Turun HO 11.10.2011 2182
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus, Tienpitäjän vastuu
- Hovioikeus
- Turun hovioikeus
- Tapausvuosi
- 2011
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 10/2114
- Asianumero
- THO:2011:6
- Ratkaisunumero
- 2182
VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 19.8.2010
Kantaja
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia
Vastaaja
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Asia
Vahingonkorvaus
Vireille
18.6.2009
Selostus asiasta/Riidattomat seikat
A niminen henkilö on kaatunut työaikana moottoritie E-18 levähdyspaikalla 23.2.2007 kello 3.40 aikaan ja satutti kaatuessaan ranteensa. Kantajayhtiö on maksanut työnantajan lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta kaatumisesta aiheutuneista vahingoista korvauksia yhteensä 2.881,75 euroa.
Tiehallinto hankkii tiehallinnosta annetun lain 2 §:n 4 momentin mukaisesti tienpitoon liittyvät tuotannolliset palvelut ja tuotteet ulkopuolisilta. Salon alueurakassa E-18 moottoritien hoitourakoitsijana on toiminut vuodesta 2006 lähtien Destia Oy. Vastaajan ja Destia Oy:n väliseen alueurakkasopimukseen on asetettu tienhoidon laadun varmistamiseksi sopimusehtoja. Urakkasopimuksessa on määritelty teiden talvihoitoluokat ja laatuvaatimukset ottaen huomioon teiden liikenteellinen merkitys. Talvihoitoluokkia on kuusi ja kanteessa tarkoitettu tie kuuluu korkeimpaan hoitoluokkaan Is. Kyseisen sopimuksen mukaiset levähdys- ja pysäköintialueiden laatuvaatimukset edellyttävät, että levähdys- ja pysäköintialueet liittymäväylineen on pidettävä turvallisesti läpiajettavassa kunnossa sateen aikana ja aurattava puhtaaksi samassa toimenpideajassa kuin pientareet. Sopimusehtojen mukaan levähdys- ja pysäköintialueet hiekoitetaan tarpeen mukaan.
Kantajan vaatimukset
Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle 2.881,75 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 14.12.2007 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun on kulunut kuukausi tuomion antamisesta. Kantajan oikeudenkäyntikulut ovat arvonlisäveroineen 2.943,25 euroa.
Kantajan perusteet
Kantajayhtiö on maksanut edellä riidattomissa seikoissa todetun vakuutuskorvauksen A:lle työnantajan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella ja vaatii tapaturmavakuutuslain 61 §:n perusteella suorittamaansa määrää vahingon aiheuttaneelta vastaajalta. A on kertonut kantajayhtiölle, että oli kaatunut 23.2.2007 kello 3.40 moottoritie E-18 Salon levähdyspaikalla ollessaan kiertämässä autoa väsymisen estämiseksi ja oli kaatuessaan satuttanut ranteensa. A:n mukaan levähdysalue oli ollut jäinen ja hiekoittamaton sekä jääpolanteinen. Sanottujen seikkojen perusteella Tiehallinto on maantielain 11 §:n mukaisena tienpitoviranomaisena laiminlyönyt maantielain 33 §:n mukaisen kunnossapitovelvollisuutensa, jonka seurauksena vakuutettu on kaatunut ja loukannut itsensä. Levähdyspaikka ei ollut liikennettä tyydyttävässä kunnossa, koska A ei voinut sitä turvallisesti käyttää. Tienpitäjän velvollisuutena on pitää levähdyspaikka sellaisessa kunnossa, että myös jalankulkijat ovat voineet sillä kulkea turvallisesti. Vastaajalla olisi ollut mahdollisuus toimenpiteillään estää yllättävän vaaratilanteen syntyminen. Tapahtuma-aikaan oli pakkaskeli, mutta vastaajan olisi siitä huolimatta pitänyt huolehtia siitä, ettei levähdyspaikalla pinta ole epätasainen ja jäinen. Vastaaja on ilmoittanut tarkastaneensa paikan, mutta ei ole suorittanut liukkauden torjuntaa taikka jääpolanteen poistoa.
Kantaja ei voi vähentää arvonlisäveron määrää verotuksessaan, koska kantaja ei ole vakuutustoiminnan osalta arvonlisäverovelvollinen.
Kantajalla ei ollut huomautettavaa vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrän osalta.
Vastaajan vastaus
Vastaaja on vastustanut kannetta ja vaatinut, että kanne hylätään sekä kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä lukien. Oikeudenkäyntikulujen määrä on 2.109,30 euroa.
Vastaajan perusteet
Tapahtumayönä 23.2.2007 ja sitä edeltävinä päivinä Salossa on vallinnut kova pakkassää, jonka vuoksi ajoradan pinta oli niin kuiva, että liukkauden torjunta oli tarpeetonta. Tie oli muutenkin laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa. Myöskään muilta tienkäyttäjiltä ei ennen tapahtumapäivää tullut tien kuntoon liittyviä ilmoituksia.
Alueurakkasopimuksen mukaisesti urakoitsija oli suorittanut tietarkastuksen 22.2.2007 ja todennut ajoradan olevan liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Olosuhteet eivät suoritetun tientarkastuksen jälkeen olleet muuttuneet tapahtumapäivän aamuun mennessä.
A on liukastunut tapaturmaisesti yöllä kello 3.40 ollessaan ehkäisemässä väsymystään jaloittelemalla levähdys- ja pysäköintialueen ajoradalla. Väsymyksen vuoksi A ei ole noudattanut tienkäyttäjältä vaadittavaa huolellisuutta. Mainituilla perusteilla vastaaja ei ole syyllistynyt E-18 moottoritien kunnossapidossa laiminlyöntiin eikä ole vahingonkorvausvastuussa kantajalle.
Vastaajalla ei ollut huomautettavaa kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrän osalta.
Todistelu
Kantajan kirjalliset todisteet
1) Tapaturmailmoitus 13.4.2007
2) Selvitys vahinkotapahtumasta
Teema; vahinkotapahtuman syy (kohta 4)
Kantajan henkilötodistelu
1) A
Todistusteema: Vahinkotapahtuma ja erityisesti levähdyspaikan liukkaus ja epätasaisuus
Vastaajan kirjalliset todisteet
1) Ote sopimusasiakirjasta "Teiden talvihoito- Laatuvaatimukset 2005" s. 7
Todistusteema: teiden talvihoitoluokat s. 7, hoitoluokkia yhteensä 6, 1s korkein hoitoluokka
2) Tierekisteriote
Todistusteema: teiden talvihoitoluokat, valtatie 1 kuuluu korkeimpaan hoitoluokkaan
3) ote sopimusasiakirjasta "Teiden talvihoito- Laatuvaatimukset 2005, s.10
Todistusteema: kitka-arvon ja kelin vastaavuus
4) Ote sopimusasiakirjasta "Teiden talvihoito - Laatuvaatimukset 2005" s. 14
Todistusteema: hoitoluokkaan Is kuuluvalle tielle asetetut laatuvaatimukset
5) Ote sopimusasiakirjasta "Teiden talvihoito - Laatuvaatimukset 2005" s.20
Teema; levähdys ja pysäköintialueet hiekoitetaan tarpeen mukaan
6) Ote sopimusasiakirjasta "Teiden talvihoito - Laatuvaatimukset 2005" s.8
Todistusteema: toimenpideajan määritelmä ja ajoradan laatuvaatimusten voimassaoloaika
7) Ote sopimusasiakirjasta "Teiden talvihoito - laatuvaatimukset 2005" S. 15
Todistusteema: liukkauden torjunta kylmissä olosuhteissa
8) Ilmatieteen laitoksen Ilmastopalvelun tuloste 4.8.2009
Todistusteema: vallinneet sääolosuhteet Salossa 19. - 23.2.2007, pakkasta reilusti, keliolosuhteet muuttumattomat
9) Urakoitsijan työmaapäiväkirjat 20.2.,21.2.,22.2., 27.2 .. sekä 28.2.2007
Todistusteema: suoritettu tietarkastus ja muut kunnossapitotoimet
10) Urakanvalvojana toimivan tiemestari B:n vahingosta antama lausunto 17.1.2008
Todistusteema: vallinneet olosuhteet ja arvio kuljettajan tuottamuksesta
Vastaajan henkilötodistelu
1) Tiehallinnon tiemestari B
Todistusteema: tien kunnolle asetetut laatuvaatimukset ja keliolosuhteet, A:n oma tuottamus, käsitys suoritetuista toimenpiteistä ja alueen kunnon tarkkailusta
2) Destia Oy:n työmaapäällikkö C
Todistusteema: tiellä toteutetut kunnossapitotoimenpiteet ennen tapahtumaa, Haukkalan levähdysalueen kunto, tarkastukset ja kunnossapitotoimet, tarve liukkauden torjuntaan, tietoisuus mahdollisesta liukkaudesta
Käräjäoikeuden ratkaisu
Perustelut
Näyttö tapahtumaolosuhteista
Todisteena olevan Ilmatieteenlaitoksen ilmastopalvelun 4.8.2009 päivätyn tulosteen mukaan Salon Suomusjärven mittauspaikalla oli kanteen perusteena olevan tapahtuman tapahtumispäivänä 23.2.2007 kello 3.00 ja 4.00 aikaan -23,4 celsiusasteen lämpötila ja edellisenä päivänä lämpötila oli ollut korkeimmillaan kello 16 aikaan -11,3 celsiusastetta. Vuorokauden sademäärät olivat olleet 19. - 23.2.2007 0 millimetriä ja lumensyvyys oli sanottuna aikana 18 senttimetriä.
Vastaajan todisteena esittämän otteen sopimusasiakirjasta "Teiden talvihoito - laatuvaatimukset 2005" sivun 20 kohdan 4.3 " Levähdys- ja pysäköimisalueen lumisuus" mukaan levähdys- ja pysäköintialueet liittymäväylineen on pidettävä läpiajettavassa kunnossa sateen aikana ja aurattava puhtaaksi samassa toimenpideajassa kuin pientareet. Kun lumisade on vähäinen, voidaan levähdys- ja pysäköintialue jättää tilapäisesti auraamatta, mikäli normaalisti puhdistettuna pidettävällä alueella on keskimäärin enintään 5 cm lunta. Levähdys- ja pysäköimisalueet liittymäväylineen hiekoitetaan tarpeen mukaan.
Todistajana kuultu kanteessa tarkoitetun vakuutuskorvauksen saaja autonkuljettaja A on kertonut, että hän oli kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ajamassa rekka-autoa Turusta Helsingin suuntaan valtatie yhdellä noin kello 3 aikaan ja oli tuntenut niin voimakasta väsymystä, että hän ei tuntenut pysyvänsä hereillä edes ajamalla auton ikkuna auki. A oli väsymyksen takia päättänyt pitää ajotauon virkistäytymistä varten suunniteltua aiemmin ja ajanut sen vuoksi valtatien varrella olevalle Haukkalan levähdyspaikalle. A oli pysäköinyt autonsa noin 50 metrin etäisyydelle levähdyspaikalla olleesta WC-rakennuksesta ja oli noussut autosta tarkoituksenaan kiertää kävellen auton ympäri, jotta olisi virkistynyt. A oli liukastunut, kaatunut ja loukannut kätensä melkein välittömästi sen jälkeen, kun hän oli laskeutunut autosta maahan. Levähdysalueen pinta oli jäinen eikä siinä ollut hiekkaa. A ei muistanut tarkemmin millainen pinta oli siinä kohdassa, mutta yleensä silloin levähdyspaikat olivat lumi- ja jääpolanteisia. A:lla oli jalassaan turvakengät, joissa oli karkea pohjakuvio.
Todistajana kuultu Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aluevastaava B on kertonut toimineensa kanteessa tarkoitettuna ajankohtana tiemestarina kyseisellä alueella, hänen tehtävänään oli valvoa tieurakkaa. Destia Oy hoiti vuodesta 2003 lähtien Salon alueurakkaa. B on kertonut, että levähdysalueiden talvikunnossapidolle ei ollut niin tarkkoja sääntöjä kuin tiealueille ja niiden aurausajat olivat pidempiä kuin pääteillä. Levähdysaluille ei ollut määrätty kitkavaatimuksia niin kuin tiealuille. Kanteessa tarkoitettuna ajankohtana oli pitkä kova pakkasjakso, jonka vuoksi tienpinta ei ollut liukas, hiekoitusta käytettiin vain moottoritien ramppien yläpäissä. Haukkalan levähdysalueen vessa oli kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ilkivallan johdosta vaurioitunut ja sen vuoksi siellä piti käydä usein korjaustehtävissä. Raskaan kaluston kuljettajat käyttivät paljon Haukkalan levähdysaluetta, koska sinne oli helppo ajaa ja siellä oli WC ja suihku käytettävissä. B ei muista, oliko levähdysalueella kanteessa tarkoitettuna ajankohtana lunta tai jäätä vai oliko maanpinta paljas. Haukkalan levähdysalueen liukkaudesta ei tullut huomautuksia tienkäyttäjiltä, vaikka huomautuksia tulee tienkäyttäjiltä nykyään helposti. Lumi- ja jääpolannetta poistetaan yleensä keväisin, jotta lumien sulaessa ei olisi paksua loskaa haittaamassa ajoa levähdysalueilla.
