15.11.2007

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 12.5.2006

Kantaja
Yleiradio Oy (Yleisradio)

Vastaaja
Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex r.y. (Gramex)

Asia
Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaista korvausta koskeva riita-asia.

Kanne

Vaatimukset

Kantaja Yleisradio on vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että

a) Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä maksettavan korvauksen määrän täytyy olla kohtuullinen ottaen huomioon myös Yleisradion toiminnalle lailla asetetut perustavoitteet ja perustua lähetetyn musiikin määrän lisäksi Yleisradion suojattujen äänitteiden käytöstä julkisen palvelun lähetystoiminnassaan saamaan hyötyyn.

b) Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä saatu hyöty on korvausta määriteltäessä arvioitava äänitteiden kuuntelijatutkimuksin mitattavissa olevan kuuntelun perusteella.

c) Yleisradion suoritettavaksi tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä radiolähetyksissä tuleva korvaus kohtien a) ja b) nojalla määriteltynä on rakenteeltaan ja määrältään seuraava:

i) Yleisradion valtakunnallisissa parhaan kuunteluajan ("prime-time") lähetyksissä klo 06.00-18.00 suoritettavan korvauksen määrä vuonna 2003 on 8,39 euroa minuutilta;

ii) Yleisradion valtakunnallisissa iltalähetyksissä klo 18.00-24.00 suoritettavan korvauksen määrä vuonna 2003 on 3,36 euroa minuutilta, joka vastaa 40 % prime-time -korvauksesta;

iii) Yleisradion valtakunnallisissa yölähetyksissä klo 00.00-06.00 suoritettavan korvauksen määrä vuonna 2003 on 0,84 euroa minuutilta, joka vastaa 10 % prime-time -korvauksesta;

iv) Yleisradion valtakunnallisella ruotsinkielisellä kanavalla suoritettava korvaus määräytyy vuoden 2003 alusta alkaen valtakunnallisten suomenkielisten lähetysten yksikkökorvausten perusteella siten, että ruotsinkielisen kanavan yksikkökorvaus on kanavan tosiasiallinen kuulijakunta huomioon ottaen 10 prosenttia vastaavana ajankohtana lähetettyjen valtakunnallisten suomenkielisten lähetysten yksikkökorvauksesta, eli prime-time 0,84 euroa minuutilta, ilta 0,34 euroa minuutilta ja yö 0,08 euroa minuutilta;

v) Yleisradion suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä suoritettava yksikkökorvaus vuonna 2003 määräytyy sekä lähetysalueen kuntien väestömäärän että lähetysajankohdan perusteella siten, että lähetysalueen kuntien yhteenlasketun väestömäärän suhteellinen osuus koko maan väestöstä kerrotaan valtakunnallisen vastaavan ajankohdan lähetyksen yksikkökorvauksella, kuitenkin siten, että suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä suoritettava yhteenlaskettu korvaus on kunakin ajankohtana korkeintaan yhtä suuri kuin vastaava valtakunnallisen lähetyksen korvaus.

vi) Yleisradion ruotsinkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä suoritettava yksikkökorvaus vuonna 2003 on viisikymmentä prosenttia (50 %) yllä kohdassa (v) kuvatuin tavoin määritellystä suomenkielisten paikallis- ja aluelähetysten korvauksesta, mutta kuitenkin enintään ruotsinkielisen valtakunnallisen lähetyksen korvaus.

d) Yleisradion suoritettavaksi tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä televisiolähetyksissä tuleva korvaus kohtien (a) ja (b) nojalla määriteltynä on rakenteeltaan ja määrältään seuraava:

(i) Yleisradion valtakunnallisissa parhaan katseluajan ("prime-time") lähetyksissä klo 18.00-23.00 suoritettavan korvauksen määrä vuonna 2003 on 8,39 euroa minuutilta;

(ii) Yleisradion valtakunnallisissa yölähetyksissä klo 23.00-06.00 suoritettavan korvauksen määrä vuonna 2003 on 3,36 euroa minuutilta, joka vastaa 40 % prime-time korvauksesta;

(iii) Yleisradion valtakunnallisissa päivälähetyksissä klo 06.00-18.00 suoritettavan korvauksen määrä vuonna 2003 on 3,36 euroa minuutilta, joka vastaa 40 % prime-time -korvauksesta;

(iv) Yleisradion valtakunnallisissa infolähetyksissä (esim. virityskuva, uutisikkuna tai chatteksti), suoritettavan korvauksen määrä vuonna 2003 on 0,84 euroa minuutilta, joka vastaa 10 % prime-time -korvauksesta.

(v) Yleisradion valtakunnallisella ruotsinkielisellä kanavalla suoritettava korvaus määräytyy vuoden 2003 alusta alkaen valtakunnallisten suomenkielisten lähetysten yksikkökorvausten perusteella siten, että ruotsinkielisen kanavan yksikkökorvaus on kanavan tosiasiallinen kuulijakunta huomioon ottaen 10 prosenttia vastaavana ajankohtana lähetettyjen valtakunnallisten suomenkielisten lähetysten yksikkökorvauksesta, eli . prime-time 0,84 euroa minuutilta, yö 0,34 euroa minuutilta ja päivä 0,34 euroa minuutilta;

(vi) Yleisradion suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä suoritettava yksikkökorvaus vuonna 2003 määräytyy sekä lähetysalueen kuntien väestömäärän että lähetysajankohdan perusteella siten, että lähetysalueen kuntien yhteenlasketun väestömäärän suhteellinen osuus koko maan väestöstä kerrotaan valtakunnallisen vastaavan ajankohdan lähetyksen yksikkökorvauksella, kuitenkin siten, että saman televisioverkon lähetyksistä suoritettava kokonaiskorvaus on kunakin ajankohtana korkeintaan yhtä suuri kuin vastaava valtakunnallisen lähetyksen kokonaiskorvaus.

(vii) Yleisradion ruotsinkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä suoritettava yksikkökorvaus vuonna 2003 on viisikymmentä prosenttia yllä kohdassa (v) kuvatuin tavoin määritellystä suomenkielisten paikallis- ja aluelähetysten korvauksesta, mutta kuitenkin enintään ruotsinkielisen valtakunnallisen lähetyksen korvaus.

(viii) Yleisradion muissa kuin suomen- ja ruotsinkielisissä lähetyksissä (lähetykset muilla kielillä kuin suomi ja ruotsi) yksikkökorvaus on yksi (1) sentti minuutilta.

(e) edellyttäen, että ja niin kauan kuin olosuhteet mediakentällä pysyvät olennaisilta osiltaan muuttumattomina, Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä suoritettavat korvaukset määräytyvät vastaisuudessa vuoden 2003 jälkeen kohdissa (c)(i)-(vi) ja (d)(i)-(viii) mainittujen määrien ja perusteiden pohjalta siten, että korvausta tarkistetaan vuosittain enintään sellaisella ko. vuotta edeltävällä 12 kuukauden elinkustannus- ja ansiotasoindeksimuutosten keskiarvolla, joka on laskettavissa ennen ko. vuoden alkua.

Yleisradio on vaatinut lisäksi, että käräjäoikeus

(f) velvoittaa Gramexin osallistumaan 50 % osuudella Yleisradion vuotuisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat suojattujen äänitteiden käytön seurantaan ja raportointiin tarvittavien tietojärjestelmien ja työvoiman edellyttämistä kuluista tai joka tapauksessa vahvistaa, että mainittu osuus kuluista on otettava huomioon Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suoritettavan . korvauksen vähennyksenä. Vuoden 2003 osalta raportointikustannukset ovat 578.000 euroa vuodessa. Tietojärjestelmien vuosipoisto vuoden 2003 osalta on 128.000 euroa.

(g) kohtuullistaa tekijäoikeuslain 47 §:n 2 momentin sekä 29 §:n ja varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n nojalla osapuolten välisen Lähetyskorvaussopimuksen ehtoa 3.2 sekä sen perusteella vuosilta 2000 ja 2001 maksettua korvausta siten, että 1,4 miljoonan kuulijaraja jätetään vaille merkitystä ja Radio Ainon lähetystoimintaan sovelletaan jälkikäteisesti alue- ja paikallislähetysten korvausta vuosien 2000 ja 2001 osalta sekä siten, että Gramex velvoitetaan palauttamaan Yleisradiolle aluetariffin ylittävä osa vuosilta 2000 ja 2001 maksetusta korvauksesta, yhteensä 2.242.086,00 euroa laillisine viivästyskorkoineen viimeisen summan maksuajankohdasta 1.1.2002 lukien.

(h) velvoittaa Gramexin korvamaan Yleisradion oikeudenkäyntikulut 248.449,53 eurolla ja asianosaiskulut 66.272 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
(asian laajuuden vuoksi vaatimusten perusteita ei ole voitu ottaa FHOT-ratkaisuun)

Vastaus

Kanteen vastustaminen ja vastaajan vaatimukset

Vastaaja Gramex on vastustanut kannetta ja vaatinut, että

1. kanne jätetään tutkimatta tai

2. kanne hylätään näyttämättömänä, osin lakiin perustumattomana ja perusteettomana,

3. Yleisradio velvoitetaan korvaamaan Gramexin oikeudenkäyntikulut 173.030,45 eurolla ja asianosaiskulut 17.000 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
(asian laajuuden vuoksi vastauksen perusteita ei ole voitu ottaa FHOT-ratkaisuun)

Todistelu

Luettelo todisteista on tuomion liitteenä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kanteen tutkimisen edellytykset

Välitystuomion vaikutus

Vastaajan väitteen vuoksi jutussa joudutaan ensin ratkaisemaan, onko Yleisradion ja Gramexin välisessä välitystuomiossa 13.6.1997 jo tutkittu ja ratkaistu Yleisradion kanteessa esitetyt vaatimukset ja estääkö välitystuomion oikeusvoimavaikutus siten kannevaatimusten tutkimisen.

Välitystuomion 13.6.1997 tuomiolauselmassa on vahvistettu Yleisradion Gramexille suojattujen äänitteiden käytöstä maksaman korvauksen määrä. Korvaus on määrätty erisuuruisena valtakunnallisista päivälähetyksistä, ruotsinkielisellä kanavalla tehdyistä lähetyksistä, yölähetyksistä sekä paikallis- ja aluelähetyksistä. Tuomiolauselmassa todetaan lisäksi, että "vahvistettuja korvauksia on vuoden 1996 jälkeen tarkistettava elinkustannusindeksin ja yleisen ansiotasoindeksin keskiarvolla olosuhteiden mediakentässä pysyessä olennaisilta osiltaan nykyisen kaltaisina."

Koska välitystuomiossa on määrätty menetelmä vahvistettujen korvausten tarkistamiseksi vuoden 1996 jälkeenkin, välitystuomioon on sisältynyt ajatus, että välitystuomiossa vahvistettuja korvausperusteita noudatetaan välitystuomion antamisen jälkeenkin. Voimassaolo on kuitenkin rajoitettu aikaan, jolloin olosuhteet mediakentässä pysyvät olennaisilta osiltaan välitystuomion antamisajankohdan kaltaisina. Jotta kanteen tutkimisen edellytykset täyttyisivät, olosuhteet mediakentässä eivät saisi enää olla olennaisilta osiltaan välitystuomion antamisajankohdan kaltaiset. Jutussa joudutaan siten arvioimaan, onko mediakentässä tapahtunut olennaisilta osin muutoksia välitystuomion antamisajankohdasta kanteen vireilletulovuoteen 2004.

Yleisradio harjoitti Suomessa radiolähetystoimintaa monopoliasemassa kevääseen 1985 asti, jolloin myönnettyjen lähetyslupien perusteella ensimmäiset paikallisradiot aloittivat lähetystoiminnan. 1990-luvulla paikallisradioiden paikallinen luonne alkoi vähentyä ja monet niistä kehittyivät selkeämmin kaupallisiksi radioiksi, joilla ei ole erityistä paikallista identiteettiä, vaan lähes valtakunnallinen imago. Radiot Kiss ja NRJ aloittivat toimintansa vuonna 1995 ja Radio Nova vuonna 1997. Siten merkkejä kehityslinjasta, jossa siirrytään paikallisradiotoiminnasta selkeään kaupalliseen radiotoimintaan, jolla ei ole erityistä paikallisluonnetta, oli nähtävissä välitystuomion. antamisaikaan 1997. Pääosin paikallisradiotoiminnan heikkeneminen ja puhtaan kaupallisen radiotoiminnan, jolla on lähes valtakunnallinen kuuluvuus, voimistuminen tapahtui kuitenkin vasta vuoden 1997 jälkeen. Samaa kehityslinjaa kuvastaa myös lähetystoimintaa harjoittavien yhtiöiden ketjuuntuminen ja kansainvälisten mediakonsernien tulo Suomeen kaupallista radiolähetystoimintaa harjoittavien yhtiöiden omistajiksi. Radiokanavien kilpailutilanne on muuttunut niin, että kuulijat aidosti valitsevat, minkä radion ohjelmaa kuuntelevat. Yleisradio joutuu kilpailemaan kuulijoista muiden, luonteeltaan. lähes valtakunnallisten radioiden kanssa. Tätä kehityskokonaisuutta on pidettävä mediakentän olennaisena muutoksena.

