16.3.2007

Pääkäsittely: 14.2.2007

Antopäivä: 16.3.2007
Diaarinumero: R 05/1133
Pääkäsittely: 14.2.2007
Ratkaisunumero: 241

Syyttäjän vaatimukset

1. Kunnianloukkaus 30.11.2001

A on esittänyt B:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen väittämällä useille henkilöille lähetetyssä sähköpostiviestissä, että B on aloittanut erääseen henkilöön kohdistuvan, rikolliseksi katsottavan toiminnan hankaloittaakseen tämän henkilön elämää mahdollisimman paljon. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä B:lle sekä häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

2. Kunnianloukkaus 20.12.2001

A on esittänyt B:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen tekemällä sosiaalipäivystykseen puhelimitse perättömän ilmoituksen B:n ja C:n yhteisten, B:n luona asuvien lasten ilmeisestä lastensuojelun tarpeesta. Ilmoituksen perusteena A on esittänyt perättömän ja loukkaavan väitteen B:n mielenterveydellisestä tilasta. A:n perätön ilmoitus siihen sisältyvine lausumineen on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä B:lle sekä häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

B:n vaatimukset

Kohta 1

B on yhtynyt syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen, mutta vaatinut ensisijaisesti rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta rikoslain 24 luvun 10 §:n perusteella ja toissijaisesti syytteen mukaisesti kunnianloukkauksesta. B on perustellut käsitystään teon törkeydestä sillä, että A oli esittänyt valheellisen vihjauksen lukuisten ihmisten saataville lähettäessään vihjauksen sähköpostilla, minkä kautta vihjauksen levittäminen edelleen oli mahdollista hyvin helposti. B on lisäksi korostanut sitä, että A oli toiminut Rikosuhripäivystyksessä vastuullisessa asemassa ja tuossa työhönsä liittyvässä roolissaan tehnyt rikoksen.

B on vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan hänelle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 6 000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 30.11.2001 lukien.

Kohta 2

B on yhtynyt syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen, mutta vaatinut ensisijaisesti rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta rikoslain 24 luvun 10 §:n perusteella ja toissijaisesti syytteen mukaisesti kunnianloukkauksesta. B on perustellut käsitystään teon törkeydestä sillä, että A oli menettelyllään aiheuttanut hänelle suurta ja pitkäaikaista kärsimystä. B on korostanut sitä, että A oli toiminut Rikosuhripäivystyksessä vastuullisessa asemassa tehnyt rikoksen. B on korostanut myös sitä, että hänen ja A:n välinen puhelinkeskustelu oli käyty jo 27.11.2001 eli lähes kuukautta ennen lastensuojeluilmoituksen tekemistä. B on vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan hänelle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 9 000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 20.12.2001 lukien.

Vastaus ja perusteet

Kohta 1

A on kiistänyt syytteen selittäen, että hänen lähettämänsä sähköpostiviesti oli kohdistettu vain Rrikosuhripäivystyksen lakimiesvastaavalle D:lle eikä siinä ollut väitetty minkäänlaisen rikollisen toiminnan alkaneen. Edelleen A on selittänyt laatineensa kyseisen B:n käytöksen perusteella aiheellisena pitämänsä viestin tämän kanssa käymänsä puhelinkeskustelun jälkeen omalle työnantajalleen, jonka piirissä toimivilla kaikilla henkilöillä on salassapitovelvollisuus. A on kiistänyt B:n korvausvaatimuksen sekä perusteen että määrän osalta.