Todistajana kuultu Destia Oy:n työmaapäällikkö C on kertonut, että Haukkalan levähdyspaikalla oli wc ja suihku ja siellä oli tehty kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ilkivaltaa, jonka vuoksi paikalla käytiin urakaitsijan taholta usein. Tien kunto tarkastettiin normaalisti talviaikaan kerran viikossa silmämääräisesti alueella läpi ajamalla ja käydään tarvittaessa tarkastamassa vessan kunto jalkaisin. Määräysten mukaan liukkauden torjuntaa suoritetaan tarvittaessa. Kyseisenä ajankohtana oli yli 20 asteen pakkanen ja sen takia ei keli ollut liukas. Jos liukkautta olisi havaittu tarkastuksen aikana, olisi hiekoitettu. Kyseinen levähdyspaikka ei ollut liukkauden suhteen ongelmallinen eikä todistajan tietoon ole tullut siellä muita liukastumisia. Kyseisenä ajankohtana oli jatkunut pitkään pakkanen eikä ollut liukkauden torjunnan tarvetta. Levähdyspaikalla on normaalisti talvella lumi- ja jääpolannetta, myös kyseisenä ajankohtana oli.
Tien kunnossapitoa koskevat säännökset ja oikeuskäytäntö
Maantien kunnossapitoa koskevan maantielain 33 §:n mukaan maantie on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon liikenteen määrä ja laatu, tien liikenteellinen merkitys sekä säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika ja muut olosuhteet.
Kunnossapidossa on liikenteen toimivuuden ja liikenneturvallisuuden lisäksi otettava huomioon ympäristönäkökohdat.
Edellä mainitun lainkohdan esitöiden (HE 17/2004 vp. s.47-48) mukaan liikenne maanteihin liittyvillä kevyen liikenteen väylillä ja suojateillä on luonteeltaan samanlaista kuin katujen jalkakäytävillä. Väylänpitäjän vastuu varsinkin jalankulkijoiden liukastumisvahinkojen suhteen on oikeuskäytännössä muodostunut tiukaksi. Ajoradat pidetään kunnossa lähinnä moottoriajoneuvoliikennettä varten ja kevyen liikenteen väylät jalankulkua ja pyöräliikennettä varten. Samoin sääolosuhteet vaikuttavat varsinkin talvikunnossapidon tason arvioinnissa. Samoin vuorokauden ajalla olisi arvioinnissa merkitystä, koska kunnossapitotoimenpiteiden pääpaino kohdistetaan liikenteellisesti vilkkaimpaan aikaan.
Aikaisemman yleisistä teistä annetun lain voimassaoloaikana korkein oikeus on katsonut, että tienpitäjä ei ollut velvollinen hiekoittamaan jalankulkijoiden käyttämiä tien reunoja (KKO 1992:95), mutta yleiseen tiehen liittyvän jalankulku- ja pyörätien hiekoittamatta jättäminen liukkauden torjumiseksi johti tienpitäjän korvausvastuuseen jalankulkijan kaatumisesta johtuneista vahingoista (KKO1996:71). Kadun osalta, joka oli tarkoitettu myös jalankulkuun, on korkein oikeus katsonut kaupungin olleen tienpitäjänä korvausvelvollinen vahingosta, joka aiheutui jalankulkijan liukastumisesta sen takia, että kaupunki oli laiminlyönyt ryhtyä jalankulkijoiden turvallisuuden kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin liukkauden välttämiseksi (KKO 1983-II-105).
