17.1.2008

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

MUSTASAAREN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 14.3.2006

Kantaja A

Vastaaja Potilasvakuutuskeskus

SELOSTUS ASIASTA

Asian tausta

A:lle on 5.7.2001 aluesairaalassa tehty oikean polven tähystysleikkaus yli puoli vuotta kestäneiden polvikipujen vuoksi. Leikkauksessa todettiin nivelrikko sekä reisiluun että sääriluun puolella. Lisäksi polvilumpion todettiin sijaitsevan uomansa ulkosyrjällä. Tämän vuoksi A:lle tehtiin avoimena leikkauksena polven kireän ulkokapselin avaus.

A toipui leikkauksen jälkeen aluksi odotetusti ja hänet kotiutettiin leikkauksen jälkeisenä päivänä. A joutui kuitenkin ottamaan uudelleen yhteyttä sairaalan poliklinikalle 19.7.2001 polven kivun ja turvotuksen vuoksi. Polvipunktiossa todettiin märkäistä nivelnestettä, josta otetussa bakteeriviljelynäytteessä kasvoi Stafylococcus aureus- bakteeri. A otettiin sairaalan vuodeosastolle ja hänelle aloitettiin laskimonsisäinen antibioottihoito. Tilanne ei heti rauhoittunut ja tulehdushoidon tehostamiseksi asennettiin 21.7.2001 huuhteluletkut, jolloin tulehdus rauhoittui. A kotiutettiin 29.7.2001, minkä jälkeen antibioottihoitoa jatkettiin tablettilääkityksenä.

A:n oikean polven oireilut ovat jatkuneet ja hän on hakenut Potilasvakuutuskeskukselta korvausta polvileikkauksen jälkeisestä infektiosta.

- - -

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että Potilasvakuutuskeskus velvoitetaan suorittamaan hänelle potilasvahinkolain mukaisena vahingonkorvauksena potilasvahingon perusteella kivusta ja särystä 2.800 euroa ja pysyvänä haittana 3.700 euroa potilasvahinkolain 10 §:n mukaisine korotuksineen 16.9.2002 lukien.

Perusteet

Leikkauksen jälkeinen infektio on aiheuttanut A:lle paljon kipua ja särkyä sekä hoitovaiheessa että sen jälkeenkin. Leikkauksen jälkeinen infektio on lisäksi aiheuttanut A:lle ylimääräistä ja kivuliasta hoitoa; sairaalassaolo ajalla 19.7.2001, polven kirurginen huuhtelu 21.7.2001 sekä kuntoutus ajalla 14.5-31.5.2002. Kyseiset toimenpiteet ja sairaalassaolo olisivat olleet vältettävissä ilman infektiota. A:n toipuminen on pitkittynyt ja infektio on jopa sellaisenaan jättänyt A:lle pysyvän vian ja haitan. Oikean polven vaivat ovat koko ajan lisääntyneet. Oikean polven liikelaajuudet ovat lisäksi huonommat kuin vasemmassa ja oikean polven yliojennus on rajoittuneempi verrattuna vasempaan, kuten myös polven koukistus. Vamma vaikeuttaa olennaisesti A:n työntekoa.

Tehdyissä röntgenkuvauksissa ennen leikkausta vuodelta 2001 ja röntgenkuvia verrattaessa vuoteen 2003, nivelrikko on edennyt oikeassa polvessa, sen sijaan vasemmassa polvessa ei ole nivelrikkomuutoksia.

- - -

A:n oireita ja hänelle suoritettuja toimenpiteitä ei miltään osin voida pitää vähäisinä. Infektiota on pidettävä ennakoimattomana eikä voida vaatia että A:n tulee kärsiä suoritetut toimenpiteet ja hoidot ilman erillistä korvausta. Korvaus tulee siten suorittaa potilasvahinkolain 2 §:n 3 kohdan mukaisesti kanteessa vaaditulla tavalla.

Korvausmäärät

A:n kärsimä kipu ja särky on liikennevahinkolautakunnan normien mukaan luokiteltava luokkaan B 2 "lievää vaikeammat vammat", koska vamma on aiheuttanut pysyvän vian ja haitan ja se on vaatinut leikkaushoitoa. - - -

Vahingonkorvaus pysyvän vian ja haitan osalta asettuu liikennevahinkolautakunnan normien mukaisesti haittaluokkaan 2, jossa on huomioitu ikävähennykset. - - -

VASTAUS

Vaatimukset

Potilasvakuutuskeskus on vaatinut, että kanne hylätään perusteettomana.

Perusteet

A:lle ei ole aiheutunut potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa korvattavaksi henkilövahingoksi säädettyä nk. "ei siedettävää" infektiovahinkoa. Kanteessa esitetyt henkilövahingot eivät siten kuulu potilasvakuutuksesta korvattaviksi vahingoiksi.

Kaikkeen lääketieteelliseen toimintaan liittyy riskejä ei-toivotuista seurauksista. Voimassaolevan lain mukaan infektiovahinko korvataan, jos infektio on alkanut hoitotoimenpiteestä, vaikka infektio olisi saanut alkunsa potilaan omista bakteereista. Korvattavuudelta ei vaadita, että infektio olisi voitu välttää toisin toimimalla. A:n infektiota voidaan riidattomasti pitää ennakoimattomana. Ennakoimattoman infektion korvattavuudelta edellytetään kuitenkin siedettävyysharkintaa, jossa otetaan huomioon infektion aiheuttaman vahingon vakavuus sekä vakavuuden suhteuttamista käsiteltävänä olleen sairauden laatuun ja vaikeusasteeseen ja vielä potilaan muuhun terveydentilaan. Potilaalla ei ole oikeutta saada korvausta sellaisesta infektiosta, jonka hänen tulisi vahinkona sietää. - - -

A:n perussairautena on oikean polven nivelrikkosairaus. Ensimmäisen kerran polvi on oireillut jo 1980-luvulla, jolloin myös oli tehty polvitähystys. Tämän jälkeen nivelrikkosairaus oli vuosien saatossa edennyt seurauksin, että keväällä 2001 A:n osalta päädyttiin tähystysleikkaukseen.

Ottaen huomioon nivelrikkosairauden perusluonne ja vertaamalla sitä A:n nivelrikkosairauteen ennen infektiota ja infektion jälkeiseen kehitykseen, ei voida todeta A:n nivelrikkosairauden etenemisessä mitään normaalista sairaudesta poikkeavaa, joka voisi selittyä infektiosta johtuvaksi seuraukseksi. A:n nivelrikkosairauden eteneminen olisi todennäköisesti ollut samanlainen ilman infektiota.

Infektiosta on aiheutunut pitkittynyt toipuminen leikkauksesta, 10 päivää ylimääräistä sairaalahoitoa ja kahden kuukauden pituinen antibioottihoito. Näin ollen infektiosta seurannut vahinko ei ole niin vakava, kun se suhteutetaan A:n sairauden laatuun, vaikeusasteeseen ja hänen muuhun terveydentilaan, että A olisi oikeutettu vaatimaansa korvaukseen potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. - - -

TODISTEET

- - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Näytön selostaminen

- - -

Ratkaisun perustelut

- - -

Käräjäoikeus on katsonut, että A:n perussairaus, polven nivelrikko, on luonteeltaan vakava. Saadun selvityksen perusteella voidaan olettaa, että A:n polven nykyoireet ovat pääosin seurausta A:n perussairaudesta ja että leikkauksen jälkeinen infektio on jossain määrin nopeuttanut nivelrikon etenemistä. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n oikean polvinivelen infektiota on pidettävä vahinkona, joka potilaan on potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan siedettävä. Aiheutunut vahinko ei ole ollut niin vakava verrattuna hoidettavana olleeseen sairauteen ja A:n muuhun terveydentilaan, että vahinkoa voidaan pitää korvattavana.

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

- - -

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johan Karlais.

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.1.2008

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

PÄÄKÄSITTELY

Hovioikeus on 13.11.2007 toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Valitus

Vaatimukset

A on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä korvausvaatimukset.

Perusteet

A on polvileikkauksen jälkeen saanut infektion, jota on pidettävä potilasvahinkona. Tämä potilasvahinko on luonteeltaan sellainen vahinko, jota potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan A:n ei ole tarvinnut sietää ja josta siten tulee suorittaa hänelle korvaus.

A:n perussairaus, polven nivelrikko, on ollut luonteeltaan vakava. A:lle on kuitenkin aiheutunut potilasvahinko infektion nopeutettua nivelrikkoa polvessa. Infektion hoito on ollut huomattavasti vaativampaa ja työläämpää kuin sitä edeltänyt varsinainen nivelrikkoleikkaus. A on infektion seurauksena joutunut sietämään 11 päivää kestävän sairaalahoidon, sen jälkeisen kuntoutuksen lääkehoitoineen sekä jatkuvan säryn, joka on rajoittanut A:n liikkumista ja vaikeuttanut hänen työnsaantimahdollisuuksiaan. Infektioriskin ollessa tässä tapauksessa hyvin alhainen, alle kaksi prosenttia, siedettävyyskynnystä ei tule asettaa niin korkealle kuin leikkauksissa, joiden seurauksena infektio on todennäköisempi. Infektiosta on aiheutunut pysyvä vika tai haitta, joka on haittaluokaltaan kaksi.

Vastaus

Vaatimukset

Potilasvakuutuskeskus on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio on oikea niin näytön arvioinnin, potilasvahinkolain tulkinnan kuin lopputuloksenkin osalta. A:lle suoritetun tähystysleikkauksen jälkeinen nivelrikkosairauden kehittyminen ei ole johtunut infektiosta eikä infektiosta ole muutoinkaan aiheutunut A:lle sellaisia pysyviä seurauksia, joiden johdosta infektiota olisi pidettävä potilasvahinkolain mukaisena korvaukseen oikeuttavana, ei-siedettävänä infektiovahinkona.

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisessa siedettävyysarvioinnissa ei kiinnitetä huomiota infektion akuuttivaiheen seurauksiin eli tässä tapauksessa A:n pitkittyneeseen toipumiseen, tilapäiseen kipuiluun ja liikkumisrajoittuneisuuteen. Ensisijaisesti siedettävyysarvioinnissa on sen sijaan otettava huomioon toisaalta sairauden hoidon ja toisaalta sen hoitamattomuuden riskit ja seuraukset. A:n nivelrikkosairaudesta on itsessään seurannut merkittävää haittaa hänen jokapäiväiselle elämälleen ja hänen yleisen toimintakykynsä huomattavaa rajoittumista. A:n polvioireet, jotka olisivat ilman leikkausta pahentuneet ja aiheuttaneet entistä merkittävämpiä kipuja ja liikkumisrajoituksia, johtuvat hänen perussairaudestaan eli polven nivelrikosta. Potilasvahinkolain 1.5.1999 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen infektioiden korvattavuus on rajoitettu koskemaan sellaisia tapauksia, joissa infektio lähes raunioittaa ihmisen terveyden ja elämänlaadun. Tavanomaiset infektiot, jollaiseksi myös A:n infektio on lääketieteellisesti arvioitava, eivät enää uudistuksen jälkeen ole korvattavia. Näin ollen kyse on siedettävästä infektiovahingosta. Joka tapauksessa pysyvän vian tai haitan haittaluokka voi olla korkeintaan kaksi.

Todistelu

Hovioikeudessa on otettu vastaan kirjallisina todisteina A:n sairauskertomukset aluesairaalan kirurgiselta ja fysiatriselta osastolta, kirurgi B:n lausunto, Potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuositus, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto liitteineen sekä erikoislääkäri C:n lausunto. Hovioikeudessa on kuulusteltu todistajina B:tä ja C:tä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tausta

Tapahtumista

A:lla on ollut perussairautena polven nivelrikko, mistä syystä hän on hakeutunut lääkäriin 17.5.2001. Sairaalassa A:n polvesta on 5.7.2001 tähystysleikkauksessa poistettu epästabiilia rustoa ja avoimena leikkauksena on tehty polven ulkosyrjän lumpion viereisen lihaskalvon halkaisu. A on kotiutettu leikkausta seuraavana päivänä.

A on 19.7.2001 kirjautunut uudelleen sairaalaan polven kuumotuksen, turvotuksen ja kivuliaisuuden vuoksi. A:n polvi on tähystysleikkauksen seurauksena infektoitunut ja se on 19.7.2001 punktoitu kahdesti. Samalla on aloitettu suonensisäisesti antibioottihoito. A:n polvessa on sairaalassa 21.7.2001 todettu Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttama infektio, minkä vuoksi A:lle on tehty polven kirurginen huuhtelu sekä antibioottihoitoa on jatkettu. A:n polven infektio on hoidon ansiosta rauhoittunut ja hänet on kotiutettu. A on ollut polven leikkauksen jälkeen aiheutuneen infektion vuoksi sairaalahoidossa 19.-29.7.2001. A:lle kotiuttamisajankohtana määrätty suun kautta otettava antibioottihoito on lopetettu seurantakäynnillä 27.9.2001. A on ollut 14.-31.5.2002 kuntoutettavana polvensa vuoksi.

Polven infektoituminen on pitkittänyt A:n toipumista leikkauksesta, aiheuttanut hänelle kipuilua ja liikkumisrajoittuneisuutta. Infektioriski A:n polven tähystysleikkauksessa on ollut alle kaksi prosenttia.

Kysymyksenasettelu

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä alkaneesta infektiosta, jollei potilaan ole siedettävä vahinkoa ottaen huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.

Riidatonta on, että A:n saama infektio on aiheutunut hänelle annetun leikkaushoidon seurauksena. Riidanalaista on, onko A:n sairastaman nivelrikon nopeutuminen todennäköisesti johtunut infektiosta. Asiassa on kysymys myös siitä, onko infektiosta mahdollisesti aiheutunut pysyvä vika ja haitta samoin kuin siitä riidattomasti aiheutunut kipu ja särky sellaisia vahinkoja, jotka A:n olisi tullut edellä mainitun lainkohdan nojalla joka tapauksessa sietää.

Näyttö, sen arviointi ja johtopäätökset

Onko nivelrikon paheneminen todennäköisesti aiheutunut infektiosta (pysyvä vika tai haitta)

Tilanne ennen leikkausta

Kirjallisena todisteena esitetyn A:n sairauskertomuksen mukaan A:lla oli Pietarsaaren sairaalassa 17.5.2001 otetuissa natiiviröntgenkuvissa todettu oikeassa polvessa alkavaa nivelrikkoa. Kirjallisista todisteista käy ilmi, että 5.7.2001 suoritetussa niveltähystyksessä oli todettu A:n polvilumpion ulkosivulle kääntymistä, runsasta nivelkalvon tulehdusta, polven sisäpuolen nivelkierukan huomattavaa rappeutumista, reisiluun ja sääriluun sisänivelpinnan rikkonaisuutta sekä ruston hapsuisuutta ja irtoilevaisuutta.

A:ta hoitanut ja hänen polvensa operoinut kirurgi B on kertonut, että A:n oikeassa polvessa oli ollut alkavaa nivelrikkoa erityisesti polven sivunivelessä, mikä oli näkynyt selvästi myös tehdyssä tähystyksessä. B:n kertomuksen mukaan A:n polvilumpion siirtymä oli 5.7.2001 eli niveltähystyksen ajankohtana ollut vammaluokitukseltaan keskiasteinen ja nivelrikko muutoin lievä. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, kirurgian erikoislääkäri C:n mukaan A:n oikeassa polvessa oli ollut vuonna 2001 myös pysyvästi sen toimintaa haittaavia muita vikoja verraten pitkälle edenneen nivelrikon vuoksi. C on arvioinut, että A:n polven nivelrustomuutos oli ollut asteeltaan keskivaikea.

Infektion vaikutus nivelrikon kehittymiseen

Potilasvahinkolautakunnan mukaan infektio oli mahdollisesti hieman jouduttanut polvessa jo aiemmin todetun nivelrikon etenemistä, mutta lausuntoajankohtana A:lla olleet polven oireet olivat pääosin peräisin hänellä jo ennen leikkausta olleesta nivelrikosta.

B on uudistanut kirjallisesti antamansa lausunnon. Leikkauksen jälkeinen nivelen sisäinen infektio oli ollut syynä A:n oikean polven pahentuneeseen nivelrikkoon. A:n oikean polven nivelrako oli madaltunut 50 prosenttia verrattaessa keskenään röntgenkuvia ajalta ennen leikkausta vuonna 2001 ja leikkauksen jälkeen joulukuussa 2003. Näin ollen nivelrikko oli selvästi edennyt A:n oikeassa polvessa, kun taas vasemmassa polvessa ei ollut ollut havaittavissa nivelrikkomuutoksia. B:n kertomuksen mukaan infektiosta oli jäänyt pysyvä vika tai haitta A:lle ottaen huomioon, ettei A olisi saattanut myöhemmin tarvita lainkaan tekonivelleikkausta tai että hän ainakin olisi tarvinnut sen vasta hyvin pitkän ajan kuluttua.

C on uudistanut kirjallisena todisteena olevan, 18.10.2004 antamansa kirjallisen lausunnon. C:n mukaan nivelrikon etenemistapa ja -nopeus eivät tässä tapauksessa olleet olleet niin poikkeuksellisia, että olisi syytä olettaa nimenomaan kyseisen infektion olleen ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa nivelrikkosairauden kulkuun. Nivelrikon eteneminen ja vaikeutuminen olisi ollut todennäköisesti jokseenkin sama ilman infektiotakin. Korkeintaan 10-20 prosenttia myöhemmästä nivelrikosta on selitettävissä infektioperäiseksi. A:n polvesta otetuista röntgenkuvista ei ole havaittavissa, että A:lle olisi tullut infektiolle ominaisia pesäkemäisiä luustomuutoksia. C onkin katsonut, että A:n polvi on 5.7.2001 tehdyn leikkauksen jälkeen jäänyt epävakaiseksi, mikä on ollut merkittävä seikka nivelrikon etenemisessä. Jos leikkausta ei olisi tuolloin tehty, olisi A:n polven tilanne C:n mukaan hyvin paljon samanlainen tänä päivänä perussairautena olevasta nivelrikosta johtuen. C on pitänyt suhteellisen tavallisena, ettei nivelrikkosairaus etene tasaisesti molemmissa polvissa varsinkin, kun oikeassa polvessa oli todettu sen ulkosivustan ruston pettämisongelma (ns. länkisääriongelma).

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) 6.10.2005 antamassa lausunnossa on hyväksytty sen pysyvän asiantuntijan, lääketieteen tohtori D:n kanta, että A:lla oli ollut ennen infektiovahinkoakin oikeassa polvessa sisänivelnastan nivelrikko ja että kaksi vuotta myöhemmin se ei ollut edennyt enempää kuin lääketieteellisen kokemuksen mukaan nivelrikon odottaisi tavanomaisen kulun mukaan etenevän. Dosentti E:n TEO:lle antaman lausunnon mukaan A:n polven oireilu tällä hetkellä johtuu nivelrikosta. Dosentti F:n lausunnon mukaan infektiossa oli sinänsä ollut kyse vakavasta komplikaatiosta, josta oli ollut merkittäviä jälkiseurauksia ja joka oli todennäköisesti pahentanut selkeästi perussairautta. F on kuitenkin myös katsonut, ettei pysyvää vikaa tai haittaa ole syntynyt, koska vastaava nivelrikon olennainen pahentuminen olisi tapahtunut kuitenkin, joskin jonkin verran hitaammalla aikataululla.

Kirjallisista todisteista potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuositus, TEO:n lausunto ja sen liitteenä olevat E:n ja D:n lausunnot tukevat C:n kertomusta siitä, että infektio ei ole todennäköisesti ollenkaan tai ainakaan merkityksellisellä tavalla vaikuttanut perussairauden pahentumiseen. Vastaanotetusta todistelusta vain B:n kertomus ja hänen kirjallinen lausuntonsa tukevat päätelmää, että infektio on aiheuttanut A:lle pysyvän vian tai haitan.

Hovioikeus katsoo esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella asiassa jääneen näyttämättä, että infektio olisi todennäköisesti ja olennaisella tavalla vaikuttanut A:n perussairauden kehittymiseen ja siten hänen polvensa toimintakykyyn. Hovioikeuden päätelmää tukevat todistaja C:n kertomus infektiolle ominaisten pesäkemäisten luustomuutosten puuttumisesta ja kirjallisina todisteina esitetyt potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuositus, TEO:n lausunto ja sen liitteenä olevat F:n ja D:n lausunnot. Se, että B:n kertomuksen mukaan A:n oikean polven nivelrako oli madaltunut 50 prosenttia vuosina 2001-2003, ei yksin riitä saattamaan todennäköiseksi, että madaltuminen olisi johtunut pääasiallisesti infektiosta. Infektiolla on saattanut olla jotakin vaikutusta A:n perussairauteen, mutta tämä vaikutus ei ole ollut ainakaan siinä määrin huomattava tai jo 5.7.2001 keskivaikeaksi luokiteltavan perussairauden aiheuttamista seurauksista sillä tavoin erotettavissa, että A:lle voitaisiin katsoa infektion vuoksi aiheutuneen pysyvää vikaa tai haittaa.

Vahingon siedettävyys

Tämän jälkeen kysymys on siitä, muodostavatko A:lle infektiosta riidattomasti aiheutuneet seuraukset eli 11 päivän sairaalahoito, sen jälkeinen kuntoutus sekä jatkuva kipu sellaisen vahingon, jonka A:n olisi tullut potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin perustein sietää. Potilasvakuutuskeskus on myöntänyt A:n kivusta ja särystä esittämän korvausvaatimuksen määrän oikeaksi. Se ei ole sinänsä kiistänyt sitä, etteikö A:lle ole aiheutunut infektiosta kipua ja särkyä, vaan korvausvaatimus on kiistetty nimenomaan sillä perusteella, että A:n olisi tullut sietää vahinko.

Siedettävyysarvioinnissa huomioon otettavia perusteita ovat lain mukaan infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olevan sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila. Laista ei kuitenkaan suoraan ilmene, mikä näiden eri perusteiden merkitys on ja miten niitä on keskenään painotettava. Niin kuin lainkohtaa koskevasta hallituksen esityksestä (91/1998 vp.) ilmenee, keskeinen arviointiperuste on infektion ennakoitavuus eli infektion riski yksittäistapauksessa. Jos infektioriskin voidaan arvioida olevan vain prosentin parin luokkaa, voidaan hallituksen esityksen mukaan infektion katsoa kohtaavan potilaita varsin sattumanvaraisesti, jolloin riskintasaus potilaiden kesken lähtökohtaisesti on perusteltua. Milloin potilaan sairauteen tai hoitoon liittyisi taas kliinisesti merkitsevä infektion riski tai kun infektion riski potilaasta johtuvista yksilöllisistä syistä olisi tavanomaista korkeampi, potilaan olisi yleensä siedettävä infektio sairauteen ja sen hoitoon kuuluvana yleisenä komplikaatioriskinä. Infektiosta aiheutuneen vahingon vakavuus voidaan ottaa huomioon siten, että matalasta infektioriskistä huolimatta tavanomaiset, pinnalliset leikkaushaavainfektiot potilaan olisi siedettävä (s. 10 ja 24).

A:n polven infektio oli syntynyt nivelen sisällä nivelnesteessä, joten kyseessä oli ollut yvähaavainfektio, jonka rauhoittamiseksi oli poikkeuksellisesti käytetty paikallisesti antibioottia 11 päivän ajan, minkä lisäksi A:lle oli määrätty jatketusti myös suun kautta antibioottihoitoa lähes kahdeksi kuukaudeksi. B:n mukaan infektion hoitaminen oli ollut toimenpiteenä paljon raskaampi kuin itse tähystysleikkaus.

A:lle aiheutuneesta infektiosta C on kertonut, ettei kyse ollut ollut voimakkuudeltaan ja vaaditulta hoitojaksoltaan vakavasta, vaan keskimääräisestä infektiosta, koska infektion aiheuttaja oli ollut tiedossa (Staphylococcus aureus) ja koska infektio ei ollut ollut luuston sisällä. Toisaalta C:n kertoman mukaan kyse ei kuitenkaan ollut ollut tavallisesta, pinnallisesta haavainfektiosta. Infektio ei ollut sen aiheuttajana olleesta ärhäkästä bakteerilajista huolimatta kyennyt tekemään tuhoa A:n polvessa, koska hoitotoimenpiteet olivat olleet oikea-aikaisia.

Kirjallisena todisteena hovioikeudessa esitetyn potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuosituksen 16.1.2004 ja C:n kertomuksen mukaan A:lle aiheutunut infektio oli ollut ennakoimaton. Näiden mukaan myöskään A:n terveydentilassa ei ollut ollut leikkauksen ajankohtana infektioriskiä erityisesti korottavia tekijöitä. B ja C ovat kertoneet yhdensuuntaisesti A:lle tehdyistä toimenpiteistä ja siitä, ettei kyseessä ole ollut vähäinen, pinnallinen infektio. B on myös arvioinut A:n infektion hieman vakavammaksi kuin C. B:n kertomus on kivun ja säryn korvattavuuden osalta samansuuntainen ennen kaikkea Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) 6.10.2005 antaman lausunnon liitteenä olevan dosentti F:n lausunnon kanssa.

Yllä esitetty huomioon ottaen ja kun infektioriski A:n polvileikkauksessa on ollut alle kaksi prosenttia, hovioikeus katsoo, että kyseessä on ollut ennakoimaton infektio. B:n ja C:n kertomuksilla on näytetty, että A:n infektiossa ei ole ollut kyse tavanomaisesta, pinnallisesta leikkaushaavainfektiosta, vaan nivelen sisäisestä infektiosta.

A on joutunut sattumanvaraisen, leikkauksessa saadun infektion vuoksi olemaan 11 päivää sairaalahoidossa, jolloin hänen polveansa on kirurgisesti operoitu ja hänelle on annettu paikallisesti antibioottihoitoa. Sairaalahoidon jälkeen A:ta on hoidettu lähes kaksi kuukautta kestäneellä antibioottilääkityksellä, minkä lisäksi hänen polveaan on kuntoutettu kolmen viikon ajan. Tapahtumien kulun ja yleisen elämänkokemuksen perusteella on selvää, että A:lle on toimenpiteistä aiheutunut kipua ja särkyä enemmän kuin pelkästään hänen perussairaudestaan olisi johtunut. A:n toipuminen on pitkittynyt ja hänen liikkumisrajoittuneisuutensa on lisääntynyt infektion vuoksi. Näiden akuuttien ja siedettävyysarvioinnissa huomioon otettavien seurausten perusteella hovioikeus katsoo, että A:n ei ole tullut sietää kyseistä infektiota. A:lle infektiosta aiheutunut kipu ja särky on siten potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ei-siedettävä vahinko, joka Potilasvakuutuskeskuksen on korvattava. A:n vaatimus on määrällisesti myönnetty oikeaksi.

Oikeudenkäyntikulut

- - -

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Potilasvakuutuskeskus velvoitetaan suorittamaan A:lle potilasvahingon aiheuttamana kipuna ja särkynä 2.800 euroa potilasvahinkolain 10 a §:n mukaisine korotuksineen 16.9.2002 lukien.

- - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenneuvos Jorma Rudanko ja hovioikeudenneuvos Marjukka Huuskonen
Valmistelija viskaali Teemu Vanhanen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Potilasvakuutuskeskus on pyytänyt valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Korkeimman oikeuden tuomio 25.8.2008 nro 1714: Ei valituslupaa.

+