Kohta 2

A on kiistänyt syytteen selittäen, ettei hän ollut tehnyt syytteessä väitetyllä tavalla ilmoitusta ilmeisestä lastensuojelutarpeesta, vaan ainoastaan tuonut esille huolensa B:n perheen selviämisestä, mikä huoli hänelle oli tullut B:n kanssa käymänsä puhelinkeskustelun perusteella, jonka aikana tämä oli käyttäytynyt oudosti ja puhunut outoja asioita. A on korostanut sitä, että hän oli onnistunut tavoittamaan asiasta vastaavan viranomaisen vasta 20.12.2001 yritettyään sitä aiemminkin ja että sosiaalityöntekijöillä oli tällaisista asioista vaitiolovelvollisuus eikä niistä annettu tietoa ulkopuolisille. A on kiistänyt B:n esittämän korvausvaatimuksen perusteeltaan myöntäen määrällisesti kohtuulliseksi korvaukseksi 50 euroa.

Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut

Kohta 1

A on kyseisessä sähköpostiviestissä käyttänyt perätöntä kielteisten asioiden kertomista tarkoittavaa sanaa "mollata", mikä yhdistettynä sitä edeltävään sanontaan "aloittanut projektin" on ymmärrettävä väitteeksi siitä, että B olisi syyllistynyt C:hen kohdistuvaan kunnianloukkaukseen. A ei ole esittänyt, että hänellä olisi ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on tuossa sähköpostissaan esittänyt. Sähköpostiviesti on laadittu lyhyessä tiedotteessa yleensä käytettävästä asiatekstistä poikkeavaan vapaamuotoisen kevyeen tyyliin, joka sellaisena on voitu ymmärtää B:n väheksymiseksi. Tällaisena A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä B:lle sekä ennenkaikkea häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Todistaja D on kertonut lähettäneensä kyseisen viestin sellaisenaan eteenpäin parillekymmenelle lakimiehelle, minä seikka A:n on viestiä lähettäessään täytynyt mieltää. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan A:n tahallisuus ei ole ulottunut vihjauksen toimittamiseen lain tarkoittamassa mielessä lukuisten ihmisten saataville eikä tällaista toimittamista myöskään ole näytetty tapahtuneen, minkä johdosta vaatimus rangaistuksen tuomitsemisesta törkeästä kunnianloukkauksesta hylätään näyttämättömänä.

B ja todistajina kuullut B:n vanhemmat E ja F ovat kertoneet sähköpostiviestin B:lle aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. B on oikeutettu saamaan korvausta siitä kärsimyksestä, mikä hänelle on hänen kunniaansa kohdistuvalla rikoksella aiheutettu. Todistaja D:n kertomuksesta käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että A:n kirjoituksen B:tä loukkaava sisältö on siirtynyt edellä kerrotun määräisen lakimiespiirin tietoon. Käräjäoikeus on arvioinut B:lle aiheutuneesta kärsimyksestä tulevan kohtuullisen korvauksen ottaen huomioon toisaalta myös sen, että C:n mainitseminen viestissä sen välittämisen pyytäjänä ja kirjoituksen sinänsä kokonaisuudessaankin epäasiallinen sävy on ollut omiaan vähentämään kirjoituksen luotettavuutta lukijassaan.

Kohta 2

A on tehnyt 20.12.2001 lastensuojeluilmoituksen ilmaisten kirjallisessa näytössä esitetyllä tavalla huolensa alaikäisistä lapsista näiden äidin B:n mielenterveydellisen tilan johdosta mainiten tämän vaikuttaneen sekavalta, maaniselta ja aggressiiviselta, mitkä johtopäätökset hän oli tehnyt hänen ja B:n 27.11.2004 käymän puhelinkeskustelun perusteella. Kyseinen lastensuojeluilmoitus ei ole antanut aihetta lastensuojelutoimenpiteisiin. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan vasta 20.12.2001 tehty lastensuojeluilmoitus ei ole A:n väittämällä ja todistaja G:n kertomalla tavalla voinut perustua yksinomaan aitoon huoleen lapsista eikä hänellä siten ole ollut vahvoja perusteita pitää totena sitä esittämäänsä, että hänen kuvaamaansa B:n mielenterveydellinen tila aiheuttaisi lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta.

A:n perätön ilmoitus on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä B:lle. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi, ettei tuollainen ilmoitus ammattihenkilölle tehtynä voi millään tavalla olla omiaan aiheuttamaan B:hen kohdistuvaa halveksuntaa. On uskottavaa, että tehty aiheeton lastensuojeluilmoitus on aiheuttanut B:lle äitinä suurta ja pitkäaikaista kärsimystä. Perätön ilmoitus on tehty salassapitovelvollisille lastensuojeluviranomaisille. Tämän seikan perusteella käräjäoikeus katsoo, ettei tekoa ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, minkä johdosta vaatimus rangaistuksen tuomitsemisesta törkeästä kunnianloukkauksesta hylätään näyttämättömänä.

B ja todistajina kuullut B:n vanhemmat E ja F ovat kertoneet perättömän lastensuojeluilmoituksen B:lle aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Osoituksena aiheutetun kärsimyksen ulottuvuudesta on esitetty Rovaniemen hovioikeudelle oikeudenkäynneissä B:n vastapuolena olleen henkilön valitus ja lausuma sekä kirje ja sähköpostikirje. B on oikeutettu saamaan korvausta siitä kärsimyksestä, mikä hänelle on hänen kunniaansa kohdistuvalla rikoksella aiheutettu. Määrällisesti kohtuullista korvausta arvioidessaan käräjäoikeus on toisaalta ottanut huomioon sen, että lastensuojeluilmoitus on tarkoitettu jäämään ulkopuolisilta salaiseksi ja ettei A:n tahallisuuden ole näytetty ulottuneen siihen ilmoituksen aiheuttamaan välillisenä pidettävään vahinkoon ja kärsimykseen, joka on aiheutunut edellä mainituista toisen henkilön valituksesta, lausumasta, kirjeestä ja sähköpostikirjeestä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta kunnianloukkauksesta yhteiseen 30 päiväsakon sakkorangaistukseen ja velvoitti hänet korvaamaan B:lle henkisestä kärsimyksestä 200 euroa laillisine viivästyskorkoineen 30.11.2001 lukien ja 500 euroa laillisine viivästyskorkoineen 20.12.2001 lukien.

Valitus

A on vaatinut, että syytteet kunnianloukkauksista kohdissa 1 ja 2 ja niihin liittyvät korvausvaatimukset hylätään, hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. A on toissijaisesti vaatinut, että hänen B:lle maksettavaksi tuomittuja korvauksia alennetaan.

A on lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin ja tehnyt siitä virheelliset johtopäätökset. A on kohdan 1 osalta lausunut, että B oli 27.11.2001 soittanut hänelle Rikosuhripäivystykseen. B oli käyttäytynyt puhelinkeskustelussa oudosti ja haukkunut entistä puolisoaan C:tä, joka toimi Rikosuhripäivystyksen lakimiehenä, sekä uhannut aiheuttaa tälle hankaluuksia. A oli puhelun johdosta ollut yhteydessä esimieheensä H:hon. H oli kehottanut A:ta antamaan B:n puheista ja uhkauksista tiedon Rikosuhripäivystyksen lakimieskoordinaattorille D:lle. A oli soittanut D:lle ja lähettänyt tälle sähköpostiviestin toimista, joihin B oli uhannut ryhtyä. D oli toimittanut viestin edelleen Rikosuhripäivystyksen lakimiehille. A ei ollut voinut tietää, millä tavalla D siirtäisi tietonsa edelleen Rikosuhripäivystyksen lakimiehille. A oli pitänyt viestiään työtovereiden välisenä yhteydenpitona, jota oli suojannut vaitiolovelvollisuus. A oli toiminut asiassa esimiehensä antaman ohjeen mukaisesti. A oli keskustellut asiasta myös C:n kanssa, joka oli katsonut tarpeelliseksi, että A tiedottaa B:n uhkauksesta Rikosuhripäivystyksen muille lakimiehille.

Sähköpostiviestin muoto tai yksittäiset sanat eivät olleet olleet loukkaavia tai osoittaneet B:n väheksymistä. Viestiä ei ollut laadittu viralliseen muotoon. Kysymys oli ollut sisäisestä viestistä, jonka tarkoituksena oli ollut varoittaa Rikosuhripäivystyksen lakimiehiä mahdollisesta tulevasta parjauksesta ja ikävästä julkisuudesta. Asiassa ei ollut esitetty perusteita korvaukselle henkisestä kärsimyksestä. Sähköpostiviesti oli tullut B:n tietoon vasta keväällä 2002 syytekohdassa 2 tarkoitetun toisen kunnianloukkausjutun esitutkintapöytäkirjasta.

A on kohdan 2 osalta lausunut, että hän oli ollut huolestunut B:n edellä kerrotussa puhelussa esittämistä asioista ja tämän ilmaisuista. A:n tekemä lastensuojeluilmoitus oli perustunut aitoon huoleen lasten hyvinvoinnista. Hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut tehdä nimenomaan lastensuojeluilmoitusta. Hän oli halunnut keskustella perheen tilanteesta ja B:n jaksamisesta B:n ja C:n perheasiaa hoitavan sosiaalityöntekijän kanssa, mutta ei ollut tavoittanut tätä useista yrityksistä huolimatta. Tässä tilanteessa A oli soittanut sosiaalipäivystykseen lastensuojeluilmoitukseen ja syytteeseen johtaneen puhelunsa. A oli katsonut, että hänen velvollisuutenaan oli ollut saattaa huolensa viranomaisten tietoon. A oli kertonut sosiaalityöntekijä G:lle omista havainnoistaan ja siitä tunteesta, jonka puhelinkeskustelu B:n kanssa oli hänessä herättänyt. A ei ollut tehnyt diagnoosia B:stä henkilönä tai tämän terveydentilasta eikä ollut esittänyt vääriä väitteitä, vaan hän oli ainoastaan kuvannut B:n käytöstä puhelinkeskustelun aikana. A:n mukaan B:stä oli myöhemmin tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta, joista toisen oli tehnyt lasten päiväkodin johtaja ja toisen lääkäri. Käräjäoikeuden tuomiolla oli myös laajaa oikeudellista merkitystä. Kynnys lastensuojeluilmoituksen tekemiselle kasvoi, jos ilmoituksen tekijä joutui itse syytteen vaaraan. Asiassa ei ollut selvitetty, että B:lle olisi aiheutunut henkistä kärsimystä. A:n tekemä ilmoitus oli tullut B:n tietoon lasten huoltoa koskevan selvitystyön yhteydessä.

A on oikeudenkäyntikulujen osalta lausunut, että B oli vaatinut A:lle molempien syytekohtien osalta rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta. Käräjäoikeus oli hylännyt A:n rangaistusvaatimuksen ja suurimmalta osalta hänen korvausvaatimuksensa. Ottaen huomioon jutun lopputulos A oli pääosin hävinnyt vaatimuksensa, minkä vuoksi hänen tuli pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

B:n vastaus

B on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

B on lausunut, että käräjäoikeuden tuomio oli oikea. B on kohdan 1 osalta lausunut, että hän ei ollut avioeroprosessin aikana ollut yhteydessä eri tahoihin tiedottaakseen tai varoittaakseen näitä C:stä. Kaikkiin B:n yhteydenottoihin oli ollut asiallinen peruste. A ei voinut välttää rikosoikeudellista vastuuta pyrkimällä siirtämään vastuuta toimistaan esimiehelleen. Kysymys ei ollut pelkästään tiedottamisesta vaan ennen kaikkea A:n käyttämistä virheellisistä ja loukkaavista sanamuodoista. Ne A oli yksin valinnut. Hänen tarkoituksenaan oli ollut viestin jakaminen Rikosuhripäivystyksen lakimiehille. Sähköpostina lähetetyn viestin jakelua ja leviämistä eteenpäin ei voinut juurikaan kontrolloida. Kysymyksessä oli rikoksen uhrille erityisen haitallinen ja vaarallinen kunnianloukkauksen tekotapa.

