Helsingin HAO 03.12.2024 7241/2024
- Asiasanat
- Tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu, Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus, Olennainen side, Suomeen jäävä asunto, Ympärivuotiseen käyttöön soveltuva asunto, Ulkomaille muuttoon liittyvät olosuhteet, Pysyvä muutto, Kokonaisharkinta
- Hallinto-oikeus
- Helsingin hallinto-oikeus
- Tapausvuosi
- 2024
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1562/2024
- Taltio
- 7241/2024
Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko ennakkoratkaisun hakijaa pitää Suomessa rajoitetusti verovelvollisena muuttopäivästä lukien, vaikka hakijan ja hänen puolisonsa omistukseen oli jäänyt perheen lomaviettotarkoitusta palvelevan huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan huoneistoa Hangossa ja vaikka hakija omisti osuuden perinnöksi saamastaan kesämökkikokonaisuudesta.
Hakija muutti perheineen Ruotsiin elokuussa 2023 ja aloitti työt ruotsalaisen sivuliikkeen palveluksessa syyskuussa 2023. Hän sai kaikki palkkatulonsa Ruotsista. Hakija arvioi Suomessa oleskelua olevan muuton jälkeen vähäisessä määrin ja joka tapauksessa alle 120 päivää vuodessa.
Hakija ja hänen puolisonsa myivät Helsingissä omistamansa noin 360 m2:n suuruisen asunnon vuonna 2022 ja muuttivat tämän jälkeen vuokralle. Vuokratun asunnon vuokrasopimus irtisanottiin päättymään 4.8.2023. Valittaja hankki puolisonsa kanssa Ruotsista 1.8.2023 lukien ensin 180 m2:n suuruisen vuokra-asunnon ja syyskuussa 2023 omistusasunnon, joka vapautui perheen käyttöön lokakuussa 2023.
Hakija ja hänen puolisonsa omistivat asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan 78 m2:n suuruista kerrostalokaksiota Hangossa. Hakijan antaman selvityksen mukaan kyseessä oli sijoitusmielessä hankittu vapaa-ajan asunto. Asunto oli varattuna perheen käyttöön, eikä sitä esimerkiksi vuokrattu ulkopuolisille. Perhe oleskeli asunnolla Ruotsiin muuton jälkeen joulun 2023 ja uuden vuoden 2024 aikaan. Lisäksi hakija omisti osuuden perinnöksi saamastaan kesämökkikokonaisuudesta. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan hakija majoittui Suomeen suuntautuvilla työmatkoillaan hotelleissa.
Hallinto-oikeus totesi selostettuaan tuloverolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 11 §:n 1 momentin sisällön, että olennaisia siteitä ei ole määritelty laissa, vaan niiden määritelmä on muodostunut lähinnä oikeuskäytännössä. Ratkaisu olennaisten siteiden olemassa olosta tehdään yleensä kokonaisarviointina. Kuitenkin oikeuskäytännössä on katsottu henkilön olevan Suomessa yleisesti verovelvollinen joidenkin yksittäisten Suomessa olevien olennaisten siteiden perusteella. Tällaisena siteenä on pidetty muun ohella Suomeen jäävää asuntoa. Suomeen jäävää asuntoa pidetään olennaisena siteenä, sillä sen on katsottu olevan osoitus siitä, että verovelvollisen tarkoitus ei ole muuttaa pysyvästi ulkomaille. Tämän vuoksi myös vuokralle annetut asunnot voivat muodostaa olennaisen siteen Suomeen. Hallinto-oikeus totesi, että myös sellainen asunto voi muodostaa olennaisen siteen, jota verovelvollinen ei ole käyttänyt vakituisena asuntonaan ennen ulkomaille muuttoaan, jos asunto kuitenkin soveltuu verovelvollisen asunnoksi.
Oikeuskäytännön perusteella ei ole täysin selvää, minkälaiset ja missä käytössä olevat asunnot muodostavat olennaisen siteen Suomeen. Kuitenkaan verovelvollisen itsensä ilmoittama asunnon käyttötarkoitus, kuten käyttö loma-asuntona, ei ole ratkaisevaa ja olennaisen siteen voi muodostaa toisaalta myös asunto, jonka verovelvollinen on ostanut vasta muutettuaan jo ulkomaille (KHO 4.11.1994 taltio 5413). Olennaista asiassa on, vastaako asunto verovelvollisen ja tämän perheen elinolosuhteita.
Ratkaistavana olevassa tapauksessa oli riidatonta, että Hangossa sijaitseva huoneisto soveltui ympärivuotiseen käyttöön. Asunnon laatu huomioon ottaen hakijan ilmoittamaa käyttötarkoitusta ei voitu yksinään pitää ratkaisevana, vaan asiaa oli arvioitava sen perusteella, soveltuiko kyseinen asunto hakijan nelihenkisen perheen asunnoksi. Kun otettiin huomioon, että kysymyksessä oleva asunto oli kaksio ja lisäksi asunnon ilmoitettu uskottava käyttötarkoitus, huoneiston ei voitu katsoa soveltuvan perheen vakituiseksi asunnoksi. Asian arvioinnin kannalta ei ollut merkitystä, että asunto soveltui perheen Suomessa oleskeluun lyhyinä loma-aikoina. Kun lisäksi otettiin huomioon hakijan ja hänen perheensä tekemät järjestelyt ulkomaille muuttoon liittyen, Hangossa sijaitsevan asunnon ei voitu katsoa olevan osoitus siitä, että heidän muuttonsa ei ollut tarkoitettu pysyväksi. Kokonaisharkinnassa ei ollut merkitystä sillä, että hakija omisti osuuden perinnöksi saamastaan kesämökkikokonaisuudesta. Hakijaa voitiin näin ollen pitää tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla Suomessa rajoitetusti verovelvollisena muuttopäivästä alkaen.
Tuloverolaki 9 § 1 mom 1 kohta ja 11 § 1 mom
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Martikainen, Matti Haapaniemi (t) ja Elina Fasoúlas, joka on myös esitellyt asian.
Ei lainvoimainen