Helsingin HO 30.8.2012 2256
- Asiasanat
- Kiristyksen yritys, Pakottaminen tunnusmerkistötekijänä, Tahallisuus
- Hovioikeus
- Helsingin hovioikeus
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 11/3117
- Asianumero
- HelHO:2012:18
- Ratkaisunumero
- 2256
Syytetty oli uhannut ilmoittaa työnantajansa luvattomasti varastoimista ilotulitusvälineistä Turvatekniikan keskukselle (Tukes) samalla kun hän oli vaatinut tehtaanjohtajan tehtävää koskevaan työsopimukseensa ehdon, jonka mukaan hänet olisi pitänyt vapauttaa kaikesta vastuusta, jos hänen työstään aiheutuisi jotain vahinkoa riippumatta hänen syyllisyytensä asteesta, sekä ehdon, jonka mukaan työnantajan tulisi muun muassa maksaa hänen sakkonsa, jos hän syyllistyisi tehtävässään johonkin rikokseen. Kysymys siitä, oliko hän yrittänyt rikoslain 31 luvun 3 §:n tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla pakottaa työnantajan taipumaan hänen vaatimukseensa. (Äänestys) Vrt. KKO 2002:98
TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 22.9.2011
Syyksilukeminen
A on 30.11. - 8.12.2010 Tuusulassa hänen ja C Oy:n välistä tehtaan johtajan työsopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä ilman laillista oikeutta yrittänyt pakottaa C Oy:n puolesta toiminutta toimitusjohtaja B:tä edustamansa yhtiön puolesta suostumaan A:n vaatimiin tarjottua parempiin työsopimusehtoihin taikka vaihtoehtoisesti maksamaan A:lle hänen vaatimaansa kahden vuoden palkkaa vastaavan summan. A:lla ei ole ollut laillista oikeutta vaatimiinsa taloudellisiin etuihin. Hän on uhannut tehdä ilmiannon Turvatekniikan keskukselle yhtiön tehtaalla hänen mukaansa tapahtuvasta lainsäädännön vastaisesta menettelystä, ellei hänen vaatimuksiinsa suostuta.
A on edellä mainitulla pakottamisella yrittänyt saada työsopimukseensa sopimusehdon, jonka mukaan hänet olisi pitänyt vapauttaa kaikesta vastuusta, jos hänen työstään aiheutuisi jotain vahinkoa, riippumatta hänen syyllisyytensä asteesta. Hänen vaatimuksensa mukaan sopimukseen olisi tullut sisällyttää myös sopimusehto, jonka mukaan yhtiön tulisi maksaa hänen sakkonsa sekä hänelle palkka sekä elatus mahdolliselta vankeusajalta, jos hän syyllistyisi tehtävässään johonkin rikokseen.
Ilmiantoa koskevan uhkauksen A on esittänyt sähköpostiviesteissä ja hän on uhkaustaan tehostaakseen toimittanut B:lle Tukesille osoitetun ilmiantoa koskevan kirjeluonnoksen, josta ilmenee, että C Oy:n toimitiloissa on kirjeen tekstin mukaan varastoituna ilotulitteita myönnetyn luvan vastaisesti. Kirjeeseen on sisältynyt Tukesille esitetty pyyntö ryhtyä toimenpiteisiin asiassa ja kirjeeseen on merkitty allekirjoittajan kohdalle A:n nimi ja asema C Oy:ssä.
A:n teko on jäänyt yritykseksi, koska hänen esittämiinsä vaatimuksiin ei ole suostuttu ja mainittu tehtaanjohtajan työsopimus on jäänyt allekirjoittamatta.
Syyksilukemisen perusteet
Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta kiristyksen yrityksestä sillä perusteella, että A on hänen ja C Oy:n välistä tehtaanjohtajan työsopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä ilman laillista oikeutta yrittänyt pakottaa C Oy:n puolesta toiminutta toimitusjohtaja B:tä edustamansa yhtiön puolesta suostumaan A:n vaatimiin tarjottua parempiin työsopimusehtoihin taikka vaihtoehtoisesti maksamaan A:lle hänen vaatimaansa kahden vuoden palkkaa vastaavan summan.
A on 30.11.2010 lähettänyt B:lle kaksi sähköpostiviestiä, joissa hän on kertonut ilmoittavansa Turvatekniikan keskukseen yhtiön tiloissa laittomasti varastoiduista ilotulitusvälineistä, ellei hänen työsopimukseensa sisällytettäisi sopimusehtoa, jonka mukaan yhtiön tulisi maksaa hänen sakkonsa sekä hänelle palkka sekä elatus mahdolliselta vankeusajalta, jos hän syyllistyisi tehtävässään johonkin rikokseen. Vaihtoehtoisesti A on tarjonnut yhtiölle mahdollisuutta, että jos yhtiö maksaa A:lle kahden vuoden palkkaa vastaavan kertakorvauksen, A on valmis lähtemään yhtiön palveluksesta välittömästi. A on toimittanut B:lle Turvatekniikan keskukselle osoitetun kirjeluonnoksen, josta ilmenee, että C Oy:n tiloissa on varastoituna ilotulitteita myönnetyn luvan vastaisesti.
Rikoslain 31 luvun 3 §:n mukaan kiristyksestä tuomitaan henkilö, joka muulla kuin rikoslain 31 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla väkivaltaisella uhkauksella pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta. Yritys on rangaistava.
Asiassa on ensinnäkin tarkasteltava sitä, onko syytteessä tarkoitetun työsopimusehdon tai sen kanssa vaihtoehtoisen kahden vuoden palkkaa vastaavan summan vaatiminen käsittänyt mainitussa säännöksessä tarkoitetun taloudellisen edun. Sopimusehdon vaatimisen tarkoituksena on ollut saada yhtiö maksamaan A:n sakko sekä hänelle palkkaa sekä elatusta mahdolliselta vankeusajalta, joten sopimusehto on luonnollisesti edustanut A:lle taloudellista etua. A:n vaihtoehtoinen vaatimus kahden vuoden palkkaa vastaavasta summasta on puolestaan merkinnyt A:lle sellaista yhtiöltä saatavaa taloudellista etua, jonka vaatimiseen A:lla ei ollut laillista oikeutta. Sopimusehdon ja kahden vuoden palkkaa vastaavan summan vaatimiseen on siten liittynyt sellainen taloudellinen etu, jota tarkoitetaan rikoslain 31 luvun 3 §:ssä.
Näin ollen asiassa on olennaista se, onko A:n sähköpostiin sisältyvä lausuma rikoslain 31 luvun 3 §:ssä tarkoitettu uhkaus. Kuten säännöksen esitöistä ilmenee, tulee kiristyksen yrityksessä käytetyn uhkauksen olla ainakin sellainen, että se yleisen kokemuksen mukaan on omiaan saamaan uhatun taipumaan (HE 66/1988 s. 100).
A on käräjäoikeudessa kertonut, että hänen uhkauksensa ilmoittaa laittomasti varastoiduista räjähteistä Turvatekniikan keskukselle on johtunut siitä, että hän on ollut tuolloisessa tehtävässään tehtaan vastaavan johtajan sijaisena lakisääteisessä vastuussa räjähteitä koskevien säännösten noudattamisesta. Työnantaja on kuitenkin kieltänyt häntä poistamasta tehtaassa luvattomasti varastoituna olleet räjähteet, eikä ole suostunut antamaan A:lle hänelle jo aikaisemmin luvattua vastuuvapaussitoumusta. Näin ollen A:lla ei ole ollut oman vastuunsa vuoksi muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa työnantajalle, että hän tulee ilmoittamaan laittomasta varastoinnista valvontaviranomaiselle. A:n ilmoitus on liittynyt ainoastaan vastuuvapausehtoon. Sillä ei ole ollut mitään tekemistä työsopimuksen ehtojen kanssa, eikä se ole muutenkaan liittynyt työsopimusneuvotteluihin.
B on käräjäoikeudessa kertonut kokeneensa A:n ilmoituksen uhkauksena. A:n ilmoituksessa vaatimilla asioilla olisi ollut taloudellisesti valtava merkitys. Ne olivat liittyneet lähinnä vastuuvapaussitoumukseen, mutta myös työsopimusehtoihin. Vastuuvapausehto oli sellainen, jota ei voitu työsopimukseen sisällyttää. Vastuuvapausehto olisi antanut A:lle valtakirjan tehdä mitä tahansa.
Arvioitavana on uhkauksen tehokkuus tilanteessa, jossa sillä tavoiteltu päämäärä ei ole toteutunut eli jossa uhkauksen kohde ei ole taipunut vaatimukseen. Kuten edellä viitatuista säännöksen esitöistäkin käy ilmi, ratkaisevana on tällöin pidettävä sitä, miten kyseisenlainen uhkaus yleisen elämänkokemuksen mukaan on omiaan vaikuttamaan ottaen huomioon sen kohteena olevan henkilö asema ja olosuhteet.
A on vedonnut siihen, että hänen uhkauksensa ilmoittaa laittomasti varastoiduista räjähteistä Turvatekniikan keskukselle on johtunut siitä, että hän on ollut tuolloisessa tehtävässään tehtaan vastaavan johtajan sijaisena lakisääteisessä vastuussa räjähteitä koskevien säännösten noudattamisesta. Vakiintuneesti on katsottu, että sen teon, jolla uhria uhataan, eettisellä sisällöllä ei ole asiassa merkitystä. Sellainenkin uhkaus, jonka toteuttaminen voisi asiallisesti olla esimerkkinä hyväksyttävästä käyttäytymisestä, voi toteuttaa kiristyksen tunnusmerkistön. Kiristys voi esimerkiksi tapahtua uhkaamalla paljastaa uhattua koskeva haitallinen tieto jollekin kolmannelle osapuolelle. Teon, jolla uhataan ei välttämättä tarvitse olla oikeudenvastainen.
A:lla on sinänsä ollut oikeus ilmoittaa Turvatekniikan keskukselle laittomasti varastoiduiksi epäilemistään räjähteistä. A:n sähköpostiviesteistä on kuitenkin pääteltävissä, että A aiheuttaisi sanotulla ilmoituksellaan työnantajalle hankaluuksia, jollei tämä suostuisi A:n vaatimukseen vastuuvapaussitoumuksesta tai vaihtoehtoisesti kahden vuoden palkkaa vastaavasta korvauksesta. Sähköpostiviesteissä uhkaus paljastaa työnantajaa koskeva haitallinen tieto on kytketty sillä tavalla vaatimukseen vastuuvapaussitoumuksen hyväksymiseen tai vaihtoehtoisesti kahden vuoden palkkaa vastaavan korvauksen maksamiseen, että B:lle työnantajan edustajana on perustellusti saattanut syntyä käsitys, että A uhkaamalla lähettää sanottu kirje Turvatekniikan keskukselle yrittää saada B:n suostumaan A:n taloudellisiin vaatimuksiin. Turvatekniikan keskukselle tehtävään ilmoitukseen perustuva uhkaus on siten ollut laadultaan sellainen, että sen voidaan arvioida olleen omiaan saamaan työnantajan taipumaan hänelle esitettyihin vaatimuksiin.
Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että A on uhkausta käyttäen ilman laillista oikeutta yrittänyt pakottaa C Oy:n puolesta toiminutta toimitusjohtaja B:tä luopumaan yhtiölle kuuluvasta taloudellisesta edusta. A on siten syyllistynyt syytteessä kerrottuun kiristyksen yritykseen.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeus on tuominnut A:n kiristyksen yrityksestä 30 päiväsakkoon á 32 euroa eli maksamaan sakkoa 960 euroa sekä korvaamaan B:lle kiristysyrityksen aiheuttamasta kärsimyksestä 1.000 euroa ja oikeudenkäyntikulut.
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen
Käräjätuomari Jari Raappana
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 30.8.2012
Valitus
A on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Valituksensa perusteiksi A on esittänyt muun muassa, että hänen toimintansa ei täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä, koska kysymyksessä ei ollut rikoslain 31 luvun 3 §:ssä tarkoitettu uhkaus. Hänen toimintansa ei täyttänyt rikoslaissa tarkoitettua tahallisuutta. Vaikka hän olisi mieltänyt seurauksen varsin todennäköiseksi, tahallisuus ei täyty, jos todennäköisyys on objektiivisesti arvioituna matalampi. B ei ollut tosiasiassa voinut kokea A:n toimintaa uhkauksena eikä ainakaan rikoslaissa tarkoitettuna kiristyksenä. B:n suhtautumisen perusteella oli ollut selvää, että hän ei tule taipumaan "uhkauksen" johdosta. Tämä osoittaa seurauksen epätodennäköisyyttä ja tahallisuuden puuttumista.
A ei ollut vaatinut kahden vuoden palkkaa vastaavaa summaa vaihtoehtona Tukes-ilmoituksen tekemiselle, vaan vaatimus oli liittynyt Tukes-ilmoitukseen ainoastaan siten, että se oli sattumanvaraisesti mainittu samassa sähköpostiviestissä.
Vastaukset
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään. Vastauksessaan syyttäjä on esittänyt muun muassa, että A oli mieltänyt esittämänsä vaihtoehdot sellaisiksi, että ne voivat saada aikaan hänen vaatimansa tuloksen. A:n oli täytynyt ymmärtää esittämänsä uhka sellaiseksi, että se oli koettu vakavaksi. A:n vaatimuksella oli sinänsä ollut menestymisen mahdollisuuksia, koska A:n vaatimaa vastuuvapaussitoumusta oli jo aikaisemmin käytetty C Oy:ssä edellisen tehtaanjohtajan osalta. Esitetty uhkaus oli siten ollut laadultaan sellainen, että sen voitiin arvioida olleen omiaan saamaan työnantaja taipumaan hänelle esitettyihin vaatimuksiin.
B ja C Oy B ovat vaatineet, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan asianomistajien oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Vastauksessaan asianomistajat ovat esittäneet muun muassa, että vastuuvapaussitoumus oli ollut tärkeä osa työsopimusluonnoksissa. Erorahavaatimuksen ja ilmiantouhkauksen kytkennästä ei jäänyt järkevää epäilyä. Kiristyksen yrityksestä teki vakavan se, että A oli tiennyt olevansa korvaamaton yhtiölle ja käyttänyt tätä hyväkseen. Uhkaus oli siten ollut objektiivisesti arvioiden vakavasti otettava ja olisi voinut saada uhrin taipumaan vaatimuksiin. A oli itse uskonut uhkauksensa tehoon, vaikka tässä tapauksessa uhkaan ei ollut taivuttu.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Sovellettavat oikeusohjeet
Rikoslain 31 luvun 3 §:n 1 momentissa on säädetty, että joka muulla kuin ryöstön tunnusmerkistön täyttävällä uhkauksella pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä ei ole laillista oikeutta, on tuomittava rangaistukseen kiristyksestä. Saman pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava.
Lain esitöissä (HE 66/1988 s. 100) on katsottu, että käytetyn uhkauksen tulee olla ainakin sellainen, että se yleisen elämänkokemuksen mukaan on omiaan saamaan uhatun taipumaan. Korkein oikeus on tapauksessaan KKO 2002:98 viitannut lain esitöihin ja katsonut, että arvioitaessa uhkauksen tehokkuutta tilanteessa, jossa sillä tavoiteltu päämäärä ei ollut toteutunut, ratkaisevana oli pidettävä sitä, miten kyseisenlainen uhkaus yleisen elämänkokemuksen mukaan oli omiaan vaikuttamaan ottaen huomioon sen kohteena olevan henkilön asema ja olosuhteet.
Rikoslain 31 luvun 3 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan kiristyksen tunnusmerkistön täyttävän uhkauksen tulee pakottaa uhattu luopumaan taloudellisesta edusta. Näin ollen uhkauksen tulee olla vaikuttavuudeltaan sellainen, että se yleisen elämänkokemuksen mukaan saa uhatun tuntemaan, että hänen on pakko taipua uhkaajan vaatimukseen.
Rikoslain 2 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on rangaistava vain tahallisena, jollei toisin säädetä. Koska yrityksestä ei ole muuta säädetty, rikoksen yrityksen rangaistavuus edellyttää aina tekijän tahallisuutta aiheuttaa tunnusmerkistön täyttyminen. Lain esitöiden mukaan yrityksen rangaistavuus ei kuitenkaan edellytä tarkoitustahallisuutta, vaan tahallisuuden alin aste riittää (HE 44/2002 vp s. 135).
Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen tai pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Vaikka mainittu säännös koskee vain tahallisuutta suhteessa rikoksen seurauksiin, oikeuskäytännössä on myös muiden rikoksen tunnusmerkistötekijöiden osalta asetettu tahallisuuden alarajaksi todennäköisyystahallisuus eli se, että tekijä on pitänyt rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvien olosuhteiden käsilläoloa varsin todennäköisenä (KKO 2012:66 ja siinä mainitut muut oikeustapaukset).
Tahallisuutta rajoittaa myös rikoslain 4 luvun 1 §:n säännös, jonka mukaan jos tekijä ei ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, tai erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen.
Todennäköisyystahallisuus edellyttää, että tunnusmerkistön täyttyminen on kysymyksessä olevassa tilanteessa ollut objektiivisesti arvioiden todennäköisempää kuin sen täyttymättä jääminen, ja että tekijä on myös itse tämän ymmärtänyt. Ei riitä, että tekijä on kuvitellut todennäköisyyden korkeaksi. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on edellytetty, että tekijällä tulee olla tieto todennäköisyysasteesta. (Frände: Yleinen rikosoikeus 2005, s. 131, 255; Tapani: Rikoksen yrityksen rangaistavuus 2010, s. 152, vrt. Matikkala: Tahallisuudesta rikosoikeudessa 2005, s. 177, 462)
Kysymyksessä oleva tapaus
A on pyrkinyt saamaan syytteessä mainitun vastuusta vapauttavan sopimusehdon työsopimukseensa, tai vaihtoehtoisesti kahden vuoden palkkaa vastaavan summan, jos hän eroaa yhtiön palveluksesta. Näitä etuja koskevat vaatimukset, joihin hänellä ei ollut laillista oikeutta, A on esittänyt toimitusjohtaja B:lle 30.11.2010 kello 11.56 ja 13.56 lähettämissään sähköpostiviesteissä, joissa A on myös uhannut tehdä ilmoituksen ilotulitusvälineiden luvattomasta varastoimisesta Tukesiin.
Kirjallisina todisteina esitetyistä sähköpostiviesteistä 11.3.2010 ilmenee, että A:n ja B:n välillä oli ollut jo keväällä 2010 keskustelua A:n siirtymisestä seuraavana syksynä tehtaanjohtajaksi ja yrityksen vastuusta vahinko- ja onnettomuustilanteissa, sekä että A oli jo silloin halunnut vastuista erillisen sopimuksen.
Yhtiön A:lle esittämä 1.12.2010 voimaan tulevaksi tarkoitettu tehtaanjohtajan työsopimusluonnos oli sisältänyt määräyksiä muun muassa yrityksen otettavista vastuuvakuutuksista ja viittauksen vahingonkorvauslain mukaiseen vastuunjakoon. A:n tavoittelema vastuusta vapauttava sopimusehto ilmenee hänen B:lle 30.11.2010 lähettämänsä sähköpostiviestin liitteenä olleesta 5.11.2010 päivätystä sitoumusluonnoksesta, joka on samansisältöinen kuin yhtiön edelliselle tehtaanjohtajalle vuonna 2003 antama sitoumus.
A:n 30.11.2010 kello 11.56 B:lle lähettämästä viestistä ilmenee voimakas tyytymättömyys yhtiön esittämään työsopimusluonnokseen, toimitusjohtaja B:n menettelyyn ja siihen, että yrityksen tiloissa oli silloin ollut B:n ilman lupaa lähettämänä laittomasti varastoituna suuri määrä ilotulitusvälineitä. Viestin mukaan A ei voinut ottaa vastuuta kyseisestä varastoinnista ja hän oli ilmoittanut asiasta useamman kerran B:lle, joka A:n mielestä oli toiminut asiassa piittaamattomasti ja välinpitämättömästi. A on samassa viestissä ilmoittanut antavansa työsopimusluonnoksen asianajajan tarkistettavaksi ja pitänyt mahdollisena, että hän jatkaisi mieluummin aikaisemmissa tehtävissään. A on vielä todennut käyneen selvästi ilmi, että B ei halunnut tehdä yhteistyötä asiallisesti hänen kanssaan, ja tarjoutunut lähtemään yhtiön palveluksesta välittömästi, jos C Oy maksaa hänelle kahden vuoden palkkaa vastaavan kertakorvauksen.
Vaikka viestin alkuosassa on kerrottu A:n aikeista tehdä ilmoitus Tukesille, voidaan kahden vuoden palkkaa koskevan vaatimuksen katsoa liittyneen vain työsopimusluonnoksen ja B:n toiminnan arvosteluun sekä työsuhteen päättymismahdollisuuteen eikä uhkaukseen Tukesille tehtävästä ilmoituksesta. Hovioikeus katsoo, että A:n ei voida päätellä tällä uhkauksella yrittäneen saada työnantajaa maksamaan hänelle eroamistilanteessa kahden vuoden palkkaa. Tällä perusteella syyte kahden vuoden palkan vaatimisen osalta on hylättävä.
Toimitusjohtaja B on vastannut A:n 30.11.2010 kello 11.56 lähettämään kärkevään viestiin samana päivänä jo kello 13.15 eli runsaan tunnin kuluttua. Vastauksessaan B on ilmoittanut, että yhtiön hallitus ei voi antaa täydellistä vastuuvapautusta lain ja säännösten noudattamisesta ja että yhtiö oli valmis ottamaan lisävakuutuksen asian hoitamiseksi. B on myös esittänyt, että A:n vaatiman sitoumuksen sisältöä ja tekstin muotoilua pitäisi ehkä tarkastella uudestaan yhdessä, jotta molemminpuolinen yhteisymmärrys saavutettaisiin. Vastauksen mukaan kesällä 2010 tehtyä ilotulitusvälineiden varastointilupahakemusta oli käsitelty 29.11.2010 Tukesin suorittamassa tarkastuksessa. Vastauksessaan B ei ole ilmaissut, että hän olisi pitänyt A:n uhkausta ilmoittamisesta Tukesille sopimattomana painostamisena tai pakottamisena.
Iltapäivällä 30.11.2010 A on pyytänyt B:lta lupaa siirtää "tavarat" asialliseen varastoon, minkä johdosta B on kieltänyt lähettämästä tavaroita mihinkään ja ilmoittanut vastaavansa niistä. Samana päivänä kello 16.46 B on vielä vastannut A:n ilmoitukseen viestin lähettämisestä Tukesiin kehottamalla häntä kirjoittamaan asiat oikein.
A:n lähetettyä uhkauksensa mukaisesti ilmoituksen Tukesille neuvottelut A:n tehtaanjohtajan työsopimuksesta ovat jatkuneet vielä useita viikkoja. A:n voimassa ollut työsopimus on purettu 11.1.2011. B ja C Oy:n lakimies ovat tehneet poliisille tutkintapyynnön kiristyksestä 14.1.2011.
Tehtaanjohtajan työsopimuksesta aikaisemmin käydyt neuvottelut, B:n A:n 30.11.2010 lähettämään viestiin nopeasti antaman vastauksen sisältö ja sovitteleva sävy sekä työsopimusta koskeneiden neuvottelujen jatkuminen vielä useita viikkoja tukevat käsitystä, että B ei ollut tapahtuma-aikaan kokenut A:n uhkauksia pakottamiseksi tai kiristykseksi.
Hovioikeus toteaa, että A on sähköpostiviesteissään 30.11.2010 esittämillään uhkauksilla tehdä ilmoitus Tukesille pyrkinyt vaikuttamaan siten, että hän saisi työsopimuksensa ehdoksi samanlaisen sitoumuksen kuin hänen edeltäjälleen oli annettu. A on ainakin voinut pitää mahdollisena, että yhtiö suostuu hänen vaatimukseensa. Sen sijaan hovioikeus katsoo edellä selostetun B:n ja yhtiön suhtautumisen osoittavan, että A:n viesteissään esittämät uhkaukset eivät objektiivisesti arvioiden ole olleet omiaan vaikuttamaan niin voimakkaasti, että B olisi vallinneissa olosuhteissa tuntenut yhtiön olevan pakko taipua A:n vaatimukseen. Näin ollen A:n menettelyä ei ole pidettävä rikoslain 31 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna pakottamisena.
Tahallisen rikoksen syyksiluettavuus edellyttää tahallisuutta kaikkien rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen osalta eli kiristyksen tai sen yrityksen kohdalla muun muassa pakottamisen osalta. Todennäköisyystahallisuutta koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen A:n menettelyä ei ole pidettävä tahallisena rikoksena siinäkään tapauksessa, että hän olisi itse luullut olevan todennäköistä, että hänen uhkauksensa pakottaa B:n ja yhtiön taipumaan hänen vaatimukseensa.
Edellä mainituilla perusteilla syyte ja korvausvaatimukset on hylättävä myös A:n vaatiman vastuusta vapauttamista koskeneen sitoumuksen osalta.
Tuomiolauselma
Syyte hylätään. A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.
Valtio velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta 6.569,61 eurolla ja hovioikeuden osalta 3.878,60 eurolla.
Viivästyneelle määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenlaamanni Heikki Juusela
hovioikeudenneuvos Jukka Ketola
asessori Outi Mikkola (eri mieltä)
Vrt. KKO 2002:98
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:
Asessori Outi Mikkola:
Syyksilukeminen
Asian ratkaisun kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti A:n B:lle 30.11.2010 lähettämät sähköpostiviestit. A on viestissään 30.11.2010 kello 11:56 ilmoittanut muun ohella: "Koska yhtiön toimitusjohtaja B ja ilmeisesti myös koko yhtiön hallitus ei ole halukas antamaan oheista sitoumusta (liitetiedostona), ja yrityksen tiloissa on B:n ilman lupaa lähettämänä laittomasti varastoituna luokan 1.3G ammattikäyttöön tarkoitettuja ilotulitusvälineitä, joudun ilmoittamaan 1.12.2010 TUKESiin kyseisestä asiasta." B:n A:lle 30.11.2010 kello 13:15 lähettämän viestin mukaan yhtiö on ollut valmis suostumaan A:n sitoumukseen sellaisena kuin sen saa katettua vastuuvakuutuksella ja yhtiö on myös ollut valmis ottamaan lisävakuutuksen asian hoitamiseksi. A on 30.11.2010 kello 13:56 B:lle lähettämässään viestissä todennut: "Mikään vakuutus ei korvaa ko. mahdollisia sakko- yms. tuomioita. Näin ollen katson tehtäväkseni ilmoittaa huomenna TUKESiin asiasta, ellei liitteenä olevaa sitoumusta tule yhtiön puolesta." A on vielä viestissään 30.11.2010 kello 16:08 kirjoittanut: "Tehdään liitteen mukaan, niin saadaan asia eteenpäin. Lähetän ilmoituksen huomenna TUKESiin."
Katson, että näiden viestien perusteella jää vaikutelma, että ilmoituksen lähettäminen Tukesille on ollut riippuvainen siitä, suostuuko B C Oy:n puolesta A:n vaatimaan epätavallisen laajaan vastuuvapaussitoumukseen. Vastuukysymykset ovat olleet osa kirjallisena todisteena esitettyä tehtaanjohtajan työsopimusluonnosta. Luonnoksen mukaan A:n työsopimus olisi ollut voimassa 1.12.2010 alkaen toistaiseksi. Katson, että asiassa on selvitetty vastuuvapaussitoumuksen liittyneen A:n työsopimukseen. Katson myös, että A on yrittänyt saada itselleen työsopimusluonnoksessa mainittua kattavamman vastuuvapauden, johon hänellä ei ole ollut laillista oikeutta, uhkaamalla B:tä Tukesille tehtävällä ilmoituksella. Viestien sanamuoto ja viestit kokonaisuudessaan huomioon ottaen kysymys ei ole ollut pelkästä suostuttelusta.
Katson, että vastuuvapaussitoumuksen osalta kiristyksen yrityksen tunnusmerkistö täyttyy kuten käräjäoikeuden tuomion perusteluissa on tuotu esiin. Totean lisäksi, että vaikka A:n uhkaus ei ole saanut B:tä taipumaan hänen vaatimukseensa, on kysymyksessä kuitenkin ollut tilanne, jossa uhkaus yleisen elämänkokemuksen mukaan on ollut omiaan saamaan uhatun taipumaan ottaen huomioon sen kohteena olevan henkilön asema ja olosuhteet. Valvovalle viranomaiselle vähän ennen vuodenvaihdetta tehtävä ilmoitus väitetystä luvattomasta toiminnasta C Oy:ssä ja sitä kautta yrityksen mahdollisesti saama negatiivinen julkisuus on ollut yrityksen imagon ja koko sen toiminnan kannalta vakavasti otettava asia. A:n uhkaus on siten ollut laadultaan sellainen, että katson sen olleen omiaan saamaan vastaavassa tilanteessa olevan uhkauksen kohteeksi joutuneen yritystä edustaneen työntekijän taipumaan esitettyyn vaatimukseen.
A:n Tukesia varten laatiman 29.11.2010 päivätyn ilmoituksen mukaan A:n luvattomasti varastoiduksi katsomat ilotulitusvälineet ovat olleet Tuusulan tehtaalla jo keväällä 2010, jolloin A on toiminut vastaavan johtajan sijaisena. Tahallisuuden osalta totean, että A:n on alalla työskennelleenä täytynyt ymmärtää ilotulitteiden parhaana myyntisesonkina esittämänsä uhkauksen vakavuus. Katson, että A on uhkaustaan tehostaakseen tietoisesti valinnut ilmoituksen lähettämisen ajankohdaksi juuri loppuvuoden.
Kahden vuoden palkkaa koskevilta osin olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.
Katson yllä esille tuodun mukaisesti A:n syyllistyneen kiristyksen yritykseen syytteen teonkuvauksen mukaisesti lukuun ottamatta kahden vuoden palkkaa vastaavaa summaa koskevaa vaatimusta. Totean, että A on toimittanut ilmoituksensa Tukesille 30.11.2010. Tekoaika ei voi enää jatkua sen jälkeen, kun uhkaus on jo toteutettu. Muutan näin ollen käräjäoikeuden tuomioon merkittyä tekoaikaa siten, että se on 30.11.2010.
Rangaistus
Katson, ettei asiassa ole tullut esille seikkoja, joiden vuoksi A tulisi jättää rangaistukseen tuomitsematta. Katson, että 20 päiväsakkoa on oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta teosta. A:lle tulee näin ollen tuomita 20 päiväsakkoa a 32 euroa eli sakkoa yhteensä 640 euroa.
Henkinen kärsimys
B on jatkanut A:n toteuttaman uhkauksen jälkeenkin työsopimusneuvotteluja tämän kanssa. A:n syyksi luetun teon laatu ja vakavuus huomioon ottaen katson, että henkisestä kärsimyksestä tuomittua korvausta on alennettava. Kohtuulliseksi korvaukseksi katson 500 euroa.
Hukkaan menneet työsopimuksen laadintaan liittyvät lakimiespalkkiot
Työsopimusneuvotteluja A:n ja B:n välillä on jatkettu yhä joulukuussa 2010 eli tapahtuneen kiristyksen yrityksen jälkeen. Katson, että näillä kuluilla ei siten ole suoranaista liityntää A:n syyksi luettuun tekoon ja hylkään vaatimuksen tältä osin.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä. Jos samassa asiassa on esitetty useita syytteitä tai muita vaatimuksia, joista osa hyväksytään ja osa ratkaistaan 1 momentin mukaisesti, oikeudenkäyntikulujen korvausta ei kyseisen lain 2 momentin nojalla tuomita, ellei ole erityistä syytä sen suorittamiseen osaksi.
Olen lukenut A:n syyksi kiristyksen yrityksen ja hylännyt syytteen teonkuvaus huomioon ottaen vain pieneltä osin. Katson, että asiassa ei ole erityistä syytä velvoittaa valtiota osaksikaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.
Koska katson A:n osin voittaneen ja osin hävinneen asian suhteessa C Oy:hyn ja B:hen katson, että asian näin päättyessä hän ei ole velvollinen korvaamaan C Oy:n ja B:n oikeudenkäyntikuluja.
Todistelukustannukset
Asian näin päättyessä katson, että A on velvollinen korvaamaan valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudessa.
Velvollisena äänestyksen lopputulokseen nähden lausumaan valtion korvausvelvollisuudesta A:n oikeudenkäyntikuluja koskien olen määrien osalta samaa mieltä kuin enemmistö.
Lainvoimaisuus:
Lainvoimainen. Korkeimman oikeuden ratkaisu 12.04.2013 : Ei valituslupaa