26.9.1979

A on asuntoyhtiö B:tä vastaan ajamassaan kanteessa Espoon AO:ssa kertonut, että B oli irtisanonut A:n työsuhteen yhtiön talonmiehenä lakkaamaan 31.8.1976 sekä samalla ilmoittanut, että A:lla oli ensisijainen mahdollisuus vuokrata 700 mk:n kuukausivuokrasta 1.9.1976 lukien yhtiön omistamasta talosta mainittuun työsuhteeseen liittynyt asuinhuoneisto, josta A oli 31.8.1976 saakka maksanut vuokraa 185 mk kuukaudessa. A oli 1.9.1976 vuokrannut huoneiston mainitusta 700 mk kuukausivuokrasta.
Kun yhtiö oli kerrotulla tavalla ilman tuomioistuimen vahvistusta korottanut huoneiston vuokraa ja kun vuokra myös olennaisesti ylitti vuokra-arvoltaan samanveroisista huoneistoista paikkakunnalla maksetun kohtuullisen käyvän vuokran, A on vaatinut, että B velvoitettaisiin palauttamaan hänelle hänen liikaa maksamansa vuokrat ajalta 1.9.1976- 31.3.1979.

AO on tuomiossaan 27.3.1979 lausunut, että AO:n hyväksymistä vuokrankorotukselle ei sinänsä ollut tarvittu. Vuokra kuitenkin olennaisesti ylitti vuokra-arvoltaan samanveroisista huoneistoista maksettavan kohtuullisen vuokran. Sen vuoksi AO on alentanut vuokran 585 markkaan kuukaudessa.

A haki muutosta.

HO: A:n ja B:n välinen huoneistoa koskeva vuokrasuhde on 31.8.1976 saakka ollut luonteeltaan työsuhteeseen liittynyt vuokrasuhde ja 30.8.1976 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella A:n ja B:n välille on syntynyt samaa huoneistoa koskeva tavallinen vuokrasuhde. Siihen nähden, että kysymyksessä on kaksi kokonaan erityyppistä vuokrasuhdetta, joita ei voida verrata keskenään, tapahtuneelle vuokran korottamiselle ei ole katsottava olleen tarpeen hankkia tuomioistuimen vahvistusta. Näillä perusteilla HO totesi, ettei ollut syytä muuttaa AO:n tuomion lopputulosta.

Läsnä: Seppälä - Iirola- Ritola - Pohjola - Kaarni

ES.