A:lla ei ollut ollut perusteita pitää viestinsä sisältöä totena. Viestin sanamuoto sekä sen vapaamuotoinen ja kevyt tyyli olivat osoittaneet B:n väheksymistä. B ei ollut ollut kielteisessä mielessä yhteydessä eri tahoihin C:stä. B ei puhelinkeskustelussaan A:n kanssa ollut arvostellut C:tä tai aikonut aiheuttaa tälle vahinkoa. A:n sähköpostiviestissä oli valheellisesti annettu B:stä erittäin kielteinen ja väheksyvä kuva.

B:lle aiheutuneen kärsimyksen määrä oli näytetty toteen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaisen kärsimyksen aiheutumisesta ei edes edellytetty näyttöä, vaan teon luonne riitti korvauksen perusteeksi.

B on kohdan 2 osalta lausunut, että A:n ja hänen välisestä puhelinkeskustelusta ei ollut voinut syntyä uhkakuvia hänen tulevien toimiensa suhteen. Mikäli joku toinen oli A:n väittämin tavoin antanut A:lle virheellisiä ja tarkoitushakuisia esitietoja B:stä, se ei ollut oikeuttanut tai tehnyt hyväksyttäväksi A:n toimintaa. Puhelinkeskustelu ei ollut asiaa objektiivisesti arvioiden antanut mitään aihetta huolestua B:stä tai hänen lapsistaan. A oli lastensuojeluilmoitusta tehdessään ilmoittanut sosiaalipäivystykseen olevansa psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja käyttänyt ammattitermejä. Hän oli näin antanut painoarvoa ilmoitukselleen korostaen sen olevan ammattihenkilön tekemä. Tästä johtuen aiheeton ilmoitus oli ollut paljon haitallisempi kuin maallikon tekemä vastaava ilmoitus.

A oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen tapaamatta kertaakaan B:tä tai hänen lapsiaan. A:n yhdeksi tietolähteekseen nimeämä lasten isä C, oli muuttanut avioeron vuoksi pois perheen kodista kymmenen kuukautta aikaisemmin, joten hänkään ei ollut tuntenut lasten ja B:n arkea. A:n tekemä lastensuojeluilmoitus oli todettu aiheettomaksi. A:lla ei ollut voinut olla perusteita ilmoitukselleen eikä aitoa huolta lasten tilanteesta, jota hän ei tosiasiassa ollut laisinkaan tuntenut. A:n väittämä huoli oli johtanut lastensuojeluilmoituksen tekemiseen vasta yli kolme viikkoa hänen B:n ja C:n kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen, joten todellisesta huolesta ei ollut ollut kysymys. Ilmoitus oli ollut täysin aiheeton ja B:tä syvästi loukkaava. A:n esille ottamat kaksi myöhempää lastensuojeluilmoitusta oli todettu aiheettomiksi. Käräjäoikeuden tuomiolla asiassa ei ollut ennakkotapausluonnetta. Oikeuskäytännössä aiheettoman lastensuojeluilmoituksen tekijä oli tuomittu kunnianloukkauksesta. Aiheellinen lastensuojeluilmoitus tuli ja voitiin oikeuskäytännön mukaan tehdä.

B on oikeudenkäyntikulujen osalta lausunut, että hän oli vaatinut tapahtumainkulkua koskevin osin syyttäjän syytteen mukaisella teonkuvauksella A:lle rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta. B:n rangaistusvaatimus ei ollut aiheuttanut lisätodistelua tai vaikuttanut oikeudenkäyntikuluihin. Kärsimystä koskevan vaatimuksen osittaisen hylkäämisen osalta kyseessä oli ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentin mukainen harkinnanvarainen seikka, jolla ei ollut ollut merkitystä oikeudenkäyntikulujen muodostumisen osalta. Kaikki todistelu oli aiheutunut ja kulut olivat syntyneet sen johdosta, että A oli kiistänyt syytteen. Ne vaatimukset, jotka olivat vaatineet todistelua ja siten synnyttäneet kuluja, oli ratkaistu B:n hyväksi.

Kohta 1

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kunnianloukkaus on rangaistava vain tahallisena. Lain esitöissä (HE 184/1999 vp) on todettu, että vaikka esitetty tieto tai vihjaus ei olisikaan todenperäinen, tekijä ei ole ainakaan silloin toiminut tahallaan, jos hänellä on ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on esittänyt tai mihin hän on vihjannut.

B on kertonut soittaneensa Rikosuhripäivystykseen A:lle ja kertonut entisen aviomiehensä C:n pahoinpidelleen häntä. B oli ollut yhteydessä eri tahoihin vain selvitelläkseen avioeroonsa liittyviä asioita ja C:n puheita eikä mustamaalatakseen tätä. B:n vanhemmat todistajat E ja F ovat kertoneet, että B oli halunnut saattaa tiedon C:n väkivaltaisesta käyttäytymisestä Rikosuhripäivystyksen tietoon, jotta voitaisiin harkita, voiko C toimia Rikosuhripäivystyksen lakimiehenä. A ja C ovat kertoneet, että C oli aiemmin kertonut Rikosuhripäivystyksessä B:n uhanneen soittaa sinne.

A:n lähettämässä sähköpostiviestissä on ollut kysymys Rikosuhripäivystyksen sisäisestä viestistä, jonka on saanut noin 20 vapaaehtoistyötä tekevää vaitiolovelvollista lakimiestä. Jakelukanavastaan huolimatta viesti ei ole levinnyt. Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että ilmaisulla "mollata" ei tarkoiteta pelkästään perättömien kielteisten asioiden kertomista eikä sitä sellaisenaan voida pitää loukkaavana ottaen huomioon, että B oli kertonut puhelussa kielteisiä asioista C:stä. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi lähettämässään viestissä kertonut asioista, joita B ei ole sanonut, tai käyttänyt hänestä loukkaavia sanamuotoja. Syyte kunnianloukkauksesta on näin ollen hylättävä ja A vapautettava tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Kohta 2

A on kertonut kuvailleensa puhelussaan sosiaalityöntekijälle sanoilla maaninen, sekava ja aggressiivinen B:n käyttäytymistä puhelinkeskustelun aikana eikä B:tä ihmisenä. Todistaja G on kertonut työskennellessään sosiaalipäivystyksessä toimineensa puheluja vastaanottaessaan niin, että hän on kuunnellut soittajan huolen ja arvioinut sen laadun ja aitouden, minkä jälkeen hän on tehnyt ratkaisun siitä, siirtääkö asian eteenpäin eli kirjaako asian lastensuojeluilmoituksena. G on pitänyt A:n puhelimessa esittämää huolta B:n ja C:n lasten tilanteesta aitona ja tehnyt päätöksen asian siirtämisestä eteenpäin.

A:n käyttämiä ilmaisuja voidaan sinänsä pitää loukkaavina etenkin, jos niillä kuvataan henkilön persoonaa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa B on kuvannut C:n käytöstä puhelun aikana eikä hänen henkilöään yleisesti. Viesti on ilmaistu salassapitovelvolliselle sosiaalityöntekijälle. Hovioikeus pitää uskottavana, että A on ilmauksellaan kuvannut puhelusta saamaansa vaikutelmaa B:stä puhelun aikana ja että hänellä ei ole ollut tarkoitusta esittää valheellista tietoa tai vihjausta B:stä, vaan hänen puhelinsoittonsa motiivina on todistaja G:n kertomus huomioon ottaen ollut vilpitön huoli lapsista, vaikka A onkin erehtynyt. Näiden seikkojen johdosta syyte kunnianloukkauksesta on hylättävä ja A vapautettava tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Syyte kohdissa 1 ja 2 hylätään. A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja B:lle tuomitusta 700 euron vahingonkorvausvelvollisuudesta sekä asianosaiskulujen ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.