22.6.1977

Yhtiö B on A:ta vastaan Helsingin AO:ssa ajamassaan kanteessa kertonut, että B oli 20.4.1976 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella vuokrannut A:lta sopimuksen mukaan noin 150 m ² :n suuruisen liikehuoneiston 2.800 mk kuukausivuokrasta.
Vuokrasopimus oli solmittu Helsingin Sanomissa olleiden kahden lehti-ilmoituksen perusteella, joissa oli tarjottu vuokrattavaksi toimistotilaa 150 m ² . Sopimusneuvotteluissa oli A:n asiamies ilmoittanut vuokrattavien tilojen pinta-alaksi mainitut 150 m ² . Vasta kun B oli saanut vuokratut tilat haltuunsa ja oli ruvennut suunnittelemaan niiden käyttöä, oli huoneiston pohjapiirrosta laadittaessa havaittu, että pinta-ala olikin vain noin 120 m ² . Koska B oli petollisesti vietelty tekemään vuokrasopimus ja sopimus oli tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen ja vuokra lisäksi oli huoneiston pinta-alaan nähden niin korkea, että sitä koskevan sopimusehdon soveltaminen oli vuokrasuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaista ja kohtuutonta, B on vaatinut vuokran alentamista 2.240 markkaan kuukaudessa ja A:n velvoittamista palauttamaan liikaa maksetut vuokrat.

AO on tuomiossaan 14.10.1976 hylännyt kanteen, koska B oli ennen vuokrasopimuksen tekemistä saanut tarkastaa tyhjillään olleet tilat ja B:n oli katsottava sitoutuneen suorittamaan vuokran esitetystä huoneistosta mutta ei tietystä neliömäärästä.

B haki muutosta.

HO: Koska vuokrasopimuksessa ja siitä neuvoteltaessa oli huoneiston pinta-alaksi ilmoitettu 150 m ² ja huoneistosta siten oli annettu todellisuutta vastaamaton kuva, eikä B:llä olosuhteet huomioon ottaen ollut syytä epäillä sille annettujen tietojen paikkansapitävyyttä, HO huomioon ottaen että huoneiston todellista pinta-alaa vastaavan neliömetrivuokran mukainen kuukausivuokra olisi 2.240,40 mk, mutta että pinta-alaltaan pienemmistä huoneistoista yleisen käytännön mukaan maksetaan suhteellisesti korkeampaa vuokraa kuin suuremmista, alensi vuokran 2.400 mk:aan kuukaudessa ja velvoitti A:n palauttamaan B:lle sen AO:n tuomiota edeltäneeltä ajalta liikaa maksamat vuokrat.

Läsnä: af Hällström - Seppälä - Multia - Wiias - Pohjola

Eri mieltä oleva jäsen Wiias katsoi, ettei ollut syytä muuttaa AO:n tuomiota.

Jäsen af Hällström lausui, että koska A ilmoittaessaan huoneiston pinta-alaksi 150 m ² , vaikka hänen oli näytetty tietäneen, että sen pinta-ala oli 120 m ² , oli antanut pinta-alasta siinä määrin erheellisen käsityksen, että se oli olennaisesti vaikuttanut B:n päätökseen vuokrata huoneisto ja vähentänyt B:n mahdollisuutta käyttää huoneistoa aiottuun tarkoitukseen, ja kun A:n olisi tullut käsittää, ettei B voinut huoneistoa tarkastaessaan todeta erehdystään, B oli HVL 16 §:n säännöksistä ilmenevän periaatteen nojalla oikeutettu huoneiston pinta-alassa olevaa virhettä vastaavaan vuokranalennukseen.
Tällä perusteella jäsen af Hällström oli asian lopputulokseen nähden samaa mieltä kuin enemmistö.

ES.