksen osapuolten tekemä sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta ei rajoita kantajan oikeutta saattaa asia ratkaistavaksi missä tahansa CMR-sopimuksen 31 artiklassa ja tiekuljetussopimuslain 42 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyssä tuomioistuimessa. Kantajilla on tämä oikeus riippumatta siitä, oliko M Oy:n ja A Ltd:n välillä sovittu BIFA-ehdoissa olevasta oikeuspaikasta.

M Oy ja A Ltd eivät olleet sopineet BIFA-ehtojen soveltamisesta oikeudenkäynnin kohteena olevaan kuljetukseen. M Oy:n ja A Ltd:n välillä ei ollut solmittu raami- tai muuta vastaavaa sopimusta, jota olisi sovellettu kaikkiin osapuolten välillä solmittaviin kuljetussopimuksiin, vaan yksittäiset kuljetukset ja niiden ehdot on sovittu erikseen. BIFA-ehdot eivät olleet tulleet M Oy:n ja A Ltd:n kauppatavankaan perusteella sovellettaviksi. A Ltd oli tarjonnut kuljetuksia muillakin kuin BIFA-ehdoilla. Asiakirjojen alalaidassa vakiotekstinä mahdollisesti olleet BIFA-viittaukset eivät ole olleet A Ltd:n ja M Oy:n sopimussuhteessa merkityksellisiä. Sopimusehdoissa mahdollisesti olevia epäselvyyksiä on joka tapauksessa tulkittava A Ltd:n vahingoksi.

Rahdinkuljettaja on CMR-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan ja tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin perusteella vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. A Ltd on ollut tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa murskaimesta siitä hetkestä lukien, kun sen alihankkija oli noutanut murskaimen Porista, siihen hetkeen asti, kunnes sen toinen alihankkija olisi luovuttanut murskaimen M Oy:n kuljetustilauksessa ilmoittamaan määräpaikkaan. Murskainta ei ollut toimitettu määräpaikkaan, vaan se oli kadonnut tiekuljetuksen aikana H-T Ltd:n hallusta. Tiekuljetusta koskevien säännösten lisäksi A Ltd:llä on ollut yleinen sopimusoikeudellinen vastuu sen haltuun luovutetusta murskaimesta sopimuksen täyttämiseen asti. A Ltd on ollut yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja CMR-sopimuksen 3 artiklan ja tiekuljetussopimuslain 10 §:n perusteella vastuussa myös kuljetuksessa käyttämistään alihankkijoista.

A Ltd:nkään tarkoituksena ei ole ollut päättää kuljetusta ennen M Oy:n konsignaatiovarastoa. A Ltd ei ollut aiemminkaan informoinut M Oy:tä kuljetusaikaisesta välivarastoinnista. Sen olisi tullut tässäkin tapauksessa kysyä M Oy:ltä ohjeet alkuperäisestä kuljetussopimuksesta poikkeamiseen. Se ei olisi saanut ottaa vastaan määräyksiä C Ltd:ltä. C Ltd ei ollut myöskään missään vaiheessa vahvistanut A Ltd:lle kuljetuksen tulleen täytetyksi ja vastaanoton tapahtuneen. Kuljetuksen perille toimittaminen ei ollut estynyt CMR-sopimuksen 14 artiklan 1 kohdassa tai tiekuljetussopimuslain 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan kysymys oli ollut toimituksen siirtämisestä parilla päivällä. A Ltd on CMR-sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan ja tiekuljetussopimuslain 25 §:n perusteella vastuussa myös varastoinnin aikana tapahtuneesta katoamisesta. Tavaran varastoinnissa on menetelty huolimattomasti, koska murskain oli kyetty viemään varastosta omia avaimia käyttäen. Huolimattomuutta osoittaa myös se, että A Ltd ei ole kyennyt yksilöimään, miten, milloin ja mistä murskain oli kadonnut.

M Oy:n ja Z Plc:n tiedossa ei ole, missä vaiheessa murskain on kadonnut. Varmaa on ainoastaan se, että murskain on kadonnut sen jälkeen, kun H-T Ltd oli A Ltd:n toimeksiannosta käynyt noutamassa murskaimen kuorma-autolla Hullin satamasta ja se on kadonnut ennen murskaimen toimittamista M Oy:n tilaamaan konsignaatiovarastoon.

-------

M Oy oli reklamoinut A Ltd:tä 14 päivän kuluessa tultuaan tietoiseksi murskaimen katoamisesta ja nostanut kanteen 9 kuukauden kuluessa. CMR-sopimuksen ja tiekuljetussopimuslain säännökset reklamaatiosta ja kanneajasta ovat pakottavia, joten BIFA-ehdoissa olevat reklamaatioajat ja kanneajat eivät voi edes tulla sovellettaviksi. A Ltd ei ole vedonnut käräjäoikeudessa BIFA-ehtojen 24 ja 25 kohdissa asetettuun huolellisuusvelvoitteeseen eikä vastuun määrää rajoittavaan ehtojen 27 kohtaan. Asiaa ei ole voitu ratkaista käräjäoikeudessa Englannin lain perusteella, koska A Ltd ei esittänyt selvitystä sen sisällöstä.

