22.3.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

LOHJAN KÄRÄJÄOIKEUS VÄLITUOMIO 31.8.2004

ASIAN TAUSTA

B on syntynyt avioliiton ulkopuolisena lapsena. Hänen äitinsä C on avioitunut 5.12.1959 D:n kanssa, joka on aikanaan tunnustanut B:n isyyden.

D:n isyys on lainvoimaisella tuomiolla 18.5.2004 kumottu Lohjan käräjäoikeudessa.

KANTAJAN KANNE

B on vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaa, että A on hänen isänsä.

-----------------------------------

B:n äiti C on siittämisajankohtana seurustellut ja ollut sukupuoliyhteydessä A:n kanssa. C on varma, että A on B:n isä. D:n isyys on kumottu vuonna 2004.

Oikeudellinen este A:n isyyden käsittelemiselle on poistunut vasta kun D:n isyys kumottiin vuonna 2004. Isyyden kumoamista koskevan kanteen nostamiselle ei ole määräaikaa. B on jo 18-vuotiaana ollut yhteydessä A:han toivoen asian ratkeavan sovinnollisesti, mutta A ei tuolloin ollut suostunut tunnustamaan isyyttään.

KUULTAVAN LAUSUMA

C on pitänyt vaatimusta oikeana. Hän on B:n siittämisen aikoihin seurustellut A:n kanssa ja ollut tämän kanssa sukupuolisuhteessa. Hänen mielestään on varmaa, että A on B:n isä. Ulkonäkönsäkin puolesta A sopii B:n isäksi.

VASTAAJAN VASTAUS

A on vastustanut kanteen tutkimista, koska sitä ei ole nostettu viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaan tulosta eli viimeistään 1.10.1981. B on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Tämän väitteen johdosta on annettava välituomio.

Joka tapauksessa kanne on hylättävä.

-----------------------------------

D:n isyyden kumoamista koskeva kanne olisi voitu nostaa jo paljon aiemmin. B ja C ovat jo pitkään tienneet, ettei D ole B:n isä, vaikka isyys onkin kumottu vasta tänä vuonna. He eivät kuitenkaan ole ryhtyneet toimenpiteisiin isyyden kumoamiseksi. Asiassa on myös otettava huomioon sekä B:n että A:n ikä. Mitään perheyhteyttä heidän välillään ei enää voi syntyä.

-----------------------------------

VÄLITUOMIO PROSESSIVÄITTEESTÄ

Väite siitä, että isyyden vahvistamista koskeva kanne olisi nostettu liian myöhään, hylätään.

B on syntynyt avioliiton ulkopuolisena lapsena. Hänen äitinsä C on avioitunut 5.12.1959 D:n kanssa, joka on aikanaan tunnustanut B:n isyyden.

D:n isyys, minkä mukaan hän olisi B:n isä, on lainvoimaisella tuomiolla 18.5.2004 kumottu Lohjan käräjäoikeudessa. B:llä on näin ollen tähän saakka ollut oikeudellinen este kanteen nostamiselle. Hänen on ollut mahdollista nostaa tämä isyyden vahvistamista koskeva kanne vasta isyyslain voimaanpanoasetuksen 4 § 2 momentissa säädetyn viiden vuoden määräajan jälkeen. Viiden vuoden määräaika kanteen nostamiselle ei koske nyt kysymyksessä olevaa tilannetta.

Käräjäoikeus on myös ottanut huomioon lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklan säännökset, joiden mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa.

Edellä kerrotuin perustein käräjäoikeus on hylännyt väitteen, että kanne olisi nostettu liian myöhään ja on päättänyt ottaa asian tutkittavakseen.

-----------------------------------

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Kirsti Hakola

LOHJAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 12.10.2004

------------------------------------

ISYYSTUTKIMUS

Kansanterveyslaitos on suorittanut DNA-tutkimuksen tässä asiassa. Tutkimuksen tuloksen mukaan todennäköisyys, että A on B:n isä, on yli 99,999 prosenttia.

-----------------------------------

PÄÄTÖSLAUSELMA

Käräjäoikeus vahvistaa, että A on B:n isä.

------------------------------------

Päätösperusteet

A ja C ovat olleet yksimieliset siitä, että he ovat B:n siittämisen aikoihin seurustelleet keskenään ja olleet keskenään sukupuolisuhteessa. C:n kertomana on tullut ilmi, ettei hän samaan aikaan ole ollut sukupuolisuhteessa kenenkään muun miehen kanssa.

C:n avioiduttua D:n kanssa ja tämän tunnustettua B:n isyys, on isyys lainvoimaisella tuomiolla 18.5.2004 kumottu Lohjan käräjäoikeudessa.

Kansanterveyslaitos on suorittanut DNA-tutkimuksen tässä asiassa. Tutkimuksen tuloksen mukaan todennäköisyys, että A on B: isä, on yli 99,999 prosenttia.

------------------------------------

LAINKOHDAT

Isyyslaki 22 §, 28 §, 30 §, 32 §

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Kirsti Hakola

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO

VALITUS

A on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta tai ainakin hylätään.

