Finlex - Etusivulle
Hovioikeudet

22.8.1996

Hovioikeudet

Hovioikeuksien ratkaisuja ratkaisulyhennelminä ja v. 2004 lähtien pitkinä ratkaisuteksteinä.

Helsingin HO 22.08.1996 4246

Asiasanat
Takaisinsaanti yrityssaneerausmenettelyssä, Takaisinsaanti konkurssipesään, Kuittaus
Hovioikeus
Helsingin hovioikeus
Tapausvuosi
1996
Antopäivä
Diaarinumero
S 95/1887
Asianumero
HelHO:1996:10
Ratkaisunumero
4246

Pankki oli sulkenut yhtiön pankissa olleen shekkitilin ja haettuaan yhtiötä konkurssiin samana päivänä kuitannut sanotulla tilillä olleet varat saatavaansa vastaan. Yhtiö oli noin kuukautta myöhemmin jättänyt hakemuksen yrityksen saneerauksesta annetun lain (YSL) mukaisen menettelyn aloittamiseksi.
Saneerausmenettely oli aloitettu ja saneerausohjelma vahvistettu.
Selvittäjä oli yhtiön puolesta ajamassaan kanteessa vaatinut kuittauksen peräyttämistä ja kuitattujen varojen palauttamista yhtiölle.

YSL 35 §:n 1 momentin säännöstä oikeustoimien peräytymisestä saneerausmenettelyn yhteydessä on arvioitava vastaavin perustein kuin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (TakSL) säädetään. Ennen saneerausmenettelyn aloittamista tehty kuittaus voidaan tämän vuoksi peräyttää samoin edellytyksin kuin jos velallinen olisi saneerausmenettelyn aloittamisen sijasta asetettu konkurssiin.

Ennen konkurssia toteutetun kuittauksen peräytymistä on arvioitava konkurssisäännön (KS) 33 §:n ja TakSL 13 §:n kautta.
Vaikka kuittaustilanne olisikin järjestetty KS 33 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, edellyttää kuittauksen peräytyminen tässä tapauksessa lisäksi, että menettely täyttää yleiset maksun peräytymistä koskevat edellytykset. Ennen konkurssia suoritetun kuittauksen peräytymistä harkittaessa ei sanotuilla TakSL:n takaisinsaantiperusteilla ole itsenäistä, KS 33 §:n 3 momentista riippumatonta merkitystä, vaan tällöin KS 33 §:n 3 momentin tarkoittama saamisen kuittauskelvottomuus konkurssissa on peräyttämisen välttämätön mutta ei vielä riittävä edellytys.

Pankin velka yhtiölle oli syntynyt silloin, kun pankki oli vastaanottanut tilille tulleet velalliselle kuuluneet rahavarat.
Tilin käyttö ja sen saldo olivat ennen pankin suorittamaa tilin sulkemista olleet tavanomaisia. Pankki ei ollut tilin sulkemalla velkaantunut yhtiölle eikä pankki muutoinkaan ollut pyrkinyt keinotekoisesti synnyttämään kuittaustilannetta. Koska pankilla olisi ollut oikeus kuitata saatavansa tilillä olleilla varoilla yhtiön konkurssissa, edellytyksiä takaisinsaannille ei ollut.

HE n:o 182/1992 vp. s. 85-86 HE n:o 102/1990 vp. s. 15-16, 29-30, 48-49, 59-60 ja 74-76 Tuomisto: Takaisinsaannista, 1995, s. 164-187; sama: Oikeustieto 4/1996, s. 11-16 Koskelo: Yrityssaneeraus, 1994, s. 243-248 Vrt. Helsingin HO 6.7.1995 n:o 3781 (S 95/542); KKO: ei valituslupaa

Läsnä: Rosokivi, Karppinen ja Paimela Esittelijä: Sippola

Lainvoimainen

Sivun alkuun