26.9.2022

Asian käsittelyn vaiheet ja hallinto-oikeuden ratkaisu

A oli työskennellyt ainakin vuodesta 2012 lähtien kuolemaansa 27.5.2017 saakka lääkärinä B Oy:ssä. A oli omistanut 51 osaketta C Oy:n (jäljempänä Yhtiö) osakekannasta, joka muodostui yhteensä 100 osakkeesta. A:n omistusosuus Yhtiöstä oli siten ollut 51 prosenttia, joka vastasi kuolinpesän nykyistä omistusosuutta Yhtiöstä. B Oy:ssä työskennellyt A oli omistanut B Oy:n osakkeita Yhtiön kautta.

Yhtiöön oli vuoteen 2014 saakka maksettu A:n B Oy:ssä lääkärinä työskentelyyn perustuvia työpanososinkoja, jotka oli verotettu A:n ansiotulona hänen elinaikanaan. Verovuodelta 2015 oli siirtynyt seuraaville verovuosille vähennettäväksi aiemmin Yhtiöön maksettua ja A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa.

Yhtiön osingoista antaman vuosi-ilmoituksen mukaan Yhtiö oli jakanut tilikaudelta 1.4.2017 - 31.3.2018 osinkoa yhteensä 135 506,93 euroa, josta 120 823,11 euroa oli ollut A:n kuolinpesälle jaettua osinkoa. Kyseinen osinko oli ollut nostettavissa 16.7.2018. Yhtiön tilikautta 1.4.2017 - 31.3.2018 koskevan varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirjan 16.7.2018 mukaan kuolinpesälle jaettavista osingoista 107 118,65 euroa oli ollut Yhtiön saamaa työpanososinkoa, joka oli jo verotettu A:n ansiotulona.

Verovuodelta 2018 toimitetussa verotuksessa A:n kuolinpesän Yhtiöstä saamaksi osingoksi oli katsottu vuosi-ilmoituksen mukaisesti 120 823,11 euroa, joka oli verotettu kuolinpesän ansio- ja pääomatulona. Toimitetussa verotuksessa kuolinpesän saamasta osingosta ei ollut miltään osin vähennetty A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa 107 118,65 euroa.

A:n kuolinpesä oli vaatinut oikaisuvaatimuksessaan, että osinkotuloista oli poistettava 107 118,65 euroa jo kertaalleen verotettua työpanososinkoa.

Verotuksen oikaisulautakunta oli valituksenalaisessa päätöksessä hyväksynyt kuolinpesän oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen hyväksyen kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja saattoi 7.10.2019 toimitetun verotuksen voimaan.

Ratkaisun tarkempi kuvaus

Hallinto-oikeus totesi, että verotuskäytännössä holdingyhtiöön maksettua, työpanosinkona jo kertaalleen verotettua osinkoa vastaavaa osinkoa ei ole verotettu verovelvollisen vaatimuksesta toiseen kertaan samalla verovelvollisella. Osinko on kuitenkin verotettu normaalisti tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momenttien mukaisena osinkona, jos holdingyhtiö on jakanut osingon jollekin toiselle verovelvolliselle kuin sille, jota on verotettu työpanososingosta.

Tuloverolain 17 §:n 1 momentin mukaan kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta. Kuolinvuoden jälkeen kuolinpesää verotetaan saman pykälän 2 momentin perusteella itsenäisesti erillisenä verovelvollisena sen saamista tuloista. Vastoin kuolinpesän vastineessa esitettyä käsitystä, kuolinpesän saaman tulon veronalaisuutta arvioitaessa ei ole tuloverolain 29 §:n 1 momentin perusteella merkitystä sillä, onko kuolinpesä omalla toiminnallaan ansainnut tulot. A oli kuollut 27.5.2017. Kuolinpesälle osingonjakopäätöksellä maksettava osinko oli ollut nostettavissa 16.7.2018 eli kuolinvuoden jälkeen, jolloin kuolinpesää verotetaan tuloverolain 17 §:n 2 momentin perusteella sen saamasta tulosta. Näin ollen kuolinpesän verovuonna 2018 saamista osinkotuloista ei ollut perustetta vähentää aiemmin Yhtiöön maksettua A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa. Yhtiön kuolinpesälle verovuonna 2018 maksama osinko oli verotettava tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla normaalina osinkona.

Näin ollen verotuksen oikaisulautakunnan päätös oli kumottava ja 7.10.2019 toimitettu verotus oli saatettava voimaan.

Tuloverolaki 17 § 1 mom. ja 2 mom., 29 § 1 mom. ja 33 b § 1-3 mom.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Mari Jääskeläinen ja Minna Iivanainen. Asian esittelevä jäsen Minna Iivanainen.

Lainvoimainen.

‍