Johtopäätökset säännösten tulkinnasta
Edellä selostettujen maantielain 33 §:n, sen esitöiden ja korkeimman oikeuden oikeuskäytännön perusteella moottoriajoneuvoliikenteelle tarkoitetulla tiealueella liukkauden torjuntatoimenpiteet määräytyvät moottoriajoneuvoliikenteen turvallisuuden mukaan eikä erityisiin jalankulkijoiden liukastumisen torjuntatoimiin tarvitse tienpitäjän ryhtyä, mutta maanteihin liittyvillä kevyen liikenteen käyttöön tarkoitetuilla väylillä ja suojateillä on poikkeuksellisia ja äkillisiä säätilanmuutoksia lukuunottamatta tienpitäjän huolehdittava riittävistä toimenpiteistä jalankulkijoiden liukastumisten estämiseksi. Ratkaisevaa tienpitäjän vastuun kannalta on siis, onko kanteessa tarkoitettu levähdysalue katsottava tarkoitetuksi moottoriajoneuvoliikenteen käyttöön vai kevyen liikenteen käyttöön.
Johtopäätökset näytöstä
Asiassa on riidatonta, että kanteessa tarkoitetun vahingon kärsinyt A oli loukannut itsensä liukastuttuaan kanteessa tarkoitetulla levähdysalueella ja kaaduttuaan sen takia. Riitaa on siitä, onko liukastuminen johtunut vastaajatahon vastuulla olevasta laiminlyönnistä torjua levähdyspaikan liukkaus vai A:n omasta huolimattomasta kulkemisesta.
A:n ja C:n kertomusten perusteella sekä osaksi myös Ilmatieteenlaitoksen edellä mainitun tulosteen perusteella on näytetty, että levähdyspaikan maanpinta oli luminen ja jäinen, mutta kovan pakkasen takia se ei ollut ainakaan moottoriajoneuvoliikenteen kannalta erityisen liukas, vaikka se oli hiekoittamaton. Moottoriajoneuvoja huomattavasti kevyempi jalankulkija saattaa kuitenkin kovallakin pakkasella liukastua, jos kovan jään päällä on esimerkiksi irtolunta, kuten kevyttä pakkaslunta tai tienpinnasta irronnutta lunta. Jalankulkija voi myös kompastua epätasaisella jääpolanteella, jonka päällä on irtolunta.
Ottaen huomioon sen, että levähdysalueella oli rakennus, jossa oli tienkäyttäjien käyttöön tarkoitettu wc ja suihkutila, oli levähdysalue tehty sitä varten, että moottoriajoneuvoilla moottoritiellä liikkuvat ihmiset kulkevat ainakin lyhyitä matkoja jalkaisin alueella. Pysähdystauko levähdysalueella käytetään usein jaloitteluun. Verrattaessa moottoritien levähdysaluetta maantielaissa tarkoitettuun tiehen, johon ei liity erillistä kevyen liikenteen väylää ja jonka reunaa siten jalankulkijat ja pyöräilijät käyttävät ja toisaalta maanteihin liittyviin kevyen liikenteen väyliin, on levähdysaluetta kuitenkin pidettävä lähinnä sellaisiin maanteihin verrattavana pääasiassa moottoriajoneuvoliikenteelle tarkoitettuna alueena, jota käytetään myös lyhyitä matkoja jalankulkuun. Siten levähdysalueen liukkauden torjunta määräytyy moottoriajoneuvoliikenteen tarpeiden mukaisesti. B:n ja C:n kertomuksilla ja niitä tukevalla ilmatieteen laitoksen edellä mainitulla tulosteella on näytetty, että kovan pakkasen takia ei levähdysalueen pinnan lumi- ja jääpolanne ollut siten liukas, että moottoriajoneuvoliikenteen kannalta liukkauden torjunta olisi ollut tarpeen. Siten ei ole näytetty, että vastaaja olisi aiheuttanut kanteessa tarkoitettua vahinkoa tuottamuksellaan laiminlyömällä tarpeellisen liukkauden torjunnan ja sen vuoksi kanne on hylättävä.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Kantaja velvoitetaan maksamaan vastaajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.109,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta.
Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet
Käräjätuomari Olli Kuusinen
TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 11.10.2011
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 19.8.2010 nro 21118
(liitteenä)
Asia
Vahingonkorvaus
Valittaja
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia
Vastapuoli
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia (jäljempänä myös Fennia) on käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen toistaen vaatinut, että Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) velvoitetaan suorittamaan sille 2.881,75 euroa korkoineen 14.12.2007 lukien ja korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa korkoineen.
Valitustaan Fennia on perustellut sillä, että käräjäoikeuden tuomiossa selostettu liukastuminen oli johtunut ELY-keskuksen laiminlyönnistä pitää tapahtumapaikka kunnossa.
Vastaus
ELY-keskus on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja että Fennia velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
1. Asiassa on riidatonta, että käräjäoikeuden tuomiossa mainittu vahingonkorvauksen saaja A on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin liukastunut tiehen kuuluvalla levähdyspaikalla ja että ELY-keskus on vastannut sanotun levähdyspaikan kunnossapidosta.
2. Asiaan sovellettavan maantielain 33 §:n 1 momentin mukaan maantie on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon liikenteen määrä ja laatu, tien liikenteellinen merkitys sekä säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika ja muut olosuhteet.
3. Edellä selostettua säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 17/2004 vp, s. 47) todetaan, että tienpitäjän tienpitovastuu perustuu tuottamukselle eli siihen, että tienpitoviranomainen syyllistyy tien kunnossapidossa johonkin laiminlyöntiin tai muuhun virheeseen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:1998:147 lausutun mukaisesti tienpitäjä on velvollinen korvaamaan tien kunnossapidon puutteellisuudesta aiheutuneen vahingon, ellei ole selvitetty, että vahinko ei ole johtunut tienpitäjän laiminlyönnistä.
4. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (s. 48) todetaan edelleen, että kunnossapitotoimet täytyy kohdentaa sopivasti liikenteen laadun kannalta. Ajoradat pidetään kunnossa lähinnä moottoriajoneuvoliikennettä varten ja kevyen liikenteen väylät jalankulkua ja pyöräliikennettä varten. Sen vuoksi on perusteltua katsoa, että kunnossapitovastuun sisältö määräytyy kunkin tienosan osalta erikseen sen mukaan, mitä edellä 2 kohdassa selostettu säännös huomioon ottaen tien pitäminen tyydyttävässä kunnossa edellyttää.
5. Se, että tienpitäjän kunnossapitoalueella liukastutaan, ei yksinään osoita tienpitäjän tuottamusta, vaan velvollisuus selvittää tuottamuksen puute on edellä 3 kohdassa lausuttu huomioon ottaen tienpitäjällä.
6. Siitä, että kyseessä on ollut levähdysalue, voidaan päätellä, että sitä käytetään yleisesti liikkumiseen jalan. Näin ollen alueen kunnossapidolta on voitu edellyttää, että sillä on myös talviolosuhteissa turvallista liikkua jalan.
7. Asiassa kuultujen todistajien kertomuksista voidaan päätellä, että levähdysalue on ollut jäinen ja hiekoittamaton.
8. ELY-keskus on vedonnut siihen, että levähdysalue ei jäisyydestään huolimatta ollut ollut liukas, koska pakkasta oli ollut yli 20 astetta. Riittävää selvitystä ei ole kuitenkaan esitetty siitä, että pakkasesta johtuen jalankulkijan olisi ollut turvallista liikkua alueella.
9. Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen asiassa on selvitetty, että A:n liukastuminen levähdysalueella on aiheutunut alueen liukkaudesta, joka puolestaan on johtunut tienpitäjän laiminlyönnistä pitää alue sellaisessa kunnossa, että jalankulkijan on ollut turvallista kulkea siellä.
10. Kerrotuilla ja kanteen muutoin riidattomilla perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia vapautetaan siinä määrätystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus velvoitetaan suorittamaan Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennialle tämän tapaturmavakuutuksen perusteella maksamia korvauksia 2.881,75 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 14.12.20007 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa käräjäoikeuden osalta 2.943,25 euroa ja hovioikeuden osalta 969 euroa, kumpikin määrä korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskeva vaatimus hylätään.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen
hovioikeudenneuvos Seija Uitto
viskaali Erkki Reijonen (HOL 9 §)
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 27.6.2012 : Ei valituslupaa