MTV3 siirtyi harjoittamaan lähetystoimintaansa omalla kanavalla vuonna 1993. Nelonen aloitti toimintansa vuonna 1997. Merkkejä myös televisiolähetystoiminnan kiristyvästä kilpailusta oli siis olemassa jo vuonna 1997. Kaapeli- ja sateliittilähetykset sekä viimeksi digit.alinen lähetystoiminta ovat kuitenkin lisänneet televisio-ohjelmatarjontaa aivan uusiin määriin 2000-luvulla. Katsojien, joilla on mandollisuus seurata tällaisia lähetyksiä, määrä on kasvanut. Katsojalla on 2000-luvulla verrattuna vuoteen 1997 olennaisesti erilainen mahdollisuus tehdä valintoja sen suhteen, mitä lähetystä haluaa katsoa. Myös televisiolähetystoimintaa harjoittavien yhtiöiden kilpailutilanne on siten kiristynyt. Televisiolähetystoiminnassa tapahtunutta kehitystä vuodesta 1997 vuoteen 2004 on pidettävä mediakentän olennaisena muutoksena.

Internetin käyttö Suomessa vuonna 1997 oli vielä varsin vähäistä. Intemetin käyttö on kasvanut nykyiseen laajuuteen vasta 2000-luvulla. Internet on mullistanut tottumuksia hankkia ja kuunnella musiikkia. Samansuuntaista kehitystä on tapahtunut muissakin tietoverkoissa ja on paraikaa tapahtumassa mobiiliverkoissa. Internetin käytön laajenemista ja käyttöä vuodesta 1997 vuoteen 2004 on pidettävä mediakentän olennaisena muutoksena.

Radion kuuntelijoiden ja television katsojien käyttäytyminen on muuttunut siten, että enää ei ole itsestäänselvyys, että seurataan perinteisiä kanavia, vaan kuluttajat aidosti valitsevat, mitä lähetyksiä kuuntelevat tai katsovat. Siten radio- ja televisiotoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat joutuneet todelliseen kilpailutilanteeseen. Vielä vuonna 1997 Yleisradion päivittäiset yleisömäärät olivat selvästi suuremmat kuin kaupallisten radiokanavien kuulijamäärät. Vuoden 2001 jälkeen kaupallisten radiokanavien päivittäiset yleisömäärät ovat olleet suuremmat kuin Yleisradion.

Edellä kuvattua mediakehitystä vuodesta 1997 vuoteen 2004 on kokonaisuutena arvioitava siten, että olosuhteet mediakentässä eivät ole pysyneet olennaisilta osiltaan vuoden 1997 kaltaisina. Tämän vuoksi välitystuomion 13.6.1997 oikeusvoimavaikutus ei estä kanteessa esitettyjen vaatimusten tutkimista.

Kannevaatimusten yleisluonteisuus

Vastaajan väitteen vuoksi jutussa joudutaan ratkaisemaan, ovatko kannekohdissa a ja b esitetyt vaatimukset muotoiltu niin yleisiksi oikeusohjeiksi, että tuomioistuin ei ole toimivaltainen antamaan vaadittua vahvistustuomiota ja onko kannekohdissa a ja b esitetyt vaatimukset tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

Vahvistuskanteella on mahdollista vaatia vahvistettavaksi, mitä periaatteita tulee noudattaa asianosaisten välistä korvausta määritettäessä. Yleisradion kannevaatimuksissa a ja b on esitetty vahvistettavaksi mitä tekijöitä tulee ottaa huomioon tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä maksettavaa korvausta määrättäessä. Käräjäoikeus on toimivaltainen tutkimaan tällaiset vaatimukset.

Korvauksen määräytymisen perusteet

Säännökset

Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien korvausoikeudesta äänitteiden käyttämisestä radio- ja televisiolähetyksissä otettiin säännökset tekijänoikeuslakiin vuonna 1961, kun nykyinen tekijänoikeuslaki (404/1961) säädettiin. Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaan tuottajat ja esittävät taiteilijat ovat oikeutettuja korvaukseen, mutta säännös ei määritä, miten korvaus määräytyy.

Tekijänoikeuslakia valmistelleen komiteanmietinnössä todetaan korvausmäärän arvioinnin perusteena olevan radioyrityksen äänitteiden käytöstä saaman kustannussäästön. (KOM 1957:5.)

Lainvalmisteluaineistossa, jolla uudistettiin lähioikeuksien suojaa, korostettiin, että korvausten tulee olla kaikki olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisia ja että korvauksen suuruuden tulee olla oikeassa suhteessa äänitteiden käyttämisestä käyttäjälle koituvaan hyötyyn. (HE 161/1990 vp.)

Lainvalmisteluaineistossa, jolla välillinen käyttö saatettiin korvauksen piiriin, ei pyritty puuttumaan korvauksen määrään vaikuttavin perusteisiin. Korvausten suuruuden tulee olla oikeassa suhteessa äänitteiden käyttämisestä käyttäjälle koituvaan hyötyyn. Korvauksen tulee sisältää täysi korvaus käyttämisestä, käytön mandollisesta kulutusvaikutuksesta ja muista vastaavista seikoista. Kun osapuolet sopivat korvauksesta, heillä on täysi sopimusvapaus. Yksikköhintaan ja kokonaiskorvaukseen vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa musiikin merkitys kussakin käyttötapahtumassa ja muut relevantit käytön tehokkuuteen tai laajuuteen vaikuttavat seikat. Korvauksen tulee muodostaa saajilleen täysi korvaus heidän panoksensa käyttämisestä eri yhteyksissä. (HE 185/1996 vp.)

Euroopan yhteisöjen neuvosto on 19.11.992 antanut direktiivin vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alla (92/100/ETY, niin sanottu vuokrausdirektiivi). Vuokrausdirektiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, ettäkäyttäjä maksaa kohtuullisen kertakorvauksen, jos kaupallisessa tarkoituksessa julkaistua äänitettä tai sen kopiota käytetään vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin.

Yhteisöjen tuomioistuin on 6.2.2003 antanut tuomion vuokrausdirektiivin 8 artiklan 2 kohdan tulkinnasta. (C-245/00, niin sanottu SENA-NOS-tuomio.) Tuomiossa todetaan, että kohtuullisen korvauksen käsitettä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, ja että kunkin jäsenvaltion on määrättävä alueellaan asianmukaisimmat perusteet tulkinnalle. Lisäksi tuomiossa todetaan, että vuokrausdirektiivi ei estä sellaista laskentamallia, joka käsittää vaikuttavina tekijöinä äänitteiden lähetystuntimäärän, yleisömäärän, sopimuksen perusteella maksettavat tariffit, naapurijäsenvaltioissa sovelletut tariffit ja kaupallisten asemien maksamat määrät.

Määräävä markkina-asema

Euroopan yhteisön perustamiskirjan 2 artiklan tavoitteiden toteuttamiseksi yhteisö toimii muun ohella 3 artiklan 1-kohdan g kohdan mukaan sen takaamiseksi, ettei kilpailu sisämarkkinoilla vääristy. Perustamiskirjan 81 artiklan mukaan kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joista seuraa, että kilpailu vääristyy yhteismarkkinoilla. Perustamiskirjan 82 artiklan mukaan kiellettyä on yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen määrääminen tai erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla.

Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992, niin sanottu kilpailunrajoituslaki) 6 §:n (318/2004) mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Väärinkäyttöä voi olla erityisesti kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen määrääminen tai erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 4.10.2005 nro 2527 asiallisesti pysyttänyt markkinaoikeuden päätöksen 18.8.2003 nro156/2003. Päätöksen mukaan Gramex oli menetellyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohdan (480/1992) vastaisesti kun se oli perinyt eräältä kaupalliselta radioyhtiöltä minimikorvauksen sekä soveltanut tähän radioon erilaista mainostulojen jakajaa kuin muuhun kaupalliseen radiotoimintaan. Gramex oli toiminut edellä mainittujen säännösten vastaisesti myös tehdessään neljälle muulle kaupalliselle radioyhtiölle toisistaan ja muusta toimialasta poikkeavat sopimustarjoukset.

Aiemmat sopimukset ja tuomiot

Korvaukset vuosille 1961 1964 vahvisti välimiesoikeus 20.5.1961. Välitystuomion mukaisia, elinkustannusindeksillä korotettuja korvauksia maksettiin vuoteen 1966, jolloin välimiesoikeus 20.5.1966 antoi uuden välitystuomion korvauksista. Seuraavan kerran korvauksista annettiin välitystuomio 21.6.1972. Siinä välimiesoikeus katsoi, että korvaus oli edelleenkin olennaisesti määrättävä pitäen silmällä sitä kustannusten säästönä ilmenevää hyötyä, minkä Yleisradia saa käyttämällä radio- ja televisiolähetyksissään hyväkseen äänilevyjä ja muita äänitallenteita, sekä että Yleisradion on korvauksia maksamalla osaltaan otettava osaa sen kustannuksia kysyvän toiminnan edistämiseen ja rahoittamiseen, jota äänitallenteiden valmistajat harjoittavat, ja samalla tuettava edistävien taiteilijoiden taloudellista asemaa. Välimiesoikeus katsoi, että korvaus on määrättävä tosiasiallisen lähetysajan mukaan samansuuruisena yleisohjelmien ja alueohjelmien osalta.

Yleisradio ja Gramex sopivat maksamismenettelystä sopimuksilla 8.2.1973 ja 4.5.1984, mutta sopimuksissa ei ole määräyksiä niistä perusteista, joiden mukaan maksettavat korvaukset määräytyvät.

Yleisradio ja Gramex sopivat 17.6.1987, että korvaus on suuruudeltaan erilainen valtakunnallisten lähetysten ja muiden lähetysten osalta. Muita kuin valtakunnallisia lähetyksiä olivat alue- ja paikallislähetykset, joiden tosiasiallisen samanaikaisen kuuluvuus- ja/tai näkyvyysalueen asukasmäärä on enintään 1.400.000 asukasta.

Yleisradio ja Gramex sopivat 14.2.1991 valtakunnan lähetysten osalta erillisen yötariffin soveltamisesta.

Välitystuomiossa 13.6.1997 todettiin, että korvauksen tulee olla kaikki olosuhteet huomioon ottaen kohtuullinen ja muodostaa oikeaan osuva vastike taiteilijoiden ja tuottajien panoksen käyttämisestä eri yhteyksissä. Korvauksen tulee olla myös oikeassa suhteessa äänitteiden käyttämisestä käyttäjälle koituvaan hyötyyn. Tätä arvioitaessa on otettava lukuun myös Yleisradion tosiasiallisessa kuuntelijakunnassa tapahtuneet muutokset. Yleisradion äänitteiden käytöstä saama hyöty on kuuntelijakunnan pienentymisen myötä vähentynyt.

Kohtuullinen korvaus

Tekijänoikeuslain 47 §:n 1 momentin säännöksessä ei määritellä säännöksessä tarkoitetun korvauksen määräytymistapaa lainkaan, ei edes niin, että suoritettavaksi tulisi kohtuullinen korvaus. Lainvalmisteluaineistossa ja uudemmassa välimiesoikeuskäytännössä on kuitenkin korostettu korvauksen kohtuullisuuden vaatimusta. Koska lisäksi vuokrausdirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa puhutaan nimenomaan kohtuullisesta korvauksesta, tekijänoikeuslain 47 §:n 1 momentin säännöstä on tulkittava niin, että tuottajalle ja esittävälle taiteilijalle on suoritettava kohtuullinen korvaus. Tämän lisäksi on kuitenkin välttämätöntä määrittää, mitä seikkoja tulee ottaa huomioon kohtuullisuutta arvioitavissa.

Kohtuullisen korvauksen määrittäminen

Tasapuolinen kohtelu edellyttää, että kohtuullisuutta tulee arvioida sekä korvauksen saajan että korvauksen maksajan näkökulmasta, korvauksen tulee olla molempien kannalta kohtuullinen.

Vanhemmassa lainvalmisteluaineistossa ja vielä välitystuomiossa 21.6.1972 on korostettu, että korvaus. olisi määrättävä ottaen huomioon se kustannusten säästönä ilmenevä hyöty, minkä Yleisradio saa käyttämällä ohjelmissa äänitallenteita, sen sijaan että Yleisradio itse tuottaisi ohjelman. Aiempina vuosikymmeninä tällaiselle ajattelulle on ollut perusteita, mutta nykyisin äänilevyjen soittaminen osana erityisesti radiolähetyksiä on saanut sijan, jota ei ole käytännössä korvattavissa millään vaihtoehtoisella ohjelmatuotannolla. Uudemmassa lainvalmisteluaineistossa ja välimiesoikeuskäytännössä ei olekaan enää arviointia perustettu tällaiseen kustannussäästöajatteluun.

Käräjäoikeus hyväksyy välitystuomiossa 13.6.1997 esitetyt lähtökohdat esittäville taiteilijoilla ja äänitteiden tuottajille tulevan korvauksen määräytymisestä oikeiksi. Korvauksen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kaikki olosuhteet. Taiteilijoiden ja tuottajien tulee saada oikeansuuruinen vastike heidän panoksensa käyttämisestä. Korvauksen tulee olla myös oikeassa suhteessa äänitteiden käyttämisestä käyttäjälle koituvaan hyötyyn. Tätä arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon millaisen kuulijakunnan lähetys tavoittaa.

Edellä esitettyjen perusteiden lisäksi kohtuullista korvausta määritettäessä on kiinnitettävä huomiota vielä muihinkin tekijöihin.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen periaatteista johtuu yhteisön tuomioistuimen SENA-NOS-tuomiostakin ilmenevä vaatimus, että vuokrausdirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa olevaa kohtuullisen korvauksen käsitettä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi kohtuullisuusarvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten säännöstä on sovellettu muiden jäsenvaltioiden sopimus- ja oikeuskäytännössä.

Jutussa on riidatonta, että Gramexilla on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 4.10.2005 todetun mukaisesti määräävä markkina-asema. Tämän vuoksi kohtuullista korvausta määritettäessä on välttämätöntä kiinnittää huomiota siihen, ettei korvaus saa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tukevia piirteitä. Myös Ruotsissa korkeimman oikeuden ratkaisussa on pohdittu Svenska artisters och musikers intresseorganisation (SAMI) -järjestön ja Hotel du Nord Ab:n välisessä, Ruotsin tekijänoikeuslain 47 §:n mukaista korvausta koskevassa asiassa SAMIn määräävän markkina-aseman merkitystä. (NJA 2003 s. 465.)

Gramex perii tekijänoikeuslain 47 §:n 1 momentin tarkoittamia korvauksia paitsi Yleisradiolta myös kaupallisilta radioilta. On välttämätöntä. verrata Yleisradiolta ja kaupallisilta radioita perittäviä korvauksia sen selvittämiseksi, ovatko ne mahdollisesti eri suuruisia ja onko eri suuruisille korvauksille kilpailunrajoituslain mukaan arvioituna hyväksyttävä peruste.

Yhteisöjen tuomioistuimen SENA-NOS-tuomiossa on todettu, että vuokrausdirektiivi ei estä käyttämästä kohtuullisen korvauksen laskentamallia, jossa vaikuttavina tekijöinä ovat äänitteiden lähetystuntimäärä, yleisömäärä, sopimusten perusteella maksettavat tariffit, naapurijäsenvaltioissa sovelletut tariffit ja kaupallisten asemien maksamat määrät. Tuomiossa mainitut tekijät ovat seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon suoritettaessa kokonaisarviointia kohtuullisen korvauksen määrästä.

Korvauksen määräytymisen rakenne

Valtakunnalliset radiolähetykset

Korvaukset maksettiin pitkään samansuuruisina kaikista lähetyksistä, oli vain yksi tariffi. Yleisradio ja Gramex sopivat 17.6.1987 erisuuruisesta korvauksesta valtakunnallisten lähetysten ja muiden lähetysten osalta. Erillisestä yötariffista osapuolet sopivat 14.2.1991. Asianosaisten sopima kehityslinja näyttäisi siten kulkevan yhdestä yleisestä tariffista kohti tarkemmin eroavaisuuksia huomioon ottavaan, useita vaihtoehtoja sisältävään hinnoitteluun. Edellä on todettu, että kohtuullista korvausta arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon millaisen kuulijakunnan lähetys tavoittaa.

Yleisradio on esittänyt kirjelmässään 1.5.2004 radion ja television keskimääräisen arkipäivän yleisömäärän vuonna 2003. Kuviosta ilmenee, että radion kuulijakunta on korkeimmillaan kello 7.00 - 17.00, minkä jälkeen kuulijamäärä laskee tasaisesti. Kuulijamäärien suuret eroavuudet huomioon ottaen on perusteltua määrittää erisuuruinen korvaus parhaan kuunteluajan, ilta-ajan ja yöajan lähetyksille.

Käytännön syiden vuoksi korvausjärjestelmän ei tule olla rakenteeltaan ylen monimutkainen. Edellä kerrottu jaottelu kolmeen lähetysaikaan ei vielä tee järjestelmää käytännössä vaikeaksi soveltaa.

Huomioon ottaen ruotsinkielisen väestön osuus koko väestöstä on uskottavaa, että ruotsinkielisten lähetysten kuulijamäärät ovat huomattavasti suomenkielisiä lähetyksiä pienemmät. Välitystuomiossa 13.6.1997 on määritetty erisuuruinen korvaus ruotsinkielisen kanavan lähetyksille. Välitystuomiossa mainituilla perusteilla on edelleen perusteltua määrittää määrältään erisuuruinen korvaus ruotsinkielisille lähetyksille. Korvausjärjestelmän selkeyden ja toimivuuden turvaamiseksi ja huomioon ottaen lähetysten määrä, on perusteltua määrittää ruotsinkielisen kanavan lähetyksille vain yksi, kaikki lähetysajat käsittävä korvaus.

Radion aluelähetykset

Korvaus on vuodesta 1987 lähtien määräytynyt asianosaisten sopimuksen ja sittemmin välitystuomion perusteella erisuuruisena valtakunnallisten ja muiden, käytännössä paikallis- ja aluelähetysten osalta. On edelleen perusteltua, että korvaus aluelähetyksien osalta on pienempi kuin valtakunnallisista lähetyksistä.

Kun asianosaiset sopivat 17.6.1987 ensi kerran erillisestä aluelähetystariffista, korvausmääräksi sovittiin 22,50 markkaa minuutilta, kun valtakunnallisen lähetyksen korvaus oli 40,50 markkaa minuutilta. Sopimukseen lii ässä neuvottelupöytäkirjassa 12.6.1987 asianosaiset sopivat, että muita kuin valtakunnallisia lähetyksiä ovat alue- ja paikallislähetykset, joiden tosiasiallisen samanaikaisen kuuluvuus ja/tai näkyvyysalueen asukasmäärä on enintään 1.400.000 asukasta. Asianosaisten 14.2.1991 tekemässä sopimuksessa aluelähetyskorvaus sovittiin laskettavaksi jakamalla valtakunnallista lähetystä koskeva tariffi luvulla 10,5. Samassa yhteydessä sovittua yötariffia sovellettiin ainoastaan valtakunnan lähetyksiin. Välitystuomiossa 13.6.1997 korvaus paikallis- ja aluelähetyksistä on määritetty sopimusten 12.6.1987 ja 14.2.1991 mukaisesti.

Aluelähetyksiä koskeva korvaus voidaan ajatella laskettavan monella eri tavalla. Yleisradion kanteen kohdassa v esittämä laskentamalli on varsin monimutkainen. Käräjäoikeus katsoo, että käsillä ei ole riittäviä perusteita poiketa asianosaisten aikanaan sopimasta ja välitystuomiossa 12.6.1987 vahvistetusta laskentatavasta muutoin, kuin että tämäkin korvaus on perusteltua määrittää samaan tapaan kuin valtakunnallisissa lähetyksissä erikseen parhaana kuunteluaikana tehdyille lähetyksille, iltalähetyksille ja yölähetyksille.

Samoista syistä kuin edellä on esitetty ruotsinkielisten valtakunnallisten lähetysten osalta, on perusteltua määrittää määrältään erisuuruinen korvaus myös ruotsinkielisille aluelähetyksille.

Television valtakunnalliset lähetykset

Yleisradion esittämä selvitys television arkipäivän yleisömääristä osoittaa, että katselu keskittyy voimakkaasti iltatunteihin. Samoilla perusteilla kuin edellä on esitetty radiolähetysten osalta, myös televisiolähetysten osalta on perusteltua määrittää määriltään erilaiset korvaukset television parhaalle katseluajalle 18.00 - 24.00 ja muuna aikana eli 00.00 - 18.00 tapahtuville lähetyksille. Selkeyden vuoksi on perusteltua päättää paras katseluaika kello 24.00, vaikka katselijamäärät alkavat laskea jo tunti tätä ennen.

Erikielisiä lähetyksiä on tapana televisiossa tekstittää suomen kielelle. Yleisradio ei ole näyttänyt, että televisiolähetysten osalta olisi samanlaisia perusteita kuin edellä on esitetty radiolähetysten osalta määrittää määriltään erilaiset korvaukset television ruotsinkielisille lähetyksille.

Television aluelähetykset

Samoilla perusteilla kuin edellä on esitetty radiolähetysten osalta, myös televisiolähetysten osalta on perusteltua määrittää määriltään erilaiset korvaukset aluelähetyksille.

Muut televisiolähetykset

Yleisradio lähettää muunkinlaista ohjelmaa kuin yllä esitetyssä jaottelussa on esitetty. Tällaisia ovat esimerkiksi virityskuva- uutisikkuna- ja chat-tekstilähetykset. Yleisradio lähettää myös muita kuin suomen- ja ruotsinkielisiä lähetyksiä. Niiden katsojamäärät ovat olennaisesti pienemmät valtakunnallisissa päälähetyksissä. Järjestelmän selkeyden ja toimivuuden turvaamiseksi on perusteltua, että näistä lähetyksistä suoritetaan samansuuruinen korvaus. Korvauksen tulee määräytyä tämän kohdan mukaisena vain, mikäli näillä lähetyksillä on aidosti oma erityisluonteensa, eikä niiden tosiasiallinen sisältö ole esimerkiksi radiolähetys.

Korvausmäärät

Valtakunnalliset radiolähetykset

Kohtuullisen korvauksen määrä tulee arvioida käräjäoikeuden tuomion kappaleessa "Korvauksen määräytymisen perusteet" esitettyjen perusteiden pohjalta.

Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, millaisia tekijänoikeuslain 47 §:n tarkoittamaa korvausta vastaavia korvauksia maksetaan Suomen naapurivaltioissa tai muissa EU-valtioissa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan kantajan tulee näyttää toteen kannetta tukevat seikat. Yleisradio ei ole siten näyttänyt, että sen kanteessa vaatimia korvausmääriä olisi pidettävä kohtuullisina muissa EU-valtioissa noudatettavan korvauskäytännön perusteella.

Yleisradion esittämä selvitys - jota Gramex ei ole kiistänyt -osoittaa, että vuonna 1996 Yleisradion päivittäiset yleisömäärät olivat selvästi suuremmat kuin kaupallisten radiokanavien, mutta vuoden 2001 jälkeen kaupallisten radiokanavien päivittäiset yleisömäärät ovat olleet suuremmat kuin Yleisradion. Yleisradion vuotuinen Gramex-korvaus on ollut noin 5,3 miljoonaa euroa, kaupallisten radioiden yhteenlaskettu korvaus on ollut noin 2,6 miljoonaa euroa.

Gramexilla on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 4.10.2005 todetuin tavoin määräävä markkina-asema. Tämän vuoksi Yleisradion maksaman kohtuullisen korvauksen määrää arvioitaessa on selvitettävä, onko immateriaalioikeuden hyödyntämisestä radiotoiminnassa perittävälle eri suuruisella korvauksella kilpailunrajoituslain mukaan arvioituna hyväksyttävä peruste. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 3 kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voi olla erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla.

Kaupallisten radioiden maksamat korvaukset ovat pääsääntöisesti määräytyneet niiden saamien mainostulojen perusteella. Yleisradion, joka ei saa mainostuloja, korvaus on laskettu toteutuneen soittoajan ja vahvistetun minuuttikorvauksen perusteella. Korvausmäärän erilainen laskutapa ei muodosta hyväksyttävää perustetta erisuuruisille korvauksille. Gramex ei ole esittänyt muutakaan pätevää hinnan eriyttämisperustetta. Tämän vuoksi Yleisradion maksettavaksi tulevaa minuuttikorvauksen määrää vahvistettaessa tulee ottaa huomioon, että se on suuruudeltaan sellainen, että Yleisradion ja kaupallisten radioiden maksamat korvaukset eivät muodostu erisuuruisiksi. Toisaalta Yleisradio on kyllä esittänyt selvitystä kuulijamääristä, mutta Yleisradio ei ole esittänyt selvitystä siitä, miten paljon kaupalliset radiot lähettävät ohjelmissaan suojattuja äänitteitä. Siten ei ole mandollista tehdä tarkkoja päätelmiä siitä, mikä on ollut kaupallisten radioiden laskennallisesti maksama minuuttikorvaushinta. Tämän vuoksi tarkkojen vertailujen tekeminen Yleisradion ja kaupallisten radioiden maksamista kokonaiskorvauksista ei ole mandollista. Yleisradio ei ole siten näyttänyt, että Yleisradion ja kaupallisten radioiden kokonaiskorvausten tulisi olla yhtäsuuret, mikäli kuulijamäärätkin ovat suunnilleen yhtäsuuret. On kuitenkin yleisesti tunnettua, että kaupallisten radioiden lähettämät ohjelmat sisältävät runsaasti suojattujen äänitteiden esittämistä. Tämän vuoksi on perusteltua vahvistaa minuuttikorvaus sellaiseksi, että Yleisradion ja kaupallisten radioiden maksamat kokonaiskorvaukset eivät muodostu olennaisesti erisuuruisiksi.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa parhaan kuunteluajan kello 06.00 - 18.00 lähetyksissä vuonna 2003 on 10 euroa minuutilta.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen päivittäisen kuulijamäärän jakautuminen ja muut korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus valtakunnallisissa iltalähetyksissä kello 18.00 - 24.00 on 50 prosenttia parhaan kuunteluajan korvauksesta eli vuonna 2003 viisi euroa minuutilta.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen päivittäisen kuulijamäärän jakautuminen ja muut korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus valtakunnallisissa yölähetyksissä kello 00.00 - 06.00 on 20 prosenttia parhaan kuunteluajan korvauksesta eli vuonna 2003 kaksi euroa minuutilta.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen ruotsinkielisten lähetysten kuulijamäärä ja muut korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus valtakunnallisella ruotsinkielisellä kanavalla on 10 prosenttia parhaan kuunteluajan korvauksesta eli vuonna 2003 yksi euro minuutilta.

Radion aluelähetykset

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä parhaan kuunteluajan kello 06.00 - 18.00 lähetyksissä on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen päivälähetyksen parhaan kuunteluajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät, kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä iltalähetyksissä kello 18.00 - 24.00 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen päivälähetyksen iltalähetysajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät, kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä yölähetyksissä kello 00.00 - 06.00 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen yölähetysajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen ruotsinkielisten lähetysten kuulijamäärä ja muut korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus ruotsinkielisellä kanavalla paikallis- ja aluelähetyksissä on 50 prosenttia paikallis- ja aluelähetysten parhaan kuunteluajan korvauksesta, kuitenkin enintään ruotsinkielisen valtakunnallisen lähetyksen korvaus.

Television valtakunnalliset lähetykset

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa parhaan katseluajan kello 18.00 - 24.00 lähetyksissä vuonna 2003 on 10 euroa minuutilta.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen päivittäisen katsojamäärän jakautuminen ja muut korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus valtakunnallisissa päivälähetyksissä kello 06.00 - 18.00 ja yölähetyksissä 24.00 - 06.00 on 50 prosenttia parhaan katseluajan korvauksesta eli vuonna 2003 viisi euroa minuutilta.

Television aluelähetykset

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä parhaan katseluajan kello 18.00- 24.00 lähetyksissä vuonna 2003 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen päivälähetyksen parhaan katseluajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä päivälähetyksissä kello 06.00 18.00 ja yölähetyksissä 24.00 - 06.00 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen päivälähetyksen muun kuin parhaan katseluajan korvaus luvulla 10, 5.

Muut televisiolähetykset

Käräjäoikeus arvioi, että huomioon ottaen kaikki korvauksen määrään vaikuttavat tekijät kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa infolähetyksissä - esimerkiksi virityskuva, uutisikkuna ja chat-teksti - ja muissa kuin suomen- ja ruotsinkielisissä lähetyksissä on 10 prosenttia parhaan katseluajan korvauksesta eli vuonna 2003 yksi euro minuutilta.

Korvausten määräytyminen vastaisuudessa

Välitystuomiossa 13.6.1997 on päätetty, että vahvistettuja korvauksia on vuoden 1996 jälkeen tarkistettava elinkustannusindeksin ja yleisen ansiotasoindeksin keskiarvolla. Yleisradio on vaatinut, että määräystä muutettaisiin siten, että vuoden 2003 jälkeen korvausta tarkistetaan vuosittain enintään sellaisella ko. vuotta edeltävällä 12 kuukauden elinkustannus- ja ansiotasoindeksimuutosten keskiarvolla, joka on laskettavissa ennen ko. vuoden alkua.

Yleisradion vaatimus merkitsisi sitä, että asianosaisten tulisi vuosittain neuvotella minkä suuruinen indeksikorotus korvauksiin tehdään. Yleisradio ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita tällaiselle muutokselle: on perusteltua, että korvauksia tarkistetaan aiemman käytännön mukaisesti vuosittain ilman erillistä sopimusta, mikäli elinkustannusindeksin ja yleisen ansiotasoindeksin keskiarvo antaa tähän aihetta. Yleisradio ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita aiemman laskentakäytännön muuttamiselle.

Seuranta- ja raportointikustannukset

Yleisradio on vaatinut, että Gramex velvoitettaisiin osallistumaan äänitteiden käytön seurannasta ja raportoinnista Yleisradiolle aiheutuviin kustannuksiin 50 prosentin osuudella.

Tekijänoikeuslaissa - eikä muissakaan laeissa - ei ole säännöksiä siitä, miten äänitallenteiden käytöstä radio- ja televisiolähetyksissä tulisi ilmoittaa oikeudenhaltijoille.

Yleisradio ja Gramex ovat sopimuksissa 8.2.1973 ja 18.12.1997 sopineet, että Yleisradio toimittaa kuukausittain Gramexille raportin lähetyksiin käytetyistä tallenteista. Samalla on sovittu raportin sisällöstä. Yleisradio on tämän jälkeen kustannuksellaan laatinut raportit.

Tekijänoikeuslain 47 §:n säännös velvoittaa radio- ja televisiolähetyksen lähettäjän suorittamaan tuottajalle ja esittävälle taiteilijalle korvauksen äänitallenteen käytöstä. Säännöksen perusteella radio- ja televisiolähetyksen lähettäjä voi käyttää lähetyksessä äänitallennetta, mutta tästä seuraa velvollisuus suorittaa korvaus tuottajalle ja esittävälle taiteilijalle. Yleisradio ja Gramex ovat sopineet, että äänitallenteiden käyttämisestä lähetyksiin suoritetaan tosiasiallista lähetysaikaa vastaava korvaus.

Koska Yleisradio käyttää lähetyksissään äänitallenteita, on ensisijaisesti Yleisradion velvollisuutena ilmoittaa oikeudenhaltijoille, miten se on äänitallenteita käyttänyt. Tämän vuoksi ja huomioon ottaen yli 30 vuotta jatkunut käytäntö, Yleisradion vaatimus Gramexin velvoittamisesta osallistumaan seuranta- ja raportointikustannuksiin on perusteeton.

Radio Aino

Lähetyskorvaussopimuksen 18.12.1997 3.2-kohdassa on sovittu erillinen korvaus paikallisja aluelähetyksille. Tällaisiksi lähetyksiksi on määritelty lähetykset, joiden tosiasiallisen samanaikaisen kuuluvuus- tai näkyvyysalueen asukasmäärä on enintään 1.400.000 asukasta.

Yleisradio lähetti vuosina 2000 ja 2001 Espoon ja Tampereen lähettimillä Radio Ainon lähetyksiä, jotka kuuluivat pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun alueilla.

Todistaja B:n ja todistaja C:n kertomukset osoittavat, että Yleisradio tilasi Digita Oy:ltä lausunnon Radio Ainon kuulijamääristä. Lausunnossa 14.6. kuulijamäärät olivat 859.000 ja 259.000. Syyskuussa 2001 saadussa uudessa lausunnossa edelliset tiedot ilmoitettiin päteviksi. Digita Oy ilmoitti kuitenkin 2.10:2001, että oli tapahtunut virhe: kuulijamäärät olivat 1.367.000 ja 392.000.

Jutussa on riidatonta, että koska Radio Ainon kuuluvuusalueen asukas määrä ylitti 1,4 miljoonan rajan, Yleisradio on maksanut lähetyksistä valtakunnallisen päivälähetyksen mukaisen korvauksen.

Todistelu osoittaa, että Yleisradion päätökseen lähettää Radio Ainon lähetyksiä Espoon ja Tampereen lähettimillä on vaikuttanut Yleisradion saama virheellinen käsitys kuuluvuusalueen asukasmäärästä. Yleisradio ei ole kuitenkaan saanut tätä käsitystä Gramexilta saamansa informaation perusteella, vaan itse hankkimastaan selvityksistä. Tämän vuoksi Gamex ei voi olla vastuussa virheellisen tiedon mandollisista vaikutuksista Yleisradion päätöksiin.

Jo yleistietojen perusteella on epäiltävissä, että pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun yhteenlaskettu asukasmäärä saattaa ylittää 1,4 miljoonan rajan. Tämän vuoksi Yleisradiolla on ollut perusteltu aihe selvittää asukasmäärä erityisen huolellisesti, mikäli se on pitänyt 1,4 miljoonan asukasmäärän ylittymistä tärkeänä tekijänä lähetyspäätöksenteossa.

Koska Gramex ei ole myötävaikuttanut siihen, että Yleisradion edustajille on syntynyt virheellinen käsitys kuuluvuusalueen asukasmäärästä, tilannetta on arvioitava kokonaisuutena siten, että lähetyskorvaussopimuksen kohdan 3.2-kohdan soveltaminen ei johda kohtuuttomuuteen, eikä käsillä siten ole perustetta sovitella sopimusehtoa siten, että asukasmääräraja jätettäisiin huomioon ottamatta.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin säännöksen mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentin säännöksen mukaan on meneteltävä samoin, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään vain osaksi.

Osa Yleisradion vaatimuksista on hyväksytty osin, osa on hylätty. Yleisradion vaatimuksia on kuitenkin hyväksytty siinä määrin, että Gramex on velvollinen korvaamaan puolet Yleisradion oikeudenkäyntikuluista.

Gramex on paljoksunut Yleisradion asianajolaskua 120.000 euron ylittäviltä osin tuntiveloituksen ylittäessä 250 euroa ja selvittämättömien työtuntien osalta. Gramex on paljoksunut asianosaiskuluja 6.000 euron ylittäviltä osin.

Koska jutussa on kysymys tekijänoikeuden erityisalaan liittyvistä kysymyksistä, Yleisradiolla on ollut perusteltu aihe käyttää tekijänoikeuteen erikoistunutta asianajotoimistoa. Tällaisen asianajotoimiston laskutuksessa tuntiveloituksena käytetty 200 - 380 euroa ei ole kohtuuton. Jutun laatu huomioon ottaen Gramex ei ole näyttänyt, että laskuun sisältyisi tarpeettomia toimenpiteitä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle voidaan suorittaa korvausta oikeudenkäynnin aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Säännöksen lainvalmisteluaineistosta ilmenee, että asianosaiselle itselleen suoritettava oikeudenkäyntikulujen korvaus on tarkoitettu poikkeukselliseksi. Se ei ole korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle määrättävä korvaus on tarkoitettu rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä, paljon aikaa vieviä toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat laskutettavia kulueriä. (HE 107/1998.)

Yleisradio ei ole näyttänyt, että sille olisi syntynyt oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin säännöksen mukaan korvattavia asianosaiskuluja enemmän kuin myönnetyt 6.000 euroa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus vahvistaa, että Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä maksettavan korvauksen määrän tulee olla kohtuullinen. Korvauksen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kaikki olosuhteet. Tuottajien ja esittäjien tulee saada oikeansuuruinen vastike heidän panoksensa käyttämisestä. Korvauksen tulee olla myös oikeassa suhteessa äänitteiden käyttämisestä käyttäjälle koituvaan hyötyyn. Tätä hyötyä arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon, millaisen kuulija- tai katsojakunnan lähetys tavoittaa. Kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon muutakin, muun muassa sopimusten perusteella maksettavat tariffit, muissa EU-valtioissa sovelletut tariffit ja kaupallisten asemien maksamat korvaukset.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa parhaan kuunteluajan radiolähetyksissä kello 06.00 - 18.00 vuonna 2003 on 10 euroa minuutilla.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa iltalähetyksissä kello 18.00 - 24.00 on 50 prosenttia parhaan kuunteluajan korvauksesta eli vuonna 2003 viisi euroa minuutilta.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa yölähetyksissä kello 00.00 - 06.00 on 20 prosenttia parhaan kuunteluajan korvauksesta eli vuonna 2003 kaksi euroa minuutilta.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus valtakunnallisella ruotsinkielisellä radiokanavalla on 10 prosenttia parhaan kuunteluajan korvauksesta eli vuonna 2003 yksi euro minuutilta.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallisia aluelähetyksissä parhaan kuunteluajan kello 06.00 - 18.00 lähetyksissä vuonna 2003 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen parhaan kuunteluajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä radion paikallis- ja aluelähetyksissä iltalähetyksissä kello 18.00 - 24.00 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen iltalähetysajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallisja aluelähetyksissä yölähetyksissä kello 00.00 - 06.00 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen yölähetysajan korvaus luvulla 10, 5.

Paikallis- ja aluelähetyksiä ovat lähetykset, joiden tosiasiallisen samanaikaisen kuuluvuustai näkyvyysalueen asukasmäärä on enintään 1.400.000 asukasta.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus ruotsinkielisellä kanavalla paikallis- ja aluelähetyksissä on 50 prosenttia paikallis- ja aluelähetysten parhaan kuunteluajan korvauksesta, mutta kuitenkin enintään ruotsinkielisen valtakunnallisen lähetyksen korvauksen suuruinen.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa parhaan katseluajan televisiolähetyksissä kello 18.00 - 24.00 vuonna 2003 on 10 euroa minuutilta.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus valtakunnallisissa television päivälähetyksissä kello 06.00 - 18.00 ja yölähetyksissä 24.00 - 06.00 on 50 prosenttia valtakunnallisen parhaan katseluajan korvauksesta eli vuonna 2003 viisi euroa minuutilta.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallisia aluelähetyksissä parhaan katseluajan kello 18.00 - 24.00 lähetyksissä on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen päivälähetyksen parhaan katseluajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisissä paikallisia aluelähetyksissä päivälähetyksissä kello 06.00 - 18.00 ja yölähetyksissä 24.00 - 06.00 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan jakamalla valtakunnallisen päivälähetyksen muun kuin parhaan katseluajan korvaus luvulla 10, 5.

Käräjäoikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion valtakunnallisissa infolähetyksissä - esimerkiksi virityskuva, uutisikkuna ja chat-teksti - ja muissa kuin suomen- ja ruotsinkielisissä lähetyksissä on 10 prosenttia parhaan katseluajan korvauksesta eli vuonna 2003 yksi euro minuutilta.

Käräjäoikeus vahvistaa, että niin kauan kuin olosuhteet mediakentässä pysyvät olennaisilta osiltaan muuttumattomina, Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä suoritettavat korvaukset määräytyvät vastaisuudessa vuoden 2003 jälkeen edellä esitettyjen perusteiden ja määrien pohjalta siten, että korvauksia tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksin ja yleisen ansiotasoindeksin keskiarvolla.

Käräjäoikeus velvoittaa Gramexin suorittamaan Yleisradiolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 124.224,76 euroa ja asianosaiskuluista 6.000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 12.6.2006 lukien.

Viivästyskorko on seitsemän prosenttia korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:n mukainen viitekorko. Vuoden 2006 ensimmäisellä puolivuotiskaudella viitekorko on 2,5 prosenttia.

Muilta osin vaatimukset hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
käräjätuomari Kimmo Mikkola
käräjätuomari Ari Wirén
käräjätuomari Tarja Honkanen

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 15.11.2007

Asia

Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaista korvausta koskeva riita-asia

Valittaja ja vastavalittajan vastapuoli
Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry (jäljempänä Gramex)

Vastavalittaja ja valittajan vastapuoli
Yleisradio Oy (jäljempänä Yleisradio)

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeudessa on 11.-12.9.2007 toimitettu pääkäsittely.

Gramexin valitus

Vaatimukset
Gramex on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin Yleisradion vaatimukset on hyväksytty ja että käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät Yleisradion vaatimukset a - e ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään sekä että Yleisradio velvoitetaan korvaamaan Gramexin oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 173.030,45 eurolla ja asianosaiskulut 17.000 eurolla, molemmat määrät korkoineen 12.6.2006 lukien, sekä että Yleisradio velvoitetaan korvaamaan Gramexin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 75.083,60 eurolla korkoineen.

Perusteet
Gramex on toistanut käräjäoikeuden tuomioon kirjatut perusteensa ja täsmentänyt, että osapuolten välinen erimielisyys tekijänoikeuslain 47 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta oli ratkaistu vuonna 1997 annetulla lainvoimaisella välitystuomiolla. Yleisradio ei ollut osoittanut, että tariffiin vaikuttavissa olosuhteissa olisi välitystuomion antamisen jälkeen tapahtunut Yleisradion toiminnasta riippumaton ja ennakoimaton olennainen muutos, jonka seurauksena välitystuomioistuimen vahvistama korvaus olisi muuttunut kohtuuttomaksi. Siten Yleisradion kanne tuli kaikilta osin jättää tutkimatta tai hylätä.

Käräjäoikeuden tuomiossa luetellut muutokset mediakentässä eivät olleet välitystuomion kannalta olennaisia eivätkä siten riittäviä lainvoimaisen välitystuomion muuttamiseen. Ainoa muutos, josta Yleisradio oli esittänyt näyttöä, oli tosiasiallisen kuuntelun laskeminen ja yhtiön kuulijakunnan suhteellinen väheneminen mitattuna sen kaikkien kanavien osalta yhteisesti. Tämä ei kuitenkaan oikeuttanut korvauksen alentamiseen, koska tekijänoikeuslain 47 §:ssä tarkoitetun korvauksen perustaminen keskeisesti tosiasialliseen kuulijakuntaan oli vastoin korvausoikeuden perusteita. Yleisradio ei ollut edes näyttänyt, mistä sen kuulijakunnan suhteellinen väheneminen oli johtunut, eikä väheneminen ollut ollut Yleisradiosta riippumaton muutos. Yleisradio ei myöskään ollut näyttänyt, että suojatun musiikin ja musiikkiohjelmien kuuntelijamäärät olisivat laskeneet. Käräjäoikeus oli valituksenalaisessa tuomiossa alentanut korvausta prosentuaalisesti merkittävästi enemmän kuin kuuntelu oli vähentynyt. Toisaalta Yleisradio itse oli merkittävästi lisännyt suojattujen äänitallenteiden käyttöä lähetystoiminnassaan. Yleisradion kilpailijoiden menestymisellä tai niiden omistuspohjalla ei ollut asiassa merkitystä. Vuodesta 1986 alkaen tehtyjen tariffimuutosten ja sittemmin annetun välitystuomion seurauksena Yleisradion maksama kokonaiskorvaus oli välitystuomion vaikutus huomioon ottaen alentunut yhteensä 74,9 prosenttia vuoden 2002 soittominuuteilla laskettuna.

Äänitteiden käyttäminen ja niiden merkitys radiotoiminnassa oli lisääntynyt viime aikoina. Samalla myös Yleisradion äänitteiden käyttämisestä saama taloudellinen hyöty oli kasvanut, mikä puoltaisi pikemmin välitystuomiossa vahvistettujen korvausten korottamista. Julkisen palvelun velvoite ei ollut edellyttänyt suojatun musiikin käyttämisen lisäämistä. Yleisradioon ei vaikuttanut se, tarjosiko jokin kaupallinen radiokanava vastaavanlaista sisältöä. Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisessa korvauksessa oli tosiasiassa kysymys ulkopuolisen sisällöntuottajan valmistaman ohjelman hankintakustannuksesta. Yleisradion oma tulorahoitus ei vaikuttanut asiaan, eivätkä sen tulot edes riippuneet kuuntelijoiden määrästä. Tosiasiallinen kuuntelu tai katselu ei myöskään ollut hinnoitteluperusteena muissakaan Yleisradion sisältökaupoissa. Sisältömarkkinat noudattivat normaaleja kaupallisen toiminnan hinnanmääräytymismekanismeja, koska kaikelle sisällölle oli aina olemassa vaihtoehto, jolla oli oma hintansa. Äänitteiden käytöstä maksettavan korvauksen kohtuullisuus tuli arvioida erityisesti ottaen huomioon käytön arvo taloudellisessa toiminnassa.

Yleisradion vuosittainen kokonaiskorvaus Gramexille oli suuruusluokaltaan sama riippumatta siitä, käytettiinkö laskelman perusteena Yleisradion ja Gramexin välistä tariffia vai kaupallisten radioiden tariffia, jos kaupallisten radioiden tariffilaskelmassa käytettiin liikevaihdon sijasta Yleisradion vuosikertomukseen perustuvaa kanavakohtaista kululiikevaihtoa.

Myöskään käräjäoikeuden tuomiossa käytettyä kilpailuoikeudellista perustetta tariffin alentamiselle ei ollut olemassa. Osapuolet eivät olleet asiassa edes vedonneet kilpailuoikeudellisiin perusteisiin, eivätkä ne olleet esittäneet tariffien vertailua tai muuta selvitystä, jonka perusteella asian kilpailuoikeudellinen tarkastelu olisi ollut mahdollista. Käräjäoikeuden ratkaisu oli näiltä osin perustunut prosessin ulkopuolisiin seikkoihin. Yleisradion ja kaupallisten radioasemien maksamat korvaukset eivät myöskään olleet keskenään vertailukelpoisia, koska Yleisradion maksama korvaus sisälsi myös television osalta maksetut korvaukset, eivätkä kaupallisten radioyhtiöiden maksamat korvaukset perustuneet sopimukseen tai välitystuomioon vaan radioyhtiöiden itse tekemiin päätöksiin.

Tariffirakenteen eli lähetysaikojen erottelun muutokselle ei ollut perustetta, koska radion kuuntelussa eri vuorokaudenaikoina ei ollut välitystuomion antamisen jälkeen tapahtunut muutoksia. Välitystuomiossa oli päivälähetyksille määrätty yksi hinta, joka oli perustunut vuorokautiseen keskiarvoon.

Tariffien alentamiseen televisiolähetystenkään osalta ei ollut perustetta. Yleisen televisionkatselun lisääntymisen seurauksena myös Yleisradion televisiokanavien katselu oli lisääntynyt välitystuomion antamisen jälkeen. Kaupallisten televisiokanavien maksamista tariffeista ei ollut esitetty selvitystä.

Yleisradion vaatimus tariffin alentamisesta oli ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että Gramexilla oli ollut asiassa perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Sen vuoksi Yleisradio tuli velvoittaa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Yleisradion käräjäoikeudessa esittämä oikeudenkäyntikululasku oli määrältään näyttämättömänä ja selvittämättömänä hylättävä joka tapauksessa 120.000 euroa ylittäviltä osin. Gramexin oikeudenkäyntikuluvaatimukset sisältävät arvonlisäveron osuuden, koska se ei voi vähentää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan.

Yleisradion vastavalitus

Vaatimukset
Yleisradio on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kun siinä on vahvistettu, että paikallis- ja aluelähetyksiä ovat lähetykset, joiden tosiasiallisen samanaikaisen kuuluvuusalueen asukasmäärä on enintään 1.400.000, ja että tuomiota muutetaan siten, että Yleisradion Gramexille suoritettavaksi korvaukseksi tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä radiolähetyksissä vuodelta 2003 vahvistetaan
a) 8,39 euroa minuutilta valtakunnallisissa lähetyksissä parhaana kuunteluaikana kello 6.00-18.00,
b) 3,36 euroa minuutilta valtakunnallisissa iltalähetyksissä kello 18.00-00.00,
c) 0,84 euroa minuutilta valtakunnallisissa yölähetyksissä kello 00.00-6.00,
d) 0,84 euroa minuutilta ruotsinkielisissä valtakunnallisissa lähetyksissä ja
e) suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä vuodelta 2003 ja sen jälkeen määrä, joka saadaan kertomalla lähetysalueen kuntien yhteenlasketun väestömäärän suhteellinen osuus koko maan väestöstä valtakunnallisen vastaavan ajankohdan lähetyksen yksikkökorvauksella, kuitenkin siten, että suomenkielisissä paikallis- ja aluelähetyksissä suoritettava yhteenlaskettu korvaus on kunakin ajankohtana korkeintaan yhtä suuri kuin vastaava valtakunnallisen lähetyksen korvaus.

Yleisradio on lisäksi vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siltä osin, että Yleisradion Gramexille suoritettavaksi korvaukseksi tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä televisiolähetyksissä vuodelta 2003 vahvistetaan
a) 8,39 euroa minuutilta valtakunnallisissa lähetyksissä parhaana katseluaikana kello 18.00-23.00,
b) 3,36 euroa minuutilta valtakunnallisissa päivälähetyksissä kello 6.00-18.00 ja yölähetyksissä kello 23.00-6.00 ja
c) 0,84 euroa minuutilta valtakunnallisissa infolähetyksissä, kuten virityskuva, uutisikkuna ja chat-teksti, sekä muissa kuin suomen- tai ruotsinkielisissä lähetyksissä.

Yleisradio on vielä vaatinut, että Gramex velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 149.331,80 eurolla korkoineen, mikä määrä ei sisällä arvonlisäveroa.

Prosessiekonomisista syistä Yleisradio ei ole muilta osin hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon vahvistetun tariffin osalta.

Perusteet
Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisen korvauksen tuli olla kohtuullinen sekä korvauksen maksajan että sen saajan kannalta. Korvauksen suuruutta arvioitaessa tuli ottaa huomioon kaikki olosuhteet, ja tuottajien ja esittäjien tuli saada oikeansuuruinen vastike heidän panoksensa käyttämisestä. Kokonaisarvioinnissa tuli ottaa huomioon myös muiden sopimusten perusteella maksetut korvaustariffit. Yleisradion Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y:lle maksamia korvauksia voitiin pitää vertailukohtana määritettäessä kohtuullista Gramexille maksettavaa korvausta ja sen rakennetta. Korvauksen tuli olla oikeassa suhteessa äänitteiden käyttäjälle koituvaan hyötyyn, jota arvioitaessa puolestaan oli muun ohessa otettava huomioon, millaisen kuulijakunnan lähetys tavoitti.

Edellä mainituilla perusteilla myös paikallis- ja aluelähetysten korvausrakenne tuli vahvistaa sellaiseksi, että lähetysten tavoittamat kuuntelijamäärät ja Yleisradion näin saama hyöty otettiin siinä huomioon. Yleisradion tältä osin esittämä laskentakaava oli yksikertainen, oikeudenmukainen ja todellisiin kuulijoiden tavoitettavuuslukuihin nähden Gramexin kannalta vähintäänkin kohtuullinen. Laskentakaava oli myös tietojärjestelmäteknisesti toteutettavissa. Laskentakaava seurasi lähetysverkon jakautumista toiminta-alueittain paikallis- ja aluelähetyksiksi. Paikallis- ja aluelähetysten korvausrakenteessa tuli ottaa huomioon lähetysten kuuluvuusalueiden erilaiset väestömäärät. Samanaikaisista paikallis- ja aluelähetyksistä ei tullut maksaa korvauksia, jotka yhteenlaskettuina ylittivät valtakunnallisen tariffin ja johtivat siihen, että korvausta maksettiin koko maan väestöä huomattavasti suuremmasta kuuntelijamäärästä. Yleisradion paikallis- ja aluelähetysten toiminta- alueiden yhteenlaskettu väestömäärä vastasi Suomen väestömäärää. Yksi henkilö ei kuuntele samaan aikaan kahta eri radiolähetystä, vaikka useampien paikallis- ja aluelähetysten kuunteleminen yhdessä paikassa voikin olla teknisesti mahdollista. Paikallis- ja alueradioiden todelliset yhteenlasketut tavoitettavuusluvut olivat huomattavasti koko maan väestömäärää alhaisemmat, mihin nähden Yleisradion vaatimukset olivat hyvin kohtuullisia.

Paikallis- ja aluelähetyksen määritelmänä enintään 1.400.000 asukkaan kuuluvuusalue oli nykyisessä perustavanlaatuisesti muuttuneessa mediakentässä kohtuuton. Keinotekoisen raja-arvon käyttäminen vääristi ja vaikeutti tekijänoikeuslain 47 §:n edellyttämän korvausjärjestelmän kohtuullisuuden toteutumista ja sitoi Yleisradion toimintaa epäasianmukaisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun väestönkasvu tulisi johtamaan siihen, että selvästi paikallisista ja alueellisista lähetyksistä jouduttaisiin käräjäoikeuden tuomion johdosta maksamaan valtakunnallista tariffia. Tämä johtaisi väkirikkaiden kuuluvuusalueiden keinotekoiseen pilkkomiseen, mikä heikentäisi kuuntelijoiden mahdollisuuksia saada Yleisradion julkisen palvelun paikallis- ja aluelähetysten välityksellä tietoa omaa maakuntaansa koskevista kysymyksistä.

Käräjäoikeus oli arvioinut Yleisradion parhaaseen kuunteluaikaan tavoittamat kuuntelijamäärät ja siten myös Yleisradion äänitteistä saaman hyödyn liian korkeaksi. Sen johdosta Yleisradiolle vahvistettu tariffi oli myös olennaisesti korkeampi kuin kaupallisilla toimijoilla, joiden soittotapahtumien määrä oli kuitenkin moninkertainen Yleisradioon verrattuna. Suhteessa äänitteiden käytön määrään sekä kuuntelija- ja katselijaosuuksiin oli kohtuutonta, että Yleisradio joutui maksamaan äänitteiden käytöstä vuosittain huomattavasti suuremman korvauksen kuin kaupalliset toimijat.

Käräjäoikeuden vahvistamat korvaukset radion ilta- ja yöajan lähetyksistä olivat liian suuret suhteessa lähetysten tavoittamiin kuuntelijamääriin ja siihen hyötyyn, joka Yleisradiolle koitui äänitteiden käyttämisestä lähetyksissä. Vuonna 2003 iltalähetysten kuuntelijamäärä oli ollut ainoastaan 39 prosenttia parhaan kuunteluajan kuuntelijamäärästä ja lähetysten kuunteluun käytetty aika oli ollut vain 17 prosenttia parhaana kuunteluaikana käytetystä ajasta. Vastaavat määrät yölähetysten osalta olivat olleet 13 ja 5 prosenttia.

Yleisradion osuus televisionkatselijoista oli vähentynyt lisääntyneen kilpailun johdosta. Äänitteiden käytöstä televisiossa tuli maksaa sama minuuttikorvaus kuin niiden käyttämisestä valtakunnallisissa radiolähetyksissä. Televisiotoiminnan osalta paras katseluaika päättyi kello 23:een mennessä. Käräjäoikeuden vahvistamat korvaukset päivä- ja yöajan lähetyksistä olivat liian suuret suhteessa lähetysten tavoittamiin katsojamääriin ja siihen hyötyyn, joka Yleisradiolle koitui äänitteiden käyttämisestä lähetyksissä. Television valtakunnallisten päivä- ja yölähetysten päivittäinen yleisömäärä jäi selvästi alle kolmasosaan parhaan katseluajan yleisömäärästä.

Yleisradion vastaus Gramexin valitukseen

Vaatimukset
Yleisradio on kiistänyt Gramexin valituksessaan esittämät vaatimukset ja vaatinut, että Gramexin valitus hylätään ja että asia ratkaistaan Yleisradion vastavalituksessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

Perusteet
Käräjäoikeuden tuomiota ei ollut perustettu seikkoihin, joihin ei ollut vedottu tai joista osapuolet eivät olleet saaneet lausua.

Vuonna 1997 annetussa välitystuomiossa oli määritelty korvausten tarkistusmekanismi, joten tarve korvausten muuttamiseen oli odotettu. Gramexilla ja Yleisradiolla ei ollut ollut perusteltua syytä olettaa mediakentän pysyvän muuttumattomana vuoden 1997 jälkeen. Asiassa tuli tarkastella objektiivisesti mediakentässä vuosien 1996 ja 2004 välillä tapahtuneita muutoksia. Muutosten syillä tai mahdollisuudella ennakoida niitä ei ollut asiassa merkitystä. Sen sijaan merkitystä oli Yleisradion ja kaupallisten toimijoiden kuunteluosuuksien muutoksilla. Koska mediakentän olosuhteet olivat muuttuneet, vuonna 1997 annettu välitystuomio ei enää ollut sitova, ja kohtuullisen korvauksen rakenne ja määrä voitiin arvioida kannevaatimusten puitteissa. Todellisen kuulijakunnan määrä oli tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisen korvauksen suuruuteen vaikuttava seikka. Äänitteiden käyttämisen arvoa ei tullut määritellä ainoastaan vertaamalla itse tuotetun ohjelmiston tuotantokustannuksia kaupallisesti julkaistujen äänitteiden tuotantokustannuksiin. Yleisradio sai itse tuottamiinsa ohjelmiin yksinoikeuden, kun taas Gramex ei voinut myöntää yhdellekään asiakkaalleen yksinoikeutta minkään äänitteen käyttöön. Itse tuotetun ohjelmiston ja kaupallisesti julkaistujen äänitteiden esittämisoikeuksien kustannukset ja hinnat eivät olleet vertailukelpoisia. Gramex ei perinyt asiakkailtaan korvauksia väitetyn kustannussäästön perusteella. Yleisradion äänitteiden käyttämisestä saamaa hyötyä kuvasivat luotettavimmin sen lähetysten kuulijakunta ja siinä tapahtuvat vaihtelut.

Koska Yleisradiolla oli lakisääteinen velvollisuus pitää julkisen palvelun ohjelmisto kaikkien kansalaisten saatavilla kohtuullisin kustannuksin, sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hankkia äänitteiden esitysoikeuksia Gramexilta. Gramexin monopoliaseman tuli olla yksi kohtuullisen korvauksen arvioimiseen vaikuttava seikka. Gramex oli julkistanut kaupallisilta radioyhtiöiltä perimiensä korvausten määrät toimintakertomuksissaan, eikä se ollut kiistänyt tietojen oikeellisuutta. Soittotapahtumien määrään suhteutettuna Yleisradio oli vuosittain maksanut Gramexille keskimäärin yli kymmenkertaisen minuuttikorvauksen kaupallisten radiokanavien maksamiin minuuttikorvauksiin verrattuna. Yleisradion maksama korvaus oli kohtuuttoman suuri sen kuulijaosuuteen ja sen lähettämän Gramex-suojatun musiikin määrään nähden.

Yleisradion kululiikevaihdolla ei ollut merkitystä kohtuullisen korvauksen määrää arvioitaessa, eikä Yleisradion talousarvion rinnastaminen kaupallisten radioyhtiöiden mainostuloihin ollut perusteltua. Yleisradiolla oli velvollisuus lähettää huomattavasti monipuolisempaa ohjelmistoa kuin kaupalliset radiokanavat lähettivät, mikä myös vaikutti olennaisesti Yleisradion kulurakenteeseen.

Vuodesta 1996 vuoteen 2003 Yleisradion tavoittama kuuntelijamäärä oli pienentynyt 23 prosenttia ja kuunteluaika oli vähentynyt 24 prosenttia. Vuonna 2002 Yleisradio oli maksanut Gramexille kuuntelijamääräänsä suhteutettuna 46 prosenttia ja vuonna 2004 vastaavasti 51 prosenttia korkeamman korvauksen kuin vuonna 1996. Yleisradion äänitteiden käytöstä saama hyöty oli vähentynyt kuulijakunnan pienentymisen johdosta. Myös Yleisradion osuus televisiokanavien katseluajasta oli vähentynyt. Erisuuruisen tariffin vahvistaminen eri vuorokaudenajoille ei edellyttänyt, että radion kuuntelun keskittymistä ei olisi voinut ennakoida tai että kuuntelun keskittymisessä eri vuorokaudenaikoihin olisi tapahtunut olennaisia muutoksia.

Jutun laatu huomioon ottaen Yleisradion oikeudenkäyntikululasku käräjäoikeuden osalta oli kohtuullinen, eikä se sisältänyt tarpeettomia toimenpiteitä. Yleisradion vaatimuksista oli hyväksytty niin suuri osa, että Gramex tuli velvoittaa korvaamaan puolet Yleisradion oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa.

Gramexin vastaus Yleisradion vastavalitukseen

Vaatimukset
Gramex on valituksessaan esittämiinsä perusteisiin viitaten vaatinut, että Yleisradion vastavalitus ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään, ja että asia ratkaistaan Gramexin valituksessa vaaditulla tavalla.

Perusteet
Eri aikoina voimassa olleiden tariffien vertailu voitiin tehdä vain laskemalla kokonaiskorvaus samoilla soittotapahtumamäärillä eri tariffeja käyttäen. Yleisradio oli vaatinut kanteessaan vuoden 1997 välitystuomioon perustuvan tariffin alentamista noin 50 prosentilla, vaikka äänitteiden käyttö ohjelmasisältönä oli merkittävästi lisääntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana ja erityisesti Yleisradion osalta vuodesta 1997 lukien. Ääniteperäinen musiikki oli yleisradiotoiminnassa keskeistä. Äänitteiden käytöstä maksettava hinta oli romahtanut samaan aikaan kun kaikkien muiden ohjelmasisältöjen hinta oli noussut.

Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisen korvauksen keskeisin määräytymisperuste oli käyttäjän äänitteen käyttämisestä saama hyöty. Korvauksen sitominen Yleisradion vaatimalla tavalla tosiasialliseen kuunteluun johtaisi oikeusjärjestyksemme kanssa ristiriidassa olevaan lopputulokseen. Menestyminen tai menestymättömyys kuuntelijamarkkinoilla ei ollut mediakentän muutos vaan seurausta toimijan omista ratkaisuista, eikä sen tullut vaikuttaa korvauksen suuruuteen.

Yleisradion vaatimus korvauksen alentamisesta tarkoitti edun saamista sen kilpailijoihin nähden ja oli siten myös kilpailuoikeuden peruslähtökohtien vastainen. Gramexin määräävä markkina-asema ei sinänsä voinut olla korvauksen alentamisperuste. Yleisradion maksamaa kokonaiskorvausta ei voitu verrata yhdenkään kaupallisen radioyhtiön tai kaikkien kaupallisten radioyhtiöiden yhteensä maksamiin korvausmääriin. Vertailu oli tehtävissä vain laskemalla Yleisradion kokonaiskorvauksen suuruus kaupallisten radioiden tariffeilla. Gramexin laatiman laskelman mukaan Yleisradion tulisi kaupallisten radioiden tariffeja noudattaen maksaa suurempi kokonaiskorvaus kuin vuoden 1997 välitystuomion mukaan.

Vuonna 1997 annettua välitystuomiota oli sovellettu Yleisradion ja Gramexin välillä vuoden 2002 loppuun saakka, jolloin osapuolten välinen sopimus oli päättynyt Yleisradion irtisanomisen johdosta. Tilanteessa voitiin soveltaa oikeustoimen sovittelua koskevia oikeusoppeja, joiden mukaan osapuoli ei voinut saada helpotusta maksuvelvollisuuteensa oikeustoimen sovittelun tai muun oikeuskeinon perusteella, jos maksuvelvollisuuden rasittavuus johtui osapuolen omasta heikosta menestyksestä markkinoilla. Äänitteiden käyttämisen hinnan tuli määräytyä samoilla liiketaloudellisilla perusteilla kuin muiden sisältötyyppien hinnan. Äänitteen käyttäjälle koituva hyöty määräytyi sen perusteella, mikä oli musiikin merkitys käyttäjälle, käytön tehokkuus ja sen laajuus. Näillä perusteilla edellytyksiä Yleisradion maksaman korvauksen alentamiselle ei ollut, vaan mainitut seikat puolsivat pikemmin korvauksen nostamista.

Vallinnutta aluetariffirakennetta ei ollut pidetty kohtuuttomana välimiesoikeuden vuonna 1997 antamassa tuomiossa ja välitystuomion oikeusvoima esti aluetariffivaatimuksen tutkimisen. Yleisradion alueelliset radiot olivat pysyneet käytännössä samoina vuodesta 1990 lukien, jolloin Yleisradio ja Gramex olivat sopineet aluetariffeista. Yleisradio ei ollut edes väittänyt, että mediakentässä olisi tältä osin tapahtunut muutoksia välimiestuomion antamisen jälkeen, joten aluetariffeja koskevat vaatimukset tuli jättää tutkimatta. Yleisradio ei ollut selvittänyt, mitä sen esittämässä laskentakaavassa tarkoitettiin lähetysalueella, lähetysalueen ja sen kuntien väestömäärällä tai maakuntaradioiden toiminta-alueilla. Yleisradio ei ollut käräjäoikeudessa ajanut aluelähetyksiä koskeneita tariffivaatimuksiaan, joten ne oli tullut hylätä. Vaatimustensa tueksi Yleisradio oli esittänyt näyttöä ainoastaan radion kuuntelusta.

Todistelu
Pääkäsittelyssä on vedottu käräjäoikeudessa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin. Yleisradio on lisäksi vedonnut Gramexin vuosikertomukseen vuodelta 2005. Asiakirja-aineistoon on lisäksi liitetty pääkäsittelyn pöytäkirjasta ilmenevät hovioikeudelle jätetyt lähinnä todistajien kertomustensa tukena muistamisen helpottamiseksi käyttämät asiakirjat.

Pääkäsittelyssä on kuultu henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa F:ää, G:tä ja J:tä sekä todistajina A:ta, B:tä, D:tä, E:tä, C:tä, L:ää, H:ta ja M:ää.

Hovioikeuden ratkaisu

Pääkäsittelyn suullisuus

Gramex on 13.9.2007 ilmoittanut puhelimitse hovioikeudelle, että sen käsityksen mukaan hovioikeus oli toiminut oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 3 §:n vastaisesti ottaessaan pääkäsittelyssä vastaan kirjalliset tiivistelmät Yleisradion alku- ja loppupuheenvuoroista.

Oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 3 §:n mukaan pääkäsittely on suullinen. Asianosainen ei saa lukea eikä antaa tuomioistuimelle kirjallista lausumaa taikka muutoinkaan esittää asiaa kirjallisesti. Hovioikeuden pääkäsittelyssä 11.-12.9.2007 Yleisradion asiamies on esittänyt alku- ja loppupuheenvuoronsa suullisesti. Hän on käyttänyt laajoissa esityksissään apunaan PowerPoint-tekniikkaa. PowerPoint-diat ovat sisältäneet hänen esitystensä rungon tiivistetyssä muodossa. Suullisten esitystensä ohessa asiamies on antanut hovioikeudelle paperille tulostetut kopiot PowerPoint-dioistaan, jotka on otettu asiakirjoihin niitä jutun oikeudenkäyntiaineistoon liittämättä. Gramexin edustajalla ja asiamiehillä ei ole pääkäsittelyssä ollut mitään huomautettavaa siihen, että hovioikeus sallii PowerPoint-tekniikan käyttämisen ja ottaa vastaan suullisten alku- ja loppulausunnon yhteydessä esitetyt lausuntojen tiivistelmät sisältävät PowerPoint-diat myös kirjallisessa muodossa.

Hovioikeus katsoo, että Yleisradion asiamies on oikeudenkäymiskaaren edellyttämällä tavalla esittänyt alku- ja loppulausuntonsa suullisesti. Ei ole ollut estettä sille, että laajojen lausuntojen muistamisen ja esittämisen kannalta välttämätön lausuntorunko on esitetty PowerPoint-dioina ja esitysten seuraamista helpottaneet paperille tulostetut kopiot PowerPoint-dioista on pääkäsittelyssä jätetty myös hovioikeuden jäsenille niitä oikeudenkäyntiaineistoon liittämättä.

Perustelut

Kanteen tutkimisen edellytykset
Mediakentässä mahdollisesti tapahtunut olennainen muutos ei sinänsä välttämättä johda siihen, että Yleisradion Gramexille maksettava kokonaiskorvaus muodostuu suuruudeltaan kohtuuttomaksi. Yleisradion kanteen tutkiminen ei siten edellytä, että Yleisradio osoittaisi sen maksettavan kokonaiskorvauksen olevan kohtuuton. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen kanteen tutkimisen edellytysten osalta.

Korvauksen määräytymisen perusteet
Gramex on valituksessaan väittänyt, ettei Yleisradio ollut vedonnut asiassa kilpailuoikeudellisiin perusteisiin. Yleisradion 11.5.2004 päivätyssä kannekirjelmässä on sivulla 8 kuitenkin todettu muun muassa seuraavaa: "Määräävän markkina-asemansa vuoksi Gramexin tulee kaikessa toiminnassaan noudattaa kilpailunrajoituksista annetun lain (27.5.1992/480) 6 §:ää, joka kieltää tämän aseman väärinkäytön" sekä "Gramexilla on suoraan lain nojalla velvollisuus noudattaa paitsi kohtuullisuutta, niin myös kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää, tasapuolista ja transparenttia hinnoittelua." Käräjäoikeuden tuomioon on sivulle 13 kirjattu Yleisradion perusteiksi muun muassa: "Gramex on monopoliasemassaan pakollinen kauppakumppani, jonka kilpailunrajoituslain 3 §:n mukainen määräävä markkina-asema on kiistaton ja todettu. Tämänkin seikan tulee nimenomaan johtaa siihen, että kynnys korvausten madaltamiseksi tekijänoikeuslain mukaisessa korvausten määräytymismenettelyssä on matalampi kuin normaalin neuvottelutilanteen vallitessa." Sivulla 14 Yleisradio on edelleen perustellut kannettaan muun muassa seuraavasti: "Suhteessa kuulija- ja katselijaosuuteen ei ole myöskään kohtuullista, että Yleisradio maksaa äänitteiden käytöstä huomattavan suuremman korvauksen kuin kaupalliset toimijat." Nämä Yleisradion kanteelleen esittämät perusteet huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että Yleisradio on vedonnut asiassa kilpailuoikeudellisiin perusteisiin siinä laajuudessa, että ratkaisu asiassa voi tarvittaessa perustua osaltaan myös kilpailuoikeudellisiin seikkoihin.

Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan, sellaisena kuin se on laissa 635/2005, Yleisradion julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Viimeksi mainitun lain esitöissä (HE 43/2005 vp s. 12) on todettu: "Koska Yleisradio Oy:llä on täyden palvelun velvoite, kuuluu myös viihde yhtiön toimialaan. Nykyisinkin yhtiö tarjoaa viihdeohjelmistoja, mutta nimenomainen viihteen mainitseminen laissa selkeyttää tilannetta tältä osin." Esitöissä on lisäksi todettu (HE 43/2005 vp s. 18-19): "Viihde on tärkeä ilmaisumuoto eikä sitä tule rajata pois Yleisradio Oy:n ohjelmatoiminnasta. Julkisen palvelun tehtävän suorittajana viihteeltä voidaan edellyttää tiettyä tasoa. Siten ehdotetaan, että julkisen palvelun tehtävään kuuluisi virikkeellisen viihteen tuottaminen, luominen ja kehittäminen. Viime kädessä arvion viihteen tasosta tekevät kansalaiset. Yleisradio Oy:n ohjelmiston tasokkuutta voidaan mitata erilaisilla tutkimuksilla. Lisäämällä sana virikkeellinen tarjottavan viihteen luonnetta määrittelemään korostetaan sitä, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulisi olla myös tältä osin laadukasta." Virikkeellisen viihteenkin tuottamisen, luomisen ja kehittämisen on katsottava jo aikaisemminkin voimassa olleen lainsäädännön mukaan pitäneen sisällään myös sellaisen ohjelmatarjonnan, jossa käytetään hyväksi tekijänoikeuslain nojalla suojattuja äänitteitä. Yleisradio Oy:stä annetun lain tai sen esitöiden ei voida katsoa edes ottavan huomioon sellaista mahdollisuutta, että Yleisradio tuottaisi itse kaiken sen ohjelmissa käytettävän äänimateriaalin. Hovioikeus katsoo, ettei Yleisradio käytännössä voisi täyttää sille laissa esimerkiksi virikkeellisen viihteen osalta asetettuja velvoitteita ilman äänitteiden käyttämistä ohjelmissaan.

Yleisradiosta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin mainittu pykälä on laissa 635/2005, yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Pykälän 2 momentin mukaan ohjelmatoiminnan tulee muun muassa erityisesti ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia, kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä, tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille.

Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n mukaiset tehtävät tekevät yhtiölle mahdottomaksi toimia kaupallisiin toimijoihin verrattavalla tavalla. Sen vuoksi Yleisradion Gramexille suoritettavan korvauksen suuruutta määrättäessä ei myöskään ole perusteltua verrata Yleisradion kululiikevaihtoa ja kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden liikevaihtoja sellaisinaan toisiinsa. Myös Gramex on valituksessaan todennut, etteivät Yleisradion tulot edes riipu sen kuuntelijoiden määrästä. Hovioikeus toteaa, että kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden tulot sen sijaan riippuvat melko suoraan niiden kuuntelijoiden ja katselijoiden määristä. Mainostajat tekevät mainosajan ostamista koskevat päätöksensä suurelta osin kuulija- ja katsojatutkimusten perusteella. Näistä tutkimuksista ja niiden sisällöstä on hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut todistaja A. On selvää, että kaupallinen radio- tai televisioyhtiö voi hinnoitella myymänsä mainosajan sitä kalliimmaksi, mitä enemmän tutkimukset osoittavat sen ohjelmilla olevan kuulijoita tai katsojia. Kuulija- tai katsojamäärän kasvu tai väheneminen johtaa siten vastaavasti yhtiön liikevaihdon kasvuun tai vähenemiseen. Yleisradion tulot eivät sen sijaan vastaavalla välittömällä tavalla riipu sen tarjoamien ohjelmien suosiosta. Koska Yleisradio siten ei tältä osin toimi samoilla periaatteilla kuin kaupalliset radio- ja televisioyhtiöt, ei Yleisradion äänitteiden käytöstä saaman hyödyn määrää voida arvioida ainoastaan sen perusteella, kuinka paljon Yleisradio käyttää äänitteitä toiminnassaan tai onko äänitteiden käyttö Yleisradiossa esimerkiksi yhteenlaskettuina soittominuutteina, absoluuttisesti tai suhteellisesti mitattuna, kasvanut tai vähentynyt.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen korvauksen määräytymisen perusteiden osalta.

Korvauksen määräytymisen rakenne
Radion aluelähetysten osalta hovioikeus toteaa olevan riidatonta, että paikallis- ja aluelähetyksistä on sinänsä maksettava alhaisempi korvaus kuin valtakunnallisista lähetyksistä. Korvausten määräytymisen rakenteen osalta riidanalaista on, mitä lähetyksiä on pidettävä paikallis- tai aluelähetyksinä ja onko lähetysten erisuuruiset potentiaaliset kuulijakunnat otettava huomioon korvauksen määrässä.

Gramex ja Yleisradio ovat sopineet erillisestä aluelähetystariffista ensimmäisen kerran vuonna 1987. Tuolloin paikallis- ja aluelähetyksiksi määriteltiin sopimuksessa lähetykset, joiden tosiasiallisen samanaikaisen kuuluvuusalueen asukasmäärä oli enintään 1.400.000 asukasta. Vuonna 1987 Gramex ja Yleisradio sopivat korvaukseksi aluelähetyksistä 22,50 markkaa minuutilta, kun korvaus valtakunnallisista lähetyksistä oli 40,50 markkaa minuutilta. Aluelähetyksistä maksettava korvaus oli siten suuruudeltaan noin 56 prosenttia valtakunnallisista lähetyksistä maksettavasta korvauksesta. Vuonna 1991 Gramex ja Yleisradio sopivat, että paikallis- ja aluelähetyksistä maksettavan korvauksen suuruus oli valtakunnallisten lähetysten tariffi jaettuna luvulla 10,5 eli noin 9,5 prosenttia valtakunnallisten lähetysten tariffista. Paikallis- ja aluelähetysten määritelmää ei tuolloin muutettu. Vuoden 1997 välitystuomiossa paikallis- ja aluelähetysten määritelmä ja tariffirakenne on pysytetty Gramexin ja Yleisradion sopimassa muodossa.

Kuten edellä on korvauksen määräytymisen perusteiden osalta todettu, kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden tulot riippuvat hyvin suurelta osin niiden kuuntelijoiden ja katselijoiden määristä. Asiassa on riidatonta, että kaupallisten radioyhtiöiden Gramexille maksettavan korvauksen määrä lasketaan käyttäen laskentakaavaa, jossa muuttujina ovat yhtiön liikevaihdon määrä ja suojattujen äänitteiden osuus ohjelma-ajasta. Siten niiden Gramexille maksamien korvausten suuruudet ovat käytännössä suurelta osin riippuvaisia niiden kuuntelijamääristä, koska kuuntelijamäärät vaikuttavat hyvin paljon niiden mainostulojen eli liikevaihdon määrään. Sen vuoksi on kilpailuoikeudellisetkin näkökohdat huomioon ottaen perusteltua, että myös Yleisradion radiolähetysten todellisuudessa tai edes teoreettisesti tavoittaman kuulijakunnan suuruus vaikuttaa Gramexille maksettavan korvauksen suuruuteen.

Voimassaoleva järjestelmä, jonka mukaan aluelähetys on lähetys, jonka kuuluvuusalueen asukasmäärä on korkeintaan 1.400.000, ja aluelähetyksestä maksettava korvaus on noin 9,5 prosenttia valtakunnallisesta lähetyksestä maksettavasta korvauksesta, voi ainakin teoriassa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen sekä Gramexin että Yleisradion kannalta. Halutessaan Yleisradio voisi jakaa lähetysverkkonsa siten, että koko maa jakautuisi muutamaan lähetysalueeseen, joissa jokaisessa olisi hieman alle 1.400.000 asukasta. Jos lähetysalueita esimerkiksi olisi viisi, Yleisradio voisi kattaa koko maan aluelähetyksillä, joista sen pitäisi maksaa Gramexille ainoastaan noin 47,5 prosenttia valtakunnallisesta tariffista. Toisaalta nykyinen järjestelmä, jossa Yleisradio maksaa saman aluelähetystariffin asukasmäärältään hyvinkin pienten kuuluvuusalueiden lähetyksistä, johtaa siihen, että Yleisradio voi joutua maksamaan koko maan kattavasta samanaikaisesta lähetyksestä valtakunnantariffia korkeamman korvauksen. Tähän verrattuna korvausrakenne, jossa aluelähetysten toiminta-alueiden todelliset väestömäärät otetaan huomioon, on kohtuullisempi sekä Gramexin että Yleisradion kannalta.

Korvausrakenteessa, jossa laskentaperusteena ovat aluelähetysten toiminta-alueiden väestömäärät, aluelähetyksen käsitettä ei tarvitse määritellä kuuluvuusalueen asukasmäärän perusteella. Väestön jatkuvan keskittymisen seurauksena mikä tahansa valittu väestömääräraja voi myöhemmin osoittautua epätarkoituksenmukaiseksi. Toiminta-alueiden väestömääriin perustuva korvausrakenne on siten myös entistä joustavampi, koska sen perusteella väestön mahdollinen entistä suurempi keskittyminen tiettyihin valtakunnan osiin tulee automaattisesti otetuksi huomioon aluelähetyksistä maksettavien korvausten määrissä. Aluelähetysten toiminta-alueiden väestömäärät huomioon ottava korvausrakenne on nykyisellä tietotekniikalla toteuttamiskelpoinen malli. Vaikka aluelähetysten todelliset kuuluvuusalueet ovatkin maantieteellisesti laajempia kuin niiden toiminta-alueet, jotka Yleisradio on yksipuolisesti määritellyt, on toiminta-alueiden väestömääriin perustuvaa laskentamallia silti pidettävä riittävän oikeudenmukaiseen lopputulokseen johtavana. Vaikka kuuluvuusalueiden rajoilla voikin olla teknisesti mahdollista kuunnella useampia Yleisradion aluelähetyksiä, useampaa kuin yhtä radiolähetystä mahdollisesti kuuntelevien henkilöiden lukumäärä on todennäköisesti äärimmäisen pieni. Lisäksi kuuntelijat todennäköisesti kuuntelevat yleensä sitä lähetystä, jonka toiminta-alueella he asuvat. Naapuritoiminta-alueiden lähetysten kuuntelua oletettavasti tapahtuu koko maan alueella siten, että tällaisen kuuntelun vaikutus käytännössä mitätöityy eikä se siten oleellisesti vaikuta Gramexille alueellisista lähetyksistä maksettavien korvausten määriin.

Lähetysten toiminta-alueiden väestömäärät huomioon ottava laskentamalli soveltuu sellaisenaan myös tilanteeseen, että Yleisradio lähettää Radio Suomen lisäksi muita alueellisia radiolähetyksiä. Jokaisesta erillisestä radiolähetyksestä on maksettava sen toiminta-alueen suhteellista väestömäärää vastaava osuus valtakunnan tariffista. Siinä tapauksessa, että Yleisradio lähettää tietyllä toiminta-alueella samaan aikaan useampaa kuin yhtä paikallisohjelmaa, Yleisradio voi siten joutua maksamaan samanaikaisista paikallis- ja aluelähetyksistä korvauksen, joka ylittää valtakunnallisen lähetyksen korvauksen vastaavana ajankohtana.

Muilta osin hovioikeus hyväksyy korvauksen määräytymisen rakennetta koskevat käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Korvausmäärät
Yleisradion käyttämien suojattujen äänitteiden määrä vaikuttaa Yleisradion tai sen radiotoiminnan vuotuiseen budjettiin tai kuluihin välittömästi ainoastaan siten, että äänitteiden käyttömäärä vaikuttaa Yleisradion Gramexille maksettavan korvauksen suuruuteen. Siten Gramexille maksettavan korvauksen sitominen esimerkiksi Yleisradion vuosibudjetin suuruuteen olisi keinotekoinen ratkaisu. Koska Yleisradion toiminta edellä todetuilla tavoilla eroaa perustavanlaatuisesti kaupallisten radioyhtiöiden toiminnasta, Yleisradion Gramexille suoritettavan korvauksen määrä on perusteltua sitoa toteutuneeseen soittoaikaan ja valtakunnan tasolla vahvistettavaan minuuttikorvaukseen. Minuuttikorvauksen määrää vahvistettaessa on otettava huomioon, että Yleisradion Gramexille maksettavan kokonaiskorvauksen tulee olla suuruudeltaan kohtuullinen. Kohtuullisuutta harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös kaupallisten radioyhtiöiden Gramexille maksamien korvausten määrät. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä tarkkoja vertailuja esimerkiksi Yleisradion ja kaupallisten radioyhtiöiden kuuntelijamääristä, kuunteluun käytetyistä minuuteista ja suojattujen äänitteiden osuuksista ohjelmatarjonnassa. Todistaja D on hovioikeudessa kuultuna kertonut, että suojatun musiikin osuus Yleisradion radiotoiminnan ohjelma-ajasta on 16,7 prosenttia, mikä luku ilmenee myös D:n hovioikeudelle jättämästä laskelmasta. On aihetta olettaa, että ainakin useimmilla kaupallisilla radioyhtiöillä suojatun musiikin osuus ohjelma-ajasta on huomattavasti Yleisradion ilmoittamaa korkeampi. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei Yleisradion radiotoiminnastaan Gramexille maksettavan kokonaiskorvauksen tule olla ainakaan merkittävästi suurempi kuin kaupallisten radioyhtiöiden tällä hetkellä yhteensä maksettava korvaus.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena harkittuaan hovioikeus katsoo, ettei ole ilmennyt aihetta muuttaa käräjäoikeuden määräämää korvausta, joka on 10 euroa minuutilta Yleisradion valtakunnallisista parhaan kuunteluajan radiolähetyksistä ja parhaan katseluajan televisiolähetyksistä. Aihetta korvausmääriä koskevien käräjäoikeuden tuomion perustelujen tai lopputuloksen muuttamiseen ei muiltakaan osin ole.

Hovioikeudessa riidattomia kysymyksiä
Hovioikeudessa ei ole ollut kysymys käräjäoikeuden tuomion perustelujen jaksoissa Korvausten määräytyminen vastaisuudessa, Seuranta- ja raportointikustannukset tai Radio Aino selostetuista vielä käräjäoikeudessa riitaisista seikoista.

Oikeudenkäyntikulut
Hovioikeus on tutkinut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden käräjäoikeuden osalta. Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen sanotun korvausvelvollisuuden osalta ei ole.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Luvun 16 §:n mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Valituksenalaisessa asiassa Gramex on tehnyt valituksen ja Yleisradio vastavalituksen. Gramex on hävinnyt muutoksenhaun oman valituksensa osalta, mutta Yleisradio on puolestaan voittanut muutoksenhaun oman vastavalituksensa osalta vain osittain. Tämän johdosta hovioikeus katsoo, että Gramexin oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee hylätä ja se tulee velvoittaa korvaamaan puolet Yleisradion kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa. Hovioikeus pitää Yleisradion oikeudenkäyntikulujen osalta kohtuullisena asian valmisteluun ja ajamiseen käytettynä tuntimääränä 250 tuntia ja kohtuullisena keskimääräisenä tuntiveloituksena 360 euroa tunnilta. Hovioikeus katsoo siten vaatimukset enemmälti hyläten Yleisradion kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen kokonais- määräksi 90.000 euroa, josta Gramexin tulee korvata Yleisradiolle 45.000 euroa.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan niiltä osin kuin siinä on vahvistettu, että paikallis- ja aluelähetyksiä ovat lähetykset, joiden tosiasiallisen samanaikaisen kuuluvuusalueen asukasmäärä on enintään 1.400.000 asukasta. Paikallis- ja aluelähetyksiä ovat muut kuin valtakunnalliset lähetykset.

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan niiltä osin kuin siinä on vahvistettu kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisistä paikallis- ja aluelähetyksistä. Hovioikeus vahvistaa, että kohtuullinen korvaus Yleisradion suomenkielisistä radion paikallis- ja aluelähetyksistä vuonna 2003 on määrä, jonka suuruus minuuttia kohti saadaan kertomalla paikallis- tai aluelähetyksen toiminta-alueen kuntien yhteenlasketun väestömäärän suhteellinen osuus koko maan väestömäärästä valtakunnallisen vastaavan kuunteluajankohdan lähetyksen yksikkökorvauksella.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry velvoitetaan suorittamaan Yleisradio Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista hovioikeuden osalta 45.000 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvaukselle on suoritettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Petri Leskinen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Risto Niemiluoto

Esittelijä:
Risto Niemiluoto

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen. Korkeimman oikeuden ratkaisu 10.10.2008 : Ei valituslupaa.