-------

Hovioikeuden ratkaisu

-------

Pääasiaratkaisu

Perustelut

-------

Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat oikeussäännökset

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n mukaan yhtiötä tai muuta yksityisoikeudellista oikeushenkilöä vastaan esitetty vaatimus tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä oikeushenkilöllä on kotipaikka tai oikeushenkilön hallintoa pääasiallisesti hoidetaan. Luvun 19 §:n mukaan osapuolilla on säännöksestä ilmenevissä asioissa kuitenkin oikeus sopia, että riita-asia voidaan tutkia tai on tutkittava muussa kuin laissa säädetyssä käräjäoikeudessa. Luvun 25 §:ssä on säännökset siitä, millä perusteella Suomen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan myös kansainvälisluonteisia asioita, joilla on esimerkiksi 2 tai 19 §:issä tarkoitettuun seikkaan perustuva liittymä Suomeen. Luvun 27 §:n mukaan luvun säännöksiä noudatetaan kuitenkin vain, jollei muusta laista, Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva erityissäännös on muun muassa tiekuljetussopimuslaissa, johon M Oy myötäpuolineen on kanteensa perustanut. Tiekuljetussopimuslain 42 §:n 1 momentin perusteella kansainvälistä tiekuljetusta koskeva kanne voidaan tutkia ainoastaan joko asianosaisten tekemän sopimuksen perusteella tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehtyyn yleissopimukseen liittyneessä valtiossa, taikka valtiossa, jossa 1) vastaajan kotipaikka tai pääkonttori sijaitsee; 2) vastaajan haaraliike tai asioimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on tehty, sijaitsee; 3) tavara otettiin kuljetettavaksi; tai 4) määräpaikka on. Pykälän 2 momentin mukaan Suomessa tässä laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne voidaan sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, tutkia Suomessa määräpaikan käräjäoikeudessa tai sen paikkakunnan käräjäoikeudessa, missä tavara otettiin kuljetettavaksi.

Tiekuljetussopimuslain säännökset perustuvat CMR-sopimukseen, johon Suomi ja Iso-Britannia ovat liittyneet. CMR-sopimuksen 31 artiklassa ovat omat toimivaltaista tuomioistuinta koskevat säännöksensä. Mainitun artiklan 1 kohta vastaa sisällöltään edellä selostettua tiekuljetussopimuslain 42 §:n 1 momenttia.

Ratkaistaessa, onko Satakunnan käräjäoikeus ollut asiassa toimivaltainen, on kuitenkin otettava huomioon myös tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu neuvoston (EY) asetus N:o 44/2001. Asetus on sittemmin kumottu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetulla, nyt voimassa olevalla Euroopan parlamentin ja neuvoston (EU) asetuksella N:o 1215/2012. Koska nyt kysymyksessä oleva riita on pantu käräjäoikeudessa vireille 30.9.2009, asiassa on sovellettava asetusta 44/2001. Sen II luvussa on toimivaltaista tuomioistuinta koskevat yleiset ja erityiset säännökset ja luvun 23 artiklassa tuomioistuinten toimivaltaa koskevaa sopimusta koskevat säännökset.

A Ltd on ensisijaisesti väittänyt, että kuljetukseen sovellettavien sopimusehtojen perusteella kanne olisi tullut nostaa Englannissa. A Ltd on toissijaisesti väittänyt, että kuljetus ei kuulu tiekuljetussopimuslain soveltamisalaan ja että kanne olisi edellä mainitun asetuksen 5 artiklan perusteella tullut nostaa Englannissa.

Asiassa on ratkaistava ensin CMR-sopimukseen perustuvan tiekuljetussopimuslain ja asetuksen 44/2001 tuomioistuimen toimivaltaa koskevien säännösten välinen etusijajärjestys.

Asetuksen 44/2001 71 artiklan 1 kohdan mukaan asetus ei vaikuta tuomioistuinten toimivaltaa erityisillä oikeudenaloilla säänteleviin sopimuksiin, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan silloin, kun oikeusriita kuuluu sekä asetuksen 44/2001 että CMR-sopimuksen soveltamisalaan, jäsenvaltiot voivat asetuksen 71 artiklan 1 kohdan nojalla soveltaa CMR-sopimuksen 31 artiklan 1 kappaleeseen sisältyviä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä (ratkaisu 4.9.2014 asiassa C-157/13 Nickel & Goeldner Spedition GmbH vs. Kintra UAB , 42 perustelukappale). Siten CMR-sopimukseen perustuvan tiekuljetussopimuslain tuomioistuimen toimivaltaa koskevalle 42 §:n säännökselle on annettava etusija suhteessa asetukseen 44/2001. Unionin tuomioistuimen mukaan CMR-sopimuksen soveltamisella ei kuitenkaan saada vaarantaa niitä periaatteita, jotka unionissa ovat siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön taustalla. Näitä ovat muun muassa toimivaltaisen tuomioistuimen ennustettavuus, yksityisten oikeusvarmuus, asianmukainen lainkäyttö, rinnakkaisten oikeudenkäyntien saaminen mahdollisimman vähiin, sekä keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa (ratkaisu 4.5.2010 asiassa C-533/08 TNT Express Nederland BV vs AXA Versicherung AG (suuri jaosto), 56 perustelukappale). Unionin tuomioistuin on lausunut tämän myös ratkaisussa 19.12.2013 asiassa C-452/12 Nipponkoa Insurance CO (Europe) Ltd vs. Inter-Zuid Transport BV , DTV Surhuisterveen BV todetessaan (38 perustelukappale), että CMR-sopimuksen merkityksellisiä määräyksiä voidaan soveltaa unionissa vain, jos niillä on mahdollista saavuttaa päämäärät, jotka liittyvät siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaaseen liikkuvuuteen ja keskinäiseen luottamukseen unionissa ehdoin, jotka ovat vähintään yhtä suotuisia kuin asetuksessa 44/2001 säädetyt ehdot.

Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että tiekuljetussopimuslain 42 §:n soveltaminen tässä tapauksessa vaarantaisi unionin edellä selostettuja periaatteita. CMR-sopimukseen perustuvan tiekuljetussopimuslain 42 §:lle on näin ollen annettava etusija suhteessa asetukseen 44/2001.

Asiassa on näin ollen ensiksi ratkaistava, ovatko A Ltd ja M Oy sopineet oikeuspaikasta tiekuljetussopimuslain 42 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Ovatko M Oy ja A Ltd sopineet oikeuspaikasta?

A Ltd on katsonut, että kuljetussopimus on tehty British International Freight Associationin laatimin vakiosopimusehdoin tai että BIFA-ehdot ovat tulleet sopimuksen osaksi asianosaisten keskinäisen vakiintuneen kauppatavan perusteella. BIFA-ehtoihin sisältyy tuomioistuimen toimivaltaa koskeva lauseke, jonka mukaan oikeuspaikka on Englannissa.

Oikeuspaikkasopimuksessa sovitun tuomioistuimen toimivalta samoin kuin sopimuksesta mahdollisesti johtuva muiden tuomioistuinten toimivallan syrjäytyminen perustuu asianosaisten määräämisvaltaan. M Oy:n mahdollisesti tekemä sopimus sitoo myös Z Plc:tä, joka perustaa oikeutensa M Oy:lle maksamaansa vakuutuskorvaukseen.

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan oikeuspaikkasopimus on tehtävä kirjallisesti ja se voi koskea tiettyä riitakysymystä tai tietystä oikeussuhteesta vastaisuudessa syntyviä riitoja. Luvun 27 §:n mukaan luvun säännöksiä noudatetaan kuitenkin vain, jollei esimerkiksi Euroopan yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu. Lain esitöissä (HE 70/2008 vp. s 55) on todettu, että asetus 44/2001 on ensisijainen suhteessa oikeudenkäymiskaaren säännöksiin.

Asetuksen 44/2001 23 artiklan 1 kohdan mukaan, jos asianosaiset ovat sopineet, että tietyn jäsenvaltion tuomioistuimen on ratkaistava oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, on tuolla tuomioistuimella toimivalta ratkaista asia. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet. Tällaista toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti tai, jos se on tehty suullisesti, se on vahvistettava kirjallisesti tai sellaisessa muodossa, joka vastaa asianosaisten välille muodostunutta käytäntöä. Artiklan 2 kohdan mukaan kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtunutta viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta.

Asetuksen 44/2001 sanamuoto mahdollistaa oikeuspaikkasopimuksen solmimisen myös muulla tavalla kuin kirjallisesti, mitä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 19 §:n sanamuoto edellyttää. Asiassa on näin ollen sovellettava asetuksen 23 artiklan säännöstä.

Yhteisön tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan oikeuspaikkalausekkeen pätevyyden edellytyksiä on tulkittava suppeasti. Oikeuspaikkalausekkeesta on oltava tosiasiallisesti sovittu sopimuspuolten kesken siten, että yhteisymmärrys käy ilmi selkeästi ja tarkasti. (Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu 14.12.1976 asiassa 24/76 Estasis Salotti di Colzani Aimo ja Gianmario Colzani vs RÜWA Polstereimaschinen GmbH , perustelukappale 7; ratkaisu 14.12.1976 asiassa 25/76 Galeries Segoura vs Rahim Bonakdarian , perustelukappale 6; ratkaisu 20.2.1997 asiassa C-106/95 Mainschiffahrts-Genossenschaft eG (MSG) vs Les Gravières Rhénanes SARL , perustelukappaleet 14-15; ratkaisu 9.11.2000 asiassa C-387/98 Coreck Maritime GmbH vs Handelsveem BV ym , perustelukappale 13.) Jos sopimus on tehty viittauksin toisen sopimuspuolen käyttämiin, oikeuspaikkalausekkeen sisältäviin yleisiin ehtoihin, vaatimus kirjallisesta muodosta täyttyy vain, jos viittaus on nimenomainen ja siten tavanomaista huolellisuutta noudattavan toisen sopimuspuolen havaittavissa sekä kun osoitetaan, että oikeuspaikkalausekkeen sisältävät yleiset myyntiehdot on tosiasiallisesti toimitettu toiselle sopimuspuolelle. (Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu 14.12.1976 asiassa 24/76 Estasis Salotti di Colzani Aimo ja Gianmario Colzani vs RÜWA Polstereimaschinen GmbH , perustelukappaleet 11-13.)

Kyseessä olevaa murskainta koskenut kuljetussopimus on syntynyt siten, että M Oy:n logistiikkakoordinaattori P.H. on 10.7.2008 päivätyssä A Ltd:n logistiikkahuolitsija T.H.:lle osoittamassaan sähköpostissa pyytänyt A Ltd:tä tarjousta murskaimen kuljetuksesta Porista Sheffieldiin ja kysynyt, onko aikaisempi hinta 7.115 euroa edelleen voimassa. P.H.:n A Ltd:ltä tätä ennen Englantiin tilaamat kuljetukset olivat perustuneet A Ltd:n tarjouksiin 12.10.2007 ja 29.2.2008. Näissä tarjouksissa oli viitattu CMR-ehtoihin, ei BIFA-ehtoihin, mutta BIFA-kirjainlyhenne oli painettu tarjousasiakirjan alareunaan. Käräjäoikeudessa on selvinnyt, että P.H. oli katsonut viestissään mainitsemansa hinnan 7.115 euroa M Oy:n sisäisestä tietokannasta, jonne merkitään tiedot suoritetuista kuljetuksista. T.H. on vastatessaan P.H.:n viestiin 11.7.2008 ilmoittanut hinnan 7.400 euroa ja aikataulun kuljetukselle. T.H. ei ole viitannut viestissään kuljetus- eikä muihinkaan ehtoihin. Viestin liitteenä oli kuitenkin ollut P.S.:n muun muassa P.H.:lle 9.6.2008 lähettämä sähköpostiviesti, jossa P.H. oli perustellut hintojen korotusta, ja jonka sähköpostin alareunassa oli vakiolauseen omaisesti mainittu BIFA-ehtojen soveltamisesta osapuolten välillä.

M Oy ja A Ltd ovat vuosien 2004-2011 aikana solmineet 418 kuljetussopimusta. A Ltd:llä ei ole ollut M Oy:n kanssa kirjallista sopimusta kuljetuksiin sovellettavista yleistä kuljetusehdoista, joten heidän välillään ei ole nimenomaisesti sovittu BIFA-ehtojen soveltamisesta. A Ltd on käyttänyt osassa M Oy:lle lähettämissään kirjeissä, sähköposteissa, tarjouksissa ja laskuissa BIFA-ehtoa tai BIFA-kirjainlyhennettä, mutta viitannut ainakin kahdessa tarjouksessa (yleistarjous 12.10.2007 ja tarjous 29.2.2008) CMR-ehtoihin. Riidatonta on lisäksi, että A Ltd ei ollut antanut BIFA-ehtojen sisällöstä tietoa M Oy:lle.

A Ltd ja M Oy eivät ole nimenomaisesti sopineet myöskään kyseisen kuljetuksen ehdoista. Ne ilmenevät ainoastaan edellä selostetuista asiakirjoista.

Kyseistä kuljetusta koskeneisiin sähköpostiviesteihin ei ole sisällytetty oikeuspaikkalauseketta. Oikeuspaikkalauseketta ei ole näytetty olleen muissakaan todisteina esitetyissä asiakirjoissa. BIFA-ehtojen oikeuspaikkalauseke ei ole näin ollen tullut asetuksen 44/2001 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla sopimuksen osaksi. Osapuolten ei ole näin ollen katsottava sopineen toimivaltaisesta tuomioistuimesta tiekuljetussopimuslain 42 §:ssä eikä myöskään asetuksen 44/2001 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Kuuluuko riita tiekuljetussopimuslain soveltamisalaan?

Tiekuljetussopimuslain 42 §:n 1 momentin mukaan kansainvälistä, lain soveltamisalan piiriin kuuluvaa kuljetusta koskeva kanne voidaan panna vireille myös valtiossa, jossa tavara otettiin kuljetettavaksi. Murskain on otettu kuljetettavaksi Porista, joten kanne on voitu panna vireille Satakunnan käräjäoikeudessa, jos kuljetukseen sovelletaan tiekuljetussopimuslakia.

Tiekuljetussopimuslakia sovelletaan lain 1 §:n 1 momentin mukaan vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvasta tavaran kuljetuksesta Suomessa (kotimainen kuljetus) taikka Suomen ja vieraan valtion välillä tai sellaisten vieraiden valtioiden välillä, joista ainakin toinen on CMR-sopimuksen osapuoli (kansainvälinen kuljetus). Säännöksen toisen virkkeen mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta kansainväliseen kuljetukseen, johon yleisten kansainvälisen yksityisoikeuden periaatteiden mukaan on sovellettava toisen sanottuun yleissopimukseen liittyneen valtion lakia. Lain esitöiden mukaan tiekuljetussopimuslaki väistyy toisen sopimusvaltion lain tieltä, jos kuljetuksella on läheisempiä liittymäkohtia toiseen sopimusvaltioon (HE 107/1978 vp. s. 9).

Suomi ja Iso-Britannia ovat kumpikin osaltaan ratifioineet CMR-sopimuksen. Asiassa on ratkaistava, kumman valtion lakia nyt kysymyksessä olevaan kuljetussopimukseen sovelletaan.

Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy Roomassa 19.6.1980 tehdyn yleissopimuksen (80/934/ETY) eli niin sanotun Rooman yleissopimuksen perusteella. Sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan sopimusvelvoitteisiin silloin, kun sopimuksella on liittymä useampaan kuin yhteen valtioon. Rooman yleissopimus on sittemmin korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 593/2008 sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista eli niin sanotulla Rooma I -asetuksella, joka on tullut voimaan 17.12.2009. Asetusta (EY) N:o 593/2008 sovelletaan sen 28 artiklan mukaan sopimuksiin, jotka on tehty 17.12.2009 jälkeen. Nyt kysymyksessä oleva kuljetussopimus on tehty ennen tuota ajankohtaa. Lainvalinta on sen vuoksi ratkaistava ensiksi mainitun yleissopimuksen perusteella.

Rooman yleissopimuksen (80/934/ETY) 3 artiklan 1 kohdan mukaan sopimukseen sovelletaan lähtökohtaisesti sen valtion lakia, josta osapuolet ovat sopineet. Jollei sovellettavasta laista ole sovittu, sovelletaan sopimukseen 4 artiklan 1 kohdan mukaan sen valtion lakia, johon sopimus läheisimmin liittyy.

Hovioikeus on jo edellä todennut, etteivät asianosaiset ole sopineet kuljetukseen sovellettavista ehdoista. He eivät ole näin ollen sopineet myöskään sovellettavasta laista.

Rooman yleissopimuksen (80/934/ETY) 4 artiklan 4 kohdan mukaan tavarankuljetussopimuksissa oletuksena on, että jos valtio, jossa liikenteenharjoittajan päätoimipaikka sopimuksen tekohetkellä sijaitsee, on myös valtio, jossa lastaus- tai purkauspaikka taikka lähettäjän päätoimipaikka sijaitsee, sopimukset liittyvät läheisimmin tähän valtioon. A Ltd:n päätoimipaikka sopimuksen hetkellä on ollut Englanti. Siellä on ollut myös tavaran purkauspaikka. Kuljetussopimuksella on siten tämän olettaman mukaisesti ollut läheisin liityntä Englantiin. Liityntä Suomeen ei ole muistakaan syistä ollut läheisempi kuin Englantiin (4 artikla 5 kohta). Kuljetussopimukseen on sen vuoksi sovellettava Englannin lakia.

Asianosaiset eivät ole esittäneet hovioikeudelle selvitystä Englannin lain sisällöstä. He ovat kuitenkin olleet yhtä mieltä siitä, että Englannin kansainvälistä maantiekuljetusta sääntelevän lain säännökset vastaavat Suomen tiekuljetussopimuslain kansainvälisiä kuljetuksia koskevia säännöksiä ja CMR-sopimuksen säännöksiä. Lainvalinnalla ei sen vuoksi ole asiassa olennaista merkitystä, ja hovioikeus voi tarkastella asiaa Suomen tiekuljetussopimuslain ja CMR-sopimuksen säännösten sekä CMR-sopimusta koskevan eurooppalaisen soveltamiskäytännön perusteella (oikeudenkäymiskaari 17 luku 3 §).

Tiekuljetussopimuslain 4 §:n 1 momentin mukaan, jos moottoriajoneuvoa kuljetetaan, kuljetussopimuksen tarkoittamaa tavaraa siitä purkamatta, osa matkasta aluksella, sovelletaan tätä lakia myös kuljetuksen tähän osaan. Jos tavara sanotunlaisen kuljetuksen aikana puretaan moottoriajoneuvosta siitä syystä, että sopimuksen täyttäminen sovitulla tavalla moottoriajoneuvolla on osoittautunut mahdottomaksi, on tätä lakia myös sovellettava.

Murskainta on ensin kuljetettu moottoriajoneuvolla maanteitse Suomessa. Murskain on purettu sen jälkeen kuljetusajoneuvosta ja ajettu omalla konevoimallaan laivaan meriosuutta varten ja ajettu meriosuuden jälkeen omalla konevoimallaan ulos laivasta. Murskainta on kuljetettu sen jälkeen moottoriajoneuvolla maanteitse Englannissa. Riidatonta on, että osapuolet eivät olleet sopineet murskaimen ajamisesta kuljetusajoneuvoineen laivaan. Koska murskain on purettu moottoriajoneuvosta, kysymys ei ole ollut tiekuljetussopimuslain 4 §:ssä tarkoitetusta kuljetuksesta.

Tiekuljetussopimuslaissa ei ole nimenomaisesti säädetty, kuuluvatko myös kysymyksessä olevan kaltaista yhdistettyä kuljetusta koskevat sopimukset lain soveltamisalaan. Asiaa koskevaa korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä ei ole. Tulkinta-apua on sen vuoksi haettava lain säätämisen perusteena olleesta CMR-sopimuksesta ja sitä koskevasta jäsenvaltioiden oikeuskäytännöstä.

CMR-sopimuksen johdantokappaleen mukaan sopimuspuolten tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa tavaroiden kansainvälisiä tiekuljetussopimuksia koskevia ehtoja. CMR-sopimuksen 1 artiklan mukaan yleissopimusta sovelletaan jokaiseen sopimukseen, joka koskee ajoneuvolla korvausta vastaan tiellä suoritettavaa tavaran kuljetusta, kun paikkakunta, jolla tavara on otettu kuljetettavaksi ja määräpaikka, niin kuin ne on sopimuksessa ilmoitettu, sijaitsevat eri valtioissa, joista ainakin toinen on sopimusvaltio. CMR-sopimuksen 2 artiklan mukaan jos ajoneuvoa kuormineen osa matkasta kuljetetaan meritse, rautateitse, sisävesiteitse tai ilma-aluksessa matkan aikana kuormaa ajoneuvosta purkamatta, yleissopimusta on kuitenkin sovellettava koko kuljetukseen.

Murskain on edellä todetulla tavalla purettu merimatkan ajaksi moottoriajoneuvosta. Kuljetus ei näin ollen ole kuulunut myöskään CMR-sopimuksen 2 artiklan soveltamisalaan. CMR-sopimuksessa ei ole otettu nimenomaisesti kantaa siihen, sovelletaanko sopimusta myös kuljetuksiin, joissa maantieosuuksien välillä tavara puretaan kuljetusajoneuvosta merimatkan ajaksi.

CMR-sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan sopimusosapuolet ovat sitoutuneet erikseen neuvottelemaan yhdistettyä kuljetusta koskevasta yleissopimuksesta. YK:n alaisuudessa on sittemmin myös pyritty aikaansaamaan yhdistettyjä kuljetuksia koskeva yleissopimus (esimerkiksi yleissopimukset 'United Nations Convention on International Multimodal Transport of Goods', Geneve 24.5.1980; 'United Nations Convention on Contracts for the International Carriage of Goods Wholly or Partly by Sea', New York 2008), mutta sellaista ei ole saatettu voimaan.

M Oy myötäpuolineen on viitannut englantilaisen muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisuun Court of Appeal 27.3.2002 asiassa Quantum Corporation Inc and others v Plane Trucking Ltd and another . Kysymys oli sopimukseen perustuvasta tavarankuljetuksesta Singaporesta ilmateitse Ranskan Pariisiin ja sieltä edelleen ajoneuvolla Irlannin Dubliniin, tavaraa Ranskan ja Irlannin välisen meriosuuden ajaksi ajoneuvosta purkamatta. Court of Appeal katsoi, että CMR-sopimus soveltui pakottavana säännöksenä yhdistetyn kuljetuksen tieosuuteen ja että tulkinta vastasi belgialaista, alankomaista ja saksalaista oikeuskäytäntöä.

Saksan ylin kansallinen tuomioistuin Bundesgerichtshof (jäljempänä BGH) sekä Alankomaiden ylin kansallinen tuomioistuin Hoge Raad ovat sittemmin arvioineet CMR-sopimuksen soveltamisalaa toisin.

BGH päätyi ratkaisussaan 17.7.2008 asiassa I ZR 181/05 siihen, että CMR-sopimus ei sovellu pakottavana säännöksenä yhdistettyä kuljetusta koskevaan sopimukseen. Kysymys oli tavaran kuljettamisesta Japanin Tokiosta meritse Alankomaiden Rotterdamiin, tavaran purkamisesta tieosuutta varten ja kuljettamisesta edelleen Saksan Mönchengladbachiin. BGH perusti ratkaisunsa muun ohella CMR-sopimuksen 1 artiklan sanamuotoon, piti 2 artiklan säännöksen poikkeussäännöksenä ja totesi, että 2 artikla oli otettu CMR-sopimukseen Ison-Britannian pyynnöstä. BGH viittasi ratkaisussaan myös edellä selostettuun CMR-sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mainintaan sekä CMR-sopimuksen tarkoitukseen yhtenäistää tiekuljetusta koskeva säännöstö.

Alankomaiden Hoge Raad päätyi ratkaisussaan 1.6.2012 asiassa 10/05322 If Skadeförsäkring AB & Sif Ltd v Eimskipafelag Islands Ehf samankaltaisilla perusteluilla siihen, ettei CMR-sopimus sovellu yhdistettyyn kuljetukseen lukuun ottamatta CMR-sopimuksen 2 artiklan erityistilanteita. Kysymys oli tavaran kuljettamisesta Islannin Reykjavíkistä meritse Alankomaiden Rotterdamiin ja sieltä purkamisen jälkeen edelleen maanteitse Italian Napoliin.

Myös Tanskan ylin tuomioistuin Højesteret on katsonut ratkaisussaan 28.4.1989 asiassa Scan Service K/S mod DFDS A/S , ettei kahdesta kansallisesta tieosuudesta sekä niiden välisestä kansainvälisestä meriosuudesta muodostunut yhdistetty kuljetus kuulunut CMR-sopimuksen 1 artiklan soveltamisalaan. Norjalainen muutoksenhakutuomioistuin Eidsivating Lagmannsrett on katsonut niin ikään ratkaisussaan 13.1.1984 asiassa Heitmann Spedisjon A/S – Forsikringsaksjeselskapet Polaris-Norske Sjø , ettei yhdistettyä kuljetusta koskenut sopimus, jonka perusteella tavaraa kuljetettiin maanteitse vain Englannissa, kuulunut CMR-sopimuksen soveltamisalaan.

Outi Toivonen on käsitellyt vuonna 2014 julkaistussa väitöskirjassaan yhdistettyjen kuljetusten rahdinkuljettajien vastuuta, mutta todennut, että se on vaikeasti ennakoitavissa muun muassa siitä syystä, että vastuu määritellään kansallisten lakien ja niiden taustalla vaikuttavien kansainvälisten konventioiden mukaan kuljetusmuotokohtaisesti. Toivonenkaan ei ole ottanut selkeää kantaa siihen, kuuluuko kysymyksessä olevan kaltainen yhdistetty kuljetus tiekuljetussopimuslain soveltamisalaan. (Outi Toivonen : Rahdinkuljettajan rajoittamattoman vastuun sääntely ja yhtenäinen tulkinta Tavaroiden tie-, meri- ja yhdistetyt kuljetukset.) Tähän kysymykseen ei löydy vastausta muualtakaan kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta (Tuija Viinikka : Rahdinkuljettajan tavaravastuu tiekuljetuksissa. 2006; Tuija Viinikka : Tiekuljetussopimusten sääntely – huomioita nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Lakimies 3/2007; Tuija Viinikka : Monimuotokuljetus ja tiekuljetussäännökset. Lakimies 6/2014.) Viinikka on kuitenkin tätä oikeudenkäyntiä varten antamassaan asiantuntijalausunnossaan päätynyt siihen, ettei kyseessä oleva tavaran kuljetus Englannissa kuulu Suomen tiekuljetussopimuslain soveltamisalaan.

Yksiselitteistä tulkintasuositusta ei ole löydettävissä myöskään hovioikeuden käytettävissä olleesta ulkomaisesta oikeuskirjallisuudesta. (Malcom A. Clarke : International Carriage of Goods by Road: CMR. 2014; Marian Hoeks : Multimodal Transport Law, The Law applicable to the Multimodal Contract for the Carriage of Goods. 2010; Per Vestergaard Pedersen : Transportret – introduktion til reglerne om transport af gods. 2008; Ulla Fabricius : Lov om Fragtaftaler vid international vejtransport (CMR). 2005; Andrew Messent & David A. Glass : CMR: Contracts for the International Carriage of Goods by Road. 2000; Ralph De Wit : Multimodal Transport. Carrier Liability and Documentation. 1995; Karl-Heinz Thume : Kommentar zur CMR. Übereinkommen über den Beförderungsvertrag im internationalen Strassengüterverkehr. 1994; Jan Theunis : International Carriage of Goods by Road (CMR). 1987; René Rodière : The Convention on Road Transport. ETL 1970.)

Oikeuskirjallisuudesta ei näin ollen ole löydettävissä selkeää tulkintasuositusta asian ratkaisemiseen.

Käräjäoikeus on katsonut, että M Oy:n ja A Ltd:n välisessä sopimussuhteessa on ollut kyse kokonaisuutena arvioiden yhdestä kansainvälisestä kuljetuksesta, joka on kattanut kaikki kuljetusosuudet, ja että murskaimen purkaminen kuljetusajoneuvosta meriosuuden ajaksi ei estä tiekuljetussopimuslain soveltamista. Hovioikeus ei ole löytänyt oikeuslähteistä vakuuttavaa tukea tämänkaltaiselle kokonaisarvioinnille.

Hovioikeus toteaa, että tiekuljetuksen luonne säilyy, jos tiekuljetukseen käytettävä moottoriajoneuvo kuljetetaan, kuljetussopimuksen tarkoittamaa tavaraa siitä purkamatta, osa matkasta aluksella. Tilanne on toinen, jos tavara puretaan moottoriajoneuvosta kansainvälisen merimatkan ajaksi, lastataan alukseen ja merimatkan päätyttyä lastataan toiseen moottoriajoneuvoon. Tämänkaltainen tavaran purkaminen ja lastaaminen on omiaan lisäämään myös vaaraa tavaran vahingoittumisesta ja katoamisesta. Hovioikeus päätyy näillä perusteilla siihen, että käsiteltävänä oleva yhdistetty kuljetus ei ole tiekuljetussopimuslaissa tarkoitettu kansainvälinen kuljetus. Satakunnan käräjäoikeus ei näin ollen ole voinut perustaa toimivaltaansa tiekuljetussopimuslain 42 §:ään.

Tuomioistuimen toimivalta asetuksen 44/2001 perusteella

Vielä on kuitenkin harkittava, onko Satakunnan käräjäoikeus ollut asiassa toimivaltainen asetuksen 44/2001 perusteella. Hovioikeus on päätynyt jo siihen, että osapuolet eivät olleet sopineet toimivaltaisesta tuomioistuimesta asetuksen 44/2001 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Ratkaistavaksi jää, onko Satakunnan käräjäoikeus muulla perusteella toimivaltainen.

Asetuksen 44/2001 2 artiklan 1 kohdan mukaan kanne henkilöä vastaan nostetaan lähtökohtaisesti tämän kotipaikan tuomioistuimessa.

Oikeushenkilön kotipaikka on 60 artiklan mukaan paikkakunta, missä oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka. A Ltd:n asetuksessa tarkoitettu kotipaikka ei ole Porissa eikä muualla Suomessa. Satakunnan käräjäoikeus ei siten ole asetuksen 44/2001 2 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen tuomioistuin.

Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa asetuksen 44/2001 3 artiklan 1 kohdan mukaan ainoastaan asetuksessa erikseen mainituissa tilanteissa. Asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a-alakohdassa määritellyn erityisen toimivaltasäännöksen mukaan, jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä. Artiklan 1 alakohdan b-alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan, jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava. Asiassa on näin ollen seuraavaksi ratkaistava, missä sopimuksen palvelut 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla suoritettiin tai missä ne oli suoritettava.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että asetuksen 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan liittymäperusteet ovat itsenäisiä, eikä liittymäperusteiden tulkinnassa voida vedota kansallisten lakien säännöksiin (Ratkaisu 16.5.2013 asiassa C-228/11 Melzel vs MF Global UK Ltd , perustelukappale 22; ratkaisu 25.2.2010 asiassa C-381/08 Car Trim GmbH vs KeySafety Systems Srl , perustelukappale 53; sekä ratkaisu 23.4.2009 asiassa C-533/07 Falco Privatstiftung ja Thomas Rabitsch vs Gisela Weller Lindhorst , perustelukappale 26). Unionin tuomioistuin on todennut toisaalta useassa ratkaisussaan, että erityisiä toimivaltasäännöksiä, jotka ovat poikkeus vastaajan kotipaikan tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta yleisestä periaatteesta, on tulkittava suppeasti (Ratkaisu 16.5.2013 asiassa C-228/11 Melzel vs MF Global UK Ltd , perustelukappale 24; sekä ratkaisu 23.4.2009 asiassa C-533/07 Falco Privatstiftung ja Thomas Rabitsch vs Gisela Weller Lindhorst , perustelukappale 37). Asetuksen 44/2001 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä, ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella.

Palvelu, jonka suorittaminen on vastannut M Oy:n ja A Ltd:n välisestä tavarankuljetussopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttymistä, on ollut murskaimen kuljettaminen lähtöpaikasta määräpaikkaan. Mahdolliset välipurkupaikat eivät ole olleet palvelun suorittamisen kannalta olennaisia. Ainoat paikat, joilla on välitön yhteys sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi suoritettavaan palveluun, ovat siten kuljetuksen lähtöpaikka Pori ja määräpaikka Sheffield.

Yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisussa 9.7.2009 asiassa C-204/08 Peter Rehder vs. Air Baltic Corporation lausunut henkilökuljetusta koskevan kuluttajapalvelun osalta säännöksen b-alakohdan toisen luetelmakohdan tulkinnasta, että jos palvelujen suorittamispaikkoja on useita eri jäsenvaltioissa, on myös selvitettävä paikka, jossa sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen liittymä on läheisin ja joka on erityisesti se, jossa pääasiallisen palvelujen suorituksen on tämän sopimuksen perusteella tapahduttava (perustelukappale 38). Ratkaisussa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kahden jäsenvaltion välillä tapahtuvassa matkustajalentoliikenteessä toimivaltainen tuomioistuin tutkimaan tähän kuljetussopimukseen perustuvan korvausvaatimuksen on kantajan valinnan mukaan se tuomioistuin, jonka tuomiopiiriin lentokoneen lähtö- tai saapumispaikka kuuluu, siten kuin näistä paikoista on sovittu mainitussa sopimuksessa (perustelukappale 47).

Unionin tuomioistuin on sittemmin elinkeinonharjoittajien välistä kuljetussopimusta koskevassa ratkaisussa 4.9.2014 asiassa C-157/13 Nickel & Goeldner Spedition Gmbh vs Kintra UAB todennut ratkaisuun Peter Rehder vs. Air Baltic Corporation viitaten hyväksytyksi sen, että kantaja voi tietyissä tilanteissa valita lähtöpaikan tai saapumispaikan tuomioistuimien välillä (perustelukappale 41). Kuljetussopimusten osaltakaan ei näin ollen voida pitää pääsääntönä kantajan valinnanvapautta, vaan se tulee kysymykseen vain erityistilanteissa.

M Oy:n ja A Ltd:n kuljetussopimuksen palvelun keskeisenä tavoitteena on ollut telakartiomurskaimen kuljettaminen Porista vastaanottajalle Sheffieldissä. M Oy on tilannut palvelun Englannista ja A Ltd on järjestänyt palvelun Englannista käsin. Palvelu oli tarkoitettu päättymään vasta, kun murskain olisi saapunut lopulliseen määränpäähänsä Sheffieldissä. Murskain on kadonnut Englannissa A Ltd:n englantilaisen alirahdinkuljettajan hallusta ennen tavaran saapumista määräpaikkaansa. Käsiteltävänä olevassa riidassa on kysymys tavaran katoamisesta johtuvasta A Ltd:n M Oy:lle tarjoamaan kuljetuspalveluun perustuvasta vastuusta. Kun tavara on kadonnut Englannissa, vahingolla on läheisempi liityntä Englantiin. Myös todistelu on ollut hankittavissa Englannista ja myös esitettävissä siellä vähemmin kustannuksin kuin Suomessa. Nämä seikat puoltavat sitä, että kysymyksessä olevalla asialla on läheisempi liityntä Englantiin kuin Suomeen.

Hovioikeus päätyy mainituilla perusteilla siihen, että Satakunnan käräjäoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan kyseiseen kuljetussopimukseen perustuvaa kannetta myöskään asetuksen 44/2001 5 artiklan perusteella.

Johtopäätökset

Koska Satakunnan käräjäoikeudella ei ole ollut asiassa toimivaltaa, on käräjäoikeuden välituomio ja tuomio kumottava sekä M Oy:n ja Z Plc:n kanne jätettävä tutkimatta.

-------

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden välituomio ja tuomio kumotaan. M Oy:n ja Z Plc:n kanne jätetään tutkimatta.

-------

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeuden presidentti Tapani Vasama

Hovioikeudenneuvos Pirkko Loukusa

Hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen

Esittelijä ja valmistelija:

Viskaali Henriikka Heikola

M Oy ja Z Plc ovat hakeneet valituslupaa KKO:lta.

Korkein oikeus on ratkaissut asian ennakkopäätöksellään KKO:2019:25.

+