------------------------------------

Isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetty määräaika isyyden vahvistamista koskevan kanteen nostamiselle oli päättynyt jo 1.10.1981. B, joka oli syntynyt vuonna 1959 ja iältään jo 44-vuotias, ei ollut lain säätämässä määräajassa täysi-ikäiseksi tultuaan nostanut D:tä koskevaa isyyden kumoamiskannetta eikä myöskään A:ta koskevaa isyyden vahvistamiskannetta, vaikka hän oli lapsesta saakka ollut tietoinen, että A oli hänen isänsä. Sen sijaan A oli tullut tietoiseksi isyydestään vain hieman ennen kanteen nostamista.

Vaikka A oli biologisesti B:n isä, heidän välilleen ei voinut enää muodostaa perheyhteyttä ottaen huomioon, että A oli jo yli 70-vuotias ja elänyt ikänsä puolisonsa kanssa elämänsä rakentaen lapsestaan tietämättä. Nyttemmin A oli myös vaikeasti sairas, eivätkä hänen voimavaransa riittäneet uuden perhesuhteen muodostamiseen. Perintöoikeudelliset seikat eivät voineet olla perusteena isyyden vahvistamiselle vasta tässä vaiheessa. Isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaisen määräajan soveltaminen ei ollut myöskään ristiriidassa kansainvälisten sopimusten ja perustuslain kanssa.

VALITUKSEEN VASTAAMINEN

B on vaatinut, että valitus hylätään.

------------------------------------

B:llä oli ollut oikeudellinen este isyyden vahvistamiskanteen nostamiselle ennen 18.5.2004, jolloin D:n isyys oli kumottu. B oli siten ollut aviolapsen asemassa isyyslain voimaantullessa, eikä lain 7 §:n 2 momentin mukaista määräaikaa ollut tarkoitettu sovellettavan tällaisiin tilanteisiin. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että B oli tullut jo aikaisemmin tietoiseksi A:n mahdollisesta isyydestä. B oli jo alaikäisenä ollut puhelinyhteydessä A:han, joka oli näin ollen ollut tietoinen mahdollisesta tyttärestään.

------------------------------------

C ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastata valitukseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Isyyslaki oli tullut voimaan 1.10.1976. Sen voimaanpanosta annetun lain 4 §:n mukaan isyyslain säännöksiä on sovellettava myös silloin, kun lapsi on syntynyt ennen lain voimaantuloa, mikäli isyyslain voimaanpanosta annetussa laissa ei toisin säädetä. Ennen isyyslain voimaantuloa syntyneen lapsen oikeutta nostaa isyyden vahvistamiskanne on voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan rajoitettu siten, että mainittu kanne on pantava vireille viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta eli viimeistään 1.10.1981.

B on syntynyt 26.10.1959. Hänen äitinsä oli mennyt 5.12.1959 naimisiin D:n kanssa, joka on tunnustanut B:n isyyden. B:llä on siten ollut aviolapsen asema isyyslain voimaantullessa. Toisen miehen isyyttä koskevaa vahvistamiskannetta ei isyyslain mukaan voida laittaa vireille ennen kuin äidin aviomiehen isyys on kumottu. Näistä syistä B on voinut laittaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen vireille vasta D:n isyyden tultua kumotuksi Lohjan käräjäoikeuden tuomiolla 18.5.2004, jolloin isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentin mukainen määräaika oli jo päättynyt. Näistä syistä merkitystä ei myöskään ole sillä, oliko B itse ollut tietoinen A:n isyydestä jo ennen laissa säädetyn määräajan päättymistä.

Hovioikeus toteaa, ettei isyyden vahvistamista koskeva kanne tässä tapauksessa perustu isyyslain voimaantuloon eikä tarkoittanut toimenpiteitä, joihin asianosaiset oli lain voimaantullessa tarkoitus velvoittaa. Tällaista tilannetta, jossa isyys voidaan vahvistaa vasta laissa tarkoitetun määräajan jälkeen ei ole otettu huomioon isyyslakia säädettäessä. Koska isyyden vahvistamista koskeva kanne on tässä tapauksessa voitu tutkia vasta 18.5.2004 jälkeen, kannetta ei ole aihetta jättää tutkimatta voimaanpanolain 7 §:n 2 momentissa säädetystä määräajasta huolimatta (ks. KKO 1993:58). Hovioikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut myös huomioon, ettei isyyslain tavoitteeksi asetettu lasten oikeudellinen yhdenvertaisuus toteudu, jos ennen isyyslain voimaantuloa syntyneet lapset, joilla on ollut oikeudellinen este saada isyys vahvistetuksi lain säätämässä määräajassa, asetetaan eriarvoiseen asemaan isyyslain voimaantulon jälkeen syntyneisiin lapsiin verrattuna. Näin siitäkin huolimatta, että B oli pannut vireille vasta vuonna 2003 D:n isyyden kumoamiskanteen ja vasta vuonna 2004 A:n isyyden vahvistamiskanteen. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta 12.10.2004 ilmenevillä perusteilla aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

------------------------------------

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

------------------------------------

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Antti Kuningas, Matti Rintala, Petri Leskinen
Esittelijä Hanna Vieruaho

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen