27.1.2012

TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUDEN YKSIPUOLINEN TUOMIO JA TUOMIO 22.7.2011

Kantaja

Lindorff Oy

Vastaaja

A

Asia

Velkasuhteeseen perustuva saatava

RATKAISU

Yksipuolinen tuomio

Vastaaja velvoitetaan kantajan vaatimuksen mukaisesti maksamaan kantajalle:

1) pääomaa 135,91 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.4.2011 lukien,

2) korkojäämä 14,19 euroa,

3) muistutuskulut 20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.4.2011 lukien,

4) perintätoimien suorittamisesta aiheutuneet kulut yhteensä 108,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien, sekä

5) kantajan oikeudenkäyntikulut yhteensä 194 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Vaatimusten perusteet: Vastaajan ja Anttila Oy:n sekä vastaajan ja Stockmann Oyj Abp:n väliset postimyyntisopimukset. Vastaaja on jättänyt suorittamatta em. sopimuksiin perustuvat velvoitteensa ja velkojat ovat siirtäneet saatavat kantajalle.

Tuomio

Kantajan perintäkuluvaatimus hylätään 108,50 euroa ylittäviltä osin.

Perustelut

Yksipuolinen tuomio

Vastaaja ei ole vastannut määräajassa.

Tuomio

Kantaja on vaatinut perintäkuluja yhteensä 143,50 euroa lukuisista maksuvaatimuksista, jotka ovat kohdistuneet kahteen Anttila Oy:n ja yhteen Stockmann Oyj Abp:n kantajalle siirtämään saatavaan. Kantaja on haastehakemuksen perusteluosassa ilmoittanut erittelyn vaatimukselleen.

Käräjäoikeus on kehottanut kantajaa täydentämään haastehakemusta perintäkulujen osalta uhalla, että asia voidaan jättää tutkimatta tai hylätä. Kantaja ei ole toimittanut määräajassa täydennystä käräjäoikeudelle.

Saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt 4 §:n vastaisesti.

Saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa.

Kantaja ei ole kehotuksesta huolimatta täydentänyt perintäkuluvaatimustaan ja lisäksi käräjäoikeus katsoo, että kantaja on menetellyt perinnässä perintälain 4 §:ssä tarkoitetun hyvän perintätavan vastaisesti. Perintää ei ole suoritettu tarkoituksenmukaisesti, koska perintää on pitkitetty tarpeettomasti kahden Anttila Oy:n saatavan osalta, joiden maksuvaatimukset olisi voitu myös yhdistää, koska ensimmäinen maksuvaatimus on lähetetty vasta kaksi kuukautta viimeisimmän saatavan eräpäivästä lukien, sekä Stockmann Oyj Abp:n saatavan osalta, vaikka on ollut ilmeistä, että perintä on tuloksetonta. Kantajan menettelystä on aiheutunut vastaajalle kohtuuttomia ja tarpeettomia kuluja. Käräjäoikeus hylkää Anttila Oy:n saatavien osalta maksuvaatimukset aikavälillä 7.8.2009 - 13.2.2011 ja Stockmann Oyj Abp:n saatavan osalta maksuvaatimuksen 11.3.2011 eli yhteensä 35 euroa. Käräjäoikeus katsoo kohtuullisiksi perintäkuluiksi tässä asiassa yhteensä 108,50 euroa ja hylkää kantajan perintäkuluvaatimukset tämän ylittäviltä osin.

Perintäkuluja hylätään yhteensä 35 euroa.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Notaari Kaisa Ahla

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 27.1.2012

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on myöntänyt Lindorff Oy:lle jatkokäsittelyluvan 30.9.2011.

Valitus

Lindorff Oy on vaatinut, että A:n yhtiölle suoritettava korvaus perintäkuluista korotetaan kanteen mukaisesti 143,50 euroksi ja että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 640 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

A oli velvollinen maksamaan asiassa aiheutuneet perintäkulut. A ei ollut hänelle tiedoksiannetusta haasteesta huolimatta vastannut kanteeseen, joten asia olisi tullut ratkaista yksipuolisella tuomiolla vaatimusten mukaisesti. Esitetty perintäkuluvaatimus oli yksilöity eikä se ollut selvästi perusteeton. Lindorff Oy oli noudattanut hyvää perintätapaa. Lindorff Oy ei ollut tehnyt tarpeettomia toimenpiteitä tai viivytellyt perinnässä. Perintäkuluvaatimus oli lain sallimaa ylärajaa alhaisempi. Vaatimus ei ollut kohtuuton.

Käräjäoikeuden ei ollut tullut arvioida perintäkulujen kohtuullisuutta tai toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta viran puolesta. Käräjäoikeuden tuomio oli perustunut seikkoihin, joihin ei ollut asiassa vedottu ja joiden johdosta yhtiölle ei ollut varattu tilaisuutta lausua. Tuomiosta ei ilmennyt mihin lainkohtiin ratkaisu perustui.

Vastaus

A ei ole vastannut valitukseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Sovellettavat oikeusohjeet ja kanteen hyväksymisen edellytykset

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:n mukaan, jos asia koskee tietyn määräistä saamista ja kantaja ilmoittaa, ettei asia hänen käsityksensä mukaan ole riitainen, haastehakemuksessa on vaatimuksen perusteena tarpeen mainita ainoastaan ne seikat, joihin vaatimus välittömästi perustuu. Tällöin ei tarvitse ilmoittaa myöskään 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittuja todisteita. Haastehakemuksessa on kuitenkin täsmällisesti yksilöitävä se sopimus, sitoumus tai muu kirjallinen todiste, johon kantaja vetoaa.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n mukaan silloin, kun vastaaja, jota on kehotettu vastaamaan kirjallisesti asiassa, jossa sovinto on sallittu, ei ole antanut pyydettyä vastausta määräajassa, kanne hyväksytään yksipuolisella tuomiolla. Siltä osin kuin kantaja on luopunut kanteesta tai se on selvästi perusteeton, kanne hylätään tuomiolla.

Erääntyneiden saatavien perintään sovellettavan saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuneet kohtuulliset kulut. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista menettelyä ja lain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Sanotun lain 10 §:n mukaan perintäkulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Lain 10 c §:ssä on säädetty yläraja perintätoimenpiteiden kustannuksille kuluttajasaatavissa. Saman kuluttajasaatavan perinnästä velalliselta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään 190 euroa, jos saatavan pääoma on 250 euroa tai vähemmän.

Saatavien perinnästä annetun lain 2 §:n mukaan lain säännöksistä ei saa poiketa velallisen vahingoksi. Lain esitöiden (HE 199/1996 vp s. 11) mukaan säännösten pakottavuus merkitsee sitä, ettei niistä voida poiketa velallisen vahingoksi, vaikka velallinen siihen nimenomaisesti suostuisi.

A:lle oli 10.5.2011 annettu haastemiehen toimesta tiedoksi haaste nyt kysymyksessä olevassa asiassa. A ei ollut käräjäoikeuden asettamaan määräpäivään 24.5.2011 mennessä vastannut kanteeseen. Näin ollen edellytykset yksipuolisen tuomion antamiselle ovat olleet olemassa, mikäli kanteessa esitetty perintäkuluvaatimus on perusteeltaan ja määrältään ollut hyväksyttävissä.

Saatavien perinnästä annetun lain säännösten pakottavuus huomioon ottaen käräjäoikeuden on tullut kanteen selvää perusteettomuutta harkitessaan viran puolesta muun ohella arvioida, onko kysymyksessä olevien saatavien perinnässä noudatettu sanotun lain velallista suojaavia pakottavia säännöksiä.

Perintäkulujen tarpeellisuus ja kohtuullisuus

Lindorff Oy:n kä­rä­jäoikeudelle toimittamassa haastehakemuksessa oli eritelty ja yksilöity kustannuksiltaan kunkin velotun kolmen saatavan osalta ennen haastehakemuksen laatimista lähetetyt maksuvaatimukset ja muut suoritetut perintätoimet. Hovioikeus katsoo, että haastehakemuksesta ovat sitä täydentämättäkin oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin ilmenneet ne seikat, joihin perintäkuluvaatimus on välittömästi perustunut. Haastehakemus on siten ollut riittävän yksilöity tuomion perustaksi nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa summaarisessa velkomusasiassa.

Lindorff Oy on haastehakemuksessaan ilmoittanut velottujen saatavien tulleen yhtiön perittäviksi useina eri toimeksiantoina. Tämän vuoksi jokaisen saatavan osalta oli jouduttu tekemään erillisiä perintätoimia, esimerkiksi lähettämään maksuvaatimuksia. Niiden avulla oli pyritty saamaan vapaaehtoinen maksusuoritus.

Velalliselle on hyvän perintätavan mukaisesti varattava todellinen mahdollisuus suorittaa velkansa ennen oikeudenkäyntiä. Hyvän perintätavan vastaisina voidaan kuitenkin pitää toimenpiteitä, jotka jo etukäteen tiedetään tuloksettomiksi.

Asiassa ei ole ilmennyt, että yhtiöllä olisi ollut perustetta pitää ennen oikeudenkäyntiä suoritettuja perintätoimia ilmeisen tuloksettomina. Kunkin velotun saatavan pieni pääoma huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei yhtiö liioin ole maksuvaatimuksia lähettämällä aiheettomasti pitkittänyt perintää. Yhtiön mainitsemista toimenpiteistä ei ole pääteltävissä, että yhtiö olisi aiheuttanut A:lle edellä selostettujen pakottavien säännösten vastaisia tarpeettomia perintäkuluja.

Vaadittu perintäkulujen määrä, 143,50 euroa, alittaa edellä selostetun saatavien perinnästä annetun lain 10 c §:ssä säädetyn perintäkulujen enimmäismäärän. Hovioikeus katsoo, että vaadittuja perintäkuluja on siten pidettävä myös kohtuullisina.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A on velvollinen korvaamaan Lindorff Oy:lle saatavien perinnästä aiheutuneet perintäkulut kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Vastaavasti, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta. Lain esitöiden mukaan kyse on poikkeussäännöstä, jonka soveltaminen tulisi kysymykseen silloin, jos kokonaisuutena arvioiden kohtuullistamisen edellytykset täyttyisivät. Edellytysten täyttyminen vaatii kaikkien laissa mainittujen seikkojen punnintaa eikä mikään niistä yksinään voi synnyttää säännöksen tarkoittamaa kohtuuttomuutta (HE 107/1998 vp s. 20).

Lindorff Oy on voittanut muutoksenhakunsa ja sillä on siten ollut perusteltu syy muutoksenhakuun. Näin ollen yhtiöllä on lähtökohtaisesti oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan asian hävinneeltä A:lta. Hovioikeus kuitenkin toteaa, että Lindorff Oy on perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava yritys, kun taas A on yksityishenkilö, joten asianosaisten asema on olennaisesti erilainen niin oikeudenkäynnissä kuin taloudellisestikin. A ei ole riitauttanut yhtiön perintäkuluja koskenutta vaatimusta miltään osin käräjäoikeudessa eikä vastustanut muutoksenhakua. Ottaen huomioon yhtiön hovioikeudessa voittama määrä asialla on ollut yhtiölle vähäinen merkitys. Näistä syistä ja lisäksi A:lta perityn pääomankin määrään nähden hovioikeus katsoo, että A:n velvoittaminen korvaamaan yhtiölle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut osaksikaan olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta. Sen vuoksi Lindorff Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

A velvoitetaan korvaamaan Lindorff Oy:lle perintäkuluina 35 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 22.8.2011 lukien.

Lindorff Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.

Käräjäoikeuden yksipuoliseen tuomioon ei ole haettu muutosta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Paula Salonen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Tuovi Hyvärinen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Johanna Helminen

Lainvoimaisuus:

Lainvoimainen