Itä-Suomen HO 06.07.2006 858
- Asiasanat
- Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, Rangaistuksen määrääminen
- Hovioikeus
- Itä-Suomen hovioikeus
- Tapausvuosi
- 2006
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 05/1004
- Asianumero
- I-SHO:2006:13
- Ratkaisunumero
- 858
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 6.7.2006
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Kuopion käräjäoikeus on ratkaisullaan 22.6.2005 kihlakunnansyyttäjän syytteestä tuominnut A:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 24.4. - 31.12.2003 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen 22.6.2007 päättyvin koeajoin.
VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA
A on valituksessaan vaatinut, että hänelle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus lievennettäisiin sakoksi, koska vankeusrangaistus oli liian ankara ottaen huomioon hänen tekonsa, sen olosuhteet ja niistä ilmenevä hänen syyllisyytensä. Asianosaisten ikä, kehitystaso ja keskinäinen suhde huomioon ottaen asiassa oli erityisen painavia syitä tuomita sakkorangaistukseen. Myöskään yleis- tai erityisestävät syyt eivät edellyttäneet vankeusrangaistuksen tuomitsemista.
Kihlakunnansyyttäjä on vastauksessaan vastustanut muutosvaatimusta perusteettomana.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
A:n rikokseen ei liity sellaisia seikkoja, joiden vuoksi 1.1.2004 voimaan tulleet rikoslain rangaistuksen määräämistä koskevat säännökset (515/2003) johtaisivat lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa olleet vastaavat säännökset. Rangaistusta määrättäessä sovelletaan siten rikosta tehtäessä voimassa olleita asianomaisia säännöksiä.
A:n syyksi luetusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on rikoslain 20 luvun 6 §:n mukaan tuomittava määräaikaiseen vankeusrangaistukseen. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin (613/1974) mukaan jos rangaistussäännöksessä on säädetty vankeudelle erityinen vähimmäisaika, tuomioistuin saa, ellei yleinen etu muuta vaadi, erityisistä syistä, jotka on mainittava tuomiossa, tuomita vähimmäisaikaa lyhyempään rangaistukseen tai, milloin ankarampaa rangaistusta kuin vankeutta määräajaksi ei ole säädetty, tuomita sakkoon.
Asianomistaja on ollut teon aikaan 14 - 15-vuotias ja A 22 - 23-vuotias. Vastuu suojaikärajaa nuoremman kanssa tapahtuvasta seksuaalisesta teosta on aina vanhemmalla osapuolella. Näin ollen asiassa on merkityksetöntä se, miten asianomistaja on suhtautunut seksuaalisiin tekoihin. Asianomistajan suhtautuminen ei niin ollen vähennä A:n tekojen moitittavuutta.
Asianosaisten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä on ollut syytteessä mainittujen tekojen aikaan niin suuri ero, että sakkorangaistuksen tuomitsemiselle ei ole perusteita.
A:n valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomio jää noudatettavaksi.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Markku Arponen, Pekka Pärnänen ja Tiina Ruikka
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen