Rovaniemen HO 21.06.2000 419
- Asiasanat
- Arpajaisrikos
- Hovioikeus
- Rovaniemen hovioikeus
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 99/756
- Asianumero
- RHO:2000:12
- Ratkaisunumero
- 419
Esittely 22.3.2000
Diaarinumero R 99/756
Esittely 22.3.2000
Taltionumero 419
Antopäivä 21.6.2000
ASIANKÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Syyte
1) A oli ajalla huhtikuun loppu 1997-5.6.1997 Oulussa luvattomasti toimeenpannut arpajaiset pitämällä jäljempänä 2. kohdassa kerrotulla huoltoasemalla maksua vastaan yleisön käytettävänä ulkomailta aiemmin ostamansa Potti- nimistä peliautomaattia, josta pelaaja voi saada voittona rahaa. Kyseisen maksua vastaan pelattavan raha-automaatin antaman voiton saaminen perustui arpomiseen tai muuhun sattumaan perustuvaan toimitukseen ja antoi voittona rahaa. Raha-automaatin käytettävänä pitäminen oli sallittu vain sanottua automaattitoimintaa harjoittamaan perustetulle Raha-automaattiyhdistykselle.
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta arpajaisrikoksesta, A:n tuomitsemista menettämään valtiolle rikoksella saamansa taloudellinen hyöty 6.000 markkaa ja A:n omistaman raha-automaatin tuomitsemista valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä.
2) B oli ajalla huhtikuun loppu 1997-5.6.1997 Oulussa luvattomasti toimeenpannut arpajaiset pitämällä huoltoasemallaan maksua vastaan yleisön käytettävänä A:n omistamaa Potti-nimistä peliautomaattia, josta pelaaja voi saada voittona rahaa. Kyseisen maksua vastaan pelattavan raha-automaatin antaman voiton saaminen perustui arpomiseen tai muuhun sattumaan perustuvaan toimitukseen ja antoi voittona rahaa käytettävänä pitäminen oli sallittu vain sanottua automaattitoimintaa harjoittamaan perustetulle Raha-automaattiyhdistykselle.
Syyttäjä vaati B:lle rangaistusta arpajaisrikoksesta ja B:n tuomitsemista menettämään valtiolle rikoksella saamansa taloudellinen hyöty 6.000 markkaa.
3) A oli ajalla 1.12.1997-19.2.1998 Oulussa pitänyt yhdessä ja yksissä tuumin pubissa sen omistajan kanssa Pokeri-pelilaitetta maksua vastaan mm. asiakkaittensa käytettävänä ilman lupaa. Tällaiseen toimintaan tarvittava lupa voitiin myöntää vain Raha-automaattiyhdistykselle.
Pubin omistaja oli sallinut A:n jättää liikkeeseensä A:n omistaman pelilaitteen asiakkaittensa pelattavaksi ja jakanut pelin käytöstä kertyneet varat A:n kanssa. Peli oli tuottanut yhteensä 7.800 markkaa.
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta arpajaisrikoksesta, A:n tuomitsemista menettämään valtiolle rikoksella saamansa taloudellinen hyöty ja A:n omistaman Pokeri-pelilaitteen tuomitsemista valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä.
Vastaukset
A ja B kiistivät syytteen katsoen, etteivät he olleet syyllistyneet rikokseen, koska Suomen arpajaislainsäädäntö oli ristiriidassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen säännösten kanssa. A katsoi lisäksi, että peliautomaatteja ei voitu tuomita valtiolle menetetyiksi, koska ne eivät olleet rikoksentekovälineitä vaan rikosesineitä. B puolestaan katsoi syyllistyneensä korkeintaan avunantoon A:n arpajaisrikokseen, mitä ei ollut säädetty rangaistavaksi.
Oulun käräjäoikeuden 14. osaston tuomio
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lausunnon pyytämisen osalta käräjäoikeus katsoi, että tuomion 21.9.1999 kohteena oleva menettely ja tämän jutun kohteena oleva menettely oli oleellisilta oikeustosiseikoiltaan riittävän samanlainen eli Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli siten voinut tyhjentävästi arvioida tämänkaltaisen menettelyn yhteisöoikeuden mukaisuuden. Tuosta ratkaisusta oli pääteltävissä, ettei Suomen lain mukainen monopoli ollut vastoin yhteisöoikeutta. Huomioon ottaen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yleisesti tunnettu tapa formuloida kysymystä käräjäoikeus piti ilmeisenä, että jos tämän tyyppisen monopolin ylläpitäminen olisi vastoin yhteisöoikeutta, niin tuomioistuin olisi lausunnossaan todennut sen. Edellä olevan perusteella käräjäoikeus katsoi, että tuomio 21.9.1999 oli riittävän kattava tähän juttuun.
Niin ikään jutussa syytetyt olivat menetelleet nimenomaan siten, että he olivat pitäneet automaatteja käytettävissä eikä kysymys ollut automaattien maahantuonnista ja niiden markkinoinnin yrittämisestä jollekin muulle ja raha-automaattiyhdistyksen siihen kohdistamasta sopimattomana pidettävästä tavaroiden markkinointiin kohdistuvasta syrjinnästä. Näin ollen ei ollut kysymys siitä, että raha-automaattiyhdistyksen monopoli estäisi syytettyjä vapaasti maahantuomasta tai markkinoimasta automaattilaitteistoja ja siten, että kysymys olisi tavaroiden markkinoinnin vapauden vastaisesta menettelystä, joka vaatisi uuden lausunnon.
Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että syytetyt olivat menetelleet edellä syytteessä kerrotulla tavalla.
Huomioon ottaen että kysymys on ollut Suomen lain selkeän säännöksen vastaisesta menettelystä, jota on nimenomaan hyötymistarkoituksessa kohtuullisen laajasti rikottu, käräjäoikeus katsoi, että tuomitsematta jättäminen ei voinut tässä tapauksessa tulle kysymykseen, koska rikkominen oli perustunut tuollaiseen harkittuun riskinottamiseen.
Käräjäoikeus oli kuitenkin rangaistusta mitatessaan ottanut huomioon sen, että Suomen liityttyä Euroopan yhteisöihin kysymys automaattien yksityisen pitämisen yhteisöoikeuden vastaisuudesta oli jossain määrin ollut epäselvää, mikä ilmeni julkisasiamiehen lausunnosta, joka oli päätynyt lopputulokseen, että monopoli olisi yhteisöoikeuden vastainen.
Käräjäoikeus totesi, että rajanteko rikoksenvälineen ja rikosesineen välillä oli joskus hiuksen hieno. Käräjäoikeus päätyi siihen, että tässä tapauksessa automaatteja oli kuitenkin pidettävä nimenomaan rikoksentekovälineenä eikä rikosesineenä.
Käräjäoikeus katsoi, että B oli antamalla hallinnassaan olevan tilan A:n käyttöön tekijäkumppanina yksituumaisesti edistänyt A:n rikosta sekä lisäksi että B oli saanut hyötyä.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta arpajaisrikoksesta 30 päiväsakkoon, menettämään valtiolle rikoksella saamanaan taloudellisena hyötynä 9.900 markkaa sekä menettämään pelilaitteet valtiolle.
Käräjäoikeus tuomitsi B:n arpajaisrikoksesta 20 päiväsakkoon ja menettämään valtiolle rikoksella saamanaan taloudellisena hyötynä 6.000 markkaa.
VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA
A on vaatinut, että syyte hylätään tai hänet jätetään ainakin rangaistukseen tuomitsematta. Lisäksi A on vaatinut, että hänet joka tapauksessa vapautetaan menettämästä peliautomaatit valtiolle.
Perusteluinaan A on lausunut, että Suomen arpajaislainsäädäntö oli ristiriidassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liikkeen perustamisoikeutta, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sekä kilpailuoikeutta koskevien säännösten kanssa. Näin ollen A:ta ei voitu tuomita arpajaislain rikkomisesta rangaistukseen. A:n rikkomus oli joka tapauksessa niin vähäinen, että hänet tuli jättää rangaistukseen tuomitsematta. Koska peliautomaatteja oli pidettävä rikosesineinä, niitä ei voitu määrätä valtiolle menetettäviksi.
B on vaatinut, että syyte hylätään tai hänet jätetään joka tapauksessa rangaistukseen tuomitsematta.
Perusteluinaan B on lausunut, että Suomen arpajaislainsäädäntö oli ristiriidassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liikkeen perustamisoikeutta, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sekä kilpailuoikeutta koskevien säännösten kanssa. Näin ollen B:tä ei voitu tuomita arpajaislain rikkomisesta rangaistukseen. Toisaalta B oli ollut asiassa avunantaja A:n ollessa yksin tekijä. Rikoslain 5 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan avunanto arpajaisrikokseen ei ollut rangaistavaa. B:n rikkomus oli joka tapauksessa vähäinen, joten hänet tuli jättää rangaistukseen tuomitsematta.
Virallinen syyttäjä on vastannut A:n ja B:n valituksiin ja vaatinut, että ne hylätään. Perusteluinaan virallinen syyttäjä on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Suomen kansalaiset A ja B ovat tarjonneet palvelua Suomessa täällä valmistetuilla A:n omistamilla laitteilla. Kyseessä on siten Suomen sisäinen toiminta, jolla ei ole liittymäkohtia Euroopan Unionin muihin jäsenvaltioihin. Niin ollen A:n ja B:n menettelyyn eivät tule sovellettaviksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta tai tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevat artiklat.
A ja B ovat katsoneet arpajaislainsäädännön rikkovan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kilpailusäännöksiä. Hovioikeus toteaa, että Raha-automaattiyhdistys (RAY) on julkisoikeudellinen yhdistys, jolle Suomen valtio on antanut yksinoikeuden harjoittaa taloudellisena toimintana pidettävää arpajaistoimintaa. RAY on siten Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklassa (josta on tullut EY 86 artikla) tarkoitettu julkinen yritys. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artikla on luonteeltaan viittausnormi, joka saa sisältönsä muun muassa perustamissopimuksen määräyksistä. Nuo määräykset pitävät sisällään muun muassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut EY 82 artikla) sekä tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkumista koskevat artiklat. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 86 artiklan mukaan yhteismarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artikla (josta on muutettuna tullut EY 31 artikla) ei ole edellyttänyt, että jäsenvaltioiden on tullut poistaa sellaiset kaupalliset palvelumonopolit, joilla voi olla vaikutusta tavaroiden tai palveluiden vapaan liikkuvuuden periaatteen toteutumiseen, vaan niiden on vain tullut mukauttaa kaupalliset valtion monopolinsa niin, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä tai palvelua koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. RAY:lle on annettu yksinoikeus vain raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen. Tämä toiminta voidaan järjestää niin, että tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia säännöksiä ei yksinoikeuden vuoksi rikota. Siltä osin kuin yksinoikeus voisi vaikuttaa palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan 21.9.1999 asiassa C-124/97 (Läärä) todennut, että kyseinen monopoli on sallittu siitä huolimatta, että se rajoittaa palveluiden vapaata liikkuvuutta. Näin ollen monopolia ei sinänsä ole pidettävä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan vastaisena.
Koska RAY:llä on yksinoikeus rahapeliautomaattitoiminnan järjestämiseen Suomessa, sillä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettu määräävä markkina-asema yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla. Pelkän määräävän markkina-aseman luominen ei sinänsä ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 86 artiklan vastaista. Jäsenvaltio rikkoo Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 86 ja 90 artiklan määräyksiin sisältyviä kieltoja ainoastaan, jos yritys pelkästään käyttämällä sille myönnettyjä yksinoikeuksia syyllistyy määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön tai jos näiden oikeuksien voidaan olettaa johtavan tilanteeseen, jossa yritys joutuu käyttämään asemaansa väärin. Nyt kyseessä olevassa asiassa on ilmeistä, että raha-automaatteja haluttaisiin käyttää muissakin paikoissa kuin missä RAY tarjoaa kyseistä mahdollisuutta. Se, että raha-automaattien käyttäminen muualla ei ole mahdollista, johtuu suoraan RAY:lle myönnetystä yksinoikeudesta. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa sallitaan poikkeaminen perustamissopimuksen yleisistä säännöistä, jos nuo säännöt oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estävät yritystä hoitamasta sille uskottua erityistehtävää. Raha-automaattiasetuksen 6 §:n mukaan RAY:n tarkoituksena on hankkia varoja arpajaislain 3 §:n 4 momentissa mainittuihin tarpeisiin eli yleisen kansanterveyden edistämiseen, lastensuojelun tukemiseen, aistiviallisten huoltamiseen, vanhusten huollon tukemiseen, invalidihuollon tukemiseen, nuorisokasvatuksen kehittämiseen, valmistautumiseen ihmishenkien suojelemiseen ja pelastamiseen suuronnettomuuksissa ja kaikille avoimien lomanviettopaikkojen hankkimiseen tai ylläpitämiseen taikka tähän verrattavaan lomanviettomahdollisuuksien edistämiseen sekä raittiustyöhön ja päihdehuollon edistämiseen.
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on sovittaa yhteen yhtäältä jäsenvaltioiden intressi käyttää talous- tai sosiaalipolitiikan välineenä tiettyjä erityisesti julkisella sektorilla toimivia yrityksiä ja toisaalta Euroopan yhteisön intressi siihen, että kilpailusääntöjä noudatetaan ja yhteismarkkinoiden yhtenäisyys säilytetään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi tuomiossaan 21.9.1999 asiassa C-67/96 (Albany) todennut, että jäsenvaltioiden täytyy saada ottaa huomioon kansallisen politiikkansa tavoitteet ja niiden täytyy saada pyrkiä toteuttamaan nämä tavoitteet. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytysten täyttämiseksi ei ole välttämätöntä, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavan yrityksen rahoituksellinen tasapaino tai taloudellisen toiminnan jatkuvuus vaarantuu. On riittävää, että riidanalaisten yksinoikeuksien puuttuminen estäisi yritystä hoitamasta sille uskottuja erityistehtäviä tai että näiden yksinoikeuksien voimassapitäminen on välttämätöntä, jotta niiden haltija voi hoitaa sille uskotut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät tehtävänsä tyydyttävissä taloudellisissa olosuhteissa.
Hovioikeus toteaa, että yksinoikeuksien poistaminen RAY:ltä ei sinänsä estäisi tätä hoitamasta tehtäviään tyydyttävissä taloudellisissa olosuhteissa. Sen sijaan yksinoikeuden poistaminen heikentäisi huomattavasti RAY:n mahdollisuutta asettaa rikosten ja petosten vaaran vuoksi tiukat rajat rahapelitoimintaan liittyvälle voitontavoittelulle, jonka myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan C-124/97 (Läärä) todennut yhdeksi perusteeksi, jolla se on hyväksynyt monopolin siitä huolimatta, että monopoli saattaa estää palvelujen vapaata liikkuvuutta. Hovioikeus katsoo, että kokonaisuudessaan asiaa arvioiden yksinoikeuden poistaminen estäisi RAY:tä toimittamasta sille uskottua tehtävää. Niin ollen RAY:lle annettu yksinoikeus raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kilpailusäännösten vastainen.
Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus hyväksyen myös käräjäoikeuden perustelut katsoa B tekijäkumppaniksi eikä avunantajaksi toteaa, että A ja B ovat syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan tekoon.
Rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamuksen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.
Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.
Samoin R 99/757
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen